Alushameen povitasku

Taskut tulivat todella käyttöön 1700-luvun lopulla. Kurenyöristä vyötäisillä riippuva pussi on tietenkin ollut käytössä tuhansia vuosia. Kaupunkipaikoissa kukkaropussia – joka saattoi sisältää myös tulusraudan ja taulaa – pidettiin varkailta suojassa päällysvaatteen alla, ja siihen päästiin käsiksi vaatteessa olevan viillon kautta.

Kun lähdin ensimmäistä kertaa Pariisiin, äitini jatkoi povitaskuani toisen mokoman niin että passi ja vähät rahat olivat siellä todella turvassa taskuvarkailta – varsinkin kun myös vetoketju oli ommeltu kohti kainaloa auki vedettäväksi.

Kellotaskua kaipaan joskus hiljaisina hetkinäni; armeijan housuissa (m/36 pussihousut) oli liitingissä pikkuinen tasku. Kolikkotasku takin sivutaskun sisällä on mainio.

”Pikku-Pietarin pihan” lukeneet muistavat päähenkilön riemun päivän, kun hänen uusissa molskihousuissaan oli perstaskut.

Perstaskuja oli kolmenlaisia, oikeita, haitarimallisia (kuten nykyiset reisitaskut) ja päälle ommeltuja, kuten farkuissa.

Kehitys oli kehittynyt täyden ympyrän. Ajatus oli alkujaan kuljettaa mukana kolikoita tai muuta arvo-omaisuutta ja pitää kädet vapaina esimerkiksi katutappeluun. Lopuksi tasku on käyttökelvoton koriste. Kuulemani mukaan takin rintataskussa ei saa pitää muuta kuin siististi taiteltua nenäliinaa, eikä sivutaskuissakaan saisi kuulemma säilyttää muuta kuin tiliotetta.

Paidassa ei saa olla rintataskua. Jos sellainen kuitenkin on, siellä ei saa säilyttää mitään.

Taskuja kuitenkin käytettiin, ja suosituin käyttötapa eli käsien pitäminen taskussa, julistettiin erittäin huonoksi käytökseksi. Sitä se on kai vieläkin.

Armeijassa nyrkit taskussa lunkiminen johti välittömästi terävään huomautukseen. Vastaavasti jo 1920-luvulla sotilaiden ivamukaelma hengellisestä laulusta ”Käy yrttitarhassa polku” alkoi ”Käy nyrkit taskussa solttu”.

Herrahenkilöitä on varoiteltu puoli vuosisataa, ettei lompakko ole syytä kuljettaa takataskussa. Havaintojeni mukaan useimmat tekevät kuitenkin niin. Sitä pidän outona, että kun pusakoihin keksittiin käynnkkätasku entisen savukepakkauksen kokoisen taskun paikalle, kukaan ei ole vieläkään keksinyt taskua, johon mahtuisi pankkikortti ja pieni määrä rahaa.

Taskuiltaankin parhaat housuni päätyivät Valtion pukutehtaan lopetettujen listalle. Reisitasku on ainoa oikea paikka kännykälle – saa esiin yhdellä otteella sekä kävellessään, seistessään että istuessaan ja jopa autoa ajaessaan. Voi kailottaa yleisön iloksi. Niissä oli kolikkotasku ja tarranauhalla suljettava tasku linkkarille ja karkean luotettava vetoketju takataskussa.

Huhu kertoo, että ulkoilupuolella olisi vastaavia – mutta kun näiden vitsi oli se, että ne olivat äkkiä katsoen kohtuullisen siistit housut, jotka jalassa saattoi uskaltautua vaikka Stockmannille saamatta myymäläetsivää peräänsä.

Erähenkiset versiot tuovat hiukan liikaa mieleen naapurimaiden mafian.

Miksi taskuja on oltava monta? Rahat ja vastaavat on pantava vähintään kahteen paikkaan. Ryöväri tyytyy melkein aina lompakkoon ja vaatii ehkä vielä kääntämään taskut nurin. Ryöväri ei tiedä, että on ylimääräinen tasku, jossa on sen verran kahdenkymmenen dollari seteleitä, että pääsee majapaikkansa nuolemaan haavojaan.

Pekka Lipposella ja Kalle-Kustaa Korkilla oli aikana ennen James Bondin keksimistä seteleitä piilotettuna kengänkorkoon.

Tuo alushameen povitasku on sitten totta. Soitin äidilleni ja anopilleni. Alushameessa tai alemmassa hameessa oli edessä helmassa tasku. Naisihminen säilytti keskeisiä tarvikkeita esiliinan taskussa, mutta kun essu oli esimerkiksi junamatkan takia jätettävä pois, alushameen tasku oli loistava paikka vaikkapa junalipulle. Kuulemma näky saattoi olla aika mieleenpainuva, kun matkustajatar selasi sitten hameitaan niin kuin virsikirjaa – niitä saattoi olla monta päällekkäin.

Mutta ehkä päädyn tällä puheella esiliinaan tai otan talvikäyttöön kaupunkiguerillan liivini (Timberland). Esiliina on taskujen kantolaite. Tunnettu ja kadehdittu versio on ”kirvesmiehen esiliina” eli nahkainen najulapussi. (Navan päällä kuljetettavat vyölaukut ovat onneksi menneet muodista.)