Sivun näyttöjä yhteensä

20. tammikuuta 2009

Kähvelletty kirje


Nimeän professori Mäntylän todistajakseni siitä, että toimitin joululahjaksi täydellisen, osittain kaksinkertaisen kokoelman Edgar Allan Poen tuotannosta.

Pamputettuna tunnustan huomanneeni Wikipedian päivän sivulta, että eilen 19.1. tuli 200 vuotta Poen syntymästä. Toistamiseen pamputettuna myönnän todeksi, että näin arvostamani Ackroydin uuden Poe-elämäkerran Akateemisessa, mutta Hayesin The Cambrdige Companion to E.A.P. on omistuksessani entuudesta.

Olen neuvonut muitakin välttämään klassikkoja ja lukemaan pakon eteen pantuna opiskelijoille tarkoitetun vihkosen, jossa on juoniseloste ja pakolliset sanat (pim, pam ja pom, jossa Poe pimmisti, pammisti ja pommisti pimmaa, pammaa ja pommaa pimmin, pammin ja pommin).

”The Purloined Letter on oivallinen, unohtumaton ja yllättävä tarina, jossa Poe ovelasti, taidokkaasti ja omaperäisesti keksii, kehittelee ja ratkaisee juonitarinan ja perustaa, viimeistelee ja kyseenalaistaa kertojaongelman, uskottavuuden ja kaksoisolennon kysymyksen.”

Kyllä tuo kävisi jo tenttivastauksesta.

Herrasmies-salapoliisi Dupin – lajinsa ensimmäinen edustaja maailmankirjallisuudessa – on sama henkilö kuin tarinan rikollinen, ministeri D-. Tai kaksoisolento tai veli. Joka tapauksessa sankarietsivä ja rikollinen kytkeytyvät yhteen kuin siamilaiset kaksoset. Ei ihme, että joukko psykoanalyytikkoja ja lisäksi Jacques Lacan ja Derrida innostuivat juuri tästä.

Poen novelli on ensimmäinen parannus Sofokleen ja kumppanien keksimään Oidipus-teemaan: murhaaja olet sinä; kohtaloasi et voi kiertää.

Poen modernistinen ja periamerikkalainen versio sanoo: kohtalosi voit välttää kielimällä muista ja myymällä omantuntosi rahasta. Etsivä Dupin ottaa suuren palkkion rikollisen kiristäjän paljastamisesta.

Poe ymmärsi 125 vuotta ennen Marshall McLuhania, että väline on viesti. Hän teki itsestään taideteoksen. Hän oli ensimmäisiä, joka mediaan eli sanomalehtiin tukeutuen piti järjestelmällisesti huolen siitä, että hänen huono maineensa levisi ja että uusia häväistysjuttuja hänestä riitti.

Asetelma liittyy tekijänoikeuteen. Poesta tuli kuuluisa ”Korppi”-runolla eli erittäin perustellusti. Palkkiota hän sai siitä muutaman dollarin brutto. Muutamat henkilöt, joilla oli valmiiksi rahaa (Cooper) ansaitsivat kirjoittamalla.

Kirjailijaveli Griswold julkaisi Poesta muistokirjoituksen ja sanoi, että kuolemantapausta ei sure usea.

Poen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia ja usein hän luultavasti aivan tietoisesti tärveli omaa uraansa, jota hän toisaalta niin kaipasi. Vaikka James Fenimore Cooper saavutti kieltämättä suurta kuuluisuutta, Poe oli kuitenkin Yhdysvaltain kirjallisuuden ensimmäinen kaikkein kovimman luokan kirjallinen nimi – kiitos Charles Baudelairen, joka sekä käänsi että suuresti ihaili häntä. Ja käännöksiä riitti – vaikka ”goottilaisen kertomuksen” oli kehittänyt komeuteensa jo E.T. A. Hoffmann (ja Grimmin veljekset ja miksei myös H.C. Andersen).

Cooper ja Poe keksivät sen amerikkalaisen mielikuvamaailman, jonka Hollywoodin ja television ansiosta tuntevat kaikki: erämaa-pioneerin häijyläisten armoilla mutta näiden kukistajana ja oikullisen, persoonallisen ja hiukan hullun lainjakajan.

Keksinnöt tehtiin ennen Sisällissotaa ja Villiä länttä.

Griswoldin kuvaus Poesta on hämmästyttävän samanlainen kuin kertomus kunnanhoidokkina hoipertelevasta Aleksis Kivestä – ahdistunut sielu, käsittämättömästi kävellessään höpisevä mielipuoli ja kurja viinan juoja, jota oli luultu muka kirjailijaksi.

Runoilija ja professori Ahlqvist kirjoitti ja julkaisi Kivestä heti tämän kuoltua runon:

”Runoilijaks’ ma ristittiin, / Sanottiin shkaespeareksi. / Verraksi Väinön väitettiin; Muut’ en ma ollut kuitenkaan / Kuin taitamaton tahruri / ja hullu viinan juoja vaan.”

15 kommenttia:

  1. Ahlqvistia ei muusta muistetaakaan kuin moraalittomuussyytoksistaan 1800 luvun badding. Harmi, että otti vakavissaan. Olisi tyytynyt seuraamaan ähellystä ympärillään. Jäi Ahlqvistin kaskeen. Koska viimeksi lainasit Ahlqvistia?

    VastaaPoista
  2. Sopivasti pamputettuna jokainen runoilee - ajatellapa vaikka KGB:tä Guantanamoon. Ruskea on päivän väri USAssa, vaan kuinka kauan. Valkoinen hakee paikkaansa.

    VastaaPoista
  3. Vastaus, soiden puhein selkein,
    sai mun äimistymään melkein, mut jo mietin:
    »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;
    herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,
    jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan
    puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat,
    pettymykset maan,
    – huutohon: 'Ei milloinkaan'».

    VastaaPoista
  4. Ahlqvistia lisää täällä:
    http://kariav-annat.blogspot.com/2008/08/ensin-kaikki-puimaan.html

    VastaaPoista
  5. Lue minun kirjoitukseni Iinekselle tänään; altavastaajana nainen on kahden eri ns. vihollisen välissä: ensin on miehet tässä tapauksessa ja sen jälkeen kateelliset naiset. Miehillä on vihollisia vain yhdestä suunnasta.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen kirjoitti: "- - mutta Hayesin The Cambrdige Companion to E.A.P. on omistuksessani entuudesta. Olen neuvonut muitakin välttämään klassikkoja ja lukemaan pakon eteen pantuna opiskelijoille tarkoitetun vihkosen - -"

    Nåitä "vihkosia" on monenlaisia, sarjakuvamaisia ("aloittelijoille", "for dummies") ja kirjamaisia (Oxbridgen kummisarjat Companioneita). Ne ovat parhaillaan loistavia, mutta niilläkin on taustansa ja astia maistuu (koululaisena saamastani Eistein aloittelijoille jäi mieleen muun ohella sen anti-amerikkalaisuus, joka pilkahti parissa kohtaa jopa räikeänä). Voisiko Kemppinen joskus kertoa mielipiteitään niistä laajemmin, sillä tarvittaisiin "Companion to Companions"; Kemppinen voisi olla eräänlainen Jeeves, hänen toimensahan oli olla "Gentlemen's Gentleman".

    Kemppinen kirjoitti heti alussa: "19.1. tuli 200 vuotta Poen syntymästä."

    Poe tosiaan eli 1809-1849. Jostain syystä liitän hänet mielessäni vahvasti ikätoveriinsa, mutta mielestäni aika paljon suurempaan (myös tyyppinä joltisenkin ikävämpään ) eli Richard Wagneriin (1813-1883). Kummankin kuolinvuosi rimmaa syntymävuoteen, Wagner oli Poe'ta 4 vuotta nuorempi, mutta eli 40 vuotta vanhemmaksi. Mielestäni ja muistaakseni (vaikka mielipiteet ovat aina mukanani, lähteet eivät nyt ulottuvilla) Poe vaikutti Wagneriin selvästi. Toisinpäin vaikutusta ei ollut, koska Poen kuollessa Wagner oli vasta matkalla (tarkemmin sanottuna maanpaossa) tähdeksi.

    Kumpikin herroista teki itsestään tuotteen, pukeutumista myöten, ja sekä heissä persoonina että tavoitellussa imagossa oli särmää, he eivät yrittäneetkään olla populistisesti tykö. Tässä mielessä heistä hieman eroaa molempien tuotannot tuntenut myöhempi itsensä tuotteistaja Oscar Wilde (1854-1900), joka - jos se hänestä olisi ollut kiinni - olisi halunnut erottua yli muiden kiltimmin erilaisena. Ja erottuikin, kunnes skandaalinkäry loimutti häntäkin.

    VastaaPoista
  7. "Don't Talk to the Police" by Professor James Duane.

    James Duane explains why innocent people should never talk to the police.

    http://video.google.com/videoplay?docid=-4097602514885833865

    että Poenkivi. Ja pian Suomessa, joten kandee painaa mieleensä.

    VastaaPoista
  8. Eikö Ahlqvistia muusta muisteta?

    Kyllä minulla muistuu mieleen muutakin:

    "Mun muistuu mieleheni nyt
    suloinen Savonmaa,
    sen kansa kaikki kärsinyt
    ja onnehensa tyytynyt,
    tää armas, kallis maa!"

    VastaaPoista
  9. Tapsa P:lle:

    Kun muistai edes kuka A. oli. Mie en muista.

    Mun muistuu mieleheni nyt
    suloinen Karjalanmaa.
    Sen kansa kaikki tyynnä kärsinyt
    ja onnehensa iäti tyytynyt,
    tää armas, oma Karjala.
    Sen puolesta oon järsinyt
    ja tois puolel kärsinyt
    ja perinnötkin meentänyt,
    mis vitus saamiset on nyt.
    Ois mulla kartanot ja Terijoen jalavat,
    mut veivät kaiken kavalat.
    Jäi mulle hallin haukunnat ja kaasut Venäjän.
    Kuin laulun tunne piipuissain
    vain loihe lausuen.

    VastaaPoista
  10. Harmajaa Poesta?

    "Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla.
    Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
    Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt.
    Tulisit aivan hiljaa, tulisit juuri nyt."

    VastaaPoista
  11. Petja: Bush on tehnyt myös hyvää vaikka metodit oli aika rajut: hän yritti poistaa diktaattoreita ja on oikeasti yrittänyt ymmärtää miksi ihmiset terrorisoivat työtä; hän ei tajunnut, että se oli kieleen liittyvä ominaisuus joka kasvatti kuplia eikä joku heimo. Minä en ole ollut pahoillani Bushista; kun historiaa katsoo vielä suuremmalla skopella, huomaa myös tavoitteita pitämään vapautta arvona ja taistella typerää vankilaa vastaan niin naisten kuin miestenkin elämässä. Mutta olisi voinut hieman keskustella asiantuntijoiden kanssa eikä uskoa uskonlahkoja, joiden rooli on suuri Jenkeissä.

    VastaaPoista
  12. Aika pieni pitää päästään olla, että jaksaa noin uutterasti kammeta toista ojaan. Kuten Ahlqvist Kiveä.
    Moni on.

    VastaaPoista
  13. Mistä helkkarista Ahlqvist-Oksanen olisi voinut arvata, että tästä juoposta Stenvall-Kivestä tuleekin 50 vuoden kuluttua suurmies!

    Huonoa tuuria.

    VastaaPoista