Yllättävien yhteyksien hakeminen on joidenkin kirjoittajien himo, ei läheskään kaikkien. Se on kylähulluna olemista tai korpifilosofiaa.
Suutareita on kahdenlaisia. Toiset eivät tahdo pysyä lestissään.
Kirjoittajista journalisti on henkilö, joka räpeltää asioita, vaikka ei ole perehtynyt niihin kunnolla. Romaanikirjailijalla ja esseistillä on sama ongelmia.
Oppimisen piti muuttua taikaiskusta erilaiseksi, kun tuli Internet. Ei se paljon muuttunut. Ei tieto tee ketään viisaaksi.
Puoliherroista löytyy muitakin ammattikuntia, joissa palkkaa nostetaan vajavaisten ja osittain alkeellisten tietojen esittelystä – opettamisesta.
Opettajankoulutus näyttää tähtäävän riittämättömien yleistietojen antamiseen oppilaille. Kun ne on hankittu, oppilas potkaistaan töihin.
Entisessä yhteyskunnassa luultiin yleisesti, että maailmasta on kolme eri versiota, kansakouluversio (0:1), oppikoulukurssi (0.5) ja korkeakoulutason näkemys (1:0). Jokaisen eli siis kansakoulun käyneiden oli tunnettava 14 Aasian jokea (Irawadi poistettiin jossain vaiheessa pakollisista). Oppikoulussa saatettiin sanoa, että on siellä niitä jokia enemmänkin. Yliopistossa ympäristö- ja biotieteet eivät ole koskaan kuuluneet yleissivistäviin aineisiin.
Opettamisesta mainittiin jo antiikissa, että jumalat tekevät vihansa kohteesta pedagogin. Sanottiin myös, että emme opi elämää, vaan koulua varten – vaikka myöhemmin tämä käännettiin toisi päin.
Muistamme kuitenkin hyviä opettajia, jotka eivät edes tuskastuneet yhdentekevien asioiden toistelemisesta yhdentekeville oppilaille.
Hyvät opettajat eivät niinkään anna vastauksia. He jakavat kysymyksiä. Tietenkin he ovat ovelia ja tietävät, miten vaikeat ja kenties aivan avoimet ongelmat naamioidaan ns. koulutiedoiksi.
Parhaat opettajat osaavat taluttaa nuoren oppilaan kädestä pitäen tietämättömyyden sumuun ja hiipiä sen jälkeen tiehensä. Oppilas jää huutelemaan: opettaja! Opettajaaa!
Tuollaista opettajaa nimitetään joskus mentoriksi, ja esimerkkinä mainitaan välillä Platonin ylistämä ja kenties keksimä Sokrates, jolla oli ikävä tapa ahdistaa ihmisiä kysymyksillä, joihin vastaaminen vaikutti mahdolliselta, vaikkei se ollut sitä.
Perinteinen koulujärjestelmä on lyhyt johdatus fasismiin. Saksan ylivoimaiseksi luultu koululaitos epäonnistui suurisuuntaisesti ajatellen vuoteen 1939 johtanutta kehitystä. Teollinen surmaaminenkin toteutettiin ”schulmesterhaft”, koulumestarimaisesti.
Ei ole pelkkä yhteensattuma, että ”disipliini” tarkoittaa sekä kuria että oppiainetta.
Kysyvä opetus on siedettävän, joskus toivottavan yhteiskunnallisen kehityksen tuki.
Parhaillaan raivoava talouspula ja vakava poliittinen kriisi Lähi-Idässä eivät mitenkään voi olla ilmiöinä irrallaan siitä, että vuosi sitten maailmassa oli enemmän asiastaan varmoja, hyvin koulutettuja asiantuntijoita kuin koskaan ennen. Heitä oli kuin… pieneliöitä.
Tarvitsemme asiantuntijoiden sijaan amatöörejä. ”Amatööri” liittyy sanana rakkauteen. Amatööri on henkilö, joka tekee jotain, koska pitää siitä jostain, koska ei ilkeä olla tekemättä sitä.
Hyvä kirjoittaja – jollaiseksi en itse oppinut, kun tein 1973 virheen ja menin Otavaan töihin, joutava jäljille– hyvä kirjoittajaa toimii Faulknerin sanalla kuin palkkamurhaaja. Hän on valmis äärimmäisyyksiin selvittääkseen, mitä ajattelee.
Tämä teksti on oma versioni Raymond Chandlerin salapoliisin eli yksityisetsivän ihanteesta.
Kirjoittaja on nimenomaan yksityisetsivä. Hän on henkilö, joka etsii totuutta kaiken uhalla ja nahkansa hinnalla.
Chandler oli hullu mies ja liioitteli, mutta jäi tuo ”Mean Streets” yleiskieleen. ”Down these mean streets a man must go…”
Mutta näitä kovia katuja
on miehen mentävä,
vaikka hän itse
ei ole kova eikä arka.
Hän on ihminen,
hän on kaikki,
hän on täysi mies
ja tavallinen ja tavaton.
Hänen on kunnia, ymmärrys, pakko,
eikä hän ajattele sitä, ei puhu.
Omassa maailmassaan paras,
kenen tahansa maailmassa hyvä.
Hän ei ota rahaa ansiotta
eikä loukkausta kostamatta
hillitysti, harkitusti.
Hän on yksinäinen ylpeä,
ja ylpeys näkyy
ja otetaan huomioon,
sillä joka ei ota sitä huomioon,
katuu ikänsä,
että tulikin tavanneeksi
hänet.
JK: "Kirjoittajista journalisti on henkilö, joka räpeltää asioita, vaikka ei ole perehtynyt niihin kunnolla. Romaanikirjailijalla ja esseistillä on sama ongelmia."
VastaaPoista"`Kaunis valhe?´" Kuuntele! Luovaa kykyä." Näin huudahti Stanislaw Jerzy Lec siistimättömissä mietelmissään.
Tämä muljahti heti jatkoksi mieleeni edelliseen vaikka en muuten olekaan hyvä muistamaan enkä siteeraamaan kun tarvetta ilmenee.
JK: "Hyvä kirjoittaja – jollaiseksi en itse oppinut, kun tein 1973 virheen ja menin Otavaan töihin, joutava jäljille–..."
Minä taas olen tuhonnut kirjoittamaan oppimiseni ehkä ainiaaksi tekemällä raskasta työtä josta ei ole saanut kuin kipeät, särkyneet jäsenet loppupalkaksi. Kun on kahdeksan-kaksitoista tuntia rakennusmontussa eivät sierettyneet ja könttäiset sormet enää näppäimistölle taivu ja ajatuksetkin ovat yhtä betonikuraa vielä unissaankin...
Kirjoittamisen vaikeudesta kirjoittavat kaikki kirjoittajat. Niin ammattilaiset kuin harrastelijatkin. "Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla" lasautti Erno Paasilinnakin.
Koska JK mainitsee opettajatkin, muistutan, että Veijo Meri kirjoitti v. 1967 Kaksitoista artikkelia-kirjassa "Käsityksiäni novellista" -esseessään mm näin:
"Olen huomannut, että ainoa tapa saada tekstiä aikaan kirjoittamisakteista ja valmiista tekstistä, on ruveta opettavaiseksi. Avoimesti pedagoginen puhe tuntuu aina tarkoituksenmukaiselta ja motivoidulta"
Kietaisen tähän vielä alkoholisti J.Leskisen usein siteeratun laulunsäkeenkin, jossa hän räpsäyttää sanallisella karttakepillä pedagogeja kintuille: "..ne jotkaa osaa/tekee mitä vain/ne jotka ei/ne ryhtyy opettamaan..." (...tai säveltämään)
Ja vielä:
Luin juuri norjalaisen journalistin Åsne Seierstadin kirjan "Grosnyin enkelit" ja ainakin siinä on lehtinainen paneutunut taustoihin oman henkensäkin uhalla. Kuin Anna Politkovskaja-vainaa ainakin.
...että jos tyytyy "räpeltämään" vain pienen maan maakuntalehtiin voi ainakin henkensä pitää...
Taidat olla oikeassa disipliinin, suhteen mutta yksi esimerkkisi kaipaa vähintään tarkennusta:
VastaaPoista"Oppilas jää huutelemaan: opettaja! Opettajaaa!
Tuollaista opettajaa nimitetään joskus mentoriksi, ja esimerkkinä mainitaan välillä Platonin ylistämä ja kenties keksimä Sokrates,"
Koko Sokrates-opettajana pointti Platonin dialogeissa on, että Sokrates ei kerro keskustelukumppanilleen mitään, mitä tämä ei jo tietäisi. Sokrates hiillostaa koulutusta vaille jäänyttä orjapoikaa kolmiosta, kunnes poika itse onnistuu tuottamaan kolmion matemaattisen määritelmän.
Onhan tämä Platonin kaunokirjallinen tuote tietysti hiukan korni: mutta sen ydin on uskomattoman optimistinen. Myöhemmissä dialogeissa kirjallinen strategia on sama, mutta tulokset erilaisia, pessimistisiä. Tiedon tai oikeudenmukaisuuden käsitteitä ei pystytä tuottamaan samalla tavalla kuin orjapoika tuotti tasasivuisen kolmion. "Pidot" on burleski komedia: yritys määritellä "rakkaus" tuottaa kyllä korkealentoisen metafyysisen platonistisen puheen, mutta koko krapulaisen seurueen juhla päättyy siihen, kun paikalle murtautuvat vielä viihteellä olevat kaverit.
OPETUKSEN TASOT
VastaaPoistaJukka K. nayttaa liikkuuvan nailla opetuksen alkeistasoilla: kindergarten, kansakoulu, oppukoulu, yliopisto...
Olisin kiitollinen, jos JK panisi jonoon myos nama varsinaiset elaman opetukset/oppilaitokset.
Tarkoitan sita kun DI tai tekniikan tohtori lahtee opinahjostaan maailmalla, ja
paasee kasiksi varsinaiseen tekniikan opiskeluun, niin millaisia 'luokkia' Kemppisen logiikalla loytyisi. Luulisin, etta ensin on jotain taydellisyyden tapaista,
jossa tekniikan ihme luulee hallitsevansa kaiken ja joka lausuu kaikesta kaikkea. Sitten kai tulee jotain seesteisempaa ja lopuksi tulee taso, jolla pitaa
noyrasti tunnustaa, etta jotain tiedan, mutta kovin kovin vahan.
Tuosta 'opettajan huutelusta' . . . sivusta seranneena.
VastaaPoistaAmmattikorkeakoulun, erään johtamisen koulutusohjelman puitteissa 'huudellaan opettajaa'. Opetus koostuu suurelta osin ryhmätöistä ja 'itseopiskelusta'. Kouluviikosta saatta kolme päivää olla 'itseopiskelua kotona'. Ohjeistus (toimeksiannot) ovat epämääräisä tai vajavaisia.
Epämääräisyys opetustavoitteissa johtuu riittämättömästä tiedosta kytkeä opetusohjelma taloudellisiin realiteetteihin ja tulevaisuuden odotuksiin.
Ryhmätöiden anti ja analysointi 'ammatillisten tavoitteiden' epämääräisyyden takia jää hämmästyttävän vaatimattomaksi.
Pedagoginen aspekti on syrjäytetty täysin.
Eilen kuuntelin vanhaa yleareenan podcastia, jossa käsiteltiin koirakorjauksia eli ongelmakoirien kasvattamista ja kouluttamista.
VastaaPoistaPertti Vilander toi esille vanhan totuuden, jota voisi rinnastaa kouluttamiseen ja opettamiseen, joissa nykyään esiintyy monenlaisia ongelmia. Koiran kohdalla pohjan kaikelle oppimiselle luo kasvatus, joka pitää aloittaa pentuvaiheesta ja kuten hän vertasi ihmiseen, ensiksi tulee kasvatus, kunnen lapsi menee kouluun, jolloin aloitetaan luonnollisesti koulutus. Mitkään opetusmenetelmät tai oppimistavat eivät toimi, jos kasvatus on laiminlyöty. Ihmisen osalta, jonka kehittyminen aikuiseksi kestää yleensä liian kauan, täytyy huolehtia, että kasvatus, josta ensisijassa vastaavat lapsen vanhemmat, ja koulutus tukevat toisiaan. Koulutusvaiheessa tehtävä kasvatus onkin sitten yhteistyötä kodin ja koulun kesken, mutta millaiset ovatkaan opettajan välineet tät varten. Pieleen menneessä kasvatuksessa onkin pali menetetty - tarvittaisiin varmaan ihmiskorjaajia, mutta mitkä ovatkaan resurssit ja korvaustavat?
Opettajan kouluttamisessa on vastaavat ongelmat, jos kasvatus on mennyt pieleen, paljoakaan ei ole tehtävissä. Opettajan taidoissa onkin kyse luontaisista taidoista, joita ei korvaa mitkään opetellut oppimistilanteiden hallintaan tai oppimisympäristön hallintaan liittyvät taidot. Opettaminen perustuukin muodolliselle pätevyydelle, mutta pelkästään tekniikan hallinta ei taida riittää. Tapasin kesällä entisen opiskelukaverin, joka on toiminut Saksassa matematiikan opettajan kolmattakymmentä vuotta - hän oli menossa viime vuoden lopussa testiin, jossa selvitettiin osaako hän laskea ja sen perusteella opetustyö saa jatkua. Tällainen testi ei juurikaan selviä sitä, osaako hän siirtää taitonsa toiselle ihmiselle. Noh, nykyään taitaa keskeisin opiskelusta saatava tai olla ryhmätyö tai tiimityö eli opetellaan pelaamaan toisen siivellä ja kopioimaan tarvittava tieto - aivan kuin internetissä. Tiedon soveltaminen uudessä ympäristössä onkin sitten se toinen juttu - viisautta tai älykkyyttä, miksi sitä kukin haluaa nimittää.
Kylläpä alkoi päivä (taas) hienosti, kun sai lukea JK:n blogin. Monen monta hienoa oivallusta. Kiitos!
VastaaPoistaAioin panna allekirjoitukseksi Amatööri, mutta termille asetetun korkean vaatimustason vuoksi taidan jättää sen tekemättä.
Mutta mistäpä löytyisi erilaisiin eliitteihin tuollaisia amatöörejä, siis molempia samassa persoonassa?
Enpä kadehdi Tali-Ihantala- hengessä kasvatettuja opettajiamme.
VastaaPoistaKaupallisten kanavien ohella on myös Yle alkanut pakon edessä ottaa tv- ohjelmistoonsa amerikkalaisperäisiltä digikanavilta tuttua "discovery"- aineistoa. Minusta niissä on paljon hyvää.
Pari postausta sitten vaihdoin kommenteja Petjan kanssa ompelutaidosta. Sekin aihe oli ollut vähän aikaa kielen päällä jonkin Discovery Sciencen näytettyä "how the best is made"- sarjassaan miten monipolvisessa prosessissa herrasmiehen pikkutakki valmistuu modernissa tehtaassa.
Eri kanavilla mellestävä Mr. Tetul, joka tekee ns. kustomoituja moottoripyöriä tilauksesta, tulee New Yorkista ikäänkuin muutoksen symbolina Helsingin motskarimessujen päätähdeksi.
Televisiota kannattaakin kiitellä myös varsinaisen tieteen saavutusten popularisoinnista.
"Minä taas olen tuhonnut kirjoittamaan oppimiseni ehkä ainiaaksi tekemällä raskasta työtä josta ei ole saanut kuin kipeät, särkyneet jäsenet loppupalkaksi. Kun on kahdeksan-kaksitoista tuntia rakennusmontussa eivät sierettyneet ja könttäiset sormet enää näppäimistölle taivu ja ajatuksetkin ovat yhtä betonikuraa vielä unissaankin..."
VastaaPoistaKirjoita siitä. Päätalokin kirjoitti mm. siitä.
Kemppiselle:
VastaaPoistaKirjoituksesi herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Ensimmäiseksi, missä on pointti?
"Kysyvä opetus on siedettävän, joskus toivottavan yhteiskunnallisen kehityksen tuki."
Kuka tämän "toivottavan yhteiskunnallisen kehityksen" määrittää? Asiantuntijat vaiko alan ammattilaiset?
Kuka vastaa siitä kirjallisesta informaatiosta, josta alan opettajat tietonsa omaksuvat jakaen sen oppilailleen?
Otetaan esimerkki vuoden takaisesta älämölöstä suurista elintarvikkeiden hinnankorotuksista. Siis Tilastokeskuksen julkistamasta tiedosta tuolloin. Asiantuntijat median kautta tämänkin tiedon tilastoina toivat kansalaisten tietoisuuteen.
Siis kuinka kansalaisia ja asiantuntijoita kusetettiin VUOSI sitten (pieni lyhennelmä):
Kyselin eräältä tukkukauppiaalta, paljonko teillä ruuan hinta nousi viime vuodesta. Kauppias kertoi hintojen nousseen vain tavanomaiset muutamat prosentit, kuten aina vuodenvaihteessa. Lupasi lukaista Hesarissa olleen artikkelin ruuan hurjasta hinnannoususta. Kauppias lukaisi ja hieman ihmetteli. Soitin tämän jälkeen kolmelle tukkurille ja kyselin vehnäjauhojen, maidon ja kananmunien hintoja. Vastaus kaikilta, että vain muutaman prosentin nousseet.
Sain Tilastokeskukselta exelinä tiedot tarkastajiensa keräämistä ruuan hinnoista koko Suomen alueelta 4 vuoden ajalta. UPS, enää ei esmes alueellisia hintavertailuja löytynyt viimeisimmästä tilastosta. Aiemmin ruuan hinnoista löytyi jopa 20 prosentin eroja "lääneittäin".
Joku toimitaja intoutui kirjoittamaan paikalislehteen kirjolohen ja nakkien hintojen nousseen jopa 40 prosenttia. Juttua lainattiin televisioon ja radioon. Toimittajalta jäi huomaamatta, että Tilastokeskuksen tilastointi oli muutunut. Vertailussa olleen nakkipaketin pakkauskoko oli pienentynyt edellisestä vuodesta ja ko. vuoden tilastoihin oli kokonaisen kirjolohen hinta muutunut vertailussa kirjolohifileen hinnaksi. Toimittaja ei siis osannut laskea todellista kilohintaa.
Sain sitten haltuuni erään kaupparyhmittymän tilastot hinnoista edellissyksystä seuraavaan helmikuuhun. Hinnat eivät olleet nousseet kuten Tilastokeskuksen ja uutisten mukaan olisi pitänyt talvella nousta.
Pyysin tarkempia tietoja Tilastokeskuksen keräämistä tiedoista, esimerkiksi mistä liikkeistä Tilastokeskuksen tarkastajat tietonsa keräävät. En saanut tietoja, ovat salaisia. Paljon muutakin tietoa muuttui salaisiksi.
Kuluttajavirasto taasen kertoi etteivät enää tee vuosittaisia hintavertailuja, koska kauppiaat jäivät kiinni hintojen manipuloinnista kun tiesivät milloin Kuluttajaviraston tarkastajat ovat liikkeellä. Ohos sanoin minä.
Eli nyt minulla oli käytettävissä kaksi eri listaa. Kauppiaiden todelliset myyntihinnat ja Tilastokeskuksen "nousseet" hinnat.
Sitten soitto Kauppakorkean proffalle, että olinko laskenut prosenttilaskuni oikein ja mitäs mieltä olet. Olin laskenut oikein, ja "jossain haisi nyt paska ja kovasti".
Soittelin useat liitot ja kauppiaiden edustajat läpi ihan pääjohtajatasolta asti. Vastaukset olivat mielenkiintoisia, kunnes törmäsin erääseen "pääjohtajaan". Heillä nostettiin hintoja koska näin julkisuudessa on puhuttu ja Tilastokeskuksesta kerrottu.
Vyyhti alkoi purkautumaan ja sain lisätietoja muutamista lähteistä.
Nyt tiedän tarkalleen mikä oli tuolloin elintarvikkeiden hinnannousun takana ja kuka sen manipuloi. Mutta en kerro mikä ryhmä tämän järjesti ja mistä syystä.
YHteyksien hakeminen on mielenkiintoista puuhaa amatööreille. Ja myös valmiiksi kerrottujen totuuksien epäileminen aina ja joka paikassa.
Vai pitäisikö ottaa yksi disipliini-tabletti päivässä ja jättää asiat asiantuntijoille. Älkää koskaan luottako siihen ihmiseen joka itseään asiantuntijaksi kutsuu. Asiantuntijoita on vain Aku Ankassa.
K: "Parhaillaan raivoava talouspula ja vakava poliittinen kriisi Lähi-Idässä eivät mitenkään voi olla ilmiöinä irrallaan siitä, että vuosi sitten maailmassa oli enemmän asiastaan varmoja, hyvin koulutettuja asiantuntijoita kuin koskaan ennen. Heitä oli kuin… pieneliöitä."
VastaaPoistaOlisikohan niin, että korkealta taholta tullut l-sanan käyttökielto johtuisikin siitä, että sen käsittelyssä kyseenalaistettaisiin tuo liituraitamies-asiantuntijoiden ja perässähiihtäjä-poliitikkojen joukko loppuelämäkseen.
Älä turhaan lausu herra sinun jumalasi nimeä.
Ennen pidettiin älykkäänä todeta, että oppiminen ei olisi sisältöjä, vaan tiedonhaun oppimista. Internet on pinnallisesti muuttanut tämän, mutta viaksi on jäänyt tyytyä samaan vanhaan suoritukseen. Kemppinen mainitsi jokin aika sitten, miten tietyn kirjoittajan tuotannon selvittäminen olisi ennen ollut iso työ kirjastoissa. Nyt saman listan saa KVG-menetelmällä. Ei pidä jäädä siihen, vaan esimerkiksi etsiä yllättäviä yhteyksiä, tai useinhan yllättävintä on yrittää etsiä "itsestäänselvää" ja yllättää sen puuttumisella; hyvä hypoteesi ei niinkään ole oikea, kuin oikealta tuntuva. Korpifilosofia perustuu ymmärtääkseni siihen, että tietoa villisti yhdistetään, kun sitä on niin vähän. Netin aikana pitäisi päästä samaan, kun tietoa on paljon.
VastaaPoistaMuuten netti ei ole mitään opettanut; kun kaikki tuntuu olevan sormen ojennuksen takana, aivoja ei vaivata. Tapahtuu se, minkä laskimet tekivät päässälaskutaidolle, aivonäppäryyden lisäksi katosi hahmiotusholtti. YTL:n pitkäaikainen kellokas, matemaatikko, kertoi mainiossa Yle Radio Yhden Matematiikan aika -sarjassa (kun Maija Typpi vaihtaisi tympeän puhetapansa hapekkaammaksi, sarja olisi loistava), abiturientit jättävät vastauksiinsa ihme sammakkoja, kuten siinäkin tehtävässä, jossa piti laskea Suomen peltojen kokonaisala. Tyypillisessä alisuorituksessa oli vastaukseksi jätetty kukkaruukkua pienempi laskutulos!
Laajan ja suppo-matematiikan ero lukiossa oli ainakin ennen se, minkä verran taulukkoja käytettiin, ja mitä piti oppia johtamaan ja/tai muistamaan. Kaavojen osaamisesta on se hyöty, että alkaa hahmottaa tehtävistä ratkaisun avaimia aivan eri tavoin kuin muutoin. Pelkään, että sama ero on itse haltuunotetun ja toisaalta nettitiedom välillä. Tietysti on hienoa, että oppitieto ei kangista kaavoihin, mutta ainahan ihmisellä heuristiikkansa on. On venäläistä rulettia toivoa, että luontaisesti tai väkisin itse keksaistut kaavat toisivat parempia näkökulmia kuin klassikkoja vasten hiotut ajatustavat.
Sääliksi käy ihmistä, joka tietää vain totuuden.
VastaaPoistaKadut ovat pehmeitä polkuja, joita voi rauhassa rikkoa: Olemme kaikki Gazan lapsia.
VastaaPoistaKiertokirje kertoo, että Dalai Lama on antanut tälle vuosituhannelle tämän viestin: - Ota huomioon, että Suuri Rakkaus ja Suuret Saavutukset sisältävät myös suuria riskejä.
jne.
Kukas nämä Valto Ension viestit sitten kirjoittaa? Ja onko menestynyt teksi sellainen, että lasten jäsenet pystyy poimimaan yskimättä koriin, vaiko peräti kävelemään päältä. ”Down these mean streets a man must go…”
Ihanko ressukalla on kädet taskussa ja mieli paha, koska tilaisuus tosi menestykseen tuli tyrittyä.
Riitämättömät tiedot toimivat manipulaation oivallisena keinona. Ei sanota kaikkea; tila luo manipulaatiolle maaperää.
VastaaPoistaEsim. Tämän päivän HS presentoi suorasta demokratiasta julkaistun kirjan. FT Thomas W (joka on myös kansalaisaktivisti eli ihailee suoraa toimintaa) pui Rolf Buchin, Nadja Braunin ja Bruno Kaufmannin Opas suoraan demokratiaantuottamaa kirjaa omiin näkökulmiinsa.
TW keskustelee vapaudesta ja vapauden vapauden haaveesta vertaamalla historiallisesti 1900-lukua hullujen lupausten vuosisadaksi. Samalla hän ei mitenkään perustele mistä on siinä mielessä kyse - muuta kuin, että itsensätoteuttamisesta tulikin filosofin mielestä kirosana.
Tämä on outoa, koska Maslowin hierarkian mukaan ihmisyyden eräänlainen huippu on juuri itsensätoteuttamisessa. Miksi filosofi kääntääkin omat uskomuksensa siitä, mitä on vimmatusti ajanut pitkin 1900-lukua yhtäkkiä negatiiviseksi? Eikö filosofien paljon ajama vapausaate juuri ole ollut vapauden ihailua käytännössä. En ole tavannut filosofia, jonka mielestä orjuus tai diktatuuri olisi oikeita yhteiskuntamittareita ja samalla tasa-arvoon pääseminen on samalla jompaan kumpaan asettuminen, koska oppimisen lähtökohta hajoitetaan. Oppivat organisaatiot ovat lähtökohtaisesti eriarvoisia diversiteetin takia. Ei ole olemassa tasa-arvoa ja samalla luvallista oppimista tukevaa maaperää. Pitää luopua jommasta kummasta, mitä filosofit eivät taida ymmärtää kun vetoavat tasa-arvoon ja pilkkaavat orjuutta/diktatuuria.
Hur skall ni ha det, olisi minun kysymykseni jälleen? Kuinka haluatte, mikä jalka edellä?
...
Vai tarkoittaako vapaus aina samalla vapautta itseydestä niin, että filosofin vapaa ihminen on myös vapaa omista haluistaan palvellakseen pelkästään muita kuten tietyt uskonlahkot puoltavat?
Altruismia ilman omaa etua? Antamista kuten minä olen? Siinähän menettää, juuri siksi, että aktivisti-ajattelijat eivät tyydy puoltamaan altruisteja joita ollaan jo saatu aikaan, vaan sortavat tai jättävät oman onnensa nojalle.
Aktivistin päämäärä ei tule milloinkaan olemaan "tässä ja nyt" vaan aina tulevaisuudessa. Heille kukaan eikä mikään tule olemaan riittävän hyvä, vaan he ajautuvat uusiin ongelmanmäärittelyihin ilmeisesti myös kumoamalla omat aikaisemmat näkökulmansa, kuten minä koen, että filsofit nyt tekevät mikäli W:n mielipide on jaettu. Filosofien suuri toive on yleisellä tasolla ollut vapaus, itseajattelu, vastuullisuus mutta myös onni.
Jos tähän blogiin voisi laittaa pidemmän argumentoinnin minä tekisin sen. Kyse on siitä, mitä TW jättää pois kirjan kannalta.
Kirja kertoo Sveitsin alueelta miten suora kansanvalta toimii. TW kokee sen oikeana suuntana sillä hän näkee, että suora kansanvalta lisää lakien ja hallinnon hyväksyttävyyttä, vahvistaa uskoa ihmiseen ja antaa parhaimman perustan ihmisten oman mielipiteen
ja maailmankuvan kehittymiselle.
Se mitä TW ei kerro, on se, että Sveitsissä 42% on katolisia ja maa elää pääasiassa pankkien, lääketeollisuuden ja kolmannen sektorin (primär, sekundär, tertiär, quartiär, qvintiär jne)
tarpeista. Näin Sveitsi ylläpiti struktuureja toisille länsimaille. Koska tiedämme filosofiasta sen, että struktuurit ohjaavat funktioita voimme sanoa, että jokainen maa, joka elää sillä, että ruuduttavat ja rengastavat muita maita ovat niitä maita korkeammalla hierarkialla. Mutta Sveitsin aika on tässä suhteessa vienyt heidät paitsi maailman toiseksi rikkaimmaksi maaksi myös maaksi, jolla ei ole sen suhteen enää pelaamista. Raha on itsessään joutunut syyniin ja saattaa olla ettei pankkijärjestelmää voi quantum-aikana enää toteuttaa. Näin Sveitsin konsepti jää ns. ylimääräisenä ja sitä voi siirtää toiseen maahan samalla kun Sveitsi itse ponnistaa qvintet-asteelle.
Se, että Sveitsin suora kansanvalta perustuu myös siihen, että jokaisella sveitsiläisellä on aseet pakattuna nopeaan toimintaan ei myöskään tule esiin W:n kirjoittelusta. Mielestäni voidaan sanoa, että koko maa on armeija, jonka rattaat pyörivät jatkuvasti valppaana olemisen ehdolla. Ovat valmiita ja kyvykkäitä sotaan millä hetkellä hyvänsä ja sen rahoitus on liikkunut rahavallan kahvaa säätelemällä. Tämä tie on nyt ns. sodittu loppuun, tai ainakin sitä itse toivon.
En vaan ymmärrä, miksi tätä jo valmiiksi vanhentunutta mallia pitäisi siirtää meille? Eikö Suomi voisi itse siirtyä quantum-ajalle?
Tämä aika tarkoittaa kierrättämistä ja kierron kautta katetta. Olisi paljon pehmeämpi suhtautuminen ja hyppäisi suoraan ajankohtaisuuteen samalla lailla kuten Afrikan maissa pitäisi - ilman vanhentuneiden mallien omaksumista.
http://de.wikipedia.org/wiki/Schweiz
http://www.brainworker.ch/Bildung/Bildungspolitik.htm
VastaaPoistavuodelta 2007 katsonta meritokratian ideologiaa kohtaan
Perinteinen koulujärjestelmä on lyhyt johdatus fasismiin.
VastaaPoistaEhkä sitten niin. F-sanat luonnehtivat koulujärjestelmiä monien mielestä parhaiten. Hieman silti särähtää. Eikö tämä alentuvuuteen kalteva erinomaisuuden haikailu ole sitä itseänsä? Suurin osa meistä pysyy lestissään, saattaa se jalkine olla justiinsa omaa kokoa ja "kaliiperia".
Monella auralla JK kyntää peltoaan, samanaikaisesti, edelleen. Tuntee itsensäkin tarpeelliseksi tässä, vaikka katsoo hänen työskentelyään sivusta, ojanpenkalla seisten.
VastaaPoistaOpettajat, ottakaa oppia: pitää voida tuntea itsensä tarpeelliseksi (kumpaisenkin), oppi menee muuten ojaan.
Koska nyt on Darwinin juhlavuosi, esitän hänet esimerkkinä amatööristä. Hänen Beagle-päiväkirjansa esittelee 22-vuotiaan lahjakkaan amatöörin, joka haluaa tietää kaiken, aivan kaiken. Joka kysyy mitä tahansa, pysähtyy kysymään ja ottamaan näytteitä ihan mistä vain, vaeltaa mahdottomissa maastoissa ja säissä ja syö kurjaa ruokaa.
VastaaPoistaJa lopulta mullistaa maailman.
Vertailukohde - triviaalisti - autokoulusta. Meinaan, että jos joku autokoulun käynyt ja inssiajon läpäissyt luulee osaavansa ajaa autoa, hän... Saattaa erehtyä kohtalokkaasti. Ajokortti oikeuttaa opettelemaan ajamista myös yleisillä teillä, ei enempää.
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Miksi otavalaisuus sinut pilasi (jos saa udella)? Kysyy Susanna
VastaaPoistaJK:
VastaaPoista"Tuollaista opettajaa nimitetään joskus mentoriksi, ja esimerkkinä mainitaan välillä Platonin ylistämä ja kenties keksimä Sokrates, jolla oli ikävä tapa ahdistaa ihmisiä kysymyksillä, joihin vastaaminen vaikutti mahdolliselta, vaikkei se ollut sitä."
Ja kun ottaa huomioon, miten iisi tuo sokratelainen metodi herättää oivallus on, jos sitä nyt verrataan vaikka "hulluksi tulleen Sokrateen", Diogeneseksen stoalaiseen metodiin avata mieli todellisuudelle (mitään sen vastakohtaisempaa pikkuporvarilliselle elämänymmärrykselle saa etsiä - turhaan).
Koneeni estää minua kasvamasta. Entourage-selain on koko ajan päällä ja sitä ei voi siirtää, ei poistaa eikä sulkea. Meneeköhän suoraan Japaniin?
VastaaPoistaSinne meni nämä viimeisetkin sitten. Pian nyt pojat; kilpailua tulee japskeilta ja repivät taas jonkun ukon meiltä, että saavat vaikuttaa niin kuin itse haluavat. Ottavat uusia katastrofialueita ja lykkäävät uusia miehiä Nobelinpalkinnon saajaksi.
Sillai se käy; kunhan pojat sitten käyvät kylässä kerran vuodessa; muuten katkeaa hyvä puhekupla. Olisi harmi kun tietoa seurataan niin millimetripaperilla.
Mutta jos N on Jumala minä olen uskonut häneen. Hän on saanut laskentatavan olioissa (mitä suositeltiin ,ettei käytetä mutta se on juuri siksi niin sanottu: niinhän ne aina sanoo: päinvastoin). Kun laskee olioina on helppo tajuta mitä ÅA on suhteessa HY:n tilanteeseen ja sen, että kieliryhmänä ovat eriarvoisia kahdella tavalla: pieni on samalla suurempi koska Ruotsi on taustalla. Ruotsi on kimpassa Japaniin ja heillä on hierarkiat ja kunnian sanat vrt Jenkeillä, joilla on sanktiot ja huijausmentaliteetti kunhan on kivaa.
Meidän tulisi olla siitä väliltä: siinä on Venäjä valmiiksi kunhan Putin saa johtaa. NÄin uskon, ja samalla pitää pitää degeneroituneet snobit mukana kelkassa eli EU:n papparaiset ja kaikenlaiset hummerinsyöjät joiden agendaan ei kuulu ajattelu.
Mutta minä en ole saanut mitään mistään mutta alkoi tapahtua kun rupesin uskomaan Jumalaan.
:)
Rienzille:
VastaaPoistaEnnen pidettiin älykkäänä todeta, että oppiminen ei olisi sisältöjä, vaan tiedonhaun oppimista
Vaiko asioiden kyseenalaistamista? On venäläistä rulettia uskoa siihen mitä tietää tai mitä uskoo tai kenen juttuihin luottaa .
Tulevat sitten perässä kaikkialle Käänykästä seinälle ledin avulla 50 tuuaman kuvaa... miniatyyrillä dataprojektorilla
VastaaPoistaDisipliini?
VastaaPoistaMuistelen lukeneeni jostain, että jo muinaisegyptin kielessä "opettaminen" ja "piekseminen" oli sama sana.
Samoin roomalainen runoilja, jonka nimi ol muistaakseni Martellus (tai JSP) valitti kaupungin johdolle, kuinka hänen aamu-unensa häiriintyivät, koska viereisessä koulussa pieksemisestä aiheutuva meteli ja huutaminen alkoivat jo aamuseitsemältä...
Minun on muuten useimmiten ollut vaikea käsittää, kuinka blogiesi (anteeksi että nuorempana sinuttelen omin luvin) alussa oleva kuva liittyy päivän tekstiin, esim. juuri tänään.
Ad Timo L: - myös kreikan sanan "pedagogia" voisi kääntää poikien pakottamiseksi.
VastaaPoistaAd Anonyymi: - kuvista - eilisen kuvan yhtgeydessä ajattelin biologista pienhiukkasta: valo säikeiden takana.
VastaaPoistaTänään - opin tie. Jäistä ylämäkeä.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos paljon kirjoituksestasi.
Yksi pieni sivuhuomautus sallittaneen.
Itse opettajana ja kasvattajana tai vierellä-
kulkijana ja ääneenajattelijana
olen sitä mieltä, että ei
ole laisinkaan olemassa
yhdentekeviä oppilaita!
Sitten komppaan myös Theodor
Adornoa ja hänen sanojaan,
jotka, ainakin minusta, sopivat myös koulun ja osin yliopistonkin
opettajille ja oppilaille, opiskelijoille:"Ettei Auschwitz
enää toistu, on tähdellisin kasvatukselle asetettavista
velvoitteista."
Ystävällisesti Matti
Kai tämä on sitten lopulta habermasilainen puheenvuoro?
VastaaPoistaAd Sedis:
VastaaPoistaHabermasilainen kommunikaatio ei siis viittaa jo olemassa olevien tietojen tai intressien jakamiseen, vaan se on ennen kaikkea prosessi joka mahdollistaa muutoksen.
Tämä voi olla toimittajan oma tulkinta.
Habermas on tajunnut sen, että liian paljon meni 1900-luvulla Euroopassa vanhan soveliaisuuskaavan mukaan eli piti koputtaa johtajan oveen ja jäädä liikennevalojen taakse, mikäli johtaja ei viitsinyt avata ovea. Oli liian suuri (ja edelleen mm Saksassa, Tanskassa ja Englannissa) ero siinä, että sanoi jotain tai että pyysi pääsemään sanomaan. Oli liian suuri ero yläluokassa ja alaluokassa ja sen takia Habermas on kiinnittänyt huomiota ns. muutokseen. Mutta Suomi on oikeusvaltiona sekä Common Rights -ajattelun että vanhoillisen saksalaisen Systeemin ja Systematisoinnin välissä. Meillä mentiin sotien jälkeen näitten väliin; toteutettiin noste ilman, että olisimme ikinä olleet niin konservatiiveja kuin ovat edelleen Euroopassa. Teimme sen silloin, sen takia voimme tehdä sen nyt; nopea synteesi muiden huonoista ideoista.
Miksi siis ymmärtää Habermasia väärin; Suomi on kontekstina jotain ihan muuta kuin nuo vanhat, suuret markkina-alueet. Ranska on lähempänä Suomea ja silti Ranskalaisilla on taas estetiikka meitä korkeammalla. Ranskassa tyyli syntyy sekä kadulta että muotitaloissa. Italiassa muoti on johdettu yläluokasta ja siellä ei street-kulttuuria taida ollakaan. Näitten ero on sikäli tärkeä, että tyyli ohjaa tai on totalitäärinen samalla lailla kuten nuo liikennevalot. Meillä ei ole sitäkään; Suomessa saa tulla pipo päässä ainakin kouluun ellei kirkkoonkin - meillä ei paljon piitata käyttäytymisongelmista. Ja kun minä olen näitä muistuttanut nämä kateelliset ja vihamieliset ja joskus hyvin epäkypsät suomalaiset (ja etenkin minun tapauksessa suomenruotsalaiset) tarkistavat minun käyttäytymistä ja yhtäkkiä minusta tehtiin se huonostikäyttäytyvä. Olen aivan normaali, enkä käy milloinkaan ulkona ilman miestäni ja sillä lailla olen kuten eurooppalaiset siveellinen. Mutta nämä jotka minua halusi pahoittaa ja rikkoa ja vainoa eivät halunneet myöntää omaa sadismiaan ja häpeäntunnettaan vaan jatkoivat ja jatkoivat ja levittivät ja levittivät sontaa minun persoonasta kunnes melkein oikeasti kaaduin tai murruin. On siis mahdollista hajoittaa persoona jos se on suuremman ryhmän tavoitteena. Itse olen miettinyt miten sellainen sadismi herää ja nyt tajuan vähän siitäkin. Se on osaksi juuri kasvatusta mistä Kemppinen kirjoittaa uudessa päressä. Se on vihan synnyttämistä hyvin varhain lapsuudessa ja sitä ylläpitämällä kiristämällä silloin kun ei pitäisi ja olemalla välinpitämätön kun ei pitäisi. Kyllä on suuri osaaminen taustalla; ei pidä luulla, että käyttäytymistieteen hedelmät olisi käyttämättä!! On piilossa toimiva hyvin raadollinen ase niille, joiden koko kulttuuri on ollut armeijan rakentamisessa kautta aikojen. Joiden koko elinehto on siinä, että pääsevät tappamaan ennenkuin heidät tapetaan. JOIden koko käistyskartta lähtee vihamielisestä ihmiskuvasta ja hallitusta, jäsennetystä maailmankuvasta. Joiden ainoa toive on koko ajan ja väsymättä muuttaa elämä - ja tässä suhteessa muutos ei ole sitä kansanomaista keskustelukulttuurin muutosta vaan maiden valloittaminen, muiden päihittäminen ja jatkuva toiminta kohti jotain joka sammuttaisi sen onton alueen heidän sydämessään.
Mutta ei se niin sammu.
Se sammuu kun minunlaisia altruistisia, ns. kauniita naisia (ja tällä en viittaa minun pärstääni tai peffaani jotka molemmat edustavat vanhenevan naisen aika perinteistä kokoonpanoa) päästetään johtoon. Kauniilla viittaan siis Adornoon kauneusmäärittelyyn missä kauneus on myös sitä mitä luonto edustaa eli muuttumaton subjektiivinen mielipide.
Estetiikka jossa objektiivisuutta ei tarvitse miettiä kahdesti. Sisäinen kauneus eli kyky asettaa myös muiden tavoitteet ensin, vaikka omat tavoitteet ovat ristiriidassa - ja sen lisäksi kyky nähdä ja tajuta omat puutteet ja olla armollinen niille.
Sadismi taitaa syntyä osittain siitä, että poikia ympärileikataan sillä se viha mikä syntyy poikalapsen ja äidin välille (kun äiti ei auta suunnattoman häpeälliseen ja kivuliaiseen toimintaan tehtyä kajoamista se jää luultavasti soimaan pahana vihana läpi elämän ja sukupolvien. Minä uskon, että sukupuolielinten merkitys symbolisesti ihmisyyteen on paljon suurempi mitä tajutaan ja se on oletettavasti vaiettua tietoa joka löytyy jostain Nag Hammadin temppelitomppelien piilosta).
Miten sota valloitetaan tai miten hyviä sotilaita kasvatetaan.... tyylillä?
Tämä ei ole kritiikki, että kaikki juutalaiset ja muut ympärileikatut olisivat suoraan sadisteja (päin vastoin moni juutalainen on sen vastakohta sen tajuttua) eli ei saa ryhtyä tästä syystä ajamaan heitä takaa mutta heidän sisin voi ilman reflektioita mennä mukaan ajatteluun, joka ei ole kaunis tai hyvä myöskään heille. Näin olen päätellyt vaan. Itse asiassa sama ajattelu voisi soveltaa naisten ympärileikkaamisen osalta; käännetty kuva mutta tässä nainen joutuu äitinsä identifikaatioksi ja samalla hyväksikäytetyksi eli vielä hirveämpi psyykkinen teko. Kun ei saa olla nainen ja pitää olla nainen. Mitä sekin sitten ON?
..
Sedis: Muutos voi siis olla kohti inhimillisyyttä (jolloin se on tiedon kautta tulevaa) tai se voi olla kohti politiikkaa (jolloin se on toiminnan kautta tulevaa). Ensimmäistä ei voi suoraan mitata ja toista voi.