Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
6. marraskuuta 2008
Oma tupa
Suuren uutisen päivänä ei ole aihetta puhua siitä, mistä muutkin puhuvat, ja tuskin minulla on muuta sanottavaakaan Obamasta kuin että en keksi aikalaisista yhtä hyvää puhujaa; ajatukseni on tietysti rasistinen, mutta musikaalisuus eli kadenssit ja iskutus tuovat mieleen niin sanotun rytmimusiikin mestarit.
Puheäänen mestari Studs Terkel, jonka olen usein maininnut tässä blogissa kaikkien aikojen radioäänenä ja kaiken musiikin ja kaikkien muusikkojen empimättömänä ystävänä, on nyt sitten viimein kuollut, erittäin korkeassa iässä.
Tänään on siis puhe muusta, taloista. Kuvassa on ihana koti. Olen ajatellut kysyä hintaa. Olohuoneen ikkunasta voisi seurata Hangontien rekkaralleja, ja Turun junat huristavat vierestä. Tarjolla voisi olla myös surutonta seuraa.
Toden perään sanoen rohkenen epäillä nykyisiä pientaloja. En yleensä pidä niistä. Rehellinen väärennös on ehkä paras – kotimaisen tai ulkomaisen perinnerakennuksen jäljitelmä. Tuossa on lähettyvillä yksikin, joka on olevinaan pohjalainen tuparati. Maisemaan se sopii. Asumisesta en niin tiedä.
Suomalaisen rakennustaiteen huippu on mielestäni rintamamiestalo, se kaikkien tuntema, jonka tyyppipiirustuksia kehiteltiin välirauhan aikana ja joita ruvettiin rakentamaan takaisin vallatulle alueelle eli Karjalaan 1941.
Monet arkkitehtipolvet pitivät sitä pula-ajan ilmiönä, eikä aikaakaan, kun maisemaan kohosi toinen toistaan ihmeellisempiä bungaloweja ja tasakattoisia rakenteita, jotka olivat muuten hyviä mutta eivät pitäneet vettä. Lumikuormatkin aiheuttivat ongelmia.
Rintamamiestalon suuri ongelma saattoi olla suuritöisyys, mutta toisaalta yläkerta (puolikerros) oli tapana jättää rakentamatta, samoin kuin kellari. Nerokkaan keskusmuuriratkaisun ansiosta taloon voi muuttaa tekemään varsinaisia sisätöitä.
Otaksuisin, että tuo talotyyppi täyttäisi kaikki nykyiset ympäristö- ja terveellisyysvaatimukset, vaikka fyllinä käyttäisi kutterinpurun (tai päistäreen) sijasta Karhuntaljaa. Tyyppitalon nerokkuus oli tietenkin joustavuus – hirsistä, runkorakenteisena laudoista, tiilistä, rapattuna tai maalattuna, aina toimi.
Talotyyppi levisi ennen kaikkea saksalaisten polttaman Lapin jälleenrakennuksen yhteydessä. Takan oli nimekkäitä arkkitehtejä, jotka olivat tämän ainoan kerran suunnilleen samaa mieltä – Alvar Aalto, Yrjö Lindegren, Otto-Iivari Meurman. Safa r.y.:n kokouksista on pöytäkirjat tallella, mutta itse asiasta on sangen vähän tutkimusta.
”Rintamamiestalot – rakentajien muistikuvia” on hyödyllinen vihkonen. Muuan Risto Sammalkorpi kuuluu paneutuneen asiaan 60-luvulla.
Siinä suunnilleen kaikki. En ole löytänyt edes lähdettä pääkaupunkiseudun maanhankintatoimista, vaikka luullakseni koko Pakila ja puoli Vantaata on evakkojen rakentamaa. Anekdoottipohjalta tiedän, että Espoossa on enemmänkin rintamamiestontteja ja Helsingin kaupungissa (silloisten rajojen sisällä) Lauttasaaressa ainakin kaksi. Se oli sotien jälkeen syrjäistä seutua hankalien kulkuyhteyksien päässä, läppäsillan takana.
Muuten luulen, että sanonta ”toimii kuin junan vessa” on ironinen. Muistini tuo mieleen lähinnä sen suoran putken kiskoille ja vesipolkimen, joka ei milloinkaan toiminut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistan minnäkin katselleeni ratapölkkyjä junan vessasta. Ihmettelin suuresti korkeaa teknologiaa.
VastaaPoistaKemppinen perkele!
VastaaPoistaEi tuo kuva ole oikeasta rintamamiestalosta!
Miten se päätyikkuna siinä keskellä on? Siellä oli kolme huonetta alhaalla ja kaksi sai tarvittaessa, myöhemmin vinttiin.
Tietomääräsi on kunnioitettava mutta ähellyksesi kaikkialla tuottaa välillä suttua!
pekka s-to.
JK:
VastaaPoista" ...ajatukseni on tietysti rasistinen, mutta musikaalisuus eli kadenssit ja iskutus tuovat mieleen niin sanotun rytmimusiikin mestarit."
Ton verranhan saa olla rasisti.
(eri asia, ostaisinko käytettyä autoa tältäkään päämieheltä?)
luullakseni koko Pakila ja puoli Vantaata on evakkojen rakentamaa.
VastaaPoistaTämä on minulle uutta. Olen näet luullut että rintamaiden rintamamiestalot rakennettiin rintamamiehille.
Evakot. so. siirtokarjalaiset asutettiin maakuntiin, esim. Ylä-Savoon raivaamaan omin käsin "kylmiä tiloja".
Iisalmessa perinteitä vaalii Evakkokeskus, kotikyläni Sonkajärven Vornasille, Iljineille, Viannoille ja Kärpäsille pystytettiin pikkuinen ortodoksinen "tsasouna".
Rintamamiestontteja on tietääkseni myös Malmilla, Tapaninvainiossa, Tapaninkylässä, Tapanilassa, jotka liitettiin Helsinkiin vasta 1946. Ainakin näitä taloja on vieläkin runsaasti. Tuttava remontoi yhtä rintamamiestaloa alkuperäiseen asuunsa, iso työ, on ehditty remontoida kehnosti moneen kertaan...
VastaaPoista"Rintamamiestalon suuri ongelma saattoi olla suuritöisyys, mutta toisaalta yläkerta (puolikerros) oli tapana jättää rakentamatta,"
VastaaPoistaTuota yläkerran rakentamattomuutta olen ihmetellyt. Ehkä koolaus esti sen? Siellä nukuttiin vain kesäisin "pahvihuoneessa". Isälleni tarjottiin muuten rintamamiestonttia Kuusisaaresta, mutta ei ottanut, koska ei rautatien varrella. Kerava oli...
Kuvasta
VastaaPoistaPitäisi kaivaa esille asiaa koskeva kirjanen, mutta en kaiva. Talo lienee palvellut muinoin kartanon torppana tai renkitupana (vast).
Rapiat 20 vuotta sitten talo oli lähin asuttu itänaapurimme. Siinä asui mukava taksisuhari. Vaimon lsäksi jaloissa näytti pyörivän vielä 4 - 5 lasta, joten varmaan jokapäiväisiä haasteita riitti.
Hyvin on jälkikasvu asettunut yhteiskuntaan vaatimattomasta kasvuaustasta huolimatta.
Stud Terkeliä on tallennettu sivuille "Conversations with America", jossa voi kuunnella -ainakin osittain 1980-luvun alussa- tehtyjä haastatteluja. "The Good War" -osiossa haastatellaan taxikuskeja ja biologianprofessoreita jotka olivat Ardenneilla tai mm.Peleleussa 1944.
VastaaPoistaAd Kaminiitto: - hyvin tunnistettu. Tiedämme siis molemmat asukkaat, mutta emme viitsi mainita nimiä.
VastaaPoistaAd Omnia:
VastaaPoista"Rintamamiestalo" ja "Rintamamiestontti" ovat hiukan harhaanjohtavia nimityksiä. Maanhankintalaki koski sekä evakuioituja että rintamamiehiä, ja esimerkiksi mainitsemani Pakila - ja monet muut Pohjois-Helsingin alueet - asutettiin aluksi Karjalan evakoilla.
Luulen nimen tarttuneen käyttöön rintamilla aseveljille (sotainvalideille) rakennetuista taloista, joita lähetettiin paketteina kotiseudulle. Puisia valmistaloja oli hankittu Ruotsista ainakin välirauhan aikana. Ne ovat aivan erilaisia. Niitä on runsaasti mm. Tamereella.
Päivän jutun kuva on teemasta "oma koti", ei "rintamamiestalo". Kuvittelisin että kaikki lukijani ovat joko asuneet tai käyneet kylässä rintamamiestalossa (joista oli rakennustietokorttisarja RT 962)
Ns. ruotsalaistaloja toimitettiin n. 2000 kappaletta kymmenille paikkakunnille. Ainakin Helsingin Pirkkolassa on suuri keskittymä eli 160 taloa. Osassa taloista oli metallinen plakaati, jossa oli kolme kruunua ja teksti Lahja Ruotsin kansalta tms.
VastaaPoistaRuotsalaistaloja oli sekä kaupunki- että maaseutuoloihin yhteensä 4 tyyppiä, mutta taajamiin toimitettiin myös maaseututaloa, kunnat kun eivät välttämättä voineet hoitaa tonttikysymystä, tai jostain muusta syystä.
Talot suunniteltiin Suomessa ja valmistutettiin Ruotsissa ruotsalaisin varoin. Noista taloista saatiin pohja myöhemmälle elementti- ja valmistaloteollisuudelle.
Ikkunoista vielä: mikä kumma siinä on että uusvanhoissa taloissa ikkunat vedetään sisään? Vanhoissa taloissa (kuten kuvassa olevassa) ikkunat ovat vuorilaudan tasolla, nykyään ne on upotettu desimetrin verran sisään. Ikkuna on talon silmä, ja jos ikkuna on kovin syvällä se muuttaa talon ilmeen jotenkin umpimieliseksi. Tietenkin on hieman halvempaa tehdä smyygi ulkopuolelle, mutta onkohan tämä ainoa syy?
VastaaPoistaNiin ja kuusiruutuiset ikkunat ja vuorilauta alhaallakin ei vain nurkissa.
VastaaPoistaRasismista puheen ollen onnittelen Obamaa ainakin siitä, ettei hän ole se verille potkittu möykky, jonka joku lakitieteen opiskelija löysi tien poskesta ja hoiteli käveleväksi ja joka sitten myöhemmin jotenkin sai toimitettua lapun että on siellä ja siellä satamassa, mutta ei ollut... ja viisas auttaja keksi tsekata rahtitavaran puolelta. Oli.
Tänään Saksassa saa euron tuntipalkalla tehdä työtä työttömänä 16-sivuisen omaisuuttomuustodistuksen jälkeen, niin nyt ihonväri ja kansalaisuudet joutavat väistyä rasismin toteuttamisen perusteina.
Ja aamumedian mukaan kehityksen perään on hinku täälläkin.
Kävin kuntainliittoyhtymän korkeassa rakennuksessa ja yksi luonnos hyväksyttiin, minulle onneksi. Saman rakennuksen yläkerrassa oli lasten isän tyohuone ja kysynpä vaan mitä eroa on sänkyynsidotun tytön ja vaitioloon sidotun psykiatrin henkisellä asemalla. Miksi rippituolin salassapitovelvollisuus voittaa julkituomisvelvollisuuden. Pään sisusko on ainut syy ja seuraus!
Ladatun aseen kantoluvan kieltäjille paikkoja avoinna.
Ad Omnia: - en lakkaa ihastelemasta lukijoiden telepaattisuutta.
VastaaPoistaJoku oikaiskoon, mutta tuo kuusiruutuinen ikkuna, joka erottuu kuvassa, oli minun tietoni mukaan 20-luvulle asti suurin teollisesti järkihintaan Suomessa valmistettu ruutu.
Minustakin näyteikkunamaiset ruudut pientalossa ovat jotenkin outoja.
Siltä osin kuin maaseutua ei ole muuten tärvelty, silmä sairastaa, kun joutuu näkemään vanhoissa puutaloissa tuhmasti tehtyjä lämpölaseja.
Jonkun pitäisi kaivaa esiin vanhoja Arava-määräyksiä. Asuin 70-luvun alussa Kalliossa kerrostalossa, jonka olohuoneen valtavien, ylhäältä saranoitujen ikkunoiden peseminen oli hengenvaarallista hommaa.
Jos maanhankinta kiinnostaa, niin varmaan Helsingin kaupungin rakennusviraston arkisto voisi olla hyvä paikka päästä jäljille, ja sitä kautta sitten kaupunginarkistoon, kun ensin löytää perustiedot rakennusviraston arkistosta.
VastaaPoistaRakennusviraston arkisto on kiinnostava paikka, siellä on mm. liki kaikkien, lukuunottamatta muutaman kaikkein vanhimman mökin liitosalueilta, piirrustukset, muutospiirrustukset ja lupapaperit.
Olen silloin tällöin, jos olen ollut nurkilla ja on ollut tunti ylimääräistä aikaa, käynyt siellä katsomassa talojen piirrustuksia, vain saadakseni nähdä, miten huoneet on järjestetty vaikkapa eräässä Mechelininkadun talossa, josta olen aina pitänyt, tai nähdäkseni miten tuttavani lapsuudenkoti on muutettu yhden perheen asunnosta seitsemäksi huoneistoksi.
Suosittelen lämpimästi.
Lahdessa ruotsalaistalot rakennettiin alueelle, joka sai nimekseen Västerås.
VastaaPoistalauri grohn ihmetteli rakentamatonta yläkertaa. Eiköhän syynä ollut se, että aluksi tehtiin vain tarpeelliset tilat kahdelle hengelle. Perheen kasvaessa tehtiin yläkertaan huone tai huoneita. Rakennusvaiheessa saattoi myös raha- ja tarvikepula vaikuttaa tilanteeseen.
VastaaPoistaPYHÄTTÖMIEN KYLÄ
VastaaPoistaNämä talot nousi kirkon takan niinkun mettäsiänet.
Vuasikymmen, arjet pyhät jossan valettin.
Eikä hilja olttu koskan, sillä otettin kans piänet,
nimi Pyhättömäin kylän tuntte alettin.
MIEHET
Tehtin pualtoist kerrost ja harja, kas,voi tasan tehty katto välil` vuatta.
Ja vinttin saatti laps`lisän vara, kas,
ei kai hetekakka hankittu suatta!
NAISET
Saattin lapslauma sihen ku lahja, kas,
sai soran jälkken kaikkes aina antta.
Ja ukko könys yäkaure tarmo, kas
eimar juaksuhaurois voinu ku pantta!
KAIKKI
Siks, eespäin kansakunta, koko maa!
Hyvinvointia lapses haluaa.
Puute, kurjus ainanen, taakse jää,
olkkon esimerkkinä - kylä tää!
(Alkulaulu näytelmästä PYHÄTTÖMIEN KYLÄ. Kantaesitys viime kesänä Paimion kesäteatterissa.)
pekka s-to.
Ad Omnia: - yläkerta. Kouluvuosinani pientalojen ylkertoja oli kylmillään. Rakenustarvikkeista oli ollut uskomaton pula - edes nauloja ei saanut.
VastaaPoistaOlen viettänyt lukuisia iltoja yläkerroissa, joihin tyypillisesti sitten kunnostettiin tiloja aikuistumassa oleville perheen nuorille.
Varakkaampi väki (Kauhavalla) saattoi tehdä pientalon niin viimeisen päälle, että yläkerrassa oli mainio pienasunto esim. oppikoulun naimattomille lehtoreille tai vastaaville "korkean tason" vuokralaisille.
Automiehet varustivat kellariin autotallin ja viettivät siellä jokseenki kaiken vapaa-aikansa, kumiteräsaappaat auton alta pilkistäen. Rouvat olivat tyytyväisiä kun tiesivät, mistä miehen löytää.
50-luvun kova juttu oli eteis- ja porrastilojen panelointi ja lakkaaminen. Vastaavasti röyheimmät rakentajat slammauttivat ulkoseinät ja käyttivät sokkelin pinnoittamiseen liuskekiviä tai pesubetonia.
Luullakseni maalla osuuspankkien nousu liittyi pientalorakentamiseenkin. Pankinjohtaja kävi työmaalla toteamassa vakuutena olevan rakennuksen vaiheen ja työn jäljen ennen kuin kiinnelainaa myönnettiin.
Kaupungit - etenkin Helsinki ja Tampere - luovuttivat tonttimaata erittäin edullisin ehdoin tai pitkäaikaisin vuokrasopimuksin.
Ad Omnia:
VastaaPoistaRuotsalaistaloista lyhyesti
www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/ruottalo.htm
Lauri:
VastaaPoistaTuota yläkerran rakentamattomuutta olen ihmetellyt. Ehkä koolaus esti sen..
Koolingeista viis; tässä kun tilantarve iski lasten kasvaessa piti rakentaa vintti, ja kattotuolejahan siinä piti muutella (tein itte).
Suurin este ja syy siihen, että tällä seudulla on vieläkin rakentamatta vinttejä, on kaavamääräys: "asuminen vain yhdessä kerroksessa".
Moni on rakentanut hissunkissun, niin mäkin, ööh, tai en ..dokumentoin ammattilehteen työn vaihe vaiheelta.
Mutta siis, jos pelaa ton reilusti, sen v´tun kaavamääräyksen takia ympäristöministeriöltä haetaan poikkeuslupa yläkerta- tai kellarirakentamiselle.
Niin, jos vielä jatkan: härskimmät 50 v. sitten rakensivat kellarit ja vintit astuttavaksi, ja vuokrasivat vielä lisäksi talon vars. asuinkerroksen toisen pään.
Talo oli kiinnitetty täydestä arvostaan, mutta se tuotti vuokratuloja lainanhoitoon ja hotellin ylläpitoon.
Kaminiitto sanoi...
"Hyvin on jälkikasvu asettunut yhteiskuntaan vaatimattomasta kasvuaustasta huolimatta .."
Johtuskohan esim. siitä mukavasta taksisuharista; rahalla ei kaikkea saa, ja manin merkitys lopulta on marginaalinen.
Meidän yläkertaan muutti perhe , jonka minua vuotta nuorempi kasvattipoika oli paras leikkikaveri. Jotain pommikoneen vinkunaa matkimalla heitettiin suksisauvoja jäisiin pyykkeihin ja tuli hyviä pierureikiä! Että oli onnellista kun hän naapurin vielä nuoremman pojan kanssa kantoi halkolaatikon kansi konkolleen asti täyteen. Se tarkoitti, että voi kun paistaisit lettuja. Minä! Yläkerran Rauha kävi töissä ja kotona oleva miehensä jaksoi pamputtaa hänen kinterillään ruokakaupassa kunnes kaljaa oli kauppakassissa. Leikkikaveri jäi huoltoasemalle, yllättivät kytät kesken keikan. Sydänkohtaus vei nuoren miehen.
VastaaPoistaEilen näin Aleksandr Sokurovin hienon elokuvan Aleksandra Joensuussa Häivähdys Venäjää festivaaleilla. Tsetseniassa 27-vuotiasta lapsenlastaan tapaamaan tullut isoäiti kävelee sotilastukikohdan painajaismaisten rakennelmien sokkeloissa - sen me hyvät nöyrät ihmiset osaamme: mukautua hiljaa, kun joku haluaa tehdä pahaa. Ja ystävällisesti hymyilemme aina kun on tilaisuus.
Oma tupa! Kaivon paikka kannattaa katsoa ensin, ohjeet löytyy:
Suomen ympäristökeskuksen uudessa oppaassa neuvotaan kaivon hyvän sijoituspaikan valinnassa ja kaivoveden laadun tutkimisesta. Lisäksi verkossa osoitteessa www.ymparisto.fi/kaivot/analyysitulkki on julkaistu kaivon omistajia palveleva työkalu, joka auttaa arvioimaan vesinäytteestä laboratoriossa teetetyn analyysin sanoman.
Toimii kuin junan vessa!
VastaaPoistaSiinähän ei ole ironiaa lainkaan. Se vesi ei ole mielestäni olennainen, vaan yksinkertainen mekaaninen ratkaisu, joka ei voi mennä epäkuntoon.
Suora putki ja yksi läppä. Kun painat jalalla, kääntyy läppä ja jätökset lähtevät. Yksinkertaista ja hienoa.
Tätäkään insinööritaidon helmeä eivät nykysukupolvet enää pääse juuri ihailemaan. On vain näitä sähköisiä ratkaisuja, joista ruuhkajunissa puolet on suljettuina kun eivät ole kunnossa.
Meidän rintamamies-siirtolaistalon, 6 x 8 m = 48m2, puut kaadettiin keväällä 1941 ja pohjat valmistuivat syksyllä 1941 kun isä pääsi lomille. Mutta sitten 1942 keväällä tuli paluu Pyhäjärvelle Vpl., ja takaisin siis kesäkuussa 1944. Rakentamaan pääsi kesällä 1945. Häät oli juhannuksena 1946, väkeä noin 40, seinät vielä hirsipinnalla, sen näen vanhempieni toisesta hääkuvasta, isä pujottaa sormusta. Tupa ja kamari; joten ikkunat ovat keskiseinillä. Tässä asui pariskunnan lisäksi miehen vanhemmat (s. 1868 ja 1874)sekä lapset, joita syntyi 1948, 1949, 1951 ja 1954. Vuosina 1954-1956 meitä oli siis 8 henkeä. Pienin makasi varvaspäässä sivustavedettävää; minä äidin kyljessä, isä toisella seinustalla veljeni kanssa. Tämä oli rationaalista, ja perhesuunnittelua sitäpaitsi, enempää ei olisi mahtunut, tai olisi, mutta ei sitten tullut. Mummo (karjalaisittain muori) kuoli 1956, mutta tilaa ei tullut lisää, sillä vaari (karjalaisittain ukko) menetti järkensä valon, ajoi öisin evakkorekeä, mitenkähän monta elämää kipeä ikävä särkikään, ja kamari omistettiin säppien takaiseksi hänelle. Muistan, päivän, jona ukko kuoli: äiti pyysi hyvästelemään kamariin. Myöhemmin tunnistin: hän oli valkeassa sänkiparrassaan kuin Hemingway, kalastaja, hänkin, ei Karibialta vaan Laatokalta. Kun pienenä ryömi sänkyjen, pöytien, tuolien, pyöreän sohvapöydän alla, näki pohjalautoihin kirjoitetut osoitteet: Töysä, Tuuri. Tiesin pienestä, ettei se tarkoittanut onnea, paitsi ehkä.
VastaaPoistaVeikko-setä
Junanvessoista sen verran, että muutama päivä sitten luin jostakin
VastaaPoistailtapäivälehdestä pikku-uutisen
Ranskasta: Nuori mies oli pudottanut kännykkänsä huippunopean TGV-junan alipaineistettuun pönttöön seurauksella, että oli kännykkää tavoitellessaan juuttunut päästään voimakkaaseen imuun. Vasta pelastusmiesten rikottua vessanpöntön oli mies vapautunut pinteestä.
Suora putki ja pudotus olisi ollut turvallisempi tekniikka. Lapsuuden lomamatkoilla kävimme tuijotte-
lemassa junien vessoista alla vilistäviä ratapölkkyjä ja mukavasti lenteleviä paperin-paloja. Radanvarret olivat silloin
ymmärrettävästi aika sotkuisia.
Olen samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa junavessoista (sitä mallia oli runsaasti ainakin vielä 1990-luvulla). Iskutus ja kadenssit olivat kohdallaan, tosin ongelmat ulkoistettu kuvottavalla tavalla.
VastaaPoistaJotkut pojat tekivät joskus junan vessassa kolttosen työntämällä propsin pöntön reiän läpi niin, että alempi pää (propsin) otti kiinni ratapölkkyihin. Tarina ei kerro, mitä tekosestaan saivat. Kerrotaan myös, että suosittua oli juoda VR-karahvi vaunun eteisestä tyhjäksi ja täyttää se sitten vessassa muulla nesteellä.
VastaaPoistaHannu Auramon elämänkerrassa kerrotaan rintamamiestalon kehityksestä. Kauppaneuvos Hallberg oli kehitellyt omakotitaloa Viipurin Tammisuolla jatkosodan lopulta lähtien. Talo sai tyyppinimen Tammisuo 3. Hannu Auramolla oli keskeinen rooli sen kehittelemisessä. Eri aseveli- ja invalidijärjestöt, varsinkin Suomen Aseveljien liitto olivat kiinnostuneita tyyppitalon kehittämisestä.Tammikuussa 1945 Auramo esittelikin lehdistölle Tammisuo 3:n pienoismallin ja sen rakenteet testattiin VTT:ssä keväällä 1945. Ideana oli, että ei tarvittu ammattikirvesmiehen taitoja, ei ollut loveuksia eikä tapituksia. Tästä alkoi ympäri maata, lähinnä kaupunkien laidoille, talojen rakentaminen, talojen jotka saivat kansan suussa nimen aseveli- tai rintamamiestalo.
VastaaPoistaAd Eskoo:
VastaaPoistaViipurin Tammisuonkadun piirustus
http://www.auramo-saatio.fi/elamantyo.htm
Kun en halua tietää kommentoijien nimiä, en edes arvaile yhteyttä.
Joka tapauksessa isäni Kullervo piti Hannu Auramoa ystävänään ja asiakkaanaan, ja rouva, Tulu, oli kuvassa mukana kuolemaansa asti.
Käsitykseni mukaan etenkin Auramon lattiabetonoinnit olivat kovaa kansainvälistä tasoa ja hän itse oli yksi teollisuutemme vähän tunnettuja suurmiehiä.
Niin, ja kuten olen ennenki maininnut, tuon talon arkkitehti Yrjö Lindegren oli lasteni isoisän lanko ja kaveri, siihen määrään, että hänen 20-luvulla suunnittelemiaan huonekaluja on suvussa enemmänkin käytössä, vaikka ovatkin uniikkeja.
Ensimmäiset ruotsinkielen sanat opin noin 16-vuotiaana pyhälomilla Iisalmen yöjunassa:
VastaaPoista-Klosetten får användas endast under tågets gång
Miksi kukaan ei puhu hengestä? Sellainen torppa, millainen henki siellä. Ja kuka sen hengen sinne puhaltaa elleivät ne, jotka siellä elävät ja asuvat.
VastaaPoistaValo ratkaisee siis, luonnon- ja hengenvalo.
Eka muistikuva Ruotsin kielestä on
VastaaPoista"spotta ej på golvet". Luulin tarkoittavan, että lattioita ei saa tuijottaa, kunnes sain osani toisesta kotimaisesta koulussa. Kolmas on saami, jota en osaa. Olisi hauska osata. Onkohan mikään saamen murre salauksen suhteen yhtä tehokas kuin navajo. Lystikästä olisi, jos saamen kielestä tulisi muotivillitys. Siinä olisi jotakin todella alkuperäistä Suomen niemelle kuuluvaa. Saami yhdeksi EU:n virallisista kielistä - miksipä ei?
Ei se rakennus miltä ulkoapäin näyttää, vaan se mitä rakennuksen sisällä on koettu ja eletty.
VastaaPoistaMinun muistin mukaan ei ollut mitään niin mukavampaa, kuin tulla sisään lämpimään puulämmitteiseen taloon. Että, oli kullakin asuttavana millainen "pirtti" tahansa, niin kyllä lämpö ja talon ruoka-aika oli sitä, mitä ei enää kerrostalomiljöössä tunnelmaltaa tapaa. Kotona kun leivottiin pullaan, tehtiin ruokaa, sienestetiin, marjastettiin ja ommeltiin vaatteita. Isäkin kävi ampumassa hirveä kun laki salli.
Tosin oli meillä pöydässä lihaa muinakin aikoina, eikä aina vaan K-kaupan tiskiltä hankittua.
Ad Omnia: - junista - jälleen sukupolvikysymys. Minä muistan varhaislapsuudesta emaljikyltin Spotta ej på golfvet. (Huom. f-kirjain).
VastaaPoistaVaunun toisessa päässä oli ulkona kyltti "tupakoitsemattomille".
Rovajärven ampumaleiriltä palattiin etelään karjavaunuilla junassa. Mitähän merkintä EMS tarkoitti? Ei Mukavuuksia Sotilaille...
VastaaPoistaApropoo junan vessoista ja säännöistä:
VastaaPoista"Spotta ej på golvet" = potta ei ole lattialla
Vaan mikä on lokapojanoikeus Vantaalla?
Jos saami olisi virallinen kieli, soisin sen olevan sitä Novgorodissa, ei Suomessa.
VastaaPoistaJK:
VastaaPoistaMinä muistan varhaislapsuudesta emaljikyltin Spotta ej på golfvet. (Huom. f-kirjain).
Antti Tuuri, kertoi, oli nähnyt jossain 1600-luvun lopun kirkossa parvella ruåtsinkielisen kyltin, jossa kiellettiin sieltä alas permannolle sylkeminen.
Nuo kyltit joissain junavaunuissa olivat vielä 1960-luvulla. Mitä tämä syljeskelykulttuuri oikein on ollut, nuuskan käyttöön liittyvää, vai?
Olli K kirjoitti...
VastaaPoista"Toimii kuin junan vessa!
Siinähän ei ole ironiaa lainkaan. Se vesi ei ole mielestäni olennainen, vaan yksinkertainen mekaaninen ratkaisu, joka ei voi mennä epäkuntoon."
Olli K muuten osui! vaikka se epäsiisti onkin, totta, tämä hygieniataso on hieman eri asia; sen sijaan gravitaatiovoima, jonka varaan mekaniikka on laskettu, toimii kuitenkin vääjäämättömästi