Lukuteoria

Kiire on itsetunnon vaurio.

Todella syystä pahoitellaan pienten lasten vanhempien alituista kiirettä.

Se ei kyllä selitä lasten näinä aikoina puhjenneita oireita, koska takavuosina, menneinä vuosikymmeninä ja lähes varmasti ohi kiitäneinä vuosisatoina vanhemmilla oli vielä pahempi kiire.

Puhetapa nykyelämän hektisyydestä ei vastaa tosiasioita. Ei siitä ole niin pitkä aika, kun 85 % suomalaisista joutui työskentelemään toistakymmentä tuntia vuorokaudessa pysyäkseen hengissä, ja loput nakittivat lapset ja muut meluisat ja haisevat ilmiöt alemmalle henkilökunnalle.

Lapsuuden historiaa on tutkittu aika hyvin. Kunhan ette erehdy lukemaan Bruno Bettelheimia, jonka faktat ovat riittämättömiä ja tulkinnat varsin villejä.

Nyt alkaa jo hirvittää, että Päätalon Iijoki-sarja on kohtapuoleen luettu.

Eräät asiat käyvät vähän voimille. Mies ja vaimo (Laina) eivät puhu asioista, jotka olisivat puhumalla selvitettäviä. Tosi rouva on aidosti tyhmä (Kallen kuvaamana), joten puhe ei ehkä auttaisi.

Kallen seikkailut viinan ja vieraiden naisten kanssa viina- ja huoraparanoian ilmapiirissä pyytävät selitystä.

Selitykseni on huono itsetunto, joka Päätalon tapauksessa on kovin selittyvä asia karmeiden kasvuvuosien jälkeen.

Päätalo kehuu itseään yli kaiken kohtuuden, mutta psykoottinen työntekeminen ei voi olla muuta kuin isältä ja isoisältä opittua hillitöntä, epätoivoista tunnustuksen kerjäämistä.

Maalaismiljöössä oli kolme keinoa saada kiitosta, rikkaus, väkivaltaisuus ja hillitön työnteko.

Kivestä Päätaloon on kerrattu, että nopeaälyisyys ja hyväoppisuus aiheuttavat lähinnä selkäsaunoja.

Päätalon päähenkilö, joka tuskin on lähellekään sama ihminen kuin kirjoittaja, soveltaa työhulluuden lisäksi porukkaan kuulumisen sääntöä, joka on elämisen ehto kaikille ihmisille ja monille eläimille.

Tämän hän toteuttaa lainkuuliaisuudella. Päähenkilön elämässä kirjoihin kirjoitettu herrojen laki ei merkinnyt paljon mitään. Tosi ja pelottava laki oli porukan mielipide. Romaanisarjassa tämä hirvittävä asia näkyy ”miehisyyden” korostamisena ja sen menettämisen pelkona.

Itsetunnon vaurio iskee silloin tällöin harha-askeleina, joita ei voi käsittää muuksi kuin rangaistuksen kaipuuksi ja tunnontuskien tarpeeksi.

Vaikka mies olisi miten pienenä todistettu tarpeettomaksi ja huonoksi, hänen on todistettava se vielä itselleen kerran toisensa jälkeen.

Miehisyys vaarantui jo ”läyryämisestä” eli pehmeiden tunteiden osoittamisesta esimerkiksi sukulaisen hautajaisissa tai aviovuoteessa. Luultavasti kaiken kattava poikkeus oli suhtautuminen eläimiin ja lapsiin. Näihin nähden jopa lepertely oli luvallista.

Kiire on itsetunnon vaurio, koska kiirettä pitävä pelkää järjettömyyteen asti moitteita eli nuhteita, sekä Päätalon romaanissa, entisessä yhteiskunnassa ja nykyisessä.

Syöksähtelevä ja säntäilevä ihminen on otaksuttavasti hyvällä asialla. Virkamies, liikkeenjohtaja, opettaja tai melkein kuka tahansa herättää sapenkarvaisia epäilyjä istumalla kahvilassa tai puiston penkillä kädet ristissä ja silmät raollaan. Jos tuttava näkee, ensimmäinen kysymys on: voitko huonosti. Siis kun asianomainen voi erikoisen hyvin.