21. marraskuuta 2008

Yksityissakko



Ennen pääasiaa ihastunut älähdys Veikko Sonnisen puheesta Tieto-Finlandian yhteydessä. Veikko toimi vuosikymmenet kustantajien renkinä Suomen Kustannusyhdistyksen johtajana; hänen edeltäjänsä oli mahdottoman sympaattinen Unto Lappi.

Vaikka mies on siirtynyt eläkkeelle, puheenvuoro oli ihailtava. Ja uudestaan: tämä ei ole kannanotto henkilöistä Panu Rajala tai Jari Tervo.

Yksityisen yrityksen määräämistä pysäköintivirhemaksuista, joita hovioikeuden mukaan ei siis voi periä, kannattaa käydä oikeutta, koska asia on mutkikas.

Arvaan että korkein oikeus myöntää valitusluvan niin että lopullista sääntöä saadaan odottaa.

Julkisuudessa on viitattu perustuslakiin, mutta ei sitä välttämättä tarvita tämän asian ratkaisemiseen.

Taustakysymys liittyy sopimustyyppiin, jolla oli ennen kunnioitettavan mutkikas nimi, innominaattikontrahti.

Tuo korkea sana mainittiin muinoin tenttimässäni J.W. Chydeniuksen oppikirjassa. Se selitettiin viittaamalla raitiovaunulla ajelemiseen. Ilman minkäänlaista kirjallista tai suullista tahdonilmaisua raitiotievaunuun nouseva kansalainen on velvollinen suorittamaan tariffin mukaisen hinnan eli lunastamaan piljetin. Käyttäytymisellään eli vaunuun nousemalla hän on osoittanut halukkuutensa saada kuljetusta eli kyyditystä, josta on aina tapana periä maksu.

Tämä oli taitavasti selitetty, koska siinä vältyttiin puhumasta ”vuokrasta”, ja toisaalta sana ”palvelu” tarkoitti oikeuskielessä palkollisen eli piian tai rengin toimintaa.

Pysäköintimaksusta puhuttaessa on ensin ajateltava kauppaliikettä. Ne ovat kaikki ”valintamyymälöitä”. Mitä on sanottava, jos kerään kärryn täyteen ruokatavaraa ja ilmoitan kassalla pitäväni ne maksamatta, koska en ole sopinut kauppiaan enkä myyjän kanssa mistään maksuista.

Mitä tähän meininkiin on vastattava, kysytään joskus oikeustieteen seminaariopetuksessa.

Oikea vastaus: kauppias on panemalla tavarat hyllyyn hintamerkinnöin tehnyt myyntitarjouksen. Asiakas on ottanut tavarat hallintaansa ja siten toimimalla (työntämällä vaunut kassalle) hyväksynyt tarjouksen, jolloin sopimus (irtaimen kauppa) on syntynyt. Samoilla perusteluilla tavaran vieminen kaupasta on omaisuusrikos, näpistys tai varkaus.

Pysäköintitilanne on erilainen. Monet tilojen tai tontin haltijat tarjoavat ilmaisen pysäköinnin asiakkailleen – esimerkiksi huoltoasemat, hampurilaispaikat ja kaikki marketit.

Kaupunkikeskustoissa on pulaa pysäköintipaikoista. Jos paikkoja ei ole osoitettu esimerkiksi maalauksin tai kyltein, auton jättäminen yksityisalueelle, esimerkiksi kaupunkitalon pihaan, on toisen omaisuuden luvatonta käyttämistä, josta seuraa vahingonkorvausvelvollisuus. Tilanne on sama kuin romuvaraston tuominen toisen tontille.

Pysäköinnistä tarkat pääsisivät päämääräänsä jättämällä auton tuulilasiin lapun: ”Velkomus. Pysäköimällä alueellemme olette aiheuttanut meille 40 euron tulonmenetyksen. Ellette korvaa tätä vahinkoa vapaaehtoisesti maksamalla… tulemme perimään sen oikeusteitse.”

Kuvion onnistuminen edellyttää selvää merkkiä: pysäköinti kielletty – ei koske ( …).

Näin tilanne pysyy riita-asiana, eikä viranomaisille kuuluvaa rankaisemisen oikeutta loukata.

Juuri tämä menettely on käytössä pysäköintihalleista. Painamalla nappia ja ottamalla kortin saan puomi auki ja teen kaupan – ostan pysäköintiaikaa.

Suosittelen Erottajan hallia – sitä alempaa, väljää.

Jos pysäköintiyhtiö olisi kysynyt minulta, olisin veloittanut tästä asiantuntijalausunnosta palkkion. Lausunnossa olisin ärähtänyt, etteivät suomalaiset osaa perustaa maanpäällistä pysäköintilaitosta. Syyn tiedän. Pysäköintilaitoksella on tietty vahingonkorvausvastuu asiakkailleen, esimerkiksi työntekijänsä aiheuttamasta tulipalosta. Meillä halutaan rahaa mutta ei mitään vastuuta.

(Pysäköintilaitos ei ole vastuussa auton varastamisesta mutta todellakin mm. työntekijöittensä aiheuttamista vahingoista. Jos hallin katosta putoaa kivi konepellille, pysäköintilaitos vastaa vaikka olisi painattanut millaisia rajoitusehtoja tikettiin.)

38 kommenttia:

  1. Suosittelen Valtion rautateitä. Pääsee Kirkkonummelle ja Lappeenrantaankin.

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi: - Olen VR:n kiihkeä ihailija ja junien kiivas käyttäjä. Poikkeuksen aiheutti harvinainen tilanne, että oli niin pal' kannettavaa ettei olisi kerralla kulkenut.

    Masalassa (ja kirkolla) on myös hyvin pysäköintitilaa liityntäliikenteelle.

    VastaaPoista
  3. Vaikka asun Nauvossa, minulla on Innopolin studion vuoksi (jossa käyn muutaman kerran kuukaudessa yöpyen myös siellä) QParkin parkkilappu sinne. Hiljattain tuli ilmoitus:

    "Yleisen kustannustason kuten henkilöstö-, arvokuljetus ja laitehuoltokulujen nousun myötä joudumme korottamaan Innopolin alueen pysäköintimaksuja."

    Uusi hinta on 38€/kk + alv 22%. Etenkin tuo "arvokuljetus" huvittaa. Puomeja ei alueella ole. Kannattaisikohan testata?

    VastaaPoista
  4. Suvussa oli rautatievirkamiehiä. Olin lapsena kateellinen serkku-
    tytöille, jotka saivat isänsä viran ansiosta vapaalippuja junamatkoja varten; pääsivät siksi matkailemaan
    lomillaan paljon enemmän kuin me.

    Oman ilmaisen junamatkani tein vasta, kun lähdettiin kaverien kanssa Pohjanmaalta Lappeenrantaan
    Rakuunapataljoonaan. Puuduttava matka siihen aikaan, eikä perilläkään ollut kovin hauskaa.

    VastaaPoista
  5. Minusta Kemppinen nyt yksinkertaistaa liikaa.

    "Asiakas on ottanut tavarat hallintaansa ja siten toimimalla (työntämällä vaunut kassalle) hyväksynyt tarjouksen, jolloin sopimus (irtaimen kauppa) on syntynyt."

    Tästä on tapauksia, joissa on todettu, että asiakkaan tahdonilmaus kassalla on vastatarjous, ja vasta maksamisen jälkeen on syntynyt sopimus.

    "Samoilla perusteluilla tavaran vieminen kaupasta on omaisuusrikos, näpistys tai varkaus."

    Peruste on eri, eli se, että toisen omaisuutta ei saa ottaa haltuun. Ja tästä on olemassa ihan lakikin. Ja rangaistus rikoslaissa.

    Pysäköintitilanne on erilainen. Monet tilojen tai tontin haltijat tarjoavat ilmaisen pysäköinnin asiakkailleen – esimerkiksi huoltoasemat, hampurilaispaikat ja kaikki marketit.

    "... on toisen omaisuuden luvatonta käyttämistä, josta seuraa vahingonkorvausvelvollisuus."

    seuraus ei ole automaattinen, pitää syntyä rahassa mitattavaa vahinkoa.

    "Pysäköinnistä tarkat pääsisivät päämääräänsä jättämällä auton tuulilasiin lapun: ”Velkomus. Pysäköimällä alueellemme olette aiheuttanut meille 40 euron tulonmenetyksen. Ellette korvaa tätä vahinkoa vapaaehtoisesti maksamalla… tulemme perimään sen oikeusteitse.”"

    Vaan kun tässä tapauksessa pitäisi näyttää toteen todella aiheutunut vahinko. Ei riitä, että väittää jotain. Ja ongelma on vielä hankalampi ilmaispysäköintipaikoilla, joita esimerkiksi Sellossa oli, tai paikoilla, joissa oli pysäköinti kielletty. Tällöin ei edes pysäköintimaksun suuruutta voida pitää vahingon mittarina, saatikka hatusta vedettyä monikymmenkertaista valvontamaksua.

    "Näin tilanne pysyy riita-asiana, eikä viranomaisille kuuluvaa rankaisemisen oikeutta loukata."

    Oletko lukenut käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut. Oleellisena pidettiin sitä, että määrätty maksu oli pysäköintivirhemaksun oloinen ja suuruinen.

    VastaaPoista
  6. En ole nähnyt hovioikeuden päätöstä, mutta sanoisin, että Kemppinen on lopputuloksen suhteen oikeassa.

    Kysehän ei ole suinkaan mistään pysäköintisakosta tai virhemaksusta, niin kuin lehdet ovat virheellisesti uutisoineet. Yhtiö on käyttänyt termiä "valvontamaksu", joka on lähempänä oikeaa.

    ParkCom valvoo toimeksiantonsa mukaisesti yksityisen maanomistajan alueita, joille ei saa pysäköidä ilman yhtiöltä etukäteen lunastettua lupaa. Tämähän on aivan ok. Pysäköintipaikoilla on selkeästi ilmoitettu, että alueella saa pysäköidä vain merkityille paikoille luvan etukäteen hankittuaan. Jos kuitenkin pysäköi lupaehtojen vastaisesti, siis joko ilman lupaa tai lupa-ajan ylitettyään, joutuu maksamaan esim. 40 euron suuruisen "valvontamaksun." Tämä maksu ei ole mikään julkisoikeudellinen virhemaksu sakosta puhumattakaan, vaan maksu alueen käyttämisestä pysäköintiin.

    Toiminta ei ole lainvastaista, vaan perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka ehdot autoilija hyväksyy pysäköidessään alueelle. Kun tällaista toimintaa, bisnestä, ei ole laissa kielletty, se on sallittua.

    Asia olisi toinen, jos lupaehtojen vastaisesta pysäköinnistä perittäisiin selkeästi korotettua tai kohtuutonta maksua, mutta tästä ei ymmärtääkseni ole ollut kyse.

    VastaaPoista
  7. Parkkipaikalla voi myös näin käydä:
    http://www.city.fi/antitv/klippi/989/

    VastaaPoista
  8. Lauri, esim. Innopolin käyttämän mainostoimiston copy saattaa olla parhaiten vastuussa tekstistä.

    VastaaPoista
  9. Vaikka olen hämilläni siitä, miksi kaupunkitilan visuaalista ilmettä voivat luoda vain kaupalliset tiedotteet ja muutama tönäkkä julkisen mielikuvan patsas, sen sijaan että jotain elävää ja reagoivaa ahaa-elämyksiä antavaa...

    Mutta että yittäjän tarjoamia asioimiseen tarkoitettuja parkkialueita voitaisiin lain siunaamina käyttää seisontavakuutukseen! Äly hoi! Jos virkavalta ei salli rahallisella pelotteella rajoitaa parkkiaikaa, virkavalta on hyvä ja käyttää nosturia.

    VastaaPoista
  10. Kemppiselle kiitos yleistajuttavista esimerkeistä! Monasti joudumme oppimaan asian ulkoa ilman yhteyttä lähtökohtaan: compor > kompakti.

    P.S. Lappeenrantaan kannattaa mennä, vaikka junaa ei saisikaan. Siellä saa liikuttavia muistumia Suomen ( = Ruotsin, Saksan ja Venäjän) historiaan.

    V.I. Lenin tosin on kotkalaispusikossa, ja Tali-Ihantala Tali-Ihantalassa.

    VastaaPoista
  11. Ongelmana tässä esittelemässäsi innominaattikonstruktiossa on se, että pysäköintimaksuista avoimella paikalla ei ole ehtinyt muodostua oikeuskäytäntöä. Asia ei ole kulttuurisesti tarpeeksi selvä, että oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymisestä voitaisiin puhua. Kukaan ei kuvitellut ennen vuotta 2000, että auton pysäköimisellä aitaamattomalle alueelle voisi solmia sopimuksen.

    Toinen seikka on, että vahingonkorvausta vaativan on osoitettava todellinen, mitattava vahinko. "40 euroa" on sakko. Todellinen vahinko on erittäin hankala osoittaa toteen, kun kyse on virheellisestä pysäköinnistä. Miten paljon kiinteistön omistajalle aiheutuu mitattavaa vahinkoa siitä, että pysäköintipaikalle olisi mahdollisesti tullut luvallinen pyrkijä? Olisiko siihen tullut ketään, jos paikka olisi tyhjä? Vahingoittuiko maapohja auton painosta? Todellinen vahinko voi olla mitä tahansa nollan ja tuhansien eurojen väliltä.

    VastaaPoista
  12. Eivät kaikki marketit tarjoa ilmaista pysäköintiä, esimerkki: S-market Tapiolassa rei'ittää pysäköintikortin maksuttomaksi vasta tietyn suuruisen ostoksen yhteydessä.

    Muuten, ihmettelin että nytkö tulee keskeneräisen oikeusjutun kommentti, ei ihan. Tai perustuslain, senkin johtavaksi tuntijaksi Kemppinen jossain leimattiin Hesarin professoripaneelin vuoksi.

    Tavallaan kyse on kai pitkästä linjasta: feodaaliaikana kuningas sai palveluja osoittamalla verovelalle toisen velkojan esimerkiksi ratsumiestä vastaan. Toisaalta saatettiin antaa erilaisia rahastuslupia privilegioiden muodossa, oliko se William Byrd vai Thomas Tallis, jolla oli hallussaan musiikin painatusmonopoli Englannissa, näppärä valtion taiteilijaeläke.

    Nyt tilanne on toisinpäin, hyvinvointivaltio kerää isot verot tarjotakseen niillä palveluita. TV-maksu taitaa olla harvoja jäänteitä vanhasta.

    Ajatus valtion rankaisuvallan myymisestä on karsea, yksityisvankilat ovat kuitenkin todellisuutta. Yksityiselle kuuluvien oikeussuojakeinojen käyttö taas on arkipäivää (perintäfirmat), pidän Kemppisen mallia hyvänä, kunhan saadaan aikaan nimenomaan sopimussakko, ei vahingonkorvaus. Jälkimmäisen apparaatti lienee aivan liian raskas (mm adekvaattisuus ja sovittelumahdollisuus aiheuttavat helposti pulmia). Sopimussakko (liquidated damages) on vakioitu vahinkomäärä.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: oikein, oikein. Kun yritän kansantajuistaa, kirjoitan "vahingonkorvaus" tarkoitan nyt sopimusperusteista korvausta.

    Rikkomusperusteisen korvauksen ongelma on mainitsemanne vahingon aiheutuminen. Lain mukaan tosin riittää, että menettely "on omiaan" aiheuttamaan vahinkoa, ja siksi viittasin saamatta jääneeseen hyötyyn.

    Jos olemme kulttuurisesti tilanteessa, jossa 3 tunnin pysäköinti Helsingissä yleensä maksaa 8 euroa, luvattoman pysäköinnin aiheuttama vahinko on 8 euroa.

    VastaaPoista
  14. Ad Rienzi: - perustuslaista - kerroi HS:lle mielipiteitäni yksityisyyden suojasta ja henkilötiedoista, joilla on liittymä perustuslakiin. Tämä kuuluu professuurini alaan.

    Koko perustuslain tuntijat ovat sitten asia erikseen.

    Huomaan kyllä käyttäväni opetuksessa paljon aikaa PerustusL:n 2 luvun perusoikeuksien yhteensovittamisongelmiin, esimerkiksi julksiuusperiaate / yksityisyyden suoja.

    Ja näitä asioita - kuten nyt puheena ollutta - joudun kutsusta selvittelemään perustuslakivaliokunnassa tuon tuostakin.

    VastaaPoista
  15. Minusta nykyinen pysäköintivalvonta on aivan liian lepsua.

    Hyvä käytäntö olisi, jos laittomalla paikalla oleva auto tulkittaisiin hylkytavaraksi, jonka saa pelastaa ensimmäinen löytäjä.

    VastaaPoista
  16. "Lauri, esim. Innopolin käyttämän mainostoimiston copy saattaa olla parhaiten vastuussa tekstistä"

    Tuo oli kyllä suoraan Qparkin lähettämästä kirjeestä. Innopoli tiedotti asiasta emailli tänään näin:

    "YKSITYISEN PYSÄKÖINNINVALVONNAN OIKEUSKIISTA VIELÄ KESKEN

    Helsingin hovioikeuden torstainen päätös yksityisten pysäköintiyhtiöiden sakoista ei ratkaissut kiistaa lopullisesti. ParkCom hakee päätökseen muutosta korkeimmalta oikeudelta, jonka mielestä omaisuudensuoja ja sopimusvapaus ovat perustuslaillisia oikeuksia, joita ei voi tällä tavoin rajoittaa.

    Technopolis Innopolin pysäköintialue pysyy muuttumattomana, kunnes asia on ratkennut ja on lainvoimainen. Seuraamme tilanteen kehittymistä.

    Ohessa ParkComin tiedote asiasta."

    VastaaPoista
  17. Ajatus valtion rankaisuvallan myymisestä on karsea, yksityisvankilat ovat kuitenkin todellisuutta.

    Huom. karseaa todellisuutta. Epäkohtia pitäisi korjata eikä syventää.

    VastaaPoista
  18. Finlandioista: Minustakin on ilahduttavaa, että Sonninen tai joku muu sanoo, mitä mieltä on ehdokasasettelusta.

    Ikävää asiassa on vain se, että tuollainen puhe synnyttää mielikuvan: nyt on toimittu väärin, on oltu epäreiluja! Ja mielikuvista syntyy totuuksia. Niin kuin olisi jotenkin kiistatonta, että jokin teos on "hyvä" ja että esiraadin olisi pitänyt valita se. Istuu sitä ihan miten monta vuosikymmentä tahansa minkä tahansa yhdistyksen johtajana, varajohtajana, sihteerinä tahi vahtimestarina, ne "hyvyydet" ovat lopultakin yhtä päteviä ja hassuja kuin esimerkiksi ne elokuvalistat, joita täälläkin viikko sitten vilauteltiin.

    VastaaPoista
  19. Tyhmiä Kysymyksiä:

    Miten yksityisen lappuliisan antaman pysäköintivirhemaksun voisi epäselvissä, tulkinnanvaraisissa tilanteissa riitauttaa? Mikä on valitusosoite?

    Nouseeko maksu maksamattomana kahden viikon jälkeen 50%? Voiko näin lain mukaan yksityinen yhtiö toimia?

    Voiko yksityisen yrityksen antama pysäköintivirhemaksu olla suoraan ulosottokelponen, kuten kunnallisen pikavoiton?

    Jos jättäisin pyskäintivirhemaksuni suorittamatta, niin olisiko "tuomioni" oikeudessa suhteessa aiheutettuun vahinkoon vai pysäköintivirhemaksuun?
    (mikäli ei suoraan ulosottokelpoinen)

    Konsultaatiosta Kemppinen voi lähettää laskun IP -osoitteeseen : )

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - yksityisen yrityksen pysäköinnistä tahtoma maksu maksu ei ole missään tapauksessa täytäntöönpanokelpoinen eikä sellaiseksi tule tuomioistuimessa.

    Juuri tämä erottaa sakon ja veron yksityisoikeudellisista veloista. Selväkin valka on "haettava tuomioksi", yksinkertaisimmin alioikeuden kansliamenettelynä.

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - Innopoli - hovioikeuden tuomio on täytäntöönpanokelpoinen. Siten kerrottu menettely - en tiedä onko se totta - että pysäköintifirma sanoo odottavansa korkeimman oikeuden ratkaisua, on kestämätön.

    Esimerkki: häviän jutun hovioikeudessa. Joudun ulosottoon, vaikka olen valittanut eli pyytänyt valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus voi pyynnöstäni keskeyttää täytäntöönpanon, jolloin ulosotto keskeytyy.

    Tuollaista määräystä ei anneta rutiininomaisesti.

    VastaaPoista
  22. Parkcomin liikeideahan on suorastaan pirullisen nerokas.

    Oikeuden halventaminen tässä blogissa on kielletty. Halventamalla oikeutta tässä blogissa sitoudut suorittamaan valvontamaksuna kahdeksan päiväsakkoa.

    Jukka ja Jyrki, mihin sähköpostiosoitteeseen voin laittaa laskun? Mitäs teillä on vuositulot?

    VastaaPoista
  23. HO:n tuomio on täytäntöönpanokelpoinen, mutta eihän ParkComia ole tuomittu korvausvelvolliseksi muilta kuin ilmeisesti oikeudenkäyntikulujen osalta.

    Sopimussakkonsa "turhaan" (?) maksaneiden on vaadittava yhtiöltä oikeudessa maksujensa palauttamista, jollei yhtiö niitä vapaaehtoisesti maksa kuten ei varmaan tee ainakaan ennen KKO:n tuomiota. Kaikkien on siis nyt vain odotettava, mitä KKO tekee, jos ja kun ParkCom valittaa sinne ja pyytää valituslupaa.

    VastaaPoista
  24. Ad Kuntsa: yksityisoikeus ja julkisoikeus. Verkko on täynnä ohjelmia ja osoitteita idealla "tähän pääsee maksamalla $19.95".

    Jälkikäteen lähetetty velkomus "$19.95, kun luit blogiani", kuuluu roskikseen.

    VastaaPoista
  25. Mitenkähän perusteettoman edun palautus -konstruktio (condictio) toimisi tässä ParkComin tapauksessa? Siinähän on muistaakseni kolme edellytystä: 1 on saatu etua, 2.etua on saatu jonkun kustannuksella ja 3. saatu etu on perusteeton.

    Näistä ainakin etu toisen kustannuksella on tässä vähän hankala. Mitä maan omistaja tosiasiallisesti menettää, kun toinen parkkeeraa sen maalle?

    Jos taas katsotaan kuten Vantaan käräjäoikeus, että sopimus on syntynyt, niin condiktio ei tule kyseeseen.

    VastaaPoista
  26. "Suosittelen Erottajan hallia – sitä alempaa, väljää."

    Tätä en suosittele, samat omistajat ja toimijat (kuin ParkComilla) taustalla myös tuolla Erottajan parkkiluolassa. Lähistöltä löytyy kyllä lain hengen mukaan operoivia pysäköintiluolia, tuetaan mieluummin tällaista toimintaa.

    VastaaPoista
  27. Sopimussakko on varsin spesialisoitunut oikeudellinen instrumentti. Vaikka se on liike-elämässä yleinen, kuluttajasopimuksissa se on varsin harvinainen. Vaikka yksinkertainen sopimus esim. henkilökuljetuksesta voikin perustua tosiasialliseen käyttäytymiseen (kulkuvälineeseen nousu), niin sopimussakosta sopiminen edellyttää kyllä mielestäni ehdottomasti nimenomaista sopimustahdonilmaisujen vaihtoa.

    Sopimussakkoa ei siis voi "määrätä" kenellekään. Sopimussakosta on sovittava, ja siis ihan nimenomaisesti. Ei todellakaan voida katsoa, että ajoneuvon kuljettaja olisi pysäköidessään hyväksynyt tällaisen sopimussakkoehdon - jos olisi, niin silloinhan hän ilomielin maksaisi sen sakkonsa, eikä olisi asiasta lainkaan harmissaan. Olisihan sakosta silloin YHDESSÄ SOVITTU.

    Ketään ei voi pakottaa sopimukseen. Sopimuksen syntymistä ei voi sitoa sellaiseen tosiasialliseen käyttäytymiseen, joka ei nimenomaisesti ilmaise sopimustahdon ilmausta. Ajoneuvon voi pysäköidä luvan kanssa taikka luvatta, sitoutumatta tarjottuun sopimukseen.

    Kun valvontayhtiö laputtaa julkisessa tilassa ennalta määräämätöntä joukkoa ajoneuvoja, joitten kuljettajat ovat tälle tuntemattomia, niin täysin selvää on, että mistään "sopimussakosta" ei siinä tilanteessa voi olla kyse. Kyse on täysin julkisen vallan käyttöön rinnastettavasta tilanteesta.

    VastaaPoista
  28. Kannattaa lukea oikeus ja kohtuus blogin viimeisin artikkeli ja analyysi hoivoikeuden päätöksestä. Erinomainen.

    http://oikeusjakohtuus.blogspot.com

    VastaaPoista
  29. Suomi sakkofirmattomaksilauantaina, 22 marraskuuta, 2008

    Jyrki Virolainen kirjoitti seuraavasti: ParkCom valvoo toimeksiantonsa mukaisesti yksityisen maanomistajan alueita, joille ei saa pysäköidä ilman yhtiöltä etukäteen lunastettua lupaa. Tämähän on aivan ok. Pysäköintipaikoilla on selkeästi ilmoitettu, että alueella saa pysäköidä vain merkityille paikoille luvan etukäteen hankittuaan. Jos kuitenkin pysäköi lupaehtojen vastaisesti, siis joko ilman lupaa tai lupa-ajan ylitettyään, joutuu maksamaan esim. 40 euron suuruisen "valvontamaksun." Tämä maksu ei ole mikään julkisoikeudellinen virhemaksu sakosta puhumattakaan, vaan maksu alueen käyttämisestä pysäköintiin.

    Toiminta ei ole lainvastaista, vaan perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka ehdot autoilija hyväksyy pysäköidessään alueelle. Kun tällaista toimintaa, bisnestä, ei ole laissa kielletty, se on sallittua.


    Tilanne saattaisi olla näin, jos sakkofirmat kirjoittaisivat valvontamaksujaan vain merkityille paikoille tapahtuvasta luvattomasta pysäköinnistä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että valvontamaksuja on kirjoitettu mm. pelastustielle pysäköinnistä (mm. nyt hovioikeudessa ollut tilanne). Pelastustielle pysäköinti on mielenkiintoinen esimerkki, koska maanomistajan toimivallassa ei ole sopia sinne pysäköimisen sallimisesta yhtään millään ehdoilla. Pelastustiet on pelastuslain nojalla pidettävä vapaina. Tällöin ei voi tulla kyseeseen konstruktio, jossa sakkofirma perii valvontamaksuna 40 euron pysäköintimaksun luvattomasti ostetusta pysäköintipalvelusta.

    Jos sakkofirmojen toiminta kuitenkin sallittaisiin, johdonmukaisuuden vuoksi vastaavanlaiset konstruktiot pitäisi sallia muillakin elinkeinoelämän alueilla. Esimerkiksi vartiointiliikkeen edustaja voisi määrätä myymälävarkaalle 500 euron valvontamaksun näpistystilanteesta, kunhan kaupan ovella olisi tähän soveltuvat sopimusehtokyltit.

    Jos tuota näpistysasiaa miettii hieman toisesta näkövinkkelistä, tilanteen voisi tulkita myös kiristykseksi. "Emme ilmoita näpistystäsi poliisille, kunhan maksat tuon 500 euron valvontamaksun." Toisaalta tilanteessa ei ole mitään eroa myöskään tuon pelastustielle pysäköinnin kanssa: "Emme ilmoita pelastusrikkomustasi poliisille, kunhan maksat tuon 40 euron valvontamaksun."

    Täytyy myös muistaa, että sopimuksen ehtoihin sisältyy vain se, mitä ehtoihin on kirjoitettu. Nykyisin kauppojen parkkihalleissa olevissa kylteissä ei sanota mitään siitä, kuinka pitkäaikaiseen väärinpysäköintiin tuo 40 euron kertakaikkinen sopimussakko (jos tätä termiä voi käyttää) oikeuttaa. Voinko siis kuskata kesäautoni läheisen ostoskaupan parkkihalliin näin syksyllä, odottaa sakkofirman lappua, käydä maksamassa sen samantien ja käydä pistämässä maksukuitin varmemmaksi vakuudeksi tuulilasille siihen parkkikiekon paikalle lisämerkinnällä "haen kotteroni pois sitten lumien sulettua"? Minähän olen jo kertakaikkisen sopimussakon maksanut sääntöjen vastaisesta toiminnastani.

    Entäpä jos talo palaa, eikä palokunta pääse paikalle sammuttamaan tulipaloa siksi, että minun pelastustielle väärinpysäköity kotteroni estää paloauton matkan? Jälleen kiinteistön omistaja on valtuuttanut sakkofirman tekemään kanssani sopimuksen, joka määrittelee korvausvelvollisuudekseni kertakaikkisena sopimussakkona kokonaiset 40 euroa. Luulenpa, että kiinteistön vakuutusyhtiön ja kiinteistön välinen kirjeenvaihto voisi muodostua melkoisen hauskaksi luettavaksi, jos tulipalosta tehtäisiin korvaushakemus.

    VastaaPoista
  30. Mikä merkitys "yksityisoikeudellisen" sopimuksen syntymiselle ja pätevyydelle on sillä, että kyseessä ei ole mikä tahansa sopimus vaan vakioehtoinen kuluttajasopimus? Niiden kohtuuttomista ehdoista on yleiseurooppalaista säätelyä mm. direktiivin muodossa, ja kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajaa.

    Direktiivissä on tarkoitettu pidettäviksi kohtuuttomina mm. ehtoja, joihin kuluttajalla ei ole mitään tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen sopimukseen sitoutumista. Ilmeisesti ainakin ehdot, joita kyltissä ei ole mainittu ovat näin kohtuuttomia?

    Minusta kuljettajalla ei ole myöskään mitään tosiasiallista mahdollisuutta tutustua jonkin täynnä pientä tekstiä olevan kyltin sisältöön ennen pysäköintiä. Kuljettajan on keskitettävä huomionsa liikenteen seuraamiseen eikä tekstikylttien tutkimiseen.

    VastaaPoista
  31. Minusta kuljettajalla ei ole myöskään mitään tosiasiallista mahdollisuutta tutustua jonkin täynnä pientä tekstiä olevan kyltin sisältöön ennen pysäköintiä. Kuljettajan on keskitettävä huomionsa liikenteen seuraamiseen eikä tekstikylttien tutkimiseen.

    Tämä argumentti saattaa olla vähän huteralla pohjalla, sillä ainahan auton voi pysäyttää siksi muutamaksi sekunniksi, jotka kyltin lukemiseen ja ymmärtämiseen kuluu. Kyllä ne ehdot on kuluttajan saatavilla ihan kohtuullisella vaivalla.

    Joka tapauksessa en ihan niele logiikkaa, jonka mukaan mikään "innominaattikontrahti" voisi poikkeuksetta syntyä tässä pysäköintiasiassa.

    Mielestäni tärkeä kysymys on, voidaanko tällaisessa tapauksessa tulkita, että kuluttaja on antanut suostumuksensa pysäköintiehtoihin ilman erityistä tahdonilmaisua. Miten pelkkä kyltin ohi ajaminen takaa, että kuljettaja suostuu ehtoihin?

    Ensinnäkin Kemppisen esittelemä esimerkki raitiovaunumatkasta on toki hyvä lähtökohta tähän kysymykseen. Mielestäni kuitenkaan ainakaan nykypäivänä maksuja ei yleensä peritä siksi, että matkustaja rikkoo sanatonta sopimusta kuljetusliikkeen kanssa nousemalla raitiovaunun kyytiin ja jättämällä matkan maksamatta, vaan siksi, että "jokainen" tietää maksutta matkustamisen olevan lainvastaista ja että siitä on laissa määrätty perittäväksi tarkastusmaksu.

    Toisaalta voisin nähdä, että taksimatkasta maksamatta jättäminen johtaa korvausvelvollisuuteen, sillä "jokainen" tietää, että matkasta maksu kuuluu suorittaa. Matkustaja istuu kyytiin ja esittää haluamansa määränpään - ja sitä myötä hyväksyy hinnaston mukaisen maksun maksettavakseen. "Jokainen" tietää myös, että maksamatta jättäminen aiheuttaa hyvinkin suoraa taloudellista vahinkoa kuljettajalle, jolloin korvausvastuu on perusteltavissa myös sitä kautta.

    Mielestäni on varmasti muitakin tiettyjä tilanteita, joissa "innominaattikontrahti" on pätevä. Tietyissä maissa jo esimerkiksi kaupassa tuotteen poimiminen hyllystä ja sen laskeminen ostosten tekemiseen tarkoitettuun koriin synnyttää sopimuksen. Tämä näkemys on hyväksyttävä, sillä kyseisessä kulttuurissa on jo pitkään nähty asia niin, että tuotteen poimiminen luo ostopakon. Toisissa maissa kassalle saapuminen synnyttää tarvittavan sopimuksen, joissakin vasta tuotteiden maksaminen.

    En kuitenkaan usko, että "jokainen" voisi käsittää niiden olevan solmittavissa tietyissä hyvin arkisissa asioissa, kuten auton pysäköinnissä pihamaalle.

    Mikäli sanattomat, esitäytetyt sopimukset olisivat sallittavissa muissakin kuin normaalisti ihmisten ymmärtämissä tilanteissa (kuten taksimatkat), minä voisin tosiaan kylttejä asentamalla pakottaa pihapolkuni käyttäjät, kotisivujeni lukijat jne. mitä erilaisimpiin sopimuksiin pelkästään siksi, että he käytöksellään osoittavat jonkinlaisen tahdon käyttää palvelujani ennalta määräämieni ehtojen mukaisesti.

    Niin tai näin, väittäisin, että Suomessa ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksyttävissä, että pelkkä avoimella pihalla seisovan kyltin ohittaminen synnyttäisi minkäänlaista sopimusta. Puomeilla eristetyt alueet ja parkkihallit ovat asia erikseen, sillä on yleisesti hyväksyttävissä, että nappia painamalla asiakas antaa suostumuksensa pysäköintiehdoille.

    Ratkaisevana erona näissä kahdessa tilanteessa näkisin sen, että rajattuja tai eristettyjä pysäköintialueita yleensä ei voi käyttää oikeudetta, sillä auton kuljettaminen ulos ja sisään ilman erillisia toimenpiteitä (nappia painamalla sisään ajaessa ja lipun maksamisella ulos ajaessa) ei onnistu. Kuluttaja mitä luultavimmin siis antaa suostumuksensa ehdoille, koska hän tietää, että se on ainoa keino käyttää palvelua.

    Avoimella alueella sen sijaan palvelua voi käyttää kahdella tapaa: suostumuksen antaen tai sitten oikeudetta. Kuljettaja voi vain ajaa pysäköintiruutuun ilman, että suostuu mihinkään ehtoihin. Silloin hän syyllistyy tieliikennelain tai muiden lakien mukaisesti tiettyihin rikkomuksiin, joista voidaan rangaista lailla. Joka tapauksessa tällaisessa tilanteessa rankaisuvalta on vain viranomaisilla, ei alueen omistajalla.

    Tätä voisi verrata jo mainitsemaani esimerkkiin kaupasta. Tietääkseni Suomessa tavaran vieminen kaupasta ilman maksamista ei ole sopimusoikeudellinen asia, vaan asia käsitellään rikoslakia ja vahingonkorvausoikeutta soveltaen. Eli kuluttajalla on kaksi vaihtoehtoa: solmia sopimus kaupan kanssa esimerkiksi viemällä tuote kassalle ja maksamalla sen, tai sitten jättää sopimus solmimatta ja tehdä rikoksen ottamalla tavaran kaupasta oikeudetta. Jälkimmäisessä tapauksessa viranomaisilla on rankaisuvalta, ja kauppa voi vaatia kohtuullisia vahingonkorvauksia asiassa.

    Lisäisin vielä, että parkkihallien ja suljettujen alueiden tapauksessa voisin arvata, että mikäli autoilija ajaisi autonsa väkisin sisään rikkomalla puomit, asiaa ei käsiteltäisi sopimusrikkomuksena, vaan rikoksena.

    Väittäisin siis, avoimelle, rajaamattomalle alueelle pysäköinti ei välttämättä tarkoita, että sopimus on syntynyt. Avoimella parkkipaikalla luvaton pysäköinti ilman maanomistajan lupaa rikkoo lakia, mutta rankaisemisen tulee tapahtua viranomaisen toimesta. Maanomistaja voi sitten mahdollisesti vaatia kohtuullisia korvauksia, jotka tosiaan yleensä eivät varmaankaan ole kovin kummoiset.

    VastaaPoista
  32. Olen yksityisen yhtiön antamassa virhemaksuasiassa samaa mieltä tuomioistuinten kanssa, ja yhdyn siihen lopputulokseen johon Käo ja Ho ovat päätyneet.

    Perusteluni ovat seuraavat:

    1. Muistamatta tarkoin minkä kuninkaan aikana näin tapahtui, niin jossain vaiheessa Suomen historiaa yksityisten välissä konflikteissa ( käräjillä ) myös kuningas tuli asiaan osalliseksi. Ensiksi käräjillä tuomittujen hyvitysten jako-osuuden saajaksi. Myöhemmin yksinomaisesti näiden hyvitysten saajaksi.

    Samalla, jotta tätä rangaistusluontoisten hyvitysten saantimonopolia ei olisi kierretty, niin kaikki osapuolten välipuheet ( sopimukset ) rangaistusluontoisen maksun suorittamiseksi ohi kuninkaan, keskenään sovitun perusteella, olivat kielletty.

    Rangaistusluontoisen maksun monopoli on tähän päiviin asti pysynyt murtamattomana. eikä sopimusmuotoon puettuja rangaistusmaksuja edelleenkään sallita. Sopimusvapautta rangaistusluontoisten maksujen osalta ei siten ole.

    2. No entäs sitten sopimussuhteissa sallittu sopimussakko-konstruktio. Sopimussakkoa käytettään painostuskeinona kaksipuolisessa sopimussuhteessa jotta osapuolet pitäytyisivät sovitussa. Sopimussakon katsotaan suojelevan sopimukseen liittyvää taloudellisesti merkittävää etua - siis toimivan estona sopijaosapuolen taloudelliselle menetykselle.

    Esim. viidentoistaminuutin kiekotonta parkeerausta ei voida katsoa omaavan sopimuksessa sellaista merkittävää taloudellista etua joka oikeuttaisi sopimussakkoon ilman rangaistusluontoisen maksun luonnetta, etenkin kun vaikkapa neljän tunnin kiekollinen parkeeraus on ilmaista - siis vailla taloudellista merkitystä sopimussuhteen kannalta. Ei taloudellista menetystä sopimussuhteessa, ei vastiketta sopimussuhteessa, ja vice versa.

    Sitäpaitsi kun sopimussuhteen osapuolina ovat auton kuljettaja ja ParkCom ( "sopimuskyltit" ovat ParkComin allekirjoittamia - ei parkkihallin ylläpitäjän ), niin voidaan kysyä mitä autonkuljettaja vastapuolisesti on ParkComilta ylipäätään saamaassa virhemaksun ohella, ja toisaalta mikä on sopimusosapuoli ParkComin menetys asiassa - paitsi tietenkin virhemaksun saamattomuus.

    Kuten virhemaksu-nimikin viittaa, niin sillä ei ole varsinaista vastikeluonnetta - vain rangaistusluonne.

    Myöskään vahingonkorvausluonne, joka luonne sopimussakolla tulee siis ylipäätään olla jottei kyse ei olisi sopimuskonstruktiolla naamioidusta rangaistusluontoisesta maksusta, ei tule kovinkaan luontevasti ParkComin virhemaksussa kyseeseen.

    Kuten todettu jopa useiden tuntien kiekollinen ja siis ilmainen pysäköinti ei omaa sellaista taloudellista arvoa, että siitä vastiketta kannettaisiin. Miten siis esim. puolen tunnin kiekoton pysäköinti alkaisi synnytämään sopimussuhteessa vahinkoa ? Ja kuinka paljon suhteessa ilmaiseen kiekolliseen pysäköintiin ? Ja kenelle - kun Parkcomin yksittäisestä virhemaksusta ei kanavoidu välttämättä senttiäkään parkkihallin ylläpitäjälle.

    Parkkihallin pitäjälle maksettavat rojaltit ovat kai könttäsumma perusteisia, jos niitä ylipäätään merkittävästi on. Niinpä rojaltit ovat yksittäisestä virhemaksusta hyvin pieni osa ( siis jos niitä yksittäisen virhemaksun perusteella edes tilitetään ), ja köntästä tilanne on sama. Pääosan virhemaksusta saa sopijaosapuoli ParkCom - jolle ainoa vahinko voi olla se ettei se saa virhemaksua.

    Ja kuten todettu sopijaosapuoli ParkCom ei anna vastikkeena autoilijalle mitään.

    Erikoista olisi myös se että 5. min kiekoton ja kenties jopa lähes vuorokauden kestävä kiekoton pysäköinti olisi vahingoltaan yhtä suurta - useitakin tunteja kestävän kiekollisen pysäköinnin ollessa täysin vailla taloudellista arvoa( ja kun autoa voi sitä paitsi siirtää parkkihallin sisällä uuteen parkkipaikkaan - ehkä joku tulee ja rukkaa välillä kiekkoakin, niin tuo taloudellista arvoa omaamaton ilmainen parkeeraus voi jatkua pitkäänkin.).

    Jos itse luvallinen parkkeeraus olisi maksullista, niin sitten voitaisiin relevantisti puhua yksittäiseen sopimussuhteeseen liittyvästä taloudellisesta vahingosta. Ja tuolloin vahingonkärsijä olisi nimenomaan sopimusosapuoleksi nyt itsensä myös asettava parkkihallin ylläpitäjä, jolle tulisi todellista vahinkoa vastaava korvaus luontevasti suorittaa - sopimussuhteen ulkopuolisen perijän perintäkulujen ollessa ainakin yleisesti hyväksytyn tasoisia

    Kun ilmaisessa pysäköinissä yksittäisen virhemaksun saaja on ainakin pääosin jos ei kokonaan ParkCom, eikä siis ilmaisen parkkerauksen salliva parkkihallin pitäjä, jonka taloudellinen menetys yksittäisen sopimusuhteen osalta olisi 0,-, niin virhemaksuhan ei kata sopimusvahinkoa vaan ParkComin tulopuolta - virhemaksun ollessa ääretön prosentti yksittäisen sopimussuhteen "vahingon" osalta.

    Virhemaksu ei ole siis korvaus menetetystä taloudellisesta vahingosta ( kun kiekollinen pysäköinti on ilmaista ) - vaan selkeä rangaistusluontoinen maksu joidenka perimisen julkinen hallinto monopolisoi itselleen jo satoja vuosia sitten. Sopimusvapautta on perinteisesti tältä osin rajoitettu.

    3. Mitä tulee vielä sopijaosapuoliin ParkComin virhenaksujen osalta, niin sopimusoikeuden mukaisesti pysäköity auto eli esine ( ja yksinomaan tämän johdosta auton haltija / omistaja ) ei voi ylipäätään tehdä sopimuksia, vaan ainoastaan auton kuljettaja.

    Jos auton haltija / omistaja kiistää kuljettaneensa autoa kun se on ollut parkeerattuna, niin hän ei ole voinut ylipäätään tulla, ilman riittävää vastanäyttöä, sopijaosapuoleksi.
    Omistaja / haltija ei, sopimusoikeuden mukaisesti, myöskään ilman eri sitoumusta vastaisi kolmansien tekemistä sopimuksista.

    Viimeeksi mainittuihin seikkoihin olen kiinnittänyt tuttavieni huomiota heidän ParkCom kiistoissaan - siis puuttuvan rangaistusmaksuperintävaltuuden ohella.

    Saattaisi useampi auton haltija / omistaja todeta nyt perittävien maksujen kohdalla, jos KKO poikkeuksellisesti toteaisi yksityisellä olevan oikeutta periä rangaistusluontoisia maksuja, ettei ole ollut kyseistä sopimusta tekemässä. Ja sitä oikeaa sopimusosapuolta eli auton kuljettajaa ei varmasti muista pirukaan vuonna 201?.

    Eli kohdissa 1. ja 2. esitetyin perustein katson ettei ParkComilla olevan oikeutta periä rangaistusmaksuluonteita virhemaksua.

    Todettakoon vielä että kun ns. uskonveli tulee ovelle koputtamaan, niin tontinomistajalla on oikeus hänet oveltaan käänyttää. Sen sijaan sopimusoikeuteen vedoten hän ei voi lätkäistä käännytyksen yhteydessä uskonveljen kouraan joko omiin nimiin tai alueen kulkuoikeutta valvovan yhtiön nimiin perittävää neljänkympin virhemaksua, vaikka pihaportin pylväässä olisikin alan uusimman tulijan ParkCons:ein asettama kyltti jossa todettaisiin että kaupustelu, häirintä ja asiaton oleskelu ovat tontilla kielletty, ja että kulkemalla portista läpi saa kaiken lisäksi virhemaksuna neljäkymppiä heittää kulkuoikeuden valvojalle, jos kulku tontilla tällaiseksi todetaan.

    Nimim. Sopimusvapauden vankkumaton kannattaja.

    VastaaPoista
  33. [i]Toinen seikka on, että vahingonkorvausta vaativan on osoitettava todellinen, mitattava vahinko.[/i]

    Sopimussakothan ovat juurikin tämän näytön vaikeuden takia olemassa, sovitaan tietyn suuruisesta korvauksesta joka ei ole sidoksissa mahdolliseen todelliseen vahinkoon. Tässä ei sinänsä ole mitään lainvastaista.

    VastaaPoista
  34. Professori sedät on väärässä.

    Ajatellaas tilannetta, jossa olisi mahdollista määrätä yksityissakko pahoinpitelystä. Sakkorahat annettaisiin sille, joka on pahoinpidelty.

    Verrataas:
    1. Nykysysteemi: Ajatellaan että A vetää turpiin henkilöä B. Aiheutunut vahinko 200 euroa, ( halki mennyt hammas). Sakko 300 euroa, joka menee valtiolle.

    2. Joidenkin mielestä ok systeemi:
    Ajatellaan sama tilanne, sakko maksetaan sille joka on pahoinpidelty.

    Mihin tämä johtaisi:
    2-tapauksessa B saisi sakkorahat, hän hyötyisi siitä että tulee pahoinpidellyksi 300 euron "sakon" verran. Hänellä olisi syy motivoida siihen että häntä vedetään turpiin. Haastaa riitaa.

    Kohdassa 1, hänellä ei ole syytä motivoida siihen, että häntä vedettäisiin turpiin. Hänelle korvataan vain aiheutunut vahinkoa, ei yhtään enempää. Myöskään A ei ole "aihetta" vetää ketään turpiin, koska maksaa sakot.

    Kohdan 2-malli on oikeusrauhan kannalta surkea.

    Parempi, että kenelläkään ei ole aihetta provosoida ketään vetämään toisia turpiin.

    Siksi katson että yksityiset pysäköintimaksut pitäisi olla kiellettyjä.

    UGH!

    VastaaPoista
  35. Onko viimeisin anonyymi siis huolissaan siitä, että kiinteistönomistajat kerjäävät parkkeeraajia tiloihinsa varustamalla parkkipaikoiksi kelpaavia alueita?

    VastaaPoista
  36. Noh ainakin jos olisi KAIKILLA mahdollisuus RIKASTUA sillä että voisi KOKO AJAN haastaa riitaa ja tappeluita KAIKKIEN vastaantulevien kanssa, niin ei se oikein hyvältä systeemiltä vaikuta. Helposti voisi luulla, että yhteiskunnan tarkoitus olisi juuri päinvastainen.

    Toinen asia, kun Proff Kemppisen blogissa ollaan...

    Tekijänoikeusjärjestelmässä on "kohtuullinen hyvitys". Siihen sisältyy sanktioelementti.

    Mites se on perusteltua että näitä tekijänoikeus "sakkoja" jakaa yksityinen TTVK ?

    Mitään kylttiä ei ole, että pysäköimällä hyväksyt ehdot....

    KKO ratkaisuja, josta selvii kohtuullisen hyvityksen sanktioleonne: KKO 1989:151, 1999:115, 2001:42 ja 2002:101, KKO:2007:63

    VastaaPoista
  37. Kaleva:

    TTVK valvoo jäsentensä tekijänoikeuksia ja tekee rikosilmoituksia. Tänä vuonna on kuitenkin keskittyy enemmän muihin keinoihin. TTVK pyytää käräjäoikeudelta luvan, että internetoperaattori saisi kertoa, kuka on käyttänyt sellaista ip-osoitetta, jossa on havaittu epäilyttävää liikennettä. Sen jälkeen TTVK ottaa yhteyttä.

    "Valtaosa suorittaa korvaukset, vain muutamassa tapauksessa on viety oikeusprosessia eteenpäin", Kotilainen toteaa. Tänä vuonna TTVK on pyytänyt käräjäoikeudelta noin 60 ip-osoitteen tiedot.

    http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?sposti=1&juttu=770118

    VastaaPoista
  38. Eikös Ylöstalon Matti ollut sitä mieltä, että ainakaan ikkunaan asetetut tavarat joissa oli hintamerkintä eivät olleet tarjouksi, vaan ilmoituksia halukkuudesta käydä ko tuotteesta kaupaa.

    VastaaPoista