Sivun näyttöjä yhteensä

31. tammikuuta 2009

Taimia tarhassa



Oikeastaan tuo on klassinen juopon vastaus ojanpohjalta pitäjän papin kysymykseen – ”olenpahan vain yksi taimi sun tarhassas”.

Mutta lastentarha oli – uusi. Opettaja oli ammattilainen. Hän oli Hyvärinen, Rovaniemeltä. Kanssakäymisemme tapahtui vuonna 1950, mutta sattuneesta syystä minun ei ollut vaikea muistaa vuonna 1956, että opettaja oli kertoillut poikien, myös veljensä mäenlaskuharrastuksesta Ounasvaaralla.

Ellei muistini minua petä, Cortinan sankarit hyppäsivät ensimmäisinä kädet housun saumalla, kun Matti Pietikäinen oli vielä ojennellut käsiään samalla tavalla kuin Recknagel kaikkien kummaksi vuosikymmeniä myöhemmin.

Lastentarhavaiheeni vaikuttavin tapaus oli kun eräs Pekka, ei veljeni, vaan toinen Pekka, josta taisi tulla isona kirkkoherra, näytti kikkeliään opettajalle. Asia herätti silti vilkasta kiinnostusta, etenkin tytöissä.

Lukijan tulee käsittää, että tuolloin elettiin aikaa, jolloin siivous, siveellisyys ja muut huolestuttavat piirteet eivät pahemmin häirinneet aikuisten eivätkä lasten elämää.

Tosin tiesimme, että eräs kaljupäinen ammatinharjoittaja oli homo, mutta siitä meillä ei ollut käsitystä, mitä se sellainen homo tarkoitti.

Meitä oli neljä poikaa; äidille ei siis varmaan ollut mitään lastentarhaa vastaan. Veljeni Mikko intti vuorollaan tarhaan ilmoittautuessaan, että hänen nimensä oli Kipparikalle Kemppinen, ja osoitti tällä olevansa useita vuosikymmeniä aikaansa edellä. Olen ollut lukevinani, että kollegani Upa Kangas, jolla on huono tapa sekoittaa itsensä hankaliin tehtäviin kuten nimilautakunnan puheenjohtajaksi, joutuu ottamaan kantaa sellaisiin nimiehdotuksiin kuin Zorro tai Tarzan.

Jälkiviisauden valossa lastentarha oli mainio asia. Tuon aikakauden maaseutupaikan kirkonkylä oli tietenkin myöhempiin aikoihin verrattuna huikea sosiaalinen rakenne, jonka peruskivinä olivat vielä ammoiset sosiaaliset arvoerot mutta sotien muuttamina.

Ennen syntymä määräsi tulevaisuuden. Kaksi isäntää oli kohonnut valistuneisuudellaan ja kolme rikastunut ajamalla rahtia Pietariin. Äidinisäni oli menestynyt tulokas, moniyrittäjä eli kelloseppä, itseoppinut rakennusmestari, valokuvaaja ja kauppias ynnä muuta.

Sotien jälkeen esimerkiksi isännät A, B ja C olivat niin väkeviä, ettei heidän tarvinnut edes kuulua kunnanvaltuustoon – myös vihaiset kommunistit myönsivät, että nämä olivat reiruja miehiä, vaikka olivatkin porvareita. A oli lääkintämies, joka oli kantanut sidontapaikalla puolen pitäjän miehet ja B ja C kansakoulupohjalta kapteeneiksi kohonneita, jotka pelastivat porukan, kun aktiiviupseerit sekoilivat.

Lapsille tarha oli ”demokraattinen” kokeilu, jossa tutustui kiinnostaviin 6-vuotiaisiin. Koulu tiedettiin siksi mikä se oli, luokkayhteiskunnaksi, jossa toisenluokkalaiset halveksivat ekaluokkalaisia ja lisäksi Ketojanmäen häijyt pojat heiluttelivat nyrkkejään pelottavasti.

Muistikuvissani lastentarhassa oltiin vain lapsia mutta kansakoulussa vaikuttivat taito ja tausta. Muuan Kari oli kova tekijä hiihtäjänä. Itse olin kai opettajan lellikki joidenkin varhain hankittujen valmiuksien takana, eivätkä pahat pojatkaan olleet varmoja, onko ”tuomarilla” eli isälläni myös poliisin valtuudet. Koulussa kävi myös ilmi, että eräiden tyttöjen isä oli rikas. Piti kysyä isältä ja isoisältä, ovatko hekin rikkaita. Muistaakseni he keksivät sanoa, etteivät alkuunkaan niin rikkaita kuin naapurin Nikolai.

Kivan kaveri mukava ja vitsikäs isä oli rautatieläinen. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että jarrumies ei kukaties ole VR:n hierarkian huipulla. Pikkulapsillehan oli hienoa, että aikuisella oli kiiltävät napit. Varuskunnan (ilmasotakoulu) väki oli oma ryhmänsä meille, joita ei kiinnostanut kersantin ja kenraalin arvoero.

Tunnustan että kohdalleni sattui paljon epätavallisen hienoja opettajia, lastentarhasta tohtorin tutkintoon asti. Silti tämä kosketus koulutettuun pientenlastenhoitoon muistuu nyt 60 vuoden kuluttua iloisena uusien rantojen avautumisena.

Koska jouduin kaltevalle pinnalle ja huonoon seuraan, esitän tässä sen käsityksen, että Helsingin ainoa ”hieno” lastentarha, valmistava koulu ja SYK tai Norssi oli hyvin monille liian rajua ravintoa. Noiden koulujen matrikkelit läpi lukeneena tiedän, päättymättömän onnistuneiden paraatin takana on varjokulkue, josta ei koskaan puhuta – varhain epäonnistuneita, erotettuja, peloteltuja, piinattuja, sorrettuja ja solvattuja.

Eliittikoulu tekee kaiken hyvin. Kun se murskaa yksilön, murskatusta ei jää muuta kuin märkä läntti. Ja heitä riitti!

Eläköön peruskoulu!

34 kommenttia:

  1. Kemppinen:
    "Lapsille tarha oli 'demokraattinen' kokeilu, jossa tutustui kiinnostaviin 6-vuotiaisiin."

    6-vuotias alkaa kyllästyä kotona olemiseen. Siltä minusta ainakin tuntui siinä iässä. Nythän on esikoulu.

    Missä iässä Sinä ja veljesi menitte tarhaan?

    VastaaPoista
  2. Tarhassa en ollut kuin yhden kevään. Muutoin olin metsässä.

    Minulla oli lapsena omituinen vapaus, johon kuului niin pienestä kuin muistan vapaus liikkua kaikkialla, mihin jalat kantoivat ja näin olin sitten ainut lapsi joka kulki lihahuoneissa, kuivaamoissa, nahoittamossa, suola-altailla ja pitkin metsiä, miten halusi.
    Ruokajuomaksi sain vedellä leikattua viiniä, mutta en saanut syödä koko lihaa.
    Oman puukon sain viiden vanhana, mutta en kyniä tai paperia.
    Kanan sain teurastaa, mutta en lukea.
    Minkin sain nylkeä, mutta en saanut puhua murretta.
    Sain lemmikkiketun, mutta en ratsastaa.

    Aamuisin sain herätä yksin, hakea kaapista aamiaisen, mieluiten söin aamuisin talkkunaa ja piimää. Sitten puin päälleni punaisen nojatuolin päällä olevat vaatteet, jotka olivat melkein aina samanlaiset, valkoinen paita, valkoiset housut ja sininen solmio. Joskus jätin solmion pois, mutta laitoin sen eteisessä naulaan, mistä sain sen nopeasti kaulaan, jos näin vieraan kääntyvän meille päin.

    Ja metsässä sain kulkea aivan miten halutti, niin että jälkeen päin olen kartalta katsonut, että leikkikenttäni oli noin 600ha, josta suurin osa metsää.

    Kauneimpia lapsuus muistojani on kesäillan valkeus, kun laskevan auringon rusko kiiltää metsän läpi nahoittamon katosta, kuin se olisi kuparia, eikä peltiä joka muutamaa päivää myöhemmin saa päälleen vihervän maalin.


    Ja kun ekalta luokalta tulin kotiin, koira aloitti aina haukkumisen kun käännyin hiekkakuopan polun haarasta ja lopetti kun kävin rapsuttamassa ja sanomassa "poika tuli".

    Koiran kanssa otettiin kiinni villiminkkejä ja karkulaisia. Se ei antunut niitä elävänä pois muille kuin minulle tai äidilleni. Jos joku toinen yritti, se ravisti niskat nurin ja tiputti maahan. Ja jos minkki pääsi karkuun, huudettiin tarhan puolelta "Pietro, koira." Ja kun me toin koiran, huusi Unto, vanha farmityöläinen "Pietro paruski, puskii, puskii!"

    Kun minkki oli kiinni, piti koira sitä niskasta ja sitten minä, hirvittävän isot hanskat, joiden varsi yllettyi pitkälle olkavarteen ja jonka peukaloon olisin voinut laitta melkein koko käden, kädessä, painoin sen minkin kiinni maahan, sitten kun se oli siinä, joku aikuinen otti sen ja minä otin koiraa kaulasta, muutoin se olisi saattanut yrittää ottaa sitä minkkiä takaisin.

    Iltaisin, kun menin nukkumaan, riisuin vaatteet sänkyni vieressä, taitoin paidan housun sisään, laitoin solmion tuolille ja vein vaatteet pyykkiin, samalla kun kävin vielä rapsuttamassa koiraa, joka nukkui oven edessä. Ja ennen nukahtamistani kuljetin sormeani pitkin punaisen nojatuolin saumoja.

    VastaaPoista
  3. Hemmetin mukavia muistoja ja näkökulma. Moni seisoo pitkään käsi housun saumalla. Kun avaa silmänsä, aikuiset ovat poissa.

    VastaaPoista
  4. 50 luvun opettajat olivat veteraaneja. Hengenheimolaisiaan oli 70 luvullakin. Lumipallon heitosta sai helposti 2 tuntia, jonka aikana saattoi sormia jäädä pulpetin väliin opettajan lyödessä kepillä päälle. Kuka kirjoitutti katumustekstejä taululle, kuka tuijotutti pistettä seinällä. Eikäpähän karsserissakaan niin karseaa ollut. Virikkeitä. Vanhaa opetusmatskua ja sen semmoista.
    Mutta niitä lumipalloja oli tosi kiva heitellä.

    VastaaPoista
  5. KEMPPINEN TARHASSA

    Aaah, Jukka K. ollut tarhassa...

    Saapiko kysya, onko Jukka K. havinnut silloin tai myohemmin naita
    Himlerin oppien tai muita totalitaristisia vaikutteita??

    VastaaPoista
  6. Joskus on väitetty että seitsemän ensimmäistä ikävuotta määrää ratkaisevimmin yksilön loppuelämää.

    SYK-läisiä lienevät mm. "syntyperäiset ministerit" Erkki Tuomioja ja Tarja Cronberg.

    Samaa everstikastia taitaa olla myös Heidi Hautala ja tappelupukarinsa Paavo Lipponen.

    Kirjailijoista ja muista ns. kulttuuriälyköistä olisi kiva tietää, vaikka heidän listaamisessa helposti polttaisi näppinsä.

    Listaamisessa vai listimisessä?

    VastaaPoista
  7. "Eläköön peruskoulu!"

    Peruskoulu loppuu liian aikaisin. 15-16-vuotias on liian nuori päättämään tulevaisuudestaan. Kannatan pohjois-amerikkalaista "peruskoulua", joka jatkuu siihen asti, kunnes oppilas on 18-vuotias.

    Olen ollut itse oppilaana amerikkalaisessa koulussa ja seurannut yhdeksän vuoden ajan kanadalaisen peruskoulun toimintaa.

    On tasoryhmät, paljon valinnaisia aineita. Se on demokraattinen tapa kouluttaa lapsia.

    VastaaPoista
  8. Sattumalta - vai viittaisinkohan geeneihin - tunnen tätä nykyä nuo eliittikoulut, ja on kai onni, että meno on hieman tasaantunut eli tasapuolistunut.

    Menestyjät ovat tavallisia menestyjiä, joita on toki suuri osa, koska sinne pääsee vain menestymällä, eikä vähemmän menestyneiden kohtalokaan käsittääkseni ole enää tavallista surkeampi.

    Kumma muuten - ei minulla ollut aavistustakaan, että 50-luvulla oli lastentarhoja!

    Lähin vastaava kotiseudullani, ihan siinä naapurissa, oli Pohjolan poikakoti. Pelottava paikka.

    VastaaPoista
  9. Samansuuntaisia ovat minunkin muistoni koulun ja lastentarhan välisestä kuilusta, tosin yli kymmenen vuotta myöhemmin. Lastentarha oli auvoista aikaa. Koulussa pantiin järjestykseen eli jonoon, parijonoon, riviin ja nurkkaan.Kaikenlaista mielivaltaa joutui kohtaamaan. Silloin oppi nopeasti kasarmielämän perussäännön, parempi olla erottumatta joukosta. Oma kansankoulunopettajani oli ammattilainen ja lämmin persoona, mutta kun taisin olla hänen lempilapsiaan, kuva on ehkä aika subjektiivinen.

    VastaaPoista
  10. Olet ollut minulle hyvä kukkakeppi.
    Kiitos, kukka katsoo nyt ylöspäin ja nuppu ei ole kuihtunut oksalle.
    ks. minun oma blogi ja kommentit.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: minun ja lasteni lastentarhamuistot ovat täysin epä-himmleriläisiä. Halusin korostaa lastentarhanopettajien koulutusta, joka on hyvin vaativa. Pätevää joukkoa!

    Kun satun lähisukulaisuuden kautta kuulemaan kaikenlaista miesseminaarin historiasta, väittäisin että suojeluskuntahenki katosi myös nuorista kansakoulunopettajista heti sodan päätyttyä - vaikka heidän opettajinaan oli entisiä suojeluskuntalaisia.

    Himmleriläisyys on niin hirveä ylilyönti, etten viitsi oikein väittää edes vastaan. Ei meillä ollut Suomessa sotien aikana kuin prosentti - kaksi "himmleriläisiä" ja sitten joku määrä Hitlerin ihastelijoita.

    Nuoren jyrkän äärioikeistolainen Matti Kuusi antaa muistelmissaan uskottavan selityksen: vaikka natseja oli innostavaa katsella paraateissa, into hiipui, kun kahvilakeskusteluissa kävi yksiselitteisen selväksi, että hitleriläis-himmleriläisen käsityksen mukaan suomalaisista synnynnäistä soturikansaa ovat vain ruotsia äidinkielenään puhuvat.

    VastaaPoista
  12. Kaksi- tai kuusivuotias lastentarhalainen, siinä on huima ero heidän maailmankatsomuksessaan. Sitten on kuusivuotiaita, jotka itse keräävät joukkonsa ja lähtevät tutkimaan elämää ja maailmaa. Jotkut taas ovat hyviä joukkolaisia valmiissa ympäristössä.
    En muista yhtään positiivista tai innostavaa opea koulutieltäni (tai sitten en voi/halua muistaa), aina piti kutistua/kovettua joksikin nappulaksi milloin minkäkinlaiselle pelilaudalle.

    VastaaPoista
  13. Ad Heikki Rönkkö - kun olin ma. proffana TKK:n tietotekniikkaosastolla, kaikki muut proffat olivat SYK:sta paitsi Shosta Sulonen ja minä.

    Tuttavapiiristäni samalla luokalla SYK:ssa olivat Martti Mäntylä ja Henry Tirri, Esa-Pekka Salonen ja Antti Herlin.

    Koska tuttavapiirissä on muuan eläkkeellä oleva Ressun rehtori, olen itsekin ymmärtänyt, että että eliittikoulujen ääri-ilmiöihin on tartuttu lujalla kädellä.

    Jäljellä on tietenkin valikoituneen joukon tavattoman korkea taso.

    Nuorin poikani sanoi että heillä Tapiolan yhteiskoulussa Teknillistä korkeakoulua sanottiin Tapiolan lukion yläasteeksi. "Kaikki" menivät tekniseen fysiikkaan, joka minustakin on erikoisen vaativa korkeakoulupaikka.

    Tapiolasta muuten jäi se tunne, että koulu oli oppinut elämään erinomaisuutensa kanssa.

    Karsauteeni mm. muinaista Norssia kohtaan vaikuttaa hitusen se, että monet ahneimmat demari-etuilijat ovat sieltä.

    Ja muistakaamme, että oman aikansa superkouluvälkky oli Paavo Väyrynen.

    Pienviljelijän poika Johannes Virolainen oli kympin keskiarvon ja kuuden laudaturin ylioppilas Viipurin klassisesta lyseosta.

    Aarre Simonen (Norssi?) oli poikkeuksellisen etevä kaikissa opinnoissaan.

    Oikeustieteellisen tiedekunnan ennätystä piti pitkään nimissään Risto Ryti (opintoaika + arvosanat).

    Asianajaja Heikki Borenius (Norssi) luki 40-luvulla lakitieteen lisensiaatin ylioppilaasta aikaan 2 vuotta 2 viikkoa, kaikki tentit täysin pistein.

    Lähes kaikille nimeltäkin tuntematon oikeusneuvos Kari Raulos on oman sukupolveni parhaita juristeja; olimme niin pitkään yhdessä esittelijöitä että tiedän mistä puhun. Hän tai Raimo Lahti olivat melkein aina minua parempia Oikkiksen tenteissä.

    Kun tämä kommentti on aika lailla piilossa lisään vielä nimet mainiten Matti Ylöstalolta kuulemani T.M. Kivimäen päivittelyn vuodelta 1939 - "Oli suullisessa tentissä aviopari (Olavi Rytkölä ja Maarit Saarni-rytkölä). Ei siitä Olavista mitään tule, korkeintaan professori. Mutta tämä Maarit on lahjakas!" (Hänestä melkein tuli maailman ensimmäinen naispuolinen korkeimman oikeuden jäsen mutta Ruotsi voitti fuskaamalla muutamalla kuukaudella.)

    VastaaPoista
  14. VAHVA ISTUMALIHAS

    Naissa Jukka K:n jutuissa esiintyy tavan takaa mainintoja eliitista tai pikemminkin lukeneistosta.
    Tarkeaa sakkia namakin, mutta...!

    Olisikohan saatavissa arviointia muusta edistyksesta, siis sellaisesta johon tarvitaan muutakin kuin vahvaa istumalihasta ja selitystaitoa? Jukka K:n mainitsemista ei rajoittuneessa tietoisuudessani mahdu tahan onnellisten joukkoon kuin Esa-Pekka Salonen.

    VastaaPoista
  15. ad Jukka,

    Oliko myöhempi oikeusneuvos Maarit Saarni-Rytkölä aiheena tälle T.J. Särkän elokuvalle Tuomari Martta vuodelta 1943? Jotenkin nimiyhteys ja nainen tuomarina tuntuvat olevan hyvinkin harvinainen yhdistelmä. Kovin montaa naispuolista tuomariksi aikovaa tuskin on vuoden 1943 tai vuoden 1938, jolloin Ilmari Turja kirjoitti samannimisen näytelmänsä, tienoilla ollut.

    Muutoin olen samaa mieltä eliittikouluista. Ne kouluttavat kyllä eliittiä, mutta historia muistaa vain eliittiin nousseet. Ne tien varrelle jääneet unohtuvat. Itse valitsin, tietoisesti, kotipaikkani maaseutulukion ja provinssiyliopiston. Minusta ei tule koskaan ministeriä, mutta rehellisenä insinöörinä saatan ehkä elämäni läpi taivaltaa.

    VastaaPoista
  16. JK:
    .. väittäisin että suojeluskuntahenki katosi myös nuorista kansakoulunopettajista heti sodan päätyttyä - vaikka heidän opettajinaan oli entisiä suojeluskuntalaisia.

    Väittäisin että noin 20 - 25 vuoden aikana viimeisen sodan jälkeen, jos puhutaan koko Suomesta.
    Mitään naps! ihmeparanemista tuskin tapahtui.

    VastaaPoista
  17. Homo Garrulus sanoi...
    ks. minun oma blogi ja kommentit.

    Jeps,

    "Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä."

    Ei oo paljon lisäämistä.

    VastaaPoista
  18. http://en.wikipedia.org/wiki/Osman_I

    Last testament

    In directing his son to continue the administrative policies set forth by Sheik Edebali, Osman stated:

    “Son! Be careful about the religious issues before all other duties. The religious precepts build a strong the state. Do not give the religious duties to careless, faithless and sinful men or to dissipated, indifferent or inexperienced people. And also do not leave the state administrations such people. Because the one without fear of God the Creator, does not afraid of the created.

    The one committing a great sin and continuing to sin can not be loyal...Scholars, virtue men, artists, literary men are the power of the state structure. Treat with kindness and show honor to these men. Make close relationship when you hear about a virtuous man and give wealth and grant him...Put order the political and religious duties. Take lesson from me so I came to these places as a weak leader and I reached to the help of God although I did not deserve. You follow my way and protect Din-i Muhammedi and the believers and also your followers.

    Respect the right of God and his servants. Do not hesitate to advise your successors in this way. Depend on God's help in the esteem of justice and fairness, to remove the cruelty, attempts in every duty. Protect your public from enemy's invasion and from the cruelty. Do not behave any person in an unsuitable way with unfairness. Gratify the public and save all of their sake."

    VastaaPoista
  19. Eläköön vaan peruskoulu, mutta kehittyköön tulevaisuudessa sellaiseksi, joka huomioi paremmin oppilaan yksilöölisyyden ja erilaiset lahjakkudet.

    Nykyinen tasapäistävä, samaan muottiin oppilaat puristava ja lahjakkaita lapsia pelkäävä malli olisi romutettava.

    Jos nykyinen kehitys jatkuu, koulussamme ei enää kohta olekaan muita kuin erityisopetusta tarvitsevia lapsia/nuoria.

    Anna osui asiaan, ameriikasta mallia myös meille:

    On tasoryhmät, paljon valinnaisia aineita. Se on demokraattinen tapa kouluttaa lapsia."

    VastaaPoista
  20. Huippulahjakkuuksia on niin monenlaisia. Mutta kun ihmisen pitäisi olla vielä luonteeltaan ehdottoman rehellinen - ainakin tuomarin, joka tuomioissaan sanelee jopa ihmiskohtaloihin loppuelämäksi vaikuttavia seikkoja.

    Väärämielisiä tuomareita on ilmeisen paljon. Siis sellaisia, joiden käyttäytymiseen vaikuttaa ohi lainsäädännön poliittisen eliitin murahdukset, odotukset, määräykset ja toiveet.

    VastaaPoista
  21. Eläköön peruskoulu!
    Kun se murskaa yksilön, murskatusta ei jää muuta kuin märkä läntti.

    Ja heitä riittää.

    Onneksi läntit yleensä kuivuvat.

    VastaaPoista
  22. "Opettaja, opettaja, Julle pieras hattuun!"

    VastaaPoista
  23. "Lapsille tarha oli ”demokraattinen” kokeilu,..."

    Just,tosi kokeilu se oli!

    Muistan yhen pikkutytön, joka laitettiin pimeeseen komeroon, koska ei halunnu syödä veripalttua. Joka kerta, koska näiden ammattitaitosten tätien päähän ei mahtunu, että Suomessa on muitakin kun protestantteja.

    Itse sain haukkumiset, kun en vahtinut pikkusiskoani, joka oli aikas villi senaikasiin oloihin. Minä vahtimassa häntä, tarhassa!

    Toinen "demokraattinen" kokeilu on nykyinen peruskoulu, järkyttävää.

    VastaaPoista
  24. Kemppinen kirjoitti." Lukijan tulee käsittää, että tuolloin elettiin aikaa, jolloin siivous, siveellisyys ja muut huolestuttavat piirteet eivät pahemmin häirinneet aikuisten eivätkä lasten elämää."

    Pilaileeko Kemppinen? Minun käsitykseni sotien jälkeisestä (määre sisältää nykypäivän) Pohjanmaasta on, että siivous on siellä vahva piirre, luutaa säästämättä ja siveellisyydestä tinkimättä.

    Olen huomannut, että luku- ja muut perustaidot valmiiksi osaavilla on melkoinen vaara koulun alaluokilla kolista väärälle raiteelle lepuuttelemaan. Siitä voi olla hankala vaihtaa pois helpon ratapihan loppuessa kun oppimisen vastus huomaamatta kiristyy kolmannesta luokasta eteenpäin. Sosiaalisuuden taidot uskon minäkin tehokkaimmaksi oppia "taimena tarhassa", huomaan lapsissani sellaista automaattista sosiaalisuutta, johon en koskaan ole itse oppinut.

    Voi olla, että samantapaiset kohtalot vaanivat myöhemmin Kemppisenkin listaamia ja meidän kaikkien joukostamme/peileistämme tunnistamia "kouluneroja": kun koulussa on kaikki ollut helppoa, ja vielä korkeakoulutasollakin voi loistaa, jää huomaamatta mitä kaikkea muuta kuin tutkintovaatimusten viitoittamaa pitäisi elämässä oppia ja omaksua. Intti on siitä omanlainen varjelluksensa, mutta kun superomaksujat saattavat sielläkkin päätyä varhain erityiskoulutukseen/-tehtäviin kaltaisensa joukkoon, ei heräämistä sosiaaliseen todellisuuteen ehkä tapahdu sielläkään.

    On silti hyvä, että olemme siemen- emmekä kloonitaimia, eikä meitä ole koulittu ansarissa samaan muottiin.

    PS Päivän jymy-yllätys: Erastotenes Aleksandrialainen on (d.-)insinööri!? Arvostukseni tätä valiokommentoijaa kohtaan kasvoi taas: ei hänen koulutuksensa vuoksi, vaan että on siitä huolimatta se mitä on, epäperusinsinöörimäistä nimimerkkiä myöten.

    VastaaPoista
  25. veikkaan että martta oli pikemminkin inkeri anttila -tyyppiä

    VastaaPoista
  26. Cortinan sankareiden jäi yksi liian aikaisin joukosta pois. Tauno Luiro.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_Luiro

    VastaaPoista
  27. Ad Erastotenes Aleksandrialainen

    Tiedä häntä kuka T.J.Särkällä on ollut mielessä Tuomari Martta-elokuvaa tehdessään, mutta Ilmari Turja tiettävästi sai idean Tuomari Martan hahmoon vaimostaan Salli Turjasta, joka myös kamppaili, valitseeko työn ja uran vai kodin ja lasten hoitamisen.

    VastaaPoista
  28. Meitäkin oli neljä veljestä pienellä maaseutupaikkakunnalla. Kukaan meistä ei ollut tarhassa, vaan olimme opettajaperheessä koululla asuessamme vanhempien lisäksi monen muunkin silmällä- pidon alaisina. Joskus saattoi kuulua esim. moitteita, että emme olleet tervehtineet riittävän kohteliaasti jotakuta vanhempaa naisopettajaa! Vanhemmat kehoit-tivatkin usein muistamaan, että "opettajanpoikien pitää osata käyttäytyä mallikelpoisesti". Asiat eivät tietenkään sujuneet murrosikäisinä niin helposti.

    Opettajanpoikina olimme monessa
    suhteessa etuoikeutettuja, ja erinäiset asiat olivat tuttuja ennen muita oppilaita. Ehkä silloin oppi selviämään liian helpolla. Veljekset suoriutuivat koulusta kuitenkin loppujen lopuksi kohtuullisesti (yksi jopa kympin keskiarvolla ja kuudella ällällä); kaikki pääsivät opiskelemaan yliopistoon ja hankkivat ammatin.

    Omat lapseni olivat viereisessä päiväkodissa, missä hoito oli hyvää. Näen ikkunasta tarhan pihalle, ja voin parinkymmenen vuoden jälkeenkin huomata, että lapset viihtyvät siellä.

    Peruskoulusta en olisi Kemppisen kanssa täysin samaa mieltä. Paljon riippuu esim. koulun koosta, miten oppilaat siellä viihtyvät. Kyllä lähes tuhannen oppilaan yläaste on liian stressaava paikka niin oppi-
    laille kuin opettajillekin. Kiusaa-
    minen on sellaisissa laitoksissa yleistä. Vanha kansakoulujärjes-
    telmä oli silti 70-luvulle tulta- essa jo aikansa elänyt.

    Itse olen ollut aikaisemmin opettajana joissakin Turun parhaim-
    mista kouluissa, joissa oli hyvä ilmapiiri. Ongelmia ei varmaankaan ollut niin paljon kuin joissakin lähistön suurkouluissa, ja niihin puututtiin herkästi. Oppilasaines oli myös valikoituneempaa kuin ympäristön kouluissa.

    VastaaPoista
  29. Tasapäistävä, muottiin puristava, huippulahjakkuuksia sorsiva... no ei. Huippulahjakkaat menevät menojaan joka tapauksessa.
    Koulun on tarkoitus tuottaa tietynlaista makkaraa. Saa olla enemmän, mutta ei veronmaksaja sitä kustanna. Hyvänen aika sentään!

    VastaaPoista
  30. Vaikuttaa siltä että suurin osa peruskoulua haukkuvasta porukasta ei ole moiseen laitokseen itse ikinä astunut.

    Suuret yläasteet ovat kyllä ongelmallisia.

    Se maaperän komponentti mikä saa osan taimista väkivalloin hylkimään toisia ei ole peruskoulusysteemin tuote. 90% siitä on peräisin kodeissa toteutetusta asennekasvatuksesta.

    VastaaPoista
  31. Heikki Rönkölle:

    Paavo Lipponen on Kuopion Lyseon poikia, kuten myös Martti Ahtisaari ja Erkki Liikanen.

    VastaaPoista
  32. Erkki Liikanen on Mikkelin miehiä.

    VastaaPoista
  33. Muistaakseni nopeiten on juristiksi valmistunut Helsinkiläinen Karl Miller. En tiedä pitääkö paikkansa (2v) työn ohella?

    VastaaPoista
  34. Teki avoimessa suurimman osan (?)

    VastaaPoista