Sivun näyttöjä yhteensä

18. tammikuuta 2009

Occamin parranajokone



Soveltakaamme vähimpien oletusten sääntöä. Ideologioilla eli puheilla ei siis ole merkitystä, ellei toisin osoiteta.

Oletan siis että valtiovalta kuuluu Suomessa perinteisesti suurteollisuudelle. En tarkoita Nokiaa. Pienempiä käytännön askareita uskotaan valtioneuvostolle, mutta ei mielellään eduskunnalle.

Suomen tavattoman suotuisa asema sortokaudeksi väitettynä aikana 1899-1917 johtui Venäjän teollisuuden tarpeista. Hirveimmätkin vuodatukset suomalaisten pään menoksi painettiin suomalaiselle paperille. Kun metsäteollisuuden toinenkin merkittävä asiakas Englanti oli erittäin kiinnostunut sahatavaran toimitustemme jatkuvuudesta, olimme turvassa.

Saksa keräsi vasallivaltioita, ja myös Suomi ajateltiin sellaiseksi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa.

Sekä Venäjä että Saksa pitivät metalliteollisuutta Suomelle tarpeettomana ja itselleen vahingollisena. Suurpoliittinen tilanne kuitenkin heilahti, kun Outokummun kuparin määrä ja laatu kävi ilmi pahimmoiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Jääkäriliikkeen ja itsenäisyysmiesten vastavoimana toimi onneksi suurteollisuus eli paperitehtaat. Venäjän markkinoiden sulkeuduttua avaus Englannin suuntaan oli välttämätön. Pankkimiehistä tämän ymmärsi Paasikivi. Likaisen työn sai tehdä isän ja äidin (von Julin) puolelta teollisuuteen tutustunut Mannerheim.

Vapaussodan sankareita ei juuri nähty johtopaikoilla. Armeijaa ja suojeluskuntaa pitivät kohtuullisesti aisoissa Aarne Sihvo ja Lauri Malmberg, jotka eivät olleet jääkäritovereiden luottamusta nauttivia oikeistolaisia. Kumpikaan ei saanut myöskään sotien aikana kehuttavia tehtäviä.

Paavo Talvelan vierailut teollisuudessa on nähty psykopaattisen luonteen todisteina. Yksinkertaisempi selitys on yhteydenpito Mannerheimin ja metsäteollisuuden kesken; Talvela oli selluloosakartellin apulaisjohtaja. Talvela oli sodissa niin tärkeä kenraali, että olisi todella kiinnostavaa nähdä tutkimus hänen kaupallisen kokemuksensa merkityksestä; nyt hänet muistetaan vain taisteluista.

Maailmansotien välisenä aikana poliittisen vakiintumisen suurin nimi oli ehkä Eero Mäkinen, Outokummun toimitusjohtaja, ja hänen rinnallaan Rudolf Walden, metsäteollisuuden ykkösnimi ja Yhtyneiden Paperitehtaiden omistaja. (Kymi ja ne monet muut kuuluivat ruotsinkieliseen, Ehrnroothien ja sotien jälkeen von Fieandtin taitavasti johtamaan Yhdyspankin leiriin.)

Metsäteollisuuden etuja valvoi alaan jo nuorena hyvin perehtynyt Risto Ryti ja juoksupojaksi erittäin sopiva ja halukas asianajajajana ja pankinjohtajana toiminut T.M. Kivimäki. Cajander oli metsätieteilijä ja Hackzell puutavaran vientikauppaan hyvin perehtynyt juristi. Carl Enckell oli teollisuus- ja vakuutusmiehenä Venäjänkaupan tuntija.

Teollisuus yritti erehtyä 1930-1931 mutta ehti vetää rahoituksensa oikeistoliikkeiltä. Tämä saattoi johtua Neuvostoliiton harjoittamasta puutavaran polkumyynnistä, joka uhkasi osoittautua teollisuudelle todella vaaralliseksi, vaikka ostajia yritettiin hillitä tosiperäisillä kauhukuvauksilla ulkotöistä Neuvostoliitossa.

Tannerin henkilökohtaista panosta on vaikea arvioida, mutta Neuvostoliiton vihat hän sai niskaansa tuhottuaan 1920-luvulla taistelevan kommunismin mahdollisuudet Suomessa. Tanner järjesteli hyvässä yhteisymmärryksessä teollisuuden kanssa välttämättömän työvoiman vapauttamisen vankileireiltä, joiden olemassaolo oli muutenkin alkanut häiritä kaupankäyntiä länteen. Tannerin johtaman Elannon pankki oli KOP, joka ei pannut pahakseen edes vuoden 1918 tapahtumista.

Tannerin rinnalla on mainittava osuustoimintamiehet kauppoineen ja pankkeineen. Niukan pääoman oloissa viime kädessä talonpoikien metsäkaupparahoilla vauhtiin päässyt SOK isännöi niin mahtavia liikkeitä kuin Valio ja Hankkija.

Johtopäätös: tosiasiallista valtaa maassa käytti suomalainen metsäkartelli (Finncell, Finnpap), joka oli onnistua sopimaan myyntihinnat myös Ruotsin teollisuuden kanssa. Teollisuuden järkähtämättöminä kumppaneina toimi kaksi osuustoiminnan keskusliikettä. Teollisuuden kilpailukyvyn takasi Tanner huolehtimalla siitä, että työpalkat pysyivät kilpailijamaihin verrattuna hyvin alhaisina ja kotimainen kulutus vaatimattomana.

On vaikea kuvitella, ettei Stalin olisi osannut pitää Suomea kurissa uhkailemalla. Talvisota tuntui kuitenkin tarpeelliselta hankkeelta, koska Neuvostoliitto tarvitsi ja sai Laatokan paperitehtaat ja Uuraan vientisataman sekä Suvilahden (Suolahti) kehittyneen sahateollisuusinfran. Hitlerin kohteliaasta pyynnöstä huolimatta Outokumpu lienee ainakin käynyt Stalinin mielessä. Petsamon nikkeli sai suuren merkityksensä vasta Saksan hyökättyä ja katkottua yhteyksiä sisä-Venäjällä.

Suomelle 1944 määrätyt sotakorvaukset olivat per capita suuremmat kuin Saksan korvaukset 1918 (Markku Kuisma). En osaa sanoa, oliko hanke suunniteltu tällaiseksi, mutta Suomesta tuli kuitenkin proto-DDR 1944-1952. Sotakorvauksista on syytä muistaa, että tehtaat ja työläiset saivat hintansa ja palkkansa, mutta laskun maksoivat veronmaksajat. Erikoislaatuinen ”valtiososialismimme” ainakin edistyi (Neste, Veitsiluoto, Valmet, Rikkihappo / Kemira jne).

Kekkosen sanotaan komennelleen vuorineuvoksia. Jos se olikin päin vastoin? Kekkosen valta lujittui, kun vuorineuvokset pankkeja uhmaten alkoivat kannattaa häntä poliittisesti ja rahoittaa maalaisliittoa demareiden lisäksi. Kokoomus tuskin kiinnosti teollisuutta.

Eivätkö asiat lähteneetkin menemään outoon suuntaan, kun presidentiksi tuli pankkimies, jolla ei ollut tiettävästi vekseleissään suurteollisuuden hyväksymistä?

22 kommenttia:

  1. Valtiovarainministeri on oikeassa ettei 'vanhojen rakenteiden päälle pidä kaataa vain lisää rahaa'.

    Kysymyksestä miksi; ollaan eri mieltä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoita Jukkka Veijo Meren ja Karl Marxin tyyliin Suomen historia, marxilaisittain poliitisen ekonomian historia. Vuodatus näyttää loisteliaalta, juuri siltä mitä Haavikko ei ehtinyt tai osannut tehdä.

    VastaaPoista
  3. Onko tuo 'sotakorvaus' dilemma samaa luokkaa osaltamme kuin 'Natsisaksan'.

    VastaaPoista
  4. Oli kai Koivistolla jotakin tekemistä suurteollisuuden kanssa. Rakennusteollisuuden. Jos mikään Suomessa voi suurta olla. Porukkaa kun on vajaan suurkaupungin verran koko niemellä. Ei kai Suomessa ennen Nokiaa ole suurteollisuutta ollut. Isompia ja pienempiä sellukattiloita vain. Muutama ruukki ja rukki.

    VastaaPoista
  5. Oma poliittisen ajatteluni kulma oli havaita se, että ddemokratia soveltuu huonosti päätöksentekoon.

    Demokratialla ei voi tehdä päätöksiä niin nopeasti kuin oikea päätöksen teko vaatisi. Pieni piiri, vaikutusvaltainen herra kerho, sisäpiiri tai muu sellainen kykenee nopeampaan päätöksen tekoon ja sen vuoksi todelliset päätökset tehdän aina siellä missä se on mahdollista.

    Sen sijaan demokratia soveltuu päätöksen teon hidastamiseen, vaikeuttamiseen ja estämiseen.
    Illuusio siitä, mikä on demokratian tehtävä ja mitä sillä on tehtävissä, johtaa sitten siihen, että kansanedustajat runkkaavat joutavanpäivisillä rajoituksilla, koska siitä saa tunteen että he tekevät päätöksiä.

    Jos kansanedustajat hyväksyisivät sen, etteivät he voi päättää kovin paljosta, se mistä he päättävät, voisi olla parempaa. Sen sijaan että he nostaisivat koipeaan joutavan päiväisyyksien vuoksi, he voisivat miettiä sitä, että he voisivat oikeasti vaikuttaa päätöksentekoon, estää niitä päätöksiä, jotka ovat yhteisen edun vastaisia, siinä määrin kuin se on mahdollista.

    VastaaPoista
  6. JK
    "Johtopäätös: tosiasiallista valtaa maassa käytti suomalainen metsäkartelli ."
    Huomioiden kansantalouden koko
    oloissamme myös käytetyt lahjukset olivat omaa luokkaansa - mutta ahneus kasvoi syödessä 50-luvulle tultaessa. erästä sellaista pyydettyä "vaalitukea" vastaan A. Korsimo tarjosi metsäteollisuudelle ihan omaa ministeriä hallitukseen.

    VastaaPoista
  7. FINNCELL JA FINNPAP

    Ei kai nama nimet ihan oikeasti kuulu tuon aikakauden tarkasteluun?

    Ainakin oli Suomen Kartonkiyhdistys,
    jonka isapuoleni aina sopivasti aansi Suomen kortonkiyhdistys, ilmeisesti osoittaakseen vaheksyntansa tallaiselle jarjestelmalle.

    VastaaPoista
  8. ALKIO & MAALAISLIITTO

    Minnes Alkio ja maalaisliitto jai?

    Jo valtiomuotokysymyksessa ja suojeluskuntaselkkauksessa 1920 luvulla Alkion ja maalaisliiton paino oli ratkaiseva. Edelleen naitten 'Lapuan miesten' jutussa.

    Lienee myos niin, etta 30-luvun punamulta (Alkio + Tanner)ja suht' hyva aika aiheutti sen, etta Suomen tyomies oli valmis lahtemaan sotaan 1939 yhdessa 'lahtareitten' kanssa.

    VastaaPoista
  9. TALVELA

    Eihan sellukartellin apulaisjohtaja mitaan kaupallista kokemusta kai tarvitse! Ihan oikeestikin kyky johtaa yritysta/joukkoja tai kyky tehda kauppoja voisi riittaa.

    Vertaapa vaikka Aarne Koskelo (Pajarin/Talvelan vaapeli talvisodan ajalta); Kaukomarkkinat Oy.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi A - nimet muuttuu vaan... Metsäteollisuuden ostokartellit aiheuttivat jo 1925 rajoituslain (L eräiden puutavarayhtiöide oikeudesta hankkia...) ja 1928 kartellien yhdistäminen Ruotsin kanssa oli johtamassa kkonkreettiseensotilaalliseen yhteistyöhön.

    Lähemmin Markku Kuisman metsäteollisuuden historia, jonka uusin osa Kriisi ja kumous ilmestyi juuri.

    Ks. samasta historiasta Häggman, Metsän tasavalta.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: - oikaisin vähän puhumalla vain osuustoiminnasta. Tuettu pientilallisuus on historiamme tärkeitä asioita ja Kyösti Kallio yksi suotta herjattu suurmies: punamultayhteistyö.

    Svinhufvudista ei sitä vastoin voi sanoa paljon muuta hyvää kuin että tiedettyä vaarallisemman Mäntsälän kapinan hän hoiti hienosti - toimijana pahasti humalainen suojeluskuntapomo L. Malmberg.

    VastaaPoista
  12. Suomi luopui vaatimasta sotakorvauksia Saksalta Pohjois-Suomen hävittämisestä Lapin sodassa. Oikeudellisesti arvioiden rahat olisivat napsahtaneet Suomen tilille kuin Manulle illallinen.

    Poliittisesti asia oli tietenkin toinen. Kaikkeen siihen mihin on oikeus, ei ole läheskään aina järkevää kajota (tätä eivät tahdo asianajajat millään muistaa avioeroja setviessään). Asia sinetöitiin ulkoministeri Pertti Paasion ilmoituksella Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä. Saksa olisi varmasti vaadittaessa maksanut, mutta Suomen poliittinen johto halusi äkkiä EY:n jäseneksi, eivätkä tällaiset pikkuseikat saaneet vaarantaa päätavoitteita.

    Tämä taitaa olla se paljon puhuttu pitkä linja, josta Suomen historian yhteydessä on puhuttu. Sen avulla on menty läpi todella ahtaista paikoista. Tämä on syytä muistaa, kuin arvioidaan menneen ajan päättäjiä.

    Sattumallakin on joskus ollut avittavaa vaikutusta, mutta sattumia taitaa olla sekä myötä että vastamäen lajisia niin, että ne neutraloivat toisensa.

    VastaaPoista
  13. Tahtooko Kemppinen vihjaista, että Kekkosen aikana Suomea hallitsivat kansallisomaisuudella mällänneet oligarkit?

    VastaaPoista
  14. Ad Teologi: ei tuo eksegeesi vaikuta aivan vieraalta.

    VastaaPoista
  15. Eikö Mäntsälässä ollut K.M. Wallenius?
    Tiedustaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  16. Useiden, vähintään kymmenien, metsäteollisuutta väheksyvien Kemppis-postausten jälkeen olin suurimman osan päivästä ilahtunut, että Kemppiseltä menee sinnepäin arvostustakin, mutta kun vielä lukaisin tekstin läpi, taidan jättää kiittämättä. Mikä vastannee kirjoittajan tarkoituksia paremmin.

    Keskustelussa pilkahtanut kysymys suomalaisen teollisuuden suuruudesta ja merkittävyydestä toi mieleeni, etten Hjerppeiltäkään muista tilastoja muun suomalaisen suurteollisuuden kuten paperiteollisuuuden, hissien (Kone on ymmärtämäämme tärkeämpi firma maailmalla!), tai aikanaan Oulun tervaporvarien tai myöhemmin suomalaisen varustamoteollisuuden ja porauslauttarakentamisen merkittävyyttä; mikä oli niiden osuus relevanteilla markkinoilla Euroopassa/laajemmin. Mikään mitätön se ei ole ollut.

    Esimerkiksi työllistämisen kannalta meille itsellemme moni teollisuus on ollut Nokian sarjassa. Nokia on ollut valtava tulossampo, ja sillä tavoin omaa luokkaansa, muilla tunnusluvuilla se ei niin kovin ylivoimaisen ennennäkemätön ole (mitenkään vähättelemättä). Muistan pari vuotta sitten eräässä illallispöydässä Nokian korkean HR-henkilön maininneen heidän globaaliksi headcountikseen 55.000 (suurinpiirtein, en muista tarkkaan; hän kyllä muisti). Määrä on noin kaksi kertaa viime vuosikymmeninä tyypillisen meikäläisen suuryrityksen koko, totesin. Tässä vaiheessa samassa pöydässä istunut kansainvälisen asiantuntijayrityksen edustaja höristi korviaan - heillä työntekijöitä maailmalla oli sataviisikymmentäviisituhatta.

    VastaaPoista
  17. Ad Rienzi: metsäteollisuuden osuus maailmanmarkkinoilla oli valtava - 15 % koko maailman tuotannosta, suurimmillaan 25 % selluloosasta.

    Perusarviosi vastaa ainakin tarkoitusperiäni. Kyllä metsä eli siis saha ja paperi oli kaikki kaikessa etenkin kun uusi kemiallinen prosessi saatiin käyttöön niin nopeasti.

    Latifundia-taloutta kai haikailtiin, mutta sen kukisti maalaisliitto ja kansalaissota. Siten metsän myyntirahat jakoivat oikeasti vaurautta.

    Hommmaa nämä metsäteollisuuden historian uudet niteet. Kuisman juuri ilmestyneessä on tilastoja, jotka hän kertoi kaivaneensa arkistoista. Mikkelissähän on mitä vain; tutkijat eivät yleensä ole jaksaneet käydä käsiksi vanhaan tilimateriaaliin.

    Metalliteollisuutta tunnen paemminkin ja Kone Oyj:stä sen verran paljon, etten kirjoita asiasta. Sanon vain väärinkäsityksen välttämiseksi, että minun silmissäni Kone on lähes esikuvaksi kelpaava yritys - jolla on lisäksi ollut onnea (Montgomeryn ostaminen USA:sta).

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: Mäntsälään Svinhufvud lähetti Malmbergin - Wallenius oli kapinassa mukana. Tosin vangitsija ja vangittu ryyppäsivät Kellokoskelta Helsinkiin, mutta näin päin se meni.

    Walleniuksen seikkailuissa sekoittuvat helposti Mäntsälän kapina ja Ståhlbergin kyyditys - häntä syytettiin myös jälkimmäisestä, eikä aivan kevein perustein, mutta korkein oikeus vapautti.

    Olen lukenut jälkimmäisen jutun asiakirjat. Walleniuksen asiamiehenä toimi Heikki Borenius (vanhempi). Yritin selvittää, missä määrin Viipurin hovioikeuden väkeä oli sekaantunut juttuun. Selvittämättä jäi.

    VastaaPoista
  19. Konetta on myyty Kiinassa mun naamalla.

    VastaaPoista
  20. Sellunkeittäjien tärkeimpiin taitoihin kuului määrittää (paperi)valuutan ulkoinen arvo.

    Löydän tässä yhtymäkohdan nimeltä mainitsemattoman ja selluteollisuuden väliltä.

    T.

    VastaaPoista
  21. Juttua lukiessani tuli mieleen, että iso naapurimme on nyt kuvausta vastaavassa tilanteessa. Puun ja paperin sijasta järjestelmää korruptoi energiateollisuus (ja perinteisesti sotateollinen kompleksi). Mihinkähän nuo vielä joutuvatkaan tuosta, näin naapurina asiaa ei voi olla miettimättä...

    VastaaPoista
  22. Otsikko viittaa siihen, että tässä on totuus maan myöhemmästä historiasta, kun valitaan yksinkertaisimmat ja todennäköisimmät vaihtoehdot - ja leikataan turhat rönsyt veks ja pyyhitään vaahto pois.

    Siis talous määrää. Mutta eikö se ollut taistolaistenkin sotahuuto?

    VastaaPoista