Sivun näyttöjä yhteensä

24. tammikuuta 2009

Kananpaskalevy



Todellisuudessa ja vakavasti sanoen kulttuurihistoriassa alue, jota haluan nimittää ”esineelliseksi kulttuurihistoriaksi” on omani. Siitä luennoin.

Tuli nyt puoliksi vahingossa esimerkki tai näyte. Väitöskirjassani ja siitä edelleen olen selvitellyt tuomareiden ”mentaliteettia”, unohtamatta eräitä muita virkamies- ja ammattiryhmiä.

Asioita aivan tuntemattomat hammastelijat luulevat että mentaliteettien historia on yleisluonteista päivittelyä ja arvailua.

Asia on kiinnitettävä johonkin. Esine on esimerkiksi salkku, ja eilisessä tarinassa taustana oli tietenkin se tosiasia, että hyvin korkeat virkamiehet kuten presidentit ja kuninkaat kulkevat kahta kättä heittäen ja heillä on salkunkantajana suurlähettiläs tai avustaja.

Menneen sukupolven tuomarit liittivät ehkä mielessään salkun kantamisen asianajajan vähäpätöiseen ja halveksittuun ammattiin. Pukuherra kaupungissa salkku kourassa oli joko kaupittelemassa jotain tai menossa puijaamaan ihmisiä papereilla.

Muistan asioitsija T:n, jonka monet kovat kokenut salkku oli ihan totta täynnä puoliväliin juotuja eväitä ja langenneita tai protestoituja vekseleitä. Näytti olleen asioitsijan oma nimi useimmissa, viimeisenä ja poikittain.

Esineellistä kulttuurihistoriaa voisi edustaa kuvan peura keittiön ikkunani alla. Kukaan ei ole suostunut selittämään, miksi peuroja ja hirviä on niin paljon, kun niitä sotavuosina ja enemmän kuin sata vuotta siitä taaksepäin ei ollut juuri nimeksikään.

Oma arvaukseni on metsänhoito, laajemmin metsätalous. Ainakin avohakkuiden luulisi tuottavan hirville laidunmaita riesaksi asti.

Mutta esimerkki alasta, josta voi saada kouriintuntuvaa tietoa ihmisten tapojen ja mielen ymmärtämiseksi on asuminen eli siis rakentaminen.

Otsikkoni on lähdeteoksesta, joka pääsi yllättämään. Kuten useimmat miehet, olen ollut tietävinäni, että ”kananpaskalevy” on rakennusmiesten kieltä ja tarkoittaa yleisesti mineraalipohjaisia rakennuslevyjä, kuten monta murhetta tuottaneita asbesteja.

Löytyi kumminkin tieto.

Kerrostalojen väliseininä käytettiin kauan Lugino-massaa, joka oli valmistettu kipsistä, koksikuonasta, hiekasta ja liimasta. Tehtailija Ernst Tilgman hankki seokseen patenttilisenssin Saksasta 1903. Hänen hommamiehenään, myöhemmin itsenäisenä yrittäjänä toimi työnjohtaja – Kananen. ”Kanasen seinä” sai nimensä ja elää edelleen, vaikka nuo tarkoittamani mineriitit, Gyproc ja vastaavat ovat enimmäkseen päällystelevyjä.

Kyllä se vaikutti kummasta suomalaiseen kaupunkiasumiseen, kun rautabetonirakenteiden myötä kantamattomia väliseiniä ei enää tehty edes neljänneskiven tiilestä.

Vanhoissa taloissa runkoäänet – kävely, seinäkellon lyönnit - kantautuivat toisesta päästä korttelia, mutta esimerkiksi puheääni (kotiapulaisen ja herravieraan kuiske palvelijattaren huoneesta) ei kuulunut herrasväen puolelle.

Vanha oivallus toistettiin myös pientaloissa. Minullakin useat väliseinät ovat lastulevyä ja ovet sitä normaalia – aaltopahvia viilujen välissä.

Ei siinä paljon huudella.

Eikä muuten pidä halveksia linnunlantaa. Saksa oli hävitä ensimmäisen maailmansodan, kun guanon eli linnunlannan eli salpietarin eli käytännössä ruudin valmistus ajautui vaikeuksiin kauppasaarron takia.

Sitten IG-Farbenin pääkemisti Fritz Haber keksi ammoniakin pohjalta täysin synteettisen ruudin ja sota saattoi jatkua. Päätoimisesti hän kehitteli taistelu- eli myrkkykaasuja.

Haberille muun muassa näistä ansioista 1918 myönnetty Nobel-palkinto aiheutti kansainvälistä arvostelua. Hän oli juutalainen. Hänen oppilaansa kehitti todellisen menekkituotteen, Zyklon-B –kaasun.

Niin se käy.

18 kommenttia:

  1. "Kun he muuttivat tänne, tein heti tiettäväksi että tässä talossa ei kenellekään ole minkäänlaista yksityiselämää!

    Mies istui muuttolaatikoittensa keskellä ja joi olutta suoraan pullo suusta, sanoi että äänieristys on ongelma kaikissa näissä 20-luvun kananpaskataloissa (tämä on arvostettu taloyhtiö!!).

    Ja että sen huomaa varsinkin kun poraa seinään, silloin pula-aikana sekoitettiin koksikuonaa betoniin.

    Nainen pikkuhoususillaan (valitti, että kuuma muka!!) nauroi vain ja sanoi ettei hänellä ainakaaan ole mitään salattavaa!

    LÄhes häpy paljaana!!!

    ---Nyt ovi käy ja kuulen heidän nousevan portaita.."


    Kemppisen päre ja A.Mellerin "Rouva Kananpaska" lyövät kättä juuri nyt ja tässä.

    Finlandiavoittaja Elävien kirjoissa (1991) on elämää suurempi runoteos ja osoittaa sen, että joillekin

    naisesta syntyneille on suotu syntymälahjana stimulus pukea tavallisen, harmaan keskiluokan arkiset ja syvimmät, tiedostamattomat tunteet ja tuntemukset sanalliseen muotoon.

    "Jotain on tekeillä, tämä ei ole normaalia."

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=RsDcLcUr2ko&feature=related

    VastaaPoista
  3. Eiköhän hirvikantojen ole annettu kasvaa vaikutusvaltaisten hirviseurojen vaikutuksesta. Ihmettelen joidenkin metsästäjien mentaliteettia, että kun Ilvekset syövät kauriita, se on niin inhottavasti heiltä pois, että kaikki Ilvekset pitäisi tappaa. Metsä pitäisi olla pelkkää talousmetsää ilman suurpetoja ja täynnä hirviä ja kauriita. Tietysti tarvitaan vielä 9-millinen tai Magnum 357 lopetusaseeksi, sillä eihän kiväärillä voi lopettaa hirveä.

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon Kemppinen, olet keksinyt suomenkieleen uuden sanan.

    Googlaamalla "kananpaskalevy" saa vain yhden lähteen -Kemppisen blogin.

    Sen sijaan "kanapaskaseinä" tuo esiin kirjavia keskusteluketjuja.

    Olen itsekin asunut 1900-luvun alkuvuosina rakennetussa kananpaskaseinätalossa Ullalinnassa.

    Lugino-massaa, joka oli valmistettu kipsistä, koksikuonasta, hiekasta ja liimasta oli siinä talossa jatkettu sotkemalla massaan vahvikkeeksi merenrannasta löytyviä yli metrisiä ruokoja, pula-ajan monikäyttöisiä herkkuja.

    Kananpaskaseinä on ilmeisesti aina "valettu" paikalla. Jos sellaisesta seinästä kaapii tapetit pois, kananpaskan pinnassa näkee selvästi muottilautojen jälkiä.

    VastaaPoista
  5. Kysyitkin postilassasi sopivasti hirviotusten suuresta määrästä. Istuin tässä taannoin kesällä Skálon Juoccalla ja mietin samaa asiaa.

    Tunturissa jotenkin asiat valaistuvat helpommin kulttuurin rappiossa. Kun yhdellä katseella huomaa tonttipulan olevan pelkkää keinottelevien liituraitamiesten paskapuhetta.
    Kun yhdellä katseella, päässä laskien, wanhallapitkällämatikalla, hoksaa näkevänsä rakentamatonta, saamelaisilta lainattua Suomea heti kättelyssä jo noin 2500km². Tyystin wapaana - ainuttakaan savua ei näkyvissä ja jos siitä pröystäilemään alkaa, niin vielä päätä 140 astetta kääntämällä saa toisen mokoman lisää.

    Mutta niihin hirviöeläimiin NYT! Sormella voi huoletta osoittaa maa- ja metsätalousministeriötä. Ei ketään yksittäistä inehmoa, koska aikajana lienee siihen liian mittava jo nykyisellään.

    Hirvikärpäläinen (Lipoptena cervi). Sehän alkoi levitä Suomeen 1960-luvulla kaakosta, YYA-sopimusta mukaellen. MMM-teki tuolloin kaikkensa että isäinmaamme yltäisi samalle viivalle SNTL:n kanssa.
    Tiedettiin tutkijapiireissä jo tuolloin, että ei hirviökärpäläistä voi istuttaa jos sillä ei ole ravintoa, jos sillä ei ole isäntäeläintä. Toukkiahan oli YYA-sopimuksen takaamana kyllä hyvinkin runsaasti lupeissa kaakosta.

    Niinpä sitten varmaan jossakin palaverissa vaihdettiin tavallisen rupusakin, ynnä metsämiesten hirvikärpäsemättömyys johonkin kolhoosilta saatuun ennätystonnariin.
    Kenties vielä ministeri sai kaupan vahvikkeeksi itse lypsäjääkin ja votkaryypin päälle sinetiksi.

    Tästä alkoi kehittymään suomalainen hirvieläinkarja.
    Oiwallisesti, väkitukun, se on vuosien saatossa listinyt tavallisia kulkevaisia tienpäällä, onpa muutaman Helvetin-Enkeliksi itsensä orientoituneenkin onnistunut hirvieläin pyörän päältä nappaamaan ja Styx-virralle osoittanut lossin kannelta paikkaa.

    Kaiken lystin on maksanut valtio, elikkä me. Sen lisäksi juurikaan kyseenalaistamatta meininkiä, olemme me, autoniekat, kollektiivisesti lihottaneet kasvottomien vakuutusyhtiöiden kukkaroita. Josta syystä PRKL.

    Kaikesta tästä tahallisesta inimisille tuotetusta haitasta MMM pesee kätensä P. Pilatuksen tapaan, vaikka akkoja ei tahdo saada enää metsään puolukka-aikaan ja josta sitten seuraa, että joutuvat hyvät miehenpuolet lojumaan kotona eikä kapakassa, koska akat päivystää kotosalla jouten...

    ...procul harum.

    VastaaPoista
  6. Olin joskus tekemisissä Puotilan kauniin kaupunginosan (Helsingissä) rumien arava-talojen loputtomien ketjujen kanssa. Niiden sisärakenteissa hauras Siporex-levy oli kova sana, sen sanottiin tulleen sieltäpäin mistä kana pissii.

    Eikö tuomarien mentaliteettia sivuttu jo väitöskirjaanne edeltäneessä kirjassa Oikeus kulttuuri-ilmiönä? Haurasta on kulttuurikin ja tuomarit ovat siellä usein pönäkästi muka kantavia väliseiniä, joiden kautta yhteiskunnan runkoäänet pääsevät ilmoille; Dreyfus, 1918-tuomaroinnit, Stalinin 1930-luku, Salama, Vanhanen vs Ruusunen, TJ-Group, Obaman virkavala ja "faith" vs virkaanastujaispuheen suvaitsevaisuus uskonnottomille...

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - kananpaskaseinä tehtiin rappaamalla (ei muuraamalla) lauamuotin sisään. Myöhemmin (1920-luvulla) mm.Lemkminäinen Oy alkoi valmistaa "muurauskappaleita", joita saanee sanoa levyiksi.

    Lähde: Neuvonen-Mäkiö-Malinen, Kerrostgalot 1880-1940, Rakennustietosäätiö RTS ISBN 951-682-668-7 2002 Helsinki. (Osista I-III näyttää ilmestyneen tiivistetty yhteisnide ISBN: 978-951-682-794-3 2007 , hinta n. 60 eur.) Kolmiosainen tuntuu ainakin minusta mainiolta juuri yksityiskohtaisuutensa vuoksi.

    VastaaPoista
  8. Minusta tuo kuvan eläin on metsä-
    kauris (Capreolus capreolus), joka on levinnyt viime vuosikymmeninä Suomeen Perämeren ympäri ja kaakosta Karjalan kannaksen kautta. Lajia on siirtoistutusten tuloksena eniten Ahvenanmaalla, mutta metsäkauriit ovat lisäksi yleistymässä eri puolilla Etelä-Suomea. Sitä on siirretty 90-
    luvun alussa mm. Kirkkonummelle.
    Se on pienin pohjoismaisista hirvi-
    eläimistä(Jensen, B. 1994: Suomen ja Pohjolan nisäkkäät. WSOY).

    Metsäkauriin ravinnosta 80 % on ruohovartisia kasveja, erityisesti
    maitohorsmia (avohakkuut!), puolu- koita, ja sieniäkin. Talvisin käyvät myös pensaskasvit, jopa havupuuntaimien latvukset. Täällä
    lounaisrannikolla, jossa ne viihtyvät peltoaukeiden tuntumassa,
    niitä näkyy ruokittavan syönti-
    lavoilta mm omenilla ja porkka-
    noilla.

    Koiran piti heinäkuussa mustikassa
    ollessamme kieriskellä metsäkauriin
    lakritsirakeita muistuttavissa
    pipanoissa. Vähällä oli, ettei se saanut siinä touhussa kyynpuremaa,
    koska puolen metrin päässä varvikossa vaani paksu kyykäärme.

    VastaaPoista
  9. Kaunis peuranpoikanen (naaras?) estää tuon kananpaskalevyn huonoa mainetta.

    Hyvää viikonloppua, onneksi meillä on juristeja joiden kyky ajatella on opetettu olemaan sekä linnun kannalta että sitä tarkkailevan presidentin kannalta. Kiitos siitä; siipeni eheytyvät ehkä.

    Kuka tämä Catulux on joka sinun käännöksiä käyttää niin pervosti; paskanhajusesti voisi sanoa.

    VastaaPoista
  10. Kirkkonummella päin kuulemma peurojen määrää pidetään korkeana eräin herrain tiloilla tapahtuvaa metsästystä silmälläpitäen.

    VastaaPoista
  11. Heh, tuo melkoisen kulunut 'So it goes' sattui nyt kyllä kohdalleen.

    VastaaPoista
  12. Aiheesta sivuun.
    Metsästyksestä voisi tehtä oikein hyvän matkailuvaltin maahamme. Mm. perinteisen brittiläisen ajametsästyksen kieltäminen Ison Britannian sosialistien juonena ihmiskuntaan vastaan loi toisaalta markkinaraon, jossa Suomi voisi ottaa rahat himaan
    Olen propagoinut sen puolesta, että lakia voitaisiin muuttaa niin, että sallittaisiin kepulien metsästys koirilla ja hevosilla. Jos suojelualueitten koko määriteltäisiin niin, että niillä mahtuu olemaan vain 60 000 kepulia, voisi muualla kepulia metsästää läpi vuoden.
    Kepulin metsästys ei varmasti herättäisi myöskään eläinten suojelijoissa samanlaista intohimoa kuin pehmän ja suloisen näköisen ketun metsästys, kun ihminen ei voi kiintyä kepuliin.

    VastaaPoista
  13. Petjan viha landepaukkuja kohtaan alkaa olla jo patologisella tasolla. Mistä moinen karsastus?

    VastaaPoista
  14. Käytännössä talojen kevyet väliseinät tehtiin ihan siitä materiaalista mitä käsillä sattui olemaan. Ennen "Kanasen paskaa" yleensä puusta eli työmaan jätetavarasta tai purkutavarasta, joko pystylankuista tai laudasta, jotka sitten rapattiin tai pinkopahvitettiin. Kuten rakentamisessa yleensä, valmistuotteisiin siirryttiin sitten kun ne olivat halvempia kuin työmaalla tehdyt. Kananpaskaseinän ilmestymisaikaan tehtiin kokeiluja kaiken laisilla levyillä ja massoilla, oli turvepehkua jne.

    Mukava vanhempi alan kirja on Matti J. Lahden "Kuinka Helsinkiä on rakennettu", Rakentajain kustannus 1960, jota näkee silloin tällöin divareissa.

    VastaaPoista
  15. Ad Anssi: - totta. Vuoden 1895 Helsingin rakennusjärjestys sisälsi määräyksiä vain sellaisista ei-kantavista väliseinistä, joissa oli tulihormeja.

    VastaaPoista
  16. Enhän minä maalaisia vihaa! Kumma käsitys. Itsekin maalta kotoisin ja käyttänyt harvakseen nimimerkkiä "Petja, turkistarhan poika". Ja viihdyn hyvin maalla, saatan olla siellä monta tuntia pitkästymättä.

    Enkä minä vihaa kepuleita, eihän rottia tai muurahaisiakaan vihata, vaikka näit tuholaisia ei haluaisikaan kotiinsa.

    VastaaPoista
  17. Huomaan, että piennar viettää ainakin minua jopa täällä siihen samaan juupas-eipäs-suon ojaan, josta niin monet blogit eivät koskaan pääse pois. Siihenpä emme siis mene; kunhan kuitenkin selvyyden vuoksi kehoitan kurkkaamaan vaikka naapurikieltemme sanakirjoja, mikähän siellä yleensä on ensimmäisenä tai toisena käännöksenä?

    ruotsi: portfölj
    venäjä: портфель
    viro: portfell

    Jos ette usko, netistäkin voi kurkkia
    http://www.sanakirja.org/search.php?q=salkku&l=17

    VastaaPoista
  18. Niinpä niin.

    Kansakunta:
    - yksi puhdas kieli
    - yksi puhdas rotu
    - yksi puhdas uskonto
    - yksi puhdas historia

    Ja sitten paljon piikkilankaa ja valtio.

    Uuno Peräkylä

    VastaaPoista