Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
9. marraskuuta 2008
Talo ja tila
Toivon ettei kollegani Matti I. Niemi lue tätä. Hän on esineoikeuden tuntija ja osaa uuden maakaaren.
Minulle valkeni vasta äskettäin, että taiten käytettävä sana ”talo” on kadonnut lakikielestä ja lainsäädännöstä. Sen paikalla on sana ”kiinteistö”.
”Taloa” ei löydy kiinteistönmuodostamislaista muussa kuin asumusta tarkoittavassa merkityksessä.
Minun saamani opin mukaan esimerkiksi Kauhavan kunnassa oli noin viisi kylää, joista joissakin oli vain yksi tai kaksi ”taloa”. Kiinteistö yksilöitiin sanomalla ”Kauhavan kunnan Kauhavan kylän talo numero 1 ylös 69”. Viimeinen numero kirjoitettiin maarekisteriin eskponenttina ja kiinteistöasiain pöytäkirjoihin kaksoispisteellisenä – 1:69.
Talo oli kantatalo eli maanjakotoimituksessa esimerkiksi 1700-luvulla perustettu ”talonumero” eli ”maakirjatalo”. Muistaakseni Espoossa oli nelinumeroisia eksponentteja, koska siellä siirtyminen maarekisteristä tonttirekisteriin sujui hitaasti. Kiinteistön numero siis oli vaikkapa 6:2438.
Lisäksi kiinteistöillä oli nimi. Enää ei taida olla. Toimituksessa – yleensä lohkomisessa – nimen sai ehdottaa itse, mutta maanmittari oli myös nopea ehdottamaan jotain tavanomaista, kuten ”Kivelä”, ”Suvela” tai ”Korpikallio”.
Kiinteistön omistajan ammatiksi ei välttämättä merkitty ”maanviljelijä”, vaan ”talollinen” tai talokas. Se tarkoitti oikeaa taloa.
Torppa ei ollut maarekisteriyksikkö, vaan kuului ”taloon” ja samoin tietysti lampuotitila ja mäkitupa.
Kaikki maalla oleva ja maalle rakennettu kuului tilaan, esimerkiksi torpan rakennukset, vaikka torppari olisi ne pystyttänyt omin käsin.
Talon poika on aivan eri asia kuin talonpoika. Oltiin talosta – eikä torpasta.
Manttaali ja osaluku eivät merkinneet enää mitään. Hallinnon tehottomuusperiaatteen mukaisesti niistä pidettiin kiinni kauan sotien jälkeen. Manttaali oli muinaisuudessa ollut veroluku, joskus kauan sitten yksi manttaali (”miesluku”) elinkelpoisen tilan tunnuksena.
Manttaalikuntia oli olemassa kauan. Niiden lainajyvästöt olivat kauan komeissa hirsimakasiineissa.
”Manttaalipösö” oli sopiva haukkumanimi, joka tarkoitti ökytalon isäntää, ja ökytalo puolestaan tarkoitti paikkakunnan oloissa epätavallisen suurta ja tuottoisaa tilaa eli taloa.
Taloilla keinottelun kulta-aikaa olivat ensimmäistä maailmansotaa edeltäneet vuodet. Esimerkiksi Kirkkonummen Jorvas hajosi gulassien eli keinottelijoiden käsissä. Tyypillisesti keinottelijat ostivat maakirjatalon kaikkine tiluksineen, palstoittivat ja myivät halukkaille, ja näin syntyi epämääräistä pienasutusta.
En jaksa selvittää, olisivatko Helsingin pitäjän Tapanila ja Malmi syntyneet juuri näin, mutta arvaisin että ovat. (Helsingin kaupungin historia on laaja ja huono; Helsingin maalaiskunnan historia on uusi ja erinomainen, mutta minulla ei ole sitä.)
”Talonpoikainen tausta” ei siis tarkoita millään muotoa samaa kuin maalaistausta. Hyllyssäni on kuin onkin Pekka Haatasen suurenmoisen hyvä ”Suomen maalaisköyhäläisyys” (1968). Jo ennen tuota kirjaa oli kyllä tiedetty, että koko maassa ainakin kolme neljännestä väkiluvusta eli 1900-luvun alussa nälkärajan alapuolella ja vailla akan hameen kokoista maapalasta.
Tilattoman – esimerkiksi itsellisen eli loisen – sosiaalinen ero talolliseen oli suurempi kuin talollisen ero kreiviin tai vuorineuvokseen.
Tämän takia harrastelijakommunistien puhe ”työläisistä ja talonpojista” kuulostaa omituiselta. Olen itse tuntenut talollisia, joilla oli rahaakin lompakossa niin etteivät tahtoneet housut pysyä jalassa.
Tämän kirjoituksen laadin, kun tulin käsittäneeksi, että suomalaisen perusproosan (tyyppiä Marko Tapio) riittävä käsittäminen edellyttäisi nuorilta lukijoilta sosiaalihistorian lyhyttä oppimäärää, joka heiltä taitaa puuttua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itsellinen on tilaton, joko muiden nurkissa tai erillisessä
VastaaPoistamuonamiehen pirtissä tai muiden maalla olevassa mökissä asuva henkilö.
Kun sana suomennetaan "loinen", mutta se ei anna asiasta täyttä ja oikeaa kuvaa.
Monet itselliset olivat käsityöläisammatin harjoittajia, siis suutareita, kraatareita ja seppiä
On myös tapauksia, että syytingillä elävä vanhaisäntä on tituleerattu itselliseksi.
Ainakin Satakunnassa
merkitys oli usein sama kuin omillaan toimeentuleva. Loiset olivat sitten taas asia erikseen.
Näin minulle asiaa on viisattu Ala-Satakunnassa.
minun isoisäni oli juomari, hän juotti johtamansa orkesterin, sanoi isäni.
VastaaPoistaHän joi muiden jakajien kanssa yhden kaupungin isoimmista tiloista, appensa tilan. Kauniit maat ja järvenlahdet, joista yhdessä nykyisin sijaitsee yliopisto ja tiedepuisto.
Niin sellaista se on, katoavaista,
Mutta valtio nämä maat jotenkin peri, rakensi asevarikon ja ammuslataamon, joissa faija teki työnsä.
Myös mutsi oli siellä. Hän meni miniäksi taloon, jossa seinältä katsoi Marksi - ei katsonut pitkään.
Hieno kirjoituksen loppu. Ja kyllä tällä perällä epäillään - hywin runsaasti, että taitaapa nuorilta lukijoilta puuttua jotain muutakin kuin vain sosiaalihistorian lyhyt oppimäärä.
VastaaPoistaEi sille mahda jumalatkaan mitään. Me emme vain pelaa samaa peliä.
Tsuji-giri!
Ad Tillman: - halusin korostaa nimikkeiden horjuvuutta. Silti tuomioistuinkielessä sekä itsellinen että loinen tarkoittivat henkilöä, joka oli sekä maaton että vailla ammattia.
VastaaPoistaKäsityöläiset mainittiin ammattinimikkeellä. Pöytäkirjoihin kirjoitettiin:" Huudettiin esiin juttu, jossa kantajana oli värjäri NN ja vastaajana itsellinen MM."
Naiselle merkittiin ammattinimike vastenmielisesti. Nainen oli professorin rouva tai opettajan vaimo tai toden totta vaikka leskiyli-insinöörskä (Armas J. Pulla).
Itse olen tuominnut rangaistuksiin henkilöitä, joiden ammatiksi olen merkinnyt "toimeton" tai "toimeton työmies".
Tämän kommentit taustalla on kuuluisa Sodissa kaatuneiden luetteloni - 90 000 kaatunutta ja vähän yli. Olen yrittänyt järjestellä ammattinimikkeitä hahmottaakseni sosiaalista rakennetta, mutta turhaan. Listalla on kyllä "ammatteja" sahanomistajasta sirkuspelleen (ihan totta - sukunimi Sariola).
Kiinteistönä minäkin tämän paikan ostin täällä Ruotsissa. Verotusarvo on rakennuksien arvo plus maanarvo.
VastaaPoistaJa kiinteistöllä on numero (kaksoispisteellä siis).
Sain paikalle myös nimen. Se tuli, kun postilaatikkonumerot vaihdettiin, joten asun "Bäcketorpet" -nimistä kiinteistöö. Nimen sai vaan jos tätä paikkaa ollaan ennen kutsuttu Bäcketorpet, siis vanhaa perua.
On olemassa vieläkin henkilöitä, jotka ostavat metsäkiinteistöjä, hakkaavat metsän sellulle, paloittavat kiinteistön (rakennus/rakennukset plus pala maata myytäväks) ja pitävät itse viljelys-/metsämaat.
Tiedän erään kylän Keski-Ruotsissa, jossa asuu enää vain yksi henkilö omaa kiinteistöään. Muille kiinteistöille on käynyt juuri edellämainitulla tavalla eikä kukaan ole ostanut näitä paloiteltuja kiinteistöjä.
Siellä komeat talot seisovat tyhjänpanttina! Surullista.
Savossa varsinkin eräs useimmissa kunnissa vallassa oleva poliittinen puolue on ottanut käyttöön termin "itsellinen" tarkoittamaan itsenäistä. "Myö tahotaan olla itellisiä immeisiä", talonpojat julistavat.
VastaaPoistaMitä taas komunistiloehen talonpoikiin tulee. niin eiköhän ne ole suoraa lainausta Venäjän maaorjuudesta.
Ad Kariav: - myös itsenäiset naiset käyttävät tuota "itsellistä" luultavasti tuntematta Nykysuomen sanakirjan määritelmää "ilman maata, vakinaista tointa tai viljelystä elävä henkilö".
VastaaPoistaToinen suosikkini on paljon käytetty "hässäkkä". Putkinotkossa mainitaan, että Käkriäisen lapset olivat veistäneet puukolla veneeseen "hässäkän kuvan".
Niin, ja hässäkkä ja bordelli on sotaväen komentokielessä yhdistetty härdelliksi.
VastaaPoistaHässäkällä varustettu itsellinen. Todella mielenkiintoista.
VastaaPoistaLiuvus niminen tila RN:o xx:xx...sillä olevine rakennuksineen ja sähköliityntöineen. ... Tuollaisen olen nähnyt ja toisaalta NR:O on pelkkä numero.
VastaaPoistaMitähän sanastoa tässä taas tarvitaan, jos ajattelee vaikka Aftonbladetissa ollutta hyvinvoinnin kuoletuslistaa. Ja toisaalta: Tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämistavoiteella vahvistettu tulosohjaus toteutuu mm. niin, että johtajien tulokäyrissä tapahtuu pomppaus ylös, jos osaavat johtaa esim. Nokian renkaat karille. Miksi vain työntekijöiden omillaan toimeentuleminen loppuu.
Sairasvakuutus ja työttömyysturva rajoitetaan yhteen vuoteen - tulee paljon eisairaita-eiterveitä ja eityössä-eityöttöminä olevia. Onko hän entinen sairas vai mikä. Samalla yleisinhimillisen hyödyllisenä markkinoitu vakuutusyhtiö on karhun hunajavarasto - ei kun mättää.
Käytin aikanani vuosia selvittääkseni sukumme vaiheita Itä-Savossa.
VastaaPoista1600-luvulla yhdellä ainoalla perheellä oli käytössään tuhansia hehtaareja kaskimaita. Osa lapsista kuoli aina pienenä, ja henkiinjääneiden poikien oli helppoa jakaa maat tasan keskenään.
1800-luvun puolimaissa halkomisia oli kuitenkin tehty jo niin paljon, että tilojen elinkelpoisuuden raja alkoi tulla vastaan. Silloin alettiin tehdä asiallisia kauppakirjoja, joissa osa veljistä myi perintöosansa "ikuisiksi ajoiksi" yhdelle tai kahdelle veljelle.
Tuo paljon käytetty sanamuoto oli dramaattisen tosi.
Sen jälkeen kun puumerkit oli piirretty, maansa myyneillä veljillä (saatikka heidän jälkeläisillään) ei ollut enää ikinä mitään asiaa talolliseen säätyyn. He olivat sen jälkeen pysyvästi torppareita, itsellisiä, renkejä, loisia etc.
Samaan aikaan nouseva metsäteollisuus alkoi toden teolla rikastuttaa niitä talolliseen säätyyn jääneitä veljiä. Isoisäni isällä oli kymmenen lasta, mutta aina, kun yksi heistä lähti kotoa, hän maksoi tälle perinnön etukäteen kylmänä käteisenä.
1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua ("niskavuorelaisaikaa") ei suotta ole sanottu talonpoikaiskulttuurin kulta-ajaksi.
Nimitykselle "veljessota" on myös riipaisevan paljon katetta, kun vuotta 1918 peilataan edellisen vuosisadan tapahtumiin.
"Työläisten ja talonpoikien" samastaminen pohjautuu feodaalisiin yhteiskuntiin, kuten kariav oikein totesi. Meillähän talolliset ovat 1500-luvulta lähtien olleet huomattavan itsenäisiä ja tavallisesti myös aika hyvin toimeen tulevia.
KIRJATON KARJATON MIES...
VastaaPoista(Loysalaisen laulu/Leino)
Monelle Kannakselta 1944 palanneelle rikki runnotulle meihelle saattoi olla laheisin termi tama 'kirjaton, karjaton mies'. Itsellinen olisi ollut aivan liian komea yleisnimitys, koska valtaosa ihmisista Satakunnassa olisivat ymmartaneet 'muista riipumatonta ja itse toimeentulevaa'. Nailla kirjattomilla karjattomilla ei ollut 1944 tietoa toimeentulosta eika ollut maata edes pientilalliseksi asti.
Tätähän minä olen sanonut.
VastaaPoista'
Jos kunniaa voisi loukata, niin totisesti se loukkaisi talonkunniaa, että joku palstaviljelijä, jostakin saran päästä, jonka yli voisi isompi mies heittää vetensä, nimittää itseeän isännäksi.
Näille palstaviljelijöille pitäisi määrä jonkinlainen haittavero ja tilan isäntä velvoittaa huolehtimaan, etteivät ne hortoile yleisillä paikoilla.
Vastaus ja kehäkertomus: Teksti eli vain puoli tuntia: toivottavasti joku se ehti lukea. Mutta tiedoksesi: kaikki ei ole kultaa joka kiiltää ja kaikki ne, joiden silmät katsovat kauniisti ja lempeästi huumorilla taitettuna ystävällisen sielukkaasti - eivät ole ystävällisen sielukkaita vaan roistoja monen sukupolven verran. Se on asia, jota tajuaa kun on sitä saanut itse maistaa. Talolla ja tilalla on vain se merkitys, että edesauttavat tätä pysähtynyttä kehitystä; på gott och på ont. Pitävät aivot jäässä ja jäiset aivot tuomitsevat päin helkkaria.
VastaaPoistaJa sitten on nämä värit: jos ei hyväksy juuriaan (torppa/mäkitupa/lampuoti), ei talosta tule punamultainen vaikka se olisi talolle ja sen ihmisille maaseudulla parasta ja kauneinta . Tulee korkeintaan keltamultainen, sillä sehän oli parempien ihmisten (kartanollisten) väri ennenmuinoin. No, parempi sekin kuin nämä espanjalaiset lohkotiilikaarijutut yms.
VastaaPoistaTuo työläisten ja talonpoikien samaistaminen on osa ovelaa retoriikkaa. Kiinalainen, Amerikassa asuva tuttavani kertoi, että hänen tyttöystävänsä oli jättänyt hänet vanhempiensa vaatimuksesta. Talonpojan poika (olkoonkin, että tuleva tohtori) oli liian halpa-arvoinen vävyehdokas.
VastaaPoistaItse kerroin lohdutukseksi, että omilla isovanhemmillani oli vaikeuksia hyväksyä silloista kihlattuani, nykyistä vaimoani, talon tytärtä. Sellaisen naiminen vaikutti jotenkin epäilyttävältä, reittä pitkin kiipeämiseltä, vaikka aikomuksena olikin jatkaa rehellisiä TkT:n töitä. Talonpoikaisilla appivanhemmilla oli puolestaan tiettyä epäluuloa DI:tä kohtaan: pysyykö sillä edes sontalapio ja moottorisaha kädessä?
Ei tarvitse paljon pohtia, niin huomaa, että suomalainen tilallinen on jotain ihan muuta kuin kiinalainen talonpoika.
Britanniassa ylempi keskiluokka kirjoittaa osoitteekseen usein omakotitalon nimiä, sellaisia kuin Garden Cottage, Scout Hut tai Alton Villa (eräs suomalaisperäinen everstinna emännöi taloa nimeltä Onnela). Tuusulan vakavauraassa tuomiokunnassa määrättyä tointa hoitaessani huomasin samantapaisia talonnimiä (Villa Rantaniitty tai tietysti Villa Kokkonen). Noormarkussa on tunnettu Villa Mairea. Omassa naapurustossani kokonainen pientaloyhtiö näyttää asukkaiden oikean karvan nimeämällä jokaisen identtisen pientalon sellaisilla nimillä kuin Villa Pegasus.
VastaaPoistaMistä tällainen perinne tulee ja kertoo?
Tiedän kylmän tilan, kylmän aseman ja puhtaan tilan, jotka ovat kaikki hienoja, vaikkakaan niillä ei juuri ole yhteyttä toisiinsa.
VastaaPoistaEpäilemättä kuulun juuri siihen nuorisoon, jonka kannattaisi opiskella sosiaalihistorian perusteita. Loisen paluuta kannatan lämpimästi. Ja hässäkän. Niin, ja semmoiselle asemalle, jolle junat eivät enää pysähdy, olisi ehdottomasti keksittävä nimitys.
Suorastaan harmittaa, kun ei ole omaa taloa tai tilaa. Ja pitäisi olla tarpeeksi iso.
VastaaPoistaPaluu talolliseksi ei onnistu niin kuin pako kaupunkiin. Lehmilläkin pitää nykyisin olla EU-viisumit pellolla oleskeluun.
Mutta olisi se eri kiva potkia kiviä omalla pihalla, josta naapuriin on esim 5 kilometriä. Jos laarit olisivat täynnä ja tili pullea metsärahoista. Voisi lähteä vaikka jänisjahtiin sivistyneessä seurassa, muiden kaupungista palanneiden kanssa. Kaikenmoiset hässäkät nähneenä.
Manttaali oli myös äänioikeuden määrän mitta kunnallisvaaleissa v. 1919 asti.
VastaaPoistaTimokraattinen järjestelmä.
Mitä enemmän lääniä, sitä enemmän ääniä.
Suuri osa Malmia on jäänteitä isoista tiloista ja kartanoista, joiden nimet ovat säilyneet kadunnimissä vieläkin. Malmin Kuvalehti kertoo ansiokkaasti historiasta, varsinkin vanhat numerot, joita ei nyt tässä ole käsillä eli ei ole antaa esimerkkiä.
VastaaPoistaTuomarille tiedoksi: äskettäin saadun ukaasin mukaan enää ei asiakirjoissa käytetä merkintää RN:o 1:11 vaan kiinteistö Solbacka 1:11!
Itsellinen-sanan merkitys on käytön myötä muuttunut. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tehty "Kielitoimiston sanakirja" antaa sanalle kaksi eri merkitystä:
VastaaPoistaitsellinen
1. itsenäinen, riippumaton, omillaan toimeentuleva. Itsellinen nainen. Muutti kotoa ja aloitti itsellisen elämän. Ryhtyi itselliseksi yrittäjäksi.
2. hist. maaseudulla tilapäisansioilla, ilman vakinaista tointa t. omaa maanviljelystä elänyt varaton henkilö.
Ei tuo ensimmäiseksi mainittu merkitys ole mikään "väärä" merkitys, se on nykyisen sanankäytön vallitseva merkitys.
Tämä tärkeä kysymys oli unohtua: millainen talo saattoi olla "hovi"? Ilmeisesti skaala oli laaja, aateliskartano tietenkin (mutta entä korkeampien upseerien virkatalot?) ja viistona pilkkana toisaalta aivan pienet tönötkin kai.
VastaaPoistaPieni korjaus tuohon artikkeliin kyllä Kauhavalla ja muuallakin on edelleen kiinteistörekisterissä taloja.
VastaaPoistaTilat, eli se viimeinen numero on nykyään kiinteistö. Esim.
Kauhava kaupunki 233, Kauhavan kylä 403,
talo 1 kiinteistö on 69 Kivelä, voidaan merkitä 233-403-1-69 tai Kivelä RN:o 1:69.
Kauhavan kylässä on ainakin 16 ns. vanhaa taloa, peruskartalla näkyy nyt ainakin talo nro 55.
Tonteille, jotka sijaitsevat kaava-alueilla, ei anneta nimiä. Kaupungit jotka itse lohkovat kaava-alueellaan tontit.
Haja-asutusalueella ja esim. kaavan lievealueella erottamiset suorittaa maanmittauslaitos 375 vuotta ja kiinteistöt saavat edelleenkin nimet, rekisterinumero voi suuruudeltaan olla myös esim. 1:1234.
Ihanan kartan olet löytänyt. Tuo kartta olis minullekkiin kiintoisa, uudenpi maastokartta minulla onkin tuosta alueesta. Sukututkijana kuva sai käteni aivan syyhyää.
Onko sulla näitä Kauhavalta enemmänkin ?
Mieheni suku on osaksi Kauhavalta ja niitä torpan paikkoja olisi kiva katsella vähän vanhemmaltakin kartalta :)
talollinen = ihminen, joka omisti talon
VastaaPoistaitsellinen = ihminen, joka omisti vain itsensä (elanto syntyi siis pelkästään omasta työnteosta)
loisen käsite avautuu parhaiten savolaisesta sanonnasta: jos ruokaa tuli vahingossa laitettua liikaa, emäntä saattoi purkaa harminsa tokaisuun: "nythän tätä tulj loesiin lapsillekkii".
Ruotsinkielisten kirkonkirjojen aikana itsellisiin viitattiin termillä "inhyses".
Ruotsalaisilla sukututkimussivuilla termejä määritellään seuraavasti:
inhyses = henkilö, joka asui toisen omistamassa talossa, riippumatta siitä, maksoiko hän vuokraa vai ei.
inhyseshjon = köyhä henkilö, joka asui toisen omistamassa talossa, eikä maksanut vuokraa.
Käsitteet vastaavat siis melko tarkoin suomen itsellistä ja loista.
Haa, kerrankin pääsen hiukan "loistamaan" tiedoillani: suoritin puolisentoista vuosikymmentä sitten ympäristöoikeuden, aineopintotasolla silloin vielä maa- ja vesioikeuden, syventävät opinnot kiinteistöjärjestelmästä paksun kirjan kirjoittaneen Veikko O. Hyvösen ollessa vielä aineen professorina. Veikko O. on (tiemmä hän on yhä hengissä) myös tekniikan tohtori TKK:n maanmittauspuolelta.
VastaaPoistaKiinteistöjärjestelmällä on vuosisataiset juuret, eikä osuusluku ole suinkaan menettänyt merkitystään, koska se määrää kiinteistön osuuden (kiinteistörekisteri)kylän yhteisistä alueista. Olen erään kylän yhteisten alueitten osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja ja joutunut siinä puuhassa laskemaan osuusluvuin, joissa on paljon desimaaleja. Nykyisen KML:n aikana osuus yhteisiin ei siirry automaattisesti, vaan osuuden siirtymisestä on sovittava kauppakirjassa tai viimeistään lohkomistoimituksessa; niinpä jotkut kesämökin ostaneet hämmästyivät, kun heillä ei olekaan osuutta eikä äänivaltaa osakaskunnassa.
Suurimman käytännön merkityksen osuusluku saa, jos yhteisestä vesialueesta muodostunutta vesijättöä jaetaan tai myydään "rantakiinteistöön" liitettäväksi: jollei myyntihintaa pidetä osakaskunnan varoissa, se jaetaan juuri osuuslukujen mukaan osakaskiinteistöille.
Maaoikeudellinen kylä on yleensä sama kuin vesioikeudellinen kylä, muttei välttämättä sama. Varsinkin Itä-Suomessa jonkin kylän yhteinen vesialue voi olla vaikka muutamien kymmenien kilometrien päässä niin, etteivät järven rannalla sijaitsevat kiinteistöt omista lainkaan järven vesialuetta.
Kysymys ei siis ole niinkään esineoikeudesta (MK), vaan nimenomaan maaoikeudesta (ent. jakolaki eli JL, nykyisin KML).
Ad Rienzi
VastaaPoistaBrittiläinen tapa merkitä talo osoitteksi on ikiaikaisen maa-aatelin peruja.
Britanniassa on iki ajat viitattu tilan tai talon nimellä henkilöön, etenkin kun sama suku on saattanut levitä pitkin ja poikin.
Korkeimmmillaan tämä näkyy markiisien ja herttuoiden puhuttelussa, Graftonin herttua on vain Grafton.
Muitten päärien tittelit ovat sitten titteli +lääni. Earl Whyme, Baron Whynot jne.
Mutta sitten on ikiaikainen maa-aateli, joiden tittelit ovat vanhempia kuin Wilhelm Äpärän maahan tuomat paronin arvot.
Näissä titteleissä oleellinen ero on "of". Lord Whyme viittaa pääriin, joka on siis saanut arvonsa kuninkaalta, mutta Lord of Whyme viittaa Whymen tilanherraan, jonka titulaari on vanhempi kuin...
Ja jotta asia saataisiin vielä monimutkaisemmaksi, on sitten vielä alikartanoita, eli joku voi olla "of Somepeopple by Whynot"
On täysin etiketin mukaista edelleen muodollisessa tai muutoin täsmällistä ilmaisua vaatiassa kontekstissa mainita "Anna Wilby, Lady of Whorton, Abbothill Manor, Abbothill".
Ja tämä näkyy sitten edelleen, myös kaupungeissa, jossa joidenkin osoite saattaa viitata esim. tontilla kaksisataa vuotta olleeseen kartanoon, kuten Grosvenor House.
Talon nimitystä voidaan käyttää myös virkaan, asemaan tai muuhun auktoriteettiin viittaavana. Näin "St.James Palace" saattaa viitata johonkin ulkopolitiikkaan liittyvään, sillä suurlähettiläitten virallinen edustuspaikka on edelleen tuo palatsi, vaikka Kuningatar asuukin parin korttelin päässä, Buckinghamin herttuan entisessä kaupunki kodissa.
Ad Rienzi: luulen, en tiedä, että kielellisesti "hovi" voi olla muuten vain iso talo, mutta käytännössä (Muolaan hovi jne.) sana liittyi Karjalan kannaksen lahjoitusmaihin, joita oli enimmäkseen Vuoksen kaakkoispuolella.
VastaaPoistaLahjoitusmaakysymys oli erittäin konstikas ja jäi ratkaisematta tsaarin aikana. Ja lahjoitusmaan saajan oikeus siis oli feodaalioikeus.
Viipurin maalaiskunnan kameraalioikeus on hyvin kiinnostava luokka ja liikutus. Siitä on hyvä kirja (I-III), käytännössä peräti vaikea löytää.
Ad Doris 50:
VastaaPoistaKiitoksia oikaisuista ja täydennyksistä.
Löytyy skannattuna Kauhavan 1950-luvun peruskartat ja skannaamattomana voi kuka tahansa Helsingistä maanmittaushallituksen arkistosta (Itä-Pasila, yläkerta). Minulla on sellainen harvinaisuus kuin Kauhava 1:10 000. Siitä jo näkee melkein heinäseipään tarkkuudella.
Ad barbatus in spe: - kiitos tuosta. Tiedän pari henkilöä, joiden sukututkimusinto on lopahtunut, kun esi-isistä on löytynyt "inhysningshjon". Muuan masentui, kun tuomiokirjoista kävi ilmi, että esi-isiä oli tuomittu lampaisiin sekaantumisesta.
VastaaPoistaAd J.J. Marjanen:
VastaaPoistaVai että Hyvönenkin olisi hengissä! Hän kuuluu olleen aika pitelemätön henkilö kokouksissa - kiipesi vaikka pöydälle saadakseen sanoille pontta.
Samaan aikaan oli ensin mainitun kanssa yleensä eri mieltä asioista J. Pietilä.
Verstaallahan vaikutti Immu Melander, jonka tiedot omasta aineestaan eivät liene olleet häävit.
Kauan, kauan sitten luin ja selvitin ja unohdin maa- ja vesioikeudelliset kylät, vanhastaan yhteiset vesijätöt, koskitilat, omaperäismyllyt ja muut alan suuren nimen Kyösti Haatajan teoksista, joista HIITissä sijaitsevassa III sivukirjastossani näkyy vielä olevan "Maanjaot ja talojärjestelmä".
Hoviherra Käkisalmelta, sillälailla esitteli itsensä eräs Pekka ja suuteli naisia kädelle kumarruksen kera. Ei kohteet imarrelluilta näyttäneet. Avulias mies - kehui laittaneensa Annilleen heinäseipäät maahan... "Ja kottiin kun tulin, Annilla oli perunat kuopassa." Uimassa oli käynyt Terijoella.
VastaaPoistaSe on joskus hyvin lyhyt se tarkoitusperä koko elämässä ja maisemassa. Tämä järjesteli pientä ja tarpeellista kieseillä kulkevan tavaratalonsa hylyillä ja Anni sairasti pitkään sängynomana ja sen jälkeen Pekka ajautui johonkin yhteismajoitukseen. Semmoinen oli luonne ettei taloissa katseltu, vaikka suvun talot ja olemiset olleet mahtavat ennen evakkomatkaa.
Olisiko niitä paikallaan pysyminenkään pelastanut.
Yritin saada dytiscus marginalis vesikuoriaisen eli suursukeltajan talven yli vadissa oksien seassa saunan lauteiden alla, hyonteiset silloin kiinnosti. Tämä Pekka oli sen vadin äkännyt ja hujauttanut roskat muka hankeen! Ärrr...
Professori Hyvönen on voimissaan tuossa naapurin isäntänä puunkaatoakin kommentoimassa. Asumme samassa kaupunginosassa kuin vanha laamanni ennen, mutta sen huonommalla puolella: Itämeri on etelässä kauempana kuin Länsiväylä pohjoisessa.
VastaaPoistaJohan Väinö Linnaa lukiessa täytyisi tietää mikä on torpparin status tai mikä on miehiään muonamies.
VastaaPoistaSeitsemästä veljeksestäkin, jotka olivat siis ison talon poikia, selviää miten tiloja jaettiin. Esim. Eerosta, lukumiehestä, tuli Vuohenkalman torppari, ja Timosta, hulivilistä, Kekkurin torppari.
Mökkipitäjäni hautuumaalla on muistokiviä, joissa vainajaa kunnioitetaan nimityksellä "Rusthollarin veli".
Sekin minua häiritsee, kun talonpoikaisjärki on ymmärtämättömien suussa laimentunut maalaisjärjeksi. Voi saatana, mitä litkua.
Olen samaa mieltä, että asioihin perehtymättömille voi nykyään helposti jäädä epäselväksi, että talonpojat olivat todellakin oma säätynsä eivätkä siis edustaneet kaikkia aateliston, papiston tai porvariston ulkopuolisia.
VastaaPoistaMitä tulee eroihin säätyläisten ja epäsäätyisten välillä en ole aivan samaa mieltä Kemppisen heiton kanssa. Vuoden 1918 tapahtumat kärjistyivät nimenomaan kartano-Suomessa eikä niinkään nuijasodan kansannousun alueilla, johon kartano-Suomi ei oikein koskaan levinnyt.
T.
Torpista on erotettava perintötorpat ja vuokratorpat. Perintötorpat olivat esim. 1700-l sen aikaista verosuunnittelua - oma perintöosuus otettiin/saatiin torppana ja vältyttiin kruunulle maksettavasta verosta perinnönjaon yhteydessä.
VastaaPoistaPalaan nyt hiukan vanhaan aiheeseen, mutta toissapäivänä oli ympäristöoikeuden varsinaisen professorin Erkki J. Hollon läksiäisluento, jota kuuntelemassa oli kukapa muu kuin viran edellinen haltija Veikko O. Hyvönen, joka vaikutti olevan varsin hyvässä kunnossa. Juttelin hänen kanssaan siitä ympäristöoikeuden projektista, jossa olin itsekin mukana.
VastaaPoistaIlmari Melanderista minulla ei ole tietoa, mutta sukunimen perusteella hän olisi saattanut olla jopa kaukaisehko sukulaiseni.