Sivun näyttöjä yhteensä

19. tammikuuta 2009

Ruskea



Kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö, aihepiiristä väitellyt Minna Sarantola-Weiss julkaisi joulun alla kirjan ”Reilusti ruskeaa”, jonka painos loppui heti.

Kirjan omien ansioiden lisäksi asiaan lienee vaikuttanut nostalgia. Totesin itsekin, että kansikuvan kaikki yksityiskohdat olivat enemmän kuin tuttuja Sarpanevan punaisesta padasta ja Coral-pesujauheesta Enson keltaiseen pahvilaatikostoon, C-kasetteihin, muovikannuihin, sähkövatkaimiin ja Fiskarsin saksiin.

Kiihdyttävää oli havaita, etten ollut osannut sijoittaa oman elämäni esineistöä historialliseen asiayhteyteen.

Kirjoittaja nostaa aikakauden symboliksi ruskean värin, kankaana sametin ja vakosametin. Olisin tuota epäillyt ilman valokuvaa Miss Suomi –kisoista, joissa höpöviitat ovat ruskea, ruskea ja violetti.

Nähdäkseni kirjoittaja sivuuttaa kuvatessaan superlonin ja lastulevyn valtakuntaa kokolattiamatot – ruskeat ja nyt ajatellen aika uskomattomat. Ovatkohan ne kadonneet kaikkialta?

Meillä oli makuuhuoneessa, ruskean lastulevypohjaisen aviovuoteen ympärillä (Tauno Korhonen, Seutula).

Mutta sitä en ollut hoksinut, että vaikka oma keittiöni ja kylpyhuoneeni (mäntypaneelia, pintakäsittelynä Pinotex) ovat edelleen tuota samaa, lastulevy on muoviin verrattava materiaali, koska sitä ei voi korjata. Kuten ei Gyprocia eikä muita mineraalilevyjä.

Jos lastulevy kastuu, se on menoa. Terveys-, kosteus- ja homehaitoista tiedämme jokseenkin paljon, vaikka en tietenkään mene väittämään, että haitat olisivat väistämättömiä, enkä liioin pidä talopakettien valepaneeleista. Nykyisin myydään melkein päreitä muka hirtenä.

Olimme eläneet korjaamisen, paikkaamisen ja parsimisen maailmassa. Neulat, naulat ja liimat olivat keskeiset elämisen ehdot – ja puukot ja kirveet.

Olen pohtinut kauan ja hartaasti, mihin puukot ovat kadonneet maailmasta. Kirjoitin kerran kirjankin puukoista. Tiedän niistä jotain. Pidän niistä. Ja minulle ne ovat hienoja työkaluja, eivät aseita.

On niitä rautakaupoissa, halpoja ruotsalaisen Moran versioita. On niitä matkamuistoliikkeissä koriste-esineinä. Itse käytän kuitenkin pakettien avaamiseen ja vastaavaan vaihtoteräveistä, kuten luultavasti kaikki muutkin. Mutta kirvesvarsien ja makkaratikkujen veistäminen on kyllä jäänyt vähälle. Jopa saunan ja takan sytykkeet napsin pikkukirveellä (Fiskars). Kiehisiä tarvittiin ennen, kun puuhattiin nuotiota talvella tai sateella. Partiolaisten epäilen käyttävän nykyisin kemiallisia sytytyspaloja.

Kuten arvaatte, hyvät ystävät ja kylänmiehet, asia ei jää tähän.

Tässä vaiheessa huomautan vain kahdesta näkökohdasta. Puu- ja kuitulevyt vetivät perässään miesten viihde-elektroniikan mallia Black & Decker. Laite tuli markkinoille jo 50-luvulla, mutta joka kotiin sitä alettiin kaupitella 70-luvulla.

Levyjä ei voi kiinnittää loveamalla (sinkkaamalla), vaan erilaisilla heloilla ja tapeilla. Tarvitaan koneporat ja taltat. Ja kemiallisia metalleja (Plastic Padding).

Sitä ei ehkä muisteta, että toden nimessä umpipuu on hyvin ongelmallinen eräissä huonekaluissa. Lundian varastohylly – Sarantola-Weissin mukaan akateemisen nuorison tunnus, mitä en voi omallakaan kohdallani väittää valeeksi, on suorastaan koivua, ja taidokkaasti liimaamalla valmistettu.

Ongelma on puun kieroutuminen ja halkeaminen. Umpipuusta ei tietenkään voi tehdä ruokapöytää, koska niin leveää lautaa ei ole. Hyväkin lauta ikään kuin huutaa viilua pintaansa, koska lauta elää.

Siksipä herrasväissä on vuosisatoja ja vähäväkisempien keskuudessa vuosikymmeniä kätketty puun luontaiset ominaisuudet petsaamalla, hiomalla, lakkaamalla tai maalaamalla tai pöytäliinalla, mahdollisesti asiaan kuuluvin pitsein ja brodeerauksin somistettuna.

Mutta ruskea… Kirjassa on kuva Kekkosesta ruskeassa, ruudullisessa puvussa, ruskea solmio ja ruskeat silmälasin kehykset. Näyttää oudolta. Meillä oli se vihattu vakosamettinen älymystön asepuku, maripaita ja kädessä ruskea keskiolutpullo.

Muistaakseni minkään Euroopan maan lipussa ei ole ruskeaa – kolme perusväriä, vihreä, musta ja valkoinen. – Ei liene sattuma.

Moskvitsh, Wartburg ja Trabant olivat usein ruskeita – samoin Lada. – Lieneekö sattuma? Fiat 1100 ja Volvo 544 olivat joskus kitin värisiä. Suomen armeija käväisi ruskeissa 60- ja 70-luvulla mutta muutti mielensä.

38 kommenttia:

  1. Kyllä umpipuusta voi tehdä kestäviä kalusteita vaikka ne vähän elävätkin. Taito rimalevyn tekemiseen oikein asetelluista syyn mukaan järjestetyistä puista on taito jota ei enää osata. Ei myöskään puun sahausta syiden mukaan. Ruotsissa osataan edelleen, mutta suomalainen mätä ammattikoulutus katsoo vain kuitu- ja lastulevyn perään. Halpaa paskaa suoraan sanoen. Sekä koulutus että puujalostetuotteet. Ai mistäkö tiedän? Kävin kääntymässä puuseppäkoulutuksessa ja totesin luokattomaksi.

    Umpipuusta on muuten tehty ne satoja vuosia vanhat soittimet, joita edelleen käytetään ja en ole vielä nähnyt, että kuitulevystä vastaavaa tehdään.

    VastaaPoista
  2. "Kirjoittaja nostaa aikakauden symboliksi ruskean värin, kankaana sametin ja vakosametin."

    Kirjoittaja on selvästikin haksahtanut tai on saanut väärää tietoa, jopa disinformaatiota.

    Kyllä kai ainut ja oikea väri, joka kuvaa aikaamme on Harmaa. Onhan tunnettua, että jo vuodesta 2001 lähtien olemme liikkuneet urheilullisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti ns. "harmaalla vyöhykkeellä".

    Tällä vyöhykkeellä liikkuessa eettiset koordinaatit ja moraalinen etelä-pohjois-suunta (=hyvä vst. paha) ovat hukassa.

    Tuntevan ja ajattelevan yksilön ei ole kiva vaeltaa harmaalla vyöhykkeellä. Mielen valtaavat Koivu ja tähti-sadun tummat fiilikset. Oi missä on polkuni, missä on tie??

    Villissä lännessä, noissa avajaisissa, aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät ja hallitsevin väri oli valkoinen.

    Mutta miten pitkään valkoinen pitää pintansa harmaata tai mustaa vastaan?

    VastaaPoista
  3. Ruskea on väräistä rumin.
    Olen käännyttänyt omaisen ovelta, kun yritti tupaan ruskeissa kengissä.

    VastaaPoista
  4. RUSKEAT KIRJEKUORET

    Kiitos! Hyva esitys ruskeasta.
    Tuntuu vain ruskeat kirjekuoret puuttuvan ja ruskea kieli. Lienevatko havinneet?

    VastaaPoista
  5. Missähän vaiheessa muoti muuttui valkoiseksi? Isoäidilläni oli 1900-luvun vaihteesta peräisin olevat peilipiironki ja keinutuoli, jotka nuorempi polvi jossakin vaiheessa häpäisi maalaamalla ne valkoisiksi. Vanha ruskea koivulakka oli niin ahaa ja kesti niin hyvin, että valkoinen hilseili. Olen ilokseni kuullut, että kapineet ovat päätyneet sisareni vanhemmalle pojalle, joka on työllä ja tuskalla entisöinyt ne - paria pudonnutta helaa ei vielä ole voitu uusia, koskav astaavia ei löydy.

    VastaaPoista
  6. Ad Mette: - en ole varma, mutta satun tietämään tuollaisen Nakkilan mallisen keinutuolin, joten väittäisin että valkoinen tuli 1980, tuon murrettujen värien 1970-luvun päätyttyä.

    VastaaPoista
  7. Sain seitsemän vuotta täyttäessäni naapurin mieheltä lahjaksi hienon kirjoituspöydän, jonka vieressä luin läksyni, ja minun jälkeeni vielä nuorempi veljenikin.

    Pöydän tekijä oli Jurvan taitavia
    puuseppiä. Sen kansi oli kiiltävän
    mustaksi lakattu; siitä voi katsella naamaansa. Ikävä kyllä verstaassa oli tekemisen aikana liian kosteata, mistä johtuen kokopuinen kansi vääntyi pahasti, eikä se korjausyrityksistä huolimatta suoristunut. Niinpä sitten luin läksyni koulun loppuun saakka kieron kirjoituspöydän ääressä.

    Ruskeasta: Latvian lippu on veren-
    punaisen/ruskean-valkoinen.
    50-luvulla ajeltiin usein vaalean-
    ruskealla Pobeda-taksilla, oli mukavan lämmin auto.

    VastaaPoista
  8. Arto Kivimäki:
    Puusta ja puukoista, ensin puukoista.
    - Fiskarsin kirvesmiehen puukko oli mitä mainioin vuolupuukko, ja sen muoto oli lähes sama kuin entisaikaan ranskalaisen duunarin taskussa viihtyneen Opinel-kääntöveitsen. Opinel on erinomainen veitsi kaikkeen, varsinkin tomaattien leikkaamiseen, koska se pitää teränsä. Veistä saa edullisesti Kauppahallista (ei pidä haksahtaa ruostumattomaan). Ainoa huono puoli on se, että lentokentällä ottavat aina pois ja suuttuvat jos unohtaa taskuun.
    - Jos kirjahyllyssä säilyttää myös liitupaperikirjoja, ei lastulevyä voi ajatellakaan yllymateriaaliksi ellei hyllyjen väliin keskelle laita välipuita alhaalta ylös estämään notkumista. Lundia-hyllyn erinomaisuus näkyy heti kun siihen laittaa kirjoja. Voisikohan olla niin, että hyllyn kiinnitysmekanismi myös estää osaltaan notkumista?
    - Kun Lauri-poika hääri metsässä katsellen puita väärii, hän vain etsi sopivaa materiaalia tarvekaluja varten. Meillä on lähes kokonaan hävinneet esineet, joissa mutkat ovat puun itsensä kasvattamia (ainoita taitavat olla kesämökkien ovenrivat ja oksista tehdyt naulakot, eikä nekään ole enää muodissa). Muotoon sahaamisella ei saada läheskään niin vahvaa lopputulosta. Tilalle ovat tulleet nämä vanerit. Mutta eikö voisi ajatella, että puuta voisi kasvattaa haluttuun muotoon jonkinlaisessa kehikossa?

    VastaaPoista
  9. Kun Barack Obama kysyi opiskelijana mistä saisi värikkäämpiä vaatteita, hänelle vastattiin etteivät ne kuulu mustille. Tulos nähdään.

    Matti Vanhanen ottaa mallia Tarja Halosesta, Sauli Niinistö seuraa nuorempaa sukupolvea, Jyrki Katainen kysyy ohjeilta äidiltä, Jutta Urpilaiselle haetaan linjaa lehdistä.

    VastaaPoista
  10. Tämä blogi luo trendejä. Päätalo on pääsemässä piireihin. Ja miten käy nyt kaiken ruskean, joka liittyy valkeaan aloituskuvassa niin puhtaasti ja kauniisti kuin vain voi?

    Ad Petja:
    Voisitko kertoa milloin fiksu mies käyttää ruskeita kenkiä. On nimittäin jatkuvaa erimielisyyttä täälläkin päin. Italialaisia herrasmiehiä en kyllä käännytä kynnykseltä.

    VastaaPoista
  11. Lundian radikaali nuorisohyllystö on kylläkin suorastaan mäntyä.

    Sinituotetta näkyy olevan nykyään, entinen paloheimolainen.

    VastaaPoista
  12. Minä pidän valkoisesta.
    Sisustuksessa se on suosikkivärini, materiaalien omien värien jälkeen. Tiili, siisti betonipinta, puu, metalli, kivi, ne on kaikki ok, mutta jos pintaan laitetaan väriä, niin valkoinen tai kulta.

    Tekstiileissä taas punainen on suosikkini, vaikka meillä on huoneet teemaväritetty: Keittiön puoli on keltainen, makuuhuone sininen, sali vihreä, kirjasto punainen...

    Pukeutumisessa sitten minulla on yleensä aina punaista päällä, liivi, slipoveri, myssy, turbaani tai solmio. Mutta toinen väri on sitten harmaan kirjava, esim. check of Prince of Wales, Herringbone, salt&pepper, donegal ja sininen. Tosin mustia pukuja on nyt 3 ja sinisiä vain yksi.

    Paitojen kanssa minulla on sellainen tapa, että joka toinen päivä on värillinen, joka toinen valkoinen paita.

    Kun pikkuisen etukäteen suunnittelee, niin käytännössä minulla ei ole koskaan täsmälleen samaa vaatekertaa päällä, sillä vaatteistani saa niin paljon erillaisia yhdistelmiä, että voisin varioida 76 vuotta, ilman että tarvitsee laittaa juuri samaa yhdistelmää päälleen.

    VastaaPoista
  13. 1980-luvulla käytiin äitini kanssa Vaiviossa sukulaisissa ja pöytäliina vatäistiin pois, että näkyi äitini isän veljen tekemä kaunispintainen puun syyt näyttävä pöytä, jossa oli iso laatikko yhdellä laidalla. Yli sata vuottako vai tasan, vanha kumminkin ja piironkikin saman tekijän.
    Värit on värejä, mutta sitä ihmettelen, että Suomeen tuodaan muovipohjaisia talvikenkiä - sama kun laittais salaluistimet jalkaan.
    Reinotkin tarvajalkineita näihin ajankuviin nähden.

    VastaaPoista
  14. Joku aika sitten listat olivat vielä "massiivipuuta" ja saattoivat vääntyillä, varsinkin tammilistat. Nyt nekin ovat puupölypuristetta aidolla melamiinipinnalla.. Kevythirrestä tulee mieleen Peteliuksen ja Kallialan kevytpullo -sketsi.

    Levyistä nostalgisimpia ovat halltex ja kovalevy. Herkistävä muisto on metsurin tupa, jossa seinän alaosa oli maalaamatonta kovalevyä ja yläosa halltexia tupakansavun ruskettamana. Hellan ranssilla rivi tyhjiä Rosita-kahvipaketteja.

    VastaaPoista
  15. Eikös Lundian varastohylly ole mäntypuuta, ei koivua?

    Ainakaan en ole koskaan koivuista Lundiaa nähnyt. Mistä puusta lie alkuperäinen ruotsalainen malli aikoinaan tehty, sitä en tiedä

    VastaaPoista
  16. Kemppinen: "Muistaakseni minkään Euroopan maan lipussa ei ole ruskeaa – kolme perusväriä, vihreä, musta ja valkoinen. – Ei liene sattuma."

    Lippujen suunnittelu on osa heraldiikkaa. Ruskea ei ole heraldisten värien (tinktuurat) joukossa.

    En muuten muista/tiedä kirjallisuudesta merkittäviä teoksia tai hahmoja, joihin liittyisi ruskea. Usein viittaamani Father Brown (G.K.Chesterton) tietysti poikkeuksena. Niissä jutuissa on siteeraamisen arvoisia kohtia paljon, keksin juuri että muistuttaa siinä mielessä kovaksi keitettyjä dekkareita; mutta niissä murjotaan näsäviisauksia tai muuten koleaa kyytiä. Father Brownia taas voisi sanoa pehmeäksi keitetyksi.

    VastaaPoista
  17. Minä olen muutaman vuoden etsinyt sopivalla mutkalla olevaa tammea taistelukirveeni varteen.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia - Lundqvistin (Lund-ia) kotisivun mukaan olemme kaikki väärässä. Lundiassa on nykyisin kuusiydin ja seitsemän viilukerrosta.

    Tieto koivusta on peräisin Sarantola-Weissin kirjasta. Kävin katsomassa. Omien hyllyjeni pystypuut ovat mäntyä, hyllyistä on vaikea sanoa.

    Siitä olemme varmaan yhtä mieltä, että Lundian hyllyn kantavuus ja kiinnitysjärjestelmä hipovat ihanteellista - on minulla olohuoneessa Skannon puinen varastohylly, joka on huonompi.ö Lundian oivallus on se metallikisko hyllyjen päässä.

    Lundia on nykyisin uskomattoman kallis. Varastohyllyt puolestaan taitavat olla nykyisin metallisia - sellainenkin minulle on maalla, ja on hyvä.

    VastaaPoista
  19. Ad Melkein puuseppä - tietenkin pöydän voi tehdä laudoista tai rimoista, mutta oikeassa olet - luotettavasti tehtyjä näkee harvoin. Museoissa on tilaisuus ihmetellä, mitä kaikkea umpipuusta saatiin aikaan kun osattiin.

    Luin kerran vanerin historiaa. Oli siinä opettelemista. Ns. lentokonevaneri askarrutti pitkään. Fenolihartseista löytyi apu, kun kaseiinipohjainen liima aiheutti kastuttuaa onnettomuuksia.

    Katso Valtion lentokonetehdas, historia, I-II.

    VastaaPoista
  20. Vanerista: lähisukulainen oli vuosikymmeniä (sitten) keskeisessä teätävässä Suomen vaneriteollisuudessa. Eräs hienoimpia tuotteita oli varta vasten Ceylonin teen laivarahtiin ja tukkukauppaan suunniteltu pakkausvaneri - olipa teestä ja sen juojista mitä mieltä tahansa, jokaiselle on selvää, että hajuttomuus ja mauttomuus on keskeisen vaatimus pakkausmateriaalille, myrkyttömyys tietysti myös. Tuote istui englantilaisille asiakkaille kuin teekuppi käteen.

    VastaaPoista
  21. Lundiankin hyllyt taipuvat, jos hyllylevyllä on pituutta riittävästä. Käytän pääasiassa metrisiä hyllylevyjä, ne taipuvat, eivät tietenkään lastulevyjen määriä. 80-senttiset eivät.

    VastaaPoista
  22. Ikea on lainannut Lundian klassikon idean (käsittääkseni sitä hyllyn metallilistaa myöten) ja myy sitä alle kympillä per osa.

    Laitoinpa kitsauttani sellaisen uuteen työhuoneeseeni. Se oli vaivalloinen prosessi. Purin Ikean myymälässä kolme tapulia päätykehikkoja ja hyllyjä saadakseni kasaan riittävästi suoria ja oksattomia osia. Sen jälkeen ne piti tietysti vielä käsitellä ne ennen kuin hyllyä pääsi kokoamaan.

    Suorassa se on kyllä seissyt "jo" puolitoista vuotta. Saa nähdä mitä kirjojen paino tekee männystä liimatuille tasoille pitkällä aikavälillä.

    VastaaPoista
  23. Minusta ruskeita kenkiä voi käyttää kun ampuu tykillä torppareita.

    Englantilaiset erottivat kuninkaansa, kun tämä alkoi esiintyä ruskeissa kengissä. Pinnallisena syynä käyttivät jotakin eronnutta naista, ettei totuus häpäisisi koko sukua.

    VastaaPoista
  24. Luovutettuun Karjalaan kuului myös
    Ruskealan pitäjä, Laatokan pohjois-
    puolella. Sen nimeen lienevät vaikuttaneet alueen rikkaat marmori- ja kalsiittiesiintymät. Marmori esiintyy siellä tummajuonteisena, ruskeahkona muunnoksena, ja sitä on viety Pietariin suuret määrät ylellisimpien talojen rakennusmateriaaliksi menneinä aikoina.

    USA:n entinen presidentti Ronald
    Reagan muistaakseni käytti usein
    ruskeaa pukua ja ruskeita kenkiä.

    VastaaPoista
  25. Ruskeahan on, kuten myös (vako)sametti, ollut jälleen in jo muutaman vuoden. Niin myös oranssin, punaisen ja vihreän 70-lukuiset sävyt. Froteekin on tekemässä paluuta. Nostalgoivat 70-luvun lapset pukevat vauvansa nyt samoihin kankaisiin mistä itse kasvoivat aikoinaan pihalle.

    Hirvittää vain ajatella, että seuraavaksi vuoroon tunkee entistäkin voimakkammin 80-luku. Paluu on jo havaittavissa katu- ja sisustusmuodissa.

    VastaaPoista
  26. Napoleonilla oli kuulemma punaiset housut ja takki siksi, etteivät sotamiehet huomaisi kenraalin haavoittuneen. Sitten joku keksikin, että sehän selittää miksi Hitlerillä oli ruskeat housut ja takki.

    Kun katselin ihmisiä tässä eräänä päivänä sillä silmällä metrolaiturilla, kaikilla on yllään mustat vaatteet tai ainakin mustat takit.

    Kirkkaat kevätvaatteet otetaan kai vasta sitten kun räystäät tippuvat ja hiirenkorvat kuumottavat.

    Kaikenlaisia kirjoja sinäkin Kemppinen luet. Ihan kateeksi käy. Miten ehditkään?

    VastaaPoista
  27. ”Oi ihana menneisyys”. ”Pois on sinun nuoruutesi”. ”Kukaan koskaan ei ollut niin viisas kuin me nuoret samettihousut. Silloin aina drinkkejä piisas, ja me maksettiin laskut - ja nousut”.
    Tuli professorin päivän tekstistä niin nostalginen olo, että piti kuunnella muutamia Chydeniuksen lauluja.
    Tärvelin 60-luvulla ootratun piirongin valkealla maalilla. No, se sitten myöhemmin ootrattiin uudelleen. 1970-luvulla peiliovet maalattiin ruskea-keltaisiksi. Puolisolla oli ruskea hääpuku ja vakosamettipuku. Oli meillä ruskea neulahuopamattokin ja ruskea aviovuode. 1975-syntyneen tyttären vauvankoppa oli verhoiltu ruskea-valko-ruutuisella kankaalla. Hänellä oli myös paljon ruskeita vaatteita. Niitä on säästetty muutamia muistoksi. Nyt yli 30-vuotias tytär jaksaa ihmetellä kauheaa muotia. Näkyvät silti kelpaavan tuon ajan Marimekon kankaat sisustukseensa. Ennustanpa, että tulette vielä näkemään ruskean paluun.
    80-luvulla piti kaiken olla valkoista, mattojen, sohvien, verhohojen, tuolien, pöytien. Mutta kirkkaanpunainen tulppaanikimppu valkoisessa Aalto-vaasissa.
    Herrasmies käyttää ruskeita mokkakenkiä kaupungilla. Hänellä on yllään kalanruototweedinen keskiruskea pikkutakki ja viininpunainen yksivärinen solmio. Housutkin ruskeat, tummemmat kuin takki.
    Lissu

    VastaaPoista
  28. Oho. 1970-luku. Niinpäs se olikin.

    Luin nopeasti tekstin läpi yöllä ja sitten tuli tunne, että nyt täytyy kirjoittaa jotain suurta, säilyvää ja syvällistä.

    Mitäs se Koskela sanoikaan hosumisesta?

    VastaaPoista
  29. Ruskean rumuuteen vaikuttaa kovasti materiaalin pinta ja laatu. Ruskea nahka ei ole ollenkaan ruma - päinvastoin se voi olla paljon tyylikkäämpi kuin musta nahka. Jos khaki ja beige luetaan ruskeiksi, nämä ruskeat univormusävyt sopivat erinomaisesti kesävaatteiden väreiksi.

    Ruskea sopii myös joihinkin autoihin.

    Kun 2000-luvun teolliseen muotoiluun tuli ainakin joidenkin kodinkoneiden osalta muotiin tietty retro-henki, jolla tavoiteltiin 50-lukua, voi olla, että jossain vaiheessa 1970-luku tulee taas muotiin. Voin kuvitella, että esimerkiksi stereolaitteiden etupaneelin ruskea puuviilu (tai mikä lie) osaa olla jopa hyvin tyylikäs.

    Maaseudulla saattaa ehkä edelleen nähdä 1980-luvun alussa maalattuja taloja, joiden ulkopinta on vaalearuskea ja ikkunanpielet tummanruskeat. Se on kammottava näky. Samoin ruskea kaakeli missä hyvänsä yhteydessä on hirvitys.

    Mutta kas - kotini tapetit ovat 70-lukua, voimakas kuviointi on yleissävyltään ruskea, mukana myös vihreää. Ja näky kerrassaan idyllinen.

    Pitääkö paikkansa, että väripyskoloogisesti ruskea rauhoittaa?

    Pahin mahdollinen paikka ruskealle: muovilautanen.

    VastaaPoista
  30. Kun Tarski ja Esko A. kilpailivat presidenttiydestä v. 2000, Esko vaihtoi Uutisvuoto-lähetykseen tumman puvun ja rusetin, ellei muisti nyt petä. Erikoinen ilmestys...

    VastaaPoista
  31. "Siksipä herrasväissä on vuosisatoja ja vähäväkisempien keskuudessa vuosikymmeniä kätketty puun luontaiset ominaisuudet petsaamalla, hiomalla, lakkaamalla tai maalaamalla tai pöytäliinalla, mahdollisesti asiaan kuuluvin pitsein ja brodeerauksin somistettuna."

    Perimmäinen syy ootraukselle, viiluttamiselle, petsaamiselle, lakkaamiselle tms. oli varsin simppeli, saada esine näyttämään arvokkaammalta kuin se on, tai mistä se on tehty. Koskee niin talonpoikaisia, kuin herraskaisia esineitä, harvoilla aatelisillakaan oli varaa täysjalopuisiin esineisiin.

    Ikinä ei ole tullut vastaan tammi- tai mahonkipuista lipastoa, joka olisi ootrattu näyttämään mäntypuusta tehdyltä,

    VastaaPoista
  32. Tästä mieleeni.
    Nahka ei ole luonnostaan ruskeaa.
    Käsittelyn jälkeen vuota on harmaa.
    Sitten se värjätään.
    Toki vanhoissa menetelmissä sävy oli rusehtava.
    Teininä teetin itselleni mustat lapikkaat, joissa oli punainen samettivuori varessa.

    VastaaPoista
  33. Isoisä teetätti minulle lapikkaat. Väriä en muista, mutta tuoksun kun niitä piti kainalossaan tyynyllä.

    VastaaPoista
  34. Vanhojen puuhuonekalujen laadusta.
    Meidän keittiökaappi on tehty noin 1860.
    Leila-tädilläni on neljä tuolia, käytössä, jotka on tehty Ruotsin vallan aikana.

    VastaaPoista
  35. Väreistä puheenollen aikoinaan komppaniassa.
    Tullessani asepalvelukseen komppanian vääpeli piti luentoa varusmiesten asusteista. Sanoi, että harmaa väri tässä yrityksessä on ollut aina muodissa. Kuosit ja leikkaukset vaan vaihtevat. Ruskean värisiä kamppeita sitten 1975 ei ole ollutkaan kuin ne yöpuvut.

    VastaaPoista
  36. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista