Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
3. marraskuuta 2008
Vastaukset ja muuta
1. Väinö Kirstinä. 2. Eeva-Liisa Manner. 3. Einari Vuorela. 4. Kaarlo Sarkia. 5. Eila Kivikk’aho. 6. Eino Leino. 7. V.A. Koskenniemi. 8. Paavo Haavikko. 9. Pentti Saarikoski. 10. Aaro Hellaakoski.
1. F.E. Sillanpää. 2. Hannu Salama. 3. Kalle Päätalo. 4. Pentti Haanpää. 5. Mari Jotuni. 6. Antti Tuuri. 7. Väinö Linna. 8. Mika Waltari. 9. Juhani Aho. 10. Antti Hyry.
Runoista oikeat vastaukset löytyvät kokoelmien tarkkuudelle teidän vastauksistanne. Saarikoski osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tuo S. Nyströmin Saksan oppikirjan sitaatilla aukeava jakso on runosta Vallankumous ja vihje tunnistamiseen on ”toveri herra”, epätavallinen puhuttelu, vai mitä?
Lähes vaikeimmaksi osoittautui Haavikko, runosta teoksesta Runoja matkalta salmen ylitse. Vasta sunnuntaina illalla joku kirjoitti laskeneensa runossa suoraan sanotut ikävuodet, jotka kertovat 1931 – jos huomaa häväistyksen, nimittäin että ”fasisteilla” tarkoitetaan peräkkäisissä säkeissä venäläisiä ja saksalaisia, kuten mielestäni kuuluukin.
Jäljennän tämän 1973 julkaistun runon huomauttaakseni, että vaikeasti käsitettävä keskuslyyrikko on vain yksi Haavikon hahmoista. Runo on myös oudon ajankohtainen.
”Fasismia vastaan on taisteltava, tässä ja nyt,
aina ja kaikkialla.
Kolmekymmentäviisi vuotta ennustuksenani on ollut aina
tapio, tappio, häviö ja tuho.
Pörssin romahdus, rahan arvon nousu ja vakavointi,
olen ollut monta kertaa luopua ennustuksestani.
Mutta minä haluan elää siihen saakka ja nähdä
miten selviytyvät kaikki nämä mainiot miehet.
Nämä jotka eivät saata tietää että ennen kuin
historia on ruohon kielelle kirjoitettu.
Nämä joitten elämä on ollut hyvää kallista koulua,
oikeita vastauksia vääriin kysymyksiin.
Joilta ei ole kysytty mitä sinä tulit maailmaan
tekemään,
jotka eivät oikein vastanneet
mustikoita poimimaan.
Olin kahdeksan vanha kun fasistit tulivat etelästä,
neljäntoista kun ne ajettiin pohjoiseen.
Älä kysy minulta. Minulle on ihan turha puhua,
paitsi, kun puhuu katkaistu haulikko.”
Proosassa Sillanpää, Salama ja Waltari oli tarkoitettu supervaikeiksi. Sillanpään tuntee mielestäni oikullisesta ja taitavasta siirtyilystä kertomisesta naamioituihin repliikkeihin ja rikkonaisesta virkkeestä. Salaman tekstistä näkee mielestäni, ettei se voi olla vanhaa vaikka aihe viittaisi siihen; lisäksi kirjoituksen hurja etunoja ja V-tyyli kertovat kirjoittajasta. Waltarin epätyypillinen katkelma paljastaa kirjoittajan turhalla viittauksella asfalttiin ja liikkeestä valokuvallisesta elokuvalliseen ja kirjalliseen – kuva, liikkuva kuva, tunnemuisto. Liikasujuvuus näkyy attribuuttien kasaantumisena (matalin, murheellisin metalliäänin).
Jotuni (nro 5., Arkielämää) hälyttää käännetyillä sanajärjestyksillä, joille ei näyttäisi olevan syytä.
Minun korvaani virke jäsentyy. Sekä Haavikko että Saarikoski olivat suuria päälauseen suosijoita (”Tämä runo on pieni näytelmä” – ”Leikki on hiekkalaatikossa”) järjestyksessä subejekti, predikaatti. ”Anhavalisuus näkyy adjektiivien niukkuutena.
Mustapää, joka ei ole tässä mukana, paljastaa kirjoittajan tiedetaustan predikatiiveilla – jokin ’on’ kovin usein jotain.
Suomen kielen parhaissa runoissa – Kiven Timon laulussa ja Sydämeni laulussa, on käsittämättömän vähän adjektiiveja.
Haanpään näyte on poimittu osoittamaan, miksi Haanpäätä niin suuresti kunnioitetaan. Parhaimmillaan hän kirjoitti kirkkaasti kuin Kafka, konstailematta mutta löytäen ihmeellisiä iskuja (”auttamattomasti hullu”) kirjakielisen sanan ”mielenvikaisuus” jälkeen.
Haanpään lauseessa on sellaista helppoutta ja itsestään selvää viehätystä, että siitä tulee mieleen Mozart. Kun se viehätys ei ole joutavanpäiväistä.
Tähän tulee kuvaksi Haanpää, siksi että piippukin on juuri oikean mallinen. Tuota valikoimaa varten luin 42 vuotta sitten Haanpään tuotannon ja käsitin, ettei kirjoittamiselle kumminkaan ole sääntöjä eikä kovin luotettavia mittatikkuja, ja silti tohtii sanoa, ettei likikään kaikki hyvän kirjoittajan teksti ole hyvää – kuten ei Haanpäänkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huvitti tuo 3. Päätalo sikäli, että koska en hänen tuotantoaan tunne, sanat 'nilistää', 'kortteeri' ja miksei 'reppukin' toivat mieleen Veikko Huovisen.
VastaaPoistaVaan saattaa olla, että hänellä nilistellään pikemmin pullonpohjia kuin reppua selästä. Kun näin Päätalon kommenttien vastauksissa, ajattelin että niinpä toki.
Kiireisen ja tietoisesti netissä vain määräajoin elävän oikeudella totean omasta listastani: muutoin (proosa siis) oikein, paitsi F.E.S:n sijaan oletin toista juurevaa prosaistia Eeva Joenpeltoa, ja sitten Tuurin sijaan panosstin Marko Tapion Viimeiseen kesään. Hieno kisa, kiitos.
VastaaPoistaVeikko-setä
Kisat tuo mieleen Pikkukallen... vakava paikka!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan läpilukenut tarkoituksella kenenkään tuotantoa - naukkiminen on riittänyt. Sisar -
Sirkka-Liisa Särkilahti, mm. Tyylintutkimuksen kvantitatiiviset metodit (1977)- on sellaisesta kiinnostunut ja nyt tytär vielä tarkemmista nanohiukkasmittauksista.
Sainpa eilen vedostettua raadille näytettävää ja jos hyvin käy saan pariksi kuukaudeksi töitä just ennen kuin piikkiin kertyy se 65.
Eilinen lista jäi kotikäyttöön, mut Salamasta ja Sillanpäästä oli sydämen tykytystä siis niiku...
Google kyttää Kemppistä, et jos joitain nimiä haluaa julki!!!
Niinpä niin, Catulux, kasi oli siis "joku punikki-runoilija"? Miten helposti mielen pohjamudat pintaan pöllähtävätkään, pelkästä risun sohaisusta lammen pinnassa...
VastaaPoistaGooglettamalla lyyrikot löytyivät vaivatta.
VastaaPoistaProosan osalta Gutenberg-projektikaan ei hevin antautunut haulle.
Sivistyksestä viis, tiedonhallinta olisi avattava myös 'moukille'.
Kyllä Haavikko humisi
VastaaPoistaEn tiedä, kuka, missä ja milloin on opettanut minut olemaan mieltä adjektiiveista, mutta muistan anekdootin, joka seurasi totuutta. Siinä Clemenceau oli pariisilaislehden päätoimittaja ja opasti nuorta toimitusharjoittelijaa: "Kirjoittakaa lyhyitä lauseita: substantiivi, verbi, objekti, se riittää. Ennen kuin kirjoitatte adjektiivin, tulkaa kolmanteen kerrokseen kysymään minulta, onko se tarpeen."
VastaaPoistaEn minä nyt keski-ikäännyttyäni enää tiedä, mitä pahaa niissä adjektiiveissa oikein on. Sinun käytössäsi esimerkiksi "tyhmä" on aika kiva. "Söpö" voisi olla vielä kivempi.
Hävettää vähän, että en tuntenut Sillanpäätä enkä Jotunia. Heihin minulla kuitenkin oli suhde joskus. En vain kykene muistamaan ruokailua Jotunin teksteissä (vaikka siellä epäilemättä sitä on).
Kummallista oli huomata, kuinka muisti toimi, kun yritti etsiä katkelmien kirjoittajia. Haavikonkin tiesin lukeneeni puolen vuoden aikana, mutten silti ymmärtänyt, kenestä oli kyse. Vaikka toisin kuvittelin, teksti ei tunnukaan jäävän mieleeni rytmeinä ja sanoina vaan kuvina. Ne kaikki, jotka muistin, muistin siksi, että tunnistin kuvan, johon olin joskus jäänyt, miettinyt sitä, etsinyt sen tunnelmaa.
keskustelu googlesivistyneen kanssa voi tietty rasittaa. se ei vain lennä kun tarvitaan tuumaustaukoja taskutietsikkaa. kirjoihin päänsä pantanneiden kanssa ei kerää suosiota letkauttelemalla omasta tietämättömyydestä. täytynee kyetä osallistumaan ns. antavasti. Luennoimatta.
VastaaPoistaMummolle:
VastaaPoistaJoo, mutta jospa tuo Clemenceau olikin salaa muinaishebreantuntija, testaten harjoittelijan älykkyyttä.
Kukaan muu ei nilistä reppua selästään kuin Päätalo. Varma murrevinkki.
VastaaPoistaHaanpää-teksti oli kiero, mutta tuo teksti tänään kertoi oleellisen, mestarinkin tekstistä osa on "melkein mestarillista".
"Niinpä niin, Catulux, kasi oli siis "joku punikki-runoilija"? Miten helposti mielen pohjamudat pintaan pöllähtävätkään, pelkästä risun sohaisusta lammen pinnassa..."
VastaaPoistaTjaa. Kirjoittelin yömyöhään väsyneenä pätkivää tajunnanvirtaani ja sormet sousivat noin. Voi sentäs.
Puhutaan sitten vasemmistorunoilija A. Turtiaisesta. Ettei tässä tule loukanneeksi kenenkään uskontoa tai uskonnollista maailmankatsomusta.
Mutta Stadin Arskalle olisi varmasti kelvannut tuo "punikki runoilija"; kyllä kait ja varmaankin mies kuoli väriänsä tunnustain.
Tämä tunnustus sopinee tänne: kävin katsomassa Päätalo-elokuvan ja liikutuin.
VastaaPoistaEn tied, enkä välitäkään. elokuvallisista ansioita (tässä yhteydessä), mutta kyllä siinä filmissä on ytyä Päätalonsa lukeneelle.
Minulla oli seurana kaveri, joka ei ole lukenut yhtäkään Päätaloa. Hänen kommenttinsa oli paljon puhuva: Päätalohan oli koko leffan mulkuin tyyppi.
Itse istuin puolet elokuvaa tilassa, jossa Kalle on oli filmin lopussa.
Kemppisen antama vuosiluku Haavikko-sitaatista on hyvä lisätieto. Vuoropuhelua äänekkääksi käyneen kulttuurivasemmiston kanssa...?
VastaaPoistaT.
Vastaukset ja muuta: Jos Kemppinen haluat lukea lyhyesti minun omaa "vastaustani" siitä, miltä minun 7 viimeiset vuodet ovat tuntuneet, lue Järveläisen päreen viimeiset kommentit (mielivallan synty).
VastaaPoistaJos jaksat, niin lue koko päre. Laitoin sellaistakin, joiden merkitys valuu yli muihin alueisiin.
Aikakauden lentäväksi lauseeksihan muodostui Kekkosen Haavikolta lainaama säe: fasismi käy nykyään hyvin kaupaksi.
VastaaPoistaSiihen ei kyllä liitetty minkään valtakunnan viittausta vasemmalle tai itään.
Koska Iines ei halua, että minä kommentoin hänen blogillaan ajattelin pysyä poissa (Iines on ruvennut pelkäämään, sillä kerroin hänelle mitä kaikkea olin joutunut kokemaan ja se pelotti IInestä ja hän piti minua vain kiusaajana):
VastaaPoistaTässä laitoin tänään (hän ehkä poistaa):
..............................
Blogger Iines sanoi...
Uutistieto klo 12.00
Viisi henkilöä on tuomittu Susan Ruususen nettiherjaamisesta kunnianloukkaukseen. Siis anonyymia kirjoittajaa.
Virtuaalista on tullut yhteiskunta.
4. marraskuuta 2008 12:05
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Oli todella aika pistää nettiherjaajat maksamaan tekosistaan. Kuten Iines sanoi, virtuaalista on tullut yhteiskunta ja siellä pelaavat yhteiskunnan lait.
Me aikuiset vielä pärjäämme virtuaalikiusaajien kanssa, mutta sääliksi käy nuoria, joita heidän omilla sivuillaan pilkataan rumiksi, läskeiksi tai ties miksi. Myös sinne soisin nettipoliisin tuovan pelottavan pamppunsa.
Olen - krhm - puuttunut muutamiin herjauksiin Iineksen lähiblogeissa ja nähdäkseni aika hyvin tuloksin. Sain Kompostiin ihan oman päreenkin, josta olen oikein ylpeä. Tällä haluan vain sanoa, että oikeiden nettipoliisien puuttuessa katukuvasta kuka tahansa meistä voi puuttua näkemiinsä törkeyksiin. Sitä ennen kiusaajien kynsiin joutuneet voivat kaikessa rauhassa poistaa asiattomat kommentit sivuiltaan.
Sellainen opettaa aika pian.
Ystävällisin terveisin
Judge Dredd
Laki
4. marraskuuta 2008 23:42
Blogger Homo Garrulus sanoi...
Minä taas kuulin, että terroristeja harmittaa se, että sana on vielä vapaa ns. internetluukkujen kautta ja se ongelma pitää tukkia mahdollisimman pian.
Taitaa Judge olla yksi heistä? On löytänyt keinon millä heitä uhkaavat tahot (=minunlaiset näkijät) pidetään siksaikaa poissa pelistä.
Joten Iines: taidat edesauttaa pikkutyttöjen myyntiä oikein reippaasti: kysypä kansanedustaja Tarja Tallqvistilta lisää: hän näki koko paskan kun teki mainosalalla töitä. Mutta kun oli pressan linnan juhlat viime syksynä, kukaan (!) ei puhunut hänen kanssaan; kuka nyt pedofilirenkaan ilmiantajan kanssa viitsisi puhua kun on paikalla paljon mageempia tuomareita...
Ja tanssi kävi: Tarja seisoi yksin ja sen näki TV:stä. Tarja parka - laittoi itsensä likoon kuten me muutkin urheat; mutta meitä ajetaan nurkkaan etenkin näitten iineksen kaltaisten naisten kautta: ja sen he, nuo taitavat pedofilit, tietävät. He tietävät käyttäytymistieteen avulla miten naiset yleensä käyttäytyvät ja sitä saavat uudelleen ja uudelleen kirjata totuudeksi. Joten; mitä voisi enää tehdä: ei mitään.
Voi sinua Iines; pääset historiaan mutta et sillä lailla kuten itse olisit halunnut kenties. Ja minä laitoin meidät molemmat likoon kirjoittamalla sinun sivuillesi. Voi voi meninpä halpaan myös itse.
Anteeksi tämäkin: pidät sitä tietysti herjana; ei ole Iines.
4. marraskuuta 2008 23:50