Sivun näyttöjä yhteensä

7. marraskuuta 2008

Kolupuu



Nyt olen perehtynyt hiukan ylikin päivän radio-ohjelman edellyttämän metsäteollisuuden ja Neste Oy:n historiaan. Molemmat suurhankkeet on vetänyt ohjelmassa vieraillut Markku Kuisma, Suomen historian professori.

Kuva on Valtion lentokonetehtaan historiasta ja kuvan vitsi on kuvateksti – res. ins. luutnantti Uolevi Raade tuli myöhemmin hyvin kuuluisaksi Neste Oy:n toimitusjohtajana ja idänkauppamme ja poliittisen tasapainomme kannalta todella tärkeän öljybisneksen luojana.

Päivän aiheeseen Valtion lentokonetehdas liittyy siten, että korkeimmat asiantuntijat – joista Ylisestä ja Verkkolasta tuli TKK:n professoreita ja Levónista saman putiikin rehtori – olivat vielä jatkosodan aikana tiukasti puun puolella.

Lentokoneiden puurakenteet eivät kuulemma olleet käyhän maan hätäratkaisuja, vaan puu soveltui todella metallia paremmin etenkin värinälle altistuviin lentokoneen rakenteisiin, kuten siipiin ja peräsimiin.

Niin aina. Suuri suomalainen innovaatio…

Täysimetallirungot olivat tulleet jo 30-luvulla, ja muun muassa Englanti luopui kiireesti Hurricanen rättirunkoisista versioista (putkirakenne, pellavakangasverhoilu ja puuta).

Suomessa oli kehitetty erittäin etevä vaneriteollisuus, ja osittain ristiin liimattu lentokonevaneri oli osoittautunut hyväksi. Tosin kunnon liimaa ei saanut mistään. Kaseiinipohjainen Lukko-liima, jonka muistan itsekin lapsuudestani, oli muuten hyvä mutta ei kestänyt kosteutta.

Kolupuu-sanan olen kuullut jo lapsena, mutta koskaan ennen en ole kuullut, että se tarkoitti kuumalaminoitua puuta, jollaista käytettiin muun muassa lentokoneen potkureihin.

Sanan on armeijan normaalia lyhentelyä – koivuvaneriviilupuu. Samalla tavalla veneenkuljetin oli armeijan kielellä ”vekutin” ja ruokailuvälineet olivat ”releet”.

Kuisman perinpohjaisista teoksista ja Jukka Raunion lentokonetehtaan historiasta vahvistuu vanha vaikutelma, jolla voi olla merkitystä sotahistorian ja poliittisen historian tulkinnoille.

Liikkeenjohto oli Suomessa sitkeästi sangen takapajuisella kannalla ehkä 1990-luvulle asti. Metsäteollisuuden vuorineuvoksilla ei ollut suurtakaan halua yrittää nähdä nenäänsä pidemmälle. Joku saattaisi suorastaan epäillä, ettei ole vieläkään.

Lentokonetehdas – osa myöhempää Valmetia ja nykyistä Metsoa – kärsi tuhannet tuskat, kun kaikenkarvaiset kenraalit riitelivät ensin arvovaltasyistä joutavanpäiväisistä aiheista ja sitten hädän tultua tilasivat sata lentokonetta kuukaudessa, vaikkei ollut oikein tehdasta, työntekijöitä, työstökoneita eikä raaka-aineita.

Insinöörit olivat välkkyjä. Yksi kertoo ihmetelleensä venäläistä sotasaaliskonetta (SB), jossa oli teräksinen, muotoon lyöty istuin. Ja ei muuta kuin tekoihin.

Hurja veto. Olenkin ollut tietävinäni, että erittäin suuri osa Talvisodan ilmataistelujen tappioista johtui juuri siitä, ettei Glostereissa eikä Fokkereissa ollut minkään valtakunnan panssarointia. Muuan isäni lentueen kaveri sai surmansa maasta tulleesta yksittäisestä kiväärinlaukauksesta. Kone oli Fokker CX.

Sellaista on teollisuus. Talvisodan hävittäjäkoneen olisi pystynyt ampuman alas vaikka pienoiskiväärillä. Niissä toimissa olleet tuttavani ovat kertoneet, että esimerkiksi maataistelukone IL-2 (”Stormovik”) oli vallan vastenmielinen laite. Sitä sai jyskyttää karkealla tykillä oikein tosissaan, eikä vain ollut pudota – ellei sitten ollut niin hyvä ampuja kuin Kössi Karhila, että osui tason ja rungon yhdistävään niittiriviin sen jälkeen kun selkä menosuuntaan istunut konekiväärimatkustaja oli tehty kyvyttömäksi toimensa harjoittamiseen.

24 kommenttia:

  1. Jukka tietää varmaan tämän, mutta muille: Fokkeriin ja jalattomaan lentäjä-ässään Douglas Baderiin liittyy tarina, josta yksi versio on seuraava:

    Group Captain Douglas Bader lost both legs in a flying accident in 1932 and was invalided out of the RAF.
    By a mixture of string pulling, sympathy and sheer bloody mindedness he managed to get back into Fighter Command and led 242 Squadron and others and became an ace, shooting down more than 20 Nazis. He was shot down himself in 1942 and made such a bloody nuisance of himself he was transferred to Colditz Castle. After the war he had a great career with Shell Oil, he died about twenty years ago.

    Bader was well known for being irascible with a filthy temper and language from time to time. Now the story goes that after the war he was invited to present the prizes at Roedean, the famous girl's public school. He was in full flow explaining a particular aerial combat to the enthralled girls and got a bit carried away, "There was one of the F*ckers above me and one of the F*ckers below me and a third F*cker behind me..." the Headmistress leapt to her feet and said 'Girls I should explain that Group Captain Bader is referring to the german fighters made by the Fokker company."

    Bader replies "Well I don't know about that but these F*ckers were Messershmidts."

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kirja on Pertti Kelmolan - Neste, renki vai isäntä.

    Olisipa Suomi ostanut öljyjalostamon saksalaisilta jo vuonna 1943, niin olisimme säästyneet Uolevi Raatteen pelleilyltä, mutta eduskunta päätti olla ostamatta.
    Raadetta voisi kutsua "Kekkosen taka-ampujaksi", jonka joku rehellinen suomalainen hävittäjä olisi voinut tehdä toimintakyvyttömäksi jo ennen vuotta 1972.

    Ainakin yksi erittäin hyvä mielipide Uolevilla oli: "Jokainen kompromissi on virhe, luopumista parhaasta ratkaisusta."
    Uolevista olisi täten tullut erinomainen tuomari.

    VastaaPoista
  3. Todella mielenkiintoinen juttu tällä kertaa.

    Isoisäni oli töissä aikoinaan Härmälässä, myös sodan aikana. Siltä ajalta minulla on perintökalleuksina muutamia valokuvia.

    Myöhemmin katselin Längelmäellä, kuinka Drakenit ja Lekot tekivät harjoituslentojaan Kuorenvedeltä ja siellä Hallin sotkussa söin monet munkit.

    Koivistonkylässä Tampereella katselin laskeutuvia Saab Safireja 70-luvulla Lahdesjärven metsissä.

    Nyt asustan Kauhavalla elämäntyönsä tehneen, hetki sitten eläkkeelle jääneen mekaanikon naapurissa.

    Ja mietin, että ovatko Pirkkala, Rissala, Rovaniemi ja Kauhava NATO-joukkojen käytössä hetken päästä.

    Mitähän asiasta miettisivät tänään he, jotka lensivät noilla Härmälässä ja Kuorevedellä tehdyillä koneilla vuosikymmeniä sitten?

    Harmi, että monet heistä eivät ole sitä kertomassa.

    Itse en kaipaisi Kylmää sotaa takaisin.

    Enkä varsinkaan Talvisotaa.

    VastaaPoista
  4. Liimasta.

    Eräs serkuistani oli muutama vuosi sitten erään liimatehtaan kemisti.

    Koska yrityksen perinyt johtaja oppiarvo oli pienempi kuin serkkuni, käytti johtaja sotilasarvoaan.

    Kun serkkuni kysyi, voisiko työpaikka joustaa työajoissa, jotta hän voisi suorittaa jatko-opintoja, se ei käynyt.

    Pari viikkoa myöhemmin sai toinen ihminen luvan olla puolipäivää poissa viikottain, puutarhasuunnittelukurssin vuoksi.

    Serkku vaihtoi firmaa. Firma lopetti toimintansa vuotta myöhemmin ja sen patentin myi pesä saksaan.

    VastaaPoista
  5. Geoffrey de Havilland, jonka kerrotaan sanoneen rumankin lentokoneen voivan olla hyvä, mutta kauniin lentävän aina hyvin, teki, tai hänen perustamansa yhtiö teki, puisia lentokoneita. Balsa kahden vanerin välissä oli materiaalina mm. Mosquitossa ja myöhemmin Suomessakin käytössä olleessa Vampiressa. Mosquiton olen nähnyt Englannin taivaalla 1960-luvun puolivälissä. Lentonäytöksestä ei ollut kyse, liekö ollut vielä palveluskäytössä vai oliko jonkun yksityisen.

    VastaaPoista
  6. KYSYMYS HARRI MOLSALLE:

    Jos Suomi varautuu Bosnian tai Dessert Storm tapaiseen sotaan, niin onko niilla Kauhavan ja Rissalan kentilla ja muutamalla lekolla paljon merkitysta verrattuna siihen, etta sotaa ja taivasta hallitsee joukko jolla on riittavasti AWACSeja ym
    romua taivaan hallitsemiseen?

    VastaaPoista
  7. Ja metsäteollisuudesta.

    Kun teimme ullakkoasuntoja Katajanokalle, tulivat jalkalistat Saksasta.
    Suomalainen ei tehnyt ei saanut valmista, muotoon... nyt unohdin sanan...koristeellista listaa, joka olisi vastannut asiakkaan toiveita.

    Kun kysyin kotimaiselta valmistajalta, hän sanoi etteivät he ehdi sellaisten marginaalituotteiden kanssa pipertää.
    Olisihan se vaatinut yhden terän vaihtoa ja sen jälkeen tuotteen hinta olisi ollut 1,7 kertainen.

    VastaaPoista
  8. Metsäteollisuushistoriaa tämäkin : "Paperin parempi maku - UPM-Kymmenen vieraskerhoilla"

    VastaaPoista
  9. Metsäteollisuuden mollaaminen innovoimattomuudesta on vähintäinkin oikeutettua.

    *Vihreät materiaalit' ovat suuressa roolissa energian säästössä. Muun muassa kahvilakeskustelussa esiinnostettu ligniini.

    Mikä osuus on sitten JP Roosin taannoisella epäilyksellä opiskelijoiden 'helpolla' valinnalla 'myötäilevään' tutkimukseen.

    Omakohtaisena kokemuksena esiin on noussut 70-80-luvulla liian yksisilmäinen, verohelpotuksin tuettu 'koneellistaminen'. Pienyrittäjät olivat lähes täydellisesti laitemyyjien informaation varassa. Kehitysrotaatio kiihdyttyä epäkurantteja sovelluksia myytiin ja kaupattiin surutta.

    Tutkimustiedon laajempi levittäytyneisyys on tuonut mahdollisuudet monipuolisempaan, harppauksin tapahtuvaan kehitykseen.

    Monopolistuva tuotanto- ja palvelurakenne näyttäytyy samantapaisena tulppana. Realiaikaisen tiedon ja markkinoiden kaappaaminen on tehokas ase.

    PS,
    Kahvilakeskustelun tyly avaus: pääseekö 'öky'ahne taivaaseen? Tuo kysymyksenasettelu kantaa aika pitkälle myös puoluepoliittisessa retoriikassa.

    VastaaPoista
  10. Ad -rh: - Purutupakka eli pikanelli.

    Joissakin kulttuureissa pureskellaan mm. auringonkukansiemeniä, jotka oikeasta auttavat torjumaan keripukin.

    VastaaPoista
  11. puusta veistämisestä:

    Italiasta ostettiin Suomelle "joskus" muutama kone, joista 2-3 tuhoutui alppien yli lennätettäessä kohti Suomea.

    Tutkimuksissa selvisi myöhemmin, että nuo koneet ja lentäjät menetettiin siksi, että italialaiset potkurinveistäjät eivät osanneet ammattiaan tai olivat huolimattomia.

    Kellä olisi tarkemmat tiedot?

    VastaaPoista
  12. JARMOMille (en muista enää isojen ja pienten oikeinsijoitusta tässä): jos Suomi olisi ostanut öljyjalostamon 1943, olisiko se jäänyt suomalaiseen omistukseen kenraalieversti Zhdanovilta?

    Muuten olen sitä mieltä, että blogilla toistuva kettuilu metsäteollisuudelle on halpamaista. Hyvät herrat, se oli massateollisuutta ennen Fordia ja Taylorin liukuhihnaa ja on sitä varmaan jälkeen Applen ja Googlen. Olkaamme iloisia pitkien sarjojen tuomasta pitkästä hyvinvoinnista; ne on nämä saksalaiset lista-artesaanit hyviä, mutta tuskin kannattavaa heikäläisillä sarjoilla (lyhyitä) ja meikäläisellä yksiköllisyyden kysynnällä (perinteisesti pientä, ks Kemppisen eilinen balladi mallitalolle).

    VastaaPoista
  13. Ad Adolf:

    Veikkaisin talvisodan aikana Suomeen lennettyjä Fiat-hävittäjiä, joista oli paljon murhetta.

    Niitä koottiin Kauhavalla.

    Yksi ajettiin hallin seinään, koska tyypissä oli "vaihtelun vuoksi" työntökaasu - kaikissa muissa lentokoneissa vedettävä kaasuvipu.

    Ei sillä, moni kuoli Blenheimilla sen takia, että siinä oli siivekkeiden vipu ohjaajan selän takana ja vastaavasti toiminnaltaan epälooginen.

    Ei sillä,

    VastaaPoista
  14. Tunsin hyvin erään saksalaisen hävittäjälentäjän, joka ammuttiin alas kahdesti, muistaakseni Messersmidteillä molemmilla kerroilla.
    Ensimmäinen kerta sattui etulinjan yläpuolella Neuvostoliiton teatterin yllä, mutta laskuvarjo toi omien puolelle.

    Koneensa tuhonneet saksalaislentäjät saivat rangaistukseksi komennuksen Saharaan.
    Kun sitten sodan loppupuolella Saksassa lentäjät olivat käyneet vähiin, annettiin hänelle jälleen Mersu lennettäväksi.

    Tällä kertaa hän tuli alas Ranskan taivaalta, ja pelastautui jo toisen kerran varjolla.

    Sodan loputtua ja haavojen parannuttua hän oli kuukausia vankileirillä mukana saksalaisten vankien ryhmässä, jonka tehtävänä oli marssia päivittäin ranskalaiselle viinitilalle, ja kääntää varastossa olleita pulloja.

    Vaikka tehtävä oli niinkin yksinkertainen, pulloja meni rikki päivän mittaan melkoinen määrä.

    Leirille takaisin kolmijonossa marssittaessa heikoimmassa kunnossa olleet vangit kävelivät keskijonossa vahvempien tukemana. Kamraatia ei jätetty.

    Kaikkein hirveimmäksi kokemuksekseen hän kertoi sen, kun vankileiriltä vapautumisensa jälkeen palasi Saksaan, ja näki ja koki maan täydellisen tuhon.

    Hän kuoli päälle kahdeksankymppisenä pari vuotta sitten Kaliforniassa, ja vei mennessään monta mielenkiintoista tarinaa.

    VastaaPoista
  15. Kun Spitfireen vaihdettiin Merlinin jälkeen voimakkaampi Griffon-moottori, moni pilotti oli vaikeuksissa, kun uusi kone pyöri eri suuntaan kuin aikaisempi. Nousussa Spitfire kampesi totuttua päinvastaiselle puolelle.

    Mosquitosta puheenollen; Wikipedia tiesi Britanniassa palveluskäytön päättyneen jo 1950-luvun puolivälissä.

    Vampire, jota olin päässyt Luonetjärven juhannusjuhlilla katsomaan aivan vierestä hämmästytti, koska se oli himmeä, siis aivan erinäköinen pinnoitukseltaan kuin esimerkiksi Fouga.

    Luin sitten jostakin kirjasta, että puustahan se on tehty. Koulussa kun tämän kerroin ennen pesäpallotuntia kavereille ja opettajalle eivät nämä uskoneet. Eräs kaveri kertoi raaputtaneensa puukolla Vampirea, ja sanoi, että metalli sieltä alta paljastui. Tämän näytti opettajakin hyväksyvän. Olen sitä mieltä, että pesäpallo on samaa laatua kuin Seppo Rädyn Saksa.

    VastaaPoista
  16. Ad Kemppinen

    Ad Adolf
    Veikkaisin talvisodan aikana Suomeen lennettyjä Fiat-hävittäjiä, joista oli paljon murhetta.


    Tällä kertaa veikkaus ei osunut kohdalleen. Kyseinen koneiden tuhoutuminen tapahtui vuonna 7.9.1920, kun suomalaiset olivat hakemassa Italiasta kahta S.I.A.I S9 lentovenettä. Koneiden potkurit hajosivat jostain syystä; joko olivat huonosti tehtyjä tai sitten suomalaiset lensivät sateeseen, joka ei tehnyt potkureille hyvää. Onnettumuudessa kuoli 4 henkilöä. 7.9 on sittemin otettu ilmavoimien vainajien muistopäiväksi.

    Sen sijaan FIAT-hävittäjistä tosiaan oli kaikenlaista riesaa. Se kun oli suunniteltu pikkaisen lämpimämpiä olosuhteita silmälläpitäen.

    VastaaPoista
  17. Koulupoikana 60-luvulla oli suuri kokemus päästä serkkupojan kanssa Härmälän lentokentän laidalle sepelikasan päälle seuraamaan lentokoneiden ja purjekoneiden nousuja ja laskuja. Serkun isä oli silloin Valtion lentokonetehtaan työnjohtajana; hän kertoili meille pojille tehtaan lentokoneista yhtä ja toista.

    Kotini oli Pohjanmaalla tarkalleen Kauhavan ja Vaasan lentokenttien välissä, joten sen ajan lento-
    koneet tulivat hyvin tutuiksi.
    Juoksimme niistä heitettyjen lentolehtisten perässä pitkin peltoja. Lehtisissä mainostettiin Lentäjien Juhannusjuhlia Kauha-
    valla - oli jopa mahdollisuus löytää vapaalippu ko. tapahtumaan.

    Opiskeluajan lopulla 70- ja 80-
    lukujen vaihteessa olin vartijana Naantalin telakalla, vastapäätä Nesteen öljynjalostamoa. Elokuisena yönä puhkesi raju ukkos-
    myrsky istuessani yksin portilla vartijankopissa. Odotin, koska salama iskee jalostamon rakentei-
    siin sytyttäen tulipalon. Ei onnek-
    si iskenyt. Sen sijaan vartijan-
    kopissa pääni takana ollut iso sähköpääkeskus iski kipinöitä. Ei
    kovin mukava tunne.

    Niihin aikoihin Nesteen pääjohtaja Uolevi Raade tuli Kultarannan lähellä pikkutiellä pyöräillessäni
    vastaan mustalla Bemarillaan ja
    pysäytti autonsa risteyksessä nyökäten kohteliaasti opiskelija-pojalle. Miehestä oli julkisuudessa
    ehkä toisentyyppinen kuva.

    Vähän aikaisemmin olin ollut
    vartioimassa yhden yön Nesteen öljytankkeria, Vikloa Turun Pansiossa. Hyvin hoidettu alus ja ystävällinen henkilökunta. Nesteen jalostamon portillakin tuli istuttua.

    VastaaPoista
  18. Kauhavan lentokenttä ja juhannus 70-luvun puolivälin tietämissä. Miehet tuntuvat tietävän kaiken mikä koskee kenttää ja lentokoneita, minä seuraan miten ääni muuttuu, mitä on tulossa. Kaikki ovat poissa - hän ja veljensä, siskon häntä 9 vuotta nuorempi poika ja siskon mies. Syynä ei ole kalenteri-ikä. Yksikään lentokoneen osan nimi ei ole jäänyt mieleen paljosta kuulemisesta huolimatta. Joskus ohimennen sanoi: Sinulle minä en olekkaan muuta valehdellut kuin lentäjänä olemisen. Tuhkarokko vei kuuulon toisesta korvasta, en saisi lentäjän korttia.

    Minäkö jonkin kortin sain, vai milläkö lisenssillä tässä kirjoitellaan!

    VastaaPoista
  19. "Veikkaisin talvisodan aikana Suomeen lennettyjä Fiat-hävittäjiä, joista oli paljon murhetta."

    No ei. Kyseessä oli suomalaisten lentäjien siirtolento enne sotia, ja suomalaiset eivät vain osanneet suunnistaa. Koneissa ei ollut mitään vikaa. Asiasta oli artikkeli jossain ilmailulehdessä. Yritän etsiä artikkelin ja lähetän lisätietoa.

    Fiatit olivat loistavia koneita. Jos suomalaiset eivät osaa koneita käyttää ja huoltaa, niin ei se ole koneen vika. Kuten aikaisemminkin on todettu: italialaiset tekivät kokometallisia ennätysnopeuskoneita jo silloin kun suomalaiset vielä miettivät minkä konin luista tulee parasta liimaa faneerin liimaukseen.

    Sama halveksunta ilmenee myös venäläisten koneita kohtaan. Aerodynamiikan lait ja fysiikka on kuitenkin universaalia ja luulen että itänaapurissa on ollut ja on edelleen äärettömän paljon paremmat valmiudet suunnitella ja valmistaa lentokoneita. Vinka ja parikymmentä purjekonetta v. satoja tyyppejä ja malleja.

    Amerikkalaiset lentäjät, jotka olivat avustamassa Brewstereiden siirtolennoissa eivät antaneet kovin mairittelevaa kuvaa suomalaislentäjien taidoista. KVG.

    VastaaPoista
  20. Paperiteollisuudelle pitää kettuilla avoimesti. Muuten täällä vielä tuhannen vuoden päästäkin tehdään maailman hienointa hienopaperia varastoon vaikka kysyntä on pari arkkia per vuosi.
    Esim meikäläinen ei ole ostanut paperia vuosiin mihinkään. Tuskaillut vain availlessaan helkatin epäkäytännöllisiä kirjekuoria, joissa litistetylle selluloosalle on painettu harakanvarpaita. Mainokset ja ilmaislehdet menevät suoraan roskiin (kamalaa tuhlausta). Papereista ei ota erkkikään selvää, mutta vot, kun sisällön saa kovalevylle... sinänsä kummaa, että originaali ladotaan sähköllä, painetaan paperille, siirretään muutama kilometri, skannataan sähkölle ja talletetaan kovalevylle.

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia:

    Neuvostoliiton lentokoneteollisuutta täytyy muistaa joskus erikseen kehua. Lukemani mukaan Luftwaffe varoitteli jo 1944 ilmataisteluista, koska etenkin Jakit olivat ylivoimaisia Messerschmitteihin ja Focke-Wulfeihin verrattuna.

    Sama on luettavissa suomalaisesta ilmailukirjallisuudesta, rivien välistä.

    Tämä on kiehtova aihe. Luin jo kymmenvuotiaana (P. Closterman, Taivaalla palaa), miten Spitfiret lensivät vajaalla tankilla - kuin Ferrarit nykyisin - ja olivat nousuissa ja kaarroissa ratkaisevasti ketterämpiä kuin saksalaisten hienoimmat hävittäjät.

    Ja kun tähän teemaan pääsin: brittien hävittäjävoimissa lienee 1940 kuollut enemmän puolalaisia kuin brittejä.

    VastaaPoista
  22. Noista Savoia s.9 koneista jotka olivat siirtolennolla Suomeen:

    Lentoturma Alpeilla

    VastaaPoista
  23. Kommentoijien kannattaisi tutustua suomalaisten hävittäjä-ässien lukumäärään ja saavutuksiin hieman tarkemmin. Kyllä esim. lentomestari Juutilainen on tunnettu Yhdysvaltojen sotilasilmailuharrastajien joukossa.

    Amerikkalaiset itse pitivät Brewsteriä kelvottomana koneena eikä sillä sodassa juuri sikäläisissä käsissä ilmavoittoja saatu, mutta suomalaiset lentäjät pudottivat 447 viholliskonetta alas omien tappioiden jäätyä 19 Brewsteriin.

    Brewsterit oli sivumennen sanottuna ostettu ennen talvisotaa ja maksettukin, mutta sodan syttyminen johti siihen, että amerikkalaiset alkoivat jarruttaa niiden toimittamista. Sotaa käyvään maahan ei haluttu toimittaa, vaikka ilmeisesti Yhdysvallat myikin metalleja Neuvostoliitolle talvisodan aikana. Lopulta viivytysten jälkeen Brewsterit luokiteltiin maatalouskoneiksi ja laivaukset aloitettiin. Sotarintamalle nämä harvesterit eivät ehtineet.

    Kirjavaan kalustoon nähden suomalaiset lentäjät olivat sodan selvää parhaimmistoa.


    T.

    VastaaPoista
  24. Tämä Suomessa keksitty Kolupuu Fenolihartsin ja Koivuviilujen yhdistelmä oli Neuvostoliitossa käytössä Delta puu nimisenä Lagg ja La koneiden verhouslevynä. Kiinnostaisi tietää oliko levyille annettu muoto jo ennen hartsin inpregtointia paineessa ja kuumuudessa.

    VastaaPoista