Etukäteen kiihdyttänyt Juha Uusitalon joululevy osoittautui nimensä veroiseksi: joulun ihmeet, wonders of Christmas.
Levy on ihmeellisen huono. Laulaja horjahtelee pahan kerran, vibrato voisi olla kapeampi ja sovitukset tihkuvat sakariinia.
Valitan.
Haluaisin kovasti saada tilaisuuden suhtautua myönteisesti tekijöihin, etenkin muusikkoihin. Nyt he tahtovat järjestöineen sinänsä kohtuullista lisää ns. kasettikorvaukseen, koska markkinoille on tullut yhdistelmälaitteita, eli mp-kolmosta syöviä puhelimia ynnä muuta.
Perustelut ovat heiveröisiä – aikoinaan myönnetty maksu tyhjistä kaseteista oli tekniikan muutoksen vaatima oikeutettu korvaus.
Asia oli päinvastoin – ja perustelu on luettavissa komitean mietinnöstä (olin mukana) ja monien korkeimpien oikeuksien ratkaisuista. Kodin eli yksityisyyden piirissä tapahtuvan kopioimisen kielto rajoittaisi kohtuuttomasti ihmisten toimintavapautta.
En kyllä muutenkaan pidä siitä, että levy-yhtiöt keplottelevat markkinoilla lainsäädännöllä. Elämme vaikeita aikoja, sanoi Aku Ankan puhua koira. Mutta olisi kovin hyvä, jos markkinoilla kilpailtaisiin tuotteilla ja hinnoilla.
Kirjoitukseni tuntuu olevan tänään pelkästään kielteinen, ikävä ja masentava.
Petyin joihinkin asioihin ja tulin epäluuloiseksi luettuani uuden suomalaisen kustannustoiminnan historian ”Paras tawara maailmassa”. Etenkin selostus kirjakauppiaiden ja kustantajien vaiheista 1800-luvulla ja kuvaus kirjojen hinnoittelusta ja kustannuksista kiinnosti etukäteen.
Etenkin tekijänoikeutta koskevin osin selostus kuitenkin on usein kohdin virheellinen ja kokonaisuutena ylimalkainen ja jopa harhaanjohtava. Muutakin marisemista olisi kiinnostavien ja veresten näkökulmien seassa.
Kuuluisa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Aleksis Kiven oikeudenomistajien lopulta raastuvanoikeuteen mennyt riita on pantu paperille kustantajan ja tekijän (jälkeläisten) riitana, vaikka kustantajalla oli Kiven tekijänoikeuden suoja-aikana ja sen jälkeen tietenkin huoli kilpailusta eli toisista kustantajista. Kivi alkoi 1900-luvulla tuottaa koulukirjana. Koulukirjat olivat se rahavirta, jonka varrelle ylisuuret kustannusliikkeemme syntyivät.
Tuo äskeinen on tekijänoikeudellisen aprikoinnin tavallisimpia virheitä. Ei tekijän ja ensimmäisen ostajan (kuten kustantajan) suhde ole usein edes mielenkiintoinen. Laki tarvittiin sääntelemään teoksen vaiheita markkinoilla eli sitä levitettäessä. Jo 150 vuotta sitten tietyt teokset, etenkin painokuvat ja nuotit, osoittautuivat liian helpoiksi ja halvoiksi kopioida.
Kun markkinat alkoivat toimia, oli aika puhua tulonjaosta kustantajan ja tekijä kesken. Suomessa prosenttipalkkiot yleistyivät vasta 1930-luvulla. Siihen asti kirjailija myi sian säkissä.
Kirjoittaja arvuuttelee, että lainsäädäntömme sai innoitusta Saksasta. Kuvauksen kohteena olevan Suomen Kustannusyhdistys r.y.:n kirjahyllyssä, ylhäällä vasemmalla, on ruotsinmaalaisen Gösta Ebersteinin kirjoja, joissa kerrotaan lainsäädännön vaiheista Ruotsissa, ja saksalainen Bappert-Maunz, jossa selostetaan saksaksi, miten Preussi ja erinäiset ruhtinaskunnat hakivat mallinsa – Ranskasta.
Lukija alkaa epäillä, ettei historian kirjoittaja tunne Ranskan jatkuvia tekijänoikeuskiistoja, jotka olivat täydessä vauhdissa viimeistään 1770 ja päätyivät Bernin yleissopimuksen allekirjoittamisen 1886. Kärjessä olivat näytelmäkirjailijat. Kun suuret kanuunat Hugo, Balzac ja Dumas olivat keksineet kultamunia munivan hanhen, laki kirjoitettiin heidän ohjeittensa mukaisesti ja tuli niin suuntaa antavaksi manner-Euroopassa, että vielä minun lakimiesurani alkuaikoina ranskan taitoa pidettiin tekijänoikeusjuristille välttämättömänä.
Nuorempi kollegani ja kaverini L. Bently on julkaissut vastikään modernin immateriaalioikeuden historian englannin kielellä. (Sherman – Bently, The Making of Modern Intellectual Property Law, Cambridge, 2008).
Silleen.
Kuvassa yksityiskohta minulle mieluisasta kirkosta, joka on Ranskanmaalla Pariisin hyvässä kaupungissa sijaitseva St. Julien le Pauvre. Tekijä tuntematon.
Eikös ne olleet kovia aikoja? Sikäli kuin kysymys oli siitä tarinasta, jossa Aku aikoi uida Vääksyyn (mieletöntä, että juuri Vääksyyn, eikä esim. Hanhivaaraan tai Kurjenmutkaan) appelsiini makaronin päässä nokallaan.
VastaaPoistaHei gargoyle-fanit!
VastaaPoistaKuvaa kannattaa katsoa suurempana. Siinä näkyvä gargoyle eli gargoili on samannäköinen kuin Johanneksen kirkon gargoilit, ja ne puolestaan ovat samannäköisiä kuin Toronton vanhan kaupungintalon "vedensyöksijät" (Kai gargoilit olivat ennen vesikourujakin).
Toiselta katsomalta kaula näyttää aika pitkältä.
Jatkoa Henryn kommenttiin: Klassikkotarinassa Puhuva koira tämä sanoi: "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä." Alkukielellä "Times are rough, bud, uh."
VastaaPoistaNopealla silmäyksellä kuva olisi vienyt matkani Etelä-Amerikan vanhoihin kulttuureihin.
VastaaPoistaAikoinaan minua olisi kiinnostanut kovastikin kirjaklassikoiden oikeudet. Iso osa näistä maailmanklassikoista julkaistiin jatkokertomuksena sanomalehdissä. Ja kirjailija myi tekstinsä palstamillimetreinä.
Kuinka näiden tekstien tekijänoikeudet menivätkään tai siirtyivät kirjoihin Venäjällä, Ranskassa, Amerikassa jne?
Löysin äskettäin leikkeen Taisto Summasen runosta erään muistikirjan välistä. Sopii Joulunaikaan muistettavaksi:
"Käy äidillä vieraisilla silloin,
kun äitisi elossa on.
Hän odottaa sinua, aina
on sinusta levoton.
Ei moiti, jos käyt niin harvoin,
vain hiljakseen huoahtaa.
Hän lahjaa ei muuta kaipaa,
kun sinut vain nähdä saa."
Kun en tekijänoikeuksista mitään ymmärrä, puhun virsistä.
VastaaPoistaOn niillä virsikirjakomitean äijillä pokkaa, kun ne korjailevat runoilijoiden tekstiä aikaan paremmin sopivaksi.
Yksin oot sinä ihminen, sosiaalisessa mediassa yksin.
Täytyypä tässä jälleen härskisti mainostaa omaa blogiani, jossa käsittelin eilen tässäkin blogissa noin viikko sitten esillä ollutta teema "Yksityissakko".
VastaaPoistaPäädyin hieman perusteellisemmassa pohdinnassani siihen, että Hgin HO:n ja Vantaan KO:n asiassa antamat tuomiot ovat virheellisiä ja että yksityisellä pysäköintivalvontayhtiöllä on oikeus periä sopimukseen perustuvia valvontamaksuja. Sitä ei laki estä.
Minulle tuli kuvasta mieleeni Lorenzo di Medici ja se miten hän muitta mutkitta hirtätti Pisan arkkipiispan. Teko oli spontaani, mutta loistavaa politiikkaa, ja katson että Medicien valta pohjasi juuri siihen välähdykseen, sattuman varaiseen tekoon, joka julisti Firenzen väelle, missä on valta. Todellisuudessa valta syntyi sillä hetkellä, kun Lorenzo osoitti ettei välitä pätkääkään seurauksista.
VastaaPoistaAika harva oopperalaulaja onnistuu joululevyissään, tai yleensä tutussa laulelmareportuaarissa (kuunnelkaapa esimerkiksi kuin hyvin Hynninen laulaa tukkilaislauluja aika huonolla levyllä). Talvelan joululauluja en uskalla edes kuunnella, muistot pelottavat. Ann-Sofie von Otter teki ensimmäisellä joululevyllään tyylitajuista historiaa, uskalsi laulaa ohenteisesti. Kim Borg kyllä onnistui, mutta hän lauloikin joululauluna Beethovenia: Jumalan kunnia luonnossa.
VastaaPoistaSinänsä on kunniaksi, jos on luonnossa levyjään parempi. Kaikki edellä mainitut, esimerkiksi, ovat.
Mitä hahmo huutelee seinästä? Kyllä uskon että hyvää ja tuntematonta saattaa olla eniten olemassa, vaikka ei aina siltä näytä.
VastaaPoistaAd LeenaN: - kyllä se on gargoyle. Notre Damessa on kuuluisia. Johtaa valumaveden seinältä ja torjuu pahoja voimia.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että minä en koskaan ole oikein innostunut Hynnisestä.
VastaaPoistaSe laulaa kyllä hyvin, tarkasti ja...mutta en koe hänen olevan läsnä laulaessaan, vaan ikään kuin laulaja olisi vain jonkinlainen mekaaninen trupetti.
Pavarottissa oli vähän sitä samaa, mutta karisma oli niin toista luokkaa, että ihan yks'hailee, missä oli.
Ad Petja et Reinzi: - ymmärrän mitä tarkoitat. On ikään kuin Fischer-Dieskau -linja, jolle Hynninen asettuu, ja reteämpi linja, jota mm. Usko Viitanen edusti.
VastaaPoistaJoululauluissa ehdoton suosikkini on Kim Borg - luonteva, kaunis basso. (Ellei pane pahakseen hänen ääntämispinttymiään.)
Niin, täytyyhän iilimadonkin välillä sylkäistä.
VastaaPoistaNäitä kivipatsaita on oikeastaan kahta lajia, pelkät kivihirviöt(grotesques)ja käytännölliset gargoilit, vesikourut. Usein vasta vesisade paljastaa eron. Onkohan grotesques-sanalle edes suomessa vastinetta?
VastaaPoistaNuo "holy terrors" ja muut taitavasti tehdyt koristelut katedraalin korkeuksissa oli tarkoitettu enkelten katsottaviksi.
Halusivatko kivenhakkaajat kertoa kuvillaan, miten kamalaa täällä alhaalla on? Tuollaisten hahmojen hakkaaminen oli varmaankin hyvin terapeuttista. Ihan niin kuin on joululaujen kuuntelukin.
"Täytyy sanoa, että minä en koskaan ole oikein innostunut Hynnisestä.
VastaaPoistaSe laulaa kyllä hyvin, tarkasti ja...mutta en koe hänen olevan läsnä laulaessaan, vaan ikään kuin laulaja olisi vain jonkinlainen mekaaninen trupetti."
Vesku ei osaa Laulaa, vaan esittää laulamista. Sellaistako kaipaat?
Jorma Hynnisen tukkilaislaulut: levyn julkistamistilaisuudessa olin mukana ja sain kuulla lauluja jo ennen sitä. Hynninen innostui asiaan omista nuoruudenkokemuksistaan tukinuitossa. Hankkeella oli myös hyväntekeväisyysfunktio. Moderniin kansanmusiikkiin - Maria Kalaniemi - perustuvat taustat eivät ns. hippaa ota useastikaan laulumelodiaan ja vaativat useamman kuuntelemisen, jos varsinkin Kipparikvartetti & Co on kuulijalla kirkkaana mielessä.
VastaaPoistaIsoisäni, s. 1896, oli ammatiltaan mm. autoilija, ja muistan meidän jossain ulkorakennuksessa nähneeni Gargoyl tai Gargoil tai Gargoyle-nimisiä öljykanistereita. Päniköissä oli irvistävän otuksen kuva.
Mun ihmettää muutama asia:
VastaaPoista1. Hyvitysmaksuja kerätään vuodessa yli 10 miljoonaa, eli yli 100 miljoonaa 10 vuodessa.
Opetusministeriö on päättänyt niistä. Onko 100 miljoonaa "vähäisehkö" summa ?
Perustuslakivaliokunnan lausunto 27/2004 vp
Perustuslain 80 §:n 1 momentin lähtökohtana on, että asetukset antaa valtioneuvosto. Ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (HE 1/1998 vp , s. 132/II, PeVL 34/2000 vp , s. 3-4).
2. Jos koko äänitemyynti on vuodessa 50 miljoonaa (tilastoja IFPI: sivulla www.ifpi.fi) ja artistien osuus ehkä 4% eli 2 miljoonaa, niin onko kohtuullista, että koska artistit saavat varsinaisesta levymmynnistä 2 miljoonaa, niin heille pitää hyvittää 10 miljoonaa siitä, että kyseisiä teoksia kopioidaan omaan käyttöön. Omaan käyttöön kopioiminen on perusoikeus, kuuluu omistusoikeuteen. Mitä kohtuullista siinä on ?
3. Eikö se vääristä kilpailua, että jos joku kopioi ranskalaisen artistin musiikkia, niin siitä sitten hyvitetään Suomalaista artistia ? Hyvitysmaksuja perustellaan sillä että niillä hyvitetään artisteja. Euroopassa kilpailun vääristäminen on kiellettyä. Kotimaisen suosiminen on kiellettyä ja ulkomaisen syrjiminen on kiellettyä.
Hyvitysmaksuja ei lainkaan hyvitetä ulkomaisille artisteille joiden teoksia kopioidaan eniten.
Juttu hyvitysmaksujen tilityksistä:
( EFFI: n sivut, löytyy Googlella: Kuluttajan edut turvattava uudessa tekijänoikeuslaissa" )
4. Mites sitten tää uusi hyvitysmaksu laajakaistoille. Puhetta on ollut 100 miljoonasta vuodessa. Asian lienee valmistelee Opetusministeriön Jukka Liedes, jonka vaimo nyt sattuu olemaan Kopioston toiminnanjohtaja (kopioston toimintakertomuksen 2007 mukaan). Tuo 100 miljoonaa tulisi kai kopiostolle.
AV-jaoston jakama raha tulee videotuotteiden hyvitysmaksuvaroista.
Jos vaikka kävis vielä niin että AV puoli voisi jakaa Tanja Saarelan puolisolle Olli Saarelalle vaikka 10 miljoonaa joka vuosi...
Jos ajatellaan näitä "kolme suurta", niin Pavarotti on ilman muuta loistavin äänellisesti, mutta ei läsnä oleva. Varsinkin videolta näkee, että mies oikeastaan ole laulussa sisällä, vaan enemmän aikaa haltioitunut omasta äänestään.
VastaaPoistaJose Carrerasin äänessä kuuluu ponnistus, paikoin jopa näkee, kuinkä hän sananmukaisesti nousee varpailleen.
Placido Domingo sitä vastoin laulaa helpon tuntuisesti, ei toki niin loistavasti kuin Pavarotti, mutta hänen laulamisessa kuuluu läsnä olo, eläytyminen ja tulkinta, jotka koskevat oikeasti esitystä.
Jose Cura on vähän siinä ja siinä... Laulaa hyvin, mutta maistuu työltä.
Olen laittanut poliisille kirjeen siitä, miten koin tai näin maailman. Ja sitten tänään minun mies kertoo, että tämä nainen, joka on totisesti auttanut ja tukenut, selittänyt mitä mieltä hän on miesten aggressiivisuudesta ja kaikenlaisesta manipulaatiosta soittanut miehelleni ja yrittänyt puhua taas toiseen suuntaan jotain: nyt minulla nousee kuva maailmasta, missä kukaan ei ole enää lojaali kenellekään ja kaikki pelaavat jotenkin jotain falskia peliä jonnekin ja suojaavat jotain omaa olemista mustamaalaamalla toisensa jne jne eli alkaa tuntumaan, että olen aivan omaa laatuani maailmassa enkä vieläkään tunnista tai tunnusta olevani sairas tai edes ahdistunut.
VastaaPoistaOlen vain ällikällä löyty sillä tämä, että naisihmiset, joihin luotan lähtevät puhumaan minusta jotain mistä en enää voi ymmärtää tarkoittavatko sitä mitä sanovat vai ei rupeaa tuntumaan, että kaikki ovat jotenkin salaa toistensa vihollisia?
Mutta ihmistenhän tulisi olla toistensa ystäviä koska sitähän kaikki julistavat kuitenkin. Ei siis näy tekojen kohdalla. Ja kun kyseenalaistaa sitä, että joutuu yhtäkkiä negatiiviseksi ihmiseksi toisten mielestä (esim. Iines tai tämä henkilökohtainen aika uusi ystävä) niin sitten saa itse vain jotenkin perääntyä siinä mielessä, että on epäillyttävän "paha".
En tahdo pian ymmärtää mitään. On siis outoa, että naiset minun tapauksessa aina puhuvat ihmeitten ajasta ja silti tekevät selän takana korjausliikkeitä, missä eivät olekaan enää samaa mieltä.
Ollaanko todella sellaisessa taitekohdassa, missä vahvat naiset ja omaa linjaa vetävät naiset eivät enää jaksakaan uskoa toisiinsa ja näin kukin pelaa omaa tulevaisuuden
pussiinsa? Ihan kuin olisi maailmanloppu edessä ja naiset haistavat mahdollisuutensa kutistuvan? Ovat siis hyvää pataa minulle ja minunlaisille muutosagenteille kun puhumme ns. naisten kesken ja sitten kun silmä välttää soittavat (!) miehelleni ja kertovat sen ikäänkuin heidän kesken jotenkin vääristeltynä, että olen vähän seonnut?!
Rupeaa tulemaan outo olo. Sanoin miehelleni, ettei saa ottaa vastaan sellaista puhelua mistä ei voi avoimesti vastata. Minä olen kritisoinut meidän avioliittoa avoimesti koska olen avoin kaikin puolin. Meillä on silti omat asiamme, ja niitä olen pitänyt meidän asioina. Olen joutunut altavastaajan rooliin hyvin pitkään ja miettinyt miksi naista ei avioliiton sisällä kuulla. Miettinyt niitä seikkoja, joiden takia minun ystävättäreni lähti selän takana puhumaan miehelleni.
Miksi miesten kesken on korkea lojaliteetti mutta naisten kesken vallitsee ikuinen aavikon laki.
Tästä syystä naiset eivät pääse feminismiteorioissa eteenpäin mielestäni. Olisi joskus autettava oikeasti naista, eikä vain siihen pisteeseen, että saa itse hyvän iskupaikan tai maton vedettyä toiselta naiselta hänen jalkojen alta. Sisarukset eivät siis tue.
Tukevat kunnes pettävät tukensa.
En voisi itse milloinkaan ajatella, että soittaisin kenenkään vaimolle/miehelle ja kertoisin ikäänkuin luottamuksella tai kahden kesken asioita. Olisin hyvin varovainen, etten mokaa toisen antamaa luottamusta. Mutta minuun päin tämä ei päde, professori Kemppinen.
Olen ihmeissäni. Ja kaiken lopuksi tulen siihen lopputulokseen, ettei avoimuus ole mitenkään hyvä asia: on valtavan vaarallista kelle vaan. Ihmisyys ei ole vielä siinä pisteessaä, että voi luottaa. Ihmiset ovat siis heti käyttämässä hyväksi toisen hyväuskoisuuden, josta siis olisin kirjoittanut teille:
Vain ihmeitten aika muuttaa tämän.
Minä en pidä edes Jorma Hynnisen tavasta kävellä kadulla, kuitenkin jokainen kävelköön niin tai noin. Sitä vartenko ne gargoilit on, ettei kaikilla sanoilla tarvitse mieltään liata ja toisten mieltä pahoittaa.
VastaaPoistaYksi parhaiten muistamiani elokuvia 60-luvulta on William Dieterlen -39
VastaaPoistaohjaama Notre Damen kellonsoittaja pääosassa loistava Charles Laughton eli kellonsoittaja Quasimodo. Oli kuvattu noissa kuvan näkymissä katedraalin ylätasanteella. Taisin nähdä lapsena painajaisia siitä, kun kellonsoittaja kaatoi sulaa lyijyä alhaalla olevan väkijoukon päälle...
Katedraalista toiseen: Pariisin lähellä olevassa Chartresin katedraalissa on kauneimmat tietämäni lasimaalaukset.
Gargoylesta on käytetty suomennosta räystäspiru. Eikö se olekin hyvä!
VastaaPoistaAd Omnia: Hynnisen tukkilaislevystä ja tangolevystä pidin - mutta sanon vielä kerran, että minua miellyttää tietty nöyryys. Hän ei laula niitä ilkkuakseen eikä väläytelläkseen.
VastaaPoistaPetjan mainitsemiin tenoreihin on lisättävä aina Caruso. Vaatimattomasta äänitystekniikasta huolimatta äänessä oli jotain ainutlaatuista.
Katsokaakin, löytyisikö se erittäin hyvä vanha radio-ohjelma Carusosta Yle Arenasta. Enrico oli alkujaan korkea baritoni...
Äänityksen taakse pitää vain kuulla. Carusohan oli spinto ja siinä fakissahan on ollut muitakin alkujaan baritoneja. Ilmeisesti heidän tekniikkansa on jonkinlainen semifalsetti.
VastaaPoistaRoberto Alagna sopii myös mainita.
Minusta aika hyvä.
Oma ääneni oli nuorena erittäin korkea, metallinen ja voimakas, hieman samaa tyyppiä kuin Juan Diego Florezilla, mutta on syventynyt siitä, niin että hopea on muuttunut vaskeksi.
Korjaus kommenttiini: kuvassa ei siis olekaan Notre Damen katedraali niin kuin virheellisesti oletin.
VastaaPoistaHynnisen tangolevy on huippu. Kun "Järjen veit" karjaistaan, siitä ei tulkinta parane. No, voi olla, että liiankin läheltä näitä olen seuraillut. Hynninen levytti aikoinaan myös evergreenejä Sarmannon kanssa. Ajatuksena oli tuoda lied-ajatusta amerikkalaiseen musikaaliin. Jotain siitä kuitenkin jäi mielestäni puuttumaan; evergreenit eivät toimi lied-periaatteella - pianoluritusten lisäksi tarvitaan läskibasso ja keittiövälineistä vispilät soundiin. V****, kun nyt pitäisi tähän laittaa hymiö, mutta voi ***** ja ******** *******, kun meille niitä ei oppikoulussa opetettu.
VastaaPoistaRuokonen,
VastaaPoista'räystäspiru' on osuva sana. Juuri sitä ajattelivat keskiajan ihmiset monien gargoilien olevan. Ne kurkkivat alas ja tarkkailivat ihmisiä niin kuin paholaisenkin uskottiin tekevän.
Tietenkin eläintenmuotoisia vesikouruja oli jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa ja Roomassa.
Otin puhelimen tänään käteen ja soitin naiselle. Selitin ensin, miten minun elämäni kiinnikkeet horjuvat, jos koen, että minua manipuloidaan joka suuntaan. Mitä siis uskoa, kysyin häneltä? -Hän vastasi aivan rauhallisesti, ettei ole soittanut miehelleni. -Voit olla varma, etten tekisi sitä sinulle hän sanoi. Sinun mies manipuloi, jotta sinä menisit sekaisin. Hän ei voi hyvin, ymmärrä nyt, että elät hyvin manipulatiivisen ihmisen kanssa.
VastaaPoistaMutta miksi? Miksi mieheni on tuollainen minulle - mitä mieheni on kaavaillut ja miksi ihmeessä? Onkohan tässä käynyt niin, että kun minua ruvettiin kiusaamaana mieheni on alkanut vetäytymään poispäin ja otti kiusaajani agentin roolin. Hän kiusaa siis minua koska se on hänelle helpompaa; ei tarvitse silloin nousta vaimonsa vierelle puolustamaan koska se olisi liian vaativaa. En tosin ole sitä pyytänytkään, mutta en myöskään valheita, joita kerrotaan.
Sitten kun menen aivan ymmälleni enkä enää tiedä mitä uskoa niin minun itkuni koetaan täällä kotona kuin minulla olisi psyykkisiä ongelmia. Ovat siis aggressiivisen mieheni puolella vaikka huudot ovat minun. Eivätkö lapset tajua, kuka vanhemmista on se vihamielinen ja kuka ei? Miksi mieheni ei kuuntele, rauhoita ja pyydä minua tekemään jotain hauskaa. Miksi hän vetäytyy omiin oloihinsa (joka ilta jossain, suurin osa ajasta kylläkin omien vanhempiensa luona) eikä puhu. Ei vahingossakaan puhu. Jo viime vuonna näihin aikoihin sanoin, että haluan, että hän tulee perheterapiaan. Ei todellakaan koe mitään tarvetta. Hän on varmasti jo kuitannut minut ulos elämästään koska mieheni suvulle ns. eroon pääseminen on aina noussut ensimmäisenä vaihtoehtona. Eivät siis missään nimessä ryhdy dialogiin, en ole ikinä kuullut heidän debatoivan mitään. Kun sanon tästä mieheni sanoo, että hän soittaa joka päivä puhelimella minulle. Se on hänelle dialogia!! Minä sanoin, ettei se ole dialogia kun hän kysyy mitä syömme illalla, se on pelkkää puhelua: samtal på svenska. Ihan kuin kaikki äänähdykset ja tokaukset mitä ulos tulee lankaa pitkin olisivat dialogia. Dialogi on sitä, kun ei muuten tahdo nähdä samaa asiaa laittaa tahallaan teesit ja antiteesit vastakkaisesti ja päällekkäisesti jotta voisi syntyä synteesi. Sitä mieheni ei aio. Hän ei ole ikinä edes harjoittanut sitä; juoksee pois vaan. Ei kohtaa ikinä mitään vaikeaa vaan vaikenee vaan. Vuodet ovat sitten monimutkaistanut monta tärkeää asiaa.
Silti uskon, ettei hän oikeasti haluaisi erota; hän ei uskalla vaan mitään muuta. Ja minun ns. maine häirikkönä kasvaa kun minä yritän olla reipas, yritän pitää itseni pystyssä ja olla jollain asteikolla ns. normaali. Lasten takia taas jälleen mutta lapset ovat kylläkin aina kärsineet tästä piilo-aggressiivisuudesta mitä meidän kodin seinien sisällä vallitsee. Ja käsi sydämellä: se ei ole minä vaan mieheni: mutta tietysti se, että juttelen netissä on häntä ärsyttävää. Mutta silloin muistutan häntä niistä 15 vuodesta ennen tätä nettiaikaa milloin taas jouduin (kuten hänen äitinsäkin) istumaan yksin keittiön jakkaralla ilman sosiaalista kanssakäymistä.
Jos yritin siitä taas tulla pois kuulin miten tuhlaava olin. Jos menin jonnekin sain kuulla olevani kevytkenkäinen (muilta). En siis saanut elää missään ja lopulta rupesin olemaan HG täällä netissä.
Nyt on sitä aikaa pian mennyt 3 vuotta: 2006,2007,2008.
Ja kun täällä kerran olen ja oivallutan asioita (jos sen teen?) niin se on silti jollain lailla lohtu tähän muuten kauheaan pattitilanteeseen, jota mieheni firma/vanhemmat/katajanokan naapurit yhdessä veivasivat käyntiin minulle. Olen siis tämän sisäpiirin sisällä sopiva uhri heidän omalle muuttumattomuus-tarpeelle. Ei siis muutostarpeelle vaan pikemminkin muuttumattomuustarpeelle. Eivät aio muuttaa ajatustakaan eikä ajatuksen poikastakaan - ja siksi heille on aina helpompaa, että minä olen vain hullu ja minulta voi vain repiä ja varastaa kaiken ja myydä omille firmoille ja siitä eteenpäin.
En usko, että edes itse reflektoivat mitä elämä on minulle sen takia. Olen vankilassa. Vaihtoehto on yhtä hirveä: istun luultavasti vain pienemmässä keittiössä vieläkin yksinäisemmin sillä mieheni on tenyt PR-työtä itsensä kanssa kaikki nämä vuodet; ja tämä minun uusi ystävä terveydenhoidon alalta sanoo, että ovat siksi menestyviä koska ovat niin manipulatiivisia. Mieheni sanoo jo nyt, että minun ystäväni ovat tästedes vain hänen. Hän on itse se kiva ja minua ei kukaan kaipaa koska olen kuulemma niin pirullinen tai inhottava.
Mutta en ole! Olen tavallinen ja avoin ja avioimuudella on kova hinta mitä ÅA:n on hyvä tietää.
(ei tarv. julkaista, on niin henkilökohtaista)