Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
5. marraskuuta 2008
Ohutleipää
Niinpä palasin virkavapaalta ja kävin tiilenpäitä lukemassa Lappeenrannan puhtaaksi muuratussa yliopistossa.
Kauppiaat olivat kohentaneet valikoimiaan kahvilavaunussa, eikä minusta ole kieltämään, etteikö pohjoisen tyylinen rieska loimulohen kääreenä olisi ihastuttanut sekä kotoisena wrap-versiona että maultaan. Tarjolla olisi ollut myös pieni purkki hedelmäsalaattia, jollaisen perään olen nyyhkinyt monina hotelli-iltoina.
Asiallisia asioita kertyi – myös tähän blogiin. Joku hyvä ihminen oli postittanut minulle yliopistolle Valtion lentokonetehtaan historian tai historiikin. Puuttuneet tiedot Humusta ja Pyörremyrskystä täydentyivät junan penkillä, mutta siitä tuonnempana.
Kotona televisio selosti ja verkkosyötteet täydensivät, että Tieto-Finlandian ehdokasasettelu voi aiheuttaa suukopua.
En puhu nimetyistä, koska en tunne niitä, en tunne itse asiassa ainuttakaan. Tilanne ei ole edes paranemassa, koska muun muassa valikoiman ulkopuolelle jäänyt Panu Rajalan Waltarin elämäkerta on pinkassa odottamassa vuoroaan. Pidin aikoinani hänen Sillanpää-elämäkertasarjaansa todella ansiokkaana.
Olin kerran Tieto-Finlandian valinneen kolmihenkisen joukkion puheenjohtaja. Muistelisin että ensimmäisen karsinnan jälkeen oli perehdyttävä noin sataan kirjaan.
Valitseminen ei ole ongelmallista, vaikka sellaista kuulee väitettävän. Kysymys on hupsuttelusta ja kylmäverisestä markkinoinnista.
Ei ole keinoa löytää vuoden parasta kirjaa eikä edes kymmentä parasta eikä sataa. Monia ihmisiä huvittaa laatia tai lukea toisten tekemiä kanonisia listoja.
Sovimme J. Donnerin kanssa, että hän tulee radio-ohjelmaani kertomaan Ylen teemalle valitsemistaan kanonisista elokuvista. Sanon hänen valikoimaansa oivalliseksi, koska olen jokseenkin tarkoin samaa mieltä.
Kun ihminen sanoo: olet oikeassa, hän tarkoittaa olevansa samaa mieltä. Tämä on kai yhtä totta kahvilassa kuin korkeakoulussa.
Kirjankustantajat onnistuivat Finlandia-palkinnossa, mutta nähdäkseni Tieto-Finlandian voisi lopettaa. Googlella palkitut ja ehdokkaat löytyvät heti Suomen Kirjasäätiön sivuilta.
Arvioin, että palkinto on vaikuttanut myönteisesti myyntiin – mikä lienee kustantajien kiitettävä tavoite – vain muutamassa tapauksessa. Muutoin sekä palkitut että ehdolle nimetyt vaikuttavat samalta kirjojen hautausmaalta kuin tietokirjallisuus valitettavasti aika laajasti tätä nykyä.
Isoilta kustantajilta tuntuu olevan pallo hukassa ja pienet loistavat mainioille suomennosvalinnoilla.
Tilannetta on kai lupa kuvata surulliseksi.
Olisiko se kulttuurinmuutoksen syytä? Olisiko takana pahaksi päässyt ajankäyttö ja Internet?
Olen sen luulon vallassa, että hyvän ja vaativan kaunokirjallisuuden lukijoita riittää, mutta suomalaisen tietokirjallisuuden tilanne voi olla toinen, huonompi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uutisten mukaan Lappeenrannan yliopisto "tehostaa toimintaansa", mikä käytännössä tarkoittaa yt-neuvottelujen aloittamista henkilökunnan kanssa ja yliopiston henkilökunnan supistamista ainakin muutamalla kymmenellä hengellä.
VastaaPoistaMitä Kemppinen tuumaa tästä?
Veikkaan, että kuvasta on rajattu pois sana: asioiville.
VastaaPoistaMenevät kuvittelun puolelle kommenttini!
pekka s-to.
SKY:n missio
VastaaPoista"Muista toimialoista selvästi erottuvalla kustannusalalla on vahva ideologinen perusta. Vaikka kustantaminen on liiketoimintaa, on sen tehtävänä myös kansallisen identiteetin ylläpito, sivistyksen vaaliminen ja lukemisen edistäminen."
Tietokirjallisuus pitäisi hetimiten saada intekroitua osaksi netin hakutoimintoja.
Tieto (kirjallisuus) on hyötyä ja kauno (kirjallisuus) on huvia.
Ad Jyrki Virolainen: - juttelin rehtorin kanssa. Sanoi että opiskelijamäärä pidetään sellaisena, mikä se nyt on. Supistukset eli potkut eivät koskisi opetushenkilökuntaa.
VastaaPoistaTavoistani poiketen, anonyymille.
VastaaPoistaTietokirjallisuus käsittelee vain ihmisen ympäristöä.
Kaunokirjallisuus on ihmisyyden käsikirja
Kandee ajatella valittavaksi Vuoden Väitöskirjat- tapahtuma, joka osaltaan markkinoisi yliopistoja tuottaen samalla mainetta että sponsorointia.
VastaaPoistaSopivalla markkinoinnilla asiasta tullee mielenkiintoinen mediapieru.
Jukka kirjoitti: "Kotona televisio selosti ja verkkosyötteet täydensivät, että Tieto-Finlandian ehdokasasettelu voi aiheuttaa suukopua."
VastaaPoistaTuo verkkosyöte samoinkuin syötteenlukija ovat sammakkoja tietotekniikan suomenkielisessä sanastossa. Englanniksihan kantasana on feed, jolle on aiemmin ollut tekninen käännös syöttö.
Sana syöte sen sijaan on tietotekniikan alkuajoista tarkoittanut samaa kuin englannin kielen input. Miksvarten piti mennä tekemään tarpeettomasti tällainen homonyymi? Tietotekniikan sanastotyöryhmä (vai mikä se oli), joka näitä sanastoasioita hoitaa, hävetköön.
"Supistukset eli potkut eivät koskisi opetushenkilökuntaa"
VastaaPoistaNäin se Kemppinenkin arvostaa korkeakouluyhteisön työntekijöitä. Kiitti.
Ad Anonyymi: (supistukset eli potkut)
VastaaPoistaLuit väärin. Opetushenkilökuntaa on supistettu jo, tuntuvasti. Ei tarvitse potkuja kun kaikki ovat pätkätyöläisiä.
Etsimättä mieleen tulee heti pari kirjaa joille Tieto-Finlandia toi kysyntäpiikin: Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa ja Löytösen toimittama löytöretkikirja.
VastaaPoista"Tieto (kirjallisuus) on hyötyä ja kauno (kirjallisuus) on huvia."
VastaaPoistaSattuipa olemaan itselleni ajankohtainen teema.
Ostin tunti sitten pojalleni tietokirjan 15-vuotislahjaksi ja ajattelin mielessäni, että hän voisi ehkä saada siitä vähän huvia.
Toissapäivänä ostin tyttärelleni 17-vuotislahjaksi romaanin. Silloin muistan aivan selvästi ajatelleeni, että kirjasta voisi ehkä olla lapselleni hyötyä.
Saattaisi olla kuitenkin hyödyllistä pysähtyä hetkeksi pohtimaan "hyödyn" ja "huvin" semantiikkaa. Huvittavaakin, luulen.
Avautuisiko tämä Valistuksesta käsin? Vai pietismistä? Vai molemmista?
t. barbatus in spe
Korostan, että tämä ei kuulu mitenkään tähän aiheeseen, onpahan vain komeaa toteutusta, pakko antaa linkistä vinkki:
VastaaPoistahttp://english.pobediteli.ru/flash.html?DR=0
Sydänsuora -asenne on hakusella. Kuka osaisi kertoa mistä on kyse? Sydänsuora on täyskäsi, jollain lailla? Ohutleipä. Sydänsuora. Parashanke.
VastaaPoistaPysäköinti, yksisuuntainen tie (kylläkin tummalla nuolella) vain hautausmaalla, Tieto-Finlandia?
VastaaPoistaKemppisläistä huumoria
ps
Jatkossa vain sellaisia, joissa on kaikki tiedekunnat kiitos.
VastaaPoistaMutta mutta. Koulujen ja virastojen hajasijoituksessa ei ole järkeä, jos tuotanto keskittyy etelään ja asutus sen myötä. Ennen tuotanto oli pipanoita pienviljelyksillä tai sellua taikka liukuhihnoja siellä täällä. Ei enää.
Pitäisi säätää laki teollisuuden hajasijoittamisesta ja... ja...
muuta yhtä järjetöntä. Meillähän on pian virastot periferiassa ja väki maalikylässä.
Toisaalta - onhan se niinkin, että kun ne kaksi vanhusta maalla eivät osaa nettipalveluita, niin viedään heille nämä virastot ja laitokset. Hesassa porukka voi sitten käyttää vaikka maahanmuuttoviraston palveluita Kainuusta.
VastaaPoistaTieto-Finlandia ei tuo muutosta Suomeen: kuudesta ehdokkaasta kolme piehtaroi sotamuistoissa.
VastaaPoistaSodasta sinä olet, Suomi, tullut ja sotana sinä olet pysyvä.
Hyvä JK!
VastaaPoistaMiksi annat ilmaista mainostilaa JV:lle blogissasi? JV kirjoittaa niin pitkiä juttuja (ja niin tosissaankin vielä) ettei niitä jaksa lukea sanasta sanaan eikä edes tee mieli kommentoida.
Sinun juttusi, JK, ovat monesti pelastaneet päiväni - kiitos Sinulle siitä :-D
Citizen Jane
Joskus pengoin lähikirjastossani poistokirjalaatikkoa. Käteen osui kirja, jonka kannen poikki oli vedetty keltainen teippi: "Tässä kirjassa on virheellisiä tietoja." En tiedä, kuka semmoisen tiedonannon oli käynyt sinne teippaamassa. Tässä tapauksessa kyse oli lääketieteestä. Ajattelin, miten ihastuttavaa olisi, jos kaunokirjallisuuttakin saisi merkitä semmoisilla teipeillä. Minusta olisi mukavaa olla virallinen teippaaja, kirjanhylkääjä.
VastaaPoistaJos olisin Panu Rajala, en tulisi onnelliseksi, jos joku pitäisi työtäni "todella ansiokkaana". Tahtoisin adjektiiveja, joissa näkyisi vavisuttavuuteni. Minä muuten - ja nyt lakkasin olemasta Panu Rajala - luin Sillanpään elämästä osia. Jostain syystä teksti raivostutti minua suunnattomasti.
Citizen Janelle
VastaaPoistaBlogeja kun on niin erilaisia! Minä jätän mieluusti hömppäblogit muiden kirjoitettaviksi.
Ja eiväthän esim. tämän päivän ja eiliset blogini nyt niin tosissaan kirjoitettuja olleet - ei ollut ainakaan tarkoitus.
Ehdotan palkittavaksi ja ennen kaikkea luettavaksi! Käy tiedosta!
VastaaPoistaDaniel Suhonen:
Två svåra år – för välfärden
http://www.aftonbladet.se/kultur/article3575209.ab
Tsunamin ajoista rupesin itsekin vilkuilemaan Aftonbladetia, mut tänään vihje tuli Tapani Kaakkuriniemeltä.
VastaaPoistaMinusta Finlandia-palkinnon arvolle ei ole sopivaa se, että sen voisi voittaa sääntöjen mukaan vaikkapa englanniksi kirjoitetulla kirjalla kunhan vaan on Suomen kansalainen.
VastaaPoistaRuotsalaiset on viisaampia. Strindberg-palkinnon voi saada vain ruotsiksi kirjoitettu kirja kansallisuudesta riippumatta.
No eihän Suomen yliopistoissa ole suomalaisen kirjallisuuden professuurejakaan.