Sivun näyttöjä yhteensä

31. lokakuuta 2015

Rikkautta


 
Tänään olen siinä vaiheessa, että tunnen paremmin sen kylän ja kunnan, josta lähdin maailmalle 51 vuotta sitten kuin tämän, johon asetuin 43 vuotta taaksepäin. Muistot eivät ole kultaisia, vaan aivan tavallisia.

Luen lehdestä, että Kaitsu Huotari on kertonut toimittajalle vain vähän ryhtyessään Kaapelitehtaan johtajaksi. Se on viisasta. Toisella puolella katua, siis Ruholahdessa, hän oli ryhmässämme Hiitissä. Ryhmä oli erittäin hyvä, vaikka kaikki väittelivätkin tohtoreiksi. Ennemmin tai myöhemmin maailmanlaajuisten salaliittojen harrastajat huomaavat meidät. Sen joukon siirryttyä eri tahoille en ole hetkeäkään murehtinut sitä, millaisiin käsiin maa ja maailma joutuvat seuraavaksi. Ei ole murehtimisen syytä. Ja niissä kerroksissa ja sitten taas Otaniemessä oli monia sellaisia ryhmiä.

Jos olisin kävellyt sinne kuten toissa päivänä kotiin kassissa Pekka Lipposen seikkailuja nro 8 (Gangsterit matalaksi) kassissani, nämä olisivat vainunneet sen välittömästi ja järjestäneet ruuhkan ympärilleni. Huotareilla on kotona seinällä sen Truffaut’n elokuvan juliste, jossa nuori pari lukee aviovuoteessa käsittääkseni Jean Paulhanin tai Paul Léautaud’n kirjallisia pikkupaloja.

Ellette tietäisi, ranskalaisen kulttuurin hyvä hallinta helpottaa suuresi elämää Kalifornian yliopistoissa. Niin vain on.

Kirkkonummella en ole pannut merkille vastaavaa. Mielestäni Kirkkonummi on kunta Uudellamaalla, tunnettu siitä että tänne asettuvat ruotsinkielisten sukujen sekaan ne, joilla ei ole varaa asettua Espooseen. Useimpia kyläkuntia leimaa mielestäni kodikas vähäpätöisyys, joissakin paikoissa, ei tosin meillä, ilkeyden ja henkisen alamittaisuuden erikoislaatuinen sekoitus, kuten Camus’n ”Putoamisen” päähenkilö ilmaisi asian.

Kun vanhempieni asunto aiheutti työtä, vastasin ainakin äidilleni kysymykseen, enkö itse muuttaisi sinne, että ei ole varaa.

Ylen koneen mukaan Westendissä aikuisväestön tulojen mediaani on 46 000, joka näyttäisi olevan Suomen korkein. Se on korkeampi kuin Kauniainen, jossa taitaa piileskellä kaikenlaisia entisiä asemapäällikköjä ja itse asiassa siellä saattaa olla muutama laitos asuntoloineen, toisin kuin Westendissä, jossa ei ole palveluja.

Yllättäen nimenä hiljan henkiin herännyt Sundsberg on Kirkkonummen rikkain postinumeroalue, 43 700. Ylen koneen ja kartan selityksistä saa sen vaikutelman, että Antti Herlin on poistettu laskelmasta, mutta en usko sitä. Itse tuo entinen kartano on kehätien kupeessa – rakennukset on lyöty kauan sitten klapeiksi – ja sen viereen taannoin rakennettu kalliin puoleinen ja luotaantyöntävän tiiviiksi rakennettu alue on tietenkin haudannut meren rannassa olleen Sipulin nimen ottamatta laajaan käyttöön myöskään Sundsbergiä. Se on kuulkaa Kartanonranta…

Me olemme hyvätuloisempia kuin keskusta ja kuin Porkkala tai Veikkola.

Jouduin katselemaan aikani ilmoitettuja asukasmääriä ennen kuin ymmärsin, että nämä kyläkunnat ovat kartalla mielivaltaisia. Ne perustuvat postinumeroalueisiin. Meilläkin on oma postinumero mutta ei postia.

Viittaan karttoihin, koska taksinkuljettaja kertoi naureskellen japanilaisten kyytiläisten kysyneen, mihin kaupunginosiin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla ei pidä mennä. Emme kumpikaan, taksinkuljettaja ja minä, keksineet ensimmäistäkään. Kaisaniemen puistossa saattaa tipahtaa turpaan aamuyöstä, mutta se on yleinen paikka, jossa kulkee yleisiä ihmisiä. Jakomäki on mainettaan parempi eli siis tavallinen ja kuulemma myös Vuosaaren vaarallisiksi väitetyt kulmat sijaitsevat lähinnä mielikuvituksessa.

Joskus muinoin Malmilla ja Mosapakassa saattoi joutua seuraamaan vauhdikasta kansanelämää etenkin iltayöstä, mutta nykyisin nakkikioskilla ei kai ole muuta pelättävää kuin eläkkeellä olevia professoreja, jotka keräävät aineistoa muistelmiensa seuraavaan osaan.

Meillä hiukan yllättävillä luvuilla on selitys. Itse ihmettelen vähän väliä, mistähän saisi hiukan rahaa. Ketkä siis ovat varakkaita? Missä kuljetaan silkissä ja sametissa?

Kun en ole harrastanut avomeripolskuttelua viime vuosina, tiedän vain lukemani perusteella, että nämä rannat etenkin Hirsalassa ja laajemminkin Porkkalan niemessä ovat valuneet erilaisten kansanvihollisten käsiin. Tontit ovat erittäin kalliita. Toisaalta kunta ei niitä käsitellessään viivyttele kaavoitus- eikä rakennuslupa-asioissa.

En aio tehdä edes sieniretkeä varmistaakseni havaintoni, mutta luulen sitä oikeaksi. Meidän kulmakuntamme sai aikoinaan potkua kiinteistökeinottelusta. Se keskittyi Jorvaksen tienristeykseen, jonka tuntumassa oli useita kartanoita ja muhkeita maataloja. Niitä sitten myytiin ja ostettiin, juotiin ja pelattiin.

Oma alueemme koostui mäkkeröisistä, joita seudun vähäväkiset rakensivat itselleen.

Käytän tätä blogia sähköpostin sijasta myös henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon. Se toimii oikein hyvin. Vasta nyt huomasin, että muistilistanakin tämä toimii. On valokuvattava tai skannattava Otava Suuren Ensyklopedian eräät tiedot omaa CV:tä varten. Kirjoitin siihen ainakin sata artikkelia ja toimittelin kymmeniä muita. Kun tiettyä tarvetta varten on olemassa periaatteessa kattava kirjoitusten bibliografia, nuo puuttuvat. Tieosanakirja Fokusta en viitsi mainita, koska siihen plagioin artikkeleita lähinnä Isosta tietosanakirjasta. Jos Otavalla olisi siihen henkistä tarmoa, tässä mainitsemani teossarjat pitäisi skannata ja laittaa verkkoon. Sitä ennen aineistosta voisi koota tietosanakirjojen retrospektiivisen näyttelyn esimerkiksi Kaapelitehtaalle.

11 kommenttia:

  1. Taksikuskeilla ei mielestäni (vetoan yl. kokemukseeni) ole mitään syytä liioitella asioita... enempi he vähättelevät tapahtumia. Yksi kuski kertoi minulle runsas 3-kymmentä vuotta sitten tapahtuneen), että:

    "Minulla oli kyydissä yks pohjalainen isäntä, liekö jotain 35 -v. Tosi raamikas oli, hyvä että mahtu siihen etupenkille. Kello oli yli puolenyön, se käski mut heittää hänet torille. Sinne missä oli se nakkikioski, kai muistat? ("joo", minä sanon. Kadun toisella puolella oli maankuulu Maakunnan hotelli-kapakka. Kaurismäen Arvottomien yks miljöö.) Perjantai-ilta kun oli niin siinä oli jonoa mutta se meni suoraan jonon ohi tiskille, se äijä. Kuulin kun se sanoi kun se tyrkki niitä toisia pois eestään että "täällä kuulema saa turpiinsa"... ja kyllähän ne jonottajat alkoivatkin sille jotain mutista, niitä oli niin paljon että ne uskalsi. No, se otti kahta lähintä mutisijaa niskasta kiinni ja kopsautti niiden päät yhteen, sillain siististi. Siihen jäivät istumaan kuin koiranpennut. Ja samalla kaikki muut lestinheittäjät - kyllä minä ne tunnen, tai siis tunsin - lähtivät juoksee kauheeta vauhtia pois. Tää kolossi söi vaan rauhallisesti makkaraperunansa. Autossa se sanoi mulle, kun lähettiin, että "ihan ylimainostettu paikka. Ihan ylimainostettu."

    Jyväskylä joskus 1979.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin kerran 70-luvulla siinä nakkikioskilla kuulin, kun suunnittelivat porukalla lyövänsä minua turpaan. Puhumalla siitä selvittiin, ihan ylimainostettua.

      Poista
    2. Italialaisilla on tapana sanoa, että vaikkei tarina olisi tosi, se on kertomisen arvoinen. Tämä tarina on sellainen.

      Poista
    3. Sun pitäisi kirjoittaa kirjoja, Mikis. Tämä tarina oli Dovlatovin tasoa

      Poista
    4. Hyvin sanottu.
      Historianopettajana olen toistuvasti pilannut oppilaiden ilon sanomalla että jos joku tarina historiassa kuulostaa hyvältä, jännältä ja todelta, se on useimmiten legendaa.
      Ei ne siitä oikeasti masennu, rupeavat ajattelemaan.

      Poista
    5. Mitäpä siitä masentumaan: legendahan voi (sanan varsinaisessa merkityksessä) olla hyvä, jännä ja tosi. Suomenkielinen Wikipedia on mielestäni asian suhteen vähän väärässä.

      Poista
  2. Jukkis hyvä, kyllä vaan o todettavat tavallasi, että ranskalainen sivistys antaa laajempaa näkemystä, mutta vain ei ranskalaisille. Siis sellainen fancofiilisys on parasta. Eikös Huotarin Kai ole saanut juuri perusteellisen opetuksen fancofiilisyyteen?

    Muuten Otava voisi todellakin skannata Suuren tietosanakirjansa nettiin. On muitakin mielessäni, eli Otavan iso tietosanakirja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1931.

    VastaaPoista
  3. Ei nimi miestä pahenna. Niinpä varreltaan vähäinen ay-johtaja Mikko Mäenpää alkoi kävellä kokoaan suurempana STTK:n muutettua Mikonkadulle.

    Kemppisen nimiin täällä laitettua ajatelmaa "Alempiensa puolesta on turvallista ajatella sillä he eivät lyö näpeille, mutta jos sanot ajattelevasi ylempiesi puolesta vaatien heitä osallistumaan talkoisiin, varo kynsiäsi" soveltaa myös alkiolainen "Älä unohda köyhän asiaa" pääministeri Juha Sipilä väittämällä että aina ne ovat mielessä, ne köyhiä koskevat leikkaukset.

    VastaaPoista
  4. Blogistin valokuvasta jutunjuurta: Ostin 1980-luvun alkutaitteessa Otavan Suuren Ensyklopedian 1 - 24 [miksiköhän isot alkukirjaimet?]. Sarja oli käyttämätön ja hinta melkoinen, muistaakseni 2400 mk, vaikka sain ostaa (ei kai ihan sallitustikaan) kirja-edustajan oman sarjan. Nykyäänhän hintaa ei tälle sarjalle enää ole käytännössä lainkaan.

    Muistelen prof. Kemppisen joskus kirjoittaneen, kuinka harvoin hän kuukaudessa avaa OE:n tai Otavan ison tietosanakirjan. Vähälle käytölle on itsellänikin OE jäänyt. Vaikka sarja oli kilpailijaansa verrattuna selvästi humanismipainotteisempi, sen useat artikkelit ovat jotenkin koukeroisesi kirjoitettuja ja raskaasti sälytettyjä, vaikka ei mitään selkokielistä "yleistajuisuutta" kaipaisikaan. Kun ei vedä niin ei vedä.

    Toista maata on Otavan iso tietosanakirja: siitä löytää miltei kaiken etsimänsä. Lisäksi teos on paljolti vieläkin riittävän moderni, ja ääntämisohjeetkin luotettavinta tasoa. Tähtitieteilijä Valtaoja muistaakseni kirjoitti äskettäin, että tämän teoksen hän ottaisi mukaansa "autiolle saarelle".

    VastaaPoista
  5. Siinä Jyväskylän torin nakkikioskin tuntumassa minäkin pyörin iltaisin 60-luvulla. Tunsin sen ajan lestinheittäjät nimeltä mutta en henkilökohtaisesti. Ja myös viinakyttä Marttiinin.

    VastaaPoista
  6. Onhan meillä Westendissä palveluita paljonkin (kaksikielinen koulu, lukuisia päivähoitoja, kauppa, ruokaa, juomaa, kukkakauppa, LKV) ja loput on varsin lähellä.

    VastaaPoista