Sivun näyttöjä yhteensä

4. tammikuuta 2009

Hetekan narinat



Heteka eli nerokas, hygieeninen terässänky, jolla karhattiin luteet kammareista ja siitettiin lähes sata prosenttia suurista ikäluokista. Sen valta-aseman vei vasta vaahtokumi, myöhemmin vaahtokumipatja eli superlon, ja sellaiseen sopiva laveri.

Kumpi ompi parempi – sänky vaiko seslonki? – Olen ottanut asiasta selvän.

Seslonki oli pienporvarillisissakin perheissä tarpeellinen tavara, nykyiseltä nimeltään lähinnä runkopatja. Se toimi eräänlaisena sohvana päivisin ja siihen pedattiin vierailevat taiteilijat yöksi, satiinipintaisen täkin alle, käyttäen nimikoituja, pellin paksuisia lakanoita.

Se olikin herrasväen merkki, että oli vielä raitiovaunussa aamulla lakanan brodeerauksen painamat poskessa.

Tämän perinteen taisi tuhota televisiostakin tuttu Marimekko, jonka pussilakanat valloittivat maan lyhyessä ajassa.

En olisi viitsinyt niin tutusta asiasta kuin Hetekasta kirjoittaa – en vaikka muistan sen sukupuolitekniikalla antamat haasteet, alasängystä yöasentoon kiskaistu vuode kun saattoi romahtaa kirjaimellisesti kesken kaiken. Ja lisäksi ne narisivat.

Mutta kun tutkin, olisiko tästä suomalaisen kulttuurin kannalta keskeisestä kapineesta hyvinkin tietoa netissä, niin jälleen kerran Kansalliskirjaston skannatut pienpainatteet yllättivät. Sieltä löytyi 1930-luvun Hetekan (Helsingin Teräshuonekalutehdas, alkaen 1932) myyntiluettelo.

Tuo luettelo antoi puolestaan aiheen päivitellä. En ollut tullut ajatelleeksi, että ikävän hyvin muistamani sairaalan ja armeijan sängyt olivat saman tehtaan tuotteita. Käy ilmi, että tehtaalla valmistettiin luottamuksella ja taidolla myös leikkauspöytiä, tutkimuspöytiä, instrumenttikaappeja ja niitä ruuvattavia, kolmijalkaisia jakkaroita, jollainen Isoisän (apen) vastaanottohuoneessakin oli.

Brosyyrin alussa on lapsenpäästöopin erikoislääkäri Seth Wichmanin suositus; oli uranuurtaja ja muinaisen esimieheni Heikki A. Reenpään appi.

Hetekan patjana oli usein punaraitainen, joskus poikkeuksellisesti siniraitainen pussi, jonka täytteenä käytettiin armeijassa ja maalla olkia ja joskus myös jouhia.

Lasten patjan pehmusteena käytettiin flokkia, joka on teollinen puuvilla – heikko esitys kulutuksen, lämmön ja kosteuden kannalta. Kesämökille kesti aina viikon ennen kuin patja alkoi tuntua kuivalta. Vai hitusen parempi täyte oli kapokki, huokea kasviskuitu, jonka hyväksi puoleksi sanotaan hakuteoksissa (Tavarasanakirja, 1947 – Kasviuntuvat) kosteuden kestäminen.

Kullakin ajalla on omat huolensa. Teräsputkista ja jousista koottu sänky liittyi tosiaankin syöpäläisiin. Puusänkyyn pesiytynet luteet pitivät vanhan sanonnan mukaan pintansa kuusi vuotta. Esimerkiksi sängyn kantaminen muutamaksi viikoksi ulos pakkaseen ei luteita pahemmin hätkäyttänyt.

VR ei ole milloinkaan myöntänyt epäilyä todeksi, mutta siirtyminen metallirunkoiseen kalustoon saattoi liittyä tähän samaan asiaan. Monta vuotta sotien jälkeen matkustajavaunuissa oli ilman pilettiä mukana jokseenkin täydellinen valikoima syöpäläisiä, etenkin vaatetäitä.

Pohjanmaan suuren tuberkuloosikuolleisuuden sanotaan johtuneen osittain siitä, että maakunnassa oli yleistä myydä talo kaikkine irtaimistoineen. Mukana seurasivat usein myös vällyt, joihin edellinen omistaja oli yskinyt itsensä hengiltä. Ja ”rintatauti” saattoi tappaa kolmetkin perättäiset omistajat. Runsaat talonkaupat liittyivät tietenkin tavattoman suureen siirtolaisuuteen.

Niin makaa kuin petaa.

Paremmilla ihmisillä oli ennen sotia loimukoivusta nikkaroidut parisängyt ja niissä resooripolsterit eli joustinpatjat. Huonommilla ihmisillä oli hetekat. Jätkäpojilla oli savottakämpän lattialla korva tyynynä ja vyö peittona.

28 kommenttia:

  1. Hetekasta on samat kokemukset, mutta ei se täällä niin hankalaa ollut.

    Italiassa 70-luvulla asuessani sikäläiset sanoivat, että puolet lapsista on aikaansaatettu Fiat 500:ssa. Se oli ainoa paikka, jossa voi olla katseilta suojassa. Ahtaampaa oli.

    VastaaPoista
  2. Tein säästövimmassani kerran itse. Strategisella hetkellä rojahti. Ostin sitten loimottavan. Tällä kertaa taidankin mennä ajoissa...

    VastaaPoista
  3. Sapiens nihil invitus facit!

    Kyllä, Kemppinen, olet
    aivan oikeassa!

    Hetekan käyttötarkoituksille
    voi vain mielikuvitus asettaa
    joitain rajoja,
    kuten Glenn Gouldin
    Bach-variaatioille.

    Muistaakseni Sleepy-Sleepers
    käytti keikallaan 80-luvulla
    hetekaa esim. grillinä -
    se toimii hyvin kun laittaa
    tulen hetekan alle
    ja muistaa poistaa mahdollisen
    sammuneen ennen sytyttämistä.

    VastaaPoista
  4. Jukka sä oot pilvessä http://www.youtube.com/watch?v=Ar0OaHfDSNk

    VastaaPoista
  5. Vielä parikymmentä vuotta sitten ystäväni kotoväen kesämökin pihalla oli heteka, joka alkoi jo muuttua tilataiteeksi yhdessä ties minkä heinien kanssa. Siinä päällä sitten hypittiin me, kenties hetekassa alkumme saaneet, kuin trampoliinilla ikään. Ei tainnut yhtä korkealle päästä kuin nykytrampoliinissa mutta eipä pudonnut korkealta silloin kun putosi.
    Marja

    VastaaPoista
  6. JK:
    Ja lisäksi ne narisivat.
    soittivat luantaiyön sinfoniaa.

    Muistan. oli aika kun opetin opiskeluaikaani tarkkista yhden talven; luokassa oli tyttö kutsumanimeltä "nariseva heteka".
    (toinen erikoisuus oli kaponen naishenkilö joka tunsi nimen "jätkänperse".)

    VastaaPoista
  7. Postauksen alussa olevan mainoksen iskusanat on siis huolella laadittu, muistelmien mukaan niistä korkeintaan yksi piti paikkansa (joustava)?

    VastaaPoista
  8. Vinttiä kerran taas siivotessani sattui käsiini pölysuojana toiminut Uusi Suomi syksyltä 1944.

    KADONNEITA
    "Mäntsälän ja Helsingin välisellä maanntiellä kuorma-autosta pudonnut Heteka. Ystävällistä löytäjää pyydetään ottamaan yhteyttä lehden toimitukseen tai puh. Helsinki 48498"
    Jotenkin näin.

    Kohtuullista kuluvaa vuotta!

    HannuHoo

    VastaaPoista
  9. "Natisuta hetekata" on japanian kieltä ja tarkoittaa... no, kaikkihan tämän vanhan vitsin tietää.

    Meillä on pihalla kiinteistön entisen omistajan, metallimies kun oli, paksuista rautaputkista valmistettu kuivatus- ja tuuletusteline, jonka vaakataso-osan muodostaa kierrejousin varustettu hetekan nukkumataso. Se joustaa kätevästi tekstiilejä piestäessä.

    Kun puhun kierrejousista, muistelen, että myös toisenlaisia verkkopohjia oli käytössä.

    Sairaalasänkyihin aikanaan joutuneena totesin niiden olevan Merivaaran valmistamia. Yritys näkyy olevan perustettu vuonna 1901, joten aikaisemmin se on asialla ollut kuin HeTeKa.

    VastaaPoista
  10. Hetekalla oli aika suuri rooli lei-
    keissämme 50-luvulla. Siitä sai vaikka jonkinlaisen liukumäen rakennettua. Velipoika linksautti silloin tällöin tahallaan sängyn-
    jalat niin että jäin alle puristuk-
    siin, ehkäpä tein joskus itsekin samoin, tai sormet jäivät linksujalan tai teräsverkon väliin...

    Isoisä oli konduktöörinä rautateillä 60-luvulle asti, mutta en muista nähneeni hänen uudessa rintamamiestyyppisessä talossaan mitään muita vieraita otuksia kuin hevosmuurahaisia, niitä olikin tullut runsaasti puutavaran mukana. Vanha konduktööri oli järjestyksen ja siisteyden mies.
    Jäi eläkkeelle metallirunkoisten vaunujen käyttöönoton aikoihin.

    Omassa 50-luvun alussa rakennetussa
    puisessa lapsuudenkodissani oli paljon isokokoisia, mustansinisiä papintappaja-kovakuoriaisia.
    Ne taitavat viihtyä kuusilautojen
    kuorien välissä - harmittomia hyön-
    teisiä.

    VastaaPoista
  11. Keuhkotaudista

    Siihen on kuollut 1900-luvulla eläneistä suorista esi vanhemmistani 3

    VastaaPoista
  12. Kemppinen ei ole tästä maailmasta.
    Se on hetekasta...

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia - muistelma - minut on kannettu edelleen liikenteessä olevien henkilöiden mukaan hetekassa äiteineni muiden mukaan joulunviettoon 1944 yhden päivän ikäisenä.

    VastaaPoista
  14. Natisuta hetekata mokomaki kusimuki.

    Hetekassa pillu pakenoo sanoi isäntä hetekakauppiaalle eikä ostanut.

    VastaaPoista
  15. Kirvesmiehenä mualimmoo kierrellessäni olen nähnyt hetekaa käyettävän myös muurausfillerin (hiekan) seulontaan.

    Yksi, jostakin kulkeutunut heteka on mökillä vielä tallella -ja tilapäiskäytössä edelleen. Toimittaa virkansa kun on paksu patja apuna eikä nuorta pariskuntaa siihen yöpymään laita...

    VastaaPoista
  16. Heteka -mainoksen tapaisia pien-
    painatteita oli loputtomasti yli-
    opiston kirjaston varastoissa; sielläkin on tullut oltua tilapäistöissä opiskeluajan lopulla. Ehtymätön aarreaitta ainakin kulttuurihistoriasta kiin-
    nostuneelle. Aikaa vain kului itse työnteolta hauskoja lappusia ja lippusia tutkiessa. Kaikista painotuotteista varastoidaan vapaakappaleet yliopistojen kirjastoihin.

    VastaaPoista
  17. Niin.

    Heteka on minulle esineistä yksi nostalgisin.

    Meillä oli kahdenlaisia hetekoita, Toisessa oli ohuesta teräslangasta punottu tiheä verkko. Toisessa oli harvempi mutta paksummasta langasta tehty poikkisuuntainen punos joka oli tuettu pitkikkäisuuntaisin hakasin.


    Se ohuemmasta teräksenvärisestä langasta punottu löyseni vanhemmiten, meni pussille ja siihen asennettiin kovapahvi patjan ja verkon väliin.

    Siitä toisesta taas murtui kumiset rullapyörät ja se teki isot naarmut paladium-lattiaan alaosaa päivittäin ulosvedettäessä.

    Tuo alaosan muljauttaminen yläasentoon olikin aina hieman vaarallista touhua jos joku oli lähellä sormineen. Toisiaan liki viistäviä pyöreitä ja myös teräviä lattarautoja.

    Kammarissa ei ihmeemmin ollut muita pehmeitä istuinpaikkoja, joten siinä hetekan päällä me lapset rivissä istuimme, kuin myös joissain valokuvissakin asian laita todistettavasti näkyy.

    Aiemmin oli puhetta niukkuuden ajan teräsbetoniratkaisuista. Olen antanut itseni ymmärtää että hetekoiden tasoja käytettiin myös joidenkin piharakennusten lattiavalujen yhteydessä betoniteräsverkon korvikkeena.

    VastaaPoista
  18. Hetekassa minäkin olen lapsuuteni ja osan varhaisnuoruuttani nukkunut ja ilman valituksia vieläpä! Toisaalta, jollei nukkunut siinä, ei nukkunut sitten muuallakaan eli ei ollut muita sänkyjä. Jospa laps lattialle? Nukuinkin ensin vanhempien välissä, teräsputkirungoilla. Siitäkö kehittyi tämä selkäranka? Tai olematon sellainen. Ei siinä paha ollut nukkua, nyt kun muistelen, karmeampia olivat sitä seuraavat ohuet superlonpatjat. Ne hiostivat, menivät littuun ja palasiksi tosi nopeasti. Hetekat kunniaan! Jollei yhdistystä vielä ole, sellainen pitäisi ehdottomasti perustaa Heteka-Perinteen Waalimis-Yhdistys ry. Ja jos minulla olisi tilaa ja työhuone, haluaisin työhuoneeseeni torkkusängyksi HETEKAN.

    VastaaPoista
  19. Nuorten naisten kristillisen yhdistyksen asuntolassa (NNKY) Tuomiokirkonkadulla Tampereella oli kerrarikeroksessa pienen pieni huone, jonka nurkassa oli pienen pieni pyöreä uuni ja aivan liian lähellä sen luukkua hetetekan pääty ja vaatekaapin ja uunin välissä pieni yöpöytä eli astianpesukone. Hetekan alla oli toinen samanmoinen, mutta koska sitä ei sopinut päädystä käsin nostamaan ylös, nukuin matalalla. Siellä toisesta sisaruksesta alkoi tulla tohtori ja toisesta taivaanrannanmaalari. Koska jääkaappia ei ollut, maito ostettiin puolilitraisina. Kerran kun sellaista ei ollut kaupassa niin kaadoin ajatuksissani katsomatta liian pitkästä tölkistä maidon syliini ohi kupin.
    Lasten isä ei sietänyt sitä, että otin tarvittaessa oven pukkien päälle isoksi piirustuspöydäksi, eikä sitäkään että laskin sen kaljakorien päälle laverisängyksi jos tuli reviirin tarvetta. "Kaikk män, eikä piisantkaa, ... karjalaiset!"

    VastaaPoista
  20. Ei ne lutikat mihkään hävinny ku oli ne karmeet patjat!

    VastaaPoista
  21. Petaa ja makaa sen mukaan. Entäs kun on jäänyt sen alahetekan mekanismiin ja saat syyt, että olisi pedannut. Jos olisi riutunut irti niin, että käsi olisi vuotanut verta kun sen olisi väkisin repinyt tulos olisi ollut toinen: nyt olisi ollut sana sanaa vastaan. Jos odotti kunnes petaajat olivat itse huomamaamasa, miten kömpelösti jättävät asukkaansa rautanivelten väliin - niin saavat sen minkä minäkin: joka tapauksessa jää ilman elämää. Nyt nousee häpeä ja sen taustalle selittelyn selittelyt: miksi juuri jokainen oli sitä mieltä, ettei nyt voinut päästää irti: ei nyt vaaan voinut. Vaikka tarinat ja selitykset olivat jo sitä luokkaa, että lapsikin kuulee, ettei voi enää olla mitään ns. normaalin petaamisen kanssa tekemisessä. Nyt viimeiset syylliset (jos voimme heitä syyllisenä pitää) vetoavat johonkin rituaaliin tai pieneen huomaukseen, joka saa jotenkin toimia koko prosessin selityksenä. Miksi simputus (loukkuun jättäminen) on ollut ns. kelvollista ja toivottuakin siinä kun dogmaattiset haki noitapelkoonsa uusia evidenssejä. Se vaan kesti niin kauan, ettei ollut enää paluuta.

    Nyt nousi Korsholmin kunnanjohtaja ja ymmärsi yskän: voisiko tämä lilleputtien maa ajatella, että voi ratkaista moista lapsellista kinaa ja taistelevien virtasten ongelmaa hieman korkeammalla tasolla. Päästäisiin sinä-sanoit-minä-sanoin-sinä-sanoit jne jne väittelystä aavistuksen aikuisempaan. Nyt prosessissa hyötyivät kateelliset, vittumaiset (anteeksi ruma sana; on vain niin hyvä), ylimieliset, raukkikset, pyrkyrit ja pikkumaiset - älyn (ja minun elämäni) kustannuksella. Ja miten monta tahoa ovat onnistuneet kirjaamaan mukaan ns. virallisesti omiin noitavainoihinsa. Ja omat ystävätkin lähtivät mukaan - ei sen takia että olisivat mitenkään sitä uskoneet mutta eivät kertakaikkiaan uskaltaneet enää olla vastaankaan.
    Koska lynkkaus oli jo riittävän korkealla taholla. Tarpeeksi korkealla vallalla: hehän hetekoista ylipäänsä päättivätkin.

    Mitään muodikasta ei toivota siihen porukkaan: sen tietää Korsholm muun ympärillä. He näkevät typerien pelon ja typerät taas käyttävät päivänsä hakemaan evidenssejä miten saisi terveet edes näyttämään promiskuisilta - edes hitusen. Jotta saisi taas juoruta eteenpäin ja sillä lailla voittaa joku typerä kielipeli.

    Katseet sattuvat voin kertoa. Joka kerta. Laittaisin mielelläni joka päivä näppini puristukseen sen sijaan,että rikolliset dogmaattiset saavat juoruta paskaa miten paljon lystäävät. Ks. sinun oma blogi Volvosta: joillakin on taito nähdä asiat aina yhdestä suunnasta pelkästään.

    VastaaPoista
  22. Hetekan valmistamiahan olivat
    myös Helsingin olympialaisten
    palkintopallit.

    VastaaPoista
  23. "Sen valta-aseman vei vasta vaahtokumi, myöhemmin vaahtokumipatja eli superlon, ja sellaiseen sopiva laveri.#

    Hetekan valta-asemaa horjutti ensimmäisenä vaahtokumi. joka oli hiostavaa kamaa ja tuntui lavasängyllä kovalta pehmeän ja roikkuvan hetekan pohjan jälkeen. Mutta selkää potevat pitivät siitä. Ja niitähän on aina Suomessa riittänyt.

    Sittemmin tuli vaahtomuovi, jota Superlonkin oli ja on edelleenkin. Ei hiostanut enää yhtä pahasti. Ilmavuutta ja pehmeyttä säädeltiin sekä profiloinnilla että tiiviydellä kiloa-per-kuutiometri. Muistui mieleeni, koska myin niitä 1960-luvulla.

    VastaaPoista
  24. Veikko Lavi on tehnyt aikoinaan mainion kupletin hetekasta. Laulun nimi on muistaakseni Serenadi hetekalle. Muistan siitä muutaman rivin: "huolet häipyi helkkariin / ei tuijotettu telkkariin / vaan nukahdettiin oman instrumentin säveliin..."

    VastaaPoista
  25. Tämä ei liity Hetkoihin ollenkaan mutta olen miettinyt sitä, että voiko tehdä valeblogin (joka avautuu ikäänkuin oikeana blogina mutta ei ole sitä vaan on vain esim. tietyille IP-numeroille se blogi, muille sama osoite meneekin johonkin toiseen?).
    Syy tähän rakenteeseen on kuin heteka tosin; rautaa mutta täynnä reikiä.
    http://i-iines.blogspot.com/ on yksi sellainen: sen omat blogit eivät näyttäydy enää haltijan tietosivuilla kuten muilla vaan tässä iineksen sivulla on ainakin minun versiossani niin, että Iineksen muut blogit ovat lueteltuina oman pääblogin (jota minä vaan näen) sivupaneelissa. Näin mm lääkärini (jota pyysin, että seuraisi miten kirjoitan Iineksen blogissa) ei voi lukea sitä mitä mm laitoin Iineksen kuvablogiin viime kesänä (=tarina elämästäni jota pahoittelin ja hain Iineksen sympatiaa sillä seurauksella että hän rupesi hylkimään ja minä jouduin kuten Komposti epäsuosioon). Nyt on siis blogit eroteltu niin, että vain minun kauttani voi sen kuvablogin löytää - ei bloggerin omalta asiakastietosivulta. Katso miten sinulta löytyy ja miten muilta löytyy vaihtoehtoiset blogit. Ne eivät ole pääblogin sivurolls-sivulla. Iineksen blogin pääotsikko (ikkunaiines) on myös harmaalla aika rumalla taustalla mitä se ei ollut ennen; se oli ennen kuten sinulla ihan kirkkaalla taustalla: tämä blogi on siis jossain toisessa suhteessa muihin bloggerin sivustoihin? Iineshän myös toi esiin vanhan sivun, eli sivun, joka oli myös ns. kuolletettu mutta osoitteen myötä oli vielä löydettävissä. Tämä hänen nykyinen taitaa tulla samasta, samanlaisesta "kellarista"? Miten minä selitänkään?

    Natisee kuin heteka kuitenkin: jotain on outoa. Hotasenkin blogiin en saa enää kontaktia ns. katsomaan hänen henkilötietoja. On vain blogroll ja viimeiset kommentit. Ei siis enää paikkaa mistä hakea mm sähköpostiosoite tai hänen kuvabloginsa, minkä olen joskus ennen katsonut. Miksi näin?

    VastaaPoista
  26. Muutama muisto hetekasta.
    Meillä kotona maalaistalossa ei ollut hetekaa, kun olin lapsi. Kaikkien kavereitteni kotona oli. Minä häpesin, kun vanhempani olivat niin vanhanaikaisia, etteivät ostaneet hetekaa. Nukuin sivustavedettävässä, vanhempani erustaan takana korkoosen alasängyssä.

    Olin usein yötä pikkuserkkuni, ikäiseni tytön luona. Meidät pantiin aina kamariin hetekan puoliskoon nukkumaan. Kahden tytön oli hirveän huono nukkua yhdellä puoliskolla. Heteka upotti keskeltä. Piti nukkua vatsallaan toinen kylki rautaisen reunan päällä.

    Kun olin jo aikuinen, vanhempani ostivat toisen tilan. Talon ulkorakennuksen vintillä oli ruosteinen heteka. Sanoin isälleni, että sen voisi hävittää. Hän vastasi:"Ei sukaa sitä ny pois heitetä. Siitähän saa hitsaamalla hyviä vasaranvarsia!" (Hän oli kotoisin Laihialta.)

    Anoppi pani hetekan puoliskot peräkkäin, vetäisi kapean ja pitkän tuvanmaton päälle, valeli pesuainevedellä ja pruuttasi puhtaaksi painepesurilla. Kätevää. Heteka on vieläkin tallella.

    VastaaPoista
  27. Pohjoisessa - niin pohjoisessa ettei siellä ketään ovelta käännytetty, siis 50-luvulla - jätkämies pyysi yösijaa talosta, jossa oli ylpeä emäntä. Joka sanoi että "voihan kulkumies tuossa tuvan penkillä nukkua." Ja pieraisi, "mutta ei meillä mihtään tyynyä tai peittoa ole." Ja pieraisi toisen kerran. Osoitti sillä miten paljon miestä arvosti. - Aamulla, kun kulkuri heräsi, oli talonväki jo töissä lähiniityllä. Ikkunasta hän sen näki. Ja paskansi KAUHEAN TORTUN penkille. Niityn ohi kävellessään kulkumies huikkasi emännälle että "kiitos yösijasta. mä laskostin ne petivaatteet siihen penkin päähän".

    VastaaPoista