23. marraskuuta 2008

Espoon kaupunki rosvona



Lindorff-niminen perimistoimisto lähetti epäystävällisen kirjeen, jossa minun käskettiin maksaa 79,98 euroa kolmesta kirjasta, jotka kukin olivat hitusen yli kaksi kuukautta eräpäivän. Kirjat (Pessoa, Kawabata ja yksi kolmas) palautettiin ja säädetty ”sakko” eli myöhästymismaksu suoritettiin.

Se oli korkeanlainen, mutta ei siitä kannata kirjoittaa. Käytäntö on vanha ja periaatteessa oikea. Kun ei palauta ajallaan niin sitten maksaa.

Perintätoimiston vaatimaa 16 euroa en aio maksaa maksuvaatimuksen lähettämisestä. Nähdäkseni kuluttajansuoja perinnässä on retuperällä. Sähköyhtiöt ja puhelinoperaattorit on saatu jollain tavalla aisoihin – sähköjä ei enää saa katkaista noin vain, ja puhelinoperaattorien erittäin tuottoisa bisnes sulkea kännykkä laakista ja vaatia hirveä maksu avaamisesta on aiheuttanut ikävää huomiota. Ainakin minä olen rähissyt siitä liikenneministeriön virkamiehille ja huomauttanut, että on sellaisiakin asiakkaita, jotka maksaisivat heti, jos saisivat esimerkiksi… tekstiviestin.

Opetan nyt kuitenkin perimistoimistoille ilmaiseksi, että perimiskirjeessä oleva maininta ”velkanne lyhentämisestä” on virheellinen ja osoittaa, että Lindorff käyttää turhan huonoja juristeja.

Aion lähettää Lindorffille haastemiehen, joka ottaa saantitodistuksen, kun ilmoitan, että kiistän heidän väittämänsä saamisen sekä perusteeltaan että etenkin määrältään. Oikeuspaikka on Raaseporin käräjäoikeus. Rikosilmoitus kiskonnasta Turun poliisille voisi myös tehdä terää.

En ole velkaa heille enkä Espoon kaupungille. Sen sijaan minulta vaaditaan vahingonkorvausta, josta siis suoritin luultavasti kunnalliseen päätökseen perustuvan osan.

Kunnallisten maksujen siirtäminen kohdittain hämäräperäisen perintätoimistobisneksen saalistuskentälle on hävytöntä ja sopimatonta ja lisäksi lakiin perustumatonta.

Jos Espoon kaupunki arvioi, kuten luulen, että tämä on julkinen maksu, ei sitä voi noin vain siirtää kolmannelle. Kas kun eivät saman tien myy näitä saamisiaan islantilaiselle pankille.

Herätys, kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Juhani Hakala. Huomio, kaupunginvaltuuston juristiedustaja Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä!

Asento, kirjastotoimen johtaja Ulla Packalén!

Hävetkää, jos osaatte. Ja kun käytätte perimistoimistoa, käyttäisitte espoolaista ettekä turkulaista. itse tosin olen kirkkonummelainen, mutta kuinka satuinkaan hairahtumaan vieraisiin. Kirkkonummen kirjastossa asiakkaita muuten palvellaan eikä heille lähetellä sivullisen nimissä kiristysluonteisia uhkauskirjeitä.

Olen sassaroinut kymmenen – kaksikymmentä vuotta etenkin tekijänoikeuden yhteydessä aluekirjastojen ja tieteellisten kirjastojen puolesta ja vedonnut niiden merkittäviin yleishyödyllisiin tehtäviin, ja juuri siitä syystä haluan kiinnittää näkyvällä tavalla huomion tähän käytäntöön, jota en jaksa käsittää yleishyödylliseksi.

(Ks. oma kommenttini ja viittaus Laki saatavien perinnästä 22.4.1999/513 - perimiskulujen enimmäismääristä.)

49 kommenttia:

  1. Hienoa, että tämä asia tuli täälläkin esille! Inhottava käytäntö kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
  2. Tulee mieleen yläasteajat 1980-luvun alusta, jolloin opettaja testasi yhteiskunnallista tietämystä tivaamalla mistö kirjastot saavat rahoituksensa.

    Eräs onneton erehtyi vastaamaan "sakoista".

    Saarnahan siitä seurasi.

    Mutta kirjastosakot ovat kunnalliselämässä pitkään ja hartaasti aiheuttaneet päänvaivaa. Oulun maakunta-arkistossa kerran törmäsin valitukseen, jossa Rovaniemen kunta yritti riitauttaa yksityiselle ulkoistamansa kirjaston hoitomaksun:

    Vuonna 1908 Rovaniemen pitäjä valitsi lainakirjastonsa hoitajaksi levyseppä Joel Salosaaren 70 markan (vuoden 2000 rahassa 1334 mk, 224 euroa) vuotuista palkkiota vastaan. Salosaaren virkatoimi alkoi vuoden 1909 alusta.

    Salosaari hoiti ja ylläpiti kirjastoa ilman moitteita aina kevääseen 1911 saakka, jolloin hän lähetti kunnalle laskun saatavistaan, vuosien 1909-1910 palkoista, yhteensä 140 markkaa. Kunta ei laittanutkaan laskua maksuun vaan se vietiin kuntakokouksen käsiteltäväksi. Valtuusto päätti, että Salosaaren "kunnan lainakirjaston hoidosta antamaa laskua" ei hyväksytä.

    Yli kaksi vuotta tehtäväänsä hoitanut Salosaari ei halunnut todeta tehneensä Rovaniemen pitäjälle ilmaista työtä. Hän valitti kuntakokouksen päätöksestä läänin kuvernöörille, joka otti asian käsiteltäväkseen. Vastineessaan Rovaniemen pitäjä totesi, että Salosaarelle "maksetaan hänen palkkionsa, mikäli siihen ei riitä hänen luonansa olevat kirjaston kassan sakkorahat". Vastaselityksessä Salosaari kertoi, että "sanotut sakkorahat olivat käyttettävät kirjaston ylläpitämiseen".

    Kun kunnalle selvisi, että Salosaari olikin käyttänyt kertyneet sakkorahat lainakirjaston yleisiin kustannuksiin ja uusien kirjojen hankintaan (ja ilman kuntakokouksen erityistä lupaa), niin se anoi vapautusta Salosaaren palkkion maksamisesta.

    Oulun läänin kuvernööri katsoi kirjastonhoitajan olleen palkkansa arvoinen ja määräsi Rovaniemen pitäjän maksamaan Salosaarelle palkan viivästyskorkoineen ja vielä lisäksi 30 markkaa perimisestä aiheutuneita kuluja.


    Sitä edelleenkin elätellään useissa eri piireissä toiveita siitä, että kirjastot pyörittäisivät toimintaansa sakkotulojen varassa.

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni kunnat ovat siirtäneet ja siirtämässä suunnilleen kaiken perintänsä yksityisille firmoille. Samoiten tekee esmes Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

    Ylen MOT teki asiasta raflaavasti juttua taannoin ja yritti vihjaista, että käytäntö olisi laiton. Siitä ei kuitenkaan syntynyt selvää näyttöä ohjelmassa.

    Onko tämä siis laitonta?

    VastaaPoista
  4. Hei Jukka!

    Ehkä aiheellista närkästystäsi lieventää se tosiseikka, että kohtalotovereitasi
    on Suomessa varovaisten arvioiden mukaan n.100000 luonnollista henkilöä.

    Itse sain operaattorilta 19.8.08 laskun
    49,68e, johon oli kumuloitu kaikki
    heidän saatavansa ja eräpäiväksi kirjattu 02.09.08. No, kas kummaa, 29.08.08
    tuli Intrum Justitialta perimiskirje
    täysin samalla summalla + perintäkulut 20e! Siinä on dialektiikkaa!

    Maksoin tuon kyseisen 49,68e operaattorin kirjaamaan eräpäivään
    mennessä, mutta IJ haluaa silti periä
    minulta edelleen samaa summaa + 30e perintäkuluja. Kun en ole maksanut,
    sieltä tuli kirje, että ovat "ostaneet"
    saatavansa operaattorilta ja periminen kuulemma jatkuu.

    Yksityisten perintätoimistojen
    toimintatavat ovat mielestäni nykyisen
    lainsäädännön puitteissa
    erittäin kyseenalaisia, elleivät jopa
    laittomia.

    Ihminen on myynyt sielunsa rahalle,
    mutta useimmilla ei ole varaa edes oikeuteen.

    Kiitos hyvistä kirjoituksistasi!

    justitia vincat!

    -t. vesa papunen

    VastaaPoista
  5. "Hävetkää, jos osaatte. Ja kun käytätte perimistoimistoa, käyttäisitte espoolaista ettekä turkulaista."

    Helvetin enkeleiden kotipaikka on muuten Espoo...pelottaa jo ajatella, mitkä johtopäätökset espoolaispäättäjät tekevät neuvosta. EVA:kin ylistää Espoota innovaatioista rahoituksessa.

    VastaaPoista
  6. Ad omnia:
    Laki saatavien perinnästä 22.4.1999/513

    10 a § (21.1.2005/28)
    Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärät
    Kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa tässä momentissa mainituista perintätoimista vaatia enintään seuraavat määrät:

    1) kirjallisesta maksumuistutuksesta 5 euroa;

    2) 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta 21 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän, ja 45 euroa, jos pääoma on yli 250 euroa;

    3) 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua suoraan ulosottokelpoista saatavaa koskevasta 5 §:n mukaisesta maksuvaatimuksesta 12 euroa; sekä

    4) yhdessä velallisen kanssa laaditusta koko jäännössaatavan kattavasta kirjallisesta maksusuunnitelmasta 30 euroa.

    Muusta kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta saa vaatia sen esittämisestä aiheutuvat todelliset kulut. Kulut voidaan periä käytetystä muistuttamistavasta keskimäärin aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina.

    Velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin 1 momentissa mainittuja tai siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen määrän olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suurempi. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos perittävänä on 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu suoraan ulosottokelpoinen saatava.

    VastaaPoista
  7. Nostan toimiesi johdosta kaikkia 5 hattuani ja lisäksi tarjoan Kievarissa lasillisen hyvänlaatuista warakkaiden konjakkia maalaustaiteilija Hämäläiselle.

    VastaaPoista
  8. Minua muinoin ärsytti jonottaa kirjastossa niiden tätien takana, jotka olivat rikollisesti pitäneet yhteistä omaisuutta hallussaan liian kauan ja joilta niitä sakkoja piti periä. Nyt sekä lainaus- että palautusautomaatit ja ulkoinen perintä ovat vapauttaneet minut tuosta harmista.

    Vielä parempi järjestelmä olisi takuumaksu. Lainaaja maksaisi lainatessaan kirjan hinnan joka palautettaisiin vain kirjaa ajoissa palautettaessa. Tai kirjastokortti maksaisi 100 euroa vuodessa ja seuraavan vuoden kortin saisi maksutta jos on palauttanut kaikki lainansa ajoissa.

    VastaaPoista
  9. Sain joskus 80- ja 90-lukujen vaihteessa tiukkasävyisen kirjeen
    Turun suurimmalta lakiasiain-
    toimistolta. Olin sen mukaan jättänyt
    kokonaan hoitamatta maksuni paikka-
    kunnalla toimineeseen arvokkaita
    sijoitusautoja myyvään liikkeeseen.
    Kirjeessä uhattiin heti vakavilla
    jatkotoimilla, ellen välittömästi suorita maksujani autokaupoista.

    Otin välittömästi yhteyttä kyseiseen lakifirmaan, ja heti selvisi, että kirje olisi pitänyt
    osoittaakin Lahden kupeessa asuvalle nimikaimalleni. Eivät olleet lakimiehet nähneet edes vaivaa tarkistaa perintäkohteen
    osoitetta, vaan olettivat minun olevan se henkilö, koska satuin asumaan samassa kaupungissa kuin missä autoliike sijaitsi.

    Aika epäkohteliasta lähetellä summittain tuollaisia perintä-kirjeitä tiukkoine uhkauksineen.
    Lakiasiaintoimisto kutsui minut
    jälkeen päin "kylään" Turkuun, mutta en viitsinyt mennä mokomaan.

    VastaaPoista
  10. Täällä Joensuun seutukirjasto viikon etukäteen lähettelee eräpäivästä sähköpostia ja kätevä on netin kautta uusia - maksimi 5 kertaa, jos ei varauksia ole. Ei muuten mitään tulis, sakkojen kanssa olis liemessä.

    VastaaPoista
  11. Hyvä! Jukka.

    Olisi hyvä, että tässäkin "rahanpesu" hommassa asetettaisiin lopultakin suuntaviitat, miten toimitaan.

    Kunnan viranomaiset on hanakoita myymään kaikenlaisia perittäviä perimistoimistoille. Monesti tällaisilla tapaiseni laisilla pienituloisilla ei ole yksinkertaisesti joskus ihan oikeasti rahaa hetimiten suoritusta maksaa.

    Voi se lappunen hukkuakkin tässä elämän pyörteissä. Unohtuukin se joskus. Ihmetellyt olen sitä, että miten siinä kuvitellaan, että jos 12-22 euron poliklinikkamaksu nousee poikkeuksetta kaksinkertaiseksi se olisi kevyempi maksaa, kun se menee perimistoimistolle saatavaksi?

    Paras tapaus tässä lähiaikana oli "muonituspäällikölleni" operaattorin ratkaisu puhelinlaskun perinnästä. Perimistoimisto lähetti perintälaskun ja operaattori myös lähetti laskun samasta laskusta ja vielä saman loppusumman "perintätoimiston suoloineen" sisältävänä kuin perimistoimistonkin lasku oli. Eli vaatimus siinä oli, että yksinkertainen lasku on maksettava kahteen kertaan, ennen, kun operaattori lähtee kanssamme millekkään. Eikä operaattori edes lakiin vedoten suostunut kantaansa muuttamaan. Kuluttaja-asiamies ehdotti haastetta operaattoria vastaan.

    Onkohan kys. operaattorilla myös se "yksinkertainen tilintarkastaja" että tällainen on mahdollista? Tarpeen sellainen olisi näin "kannattavassa" liiketoiminnassa.

    Hulluinta tässä oli, että tehtiin maksusopimus laskusta operaattorin kanssa, mutta se operaattorin toimistossa heitettiin vissiin roskiin. Operaattori kieltäytyi lähettämästä osasuorituksen mukaisen laskun suoraveloitukseen ja osasuoritus siksi myöhästyi.

    Elikkä, tämän kyseisen operaattorin kanssa ei kannata sopia puhelimitse mitään.

    No tämän operaattorin piuhat on huushollistamme revitty juurineen, eikä mitään niistä luultavasti elinaikanamme siitä firmasta uudelleen liitetä... olipa tarjoukset tältä operaattorilta miten makeita hyvänsä.

    Kolmisen vuotta tämän operaattorin kanssa on joutunut vähintään joka toisesta useinmiten jokaisesta laskusta reklamoimaan. Nyt se on loppu kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
  12. Kemppisen "räjähdys" oli tosi hauskaa luettavaa, kannatan periaatteessa tällaista kritiikkiä! Enkä voi sanoa tykkääväni perintätoimistoista - kuka niistä nyt pitäisi!

    Mutta juridisesti asia lienee melko yksinkertainen: Espoon kunta on siirtänyt maksun, joka on suoraan ulosottokelpoinen, perintätoimistolle perittäväksi ja perintätoimisto on lisännyt siihen oman, lakiin perustuvan perimispalkkionsa. Perintätoimiston osuus ei ole suoraan lain mukaan ulosottokelpoinen. Seurannee siis "hirmuinen prosessi" kirjailija-kuluttajan ja perintätoimiston välillä, jossa kiistellään 16 eurosta! Toivottavasti tästäkin jutusta edetään aina KKO:een asti!

    Kannattaisi kuitenkin muistaa, että perintätoimistotkin tekevät vain työtään, ja niiden toiminta on aika tiukasti lailla säänneltyä. Kunnat taas ulkoistavat palvelujaan kaiken aikaa, mikseivät siis saataviensa perintääkin.

    Aika herkkää porukkaa, tämä kulttuuriväki näemmä! Räjähdetään heti, jos kulttuurin kuluttamisesta joutuu maksamaan mielestään kohtuuttomasti ja aivan kauheaa on se, jos jokin maksu sattuu kolahtamaan omaan nilkkaan.

    Maailma, Suomi ja varmaan Kirkkonummikin ovat kuitenkin pullollaan paljon suuremman luokan epäkohtia ja ongelmia kuin 16 euron maksuvaatimus myöhästyneestä kirjalainoista.

    VastaaPoista
  13. Sanotaan, että ihmisen suuruus näkyy siitä, kuinka suhtautuu pieniin ihmisiin (en tarkoita vain lapsia). Juristille kova paikka ovat nämä joutumiset massakäsittelyjen rattaisiin, en vain oikein tiedä mitä suhtautumistapaa tulisi preferoida. Itse olen esimerkiksi raivon partaalle valittanut ja itkuun asti pettynyt ratkaisutoiminnan (etenkin perustelujen) luokattomuudesta pysäköintivirhemaksujen, kirjasto"sakkojen" ja Kelan etuuksien kanssa. Nyt kuulin, että Kelan mahalaskuista olisi vireillä juttu kansainväliselläkin tasolla (muistaakseni Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa), itse maltoin vaivon pidättäytyä ylimääräisistä muutoksenhauista ja kanteluista-Eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska ammattikunnan pienissä piireissä saa äkkiä tietyn leiman. Ja - en nyt puutu Kemppiseen vaan itseeni -jotain ällöä toki on elämöidä pysäköintivirheistä ja kirjasto"sakoistaan", kun niissä pohjalla kuitenkin lähes aina on oma moka, jopa täydellä ymmärryksellä ja tahallisuudella tehtynä.

    Laajasti katsoen on varmaan kaikkien etu hyödyntää suuruuden ekonomiaa ja erikoistumisen hyötyjä myös ja nimenomaan massatransaktioiden hoidossa. Siinä ei olisi järkeä, että joka oksalla istuisi esimerkiksi laskuttajia ja perintäkäsittelijöitä. Mutta tietysti on kaksi tärkeää pointtia: 1) ulkoistukseen on saatava asiantunteviksi erikoistuneita tai erikoistuvia toimijoita (professorille muistutus julkisten hankintojen sääntelystä, valintaa ei oikein voi tehdä kotipaikan perusteella ETA-alueen sisällä!) 2) eikä alkuperäinen velkoja voi siirtää parempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on. Ehkä olisi mahdollista tehdä kunnallinen päätös, että viivästysmaksu on esimerkiksi 50 senttiä per päivä plus tietynlainen perimiskulu tai lisämaksu, muutoin on hankala ymmärtää tuota Kemppisenkin parjaamaa add-on-veloitusta.

    Esimerkiksi professori Tepora on laajalti aiheesta oppinut, tietääkseni yrityten ns. factoring-palvelussa saatavan siirtäjä maksaa palkkion sitä kautta, että sen ostaja maksaa siitä vain esimerkiksi 90 %, jolloin erotus, esimerkiksi 10 %, kattaa kuluja ja riskiä. Tällöin kuvio on kaikkien kannalta reilu ja selkeä, kunhan vielä muistetaan huolehtia velallisen mahdollisten torjuntaväitteiden asianmukaisesta hoitamisesta, ainakaan julkisperusteidet maksut eivät ilman nimenomaista säännöstä voine olla juoksevia (saamisen ostajalle ei anneta suojaa suhteessa velallisen väitteisiin).

    Olisi muuten hyvä aihe analysoida velan olemusta suhteessa vahingonkorvaukseen ja tällaisiin oheisilmiöihin. Onhan siitä kirjoitettu jo aikoja sitten saksaksikin kaikenlaista, ja ruotsiksi, mutta esimerkiksi eräissä yritysjärjestelyissä (OYL 16 ja 17 luvut) on oikeasti epäselvänä pidetty kysymystä sen piirin laajuudesta, jolla on oikeus käyttää "velkojalle" säädettyä vastustusoikeutta.

    VastaaPoista
  14. Normaalia toimintaa, joka leviää edelleen.

    Aikoinaan minä muutin ja irtisanoin puhelinliittymän. Noin puolivuotta irtisanomisen jälkeen tuli perintätoimistosta lasku tyyliin kuukausimaksu liittymästä 30mk ja perintäkulut päälle yhteensä noin 300.

    Perintätoimisto sanoi, että he eivät mahda asialle mitään, kun on toimeksianto ja operaattori ei ottanut kantaa.

    Maksoin.

    Kuumauden päästä tuli uusi samanlainen lasku seuraavasta kuukausimaksusta. Vaikka liittymä oli irtisanottu, niin ainostaan laskujen lähettäminen oli lopetettu ja noin puolessa vuodessa ne eksyivät sitten perintään.

    Toisen laskun sain peruttua, mutta perintätoimisto ei palauttanut rahoja ensimmäisestä, koska ne kuuluivat niille ja operaattori ei hyvittänyt, sillä rahat eivät tulleet niille.

    VastaaPoista
  15. On jo viimein aika puuttua perintätoimistojen toimintaan. Asiat lienevät retuperällä siksi, että tämä asia on koskenut lähinnä vain köyhiä, jotka Suomessa eivät osaa kapinoida fiksusti.

    Yritysten välillä nämä perintämaksut voivat olla toimistoilla jopa yli 100% perittävästä summasta.

    Siinä on moni pienyrittäjä lujilla ja maksuaikaa on usein kaksi tai kolme päivää. Vaikka olisi kyse ensimmäisistä perintäkirjeistä yrityksen historiassa.

    VastaaPoista
  16. Ulkoistettu vastuu.

    Suivaantuneena palvelujen toimimattomuuteen marssin Soneran pääkonttoriin kesäkuussa.

    Kuinkas kävikään.

    Lappu ovella kertoi pääkonttorin olevan sujettuna kesän ajaksi. Sijaisaulan kerrottiin olevan avoinna Teollisuuskatu 15:sta. Sinne.

    Konttori sijaitsi keskellä piharekennustyömaata. Hämärässä aulassa istui kaksi henkilöä vastaanotossa. Useasta pyynnöstä huolimatta konttorista ei löytynyt henkilöä joka olisi vastannut ostamastani palveluista. Henkilöt kertoivat olevansa Securitaksen palveluksessa ja eivät voineet auttaa asiassani muuten kuin antamalla uuden yhteysosoitteen; Elimäenkatu 2. Sinne.

    Kadulla oli opaskyltistä "Asiakaspalvelu - Tekninen tuki" napattu sana asiakaspalvelu pois. Kohteessa sijaitsi jonkinlainen huolto- ja varaosamyymälä. Paikalla ollut henkilö ei pystynyt kommentoimaan epäselvyyksiä hinnoittelussa laskutustietoyhteyden putteeseen vedoten. Palvelun toimimattomuudesta kysyessäni hän pyysi puhelintani tarkistaakseen sen asetukset. Vaatimukseeni saada selvitys palveluiden toimimattomuudesta en saanut vastausta. Pyysin saada tavata henkilön joka vastaa Soneran puolesta palveluistani. Paikalle saapunut konttori esimies halusi myös heti puhelimeni nähtäväkseen. Mitään huomautettavaa asetuksista tai palvelun puutteesta tai ylipäätään asiakaspalvelun toimimattomuudesta en saanut. Sen sijaan sain taas uuden yhteysosoitteen. Sinne.

    Taas oli lappu ovella – Piste on 50m kulman takana. Palvelupiste osoittautui tavalliseksi myymäläksi jossa oli 7-8 henkilön jono.

    Kävin Elimäenkadulla vielä kahdessa palvelupisteessä pääsemättä tapaamaan Yhtäkään Soneran edustajaa. Toisessa oli vastaanotossa Securitaksen palveluksessa oleva nainen ja toisessa kaksi Securitaksen palveluksessa olevaa keski-ikäistä miesta. Molemmissa kuulin pahoittelut ja yhä uudelleen samat osoitteet tässä "Bermudan kolmiossa".

    Taustana suivaantumiselleni on kaksi mobiilipalveluiden toimimattomuuteen tyssännyttä lomareissua.

    VastaaPoista
  17. Totta puhut. Perintälain 9§ kieltää antamasta julkisoikeudellisia saatavia perintätoimistoille. Kirjaston myöhästymismaksu on tällainen saatava, sillä niistä säädetään kirjastolain (904/1998) 10§:ssä.

    Olet hyvällä asialla. Toivottavasti kunnat alkaisivat perimään omat maksunsa itse.

    VastaaPoista
  18. Tällaisia tapauksia sattuu tuhka tiheään. Mutta jos ei ole lainoppinut plus ärhäkkä luonteeltaan, sitä mieluummin maksaa ja kiroaa mielessään.

    Joku ehkä ottaa lain omiin käsiinsä ja kusee kapakasta palattuaan kaupungintalon nurkalle.

    Pahinta on se, kun tällaista sattuu koko ajan isoissakin asioissa.

    VastaaPoista
  19. Raesteelta lainaus, joka sopii perijöille lähetettäväksi:

    " Hyvät Herrat
    Hävytön kirjeenne saapui tänään avonaisessa kuoressa yhden centin postimaksulla varustettuna. Se olisi suuresti ilahduttanut minua ja kauppa-apulaistani ellei se olisi samalla herättänyt ajatusta, että tässä maassa on humpuukimaakareita, jotka kehtaavat lähettää Amerikan kansalaisille avonaisia karhumakirjeitä.
    Mainitsette ihmettelevänne miksi laskuanne ei ole jo kauan sitten maksettu. Minä valistan Teitä: V. 1907 ostin sahan velaksi ja v. 1909 härkävaljakon, vankkurit, kaksi texasilaista hevosta ja takaa ladattavan haulikon, Colt-revolverin sekä kaksi erinomaista sikaa - kaikki vähittäismaksulla. Seuraavana vuonna saha paloi eikä sitä ollut vakuutettu. Yksi hevosistani kuoli ja toisen vuokrasin ympärileikkaamattomalle juutalaispirulle ja tämä idiootti näännytti sen kuoliaaksi. Silloin liityin kirkkoon ja republikaaniseen puolueeseen, joka kuitenkin hävisi konstaapelin vaaleissa yhdellä äänellä. isäni kuoli v. 1911 ja veljeni lynkattiin hevosvarkauden takia. Muuan rautatieläinen raiskasi sisareni ja karkasi ja minun oli maksettava lääkärille 900 dollaria ettei minun olisi tarvinnut tunnustaa sitä pintapaskaa sukulaisekseni.

    Ajat muuttuivat niin ankeiksi että meidän oli naitava vaimojamme ankaran rahapulan takia.

    V. 1912 yksi pojistani sai sikotaudin joka meni muniin ja lääkärin oli kuohittava hänet. Kerran ongella sain elämäni suurimman kalan, joka kuitenkin karkasi mutta ehti kaataa veneen, jolloin kaksi poikaani hukkui (ei kuitenkaan se, joka oli kuohittu eikä se, joka osasi uida).

    V.1913 rupesin ryyppäämään hillittömästi eikä lopulta ollut muuta jäljellä kuin velkaa ja veden turmelema kello. vaimoni karkasi v. 1915 ison neekerin kanssa jättäen minulle muistoksi mustat kaksoset. Neekeri oli itse kuitenkin niin tyhmä, ettei osannut kaataa kusta saappaasta, missä oli hana kärjessä ja käyttöohje kantapäässä. menin naimisiin palvelustytön kanssa ja se olikin ainoa kerta kun minua ikinä on onnistanut.

    Kun minä tilasin Teiltä tavaraa, en sen jälkeen ole voinut pitää talossani muuta kuin kiinnelainaa. Seuraavana vuonna pyörremyrsky hajotti talonikin. vaimoni sai sukupuolitaudin eräältä kauppamatkustajalta ja poikani pyyhki perseensä maissintähkään, missä oli rotanmyrkkyä sillä seurauksella että koko reikä oli leikattava pois. Sen jälkeen joku perkele ampui lehmäni.

    Mikään ei kirjeessänne hämmästyttänyt meitä niin paljon kuin väitteenne, että tulette järjestämään meille ikävyyksiä. Jos voitte osoittaa minulle yhdenkin tilanteen, jolloin olisin ollut vailla ikävyyksiä, tehkää se.
    Voin luvata, että rahan saanti meiltä on täsmälleen yhtä vaikeaa kuin työntää tulikuuma ranstakka villikissan perseeseen: Vannon, hyvät herrat, että jos hanhet maksaisivat 10 centtiä kappale, en pystyisi ostamaan edes kolibrin kivestä.

    Jos te perkeleet olette kooltanne yhtä pieniä kuin periaatteiltanne voitte polvistumatta seistä lättäjaloillanne ja nuolla mäkäräisen persettä. Rukoilen hartaasti, että puhkeaisi haisunäätien kusimyrsky, jonka keskus on siellä missä Tekin olette.
    Kunnioittavasti Teidän"

    VastaaPoista
  20. Kannatan minäkin sitä, että joku osaa ja jaksaa olla ärhäkkä. Olen näet nähnyt ihmisiä, jotka suistuvat perintätoimiston kirjeestä sairaalaan. Olen kyllä nähnyt niitäkin, joiden mielenterveydelle tekee hyvää esimerkiksi maksaa ulosottojaan, jotka menisivät parin kuukauden kuluttua vanhoiksi.

    Tänään minua kuitenkin eniten kiinnostaa, mikä oli se kolmas sakkokirja, jota et kerro.

    VastaaPoista
  21. Tytölle ostetun mokkulan takia olin itkekin liemessä Soneran kanssa, eikä soittelemisesta ja myymälässä poikkeamisesta tullut tolkkua. Kirjallisen reklamaation jälkeen irtisanomiminen onnistui, eikä siihen reklamaatioon tarvittu muuta kuin perustelut ja sopimusnumero ja kirjekuori ja postimerkki.
    Toki tarvittiin myös järkipuhetta ymmärtävä puhelinmyyjä, joka otti tehtäväkseen puoltaa asiaa ja se jäi harmittamaan, ettei hän saanut piikkiinsä langattoman sopimuksen provikoita, vaan ne meni pääkonttorin myyjän hyväksi.

    VastaaPoista
  22. Tunnen miehen, joka aikoinaan joutui leikkaukseen, joka tehtiin yksityisellä puolella työnantajan ehdotuksesta. Miehen ollessa sairaalassa iski lama, ja kun hän pääsi kotiin, työnantajaa ei enää ollut.

    Mies joutui työkyvyttömyyseläkkeelle, ja sitten eräänä päivänä tuli jumalattoman huima ulosottolasku sairaalamaksuista. Konkurssin tehnyt työnantaja ei ollut maksanut, mies oli sairaalassa ollessaan menettänyt asuntonsa (vuokra jäi maksamatta, koska se ei ollut suoraveloituksessa), ja karhukirjeet ja perintätoimiston uhkaukset oli lähetetty toiselle samannimiselle, jonka osoite muistutti tuttavani osoitetta.

    Hän on 20 vuoden ajan jättänyt kaiken hilpeästi maksamatta, koska hän ei kuitenkaan pääse eroon ulosotoistaan eikä saa luottokelpoisuuttaan takaisin. (Hänen raha-asioitaan hoitaa vaimo, jonka nimissä on nykyään kaikki eläkkeestä ja vuokrasta puhelinkuluihin, joten ne toimivat. Vaimoa ei vielä ollut - tai pikemminkin mies oli kahden vaimon välillä, kun leikkaus tehtiin.)

    Sikäli kuin olemme joskus asiasta keskustelleet, kaikille olisi tullut halvemmaksi, jos sairaala olisi selvitellyt ajoissa oikean osoitteen ja oikean miehen ja ehdottanut jonkinlaista sopimusta. Olisivat voineet jopa saada rahansa, joskin viiveellä. Juttu iskee myös (myöhempien sairastamisten vuoksi) kunnallisen terveyshuollon nilkkaan, joka myös hoitelee asiat mieluummin Lindorffin ja ulosoton kautta; senttiäkään eivät saa hekään.

    VastaaPoista
  23. Kiitos päivän blogista ! Se piristi kummasti mieltä tälläisenä tuulisena, myräkkäisenä päivänä marraskuun pimeydessä.

    Ymmärrän perintätoimistojen käytön yksityisessä busineksessa, mutta julkisista varoistamme rahoitettava toimi hoitakoon saatavansa muilla tavoin.

    Useimmathan varmaan tyytyvät mukisematta kohtaloonsa, mutta on hyvä että joku joka osaa,jaksaa ja uskaltaa, nousee kysymään asioiden todellista laitaa.

    Jatkan blogisi säännöllistä seuraamista entistä innokkaampana.

    VastaaPoista
  24. Ad Mummo: - häpeällinen tieto - se kolmas kirja oli S. Hayakawan Ajattelun ja toiminnan kieli, jonka luin 60-luvulla. Se osoittautui aivan virkistävän fiksuksi huolimatta semiotiikan ja yleisen kielitieteen vallankumouksellisista muutoksista.

    Kirja kuului surullisen lyhytikäiseen Otavan "Jokamiehen korkeakoulu" -sarjaan, jonka taisi aloittaa Kailan Persoonallisuus.

    VastaaPoista
  25. Toista oli ennen. Laiska huoleton isosiskoni sai minut suurella työlla ja vaivalla viemään myöhästyneet kirjansa kirjastoon. Rahaa hänellä ei tietenkään ollut.
    Sain häpeän niskaani kirjastossa ja kantelin tietysti äidille, jolta siskoni sai kuulla kunniansa. Ja minä taas kuulin sen häneltä.
    Pikkusiskon osa.

    VastaaPoista
  26. Läpimärkä nenäliina kädessäni suren Lindorffin edustajien puolesta, jotka menivät lähettämään perintäkirjeen väärälle miehelle.

    VastaaPoista
  27. Kaikki me joskus unohtelemme asioita ja kärsimme sitten seurauksista. Ystävällinen muistutus olisi tietysti mukavampi kuin tyly karhukirje - varsinkin niin ihanalta laitokselta kuin suomalainen kirjasto.

    Minäkin sydämistyin kerran kamalasti: olin vuosikymmeniä käyttänyt kirjaston palveluita ja sitten kun kerran olin vähän sählännyt ja unohtanut palauttaa jonkin kirjan, siitä ei suvaittu laittaa muistutusta. Sitten kun parin kuukauden päästä menin lainaamaan seuraavan kerran jotain, rapsahti kamala sakko.

    Enää ei kuulemma lähetellä muistutuksia niin kuin ennen. Pikkulapsia ja vanhuksia armahdetaan, mutta muita kai ei.

    VastaaPoista
  28. Tästä tuli mieleen: monikohan on ominut puolivahingossa kavereittensa kirjoja! On joskus lainannut ja tarkoittanut kyllä palauttaa, mutta laittanutkin sitten luettuaan kirjan omaan hyllyyn. Sitten ei muista tai kehtaa sitä palauttaa, kun on kulunut niin hirveän pitkä aika. Ja kaveri ei kehtaa karhuta.

    VastaaPoista
  29. Tuomari K on oikeassa.

    On todettava empiriaan vedoten, että kirjaston lähettämät myöhästymissakot ovat nousseet eksponentiaalisesti viimeisen kymmenen vyuoden aikana.

    90-luvulla viiden kirjan "kolmiviikkoisesta myöhästymisestä" perittiin n. 6 FIM. Joka Elon laskuopin mukaan on n. 1 euro.

    Tänään sama myöhästyminen tuottaa jopa 10-kertaisen sakkomaksun. Siksi näitä sakkoja maksaessani minulle tulee usein tunne, että eduskuntamme on päätöksillään ulkoistanut valtiollisen kirjastotuen myöhästymismaksuilla katettaviksi.

    Lisäksi ennen kuulumattoman törkeää on se, että kyseiset perkeleelliset myöhästymismaksut eivät edes päivity kunnolla internetin kautta hankkimaasi verkkokirjaston sakko-osastoon.

    Usein oma "nettikirjastoni" on näyttänyt parin euron sakkosaldoa; ja kun olen mennyt kirjastoon sakko on usein ollut kaksin tai kolminkertainen!!

    On siis vääryysvallan saanut ja Oulun pääkirjasto on vastuussa tästä törkeästä anekaupasta!

    Kemppinen on kerrankin (!) oikealla asialla!

    VastaaPoista
  30. Julkiset maksut ovat usein ulosotettavia ilman tuomiota. Monesta niistä ei peritä ulosottomaksuakaan (ks. ulosottomaksut. Perintätoimisto on sellaisissa turha mutka. Jos käytetään julkista valtaa niin tarvitaan virkamies. Kantelemisen ilohan pitää säilyttää.

    Mutta haukutte väärää puuta, kun moititte perimistoimistoja. Eivät ne peri, jollei velkoja pyydä. Kannattaisiko säätää, ettei maksua saa lähettää pakkoperintään ennen kuin 6 kk on kulunut eräpäivästä. Siitä tosin seuraisi ehkä alkuperäisten maksuaikojen lyheneminen tai hintojen nousu, sillä rahan odottaminen maksaa aina jollekin.

    Taidan perustaa perimistoimiston. Suhdanne syöksyy sitä vauhtia, että niiden palvelujen kysyntä lisääntyy.

    VastaaPoista
  31. Mikäli perintätoimistoa käytetään, käytettäköön sitä, joka on lakien ja asetusten puitteissa toimivista toimeksiantajalle edullisin. Siksi en ymmärrä kommenttiasi, miksi pitäisi käyttää nimenomaan espoolaista perintäfirmaa. Jos turkulainen (tai vaikka raaseporilainen) firma tekee homman pienemmillä kuluilla kuin espoolainen, miksei Espoon kirjasto saisi käyttää niitä?

    VastaaPoista
  32. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja sitä voi katsoa toiseltakin kantilta.

    Vaikkapa yleishyödyllisen ilmaispalveluja tarjoavan laitoksen kannalta, joka kamppailee koko ajan pienentyvien resurssien ja lisääntyvän röyhkeyden ja välinpitämättömyyden kanssa.

    Jos reaalisosialismista ei muuta oppinut, niin ainakin sen, että ilmainen on arvotonta ja kaikkien yhteinen omaisuus ei ole kenenkään.

    Eino Leino oli viisas mies, kun hän totesi olevansa mies aatteen, ei periaatteen.

    VastaaPoista
  33. Minulle oli yllätys tämä, että perintätoimistosta tulee vaatimus saatavasta, josta en ollut saanut ensimmäistäkään laskua. Sain kyllä kirjastosta kaksi muistutusta joissa oli jotain mainintoja siitä, että kirjat pitää maksaa jos ei palauta. Kirjat olivat hukassa, ja ajattelin että ne varmaan sitten täytyy maksaa ja jäin odottelemaan laskua.

    Yllätys oli että laskua ei koskaan tullut, vaan tuli perintäkirje. Useamman kerran yritin soittaa kirjeessä kirjastoasioille kerrottuun numeroon, koskaan en päässyt läpi. Soitin sitten yleiseen Lindorffin numeroon, sieltä asiaa pääsi hoitamaan. Maksoin kättelyssä perintäfirman itselleen vaatiman 16 euroa ajatuksella että se ehkäisisi lisäkulut, ja kun etsintöjen jälkeenkin palauttamattomista kirjoista löytyi vain yksi, maksoin kirjoista vaaditut summat.

    Hämmästyin kovasti, että perintäkirje tulee vaikkei laskua ola koskaan tullut. Ehkä tämä sitten on hyväksyttävää / laillista, kun kukaan ei ole älähtänyt, onhan kirjalainasaatavaa muistutuskirjeiden muodossa vaadittu. Kuvitelmani siitä että perintäfirmalla saa periä vain rahan muotoon puettua saatavaa ehkä oli perusteeton.

    Yksi mikä jäi tässä mietityttämään, oli lastenkirjojen suurelta vaikuttava korvausarvo. Mielikuvaksi jäi että kirjoista perittiin joko niiden hankintahinta tai jälleenhankinta-arvo. Onko tähän jokin lakiin perustuva peruste, eikö vahingonkorvauksen perusteen pitäisi lähtökohtaisesti olla aiheutetun vahingon suuruus eli kirjojen käypä arvo?

    VastaaPoista
  34. "Totta puhut. Perintälain 9§ kieltää antamasta julkisoikeudellisia saatavia perintätoimistoille. Kirjaston myöhästymismaksu on tällainen saatava, sillä niistä säädetään kirjastolain (904/1998) 10§:ssä."

    Kirjastot perivätkin perintätoimistojen avulla palauttamattomia lainoja, eivät myöhästymismaksuja.

    "Ymmärrän perintätoimistojen käytön yksityisessä busineksessa, mutta julkisista varoistamme rahoitettava toimi hoitakoon saatavansa muilla tavoin."

    Mitähän nämä muut tavat olisivat? Asiakkaan ovikelloa soittamaan vai? Jos on jo lähetetty sähköpostia, myöhästymisilmoituksia, lainakielto, lasku ja parit muistutukset siitä jne. alkavat keinot olla vähissä.

    Valitettavasti joskus ei muu auta kuin laittaa perintätoimisto asialle tai antaa sitten asiakkaan pitää itsellään jopa satojen eurojen arvosta kirjoja. Kokemus on myös osoittanut, että on ihmisiä jotka käyvät tämän rulijanssin läpi jokaisen lainauskerran jälkeen, ja saavat lainat palautettua vasta perintätoimiston kirjeen saatuaan.

    Ylilyöntejäkin varmasti perintätoimistojen käytössä tapahtuu.

    VastaaPoista
  35. Ei tainnut tietää Rovaniemen Pirttikosken kylän sähköyhtiö, että sähköjä ei saa katkaista. Pari viikkoa sitten oli uutisissa, kuinka löivät muutaman vuokrarivitalon kylmilleen, kun talojen omistaja (itänaapurista) ei ollut maksanut laskuja. Vuokralaiset paleli... ei ollut yhtään kemppistä paikalla ajamassa heidän etujaan.

    Catalux, tilaa Oulun kirjastosta muistutustekstiviesti tai -sähköposti erääntyvistä lainoista, niin ei ainakaan vahingossa myöhästy.

    VastaaPoista
  36. Kaikki mihin Espoo tarttuu, kallistuu kuin taikasauvalla.
    Kaupungin harjoittama tyhmä ulkoistamis- ja kilpailutussekoilu nostaa hinnat pilviin ja pudottaa laadun pohjamutiin.

    VastaaPoista
  37. "Anna minulle velallisen nimi, niin kiskon vaikka kultapaikat hänen hampaistaan ellei hänellä ole käteistä!
    Lesket ajan pimeään syysyöhön ja lapsilta riistän heidän viimeisen lelunsa!"

    VastaaPoista
  38. Päivää, herra Kemppinen.

    Olette saanut maksutta _lainaksi_ kirjan, ja vastineeksi olette sitoutunut palauttamaan tai uusimaan sen eräpäivään mennessä. Ellette toimi näin, vastaatte seurauksista.

    Ehdotankin, että kun ette kerran ole kykenevä hoitamaan tuollaista perin yksinkertaista asiaa, kuten kirjojen uusiminen tai palauttaminen, ulkoistatte tämän toiminnan kolmannelle osapuolelle. Esimerkiksi rouva Kemppiselle tai lapsi Kemppiselle.

    Jos rouva/lapsi Kemppinen jostakin syystä päätyisi pitämään Teitä tyystin idioottina ja osoittaisi mielipiteensä Teistä heittämällä lainaamanne kirjat ojan pohjalle kirjastoon palauttamisen sijaan, niin silloinkin yksiselitteisesti vastuu kirjoista on edelleen Teillä.

    Kirjastoilla on tapana muistuttaa kirjan lähestyvästä eräpäivästä sekä vielä eräpäivän mentyä lähettää 1-2 ilmoitusta erääntyneistä kirjoista. Luuletteko Te, että kirjaston työntekijät sen jälkeen tulevat käymään kotiinne ja ystävällisesti vievät kirjat takaisin kirjastoon, kun se näkyy Teille olevan niin ylivoimaista?

    Osaatte käyttää tekniikkaa ja kirjoittaa oikein blogia. Onkohan mahdotonta laittaa itselle muistutus kirjojen eräpäivästä vaikka kalenteriin, jääkaapinoveen tai kännykän muistuttimeen?

    VastaaPoista
  39. Ad Anonyymi: - turkulainen / espoolainen - voimassa olevan lain mukaan myös perintätoimisto on suorastaan velvollinen tekemään lyhennyssuunnitelman asiakkaan kanssa eräissä tilanteissa.

    Kunnan kuuluisi mielestäni järjestää asia niin, että asiakas voi asioida itse perintätoimistossa eli siis paikkakunnalla.

    VastaaPoista
  40. Ad Anonyymi - päivää - on täysin oikein laskuttaa yli laina-ajan pidetyistä kirjoista.

    Kirjoitukseni koski perimiskuluja - ei kirjaston perimää ns. sakkoa.

    Vaikka olen suurkuluttaja, olen keksinyt ei-sähköisen keinon - pidän kirjastojen kirjat kirjastojen itse myymissä paperikasseissa, ja lainauskuitin samassa kassissa.

    Ylityksiä sattuu käytännössä aika harvoin.

    Espoo muuten muistuttaa vain kerran ja heti perään tulee perimistoimiston uhkauskirje.

    VastaaPoista
  41. "Catalux, tilaa Oulun kirjastosta muistutustekstiviesti tai -sähköposti erääntyvistä lainoista, niin ei ainakaan vahingossa myöhästy."

    Nöyrästi kiitän empatiasta; mutta minulla sp.muistutus lainoista. Tästä huolimatta maanisen tai depressiivisen vaiheeni aikana kirjoja jää palauttamatta silloin tällöin.

    Toistan vielä sen, että myöhästymissakot ovat nousseet järkyttävän paljon viime vuosina. Yli kaikkien indeksikorotusten korotuksien.

    VastaaPoista
  42. Tässä asiassa on positiivinenkin puoli:

    Meillä on toimiva kirjastolaitos, josta löytyy niin paljon mielenkiintoista luettavaa, että palautus unohtuu; mutta siitä selviää pikkurahalla, vaikka menisi perintään asti.

    Yrittäkääpä samaa veroviraston kanssa.

    VastaaPoista
  43. Lukekaa kirjaston käyttösäännöt!
    "Nettikirjastossa" sakko voi olla 'pienempi' kuin todellisuudessa, koska sakot syntyvät vasta aineiston palautuessa tai uusittaessa lainat. Taitaa olla mahdotonta käsittää.

    Minkä ihmeen takia te itkette? Itse juoksette seinään ja sen jälkeen volisette kun se seinä tuli ja veti teitä päin näköä.

    Perintätoimistoja kirjastot käyttää, koska ainoa tapa saada hävinnyt aineisto korvattua, voi olla ihan kunnanpäättäjien vaatimus.

    Jos ette osaa aikanaan palauttaa lainaamaanne aineistoa on aivan turha valittaa. Luuletteko tosiaan että siellä kirjastossa seurataan usean tuhannen tyypin toimintaa?
    Sitäpaitsi, muistutuksen voi saada sähköpostiin eräpäivän lähestymisestä tod.näk. kaikissa kirjastojärjestelmissä. Kannattaa kysyä, mutta ettepä te voi, kun sitten ei voi taas valittaa ilman syytä.
    Jos te ette todellakaan pysty noudattamaan kirjaston käyttösääntöjä, niin käyttäkää kirjakaupaa.

    Raivostuttavaa itkemistä omasta typeryydestä.

    VastaaPoista
  44. Minä kirjoitan nuyt oikein hitaasti, että kaikki anonyynit pysyvät perässä.

    Kemppinen ei valita siitä, että kirjasto sakottaa.

    Hän valittaa siitä, että perintäyhtiöt ja Espoo eivät noudata lakeja, asetuksia ja hyviä tapoja.

    VastaaPoista
  45. Tässäpä se ero, Kemppinen ja nyymiöt: oikeus ja oikeudenmukaisuus.

    VastaaPoista
  46. "Hävetkää, jos osaatte. Ja kun käytätte perimistoimistoa, käyttäisitte espoolaista ettekä turkulaista."

    Voi pyhä asennevammanen. Mitä merkitystä sillä on mistä kaupungista perintätoimisto on kotoisin?

    Taitaa tuo Leningradin suistoalueella yleinen kapeakatseinen pullosilmäisyys rajata avarakatseisuutta hieman enemmän kuin on tarpeen. Oletko koskaan pohtinut, että Oulusta katsoen sellaista paikkakuntaa kun Espoo ei ole edes olemassa, on vain Hesa.... jos otat vielä yhden askeleen kauemmaksi niin Ouluakaan ei ole olemassa. Lontoosta katsoen näyttää siltä, että siellä pohjoisessa on ... Oslo, Tukholma, Kööpenhamina... hmmm... mikä hiton Helsinki.

    Terveisin nimerkki Ehkä Espoo pitäisi pakkoliittää Helsinkiin niin perintäkään ei olisi ongelma.

    VastaaPoista
  47. Eikö kirjastosta tullut sitten yhtään huomautusta kirjojen myöhästymisestä? Ja jos tuli, niin miksi katsoit oikeudeksesi pantata kirjoja vielä sen jälkeen?

    Itse olen vähentänyt kirjaston käyttöä, koska sieltä tuntuu olevan mahdoton saada teoksia lainaksi, koska ihmiset eivät tunnu välittävän laina-ajoista.

    VastaaPoista
  48. Löysin tämän kirjoituksen tänään. Noin samoihin aikoihin kait, 2008, kävi siten että kyseinen Lindorff oli nostanut minua vastaan velkomuskanteen Helsingin käräjäoikeudessa, jossa väitti minun olevan velkaa kyseiselle Lindorff Oy:lle Tampereen yliopiston Lindorff Oy:lle sille siirtämiä kirjastosaatavia, sakkomaksuja ja ties mitä. Siinä oli julkisoikeuden pääaineopiskelija ihmeissään.

    Haastehakemuksessa kantajana oli Lindorff Oy, eikä Tampereen yliopisto. Tampereen yliopisto on valtion laitos, eikä se voi noin vain "luovuttaa" toimintansa julkisia saamisia yksityiselle osakeyhtiölle, ei edes, vaikka yksityinen osakeyhtiö suorittaisi julkisyhteisön perittävistä jonkin vastikkeen, mistä tässä asiassa ei ollut ilmeisesti kyse, koska nämä olivat yhtä aikaa sekä kirjaston kirjoissa velkaa valtiolle, eivätkä siellä nollattuina, sekä Lindorff Oy:n itselleen kuuluviksi väittäminä valtion sille siirtäminä "yksityisoikeudellisina saatavina". Lindorff oli lisännyt saataviin perintäkuluja kirjeistä joita minulle ei ollut edes tullut. Sen sijaan että se olisi liittänyt mukaan edes kopiota yhdestäkään kirjeestä, josta olisi edes ilmennyt minne on postitettu ja sisältääkö perintälain 10 §:n mukaiset maksuvaatimukselle asetetut määrämuodot, kun kuluja vaadittiin lukuisten sellaisten mukaisina, tulostivat järjestelmästään vain jonkin sivun jossa oli paljon lyhenteitä ja sen perusteella olisi pitänyt tulkita, onko jotain lähtenyt, olisiko jotain pitänyt lähteä vai ei. Outo juttu.

    Tein prosessiväitteen väärästä kantajasta.

    Käräjäoikeus antoi sen tiedoksi Lindorff Oy:lle ja pyysi Lindorff Oy-kantajalta lausumaa.

    Lindorff Oy:n vastatessa vastaajan vastaukseen väärästä kantajasta, oli käynyt siten, että kantaja oli vaihtunut. Silti lausuma tuli Lindorff Oy:stä ja oli laadittu sen toimesta. Lausumassa ilmoitettiin, että asian riitauduttua Lindorff Oy on siirtänyt saatavansa takaisin Tampereen yliopistolle ja Tampereen yliopisto jatkaa kannetta.

    Lindorff Oy esitti tässä vaiheessa ja vasta tässä vaiheessa, kun kanne Lindorff Oy kantajana oli ollut käräjäoikeudessa jo varsin pitkään vireillä, Tampereen yliopiston rehtorin allekirjoittaman avoimen asianajovaltakirjan, joka oli allekirjoitettu vasta sen jälkeen, kun Lindorff Oy kantajana oli saanut tietoon prosessiväitteen väärästä kantajasta. Kaikenlaisia papereita Tampereen yliopiston rehtori on allekirjoittanut.

    Helsingin käräjäoikeus ilmeisesti sivuutti koko prosessiväitteen ja jostain syystä salli kantajan vaihtumisen kesken prosessin asianosaiskelvottomasta asianosaiskelpoiseen, koska asian käsittely jatkui vain. Ehkä siitä olisi pitänyt vaatia erillinen päätös.

    Helsingin käräjäoikeuden istuntopäivänä Lindorff Oy:n asiamies jonka hoidossa nyt Suomen valtion minua vastaan ajama juttu nyt, jätti kokonaan oikeuteen saapumatta. Suomen valtion asiamiehenä Lindorff Oy oli kuulemma ilmoittanut käräjätuomarille edellisenä päivänä, että kun intressit ovat niin pienet, niin jättäytyvät pois istunnosta.

    Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti Suomen valtion korvaamaan kulut noin 100 eurolla. Sen jälkeen Lindorff Oy otti yhteyttä käräjäsihteeriin ja yritti saada käräjäoikeudesta minun yhteystietojani jotka ovat salaiset, kun olisivat olleet ilmoituksensa mukaan maksamassa oikeudenkäyntikulua Suomen valtion puolesta osana toimeksiantoa. Olin sitä mieltä, että kun Suomen valtio on velvoitettu jotain maksamaan, niin silloin minulle ei kelpaa maksu yksityiseltä osakeyhtiöltä.

    Jossain vaiheessa Suomen valtiolta tuli ilmoitus, että ovat tehneet maksutalletuksen kuluista lääninhallitukseen ja pidättäneet itselleen oikeuden talletettuun, mitä tämäkin sitten tarkoittaa.

    VastaaPoista
  49. Let's kill this arsehole Lindorff!!!

    VastaaPoista