Sivun näyttöjä yhteensä

5. huhtikuuta 2008

Kenen poikia?

Toimitin kerran isälleni sarjakuva (Häjyt), jossa viikatemies kysyy, eikö isäntä pelkää kuolemaa, eikö tämä tiedä, kuka hän on – Kuolema. Johon isäntä: ”Ja kenen poikia?”

Isäni nimittäin kysyy tai kysyi jopa Espoon taksinkuljettajilta nimeä ja seuraavaksi että kenen poikia ollaan.

Omassa vanhenemisessa on sekin piirre, että huomaa toistavansa orjallisesti kaikkia tapoja, asenteita ja tottumuksia, joita nuorempana häpesi vanhemmissaan. Mielenkiintoista kyllä, politiikan ja kulttuurin mieltymykset eivät tunnu periytyvän, eli ehkä ne eivät sitten ole niin tärkeitä.

Niinpä kysyin itseltäni nähdessäni uusimman ulkoministerin melskaavan televisiossa, että kenen poikia ja muistin tietenkin, että liittyy jotenkin jääkiekkoon. Vasta sen jälkeen käsitin, että nyt on herra paratkoon valittu blogin pitäjä ministeriksi. Eikä se mikään huono ole, vaikka on tietysti poliitikon blogi eli kokoelma bulletineja kirjoittajasta itsestään.

Mutta siis HIFK:n kannalta tärkeä Göran Stubb on isä ja tämä epeli itse ei oikeastaan ole Helsingin ruotsinkielistä herrasväkeä, kuten tunnustan luulleeni. Saman virheeni oikaisi Kjell Westö, joka sanoi olevansa kylläkin Munkkivuoren ostarilla kasvanut helsinkiläinen mutta lukeutuvansa silti Pohjanmaan rantaruotsalaisiin.

Minulla on siis rasistinen ennakkoasenne. Tulen olettaneeksi, että kaikki olisivat, niin kuin Donner ja Kihlman, luokkatovereita ruotsalaisesta norssista, suunnattoman varakkaita ja etuoikeutettuja syntyperältään ja ruotsalaisella klubilla Kruunuhaassa omahyväiseksi opetettuja.

Kiirehdin siksi kertomaan teillekin, että tuo asenne ja olemus, jota kukaties arvelin uudenaikaisimmaksi mediataidoksi onkin karjalaisuutta. Vilkkaus, sosiaalisuus ja tietty oveluus näyttävät viipurilaisuudelta. Todellisuudessa suku on, kuten televisiossa kuulemma on dokumenttiohjelmassa kerrottu, Käkisalmesta, sikäläisen puutavaraliikkeen virkailijoita ja johtoa, ja edellisessä sukupolvessa näitä ruotsinkielisiä rautatieläisiä, joita kyllä riittää.

Näyttää siellä olevan suvussa myös Buttenhofeja ja seudulle tyypillisiä suhteita saksalaisuuteen. Kuten hyvin tiedätte, viipurilaisen Hackmanin pöytäkirja- ja kirjanpitokieli oli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksa. Viipurissa, jonka satelliitti Käkisalmi siis oli ainakin näille ruotsinkielisille, oli myös täysin normaalia osata ranskaa ja venäjää ja kukaties myös englantia.

Mutta jos tuollaisen miehen päästäisi irti sotia edeltäneen ajan Viipurin torille – tai kukaties nykyiselle – siellä hän ei joukosta erottuisi. Niin – yritän tässä varoa onnentoivotuksia ja muutakin suosioon sulkeutumista – mutta tuo tuollainen sukukunta, johon siis omakin isänpuolinen sukuni lukeutuu, oli kouliintunut varastamaan puutavaraa venäläisten mailta ja muutoinkin pettämään ryssää kaupoissa…

Olen toistellut kauan, että Euroopan kaksi viimeistä todella sivistynyttä kaupunkia tuhottiin: Viipuri ja Krakova. Tässä lauseessa mittaan ”sivistystä” kielitaidolla sekä teatterien, orkesterien ja viihteen runsaudella.

Ehkä tämä tieto ei erikoisemmin hytkäytä teitä, lukijat. Minuun se tehoaa ehkä erityisesti siksi, että opin aikoinani pitämään itseäni ja isän puolen sukuani jollain tavalla mielenvikaisina, koska olemme kovia puhumaan, myös tuntemattomien kanssa. Pohjalaisympäristössä sellainen korostui ja herätti kummastusta.

Vaikka olen syntynyt ja kasvanut Pohjanmaalla, en siis ole tippaakaan pohjalainen – äidin suku on Satakunnasta ja isän Karjalasta. Esiinnyn mielelläni myös pohjalaisuuden tuntijana, mutta olen sivullinen.

Olihan siellä nopeasti pohjalaistuneita jopa evakoissa, mutta meidän kauppiasklaanimme oli eri syistä jotenkin eriseurainen.

Tämä ministeri Stubbia koskeva kirjoitus on myös paljastus. Radio-ohjelmassani huomaan hakevani vastauksia paikallisuutta ja alueellisuutta koskevaan hämmästelyyni, ja löytyyhän niitä.

Ja olisihan tämä pitänyt arvata. Nähdäkseni hyvän avauksen tehnyt kosmopoliitti on – hänen täytyy olla – taustoiltaan kaikkea muuta kuin kosmopoliitti.

Huomatkaa, lukijat, huolellisesti, että Karjala oli iso maakunta. Esimerkiksi Sortavala oli taistelevan suomenkielisyyden tyyssija, laulujuhlien ja siis seminaarin kaupunki.

Korkeimmassa oikeudessa oli minun siellä työskennellessäni 23 jäsenestä 3 sortavalalaista (Saarni-Rytkölä, Leivonen ja Heimo Lampi), ja 4 viipurilaista (Miettinen, Jalanko, Salervo ja joku jota en juuri nyt muista), sekä lisäksi 4 samana vuonna Helsingin Normaalilyseosta ylioppilaaksi päässyttä.

Eikös tässä ole Suomen historia pähkinänkuoressa?

30 kommenttia:

  1. Tämä uusi ulkoministeri Stubb taisi pelata juniorina jääkiekkoa Tapparassa, voin tietysti olla väärässä. Jos oli näin en menisi puhumaan hänen tamperelaisuudestaan juuri mitään. Itse olen oululainen jota en tietenkään ole, koska olen asunut tajuamiseni ajan muualla. Tosin Oulun haju pitää minut muualla.

    VastaaPoista
  2. Kun omat juuret on pohjanmaan savolaiskiilassa, niin olen selitellyt paikallista kansanluonetta "me kun puukotetaan, vastuu on uhrilla"

    Stubb toi minulle mieleeni myös suomalaisen säätykierron.

    Omissa ruostinkielisissä tuttavissani on toisenpolven miljönäärejä, mutta myös kirvesmies, jonka isoisällä oli kartano nykyisellä kaupunkialueella, taksikuski, joka on ministerin tyttärenpoika ja kaupankassa, jolla on pikkusormessaan merkki joka näkyy kirkonseinällä Pernajassa.

    Historiallisista syistä eräällä tavalla ruotsinkielisessä yhteisössä yhtieskunnallinen muutos näkyy selvemmin.

    Ruotsinkielisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä olen aina halveksinut syvästi. Ruotsinkielisillä on joitakin privilegejä, mutta entä sitten? Jos se vituttaa, niin ryhtyköön ruotsinkieliseksi, ei siihen mitään estettä ole.

    VastaaPoista
  3. No, mites siul on mänt tääl maalimal? – no, mitäs täs muuta ko loikoiloo ja syleksii vieraasee kattoo.

    toisaalta tuo Samuel Beckett kirjoitti, että

    "En enää tiedä milloin kuolin."

    joka tapauksessa tarkkana pitää olla kummankin asian kanssa.

    VastaaPoista
  4. Petja Jäppinen tulkitsee väärin..
    Ei ruotsinkielisiin suhtauduta vihamielisesti, vaan sitä vihataan, että pakkoruotsia tuputetaan vastenhakoisille..

    VastaaPoista
  5. Muutamissa kommenteissa on täällä arveltu kansan ansaitsevan seuraavalla kerralla intellektuellin Mäntyniemeen - sinänsä oiva muotoilu tuo "intellektuelli" sillä on vaikea tulkita sen loukkaavan ketään entisistäkään.

    Olisiko viritelty "Kemppinen presidentiksi"-kampanja saamassa bloggaavasta ministeri Stubbista haastajan?

    Kumpikin blogisti on epäilemättä oman isänsä poika, mutta paljon vähemmän Karjalan ukkinsa. Semmoinen kai on ihmisluonne: jokainen sukupolvi luon oman tietoisuutensa, vai kostetaanko sittenkin neljänteen polveen koska niin on Kirjassa sanottu, ja eihän lapsenuskoinen muuta voi kuin totella.

    Jotakin suomalaisen kulttuurin poikkeuksellisesta julmuudesta, vai pitäisikö sanoa epätavallisen herkästä korvasta kuulla kansan toivomuksia, on valtioneuvosto päättänyt järjestää Seppo Kääriäisen aloitteesta suuren seminaarin 1918 "eliitin onnenpäivistä" ettei unohtuisi missä kuljimme kerrran.

    Kysyisitkö JK radiossa Westöltä miksi ihmeessä sellainen jolla ei voi olla pienintäkään omakohtaista kokemusta noista kaukaisista asioista jaksaa penkoa historian kuonakasaa? En millään jaksa uskoa että kysymys olisi pelkästään kirjailijan taiteellisesta kunnianhimosta, vaan mieluummin säätiöidystä kulttuurin raskaiden kaulaketjujen kantamisesta.

    Luulisi riittävän kunhan yliopistoissa tutkitaan.

    VastaaPoista
  6. Kimmoisaa joustavuutta ilmentää tulokkaan olemus...
    Äsken Euroopassa oli runoilija presidenttinä, nyt ulkoministeri ei voi tapailla iskelmän sanoja!
    Make love not war... nostalgiaako vain?

    VastaaPoista
  7. Suomen historia on pähkinäkuoressa sitä, että joudumme katsomaan koko ajan skitsofreenisesti niin länteen kuin itään. Tämä rupeaa koskemaan otsalohkoon, joka haluaisi tehdä päätöksiä.

    Niitä ei voi tehdä ilman, että aivopuoliskojen välillä oleva silta hajoaa. Sillalla on silti tärkeä tehtävä myös yksilön aivoissa;
    sen avulla balansoidaan tieto; niin matemaattislooginen että holistinen ja verbaalinen.

    Suomi on se silta, jos länsi on vasen aivopuolisko ja itä oikea aivopuolisko. Muistanette miten aivopuoliskot kuvataan, vaikka sekin on yksinkertaistettu kuva.

    (Johtunee myös käsien käytöstä; kirjoitamme vasemmalla paitsi, että tulevaisuudessa missä näppäimistö korvaa kynän rupeavat molemmat kädet toimimaan yhtä lailla. Onko sillä behavioristista merkitystä, en tiedä. Mietin aina näitä lainalaisuuksia vain).

    Suomen tulee siis käyttää molempia käsiä ja oppia siihen, että meidän elämä on siinä sillalla. Koska emme voi ottaa vauhtia kummaltakaan puolelta me voimme katsoa ylöspäin eli ottaa vauhtia ihan itse taivaasta, eli kuvitella miten asiat pitää olla. Kuvittelu on kuvien tekeminen: luominen. Ajatusten luominen tiedon perusteella, eikä sosiaalisen roikkumisen perusteella. Itsenäisesti, tosi itsenäisesti jos pokkaa riittää. Se ei silti tarkoita sitä, että olisi vihamielinen tai vahingoniloinen ikinä, se olisi vain itsenäinen ja tyyni oman valintansa sisällä mutta jatkuvasti tarkkana. Tarkkuus on siinä strategiassa elinehto.

    Sekin on suunta, olkoonkin fiktio.

    Sillä heilläkin, idässä ja lännessä, on fiktionsa mutta meidän olisi parempi koska emme syö muita ihmisiä omassa mallissamme. Emme tahallaan heitä Mustapekkaa kenenkään syliin vaan käyttäydymme aikuisesti, jos osaisimme vain. Siitäkin voi laskuttaa.

    Emme siis valehtele vaikka eläisimme valheessa (jos suunta siis ei olisikaan totta, voin silti taata, että sekin suunta ON suunta, joka suo kiintymisen tai kiinteän fiksaation).

    Fix idé on siis oikeastaan tarpeellinen tapahtuma, jotta ei lähtisi mukaan tradiitioihin ilman reflektiota.

    Ellei ole kiinnittymistä (lapsi kiinnittyy aikuiseen, ihminen myytteihin jne) ei voi peilata mitään mitään vasten. Jos reflektoi vain omaan (ei-tietoiseen) peiliin se voi olla tuo valmiiksi "vino peili", josta ei paljon sen oikeampaa tule.

    Sen tähden voisimme olla täällä Suomessa sillan poikia (ja tyttöjä).

    Kahden tuolin kansa siis vaikka EVA haluaisi välttämättä valita vain yhden. Niinhän ne naiset aina olisivat ottamassa vain yhden mutta Suomineito ei sen takia olekaan nainen vaan androgyyni tässä tapauksessa. Hän haluaa kaksi! Yksi talonmieheksi ja yksi sänkyyn...(kuten Picasso piirsi naisistaan; kaksi niitä pitää olla eli sama pätekööt sitten naisten ajatuksiin).

    Hyvää alkanutta lauantaita
    ;)

    VastaaPoista
  8. Vuosia sitten eräs mies kysyi minulta kahvilassa ensimmäiseksi, vielä kun riisuin takkia, mitkä olivat isoisieni ammattit. Arvelin häntä hulluksi. Siinä iässä (25-vuotiaana) eivät omat vanhemmatkaan pahasti kiinnostaneet. Sukujuhlat, joissa oli pakko kuunnella "Laps' olen köyhän, kauniin Karjalan" ja katsoa liian halailevia kyynelsilmätätejä, olivat kidutusta.

    Sittemmin olen ajatellut, että mies esitti paremman kysymyksen kuin ymmärsin. Isovanhemmista on hyvä aloittaa, jos tahtoo tutustua.

    Siltä pohjalta, että isovanhemmat (kaikki neljä) puuhastelivat enemmän tai vähemmän Viipurissa, tunnistan viipurilaisuusluonnehdintasi kohdalliseksi. Muistan myös, miten mummini - leipomotyöläinen - elämänsä loppuun asti muisti lisätä nimien eteen "maisterin", "rehtorin" tai muun huvittavan tittelin. Epäilemättä siellä Viipurissa oli sivistystä.

    VastaaPoista
  9. On minultakin kysytty, että kenen lapsia ollaan.. Mutta tärkeimmän kysymyksen väitetään ainakin Satakunnassa olevan, että millä asioilla ollaan liikenteessä.

    Tätä ymmärtääkseni nyt ollaan selvittämässä uuden ulkoministerin kohdalla..

    VastaaPoista
  10. Sieltä mistä minä tulen ei takuulla ruotsinkielisiä vihattu. Miten voi vihata sellaista, joka oli niillä kairoilla yhtä harvinainen kuin neekeri?

    Enkä liioittele yhtään, vaan molemmat näin omin silmin samoihin aikoihin 60-luvulla. Siis afrikkalaisen ja suomenruotsalaisen.

    Katsoin muuten sen FST:n dokkarisarjan Käkisalmi-osuuden ja minunkin mielikuvani Stubbista parani kertalaakista: hän on siis sittenkin jostakin kotoisin.

    Oli ruotsinkielinen siirtokunta Sortavalassakin. Pöystit esimerkiksi (äidin puolelta).

    VastaaPoista
  11. Kenen poikia olet. Niin ihastuttavaa ja vihastuttavaa.
    Arabikulttuurissa saman ajaa hamula. Arabit kuluttavat minuuttikaupalla aikaa kysellen pitkään tunteeko toinen sen ja sen ja rauhoittuvat vasta kun jokin yhdistävä side löytyy.
    Suomalaiset ovat menettäneet useita miljoonakauppoja kun eivät ole ymmärtäneet hamulan tarkoitusta.
    Hamullalla (kenen poikia, sukua, olet) yhdistetään oma itsensä tuntemansa henkilön hyvään maineeseen. Ja jos tähän yhdistämiseen ei nopeasti päästä, kiristyy tunnelma osapuolten välillä selvästi.

    VastaaPoista
  12. "Vaikka olen syntynyt ja kasvanut Pohjanmaalla, en siis ole tippaakaan pohjalainen..."

    Tämä tieto hämmästyttää minua, sillä olen peilannut koko ajan Kemppisen suoranuottista sanomisen tyyliä pohjalaisuutta vasten. Nyt tämä rakennelma siis sortui rytisten.

    Se koskettaa minua siksi, että itse olen täysiverinen pohjalainen, vaikka olenkin kasvanut Kainuussa.

    Mitähän muuten Linnalla oli pohjalaisia vastaan, kun hän teki heistä joko karikaryyrejä (Mäkinen) tai vouhkaajia (Salo). Sen sijaan kainuulainen (Määttä) on universaali sankari... Ja että hän kehtasi muuttaa savolaisen vänrikki Kokkosen hämäläiseksi! Aivan jumalattoman härskiä kotiinpäinvetoa ja kirjallista siltarumpupolitiikkaa.

    VastaaPoista
  13. Mutta miksi pojat ovat julkisessa mielessämme aina isiensä poikia, vaikka tosiasiassa kaiken takana on nainen. Ja miksi nainen on takana, eikä edessä. Nykyiset luonnontieteelliset metodit ovat lisäksi paljastaneet, että monetkaan pojat eivät ole biologisesti isiensä.

    Sukupuolittuneet stereotypiat paistavat Kemppisen tämänpäiväisestä tekstistä liikuttavasti. Muistan jo lapsuudesta, että kysyjän tiedonintressi kohdistui kohteen sukupuolesta riippumatta nimenomaan siihen, kuka oli hänen isänsä.Isän siis katsottiin omistavan lapsensa.

    Äidit ovat kuitenkin aina olleet pojille tärkeämpiä. Kuoleva mies kuiskii yleensä äitiään, ja saattaa vielä kuolinvuoteellaankin vuodattaa katkeruutensa isää kohtaan. Pelastava enkelikin on nainen.

    Kuka siis oli Aleksin äiti, entäpä Göranin. Vasta tulevaisuudessa, kun lapsiaan hoitava isyys on yleistynyt, alkaa isyydelläkin olla sijansa kuolevien kuiskauksissa. Mutta nyt, kysykäämme äitiä.

    Ja selvennykseksi: tämän kirjoitti mies.

    VastaaPoista
  14. Stubbin kylähän on Ähtävällä, joten pampuusi ministerimmekin on.

    VastaaPoista
  15. Nyt Suomi saa siis aatelissukua olevan ulkoministerin!! Petjakin voi olla tyytyväinen, koska savo- ei kun siniverisenä arvostaa muita siniverisiä.

    Tässä todisteet:

    aatelointinumero 82
    aatelointivuosi 1991
    synt. 10.3.1935 Käkisalmi
    johtaja
    HIFK:n joukkueenjohtaja
    SJL:n toimitusjohtaja 1977-84
    SJL:n työvaliokunta 1966-70, 1979-83
    MM-kisojen 1982 pääsihteeri

    mot.(http://www.tampere.fi/jaakiekkomuseo/leijonat/stubb.htm)

    Kyllä on hieno CV.

    Muistakaa kaikki katsoa lätkän finaali klo 17!

    Kemppinenkin voisi nostaa silloin nenänsä pois kirjoista ja kannustaa muinaisen kotiseutunsa omat poiijaat voittoon...

    VastaaPoista
  16. "opin aikoinani pitämään itseäni ja isän puolen sukuani jollain tavalla mielenvikaisina, koska olemme kovia puhumaan, myös tuntemattomien kanssa. Pohjalaisympäristössä sellainen korostui ja herätti kummastusta. "

    Kyllä se ylenmääräinen puheliaisuuteni herätti (Ja herättää yhä) kummastusta helsinkiläisissäkin ja aina tätä piirrettäni korostettiin ja sille naureskeltiin. Ja isäni mukaan myöskin hänen lapsuutensa savolaiset pitivät puheliasta ja ylivilkasta karjalaisevakkopoikaa kummallisena ja ehkä hivenen hulluna ilmestyksenä.

    Ilmeisesti Suomessa puheliaisuus on synti ja häpeä.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonymous äideistä:

    Ei se kyllä noin ollut.

    Pohjanmaa js suuri osa Länsi-Suomea oli vahvojen emäntien valtakuntaa, jossa nainen mm. maksoi päiväläiten palkat. Kauhavalla oli ennen sotia ainakin 60 naista yrittäjinä.

    Minut tunnettiin itestään selvästi "Nurmen Jukkana" - yhteisö tunnisti äidin perusteella, koska varsinkin Ilmasotakoulusta tulleita kekkuleita ei ihan laskettu ihmisiksi.

    Vaimon kotitalon nimen käyttäminen oli aivan yleistä.

    Enojeni kaveri oli "Uiton Matin Lempin Vilho". Ihailemani pitäjänjuoppo oli "Ruusun Eemin Olkan Veikko".

    Kun "herra" otti ja kuoli, kauppaliikettä Lauttamuksessa jatkoi "herran frouva". Siten häntä kuului puhutellakin.

    "Vihtori" on ympäri Suomea taloon naidun miehen yleisnimitys, ja talon nimellä toimittiin.

    VastaaPoista
  18. Ad Tapsa P:

    Niin se käy.

    Pohjalaisuutta vailla oleminen toisaalta estä tarkan tunnistamisen tyyppiä "niillähän on puoli sukua B-mielisairaalassa (Törnävällä)". "Sen eno, joka myrkytti naapureiden kaivot, oli jo vähän sellainen."

    Koulun rehtori: "Sillan sukua ei meidän kouluun oteta."

    VastaaPoista
  19. Äidit:

    Niin, tämä oli tiedossa ja kuvattu hyvin mm. Niskavuori -sarjassa, joka puolestaan perustuu todella eläneisiin ihmisiin ja olosuhteisiin. Herra Puntilankin malli oli Juntulan Roope.

    Mutta, mutta: Aleksin ja Göranin äidit ovat edelleenkin varjossa.

    VastaaPoista
  20. "Määttä on kohta päättä", sanoi yksi potilaamme kauan sitten. Kauhistutti tuommoinen, kunnes tapasin mieheni. Molemmat olivat/ovat Kainuusta.
    Ne ovat tuollaisia, ei hätää, nyt sen tiedän.

    Olisin kuvitellut sinut Lapista kotoisin olevaksi/tulevaksi, Tapsa P.

    VastaaPoista
  21. "Nykyiset luonnontieteelliset metodit ovat lisäksi paljastaneet, että monetkaan pojat eivät ole biologisesti isiensä."

    Kuulostaa komealta, mutta onko jossakin olemassa asiasta faktaakin? Entä tytöt?

    Sitä suurempi syyhän sitten onkin kysyä lapselta isään nimeä, jos siitä kerran on epäilystä. Äitihän yleensä tiedetään.

    Minullakin muuten oli pohjanmaalla muutama niin kolkonylväs ja suorasanainen isotäti, etten vieläkään osaa edes kuvitella kenenkään edes tohtineen yrittää hyppiä heidän nenälleen.

    Niin isoa herraa ei ollutkaan, että sitä olisi pitänyt orjailla. Eikä se vahvuus ollut uhoa, ei sinne päinkään, vaan hiljaista voimaa.

    VastaaPoista
  22. Mitä äiteihin tulee, niin minut määritellään perheen kotiseudulla naislinjan mukaan, "Vertaalan Martan Valpurin Petja", sillä Martan oli mahti ja vauraus. Paikkakunnalla käydessä kyllä mainitsevat isäni ja saman näköisyytemme, mutta hän ei ole kovin tärkeä, vain muutaman sadan hehtaarin mies, nekin mummon isän maista lohkottu.

    VastaaPoista
  23. Ja vielä.

    Mitä täteihin tulee, niin tädit(äitini sisaruksista elää vieläkin 13) ne on minut opettaneet tappamaan, nylkemään, suolistamaan ja kertoneet miten ammutaan varoituslaukaus, keskivartaloon.

    Kaikki mielenkiintoiset sukulaiseni ovat sukua naislinjassa. Tosin naisen puoleisia sukulaisia se on isänikin.

    VastaaPoista
  24. Stubbin jääkiekkotausta kyllä himmensi kiiltoaan aika tehokkaasti.

    Jääkiekkoilijat ovat yleensä ihmiskunnan paskasakkia, jotka sijoittuvat jonnekin huumekauppiaan alapuolelle, lastenraiskaajien ja kepulien hyysääjien väliin.

    VastaaPoista
  25. "Ruotsinkielisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä olen aina halveksinut syvästi. Ruotsinkielisillä on joitakin privilegejä, mutta entä sitten?"

    Olen näkevinäni Petjan kommenteissa kognitiivisen dissonanssin, joka särkee tuon jalon aatelisen miehen muuten niin harmonista maailmakuvaa.

    Petja myisi kommenttiensa perusteella kepulaiset maanviljelijät tukiaisineen ja yleensä koko maaseudun itse Belsebulille , mutta samaan aikaan mies hurskaasti siunaa Närpiön et. al. tukiaistomaatit ja -kurkut ilmeenkään värähtämättä.

    Voi teitä fariseuksia, jotka siivilöitte hyttysen ja nielette kamelin!!

    Muistoni Suomen EU-neuvotteluista kertovat Minulle, että kenraali Salolainen joukkoineen uhrasi rantaruotsalaisten kurkkuihin ja tomaatteihin enemmän energiaa, miesvahvuutta ja tulivoimaa

    kuin mitä Tali-Ihantalan taisteluissa aikoinaan uhrattiin ryssän pysäyttämiseksi.

    Men i alla fall är det härlig att leva i Finnland; i vårt, vårt land,

    i vårt tvåspråkliga fosterland!!

    Heja och Hip och huraa!!

    VastaaPoista
  26. Ensinnäkin.
    Minulla ei ole mitään maaseutua vastaan. Maalaispoikahan minäkin olen, vasta kouluun kaupunkiin lähtenyt ja siihen asti farmilla asunut.

    Olen vuosia puhunut maaseudun puolesta, pienviljelijöitä, torppareita ja muuta paskasakkia vastaan.

    Olen mm. ehdottanut, että kun Hänen Majesteettinsa hallitus kielsi ketun ajometsästyksen hörökorvien saarilla, maaseutua voitaisiin elävöittää sallimalla kepuleiden ja torppareiden ajometsästys ja saada tällä tavoin uutta potkua matkailuelinkeinoon, ilman että se olisi yhdeltäkään ihmiseltä pois.

    Mutta minulle on aivan sama, puhuuko torppari mitä kieltä hyvänsä, kunhan muistaa ottaa lippalakin pois ja pitää katseen isovarpaissaan.

    VastaaPoista
  27. "Olisin kuvitellut sinut Lapista kotoisin olevaksi/tulevaksi, Tapsa P."

    Jostakin oudosta syystä otan tämän kohteliaisuutena.

    "Yksi on laki Lapissa:
    pystypäisenä pysyä
    tunnoin tulta välkkävämmin,
    silmin jäämeren-sinisin.

    Kun sa suistut, suu veressä,
    revontulten roihutessa
    hangelle, havahtuakses
    Kalman koura olkapäälläs,
    yksi on ylväs huomenlaulu:
    - Ole kiitetty, elämä!"

    VastaaPoista
  28. Tapsaan sattuu joka sopukkaan;
    miehen mieli on kuin Uuno Kailaan.

    VastaaPoista