Sivun näyttöjä yhteensä

15. marraskuuta 2008

Pahoinvointi






Suhteellisen uskottavan kuvan yhteiskunnan tilasta saa itsemurhatilastoista.


Suomessa itsemurha on työikäisten miesten toiseksi yleisin kuolinsyy sepelvaltimotaudin jälkeen, ja alle 35-vuotiailla se lienee yleisin.


Itsemurhat painottuvat syrjäseudulle. Maailman terveysjärjestön Top Ten on tällainen



Maa Miehiä Naisia
Liettua 73.7 13.7
Venäjä 72.9 13.7
Viro 64.3 14.1
Latvia 59.5 11.8
Kazakhstan 51.9 9.5
Unkari 49.2 15.6
Valko-Venäjä 48.7 9.6
Slovenia 48.0 13.9
Sri Lanka 44.7 16.6
Suomi 38.7 10.7

Tämä lista antaa luvan väittää, että eräät valtion rahat on todellakin kohdistettu kyseenalaisesti.

Yllättävän moni on salaa sitä mieltä, että surkimukset joutavatkin kuolla.

Kun kuolema on ehdoton, itseään vahvoiksi luulevien eli niiden, jotka eivät suostu surkimuksiksi, elämisen ehdoton luetaan suoraan tästä asenteesta.

Jos he ovat sulkevat korvansa, he ovat loisia maapallon turkissa.

Näiden köyhyysrajalla romahtaneiden, köyttä kehivien tai liipaisinta tapailevien henkilöiden pitäisi viinanhöyryissään miettiä kansanliikettä ”hyvinvoivan” 80 prosentin auttamiseksi.

Espoona avuksi tarvitaan Pohjois-Karjalaa, Koillismaata ja Kainuuta. Peräkamarin pojat osaisivat auttaa itkeviä insinöörejä, koska he ovat oikeasti kokeneet elämässä jotain.

Virallinen yhteiskunta lisää syrjäytyneiden vainoamista.

Tietoverkkoja ajatellen – nuo puheet yhteisöllisyydestä. Eivät ne syrjäytyneet ihmiset tule yhteisöihin, koska he ovat syrjässä, liian kaukana, liian humalassa.

Verkossa viestintää halutaan rajoittaa, valvoa ja vainota. Ja juuri se on aika monien liian nuorten, liian syrjäytyneiden ihmisten tapa pitää yhteyttä!

Eikä kukaan sano, että se on parempi kuin ei mitään!

41 kommenttia:

  1. Näissä itsemurhaluvuissa on se ongelma, että liian monessa maassa asia on tabu uskonnon tms. takia. Tämän vuoksi valtaosa tilastoista ei ole lainkaan luotettavia. Esimerkiksi katolisissa maissa itsemurhia ei juuri kirjata.

    VastaaPoista
  2. "Itsemurhat painottuvat syrjäseudulle. Maailman terveysjärjestön Top Ten on tällainen"



    Maa Miehiä Naisia
    Liettua 73.7 13.7
    Venäjä 72.9 13.7
    Viro 64.3 14.1
    Latvia 59.5 11.8
    Kazakhstan 51.9 9.5
    Unkari 49.2 15.6
    Valko-Venäjä 48.7 9.6
    Slovenia 48.0 13.9
    Sri Lanka 44.7 16.6
    Suomi 38.7 10.7

    Jaa-a.

    Tässä pitäisi varmaan jälleen ruoskia itseään selkään ja repiä viittansa, koska on maamme Suomi niin kamala paikka asuttavaksi.

    "Suhteellisen uskottavan kuvan yhteiskunnan tilasta saa itsemurhatilastoista."

    Eli tämän logiikan mukaan esim. Afrikassa ja Afrikan maiden yhteiskunnissa on suorastaan auvo auennut, koska siellä eivät ihmiset tapa itseään.

    Aikaisemmin luulin kyllä kulttuurin ja jopa ilmaston muokkaavan ihmisluonnetta kohti itsemurhaa tai sitten poispäin siitä. Mutta luuloja nekin vain sitten olivat.

    Alakoulun matematiikka kyllä kaipaa Japania joukkoon mustaan. Missäs se luuraakaan?

    VastaaPoista
  3. Nuo tilastot vuodelta -99 kätkevät sen tärkeän kehityksen, että viimeisen vajaan kahden vuosikymmenen aikana itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa jopa kolmanneksella. Tässä on parempi tilasto.

    Sataa tuhatta ihmistä kohden luvut olivat vuonna 2005 seuraavat:

    Miehet 31,1
    Naiset 9,6
    Yhteensä 20,1

    WHO:n maailmankartan perusteella näyttäisi siltä, että köyhyys vähentää radikaalisti itsemurhia. Tästä ei liene kuitenkaan kyse vaan syy on rodullinen; tätä voi selvittää tutkimalla länteen muuttaneiden kehitysmaalaisten itsemurha-alttiutta, joka on käsittääkseni alhainen.

    VastaaPoista
  4. on se. tärkeä väline. ainoa, jolla syrjässäkin oleva voi verkottua. Syrjässä ei ole liikennepoliisia. Mutta verkossa voisi olla. verkottumisen hinta, että joku voi valvoa.

    VastaaPoista
  5. Well, art is art, isn't it? Still, on the other hand, water is water! And east is east and west is west and if you take cranberries and stew them like applesauce they taste much more like prunes than rhubarb does. Now, uh... Now you tell me what you know. 

    Groucho Marx

    Väkiluku taitaa olla jo yli 6,6 miljardia. Se oli alle 3, kun mä tänne tulin. - Vahinkolaukaus, sanoi faija joskus, mutta ehkä en ole ainoa. Väkiluku kasvoi 2004 203 800 ihmisellä päivässä. Väkiluku on kolminkertaistunut 72 vuodessa. Kaksinkertaistunut 38 vuodessa. 2027 menee 8 miljardia rikki, ehkä en sitä enää ole kokemassa - ei niin väliä.

    Mutta mikä sitten on se yhteiskunnan uskottava tila, jonka noista(kin) tilastoista saa?

    Ei harmainta aavistusta.

    Mulla on työpöydän taustakuvana Pohjoisrannassa joskus viime vuosisadan alkupuolella näppäilty otos. On talvi, Rauhankadun mäki näkyy kaukana taustalla, siis se kohta kun se nousee sinne Meritullinkadulle. Olen joskus asunut siellä. Se meri siinä on jäässä ja porukkaa istuu syömässä jäälle katetun pöydän ääressä. Siistin näköisiä, ei mitenkään riehakkaita, vaikka siinä on ilmapalloja koristeena pöydällä. Pöytäliina ja kaikki. Omenia on kulhossa ja kupit ja juovat joko kahvia tai teetä. On kupit ja lautaset. Viinaksia ei näy - ne mä kyllä erottaisin. Ovat olleet luistelemassa, siellä kauempana näkyykin jokunen luistelija. Rauhallisen näköisiä. Olisiko sunnuntai, tai ehkä lauantai iltapäivä. Aurinko on jo aika matalalla varjoista päätellen. Paistaa Katajanokan suunnasta, eli laskemaan päin se on. Kerrassaan mukavan näköistä.

    But They Burned Giordano Bruno! Lukee tossa yhdessä lehdykässä.

    Ehkä se on vain kulttuurikysymys.

    Muutamaa vuotta tuon työpöydälläni olevan kuvan oton jälkeen, tai ehkä vuosikymmentä myöhemmin - siinä main kumminkin, herra nimeltä Son House tappoi miehen lauantaina eräissä bileissä. Paikka oli Lyon, Mississippi.

    Mä olen muuten kanssa käynyt Lyonissa, mutta Ranskassa. Tunsin sieltä kerran erään kapellimestarin. Siellä sai hyvää couscousia, jos osasi - pitääkö nykyään olla uskalsi - mennä sinne paikalliseen Arabikortteliin, joka muuten on vähän samanlainen paikka kuin Tampereen Pispala, jossa olen joskus asunut muutaman sekunnin. Tosin ne siellä etelässä on kivitaloja ja mä pidänkin enemmän kivitaloista.

    Son House lähetettiin sitten 15-vuoden kakkua lukemaan Parchman Farmille. Selfdefense ja a penal work farm. Varmaan tuntui.

    Black Annien kanssa sai tehdä intiimiä tuttavuutta. Neljä jalkaa pitkä nahka ruoska.

    Että hyvä kun Obama voitti ne vaalit.

    Son House kuitenkin vapautettiin jo huhtikuun lopussa 1932. Muuten samoihin aikoihin mun mutsi lopetti sen koulunkäyntinsä ja meni duuniin. Hammaslääketieteenlaitokselle. Sai jonkun mitalinkin - mutta ei mitään rintamamies lisiä tms - vaikka kanteli sodan ajan niitä kuolleiden päitä - siis siellä tutkittiin niitä päähän osuman saaneita jostakin syystä - pöydältä toiselle. Ämpärissä pitivät.

    Son House valehteli monesti syntymä aikansa - piti saada töitä ja siis nuorempana se oli helpompaa. Kun se 1943 täytti jonkun sossulapun, niin se Son House merkitsi siihen syntymäajaksi 1894, jotta olis saanut duunia rautateillä. Olisi muuten ollut sellaiseen liian vanha. Sehän oli muuten saanut sellaisen ns uskonnollisen kasvatuksen. Ja sellaisesta ei ainakaan silloin saanut diplomeita. Palkat oli kuulemma aika perseestä: "Well, people kind of suffered a little during some of those years."

    Musiikki kuulemma auttoi. " I just figured that was one of the wrongest things in the world to be doing, you know. Wasn't no other way you could get to heaven - not fooling withthem things. Just putting your hands on an old guitar, looked like that was a sin." Mutta se oli siis aika uskonnollinen heppu.

    Mun mutsi eros kirkosta noihin aikoihin.

    No sitten se Son House osti kitaran 1,50 dollarilla. Vanha kitara ja huonossa kunnossa. Sillä oli kuitenkin asiaan suhde. Ja oli kavereita jotka osas myös soittaa, kuten esimerkiksi Charley Patton ja WillieWilson. Joskus niille maksettiin jopa 3 dollaria keikalta.Mainekin kasvoi. Ja saivat ihailijankin kaverista, jota silloin kutsuttiin Little Robertiksi. Se soitti huuliharppua, oli nuori ja kokematon, mutta innokas. Ja perseaukinen. sanoivat sille, kun se ilman äidin lupaa tuli niiden keikalle, että mene poika kotia kasvamaan, että ethän sinä edes osaa soittaa kitaraa. Ystävällisesti tosin, kun se soitti hyvin sitä harppua. Se poika oli Robert Johnson.

    No joo ja siis sen sodan jälkeen mutsi tapas faijan. Faija painoi silloin kuulemma 52-kiloa. Laiha poika. Nyt se painaa suunnilleen 90,mutta muistan kun se joskus 60-luvun lopulla painoi 112.

    No kun niitä LP- levyjä alettiin sitten enemmänkin painaa siellä niin vapaamielisellä 60-luvulla, niin nämä vanhat bluesmuusikot, saivat siitä nostetta ja heitä oikein etsittiin kissojen ja koirien kanssa, jotta olisi ollut mitä näyttää. Yleisö oli tietysti valkoista.

    Niillä bluesukoilla oli ollut se 15 minuutin kuuluisuutensa ennen sotia, ja että se sama uudestaan, merkitsi tietysti monelle selvää rahaa. Son Housekin sai siitä pienen siivun ja levytti joitakin biisejä uudestaan. Talviaamuna - reilut kymmenen pakkasta - 1966, se kuitenkin löydettiin Rochesterista lumiauran tekemästä kasasta melkoisen elottomassa kunnossa.

    Selvisi siitä ja kuoli vasta vuonna 1988 - eri lähteiden mukaan joko 86 - 94 - tai 102 vuotiaana. Useimmat pitävät tota viimestä lukua oikeana.

    Mun mutsilta on kuollut jo lapsena seitsemän sisarusta ja isä. Se puski koko ikänsä melkoisen harmaata työtä, josta ei palkintoja juuri tullut. Paitsi se 30-vuotta valtion palveluksessa merkki, vaikka se ehti olla siinäkin palveluksessa aika paljon pitempään.

    Faija kävi keräämässä kerran yhden kaapin pohjalta siskonsa ukon aivon palasia, kun se ukko oli ampunut itseänsä päähän. Kiva mies, ei siinä mitään. En lähtisi tuomitsemaan, ja mäkin oon kävellyt sillankaiteella vuosikausia.

    Leonard Cohenilla on sellainenkin runo kuin

    I'd Like To Read

    I'd like to read
    one of the poems
    that drove me into poetry
    I can't remember one line
    or where to look

    The same thing
    happened with money
    girls and late evenings of talk

    Where are the poems
    that led me away
    from everything I loved

    to stand here
    naked with the thought of finding thee


    Hans Zimmer on yks mun lemppareista, ja tää leffa piti nähdä jo pelkästään sen takia. Mutta olipa hyvä leffa.

    http://www.youtube.com/watch?v=j25eQgvg6Wo

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat:"Yllättävän moni on salaa sitä mieltä, että surkimukset joutavatkin kuolla."

    Juuri niin. Tällaisia mielen piteitä ei edes salata. Yllättävän usein kuulee näin ääneen lausutun. Sellaisissa pöydissä, joissa moista sanailua olen kuullut, olen siihen myös puuttunut. Olen myös sen jälkeen ollut pälyilevien katseiden kohteena, mutta ei se ole pätkääkään kulkuani haitannut. Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että pullat ovat huonosti juuri noiden rehvakkaiden ihmisten omissa uuneissa. Ja lisäksi he saavat hiljaista myötätuntoa päännyökkäyksin niiltä, jotka osaavat ainoastaan nojata hiljaa myhäillen näiden jästipäiden kylkiin. Sääliksi käy moinen "vahvuus".

    VastaaPoista
  7. Ad Suikka päähän: - Erittäin totta. Vielä suuremmalla syyllä islamin maat. Jordania nolla?

    Euroopassa on sitten vaikeasti selitettäviä alhaisia lukemia, Alankomaat ja U.K. etenkin.

    http://fathersforlife.org/health/who_suicide_rates.htm

    VastaaPoista
  8. http://www.myspace.com/kosteusprosentti

    VastaaPoista
  9. Nyt kun on havaittu naisia kopeloitavan myös ns. paremmissa piireissä niin varmaankin niissä tapahtuu myös itsemurhia, mutta kotimaisia alueellisia vertailutilastoja tuskin löytyy?

    VastaaPoista
  10. Olen 39v, ja olen ymmärtänyt mitä on kulttuuri. Se on tarina, jonka mies kertoo naiselle, saadakseen lepäillä rauhassa selällään. Korjatkaa, jos olen väärässä.

    VastaaPoista
  11. Ihan ensin.
    Tietysti on niin, että minä elän Stadissa, mutta toisaalta eräällä Helsingin huonomaineisimmista proletaarislumissa.

    Kun asiaa mietin, niin en tiedä että kukaan tuntemistani dokuista, "syrjäytyneistä", alkkiksista tai edes kovin moni mielenterveyspotilas olisi tehnyt itseurhan. Yksi tuttava yrittelee, mutta siinähän yrittelee, on yritellyt nyt 30 vuotta, joka antaa kuvan siitä, miten lahjakas itsemurhaaja hän on.

    Tietysti on hitaita itsemurhia, mutta niitä ei sanota siksi. Sitä tapahtuu paljonkin.

    Ja sitten on niitä, jotka tappavat itsensä pystyyn, kuin kelohongat ja joihin jää henkeä sen verran, että kun ilma kulkee läpi, kuuluu valitus.

    Ne itsemurhassa onnistuneet, joita tunnen tai tiedän, ovat "kunnon ihmisiä", käytännössä järjestään.

    Viimeksi tappoi itsensä tuttuni, jolta jäi vaimo, aikuinen poika ja melko hyvä virka ja pidetty työtoveri.

    Viime talvena tappoi itsensä tuttuni, kymmenisen vuotta minua nuorempi yrittäjä, joka oli edellisenä keskiviikkona saanut kuulla sairastavansa haimasyöpää, samaa tautia, johon äiti oli kuollut.

    Sitä edellinen on liki kymmenen vuoden takaa. Entinen pankinjohtaja, pari päivää tyttärensä häiden jälkeen. Ei selityksiä.

    Tuntemani perheen tytär. Hurskaat, toimeentulevat yrittäjä vanhemmat, seitsemän sisarusta. Muu perhe lähtee kirkkoon, tytär valittaa kuukautiskipuja, jää kotiin, menee isänsä asekaapille ja laittaa aivonsa pitkin keittiön seiniä.

    Entinen virkanainen, asuu yrittäjätyttärensä luona. Tytär lähtee töihin, äiti pyytää kyydin entisen kotitalonsa luokse Malmille ja menee kaula kiskolla odottamaan junaa.

    Äitini ex-mies soitti äidilleni, sanoi vain että halusi hyvästellä, astui ulos puhelinkioskista, suoraan rekan eteen.

    Kaksi tapauksista on sellaisia, jossa edeltänyt jokin omaisten tiedossa oleva mielenterveys ongelma.

    Sitten on yksi etäisen sukulaisen tapaus, jossa päähän ammuttu mies ampuu kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ilman selityksiä lapsensa ja itsensä.

    Käytännössä yksikään minun tuntemani ihmisen itsemurha ei ole ollut ns. syrjäytyneen ihmisen tekemä, siinä mielessä kuin yleensä puhutaan syrjäytyneestä.

    Sitten.
    Ihmisellä on oikeus tappaa itsensä.
    Oikeus kuolla on ihmisen perusoikeus aivan siinä missä elääkin, jos ei enemmänkin.

    Kuolema ei ole pakko. Vasta asenne tekee siitä pakon.

    Jos ihminen tekee päätöksen kuolla, niin olisi epäeettistä yrittää estää sitä. Joissakin tapauksissa voisin jopa kannustaa.

    Toki on niin, että itsemurhalla voi olla sivullisia uhreja, mutta siltikin, mikä oikeus meillä on vaatia ketään elämään? Minusta sellainen olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa ja röyhkeää.

    Saatan surra ja olen surrut niitä, jotka ovat itse avanneet ovensa, mutta siltikin, minun suruni on minun suruni ja heidän elämänsä on heidän elämänsä, ja kovin huonona pitäisin itseäni, jos kunnioittaisi heidän oikeuttaan valita, mihin sen päättävät.

    VastaaPoista
  12. Nostit tuossa kirjoituksesi lopussa esiin aiheen, joka käsitykseni mukaan murentaa pala palalta tätä yhteiskuntaa.

    Laajennan sitä vähän. Nykyään uskotaan että kieltäminen ja rajoittaminen ovat autuaaksi tekeviä keinoja asiassa kuin asiassa. Tämä näkyy niin tuossa mainitsemassasi verkossa tapahtuvan viestinnän rajoittamisessa, kuin vaikka kiellossa näyttää rintavia naisia mainoskuvissa. Se näkyy yhä alenevina nopeusrajoituksina ja nyt vellovana keskusteluna rajoittaa aseiden saatavuutta. Ja tuleepa mieleen amerikkalaisten homeland security -keskustelu ja toimet.

    Eiväthän nämä ole asioina rinnasteisia, mutta niissä kaikissa hoidetaan oireita lisäämällä rajoituksia.

    Pelkään, että aina kun suostutaan rajoittamaan jotain, se on vain alkusoittoa seuraavalle rajoitukselle. Onhan sillä suvaitulla - vaikka pukeutumisella - kuitenkin äärilaitansa, joka taas joutuu jonkun hampaisiin ja kohta taas rajoitetaan.

    Ja kohta huomaamme - jos saamme siihen luvan - että elämämme on kahlittu tiukkoihin rajoituksiin. Väkisin tulee mieleen tulevaisuuskuvana Orwellin lanseeraama termi ajatusrikos. Ehkei siihen ole enää kovin pitkä matka. Onhan tuo netissä tapahtuvan ajatuksen ilmaisun rajoittaminen jo askel siihen suuntaan.

    Toivottavasti olen väärässä.

    VastaaPoista
  13. Itsemurhatilastoa vähentää eniten varmaankin katolilaisuus, koska se kieltää tämän katoamistavan. Ja tuskin sitä kuolinsyyksi helposti kelpuutetaan.

    Huumekuolemat ovat toinen vaikea tapaus. Lännessä monet huumekuolemat voivat hyvin olla itsemurhia, vaikka ei siltä näytä.

    Nämä ovat arvauksia, eivät tietoa.

    VastaaPoista
  14. "Virallinen yhteiskunta lisää syrjäytyneiden vainoamista."

    -> tämä voi johtua myös siitä, että on korkea tietoisuusaste kun on korkea kulttuuri (Suomesta itään).

    Miksi sinulla ei ole esim. Turkki mukana (siitä mistä mm O. Pamuk kirjoittaa?) joka kertoo miten raskasta on suunnata ajatuksiaan minnekään, koska järki ja kulttuurin kirkkotraditio ovat niin totaalisessa ristiriidassa. Sama näkyy Irlannissa missä protestantit ja katoliset ovat päässeet sekoittamaan päitä.

    Itsemurha ei johdu mielestäni yksin siitä, onko muut jotain mieltä (eiköhän siitä nouse terroristiksi ennen kuin tappaa itsensä) vaan itsemurha on ainoa tie silloin kun ei ole sairas ja tietää sen aivan hyvin mutta ei pysty sitomaan ajatuksiaan enää mihinkään eli alienoitumisen tuska on totaalinen ilman mentaalista sairautta. On siis tietoinen omasta tyhjiöstä ja se tyhjiö ei mene pois edes keskustellessa ellei keskustelun partneri kykene tajuamaan miten irrallinen mieli toimii. Tästä syystä vauvatkin kuolevat ihan vauvoina: elleivät saa kiinnittyä ovat irrallisia ja se on tappavaa.
    (tämä ei ole tieteellisesti vahvistettu että johtuu samasta, mutta minä olen vauvana joutunut kiinnitymään ohilentäviin asioihin koska ei ollut kestävää suhdetta keneenkään vaikka äiti oli kotona. En siis tiedä miksi olin niin yksin (miksi äiti ei osannut kohdata minua eikä pitänyt milloinkaan sylissä). Tämä irratio johtaa siihen, että vauva joko hallucinoi tai huutaa ja minä valitsin ensimmäisen eli opetin itselleni uskomisen taidon, myöhemmin fantasian. Olen omasta mielestäni kyennyt säilymään hengissä siksi, että minulla on vahva intellektuelli (vahva ei tarkoita älykäs tai komea vaan vahva fyysisesti eli kestävä) ja tämä vahvuus oli minulla etukäteen harjoitettu niin, että uskalsin luottaa siihen, ja siksi uskalsin pitää omaa linjaa myös sellaisessa alamäessä missä kuka tahansa olisi muuttanut tyyliä.

    Mutta ensinnäkin en tiennyt mitä minun selän takana sanottiin ja toiseksi minulla oli kuten Auvisen pojalla vahva tahto tajuta miksi maailma on päälaellaan. Ja näin menin tulta päin joka on se epätavallinen tapa (mutta oppimisen kannalta ainoa oikea eli Platonin luola).

    Mutta jos ryhtyy siihen mihin minä ja ei omaa vahvaa järjellistä mekanismia saattaa olla, että kuolee juuri omaan toivottomuuteen, ettei enää voi kiinnittää omia ajatuksiaan mihinkään. On hukassa vaikka on järki ja voisi tavallaan sanoutua irti omista ajatuksista, mutta kun se ei enää käy: representaatiot ovat siinä koska ovat siinä: tuoli on tuoli koska sen on ymmärtänyt. Sitä ei saa ikäänkuin tuntemattomaksi olioksi sen jälkeen. Ja kun alkaa tajuamaan miten elämässä hoituu asiat oikeasti ja missä järjestyksessä ja kenen pillin mukaan alkaa tajuamaan, miten vaarallinen ja sikamainen ja valheellinen elämä onkaan myös ns. piireissä - niin tulee kaipu takaisin lapsen aututaaseen tietämättömyyteen.

    Ja sen takia minun mielestä myös Englanti on osaksi tietämättömien maa; rutiinien maa missä common right käy järkeä edellä: pitää ihmiset autuaasti pimennossa.

    Minun analyysi on siis tietoisuus suhteessa tukeen. Koska tietoinen ei saa tukea (minuakin epäilivät psykologien piireissä: he siis kysyivät oliko myös muut ihmiset samaa mieltä minun kanssani ja kun sanoin, että myös Freud oli ensin sanomassa kaikenlaista - eikä häntä pidetty hulluna siksi, psykologi hiljeni. Heillä ei ollut samaa tietoisuusastetta mitä minulla).

    Tämä pöllitään (saat nähdä) ja pian tulee kirja jostain taas ja sit on mukamas taas kas, kas - aina sattumoisin - tullut yhtäaikaa kirja samasta asiasta mitä minäkin olen sanonut. Tämä on yksi niistä asioista, joiden takia aivot tilttaa: on suorastaan toivotonta yrittää mitään kun tietotekniikkaa harjoittavat jakelijat saavat kultajyvät ensin - ja heillä on kirjapainot takapihalla.

    Mutta menkööt : kaikki muukin on mennyt ja minä olen juuri syrjäytynyt koska minua ei uskaltanut ketään myöskään edes (!) puolustaa.

    Ei kukaan.

    Mutta en ole aikonut tappaa itseni.
    Enkä ketään muutakaan.

    VastaaPoista
  15. JK:
    Verkossa viestintää halutaan rajoittaa, valvoa ja vainota. Ja juuri se on aika monien liian nuorten, liian syrjäytyneiden ihmisten tapa pitää yhteyttä!

    Oikein! on aika keksiä polkupyörä uudelleen.

    VastaaPoista
  16. Suhtaudun täydellä vakavuudella itsemurhaaan, mutta myöskin tiedän, että sen rajat ovat häilyvät, eivätkä Suomen tilastot kerro kaikkea, vaikka täällä ei olekaan katolisen tai muun uskonnon tabuja. Parinkymmen vuoden ajalta tiedän useita itsemurhia (kuka sen tietää, voi?) tehty autolla, viinalla, holtittomalla hakuisuudella ja/tai kombinate. Yhtäkään ei ole tilastoitu itsemurhaksi. Lisäksi läheltä piti tilanteita, paljon, ehkä kolmen käden sormien verran. Enkä edes elä missään mustassa aukossa. Mutta mitä on tehtävissä. Hulluinta on, että vaikka apua, eri muodoissaan onkin tarjolla ja sitä tarjotaan, joskus suorastaan usutetaan ja tyrkytetäänkin, ei sitä oteta vastaan, haluta, osata, tahdota. Ei. Luulen, että tämä on isompi kysymys, ei pelkästään avun tarjoajan ja sen vastaanottajan [-ottamattoman] välinen kysymys. Jokin tässä musertaa ja liiskaa ihmisiä, jokin saa heidät vetäytymään ulos, rotkojensa rauhattomuuteen.. On sellaisia elämänpiirejä, joissa vaikeuksissa oleva, turvautuu läheisiinsä, itsestäänselvyytenä.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  17. Sana "syrjäytynyt" ei tunnu sisältävän sitä mahdollisuutta, että olisi itse vapaaehtoisesti mennyt syrjään. Sikäli näiltä ihmisiltä viedään oma tahto jo näin nimitettäessä.

    Kuitenkin eräiden syrjäytyminen on juuri sitä, että lähtee pakoon yhteisöllisyyttä. Yhteisö vaatii, ahdistaa, asettaa tavoitteita ja arvoja. Niitä arvoja ei kukaan saavuta, moni ei edes ymmärrä niiden mielekkyyttä. Yhteisöä pääsee pakoon vain kääntämällä selkänsä yhteisölle. Yhteisöllisyyden tarjoaminen ei ehkä ole yksiselitteisen ihana ratkaisu niille, jotka yhteisöllisyyttä lähtevät pakoon.

    Kerran osallistuin jonkin mielenterveysjärjestön pikkujoulujuhlaan. Siellä ihmiset istuivat tonttulakki päässä tai ilman. Enimmät eivät puhuneet mitään. Jos joku puhui, toinen ei kuunnellut, mikä toki on tavallista mieliterveittenkin pikkujouluissa. Riisipuuron hakeminen noutopöydästä oli monelle uskomattoman raskasta. Yllättävän moni lauloi. Olihan tultu juhlimaan.

    Toissapäivänä ryhdyin koulun käytävällä juttusille yhden ventovieraan, kalpean yksinolijan kanssa. Kysyin häneltä, etkö sinä viihdy noitten toisten kanssa, kun istut aina yksin. Hän sanoi, että eipä oikein taida viihtyä, ja katsoi minua sillä silmällä, aionko ryhtyä toimenpiteisiin ja ilmoittaa opettajille ja kotiin.

    Muutaman epäonnistuneen itsemurhan olen elänyt läheltä. Niiden vierestä olen sitä mieltä, että se lopullinen päätös ei useinkaan ole erityisen dramaattinen. Se on vain kuin valitsisi, kumpaa kahvia Alepasta tänään ostaa. Toisena päivänä päätös olisi toinen. Jussia siteeratakseni: "- - ja mäkin oon kävellyt sillankaiteella vuosikausia."

    Minä en usko yhteiskuntaan, en sen apuun, en paranemiseen, en ennaltaehkäisyyn. Toiseen ihmiseen uskon, yhteiseen tilaan, saareen, rakkauteen, joka ei katso ylhäältäpäin eikä pakota muuttumaan. Se on pieni paikka pelastua, suuri tila.

    VastaaPoista
  18. Viimeksi eilen kohtasin muutamia tyyppejä, joilla tuntui olevan katetta tilillä, mutta sydämessä ei juurikaan. En sitä tohtinut seurassa sanoa, mutta illalla vuoteessa tuumiskelin, että että enemmän säälin tarpeessa olevia henkilöitä ei ole ihan vähilleen tullut vastaan.

    VastaaPoista
  19. Sitä minä vaan tässä, että kyllä tuo Jussi (En tiedä, mitä kieltä sinun kanssasi pitäisi puhua, joten tempaisen rohkeasti sitaatin) "menee suoraan suoneen". Pysy kaiteella, poika!

    VastaaPoista
  20. ad jussi

    3 miljardin porukka sai aikaan melkoisen tappelun 40 luvulla.
    6,6 miljardin kanssa todennäköisyys hirmutappeluun on vähintään kaksinkertainen. Vesi, energia, ruoka, uskonto, työttömyys, jätteet ja ympäristömyrkyt. Vesi nousee peittämään vainioita ja suurkaupunkeja. Vaikeat ongelmat ovat näköpiirissä jo.

    VastaaPoista
  21. "Eivät ne syrjäytyneet ihmiset tule yhteisöihin, koska he ovat syrjässä, liian kaukana, liian humalassa."

    Tässä tilassa on henkilöitä myös isojen sukujen, yhteisöjen, kaupunkien yms. keskellä, jota tällä myös lienee tarkoitetaan. Kyse ei olekkaan siitä, että se olisi syy, vaan se onkin seuraus...

    ps. ilmiötä läheltä seuraava ps

    VastaaPoista
  22. Vanhustenhoidon jäädessä reilun kymmenen vuoden kuluttua onnettomiin asemiinsa, saamme uskoakseni kokea itsemurha-aallon, joka pitää sisällään vanhusten ns. hiljaisen kuoleman.

    Islamin maat. Alkoholittomuusko? Vai lujat perhesiteet? Suomessa harvinaista että serkkuja tapaa muulloin kuin häissä ja hautajaisissa. Eivät koulukuraattorit että mielenterveystoimistot tavoita, eivätkä vastaa lujia perhesiteitä.

    VastaaPoista
  23. Ehdotan hanketta, jossa asetetaan tavoite: itsemurhia nolla (0) vuoteen 2020 mennessä. Tällaisesta lienee puhuttu Ruotsissa.

    VastaaPoista
  24. Vuoden 2002 tilastoissa Suomen tilanne on hiukan parempi, mutta muun Euroopan ja Australian pahempi kuin ennen.

    http://www.suicide.org/international-suicide-statistics.html

    Vähiten näyttäisi itsemurhia olevan niissä maissa, joissa uskonnolla on vielä vaikutusta ( katolisuus Italiassa, Espanjassa ja Etelä-Amerikassa; islam; Pohjois-Amerikan uskonnollisuus).

    Katolisuudessa itsemurha ei muuten ole enää samalla tavalla tabu kuin ennen.

    Karttaan vilkaisu tuo heti mieleen, että nuo punaisimmat maathan ovat varsinkin tuossa vuoden 1998 kartassa entisiä "Itä-Euroopan maita", joissa uskonto on ollut tukahdettuna tai ainakin halveksittuna, kuten Suomessa. Ja Kiinassahan uskonto on ollut viime aikoihin asti kiellettty asia.

    Uskonnoissa on lohdutusta, jolla voi olla suuri vaikutus vaikeassa elämäntilanteessa. Jokainen ihminen on arvokas, olipa hän rikas tai köyhä, menestynyt tai syrjäytynyt.

    Jokin väitöskirja on siitä, että uskonnolla on vielä vaikutusta Alankomaissakin tässä asiassa.

    Mutta sitten ovat Englanti ja Norja. Suojeleeko pubissa istuminen englantilaisia miehiä? On paikka, jossa keskustella. Sitähän ei löydy suomalaisista syrjäkylistä.

    Geeneilläkin lienee osuus asiaan.

    Suomessa nuoret lähtevät liian nuorina kotoaan, ja nuorille aikuisille ei anneta henkistä tukea. Suurten kaupunkien nuoret elävät yksin. Eikö sekin ole yksi tekijä?

    Asiaa kannattaa pohtia monelta kannalta.

    VastaaPoista
  25. "Peräkamarin pojat osaisivat auttaa itkeviä insinöörejä, koska he ovat oikeasti kokeneet elämässä jotain."

    Meillä lienee erilainen käsitys peräkamarin pojista?

    Eivätkö he ole niitä, jotka lampsivat aitan polulla ilman ehtoista emäntää pilvisenä päivänä - itse asiassa joka jumalan päivä? Heidän kokemuksiaan pitäisin kokemuksina ainoastaan zeniläisessä mielessä. Mutta se on toinen tarina.

    Minua harmittaa joskus - ihan turhan useinkin - epätäsmällinen kielenkäyttö. Kuten nyt vaikkapa se virsi, ettei maailmaan kerta kaikkiaan mahdu enää enempää ihmisiä.

    Silloin kun meitä oli vasta 5 miljardia, joka keksi ja laski, että maailman kaikki ihmiset mahtuisivat Laatokan jäälle, ja jokaisella olisi 5 neliötä tilaakin. Se joku taisi vielä ehdottaa, että sitten vaan odottamaan kevättä ja maapallo olisi pelastettu.

    Nyt meitä on 6,7 miljardia, joten tilaa olisi enää 4 neliötä. Näin se yhteiskunta kurjistaa meitä, kele.

    VastaaPoista
  26. Tuossa kuvassa huomiota herättää jako ensimmäiseen maailmaan (teollisuusmaat), toiseen maailmaan (entiset kansandemokratiat) ja kolmanteen maailmaan (kehitysmaat).

    Kehitysmaissa lienee suurempia huolia kuin eksisenssikriisit, joten itsemurhien vähäisyys voisi selittyä sillä.
    Toisen maailman itsemurhaluvut selittynevät juomatavoilla. Kommunistien oli helpompi hallita kansaa, joka oli enemmän tai vähemmän jurrissa.

    Suomi näyttäisi olevan entinen kansandemokratia naamioituneena teollisuusmaaksi.

    VastaaPoista
  27. Tempaisen nyt pätevän teoreeman itsemurhien levinneisyydestä hihastani:

    Siellä, missä on täysi työ pysyä muutenkin hengissä, itsemurhia tehdään vähemmän. Ja kääntäen.

    Viittaan Maslowiin.

    VastaaPoista
  28. Hyvin pieni määrä näitä itsensä elämästä poissulkevia löytyy. Mitä sitten? Mikä siinä muka on väärin?
    No, voidaanko ja verrataanko itsepoistamista aborttiin? Eikö muka samaa asiaa?
    Verrataanko itsepoistamista tilanteeseen, jolloin maassamme parhaillaan vanhuksia kuolee samassa kaupungissa harkitusti ruuan ja juoman puutteeseen?
    Ja tarkoituksellisesti, sillä vastaavia esimerkkejä aborttimurhasta, vanhustenmurhasta on lukuisia ja nämä tosiasiallisesti ovat murhia, josta ei joudu syytteeseen.
    Vai voidaanko itseMURHAN tehneen välinpitämätön lähipiiri tuomita vankeuteen murhan avustamisesta.

    Lähipiirissäni serkkuni tappoi itsensä ja vanha todellinen ystäväni tappoi itsensä. Silloin sattui kovasti.
    Mutta oikeastaan, "mitä vitun välii", kun ulkokultaisesti voimme näistä puhua, mutta emme halua auttaa. Tärkeämpiäkin asioita on, kuten Nokian kurssi joka nyt pikaisesti pitäisi ensi viikolla saada 9.20 pintaan.

    Ihan oikein. Tappakoot lapsensa kunniallisesti, olivat sitten pelkureita tai sankareita. Hyvä, että tappavat, en jää kaipaamaan. Siis aborteista nyt puhun. Ja samaa mieltä itsepoistumisista.

    VastaaPoista
  29. Ad Tapsa P et alii:

    Olen samaa mieltä. Tilastokirjani ovat työmaalla, mutta olen tottunut väittämään, että kansanterveys oli sotavuosina käsittämättömän hyvä ja jopa itsemurhaisuus yllättävän alhainen.

    En siis pysty ainakaan tähän hätään dokumentoimaan.

    VastaaPoista
  30. Yhteinen vihollinen pelastaa monet elämälle ja elämään.
    Sodassa neuroositkin hävisivät, kuulemma.
    Itsemurhaaja on sijaiskärsijä ja tappaa itsensä kun ei voi tappaa sitä, joka pitäisi.
    Mummo: ylhäältäpäin tuleva "rakkaus" ei ole rakkautta, eikä myöskään muutosta edellyttävä "rakkaus". Rakkaudeksi voidaan naamioida mitä vain, vastuu on myös vastaanottajalla.

    VastaaPoista
  31. "Suojeleeko pubissa istuminen englantilaisia miehiä? On paikka, jossa keskustella. Sitähän ei löydy suomalaisista syrjäkylistä."

    Kerronpa tapani mukaan tapauksen asian vierestä.

    Vääksyssä oli vielä pari vuotta sitten klassinen Matkahuollon baari ja siellä vakiosakki kahvin tai pilsnerin kanssa. Paikka sai uuden omistajan, joka remontoi kulahtaneen 60-lukulaisen miljöön reippaalla kädellä tyylikkäämmäksi. Tilalle tuli rottinkituoleja, tummanpunaista hämyä ja käsityötuotteita näyteikkunassa. Paikka ristittiin nimellä "Brandi".

    Toiminta loppui juuri syksyllä ilmeisen kannattamattomana. Ukkojen uudesta kantapaikasta ei ole tietoa. Toivottavasti heillä sellainen jossain muualla on.

    VastaaPoista
  32. "Sitten.
    Ihmisellä on oikeus tappaa itsensä.
    Oikeus kuolla on ihmisen perusoikeus aivan siinä missä elääkin, jos ei enemmänkin.

    Kuolema ei ole pakko. Vasta asenne tekee siitä pakon.

    Jos ihminen tekee päätöksen kuolla, niin olisi epäeettistä yrittää estää sitä. Joissakin tapauksissa voisin jopa kannustaa."


    Petja puhuu asiaa. Kuolema meidät lopulta kuitenkin korjaa, joko pian tai sitten myöhemmin.

    Jotkut vie syöpä, toiset saa sydärin, joiltakin ratkeaa verisuoni päästä tai maksa vain loppuu kauheassa viivytystaistelussa.

    Jotkut eivät vain jaksa elää ja tappavat itsensä. Sellaista elämä on. Itsemurhaan pitäisi suhtautua samoin kuin muihin kuolemiin. Se on vain yksi syy monien kuolinsyiden joukossa.

    Susien Sariolassa näitä itsemurha uutisia kuulee tuon tuosta ja tämän tästä.

    Lahjakkaan, hiljaisen ja mukavan serkkupojan itsemurha pari vuotta sitten puristi rintaa ja nosti viinin silmiin. Väitöskirja jäi
    kesken ja varmaan monta muutakin asiaa.

    Mutta kärsimys loppui ja rauhan hän varmaan sai. Toivotaan ainakin niin.

    VastaaPoista
  33. Muistaakseni se meni jotenkin näin,

    että oli ollut puhetta itsemurhasta, joku jonka tiesivät, oli kai sen tehnyt. Oli kuuma päivä, elettiin aikaa jälkeen juhannuksen ja kun kuuntelin sitä itsemurha juttua, niin istuin pöydän alla. Vakio paikka siihen aikaan. Kun pelasivat marjapussia, niin siellä kuuli kaikenlaista joka silloin kiinnosti. Pöytäliina peitti sopivasti. Tiesivät kyllä.

    No lähdin siitä sitten. Lähellä sitä meidän taloa - ehkä kilometri tai jotain - on vanha hautausmaa, jonka ympäri kiertää sammaloitunut kiviaita. Aitaa seuraamalla pääsee melko helposti lähellä olevalle korkealle kalliolle, jolta taas pääsee alas järvenrantaan. Tai sitten voi vain kävellä sen aidan päällä hautausmaan ympäri.

    Sieltä kalliolta on äkkijyrkkä pudotus alas ja siellä ylhäällä ollaan puidenlatvoja korkeammalla.

    Polut ovat nykyään kasvaneet melkein umpeen.

    Se oli kyllä silloinkin aika pöpelikkö. Sammal siellä on paksua ja melkein aina märkää.

    Ja kun kiipeää sen vanhan kiviaidan yli ja lähtee siitä kävelemään eteenpäin, niin saa pitkään kahlata puolukan ja mustikanvarpujen seassa, ennen kuin pääsee sinne jäkälien kuvioimalle kalliolle.

    No siellä jyrkänteen reunalla oli aina mukavaa. Sieltä jyrkimmästä kohdasta ei pääse alas, mutta heti sen vierestä pääsee, jos tuntee ne paikat. Helppoa se ei ole, siinä se polku tekee mutkan heti alussa - johtuu siitä kallioseinämän jyrkkyydestä, eikä sitä - polkua siis - näe sieltä ylhäältä. Siinä on sellainen kapea uloke, josta saa jaloille jonkinlaista tukea, mutta se pitää tietää. Koko paino yhdelle jalalle kerrallaan siis. Ja käsillä kiinni kaikesta siinä kasvavasta - mistä vain saa.

    Pidin lapsena siitä vaarantunteesta.

    Siellä alhaalla maa on kuivuneiden havunneulasten värjäämä. Kuuset ovat korkeita ja vanhoja, ja ne kasvavat ihan siinä kalliossa kiinni. Heti kuusien takana on suuria useiden metrien läpimittaisia jääkauden aikuisia siirtolohkareita, kaikki sammalen, saniaisten ja jäkälien peittämiä. Se on kiva kohta. Siellä kauempana, puidenrunkojen takana, näkyy kaistale järveä.

    Olin siinä sitten ihmetellyt oloani ja huomannut, että siellä ylhäällä, kallioon takertuneilla kuusen oksilla, ehkä noin neljän metrin korkeudessa, roikkui kuolleena iso sekarotuinen koira, naama irveessä.

    Katselin sitä ja ihmettelin, että miten se oli sinne päässyt ja tulin siihen johtopäätökseen, että se oli tehnyt itsemurhan.

    Pistän tähän linkin muutamiin kuviin, jotka on sieltäpäin otettu jokunen vuosi sitten, ettei tää juttu hatusta vedetty ole siis...

    http://www.flickr.com/photos/jussiissuj/

    VastaaPoista
  34. Tiedä sitten vaikka Kemppinen haluaisi mutkan kautta ilmaista epäluottamuksensa tiettyjen maiden tilastoihin.

    Tuossa kun olen lukenut muutamaa dokumenttia joilla ohjeistetaan Suomen viranomaisia rekisteröimään ja ylläpitämän rekistereitä jo pienistä suomalaisista lapsista joka käänteessä, niin kaiketi olemme hyvin edustettuja tilastoissa kun tilastoja täällä kurinalaisesti päivitetään.

    Tosin jos maassa ei ole riittävän pätevää tilastointia, niin muut laskevat tilastot heidän puolestaan.

    VastaaPoista
  35. Tanskalaiset johtavat pohjoismaisia itsemurhatilastoja tänä päivänä. Ei uskoisi, jos kansallisia stereotypioita olisi uskominen.

    Sotien itsemurhia ehkäisevään vaikutukseen en usko amerikkalaisten sotilaiden Irakin kokemusten perusteella. Itsemurhia tehdään paikan päällä ja psyykkiset ongelmat ovat yleisiä jälkeenpäinkin.

    Suomenkin voimistuneen itsemurhakulttuurin osasyy saattaa olla sotamme reilu puolivuosisataa sitten. Väkivaltaisuus, alkoholismi ja kodittomuus olivat erittäin yleistymässä olevia ilmiöitä juuri sodan jälkeisinä vuosina. Helsingissä oli tuhansia hätämajoitettuja alkoholisteja pakkastalvina 50- ja 60-luvulla, eikä Helsinki edes ollut läheskään nykyisen suuruinen.

    Individualismi antaa suuntaviitat oman käden kautta poistumiseen: täällä ei kysellä kirkolta tai suvulta.

    T.

    VastaaPoista
  36. Minä uskon, ettei se ole individualismi niinkään paljon kuin se on häpeä. Suomalainen on niin rehellinen ettei kestä sitä, että joutuisi noloon tilanteeseen ja sama koskee tanskalaisia. Ulospäin näytellään kauheasti ja sisältäpäin ollaan sadistisia, vihaisia, salajuonia, vihaa täynnä kenties jne jne eli ulkokuoren minä ja sisäkuoren minä eivät ole ollenkaan synkassa.

    Tulee helvetinmoinen olo kun itseys ei enää ole synkassa edes itsensä kanssa. Kuin vanha viulu, jonka ääni on rikki, falski ja yliviritetty samaan aikaan. Ei tiedä pitääkö löysätä vai kiristää. Ei tiedä pitääkö laatikko uusia tai kielet, jänteet.

    Tästä on kyse: virittämätön ei itse voi nähdä mistä on äänen menetys lähtenyt eikä voi siitä edes puhua.

    Eikä siihen auta psykologitkaan; heille kyse on aina situaatioista tai kontekstista tai lapsuudesta tai vihasta.
    Eivät näe viulun jänteitä. Jänne=spänning.
    Tensio.

    VastaaPoista
  37. Jussi, mielikuvat olivat parempia kuin valokuvat.

    VastaaPoista
  38. Ad anonyymi

    Juuri noin!

    Olemista ei voi nähdä (edes kameralla), koska se itsessään on näkemistä.

    Mitä tilastoilla sitten näkee?

    Haluaisin nähdä tilaston kaipuun määrästä eri ikäluokittain jäsenneltynä.

    VastaaPoista
  39. TH: "WHO:n maailmankartan perusteella näyttäisi siltä, että köyhyys vähentää radikaalisti itsemurhia. Tästä ei liene kuitenkaan kyse vaan syy on rodullinen; tätä voi selvittää tutkimalla länteen muuttaneiden kehitysmaalaisten itsemurha-alttiutta, joka on käsittääkseni alhainen."

    Vai "rodullinen"? Päättelyketjusi vuotaa.

    Oletan, että syy itsemurhaan on se, että henkilö on menettänyt kaiken toivon elämässä. Tätähän ei voi 100%:sesti tutkia, koska kuolleet eivät tunnetusti kerro.

    Elikä jos pakolainen/turvapaikan etsijä (oletan että tätä tarkoitat "kehitysmaalaisella"), hakeutuu "länteen" (oletetaan että "länsi" on se autuaaksi tekevä paikka), ei hänen mieleensä varmaankaan tule tehdä itsemurhaa. Hänessähän elää toivo paremmasta!

    Ja noista tilastoista. Miten nuokin nyt lasketaan. Tuskin on samanlaiset mittarit ja mittaajat joka maassa.

    -i.o.rumdum

    VastaaPoista
  40. Luinko jostain tänään tai eilen, että Suomessa tehdään kolme(3) itsemurhaa joka päivä?
    Ei tainnut olla.
    Viikko? Kuukausi?
    Ei tainnut olla.

    Viime kesänä yksi pahanpäiväntuttu ampui itsensä. Pienoiskiväärillä. Paha ase. Voi vahingossa kuolla, vaikka ei välttämättä tarkoita. Kuin pelotella. Ei tee niin pahaa jälkeä kuin haulikko.
    Sillä oli vuoden vanha poika, joka nyt peri sitten maatilan.
    Yksi toinen ampui viime kuussa itsensä haulikolla. Metsässä yksin. Eipähän tarvitsen pestä aivosälää asunnonseinistä.
    Yksi keskikouluaikainen ihastukseni oli kuulema mennyt naapuriin,linnoittautunut kylpyhuoneeseen ja ampunut aivonsa haulikolla kaakeliin. Mukava, että ihminen voi naapuriinsa luottaa.
    Kaksi näistä kolmesta oli alkoholisteja, mutta ihan tavallisia perheenisiä kuitenkin. Minnesotat oli käyty ja aa-aassa istuttu ja ohjelmaa yritetty sisäistää, mutta viina vaan vei. Parempihan se on jälkikasvunkin kasvaa, kun ei tarvitse sellaista isää sietää/katsella/pitää pystyssä. Pulloja piilotella siltä.
    Kolmannesta puhutaan, että pedofiili. Ennemmin itsensä tappaa kuin häpeän kestää.
    Puhutaanhan sitä aina, vaikka ei mitään tekisi. Vaikka kuolisi ihan itsestään. Vaikka eläisi, toiset tietää paremmin.

    Onko ihmisellä oikeus tappaa itsensä?
    Minäkin olisin halunnut, mutta pelkäsin, että jos ne sielunvaeltajat ovatkin oikeassa?
    Jos joutuu kuitenkin selvittämään samat sotkut seuraavassa elämässä.

    VastaaPoista
  41. Itse haluan uskoa siihen, että Internetin yhteisöllisyydestä voi olla apua itsemurhien ehkäisyssä:
    http://www.samaritans.org

    VastaaPoista