Sivun näyttöjä yhteensä

27. tammikuuta 2009

Tuomarin kiihko



Eilisen johdosta ainakin kaksi ajatusta.

Mietelmä tuomarista valtion vihollisena on peräisin kirjastani ”Oikeus kulttuuri-ilmiönä”, joka ilmestyi 1990. Minulle jäi mielikuva, että kirjanen sai tiettyä suosiota, ei kuitenkaan tuomaripiireissä. Ottamatta huomioon eräitä poikkeuksia.

Ihmisen tukeminen koneistoja vastaan, jonka mainitsin eilen, ei ole idealistinen houre, vaan elävää todellisuutta.

Julkisoikeudessa ihmisen ja kaikkien oikeushenkilöiden ero on dramaattinen. Oikeushenkilö tarkoittaa yhtiötä, yhdistystä, puoluetta, seurakuntaa ja mitä tahansa kuppikuntaa.

Perusoikeudet on vain ihmisillä. Oikeushenkilöllä ei ole kunniaakaan. Kieltämättä eräät firmat ovat yrittäneet avartaa toimintavapauttaan tunnettuaan sellaiseen tarvetta, mutta tiedossani ei ole, että niiden osaksi olisi tuomioistuimissa tullut mitään kunnian ja yksityisyyden suojaan verrattavaa.

Jos kirjoitan blogissani, että ravintola X on ihan paska paikka, onneton ravintoloitsija voisi kokeilla kannetta omissa nimissään, mutta ravintolan omistava yhtiö ei kelpaisi edes asianosaiseksi.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa on eri asia – jos olisin ravintoloitsija, voisin joutua kiipeliin toisen ravintolan källäämisestä. En ole ravintoloitsija.

Yksityisoikeudessa ero on niin ikään suuri, vaikka valitettavasti harvemmin korostettu.

Yksityishenkilön tekemää velkapaperia on tulkittava toisin kuin asiakirjaa, joka on lähtenyt elinkeinonharjoittajan kädestä. Yksityishenkilön tiedonantovelvollisuus ja selonottovelvollisuus – esimerkiksi asuntokaupassa – ei ole likikään yhtä kireä kuin yhtiön. Yksityishenkilö voi jopa sanoa, että enhän minä, veli hopea, ymmärrä näistä kosteus- ja homehommista tuon taivaallista, mutta arvoisa ostaja on hyvä ja tutkii ja jos tuntuu tarpeelliselta, maksetaan asiantuntija ja porataan pirusti reikiä lattioihin.

Kuluttajansuojaakaan oikeushenkilöllä ei ole – ja se on epäkohta. Elinkeinonharjoittajissa on vähäväkisiä, ja luulen, että kun jokin Wal-Mart rynnistää Yhdysvalloissa terrorisoimalla tavarantoimittajia, ajatus ei ole meidänkään suurenmoisille kauppaketjuillemme vallan vieras.

Yli viisikymmentä vuotta paremmissa sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden kirjoissa on korostettu ruotsalaisen Jan Hellnerin kuuluvasti muotoilemaa sääntöä, että tuomarin on punnittava osapuolten tavoittelemat edut, riskit ja riskinkantokyky ja varottava raunioittavaa lopputulosta.

Tämä ajattelutapa tuli vallitsevaksi korkeimmassa oikeudessa jo 1960-luvun alussa, jolloin tuomioistuin otti selkeästi huomioon gryndereiden lain kiertämiseksi tekemät järjestelyt ja suoraan sanoen hiukan lakia taivuttaen sälytti vastuun virheistä sille taholla – yrittäjälle – jonka etujen takia järjestelyt oli toteutettu. Silloin oli näet tapana, että rakennusurakoitsija perusti asunto-osakeyhtiön konttoristien nimiin ja väitti tarvittaessa, ettei hänellä muka ole mitään tekemistä ongelmien kanssa, kun ei ole nimiäkään papereissa.

Tämä analyyttinen malli, jonka yksi osa on heikomman osapuolen aseman huomioon ottaminen, vakiintui kauan sitten. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tällä kohdin käytetään usein termiä ”bargaining power”.

Vaikka 1990-luvun pankkikriisi aiheutti myös sellaisia ratkaisutapoja, joita lukiessa nyt silmä sairastaa, se periaate on tallella, että esimerkiksi juuri pankki, joka on laadituttanut sopimuspaperit, on vastuussa sotkuisista sananmuodoista, ja lisäksi velvollinen varmistamaan ennen asiakirjojen allekirjoittamista, että asiakas todella ymmärtää, mistä on kysymys. Tavallinen ihminen ei läheskään aina käsitä, mitä esimerkiksi ”takaus” tarkoittaa.

Luottamuksen suoja on tavallinen otsikko alan kirjoissa. Nimitys on epämääräinen. Sen uskaltaa silti sanoa, että puhe ei ole vain liikeyritysten kesken syntyneestä luottamuksesta, vaan siitä periaatteesta, ettei ainakaan yksityishenkilön asioidessaan yrityksen kanssa tarvitse varautua ”epäsäännöllisyyksiin”.

Yksityishenkilön ja valtion välisissä riita-asioissa tämä tarkoittaa, ettei yksityishenkilöä pidetä tasaveroisena sopijapuolena eikä tuomioistuin otaksu, että kuka tahansa olisi perillä tai saisi selvän joskus hyvinkin monimutkaisista sopimusehdoista ja virallismääräyksistä.

Pysyn. Toisin sanoen olen selkeästi sitä mieltä, ettei tuomari ole yleisen järjestyksen ylläpitäjä – kuten poliisi – eikä valtio-lainsäätäjän edustaja – kuten syyttäjä rikosasioissa. Tuomari hakee lakiin perustuvaa ratkaisua, joka kussakin yksittäistapauksessa lähenee myös oikeudenmukaisuuden ideaalia.

26 kommenttia:

  1. Ja taas se, että lainsäädännön tehtävä ei ole tuottaa oikeudenmukaisuutta, vaan vakautta.
    Tässä kontekstissa myös niin, että oikeuslaitoksen tulee tuottaa vakautta myös niin, että luottamus oikeuslaitokseen ja lainsäädäntöön säilyy ja synnyttää näin vakautta.
    Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusvaltiossa oikeus voi asettu valtion on yhteiskunnan väliin ja tuottaa oikeutta yhteiskunnalle, vaikka valtio häviäisi.

    VastaaPoista
  2. On todella lämminhenkinen kirjoitus Kemppiseltä, mutta todellisuus oli ja on kaukana siitä, kun pankit ajoivat velallisiaan säälittä ulos asunnoistaan, tehtaistaan ja vaatimattomistakin yrityksistään. Oikeussuojajärjestelmämme katsoi yksisilmäisesti vain pankin etua. Velallaiset jätettiin vaille oikeususojaa.

    Ne velalliset, joilla vakuudet olivat kunnossa, niin heidät putsattiin putipuhtaiksi. Ne, joilla oli heikot vakuudet lainoillensa, heidän kanssaan pyrittiin maksusopimuksiin.

    VastaaPoista
  3. Ai, että!
    Selkeää, kirkasta ja moraalisesta arvokasta, Kemppi!
    Tunnetko Kalevi Wiikin? Siinä toinen kaltaisesi veijari, joka eläköidyttyään on ryhtynyt vallan hurjaksi. Sinusta tullee toinen mokoma!
    Ans`kattoo tuleeko Kale huomenna...tänään paikalle kuulijakuntaasi Turkuun?
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  4. Itse olen pienyrittäjä ja soveltuvin osin teen yrityksen hankinnat yksityishenkilönä, jolloin tekemiini ostoksiin sovelletaan normaalia kuluttajansuojaa.
    Harrastan kuittikauppaa. Jälleenmyyn itse ostamani hyödykkeen yritykselleni ostohintaan. Mitään verotettavaa myyntivoittoa ei tule mutta kuluttajansuoja säilyy.

    VastaaPoista
  5. Kun on käynyt koko putken, niin on mukava makustella näkemyseroja, syyttäjänä, asianosaisen asiamiehenä, esittelijänä, alempana ja ylempänä tuomarina, täytäntöönpanijana ja lainsäätäjänä. Eniten annan arvoa itsenäiselle tuomarikunnalle. Syyttäjäkaarti tuntuu siihen toisinaan turhautuvan, mikä on vain merkki itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilymisestä. Lainsäätäjäkin saattaa repiä hiuksiaan, mikä ei ole kovin vaarallista. Erikoisin paikka on ehkä eduskunta. Ei voi ennakolta tietää mikä kulma nostattaa keskustelua. Periaatteellisesti merkittävät asiat saattavat mennä tuosta vain, kun keskustelu juuttuu vähäpätöiseen.

    VastaaPoista
  6. Jep! Olisiko niin, että oikeudelliset periaatteet pyrkivät näkemään maailman yksinkertaisena, toisin sanoen järjellisesti hallittavana ja että laki sisältää implisiittisesti tietyn kuvan maailmasta, maailman idean, kun taas tuomari on se olento joka joutuu ratkomaan tämän todellisen maailman ongelmia tuon ideamaailman käsitteistöllä siten, että ne myös ratkeavat edes siedettävästi? Tällöin ajatus tuomarista valtion vihollisena on humaani. Ja se vaatii humaaneja tuomareita. Toivottavasti löytyy.

    VastaaPoista
  7. Pari henkilökohtaista kokemusta oikeusjärjestelmästämme on vienyt uskon siihen täysin nollaan: ekassa toisen puolen "asiantuntijat" veivät tuomaria kuin pässiä narussa eikä normaalituloisella ole varaa viedä juttua hoviin tai kauemmas ja toisessa useita huijannut kaveri sai vähän ehdonalaista ja korvauksista ei "varattomana" maksa penniäkään eli siis käytännössä ei saanut minkäänlaista elämäänsä vaikuttavaa rangaistusta. Varmaan jatkaa "uraansa" edelleen.

    VastaaPoista
  8. Älä kirjoita, että ravintola X on ihan paska paikka. Takavuosina eräs ruoka-arvostelija kirjoitti pitserian tuotteen olevan huussinluukkua muistuttava lätkyrä. Asia meni oikeuteen, joka kuitenkin totesi, ettei luukku ole vielä erityisen epähygieeninen vertauskohta. Mutta tuo sinun sanontasi varmaan jo olisi.

    VastaaPoista
  9. Ihan tämän aiheen ulkopuolelta jos vaan Sinulla mielenkiintoa riittää olisi mukava kuulla näkemyksesi tästä:

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tv-uutisten+entinen+toimitussihteeri+syytt%C3%A4%C3%A4+Uutishuoneen+tekij%C3%B6it%C3%A4+ideavarkaudesta/1135243052222

    VastaaPoista
  10. Tavallinen ihminen ei läheskään aina käsitä, mitä esimerkiksi ”takaus” tarkoittaa.
    Mikä on tämä kuuluisa "tavallinen" ihminen.
    Väitän kaikkien takaajien tienneen mitä takaus tarkoittaa. Tämän tiesivät myös ne jotka nimeä takaukseen pyysivät. Vastuu on pyytäjän ja takaajan kahdenvälinen asia, joka ei kuulu yhteiskunnalle tai pankeille.
    Myös "kahden asunnon loukku" on kummallinen peruste millekään. Kyse on ahneudesta.
    Valtioko muka päästi nämä typerykset velkojen anteeksiantoon? Ei. Kyllä me muut veronmaksajat joudumme avustamaan näitä ahneita paskiaisia.

    Jos kirjoitan blogissani, että ravintola X on ihan paska paikka...

    Varmasti näin on. Mutta ja jos esimerkiksi varatuomari kirjoittaa blogissaan ravintola x:n olevan paskan paikan ja ravintolan omistaa kilpaileva varatuomari, pitäisi hälytyskellojen soida ja asian saavan uutta ulottuvuutta.

    Minulla ratkaisi erään asuntokaupan laudanpätkä. Talon kellarissa olivat kaikki 12 20:stä pilaarista katkenneet. Myyjä väitti ettei näistä katkeamisista tiennyt yhtään mitään.
    Löysin erään laudanpätkän joka sopi tismalleen "uusintavaluun" ja jonka takana oli lyijykynällä kirjoitettu nimi. Nimi oli naapurin, joka todisti antaneensa kasan lautoja ko. omistajalle 8 vuotta aikaisemmin.
    Tämä onneksi ratkaisi kaupanpurun.

    VastaaPoista
  11. Missä silloin on yksityishenkilöön kohdistuvan oikeudenmukaisuuden ideaali, kun "Katainen ehdottaa Kela-maksujen poistoa ja tel-maksujen nostoa. Siis rahat menevät Kelan sijasta yksityisiin työeläkekassoihin, jotka sijoittavat ne kaikella sillä viisaudella mistä on näyttöjä viime ajoilta.
    Samalla häviää rahoituspohja Kelan maksamilta kaikille tulevilta peruseduilta. Se merkitsee pieneläkeläisten, nuoresta asti työkyvyttömien, vammaisten aseman ratkaisevaa horjumista. Sosiaaliturva sidotaan työssäoloon kuten Keski-Euroopassa, jokaisen ihmisen subjektiivinen oikeus vanhuus- ja sairausturvaan menee ja työkyvyttömät omaiset jäävät työssäolevien varaan. Samalla suuntaus "hyvät tulot - hyvä sosiaaliturva, ja päinvastoin" vain vahvistuu. Se kai ei ole ihan pohjoismaista hyvinvointivaltiota?"

    Voiko oikeus asettua ennakkoon valtiovarainministeriä vastaan oikeudenmukaisuutta huutavan tuomarin kiihkolla, vai ruvetaanko heittämään rotkoon...

    VastaaPoista
  12. JK nostaa (koneistonsuoja)tuomarin yli-ihmiseksi, joka tietää, mikä yksittäistapauksessa on kellekin hyväksi vaikka lakia vääntäen.

    Niin taisivat kommunistit/ polsut ajattelevan ja vieläkin niin tehdään.

    "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu - -" on parempi oikeus- ja moraaliohje kuin yli-ihmistuomari.

    Kommentoija: " - - Syyttäjäkaarti tuntuu siihen toisinaan turhautuvan, mikä on v a i n merkki itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilymisestä. - -"

    Voihan se olla merkki myös vähän muustakin. Eikä niin mairittelevista itsestään selvyyksistä:)

    VastaaPoista
  13. Tuomio perustuu sanoihin ja sanojen vastustamiseen tai puoltamiseen. Wittgenstein puhui kielipelistä; se joka on lukitumpi eli pitää mölyt mahassa voittaa aina; silti tutkimus suo avoimuutta: kysymys kuuluu - kuka voittaa?

    Tämä on iineksen sivuilta tänään
    i-iines.blogspot.com / Mikkos-hikka
    Blogger Homo Garrulus sanoi...

    Iisi:
    Audiatur et altera pars
    kuunneltakoot myös toista osapuolta: kuvittle, että minä kirjoitan kaikki ajatukseni - siis ihan kaikki koska minua ei kuultu ollenkaan eikä missään - tänne blogiin tai sähköpostitse ja minun vastustajat pääevät aina lukemaan ne ja minä en pääse lukemaan mitä he puolestaan sanovat minusta: minä voin vain hävitä: aina ja vuosi toisensa jälkeen koska jos toisella on avain toisen sisimpään se tietää enemmän ja osaa kääntää oman suhtautumisen aina paremmin ja hieman kiemurrellen jolloin asia taas
    muuttuu: korkkiruuvin tavoin. Ihminen, jolta viedään uskottavuus ja joutuu avoimeksi kuten minä menettää lopulta ihmisen elämän.

    Muut voittavat AINA ja siksi avoimuus ei ole hyve, se on vain hyve muille kuin sille, joka on avoin. Tästä pitäisi huomauttaa Åbo Akademissa tehdylle väitökselle: on raadollista joutua puolustautumaan niin, että muut käyvät sotaa sanoista ja itse jää kotiin. Kun on kirjoittanut tuhannen kerran tajuaa, ettei tule saamaan oikeutusta, koska jokainen kirje on vain uusi oppimispolku heille ja menetys tai häviö itselle: kaikkia asioita voi aina kumota: näin
    sanoi Wittgenstein.

    Ei ole lopullista vastausta ja näin minä olen selkänahallani opettanut mm miestäni joka lukee joka päivä ja ehkä monta tuntia päivässä minun tekstejäni mutta ei tukenut silloin kun niitä piti lukea tueksi. Silloin hän sanoi, ettei ymmärrä mitään.

    Näin tekstit eivät sisällä oikeaa vastausta vaan kyse on aina siitä, aikooko tukea ja miksi ei aio.

    27. tammikuuta 2009 15:55

    VastaaPoista
  14. "Tuomarin kiihko" on kemppismäisin otsikko pitkään aikaan. Jenkit puhuvat "zealous advocacy"-käsitteestä ja meillä syyttäjät ovat osoittaneet kiihkonsa esimerkiksi antamalla huutia asianajopalkkioille. Tietysti täytyy olla kiihkeä tuomari säilyttääkseen aina kylmäverisyytensä.

    Muuten Kemppinen on taas totutun rento juridisissa termeissä (vrt. aiemmin kirjanpidon osalta koettu). "Mikä tahansa kuppikunta" ei ole oikeushenkilö, esimerkiksi rekisteröidyssä yhdistyksessä on merkitystä termin molemmilla sanoilla. Tässä oikeushenkilöasiassa muuten kompasteltiin jokin aika sitten Kotikadun juristin Pertti "Perde" Mäkimaan suulla, eli piireissä ollaan.

    Laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä (3.12.1993/1062) antaa vissiä suojaa, joskaan ei kuluttajansuojaa. Kuluttajansuojalakia kyllä sovelletaan (kuluttajien osalta), kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille, mutta ei jos tilanne on toisipäin, vaikka aiempi kommentoija niin toivoi.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - Skorodofagus sanoi sen kauniisti. Vaikka tuomarin tehtävä on suurelta osin rutiineja, joissa miettiminen ei muuta asiaa, vaikeammissa tilanteissa ongelma on sama kuin kirjailijan - sanojen ja niiden kukaties tarkoittamien merkillisten prosessien yhteyksien löytäminen, tai jos sallitti ja Michel Foucault -vainajan sanoilla - asiat ja sanat.

    VastaaPoista
  16. LeenaN:lle:

    Katainen ajaa amerikkalaisen oikeiston mallin mukaista sosiaaliturvan yksityistämisen linjaa. Kumma kyllä Bushin ajama politiikka kaatui jo vuosia sitten Yhdysvalloissa eikä asia ole siellä erityisen aktuelli enää.

    Periferiassa aatteet elävät pidempään.

    En ihmettele Lauri Ihalaisen nimeä papereissa. Perinteisestihän entiset ay-johtajat halajavat eläkerahoja laskemaan eläkeyhtiöihin. Kyllä eliittiduunari aina puolensa pitää.

    T.

    VastaaPoista
  17. Jotenkin tuntuu hölmöltä se, että maassa valmistellaan lakeja
    lukumääräistesti paljon ns. otsa hiessä ja sitten nämä lukuisat
    lakialoitteet lyödään pöytään kansanedustajien "tietämättä"
    mutta lopulta kuitenkin heidän tieten. Lakikin näin säätää.

    Kuinkahan moni kansanedustaja on pulla suussaan miettinyt taikka muu tärkeä asia mielessään painanut nappia huolimattomasti sellaisen lain säädöksestä, jonka sisällöstä ei tiedä yhtään mitään.

    Tässä hyvä linkki tavalliselle pulliaiselle lainsäädännön vaiheisiin:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/lait.html8

    VastaaPoista
  18. Oikeuslaitos on eliitin edunvalvontatyökalu. Kemppinen, olet 'full of shit'.

    Tavallisten ihmisten asiat ratkaistaan ihan muualla kuin oikeudessa. Tuomari ei pääse niitä kammioita lähellekään.

    VastaaPoista
  19. Oikeushenkilöllä on ainakin yksi perus- ja ihmisoikeus, nimittäin oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

    Kemppisen iskulause "tuomari on (tai tuomarin pitäisi olla) valtion vihollinen," on tietenkin kärjistyksenä mahtipontinen, mutta sellaiseksi se sitten jääkin, myös tulkinta-argumenttina.

    Ehkä Kemppisen pitäisi mennä esittämään tämä näkemyksensä opettajana Kiinassa muodossa "tuomari on hallitsevan puolueen vihollinen."

    KHO:n pressa Pekka Halberg on kirjoittanut kiinan kiellä oikeusvaltiota käsittelevän kirjan. Se on tietenkin vain teoreettinen opus, ja kaikki tietävät toki, ettei kirjan tavoitteena ole Kiinan muuttaminen oikeusvaltioksi, vaan ihan muu - suomalaisten Kiinassa toimivien yritysten kasvojen pesu ja Suomen poliittisen johdon puolustaminen näiden yrittäessä selittää, että "Kiinan ihmisoikeustilanne on paranemassa." Sehän vain huononee huononemistaan.

    VastaaPoista
  20. Suomi sai taas kerran kyytiä EIT:sta. Ties monenneko kerran. Aina välillä herää kysymys, eikö Suomen todistettavasti kelvottomassa tuomioistuinlaitoksessa työskenteleviä jo ala hävettää oma kyvyttömyytensä?

    Myötähäpeää tuntevat ainakin kansalaiset.

    VastaaPoista
  21. Ad Markku: - olet väärässä. Tavallinen kansalainen joutuu kovin usein tekemisiin "eliitin edunvalvojien" kanssa esimerkiksi perintä ja ulosottoasioissa.

    VastaaPoista
  22. Ad Jyrki Virolainen: otapa ja kertaa. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti (Suomen perustuslaki 1 luku) ei ole lainkaan perusoikeus vaan oikeusperiaate.

    Yksitysoikeudellisen oikeusperiaatteen leimaaminen sisällyttömäksi on joko ylimielisyyttä tai tietämättömyyttä. Muistelen että kollegamme Kiviharju oli juuri samaa mieltä kanssasi; voin kyllä muistaa värinkin.

    VastaaPoista
  23. Kemppinen ei näytä oikein tuntevan perustuslakia tai sitten hän tulkitsee sitä väärin.

    Perusoikeuksista säädetään perustuslain 2 luvussa, ei 1 luvussa.

    Perustuslain 2 luvun 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta, joka siis kuuluu perusoikeuksiin. Tässä pykälässä keskeinen asema on juuri jokaiselle kuuluvalla oikeudella saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.Tätä nimitetään aivan vakiintuneesti juuri oikeudeksi oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Se ei siis ole vain oikeusperiaate, vaan lakiin kirjattu perusoikeus.

    Kemppinen tuntuu muistelevan vielä vanhaa perustuslakia eli vuoden 1919 hallitusmuotoa (HM).

    Tunnustan toki yksityisoikeudellisten oikeusperiaatteiden merkityksen laintulkinnassa. Mutta eihän iskulause "tuomari on valtion vihollinen" ole mikään oikeusperiaate, Herra paratkoon! Ei sillä ole mitään sisältöä, se on vain iskulause.

    Kemppisen raflaavaan kielenkäyttöön perustuva Iskulause pitäisi pukea järjelliseen muotoon, jotta sitä voitaisiin käyttää oikeusperiaatteena. Esim. "lakia pitää tulkita epäselvässä tapauksessa heikomman sopijapuolen eduksi." Tuo alkaisi jo vähän muistuttaa oikeus- tai ainakin tulkintaperiaatetta.

    VastaaPoista
  24. Eikös oikeudenmukainen oikeudenkäynti ole perusoikeuksien listassa Suomen perustuslain 2 luvun 21 pykälässä.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - vedän puheeni takaisin, koska en todellakaan halua tähän blogiin juristien keskinäistä nokittelua - tyyppiä tuntevatko professorit perustuslakia.

    Kyllä tuntevat.

    Perusoikeuksista ja oikeushenkilöistä kirjoittamani tähdentää mm. esitöissä (HE 1/1998) sovellettua kielenkäyttöä - yksilöiden perusoikeudet.

    Tiedämme kaikki, että ihmisoikeus sisältää sanan "ihminen".

    Tiedämme kaikki, ettei oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin oikeus riipu asianosaisista.

    Onni että kukaan ei huomannut kysyä omaisuudensuojasta ja yhtiöistä.

    Asiayhtys oli yksityisyyden suoja, jossa riittää miettimistä.

    VastaaPoista