En osaa olla varma siitä, onko ulkona iljanne vai kaljama.
Sen tiedän, että mieltäni livettää.
Suomen kielellä ei ole sellaista sanakirjaa kuin Oxford English Dictionary – jota varten olisi luettu läpi kaikki kielellämme julkaistu ja paljo puhutusta. Nykysuomen Sanakirja on sen suuntainen, mutta niin kovin vanha.
Olemassa olevista hakuteoksista ja kohdin verkosta löytyy selitykset termeille. Tänään taisi tulla ulos Aristoteleen kantapää, jossa juttelimme yhden Unton kanssa erikoisista sanoista, sellaisista kuin ”piiru”, ”parru” ja ”soiro”. Sahatavaran nimitykset löytyvät Wikipediasta.
Vähän vaikeampi on esimerkiksi ”ränni” – vesikouru ja syöksytorvi. Ikkunoista on vaikea muistaa pokat ja karmit. Ikkunoiden riveäminen taitaa jo olla monille outo toimitus; myös hirsikerrat rivetään.
Vaikeampia ovat verbit. Mainitsimme hirsirakennuksen ”kengittämisen” eli alimpien hirsikertojen uusimisen, ja jätin mainitsematta ”kaulaamisen”, johon olen itsekin joutunut turvautumaan. Puhe ei ole kaulailusta, vaan etenkin haapapuun kuorimisesta niin että se kuivuu pystyyn ja on parin vuoden kuluttua kaadettavissa ilman isoa vesakkoa.
Sanojen tarkoitus on puhe, lauseet, se alkukantainen tapa, jolla sanoja liitetään toisiinsa, jokin Chomskyn minimalismi tai sen vastakohta, täydellinen runomitta, esimerkiksi Paavo Cajander, joka osasi yli sata vuotta sitten sen, mitä ei osata enää vielä, saada sanat soutamaan.
Yht’ ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa
tai’an luomana taas, kaunoinen salomaa.
Olin päivällä paljon liikkeellä ja tein kaikenlaisia töitä ja yhden radio-ohjelman. Iljanteella tai kaljamalla tullessani arvelin, että tälle päivälle paras muistamistani Haavikon runoista on tämä, joka sopii kattopirujeni seuraan.
Isoisäni, keisari, oli, kuten tiedätte, hullu,
kirjoitti runoja kun toisia oli läsnä.
Te tahdotte sodan,
se on saatavissa.
Te kuljette jäykin askelin
niin kuin sotilaat aina, hysteerikot, ennen kohtausta.
Hysteria on se sairaus, joka ei koskaan parane.
Hysteerikko on voittaja, ei anna koskaan myöten.
Minun on turha puhua. Luen sen runon:
Sumu on niin sakea ettei sillalta näe vettä.
Kukat rupeavat raivoihinsa
kun niitten on
kuoltava mielettömästi.
Eiliseen viitaten La Mattinata 1903 por favor
VastaaPoistaRestaurointikilta:
VastaaPoistahttp://www.restaurointi.net/
Sivuilla esim. perinnesanasto.
Hieno kirjoitus. Tekisi mieli kaulata lepät, laiskuuttaan. Suomalainen politiikka kaulattiin varmaankin tuossa 1968-1970, Ranskan pelossa. Ja hyvin onnistuttiin, pystyyn on kuivanut.
VastaaPoista'Tuo' on ehkäpä Haavikon kauneimpia runoja.
Kiitos Teille tästä aamusta.
Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, myrsky, sade, valaistus, ja vuodenaika,
VastaaPoistaniin kuin sen joka täynnä vapaata tahtoa
on täysin riippuvainen kaikesta.
(menikö oikein?)
Puut, kaikki heidän vihreytensä - siitä on otettu uusi painos äskettäin.
että vain sana pystyi luomaan harmonian (muuten lukekaa Umberto Econ toimittama Kauneuden Historia) - että pahuutta voi ylistää kauneutena; Flaubert'in Pyhän Antoniuksen kiusaus - että ihanteena on edelleen kaiken ulkopuolinen, selkeä ja tarkka kieli.
" Ei ole olemassa kauniita tai vulgaareja aiheita, ja puhtaan taiteen näkökulmasta voisi melkein määritellä aksioomaksi, että aiheita ei ole ollenkaan, sillä tyyli on yksistään täydellinen tapa nähdä asiat."
Tulee Hitchcock mieleen.
Tosin se voi johtua siitä, että katselen taas kerran Vertigoa - känni päissäni.
À rebours. Mäkin olen melkein huomaamattani kerännyt kämppäni täyteen tota dekadenssia. Ennen oli noita kukkiakin vaikka kuinka, peikonlehti oli useamman metrin - ainakin neljän - mittainen ja sen lehtien alla olis voinut pitää vaikka sadetta. Kyllästyin siihen ja dumppasin sen roskikseen, se ei vastustellut, mutta työtä se teetti, ja täytti puolitoista roskalaatikkoa.
Charles Baudelaire
on Luonto temppeli, sen pylväät elävät,
epäselviä sanoja joskus ne humisevat;
käy ihminen symbolimetsissä, tarkkailevat
ne häntä ja tuttavankatsein tervehtivät.
Arthur Rimbaud
Eräänä iltana istuin Kauneus sylissäni -
Minusta se oli katkera. - Solvasin sitä.
Aseistauduin järjestystä vastaan.
Pakenin. Oi riidankylväjät, oi kurjuus, oi viha,
aarteeni on teille uskottu!
Onnistuin häivyttämään mielestäni kaiken
toivon. Salakavalana villipetona loikkasin ilon
kimppuun ja kuristin sen.
Kutsuin teloittajia, jotta voisin kuollessani
purra heidän kivääriensä tukkeja. Kutsuin
vitsauksia hukuttamaan minut hiekkaan ja
vereen. Epäonni oli jumalani. Kävin lokaan
makaamaan. Kuivasin itseni rikoksen
ilmanalassa. Tein kepposia hulluudelle.
Ja kevät toi minulle idiootin kauhean naurun.
No joo...
Flaubert kirjoitti joskus, että:" Me katsomme aurinkoa noetun lasin läpi; menneisyyttä on katsottava värillisen lasin läpi."
Mitä mahtoi tarkoittaa. Se kuitenkin tuli mieleeni kun luin Michael Dirdan jutun Paul Austerista-; " Auster reminds us that each of us looks at existence through story-colored lenses. The world we inhabit is literally shaped by Story. We all have our "life stories," and these govern how we interpret events and memories and expectations. When our saviors and teachers speak to us about the greatest truths, whether of religion or philosophy, they always speak to us in parables. When artists, or ordinary people, talk about what truly maters, they start and end by telling stories, wonderful, amazing stories...."
No sikarit on loppu ja olo on kuin vainoharhaisella.
Peruskysymys saattaisi olla, että mitä sinä oikein haluat elämältäsi.
Ikebana.
ja tupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaatupakkaa
siis pitäisi varmaan - on sellainen tunne - kertoa joku jonninjoutava tarina.... joten ajattelin vaikka seuraavaa, kun se maa on ollut nyt noissa uutisotsikoissakin...
että olinpa kerran Goassa Intiassa. Siitä on jo aikaa - ihan liika by the way - mutta sama se. No makoilin sitten siellä biitsillä ja siinä painoi ohitse kaikenlaista porukkaa. Oli ruotsalaisia naisia yläosattomissa ja niitä oli kiva katsella - tajusitte jutun, niitä siis - ja aurinko paistoi. No joku kävi kysymässä, että saiskos puhdistaa korvat ja esitteli joitakin sukkapuikon näköisiä, joita olisi mielellään työntänyt korviini. Sanoin, että ehkä toisen kerran. Ja sitten siinä kävi joku kahdentoista, tai enintään viidentoista ikäinen myymässä marihuanaa. Muistan tämän hyvin, koska seuraavana päivänä lähdin sieltä New Delhiin - joka on hiukan erilainen mesta - ja siinä tapahtui yhtä ja toista, mutta ennen sitä siis, katselin kun se marikauppias jutteli yhden ruotsalaisen naisen kanssa, silmät kiiluen. Isot eurooppalaiset tissit ja kovat pystypäiset nännit - siinä kuumuudessa. En tiedä elääkö kaveri enää, ja jos, niin mitä miettii - meistä ja muista.
Mutta noista uskon asioista tuli mieleeni - ei se yks kirkkoherra - vaan tämä;
Posted: November 20, 2008
11:30 pm Eastern
By Chelsea Schilling © 2008 WorldNetDaily
Hindu extremist groups are offering money, food and alcohol to anyone who murders Christians and destroys their homes.
The violence is nothing new in Orissa, India, where India's Communist Party estimates that more than 500 Christians have been killed by Hindu mobs in Orissa since late August, 12 times more than official government claims of only 40 homicides.
But now the stakes are even higher – and pastors have a bounty on their heads.
Faiz Rahman, chairman of Good News India, said Hindu militants are targeting Christian leaders, the Christian Post reported.
"The going price to kill a pastor is $250," he said.
Rahman, a head of several orphanages in Orissa State, said he's helped 25 pastors to leave refugee camps, but 250 Christian leaders are still in shelters.
"All of the pastors are high value targets," Rahman told the UK-based Release International. "We've got to get them out of the refugee camps."
An All-India Christian Council spokesman said, "People are being offered rewards to kill, and to destroy churches and Christian properties. They are being offered foreign liquor, chicken, mutton and weapons. They are given petrol and kerosene."
ja vielä lopuksi John Keats, kun olin kerran jotakin kirjoittavinani kauneudesta
A thing of beauty is a joy for ever:
Its loveliness increases; it will never
Pass into nothingness; but still will keep
A bower quiet for us, and a sleep
Full of sweet dreams, and health, and quiet breathing.
Therefore, on every morrow, are we wreathing
A flowery band to bind us to the earth,
Spite of despondence, of the inhuman dearth
Of noble natures, of the gloomy days,
Of all the unhealthy and o'er-darken'd ways
Made for our searching: yes, in spite of all,
Some shape of beauty moves away the pall
From our dark spirits...
Lapsuudestani tuttuja sanoja, Koillis-Lapin ihmiset vilejlivät niitä. Tuovat lämpimiä ailahduksia menneestä ajasta.
VastaaPoista.......
Mistähän ajankohdasta alkaa tässä ajankohdassa voimakkaasti ilmenevä kulttuurinen katkos, kun nykypäivän nuoret eivät näytä tuntevan kunnolla menneisyyttä, eivät sanoja, eivät kulttuuria eivätkä tapahtumia. Big Brotherissa ei tiedetty milloin käytiin talvisota, veikattiin jopa 1800-lukua.
Kulttuuri on täysin sirpaloitunut. Viestiikö se jotain myös nykykoulusta??
Odotin, että jutun lopussa ehkä vedetään lipat, ja otetaan siten kvalitatiivisesti (osallistuva kenttätutk.) tuntumaa kysymykseen, iljanne vaiko kaljama?
VastaaPoistaAd -rh: - yritän käyttää näissä kirjoituksissa juoksulimitystä niin ettei teksti suinkaan johda sinne, mitä alku näyttäisi lupailevan.
VastaaPoistaAsiassa tai otsikossa pysyminen on mielestäni kohtuuton ja röyhkeä vaatimus.
Onneksi monet kommentoijat käsittävät asian juuri näin.
Lähden katsomaan Katariina Lillqvistin ohjaama Eihän tämä maa minun omani ollut -romanidokumenttia, enkä ehdi lukea kokonaan, mut sitä jäin ihmettelemään; onko piruudella mitään virkaa, jos piru suostuu kyyköttelemään kouruna, jotta toiset voi kuivista kirjoista veisata!
VastaaPoistatässä on tullut yhteenvetona pientä tiivistymää niihin aikoihin kun Kemppisen signeeraus tästä postikuukusta tipahti. Nimittäin velan lisämaksut ja Päätalon helpot synnit oli ajankohtaisia silloinkin. Jotkut saattaa muistaakkin, et Mikko Niskanen keräsi Elatusvelvollisten yhdistyksen jäseniltäkin materiaalia kohtaloista, mutta vaihtoi sitten elokuvasuunnitelmat Päätaloon. Ihan kuin muistaisin, et yksi syy oli, et tuli niin paljon vastaan sellaista porukkaa, joille yhteishuoltoa ei voinnut suositella. Mutta paneppa kohdalles, niin Pohjanmaalla kuulin sanottavan. Miten ja minkälaisilla tuloilla voi selvitä sekä lisukkeista että maksuista. Sitä mieltä olen, että osan monen elatusvelvollisen maineesta voi jo Ojalan laskuopin pohjalta rehabilioida.
Enkeleille kehtaa tommottia valehdella, että noin ne pirulaiset törkyä syöksee.
Kielen köyhtymistä on mielenkiintoista seurata että kuunnella.
VastaaPoistaTaisi käytäntö alkaa uudesta raamatunkäännöksestä, josta ihokaskin poistui.
Media-artikkelit kirjoitetaan keskiverto-tavikselle.
Iljanne olisi hyvä nimitys verotoimistolle ja kaljama ravintolalle. Kaulaaminen sopisi giljotiinistille.
Olikos Petjalla se Tiedustelupalvelu-911, josta sanojen merkityksiä voipi kysellä?
Olisikohan tekemistä ilmaisevien verbien vähättelyssä kysymys sukupolvien kuilusta?
VastaaPoistaMurrosikäisestä alkaen pojat ainakin kuullostavat siltä kuin haluaisivat nimenomaan panna parrua ränniin tai syöksytorveen. He osannevat myös kengittää naisia.
Muistan myös lukeneeni selityksen että tekemisen syrjimisessä on kysynmys nimenomaan suomenkielen erityispiirteestä, mitä voitaisiin myös sanoa kielen ilmaisuvoiman kehittymättömyydeksi.
Hyvä että pidät yllä keskustelua.
VastaaPoistaTässä pari sanastoa, jos ketä kiinnostaa:
Savotta- ja uittomieten sanasto
Lapin- ja poromiehen sanasto
Tuo on hämmentävän onnistunut runo. Mikä siinä on, että modernismin runopolento luistattaa mukaansa, matkimaan kuin Kemppisen proosaakin. Kai se, että puuttuu runon tunnistettavat rakenteet. Vähän kuin Formula 1:iin ei omaa ajoaan vertaa, mutta rallissa hämäävästi tutut auton korit ja merkit saavat luulemaan, että omallakin kaaralla voisi vetää erikoiskoetta Laukaan hiekkateillä.
VastaaPoistaPerinteisen runon poljento vaatii sitäpaitsi löytämään mittaan ja riimiin sopivia sanoja, kun nyt pitäisikin panna sopimaton, mutta osuva sana. Siitä saa paljon helpommin maneerin, räväyttäminen on helpppoa, vaikka sen osuvuuden kanssa on sitten filosofisesti niin & näin.
Vieläkään en ole ihan varma, mitä olivat "rytöinen horha" ja "pitkäjäykkinen tuuli" ja muistanko niitä edes oikein. Olivat Haanpäällä. Paitsi etten minä sieltä niitä muista vaan yhden miehen kirjeestä. Miehet kannattaa valita niin, että niitä lukemalla oppii sanoja, kirjallisuutta, toisia miehiä.
VastaaPoistaCajanderista muistan sen, että A. Kinnusta alkoi kerran naurattaa jokin säeparinsa. Se oli sikäli merkittävä tapus, että professorilla oli yleensä aika hyvä pokeri.
Mieheni rakensi mökille hirsiaitan (oli katsellut tarkkaavaisena teininä kun mökkiä pystytettiin ja on muutenkin taitava käsistään): nurkkakiville, vaarnatapit, ristinurkat, vesti hirret aitan sisäpuolelta, pellavarivettä hirsien väliin. Katoksi kolmiorimakatto ja seinät maalattiin punamullalla.
VastaaPoistaAutoimme pojan kanssa: minä työntelin rivettä hirsien väliin ja sudin punamultaa, poika teki reikiä vaarnatapeille ja naulasi kattoa.
Kun aitta oli pystyssä, oli näky komea; seinät hohtivat valkoisina. Varmasti ennen on tunnettu suurta tyydytystä, kun talot ovat loistaneet valkoisina ennen harmaantumistaan tai maalausta.
Siinä on sitten jälkipolville upea muisto miehestäni.
Tietenkin jos katto olisi tehty haapapäreistä ja ne olisivat harmaantuneet hopeisiksi.
Mutta eihän kaiken tarvitse olla täydellistä.
Juomari ja saamari
VastaaPoistapojan olla pittää.
Juomaton ja saamaton
siitä ei tuu mittään.
Noinko se Hilja Grönfors lauloi.
Juomari ja saamaton, se taitaa olla paremmin tunnettu vaihtoehto.
Voiko gargoyle olla enkeli tai muu hyvyyden hahmo, vai onko kiveen veistetty syntipukin paradoksi!
Miksi kurkku levenee kouruksi ja miksi sitä silloin voidaan käyttää
ulkoapäin ja hahmosta riittää vain palanen. Ymmärtäis paljon, jos tuohon osaisi vastata.
Entäs lukemattomat pikkutornit kuten Vienan Kemin 1700-luvun alusta peräisin olevassa puukirkossa. Tilallisesti niillä ei ole merkitystä, mutta ilmeisesti on paljonkin ja minkälainen kieli ja ihmismieli tarvitaan siitä kertomaan.
Heikki Rönkkö kirjoitti: "Muistan myös lukeneeni selityksen että tekemisen syrjimisessä on kysynmys nimenomaan suomenkielen erityispiirteestä, mitä voitaisiin myös sanoa kielen ilmaisuvoiman kehittymättömyydeksi."
VastaaPoistaTuliko tekemisen syrjiminen suomenkielessä esille tässä kommentissa vai joskus aiemmin jo; eikö Erkki Toivanen ja vastaavat polyglotit maailmankansalaiset yleensä ole pitäneet ongelmana päinvastaista, eli kielemme (tapamme käyttää sitä, ei siis ehkä sanasto tai kielioppi niinkään) olisi erityisen konkreettista verrattuna abstraktiutta (raivostuttavuuteen asti) suosivaan suurkoulujen ranskaan tai korkeaan saksaan.
Haavikon runonpätkä ei sanonut mitään -
VastaaPoistaei sen puoleen koko Haavikon lyriikka - meikäläiselle; turhaa snobbailua!
Kuka keskiverto suomalainen muistaa ulkoa yhtään Haavikon runoa? Mutta Kiven runoja osaa moni!
Kaulaamisesta, joka sai yhden anonyymin suorastaan haltioihinsa - hän halusi kaulata lepät - tuli mieleen, että sisällissodan häviäjät "kaulattiin" tehokkaasti vv. 1917, vai olikos se nyt -18?
"Mun mummoni muni mun mammani,
mun mammani muni mun"
Kas, siinä sitä poljentoa mummoille ja vähän muillekin!
ei suomalainen opi opettelematta,
VastaaPoistapaitsi suomalaisen mielestä snobi.
Virolaisen pointti on tismalleen sama kuin musiikissa - Partisaanivalssia tai Sibeliusta hyräilee moni, Boulezia tai Saariahoa harva. Aspekti on aito ja tosi, muttei ainoa eikä minusta ratkaiseva.
VastaaPoistaJa Ad suum proprium: Kiven runokokoelma Kanervala ei mennyt lainkaan kaupaksi. Sitä olisi saanut 1800-luvun loppuun asti Hämeenlinnasta yhdessä paloöljyn, rasvasillien ja ketunmyrkyn kanssa.
VastaaPoistaKiven maineen loi Tarkiaisen väitöskirjan tuella kansakoulu, oikeastaan vastan 1920-luvulla.
Vanha-wittgensteinilainen vietti vieroksua kaikkea, mitä ei voi sanoa "selvästi", perustuu virheeseen, jonka Wittgenstein itsekin oikaisi - hyvin määritellyssä järjestelmässä on syytä vaieta siitä mitä ei voi puhua. Luonnollinen kieli ei ole hyvin määritelty järjestelmä.
Tämä erehdys on tuottanut murhetta juristeille ja heidän lukijoilleen.
Loppujen lopuksi näissä hurmaavissa vanhoissa työsanoissa taitaa olla kyse ihan samasta ammatinsisäisestä slangista kuin muillakin erikoisaloilla.
VastaaPoistaKatoava on aina kaunista.
Ehkäpä joskus sadan vuoden kuluttua ihaillaan muinaista it-slangia, että muistatko kun vanhat koodarit dedikoivat hubeja ja mummotkin surffasivat ja googlasivat?
Itse asiassahan tätä tehdään jo tutkimalla fingelskaa. Totesin itsekin tällaisen vastaavan kielimuodon synnyn 70-luvun alussa Volvon tehtailla.
Noo-noo, JK, lipat itsessään on jo luova tapahtuma, sanoisi äidinkielenope.
VastaaPoistamm.
tällainen lopulta ei ihan asiassakaan pysynyt mr Sediksen iljannekokemus.
Ad Jyrki Virolainen
VastaaPoistaTerve!
Logique du coeur!
Toisille saattaa joku pätkä jostakin jäädä mieleen vaikkapa jonkinlaisen mielen vikaisuuden (huom eri sanat) takia, tai, jospa vain on sellainen. Painotus sanalla on.
Kyllä mua lohduttaa, kun huomaan, että perinne jatkuu. Että mikä perinne, no kun mä käyn sähköpostitse kaikenlaista löpinää läpi jokaiseen ilmansuuntaan, niin kun toi tytär jokunen viikko sitten postasi mulle tän;
She was a girl from Birmingham
she just had an abortion
she was a case of insanity
her name was Pauline she lived in a tree
She was a no-one who killed her baby
she sent her letters from the country
she was an animal
she was a bloody disgrace
Body I'm not an animal
Mummy I'm not an abortion
Dragged on a table in a factory
illegitimate place to be
in a packet in a lavatory
die little baby screaming
Body screaming fucking bloody mess
it's not an animal it's an abortion
Body I'm not an animal
Body I'm not an abortion
Throbbing squirm, gurgling bloody mess
I'm not a discharge I'm not a loss in
protein I'm not a throbbing squirm Ah!
Fuck this and fuck that
fuck it all and fuck the fucking brat
She don't wanna baby that looks like that
I don't wanna baby that looks like that.
Body I'm not an animal
Body i'm not an abortion
Mummy! Ugh!
niin mä ihmettelin, että kenen se nyt sitten oli - puheena ei ollut hyvä tai muu sellainen - ja sepä osas tonkin ulkoa. No joo, eli kaikenlaista voi oppia ilman oppia, mutta toisilla vaan jotkut jutut jää päähän ja jotkut ei. Eikö?
Esimerkiksi olen aina tuntenut suurta kunnioitusta ihmisiä kohtaan jotka ovat jaksaneet kahlata läpi niitä lakikirjoja. Musta ei olisi ikinä ollut sellaiseen - ei aivoja, eikä sisua edes yrittää moista suoritusta. Kyse ei kaiketi kuitenkaan ole snobbailusta, vaikka kyllä mäkin tunsin (mennyt aikamuoto) erään joka jo 10-vuotiaana ilmoitti, että hänestä se tulee lakimies, koska siinä ansaitsee hyvin ja muuta vastaavaa ja siitä tuli. En olisi uskonut silloin. Olen huomaavinani, että monet sen alan ihmiset ovat hyviä kirjoittajia - vaikka eivät aina ihan kaikkea tunnu bonjaavankaan, niin rutiinilla siitäkin selvitään ja taidolla, vai miten? Kirjoittamisen taidoilla siis.
Musta toi Raittisen esitys tosta munimisesta oli ihan perseestä. Muistan hyvin kun sitä yhtenään veivattiin radiossa. Karmeita muistoja, varsinkin jos ei päässyt sulkemaan sitä radiota.Siihen aikaan aika monesti näki - ja varsinkin kuuli, noilla työpaikoilla sitä radiota. Onkos senkin soittaminen harventunut noiden tekijänoikeuksien takia, vai kiireen vuoksi?
Mutta - tää on arvaus, tai joku sellainen tunnustelu - vaikuttaisiko asiassa, siis tossa että sanotaan jotakin snobbailuksi - myös joku muukin, kuin joku vastenmielisyydeksi tulkittava tunne (tai mikä sen tunteen aiheuttaa), enkä nyt tarkoita tuota ihailtavaa intoa tarttua näihin aiheisiin (- kuin aiheisiin). Kun en lainkäytöstä kovin paljoa ymmärrä - menen helposti suojatielle punaisten palaessa, jos vain suinkin ehdin yli - niin mietin tässä, että kun kyseessä ei tällä kertaa ole lain tulkinta - snobbailu on vielä sallittua lainkin säätäjän silmissä - niin ehkäpä kyseeseen tulevatkin käsityksemme oikeudenmukaisuudesta ja siveellisyydestä.
Eetillinen ja loogillinen ovat jossakin keskinäisessä suhteessa toisiinsa, mutta kenellä on munaa määritellä tätä suhdetta - en siis nyt välttämättä puhu J.Raittisesta.
Logik ist erreichte Ethik.
Siis onko snobbailu siveellisesti epäilyttävää? Pitääkö se sisällään jotakin, joka ei ole ihan ok. Lintsaamista, tai näyttämisenhalua, tai jotakin vielä pahempaa, melkeinpä rikollista? Snobbaileehan esimerkiksi pörssikeinottelijakin elämänasenteellaan, ja pääministeri.
Mulla jää sanat helposti kummittelemaan mieleen ja lauseet. Esimerkiksi Jukka Kemppisen kääntämä lause: " Minulle psykologia on modernin tietoisuuden levottomuuden tai värähtelyn alempia sivutuotteita, hirvittävää kiihtymystä, jota me kiitämme oivallukseksi. "
tai samalta kääntäjältä: "Viattomuus on rikollisuuden syvempien muotojen suosikkinaamio."
Snobbailuhan ei ole viattomuutta, mutta onko se keskiverto samaa kuin tavallisuus, ja viattomuuteenko silloin halutaan vedota?
Siveellinen johdonmukaisuus käsittääkseni vaatii, että jos minä menen ja omaksun jonkin arvon korkeimmaksi, niin sen jälkeen minä tunnen, että minun on aina toteutettava tämä arvo. Eikö?
Tosin olen luultavasti yhtä epäjohdonmukainen, kuin ihmiset yleensäkin, ja varmasti puolustaisin mokiani, vetoamalla siihen, että tämä tapaus ei nyt ole ihan samanlainen, kuin tuo juttu mihin aina muuten vetoan...
Vai miten?
Siveellinen rehellisyys ei siis ole sama asia kuin intellektuaalinen, mutta olisiko se ensin mainittu tuon jälkimmäisen psykologinen edellytys?
Siis jos minä tunnen, että olen ollut johdonmukainen, niin sitä ei vielä voi sillä todistaa, vai kuinka?
Että siis tuntuuko tosiaan siltä, että koko Haavikon lyriikka on turhaa snobbailua? Paska juttu, jos niin on.
Eli munat veks, sanoi pappi, mutta oliko hän itseään kohtaan rehellinen, siis ad infinitum?
Vei alhon suulle meidät polku kiero,
ei jyrkkä, eikä tasainenkaan; siinä
puolt' alemmaksi painui rotkon selkä.
Hopea, kulta, puna-, valkoväri,
puu Intian, mi kirkkahasti kiiltää,
smaragdi, saatu juuri louhimosta,
kaikk' kalvenneet ois eessä kasvein, kukkain,
joit' oli täys tää laakso kirjavia,
kuin aina pienempänsä suuri voittaa.
Dante Alighieri
Jumalainen näytelmä: Kiirastuli