Ohjeita asiantuntijoille

Olen huolestunut. En tiedä mitä ajatella. Kirjaimellisesti joka päivä tulee uutisia, joihin sisältyy ehdotus, suositus tai päätös tietoverkkojen käytön rajoittamisesta.

Melkein yhtä usein tähdennetään yhteisöllisyyttä, jonka torjuttavaksi vastakohdaksi nimetään verkko.

Ihmisten olisi istuskeltava parkkipaikalla vuoleskelemassa ja syljeskelemässä. Verkossa roikkuminen tekee hulluksi.

Kaksinaisella mielellä annan asiantuntijoille ohjeen: älkää olko niin leuhkoja.

Keskusteluissa eli siis myös tässä blogissa esiintyy jatkuvasti vihjauksia, että keskustelukumppani on syvän tietämätön tieto- ja tietoliikennetekniikasta, aivan alkeista lähtien.

Sitä vastoin en ole koskaan huomannut faktorien tai graafikkojen puuttuneen keskusteluun ja sanoneen, että jokin uutuusromaani tai runokokoelma on tuskin ihastelun arvoinen, koska sen kuumaliimaus on tehty huolimatta ja 120-grammainen paperi on liian paksu, ja myös kirjasinvalinnassa silmä sairastaa.

Hyvin harvoin huomaan kirjoittamisen ammattilaisten tunkeutuvan punakynineen näyttämölle. Teen sen kyllä joskus itse; silloin tunnen tarvetta mainita, että aloitin Otavan kielenkorjaajana 1964 ja olen editoinut toisten tekstejä siitä alkaen ja saanut lisäksi itse opetusta erilaisilla epävirallisilla mestariluokilla.

Niin että älkää insinöörit ja valokuvaajat tuuppiko toisia, vaikka he eivät ole yhtä lahjakkaita kuin te.

Tietoverkoissa toimivat ihmiset, joiden kantalajia sanottiin muinaisuudessa nörteiksi, suhtautuvat yleensä ”sensuuriin” kielteisesti tai kiihkeän kielteisesti.

Minusta tuo suhtautumistapa osoittaa tottumattomuutta ajattelemiseen.

Sensuuri ja vastuu eivät ole sama asia. Sensuuri tarkoittaa ennakkokieltoja tai yleisiä rajoituksia. Tietty pornografia on sensuurin kynsissä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, joka merkitsee sensuuria.

Henkirikoksen valmisteleminen on ehkä kiellettävä. Nyt on kielletty joukkotuhonnan ja valtiopetoksen sekä yleisen järjestyksen aseellisen rikkomisen, salakuuntelun, salakatselun ja yleisvaarallisen rikoksen (tuhotyön), rahanväärennyksen ja terrorismin, maksuvälinepetoksen ja huumausainerikoksen valmistelu. (Rikoksen yritys on eri asia.)

Näihin tekoihin liittyy ”sensuuria”. En näe ongelmia siinä, että esimerkiksi tulipalon sytyttämistä tai pommin räjäyttämistä valmistelevia ”sensuroitaisiin”.

Olen siinä mielessä samaa mieltä verkkoaktivistien kanssa, että seuraan karsaasti viranomaisten pyrkimyksiä laajentaa valtuuksiaan verkossa.

Olen siinä mielessä eri mieltä, että noiden valtuuksien laajentaminen näyttää olevan eräissä tilanteissa paikallaan.

En täysin usko ministeriöiden, eduskunnan, poliisin, rajavartioston ja armeijan kykyyn arvioida ja ennakoida tietoverkkojen pahanlaatuisia ongelmia.

Olen selvillä siitä, että Internet voi olla suistumassa suuriin vaikeuksiin rakenteensa takia.

Muuta viisautta en osaa asiaan antaa kuin kehotuksen valppauteen ja yhdistelmän tervettä ja epätervettä epäluuloisuutta.

Olen poistunut monta kertaa eduskunnasta ja ministeriöistä muistellen Haavikko-vainaan lausumaa: ”Tämän asian olisin ymmärtänyt, ellei sitä olisi minulle selitetty.”