Maailmanloppu on peruutettu

Bengt Holmström, jota haastateltiin televisiossa, on Suomen arvostetuin taloustieteilijä. Tämä mainesana ei ole oma keksintöni. Olen kuullut sen useasti henkilöiltä, joilla on rahaa ja joiden raha on pysyvästi töissä tuotannossa.

Hän on taustaltaan matemaatikko ja väitellyt operaatioanalyysistä Stanfordissa ja ollut jo hyvin kauan MIT:n professori.

Hän tuli esiin jo syksyllä sanomalla, että investointipankkien aika on ohi. Niiden toiminta perustui informaation epäsymmetrisyyteen eli siis siihen, että myyjä toimittaa asiakkaille sikoja säkissä.

Olen odotellut hälyttäviä tietoja Suomen eli siis Pohjoismaiden finanssilaitoksista. Ei ole kuulunut muuta kuin kumeaa hiljaisuutta. Jopa usein herjaamani Wahlroos on ollut hiljaa ikään kuin tavalla tai toiselle painovoimaisesti reittä pitkin sukkaan joutunut… neste.

Viime viikonloppuna hän sanoi Turun Sanomissa, että valtion täytyy olla pankeille kiltti. Hintojen aleneminen eli talouden kokovartalopuudutus olisi täytynyt torjua oikealla rahapolitiikalla.

Holmström puolestaan ei torjunut ajatusta, että Yhdysvalloissa on edessä maailmanhistoriallisen suuria konkursseja ja että puhe voi olla myös pankeista. Toisin kuin Wahlroos hän sanoi todella pahasti, että hintojen aleneminen eli deflaatio torjutaan painamalla lisää rahaa ja se on aloitettu jo.

On toinenkin syy kerrata historiallista tapahtumaa kuin innostus siitä, että Yhdysvallat (ja siis Kanada) ilmoittaa pelaavansa jälleen maailmanmestaruudesta.

Omalla alueellani on joitakin vuosia puhuttu informaatiotaloudesta. Stiglitz julkaisi vuonna 2 000 verkosta helposti löytyvän laajan analyysin, jonka yksi ydin on tämä: informaatio on kallista ja siihen on vaikea luottaa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa informaation epätasapaino teki alkujaan mahdolliseksi subprime-markkinat ja nyt rahoittajat eivät luota toisiinsa.

Kriisin iskettyä ymmärrämme nyt kysyä informaation hintaa.

Arveluni ja vihjeeni on: tekijänoikeuden ja patenttien merkitys ja arvo tulee nyt mullistumaan.

Tekijänoikeuden pöhöttyneet markkinat puhkeavat useastakin syystä.

Tuotannon horjuessa investoinnit on kohdistettava ja ne kohdistuvat tutkimus- ja kehitystoimintaan. Esimerkki: metsäteollisuus. Paperilla ja sen jalosteilla ei tule olemaan kehuttavaa hintaa moneen vuoteen. Paperinvalmistajilla on silti käsissään kortteja, jotka voi pelata uudestaan.

Meidänkin poliitikkojemme toistama panostaminen innovaatioihin on uskottava kirjaimellisesti todeksi.

Oikeudelliset instrumentit, copyright ja patentti, olivat alkaneet elää myös omaa elämäänsä – oli syntynyt ”subprime-copyright” ja vedätetyt patenttilisenssimarkkinat.

Oikeastaan haluaisin nyt puhua innovaation sijasta luovasta toiminnasta, joita noiden lakien oli alkujaan määrä suojata ja kannustaa. Käytännössä erilaiset firmat ja järjestöt ovat osoittaneet, että ei se näin aina ole.

Luovuuden kodikas määritelmä on tämä: sitä ei voi ilmoittaa rahana, ei edes samoin ehdoin kuin Naturan luontoarvoja. Sitä vastoin se on omiaan muuttumaan rahaksi, vaikka harvemmin heti.