Kasvit I

Kun olin lapsi tässä maassa, ”kasvi” tarkoitti syöpää. Joissakin muissa kielissä se on ”rapu”. Tuon merkityksen kanssa olen ollut tekemisissä niin paljon, ettei edelleenkään tee mieli revitellä aiheesta.

Eräänä päivänä jätin ostamatta paksun kasvitieteen perusteita selvittävän kirjan, joka saattoi hyvinkin olla saksankielinen. Olin lukenut huvikseni vankan solubiologian, sillä koulussa oli opetettu jotain helvetin sielutiedettä, joka oli valinnainen.

Kun asiasta toiseen ja taas takaisin hyppeleminen on ollut aina helppoa, lueskelin kaikenlaisia oppi- ja kurssikirjoja, etenkin ammattikoulun. Kymmenestä tai kahdestakymmenestä korkeakoulun oppiaineesta taisin lopulta lukea koko satsin tenttikirjoja, laudaturia myöten, myös vaihtoehtoiset. Kirjallisuuden ja filosofian voin todistaa – Ingardenit, Beardsleyt ja jopa Schück (!) ovat hyllyssä alleviivattuina. Weberin Wirtschaft und Gesellschaft oli erikoisen huvittava; Joachim Israelin sosiologia (på svenska – alienation, 1968) samoin.

Mutta se kasvitiede jäi sitten lukematta. Eilen yöllä nähdessäni unta Veikko Litzenistä Roomassa käsitin, että se tulikin kai nyt, kolmekymmentä vuotta suunniteltua myöhemmin. Onnea oli matkassa, koska mikrobiologia näyttäisi muuttuneen ja mullistuneen aivan nurin niskoin ainakin kaksi kertaa tänä aikana. Hävityksen kauhistus on samaa luokkaa kuin arkeologia, jossa Colin Renfrew saa panna parastaan julkaisemalla täysin uudistettuja laitoksia oppikirjoistaan ja Gordon Childe on vain paha muisto.

Yritin keksiä, mistä valistuneimmat ystäväni tietävät arkit eli arkkibakteerit (Archaea). Sitten arvasin: Esko Valtaojan Finlandialla koristetusta kirjasta. Arvostetun tiedemiehen teksti on tältäkin osin jo vanhentunut; Mars-planeettaa koskeva jakso, joka on hänen omaa alaansa, meni tietenkin täysin uusiksi.

Erittäin varovasti vihjaan, etten ihaile tolkuttomuuksiin asti Valtaojan enkä Enqvistin yleisölle kirjoittamia kirjoja, vaikka pidän niitä suuressa arvossa. Edellinen haluaa miellyttää lukijoita, jälkimmäinen todistaa itselleen olevansa oivallinen kirjoittaja.

Nämä molemmat ovat luonnollisia viettejä ja turmiollisia kirjoittajalle.

Toisenlainen käsitys elämästä hyväksyy sen, että bakteerit ja arkit ovat kuninkaita. Maapallolla niiden yhteenlaskettu paino ylittää suuresti kasvien ja eläinten painon. Lisäksi niitä esiintyy ainakin 10 kilometrin syvyyteen maanpinnan alla, kaikkialla missä on tilkkanenkin vettä. Toisin sanoen niitä voi olla toinen mokoma näkymättömissä ja löytämättä. Kolmanneksi ilmakehässä ja avaruudessa on tätä samaa eliöstöä.

Ainakin Nanoarcheota kestää yli 100 asteen lämpöä, satojen ilmakehien painetta, paineettomuutta ja uskomattoman määrän gammasäteilyä. Ensimmäiset havainnot tehtiin Islannissa tulivuoresta, mutta sen jälkeen niitä on löydetty erittäin suurina määrinä mustien savuttajien ympäriltä valtameristä usean kilometrin syvyydestä.

Se kaasu, jota Venäjä nyt suostuu jälleen myymään, ei ole oikeastaan fossiilista polttoainetta. Metaani on arkkien ja bakteerien tuottama. Eräät näistä pystyvät ”syömään” biologisen aineen lisäksi metalleja ja jopa vetyä ja tuottamaan muun muassa metaania.

Ilmakehän pieneliöt panevat miettimään erästä vaihtoehtoa, jonka tutkimus on vasta alussa: sää. Säällä tarkoitan myös ilmaston lämpenemistä. Sääilmiöitä on ymmärretty fysikaalisesti (tuulet) ja kemiallisesti – mutta olisiko niillä myös biologinen puoli?

Marsiin ei lähetetty pelkästään geologiaa selvittävää laitteistoa, vaan myös biologiaa. Jäätä löytyi, ja paljon.

Tuo Nanoarcheota saattaa tuoda terveisiä elämän alusta. Kemiallisten jälkien mukaan sitä olisi ollut maapallolla 3,7 miljardia vuotta sitten. Tämä puolestaan tarkoittaa, että elämä olisi lähtöisin tavatonta kuumuutta sietävistä eliöistä (hypertermofiileistä) eikä lempeistä ammoniakkilammikoista.

Näihin havaintoihin on päädytty laskemalla geenejä ja pätkimällä DNA:ta sekä lukemalla nukleiinihappoja.

Tuntuu välillä oudolta, kun transkriptio ja translaatio tarkoittavatkin muuta kuin mihin ole tottunut. Näistä transsuhommista edellinen viittaa usein translitterointiin, kuten kyrillisistä latinalaisiin aakkosiin, ja jälkimmäinen on kääntämistä. Genetiikka ja mikrobiologia nyt kuitenkin käyttävät näitä termejä samalla kun elämällä tarkoitetaan informaation välittämistä.

Miksi kirjoittaa asioista, joista ymmärtää vain vähän? Ennen pidettiin riittävänä, että tilasi Valitut Palat ja luki sitten siitä, mitä tieteessä tapahtuu. Kai se riittäisi vieläkin.
(…jatkuu huomenna)