Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
1. marraskuuta 2008
Kilpatehtävä – lyriikka
Tunnista kirjailijat. Vastauksia tietysti saa lähettää mutta kerron ne huomenna. Vaikeustaso on korkea.
1.
Ja hänelle kaunotar vastaa:
“Näin kuolet sinäkin hiukan,
ja unohdat avoimen liekin,
vuosisatamme vaakunan,
ja villit sykkivät kukat löydät,
ja yön auringon löydät,
sinä suuresta omenapuusta.
2.
”Rakasti ja tappoi kuoli.”
Synninpäästäjää
Tarvis oisko valkeassa
Talviyössä kuultavassa
Juoksusilmukassa on niin kevyt hengittää.
Pian siihen tottuu kyllä
Jalat kun ei maahan yllä
Henki puuhun jää.
3.
Minä tunsin outoa riemua,
kun tuulia, tulvia nousi.
Minä huusin, kun lähtivät järvistä jäät.
Minä itkin, kun ilmojen siivekkäät
yli kylien soitellen sousi.
4.
Tovi pieni on yö. Pian hetki lyö,
kun herää päivän touhu ja työ.
Kadun melskeeseen, elon helskeeseen,
sen hyörintään ja pyörintään
minut imee syöveri villi.
5.
Puu jos olisin,
riistäytyisin juuriltain
alle akkunas.
Nainen olen. Odotan
sua alle akkunan.
6.
Tule Tuonen tumma pursi,
satamahan miestä saata,
miestä, jonka matka mursi;
kaipaan kangastuksen maata:
pääskyn virttä viiripuussa,
kotikummun kultasantaa,
laituria lahden suussa,
heleätä heinärantaa.
7.
On suuri sun rantasi autius,
sitä sentään ikävöin,
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.
8.
Olin kahdeksan vanha kun fasistit tulivat etelästä,
neljäntoista kun ne ajettiin pohjoiseen.
Älä kysy minulta. Minulle on ihan turha puhua,
paitsi, kun puhuu katkaistu haulikko.
9.
on talvi
ilma on kylmä maa kova
jänö siellä kärsii metsässä nälkää
ei löydä ravintoa
kohta tulee lunta
maassa on lunta
metrikaupalla
miten meidän käy?
eikö ovi pitäisi vihdoinkin laittaa
toveri herra?
10.
Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.
Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Juu, ei tunnista. Hukkaan menee tämäkin.
VastaaPoistaBarbaari kun olen, saattaisin ehkä tunnistaa Juha Vuorisen...
Oliskohan ykkönen Väinö Kirstinää, kuutonen Eino Leinoa ja ja seiska Koskenniemeä. Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.
VastaaPoistaJa tuo kymppi on Hellaakoskea. Enempää en jaksa arvailla Manaajan jälkeen.
VastaaPoistaKokeillaan näin yösydännä ensilumen putoillessa maahan.
VastaaPoista1. Vaikka E. Södegran?
2. Eeva-Liisa Manner on.
3. Tuttu Vuorelan Einari.
4. Sarkian Kaarloko?
5. Eeva Kilpi luultavasti?
6. Tuo oli Tumma.. eli LEINO?
7. Koskenniemi lukee laulukirjassa?
8. Joku punikki-runoilija. Arvo Turtiainen??
9. Oisko itse Kemppisen Jukan?
10. Eteeristä ja panteismia uhkuu.
Ei loppusointuja...No vaikka A. Hellaakoski.
Miten palkinnot? Kuinka monta parasta palkitaan? Miten tarkistetaan, ettei porukka lunttaa googlesta?
"Niinpä laulo Väinämöinen,
VastaaPoistaSoitti soittojen tekiä;
Suloisessa Suomenmuassa
Virret viisahat viritti.
Mutta nyt ej ykskään laula,
Eikä laula, eikä lausu;
Pilvet paksut ja pimiät
Päivän meiltä peittänöövät.
Nyt on Runot ruostettuunna;
Nyt on Laulut lakastunna;
Kieli kehnoksi kahottu.
Voi meitä poloiset pojat,
Voi meitä huonot heittiöt,
Kuin ei kunniass' pitämme
Oman kielen käyttämistä,
Puhtautta oman puheen.
Se ois arvon ansaitsevan,
Kunniaksi kuhuttavan,
Harjoittaa Suomen sanoja,
Omoo kieltä käsitellä."
Kuka?
Vuorela (3), Leino (6), Koskenniemi (7) ja Saarikoski (9) arvattu oikein.
VastaaPoistaSarkia (4) vasta muiden avulla.
Veikkaukseksi Sinervo (8).
Muista korvapuustit.
T.
Olen nähnyt miesten juoksevan jonkun notkoselän perässä kunnes ovat saaneet sen tasaista vasten. Notkoselkä, kuin taitekatto, kuin tietynlaisten talojen korkeat ullakot, niitten katot. Se on asia jossa minä en pysty kilpailemaan. Sanonkin heti lempeästi että joka haluaa että yö on kuin katonharjalla pysyttelemistä, kiivetköön sinne.
VastaaPoistaluki tossa.
mutta kumma kyllä jotakin mäkin vielä muistan ilman lukemistakin, vaikka en eilistä. Heräsin ja ihmettelin, että mistä tohon lattialle oli tullut tuo punainen - on se puuta - ison mustikan kokoinen pallukka. Se on ollut liimalla kiinni jossakin. Siinä on sitä kuivunutta keepperiä sen verran jäljellä. En ole Hercule Poirot, mutta luullakseni tarjoilija sanoi minulle eilen, että täällä ei saa nukkua ja jostakin syystä olin laittanut housut pesukoneeseen.
Mutta faija lausu tuota Leinoa niin paljon, että sen ainakin tunnistan vaikka humalassa.
ja tän muistan
ja kala kynnyksellä
ja haavoitettu tammi,
veren kivi ja peitetty kaivo
ja raudan hypnoosi.
siis Manneria.
mutta tämän mä tarkistan kirjasta
sillä usko jota sanotaan luottamukseksi ei ole asia,
se on sielusi tila.
Ja kun miehet on valittu, on vapaa tahto jo käytetty loppuun.
Siitä alkaen on kaikki selvää johdatusta.
Kaarlo Sarkialta mä kuitenkin osaan ainakin
Mua matkallani, rumuus, öin ja päivin väijyt.
Joka pensaikosta
mua tirkistelee tihrusilmäs häijyt.
Joka askeleelle virität paulas,
joka käänteessä odottavat ansas
ja kuoppas ja ritas.
Joka kadunkulman takaa kiertyy lieron-kaulas
ja sen päässä mandrillin-kitas
iljettävästi löyhkäten maiskuttaa ja yökkää.
Joka kujalla taapertelee kääpiökansas
ja kuhisee ja kähmii.
Joka viidasta sun hyenasi hyökkää,
joka raosta sun niveljalkas rähmii.
Osaan pidemmällekin ja muistan vielä että se kirjoitettiin lieron-kaulas ja mandrillin-kitas. Faija ei osannut sanoa mulle mikä on mandrillin-kita, kun siitä joskus vuonna viisi oli puhetta. Huomaan että alkava krapula saa puheliaaksi, tai siis naputtelemaan. Kädet tärisee sen verran, ettei edes stendari meinaa pysyä hyppysissä. Ei tule lyöntivirheitä. Ei tule. Ei tule. Etule.
katsotaanpas tämäkin tässä samalla - kävin en sano missä ja mitä
Tenhossa kiipesin portaat ("ei ne koulut ikää lisää", sanoi
vahtimestari), niin meni ilta, olin kuolla
onnesta ja Helsingistä, ne jotka minua
opettivat, tuskin oppivat mitään.
Kyllä muistan, kun usein istuin viereisessä huoneessa ja katsoin
kun toiset
tanssien kiersivät sitä mikä minun yksityinen
alueeni oli, minun synnyinpaikkani,
kotipiha ja ikkuna, jonka alla kehäkukat kukkivat aina.
Joo otin oikein kirjan mukaan ja kun toi naapurin vanha täti oli tuolla parvekkeella,niin luin sen sille. Pitää mua aika densana ja typeryksenä ja on siinä varmaan oikeassa. Tosin se ei kai ole iso juttu sille. Eikä mulle. Mutta tänäänkö on pyhäpäivä. Aika hiljaista oli tuolla ulkona. Mulla on muuten nojatuoli täällä parvekkeella ja tämä masiina on tässä sylissä.
Mä näin joskus sellaista unta, että siinä unessa siis sanottiin, en tiedä kuka, sellainen sisäinen ääni se oli, että ihminen on pelkästään metallien ajattelua, ei mitään muuta ja että se on olemassa vain sen takia.
ja on mulla yksi toinenkin outo uni, kun kerran heräsin vähän samalla tavalla tuolta kellarista ja luulin nukkuneeni sellaisen suuren patsaan vieressä - siis metrejä korkean, joka muistutti istuvaa Buddhaa mutta ei se se ollut. Joku toinen. Se mulle jutteli, mikä oli outoa.
Hiljaisuus.
On kuolema kaunis, valkea vainajain paari.
Linnunrataa liukuvi venho,
kumottaa kultakaari.
Se kai oli Einari Vuorelaa, vai oliko.
Tää on Eila Kivikk'aholta kuitenkin
Läpäjävä vedenkalvo
Vipajava kuva kuun.
Älä katso. Älä valvo.
Nuku tuoksuun tuomipuun.
Hellaakoskelta muistan
Hyvien kirjojen vahvaa juomaa juoden
elänee joku läpi usean raskaan vuoden.
ja se sitten siitä, mutta. mitenköhän olo kohenis. Juomallako kenties?
t.
jussi
ps
kun tänne postaa - kokeilin Safarin lisäksi Firefoxia, niin se ilmoittaa, että URL sisältää kiellettyjä merkkejä
Mukava kilpa ja mainiot palkinnot: tuoksuva vastaleivottu pulla jokaiselle vastanneelle.
VastaaPoistaGooglaamalla seiska: Koskenniemi (on niin kaunis)
VastaaPoistaHyi mua!
Vain vitosen (eka minulle lahjoitettu runokirja!) ja seiskan tunsin varmasti. Kympistä olin melko varma. Kutonen kuulosti niin häneltä, ettei voinut olla kenenkään muun. Ysiä epäilin enemmän valitsijan kuin tuntemukseni perusteella.
VastaaPoistaJa lunttasin googlesta, menikö oikein. Ykköstä en tiedä vieläkään.
Oli kivaa!
1.Väinö Kirstinä (?)
VastaaPoista2.Eeva-Liisa Manner
3.Einari Vuorela
4.Kaarlo Sarkia
5.Eila Kivikk'aho
6.Eino Leino
7.V. A. Koskenniemi
8.Jyrki Pellinen
9.Pentti Saarikoski
10.Aaro Hellaakoski
Onko palkontona kolmipyörä, pieni tynnyrillinen rahaa vai...korvapuusti?
!. Kirstinä
VastaaPoista3. Vuorela
4. Sarkia
5. Kivikk'aho
6. Leino
7. Koskenniemi
tervehtien eräs nuorempi rouva, joka lukee vanhempia runoja
1. Väinö Kirstinä
VastaaPoista2.Eeva-Liisa Manner: Tämä matka 1956, Ruth Ellis -sarja
3.Einari Vuorela: Varjoleikki 1925
4.Kaarlo Sarkia: Santa Margherita IV
5.Eila Kivikk’aho: Niityltä pois 1951
6.Eino Leino: Simo Hurtta 1904, Sykkö
7.Koskenniemi
8. -
9. Pentti Saarikoski
10. Aaro Hellaakoski. Jääpeili 1928, Kuutamo metsässä
"Perseus koki luonnollisen kuoleman
VastaaPoista(eikö kaatunutkaan
ammuttuna liina silmillään)
mitkä olivat viimeiset sanansa
mitä virkkoi hän vuorelta kierittyään
oli minullakin kerran
oma puro"
Yhdeksikkö on osittain käännöstä saksankielen oppikoulun kirjasta. Tarinasta, joka menee suunnilleen näin, sikäli kun noin viidenkymmenen vuoden takaisia asioita muistan:
VastaaPoista"Es ist Herbst, die Luft ist kalt und Erde hart. Im Walde leitet Lampe, der Hase Not, er hat keine Nahrung..."
8. Aku-Kimmo Ripatti???
VastaaPoista8. Paavo Rintala?
VastaaPoistaVastaan kaikkiin kyllä!
VastaaPoistaJa lisäksi:
1. ???
2. Olisiko Eeva-Liisa Mannerilta?
3. Einari Vuorela - Varjoleikki
4. Kaarlo Sarkia
5. Eila Kivikk'aho - Nainen
6. Eino Leino
7. V. A. Koskenniemi
8. ??? ???
9. Pentti Saarikoski - Vallankumous
10. Aaro Hellaakoski - Kuutamo metsässä
Kaikkea ei voi tietää. Nyt olisi kovin tähellistä tietää reeskaverkon silmäkoko ennen Inarinjärveen nakkaamista.
Mutta Jussin tunsin heti tai pian. En tiedä, montako riviä siihen tarvittiin. Ja iloitsin, iloitsin! Olin jo ehtinyt kaivata. (Jos ihminen on "pelkästään metallien ajattelua", onko metalli ajattelun kohde vai se, joka ajattelee?)
VastaaPoista11. Jussi, jumalauta!
VastaaPoistaPitikin mennä kehumaan... Tässähän menee koko pyhä tätä ratkoessa.
VastaaPoista1) en tunnistanut heti, mutta hyväksyn muiden ehdottaman Kirstinän - häne se on
2) tunsin Mannerin
3) ensi sanoista helppo ajoittaa ja loppu paljastaa jo tekijänkin - Einari V
4) tämän riimittelyn tuntee Sulinin Kallen tekemäksi
5) iki-ikinaa Kivikk-ahoa
6) Leino - kovaa kamaa kuolinilmoituksissa, jos vainaja harrasti veneilyä
7) tämä on helpoin - VA itse
8) Turtiaiseksi liian tosikko, Sinrvoa - siis Elviä on ehdotettu - mutta mieheltä vaikuttaa... Ripatti on hyvä arvaus, koska ikäkin sopisi justiinsa... ok, Aku-Kimmo.
9) Pena
10) tämä on myös helppo - Hellaaskosken säkeen tuntee
11) mutta kuka on anonyymin kansanrunoilija? Ilahduin ensi säkeistä, että idolini Viina-Mattihan se... mutta olikin savolainen... vaihtoehtoja riittää Korhosesta Gottlundiin ja Oksasesta Kymäläiseen, olisi Tuovinen ja Puhakkakin. Eli arvaukseksi menee - Paavo Korhonen?
Hauska kisa käytäväksi kuppilan pöydässä.
7)
Koskenniemeä ja Leinoa (jonka tämä katkelma on ollut tällä blogilla esillä jo aiemmin) lukuunottamatta liian vaikea minulle. Pitäisikö kouliintua vai kouluttautua?
VastaaPoistaMusiikin saralla Ylen ykkösellä on menossa tietokilpa osuvalta nimeltään Pähkinänsärkijä, aiemmin oli loistava pohjoismainen Kontrapunkti. Mikä olisi näppärä nimi tällaiselle lyriikkakilpailulle? Minun osaltani osuva olisi lausuttuna [koulutiellä], koska (i) sen voisi mieltää kirjoitetuksi yhteen tai erikseen (ensimmäinen vastaväite) ja (ii) en vieläkään ole varma onko Koskenniemen ao. runon otsikko nominatiivissa vai adessiivissa (ensimmäinen kysymys).
Olen sivistymätön moukka. En olisi voinut sanoa yhtäkään. Minä luen aina samoja uudelleen ja uudelleen ja se ei taida olla mikään näistä. Pitää leventää repertuaaria.
VastaaPoista1)ohi
VastaaPoista2)Manner
3)Vuorela
4)Sarkia
5)Kivikk'aho
6)Leino
7)Koskenniemi
8)ohi
9)Saarikoski
10)Hellaakoski
tunnistapa mestari tämä
VastaaPoistaolin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään,
joka paikasta halusin paeta pois
mutta minne ikänä pakenin
olin sielläkin vieras mies
koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa
ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaKailas
Ad Omnia: väliaikatieto sunnuntaina puoli viisi iltapäivällä - kaikki yhtä lukuun ottamatta on tunnistettu oikein. Uskomatonta!
VastaaPoistatunnistamatta kasi
VastaaPoistaveikkaan sumealla logiikalla, että Neruda ja kääntäjänä JK
pöh, neruda
VastaaPoista8) paavo haavikko, syntynyt 1931
neljäntoista vuonna 1945 lapin sodan aikoihin
Vastaus esittämääni kysymykseen:
VastaaPoistaOmoo kieltä -runouden virittelijä oli Gottlund.
Runo on Otavan (painettu 1831) alkukappaleesta poimittu.
Kunniamaininta Tapsa P:lle, joka harkitsi Gottlundia ja tunnisti savolaisuuden, vaikka lopulta muuhuun päätyikin.
(8) P.Haavikko on joskus melkein kuin M.Rossi, niiltä ei kannata kysellä punaisesta tai mustasta fasismista
VastaaPoistaT.