Sivun näyttöjä yhteensä

1. lokakuuta 2015

Onnea


 

Jos vanhempani pitivät jotain kirjaa tai lehteä hyvänä, oletin automaattisesti, että se on huono.

Kaukosäädin toimii hautausmaalta, myös uurnalehdosta. Kumman monet 50 täyttäneistä toimivat ja jopa ajattelevat säteiden mukaan. Säteet tulevat – haudasta. Kuollut äiti tai isä sieltä viestittää.

”Vapaa” ja ”itsenäinen” ovat hienoja sanoja. Vapaa mistä? Itsenäinen vai itsenäistynyt?

Ajatteleminen on mennyt muodista. Siksi kohtaa ymmärtämättömiä katseita, jos kysyy meluisasti vapautta vaativalta, mihin hän haluaa olla vapaa. Tavallisesti kysytään mistä, vaaditaan vapautta jostakin, esimerkiksi maahanmuuttajista tai Neuvostoliitosta.

Vastustan voimia, jotka panevat puolustautumaan. Julkisessa keskustelussakin käytetty keino on sama kuin jääkiekossa, saada vastapuoli vetäytymään puolustukseen.

Eilen kommentoija kysyi, miksi esitän epäsuosittuja mielipiteitäni sen sijaan että työllistäisin työttömiä. Kysyjä ei ottanut huomioon, että eläkkeellä olevalle virkamiehelle ainoa tapa työllistää nuorempiaan on saada aivoverenvuoto. Siitä työllistyykin aika monta, pyllynpyyhkijöistä alkaen.

Ainakin isäni oli hyvin innostunut Lin Jutangin kirjasta ”Maallinen onni”, josta otettiin 1960-lukuun mennessä kahdeksan painosta. Muistan miten siitä puhuttiin. Ja koska isäni piti sitä mainiona, arvioin itse, ettei se ole minkään arvoinen.

Kiina-harrasteeni huumassa kohtasin nyt nimen usein ja hankin teoksen The Importance of Living pilahintaisena Kindlenä. Edessä oli epämiellyttävä yllätys. Yhdysvaltain kiinalaisen kirjoittajan aivan mainiosti kirjoittama, viisas kirja on hyvä ja ikääntymätön. Suolaa ja pippuriakin on juuri oikeassa suhteessa ja seassa hauskoja heittoja. Kirjoittaja muun muassa on kauhistelevinaan länsimaisten rumaa ja epäterveellistä tapaa pudistaa ihmistä kädestä tervehdykseksi. Säpsähdyttävän moni tervehtijä on lisäksi NMKY:n palloilija eli puristaa ohimennen kätesi ruttuun ja lisäksi räkii innosta rääkyen päin pärstääsi ja takoo selkään niin että siinä ovat kylkiluut vaarassa. Kiinalainen taas perinteisesti puristaa itseään kädestä tervehdykseksi.

Lin Jutang kertoo, miten hän kerran sai omituisen kohtauksen ja rupesi tupakkalakkoon, vaikka tiesi, että sellainen on moraalitonta. Hänen piippunsa kylmenivät työpöydällä, kunnes hän sitten tuli tuntoihinsa ja lopetti mokoman kotkotuksen.

Tekee hyvää lukea kauan sitten kuolleen kirjoittajan maininnan, että tupakkaraittiina hän ehkä eläisi vuoden tai viisi kauemmin – mutta olisiko se sen arvoista? Hän mainitsee samalla, että piipunpolttajat ovat taipuvaisia mököttämään kotioloissa, koska vaimolle ja lapsille ei voi karjua ottamatta piippua suusta. Eikä kukaan harras sikarinpolttaja ole tiettävästi koskaan tehnyt itsemurhaa.

Tuo lienee kirjoitettu 1935, jolloin ei vielä tiedetty, saako jompikumpi USA:n ehdottama kirjallisuuden Nobelin, Pearl S. Buck vai Lin Jutang. Nähdäkseni valinta meni vikaan.

Nimittäin kuohkea esseistiikka on vaikea alue. Amerikkalaisilla on kavahtamisen aihetta. Siellä tekivät parhaansa kirjoittaakseen vielä mutkikkaammin kuin saksalaiset filosofit, esimerkiksi Kant ja Hegel, ja yleinen ajatus oli silloin sama kuin nyt, nimittäin että jos tekstin voi ymmärtää, se ei voi olla kovin viisasta.

Nieminen on kääntänyt laajasti kiinalaisia perusklassikkoja, jo niteessä ”Keskitie” kauan sitten. Klassikkoja, jotka ainakin jokaisen opettajan ja virkamiehen oli kahden tuhannen vuoden ajan osattava ulkoa, ovat muun muassa Muutosten kirja (Tao te ching), Kung futse (Konfutse), Mung Tse ja Chuang Tse.

Yleensä nämä klassikot herättävän länsimaisessa lukijassa mieltymystä, ellei niitä lue liian pitkään kerralla. Ne ovat viehättäviä myös siitä, että kirjoittajat panevat toisiaan halvalla ainakin silloin tällöin.

Kiinalaista taidekäsitystä Lin Jutang lähestyy havainnollisesti. Juuri tämän muistin ulkoa:

”Leikata vihreää melonia terävällä veitsellä kirkkaanpunaisen alustan päällä. Ah – eikä se ole onnea!”

Onnen pipanoina kirjoittaja mainitsee myös sellaisen, että jos sattuu oleman takapuolessa rupi, sitä voi hautoa ja varovasti repiä yksinäisessä huoneessa.

Ja onnea on nähdä toisen, tuntemattoman ihmisen leijan narun katkeavan.

Tai kun ystävä, vanha renttu, tulee kylään, ja sitä menee kysymään vaimolta, onko jäljellä vielä sitä hyvää ja väkevää riisiviinaa, ja vaimo sieppaa sievän hiusneulansa ja vie sen panttilainakonttoriin. Se on onnea – kun vielä osaa laskea päässään, että siitä riittää virvoketta kolmeksi päiväksi!

Paul S. Ropp on julkaissut hyvän kiinan historian (China i World History, the New Oxford World History).

Kai se on maailmanlopun merkki, että Oxford julkaisee mahdollisimman selkeitä historioita etäisistä alueista. Ne on selkeästi tarkoitettu kiinnostuneelle lukijalle, jolla ei ole alan erikoistietoja.

Kiinan historiassa minua mietityttä Song-dynastian sortuminen. Kiinassa oli silloin – noin 1200-luvulla, lähes 200 miljoonaa asukasta ja korkeakulttuuria oli vietetty lähes kaksi tuhatta vuotta. Hullu keisari (Quin Shin Suan – tunnettu elokuvasta ”Hero”) nousi valtaistuimelle vuonna 221 ennen ajanlaskumme alkua).

Mongoleja, jotka sitten pitivät vallassaan mm. Moskovaa ja Aleppoa, oli enimmillään runsas 2 miljoonaa. Armeija oli suurimmillaan kymmenesosa kiinalaisten joukoista, ehkä 150 000. Kuvaus mongolien sodankäynnistä on välttämätön johdatus Sun Tzun sodankäyntiä ja liikkeenjohtoa koskeviin ajatuksiin, vaikka hän eli 1700 vuotta ennen mongoleja, joiden Kiinan haara johti Kublai-kaani.

 

 

27 kommenttia:

  1. Tupakkalakot ovat kaikuja menneisyydestä, nyt pitää ruveta syömälakkoon. Norjalainen massamurhaaja saa minun puolestani olla syömälakossa vaikka loppuikänsä, mutta irakilaisten turvapaikanhakijoiden syömälakko minua huolestuttaa kovasti.

    Kun Suomen maine maailmalla juuri ryvettyi (en tosin muista minkä takia), niin me emme kertakaikkiaan enää kestä toista maineen ryvetystä tarjoamalla turvapaikanhakijoille huonoa ruokaa!!

    No, onhan se onneksi parempaa kuin vanhuksille, koululaisille ja tarhalapsille tarjottava, ja sitä on enemmänkin, mutta silti. Söisittekö itse muka tällaista moskaa:

    "Aamupala sisältää yleensä jogurttia tai viiliä, juustoa, kananmunaa ja hedelmiä. Iltapäivän ruoka on riisiä ja kastikepohjaisia ruokia lisukkeineen. Iltapalaksi on tarjolla yleensä hedelmiä, lihaleikkeleitä ja kasviksia."

    Hädänalaiset ovat tottuneet parempaan!

    "Tulkaa Suomen hallitus ja katsokaa, millaisissa oloissa me olemme. Antakaa meille rahaa sen verran, että voimme ostaa ruokaa ja laittaa sitä itse", muuan Mohammed tiivistää.

    Kyllä hävettää taas olla suomalainen. Emmekö enää muista talvisodan pakkasissa höyryäviä soppatykkejä ja veli venäläistä, joka pyysi isiämme tulemaan ja hakemaan leipää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä oli tarjota voita leivän päälle.

      Poista
    2. Puhumattakaan Hiukkavaaran vanhan kasarmialueen kurjista asumisoloista - tosin moni saman ikäinen suomalaisnuori on niissä joutunut enimmillään vuodenpäivät oleskelemaan olojaan pahemmin valitelematta.

      Kyllä jokaiselle täytyy tarjota omakotitalo - tai ainakin vähintään neljän tähden hotellihuone.

      Poista
    3. Mikseivät ymmärtäneet tarjota parasta oululaista herkkua rössypottua?

      Poista
  2. '...eikä se ole onnea' Skandi-qwertyn asemointi tekee käänteisiä ratkaisuja. Kuka kirjoittaisi typon historian? Vielä kymmenen vuotta sitten saattoi kuulla painovirheestä. Nyt paino on peukalonpäissä. -timo

    VastaaPoista
  3. Kappas, Maalista Onnea on painettu liki 50.000 kappaletta. Jos menisi huomenna katsomaan kirjaa kirjastossa.

    VastaaPoista
  4. Menkööt kotiinsa, kun tämä ei kelpaa.
    http://yle.fi/uutiset/turvapaikanhakijoiden_ruokalistaa_muutetaan_maahanmuuttajille_mieluisammaksi/8346044
    Ryhdyn turvapaikan hakijaksi, jotta saan vaatia parempaa ruokaa-
    NImimerkki Köyhä mummo

    VastaaPoista
  5. Lin Jutangin Maallinen onni oli minunkin lapsuudenkotini kirjahyllyssä. Äiti tapasi säilyttää sen välissä säästöön jääneitä seteleitä, joita ei tarvittu jokapäiväisessä taloudenpidossa.

    VastaaPoista
  6. Kylläpä tästä ns. Kiinan ensimmäisestä keisarista (minulle mieluummin v:sta 221 eKr. kuin se muodikas mutta tympeän tuntuinen eaa.) on monenlaisia nimivariantteja. Yleensä olen nähnyt suomalaisittain muodossa (Qin) Shi Huang-di. Oliko myös hullu, on minulle uusi asia. Julma kylläkin,paitsi että siis ensi kerran yhdisti Kiinan lopetettuaan ns. taistelevien valtioiden aikakauden, pani alulle Kiinan muurin ja jätti jälkeensä "keisarin maanalaisen terrakottaarmeijan", jonka ensimmäiset fragmentit erään kansankommuunin talonpojat löysivät maaliskuussa 1974.

    VastaaPoista

  7. Kiinassa kyllä keksittiin paperiraha, mutta se oli nahkaa. Kiinalaista. Keskusvalta tiesi myös maanjäristyksistä heti tärähtelyaaltojen edetessä. Jotta tietäisivät lähteä äspeeärräksi apuun. Mutta mihin suuntaan? Senkin ne tiesivät, minä en. Olen kyllä kuvaa stiigannut missä on kuulalaakeripyöreiksi hiottuja palloja ja mistä asetelman kohdasta niitä tipahti, se indikoi järistyksen suuntaa.

    Marco Polohan siellä oli juuri tämän Kublain aikana ja hovissaan pitkään ja arvossa. Mongolivallan rajapyykillä hopea vaihdettiin täksi paperiseksi. Sen juoksuaika oli rajattu ja siten ostovoima aleni. Setelikohtaista inflaatiota. Joka tapauksessa kun innovaatiota vietiin Persiaan, vallattu intellektuaalisesti tätä startupia varten tai ihan vanhanaikaisesti?, enpä tiedä, mutta soveltaminen epäonnistui. Onneksi Kiinastakin aikaa myöten, ja valtakunta oli takaisin tai taantunut hopeaan juuri oikeaan aikaan (=JOT varastohallinta ja Juha Sipilän osaomistaman firman nimi).

    Niin siis Kiinaan kelpasi Potossin ja Meksikon hopea ja aarrelaivat toivat paluulasteina 500 vuotta myöhemmin mm.tämän Aplleni. Kiitos ja kunnia heille. Muuta tekemistä tahi vaivaantumista kuin tätä kuivasurffia ei minullakaan enää ole, oikeastaan sukupolvikysymys: ei ole koskaan muuta ollutkaan. Hevosen olen nähnyt ja auran erikseen -fotoshopissa. Nyt odotan aikaa väkevämpää ja sehän jo nousee aavikon pölistessä.

    Oli vähän pitkä johdanto ja huovuja aasinsilta päästä kertomaan kultaisesta nuorisosta. Otaniemen älypajoista tuotantotalouden osastolla, kai sen Aku Ankka pöydän äärellä, on tehty diplomityö. Pääomasijoittamisesta. Kaipa myös sen pääoman ostokyvyn valmistamisesta kun kerran Otaniemessä. Siltä varalta ettei, kerron keisin. Lassila on maan roskakuskeista tunnetuin. Se syntyi Lassilan aikaan. Mitenkä? Nordean investoinpankkipuolen edeltäjistä KOPin notariaatissa sen jälkeen kun deregulaation raikkaat länsituulet puhalsivat. Muuten, jo ennen neuvostonaapurin luhisumista mutta luhistumaa enteillen koskapa myös itärahaa pestiin tankkerilasteittain finassikeskuskelpoiseksi välitysöljynä ja salamyhkäsiempänäkin.

    No tämä private equity case. Kauppalehti 30.9. ja Suomen Liikemiesyhdistyksen palkintotyö siis: roskisautoja oli jos minkänimistä ässää ja muuta lokapoikaa ajettaviksi ahtaalle. Statusherra ja Hakaniemelle mieleinen kiinteistötyöntekijöiden liitto, juristipuheen pölöttäjät, panevat näistä mahtiparteista kokoon uuden firman KOPinsa narunpää etäisyydelle. Se alkaa ostaa Roskisautofirmoja ja voittaa kuntakilpailuja, peeärrää ja muuta. KOP rahoittaa velalla jotta ostohinnoista ei tulisi känää. "Miljoonapotteja" myös perustaa hienoista hienoin ravintola Kalevankadulle ja muuta. No velat sumplitaan uusomistaja-hedge fundilta pois juuriostettuihin firmoihin, ja aletaan saneeraus ja kuntien jätehuoltohintojen korotuskilpailuttaminen. Niin surkein voiteluin kuin mitä meikäläinen korruptio onkaan, vähästäkin huomiosta kohde tuntee itsensä imarrelluksi !

    Tästä sätkynousukkaan halpahintaisuudesta on kaikilla kokemusta. Pitäisi tietää sen synnyt. Vanhasta Vaasasta korskeiden alta ja kauniiden porhaltaessa.

    Tiedä, että vain Palo ja uusi Vaasa (=Nikolainkaupunki) voi itsetunnon uudeksi karkaista, tai valaa kuten John Wikströmillä. Etunimi Amerikan keikalta ja sieltä tuli myös baptismia ja metodismia, sanalla sanoen silmientaselle varvistamista. Antti Tuuri ja Erik Kiviniemi loivat taideteoksen joka hakee vertaa.

    Matkustakaa Vaasaan kun junat vielä kulkee. Anne Berner finanssioi asiaa ja Sipilän-Heikki Niskakankan ja koko laajan tuotantotaloudellisen asianajotoimistoväen jäljiltä tuskin kukaan enää ankaraan teatteriin menisikään, saahan samaa sarjaa halvemmallakin eikä uskonnollis-intellektuaalis-kunnian/omantunnon väristyksiä pidetä kuin perversioina. Vai mitähän maahanmuuttajat, julmat itseruoskijat luovatkaan? Tiedä vaikka Mikko Niskanen ja tukkikuormahevosensa heräsivät ennen viimeistä päivää?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Juha Akkanen kirjoittaa tuosta pyllyn pyyhkimisestä 2.10. HS:ssa ja minä taas kättelystä aamun blogissani.
    Tupakointi ja sen hyödyt/haitat ovat tulossa polonium-otsikoin varmaankin uuteen käsittelyyn tulevina vuosina.
    Ainakin terveystalous-alamaisena tupakoitsija on hyödyllinen (idiootti?), jos hän ostaa tupakkansa suomalaisten veromerkkien kera.
    Tupakointi osuu pyllyn pyyhintään sikäli, että ensimainittu ehkäisee alzheimerin ja parkinsonin tautia muutoinkin kuin siksi, että tupakoitsijat kuolevat hivenen nuorempina (Hitler ei tupakoinut, Churchill poltti sikarin ja Beevor sydämens).

    VastaaPoista
  9. ”Vapaa” ja ”itsenäinen” ovat hienoja sanoja.

    Televisiossa joku maahanmuuttaja-asiasta haastateltu alkuasukas totesi kaltaistensa olevan itsellisiä. Täällä Savon syvämmaella olen toisinaan törmännyt tuohon vanhaan väestörekisteritermiin, tilatonta, loista tai talollisten tuvan nurkassa majailevaa huutolaista tarkoittavaan. "Myö ollaan itellisiä immeisiä, eikä tahota kuntaliitoksia."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikos "itsellisellä" ollut yleensä joku mökki, vaikkei omalla maalla? Maatyöläisestä on kuitenkin kysymys, mutta olisiko ollut niin että "itsellistä" ei koskenut palveluspakko niin kuin piikoja ja renkejä?

      Poista
  10. Kun pakolaisia on nyt tässä "aallossa" tullut maahamme joitakin tuhansia henkilöitä, niin toki sinne mahtuu muutamat ruuastakin natisijat joiden kielteiset makumelämykset on nyt nostettu tikunnokkaan sensaatioita kaikesta hakevan ip-ym.lehdistön ja internetin naamallisten ja naamattomien provokaattoreiden toimesta. Kaikenlaisessa puutteessa (lähinnä älyn- ja empatiantunteiden-) elävien myötäjuoksijoiden on tästä helppo jatkaa ja rakentaa siitäkin asiasta niin korkea huijauspyrarmidi, että se alkaa näyttää todelta kuin erään Kailajärven osakesalkku. Sotien tuoma kauheus näyttää näiden otsikoiden taustalla pikkupoikien vesipyssyleikeiltä.

    Omien koulu- ja armeija-aikojen sekä myöhemmin lukuisten lasteni ja lastenlasteni kouluista tuomiin sekä koulujen ruokaloissa kuulemiini ja näkemiini ruokakritiikkeihin on aina kuulunut monenmoista mielipidettä eivätkä ne useinkaan ole olleet ruuantarjoajien gourmeetarjouksia ylistäviä. Lautasilta suoraan jäteastioihin lapetuille ruuille on annettu, ja edelleen annetaan hyvin kuvaavia nimityksiäkin aina verbaalivalmiudessa olevan nuorisomme toimesta.

    Kun olen seurannut lasteni kouluruokailusysteemiä, ja itsekin joskus niitä ruokalajeja syöneenä voin kertoa, ettei se kovin kummoista nautintoa anna; viime viikolla viimeksi koulujen avoimien ovien päivänä.

    Suurimpana syynä ruuan kehnoon makuun näen ja koen, että ruuan valmistus on ulkoistettu liiketoimintaperiaattella toimijoille, eli lapsukaisten muusit muusataan liukuhihnojen päissä tehdaskeittiöissä kaukana koulusta ja jaetaan rekoilla eri puolille maata ja maakuntia kouluille ja päiväkoteihin. Ruuan maku ja laatu hukkuu varmasti tälle matkalle.

    Julkinen totuus siis yleisestä massaruuan laadusta kuullaan koulujen pihoilla ja vanhempainilloissa hihoihin mutistujen kritiikkien sijaan muualta tulleiden suusta, mutta vasta se tuottaa ne otsikot joita olisi tarvittu vuosikymmenien aikana säännöllisin väliajoin kouluruokien laadun takaamiseksi.

    Onhan sekin melkoinen vääryys, kun ruuan valmistukseen käytettävien raaka-aineiden tarkkaakin tarkempi laaduntarkkailu lopahtaa ruuanvalmistustehtaan portille maksimaalista voittoa tavoittelevien liikelaitosten hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini eleli vanhainkodissa viimeiset vuotensa. Tuo laitos oli pieni, henkilökunta aivan loistavaa ja hoito hyvää.

      Mutta mistään sen tason menusta, joka esim. Oulussa turvapaikanhakijoille näyttä olevan tarjolla, äitini ei voinut haaveillakaan. Emme kuitenkaan nähneet valittamisen aihetta, koska ymmärsimme realiteetit. Laitoksessa laitosruoka.

      Nämä Oulun nuorukaiset taas taitavat olla iloisella olla all-inclusive interrail-matkalla ja ovat nyt pettyneet, kun palvelu ei pelaa luvatulla tavalla. Palvelun taso ei olekaan sitä neljän tähden luokaa, jota se piti olla. Ei omaa asuntoa Helsingissä, ei henkilökohtaisia avustajia, ei mukavia baareja, joissa notkua ja naisetkin tuntuvat karttavan. Ja mikä pahinta, kassavirta eli "palkka", kuten yksi kaveri haastattelussa sanoi, ei olekaan sitä luokaa, mitä piti.

      Reklamoihan tuosta jo kuka vain. Paitsi sellainen, joka on oikeasti pelastunut todellisesta hengenvaarasta ja on onnellinen pelastumisestaan.

      Noilla kavereille olisi hyvä jonkun tehdä selväksi se, ette emme ole heitä tänne kutsuneet emmekä todellakaan ole heille yhtään mitään velkaa. Palvelutasovaatimukset sen mukaan.

      Voi olla, että yhteiskuntarauha kestää huonosti tilannetta, jos turvapaikkaturisteille piikki on rajattomasti auki ja menutoiveet auliisti huomioidaan, kun samaan aikaan esim. vanhainkodeissa eletään paljon niukemmin.

      Uskooko muuten joku vielä oikeasti, että nämä vaativaiset nuorukaiset jatkossa menevät noihin vanhainkoteihin pyyhkimään mummojen pyllyt? Tai jotenkin muuten kovasti tuottavat positiivista kontribuutiota maallemme?

      Poista
    2. Siinäs kuulitte: kermapersepakolaisten suomiruualle nyrpistely on kapitalistin salajuoni!

      Poista
    3. "kerma..." ja niin edelleen

      Muuten edellä oleva arvio meni kokolailla oikein, mutta perinteisillä kapitalisteilla tässä ei nyt suurta roolia taida olla. Enemmän kannattaa pohtia, onko tämän "ihmisrypälepomin" ja täsmäohjuksen tänne Pohjolaan laukaissut Kalifaatti vain Putin. Vaiko vain järjestäytynyt rikollisuus. Vai kaikki nämä yhdessä.

      Joku on nimittäin tehnyt hyvin ponnekasta ja menestyksellistä markkinointityötä nimenomaan irakilaisten keskuudessa kohteena nimenomaan Suomi.

      Se on tämä uudenmallinen hybridisodankäynti aika metkaa puuhaa. Todella pahaa jälkeä syntyy ilman aseita ja kohteen omin voimin. Vähän niin kuin judon menetelmillä. 50 - 100 - 200 000 irakilaisen vaativan asiakkaan yhteisö, jossa järjestynyt rikollisuus (vrt. ihmissalakuljetus nyt) muhii, on kovempi juttu kuin pienet rajaselkkaukset tai Ahvenanmaan valtaus. Tuohan on jo 20 divisioonan laiton maahantunkeutuminen noin sotilaiden mittayksiköissä mitattuna.

      Oikeasti hädänalaiset ovat sitten eri juttu. Niitä tämä ei koske. Eikä niitä Suomeen ole juuri tullut.

      Poista
    4. Vai ei ilmainen kouluruoka oikein maistu Valtolle eikä Valton lapsille. Mikäs siinä, luovutaan sitten maksuttomasta kouluruokailusta! Siinähän yhteiskunta säästää taas pitkän pennin.

      Vakavasti puhuen: mistä vitusta näitä inisijöitä sikiää?

      Poista
    5. Aha. Valtu laajensi näkökulmaa ja teki tästä ihan yhteiskunnallisen ynnä tuotannollisen ongelman johon liittyy hieman kapitalistien sivujuoni.

      Luulisi Valtu hyvä, että jos ihmiset pakenevat sotaa ja kärsimystä niin silloin ei ruoasta ja lämpimästä asunnosta viitsisi valittaa.

      Ja niitä "muutamia" oli siis 70-80 täällä Oulussa.

      Poista
    6. Mistä sellainen harhakuva, että kouluruoka olisi ilmaista?

      Eli sen puoleen luulisi jokaisen lapsiaan kouluihin opetettavaksi kiikuttavien veronmaksajien uskaltavan vaatia, että raaka-aineet, joita tuottajat tarkan valvonnan alla tuottavat, saisivat suurkeittiöissä liiketaloudellisin periaattein toimivien yritysten puolesta arvoisensa kohtelun. Liukuhihnojen päistä lautasille tippuvasta tuloksesta päätellen jokin tässä ketjussa mättää; miksi se ei ketään kiinnosta? "Meidän" rahathan sielläkin siirtyilevät taskuista toisiin taskuihin ja valmiit ruuat kompostiastioihin joita taasen toiset liiketaloudellisin periaattein toimivat jäteyritykset käsittelevät. Tämäkin ketju on siis etupäässä rahastamisen ehdoilla rakennettu, ei lasten makumieltymyksiä ja ravitsemista todella kuunnellen.

      Muuten ylläoleviin kommenttirimpsun laatijoihin käy luonnehdintani huhupyramidien rakentajien myötäjuoksijoista vallan mainiosti. Matias K. varsinkin tehnee tätä hommelia aivan päntiönään sen sijaan, että menisi pakolaiskeskuksiin auttelemaan ("vakoilemaan") ja samalla keskustelemaan näiden ihmisten kanssa saadakseen agendalleen joko vahvistusta tahi että joutuisi kääntämään mielipidepomppansa toiseen asentoon. Vähän vaikka samaan malliin, kuin arvostamani toimittaja Kimmo Oksanen, "kasvoton mies", teki, kun laati romanikerjäläisistä todenperäiset artikkelinsa.

      Ip-lehdistön, tai nykyään minkä tahansa aamu-ilta-arki-pyhä-mv-lehdistön uutisoinnit ovat tarkoitushakuisia, pelkkiä onttoja huutomerkkejä joidenka tekstiväkerryksien todenperäisyys ei kestä todella kriittistä tarkastelua. Ainoa lohduttava puoli lienee se, että ne, jotka niistä "tietonsa" hankkivat, myös maksavat itse tämän sensaatiohakuisen median ylläpidon. Lohdutonta taasen se, että kaltaisensa "journalismin" toteuttamiseksi metsää kaatuu aivan turhaan.

      Poista
  11. Jaa, mutta minä luulen että Muutosten kirja ei ole Tao vaan I ching, eli se tuo kiinalainen oraakkeli. Siitä on ilmestynyt todella kehno suomennos, sellainen newagehorseshit-versio, joskus, mutta sitä ei kannata lukea. Englanninkielisestä paras on Wilhelmin kääntämä, se jossa on Jungin alkupuhe. En tiedä saako sitä enää mistään.

    VastaaPoista
  12. Ad Omna: - (Wikipedia)
    siis I Ching on tämävanha ennustuskirja. Tao Te Ching (Daodej Tzing) on Lao Tsen (Laotzi) filosofinen teos, joka kuuluu "viiteen klassikkoon",
    The Five Classics are:

    Classic of Poetry
    A collection of 305 poems divided into 160 folk songs, 105 festal songs sung at court ceremonies, and 40 hymns and eulogies sung at sacrifices to gods and ancestral spirits of the royal house.

    Book of Documents
    A collection of documents and speeches alleged to have been written by rulers and officials of the early Zhou period and before. It is possibly the oldest Chinese narrative, and may date from the 6th century BC. It includes examples of early Chinese prose.

    Book of Rites
    Describes ancient rites, social forms and court ceremonies. The version studied today is a re-worked version compiled by scholars in the third century BC rather than the original text, which is said to have been edited by Confucius himself.


    Great Learning
    Originally one chapter in the Book of Rites. It consists of a short main text attributed to Confucius and nine commentary chapters by Zeng Zi, one of Confucius's disciples. Its importance is illustrated by Zeng Zi's foreword that this is the gateway of learning.
    It is significant because it expresses many themes of Chinese philosophy and political thinking, and has therefore been extremely influential both in classical and modern Chinese thought. Government, self cultivation and investigation of things are linked.

    Doctrine of the Mean
    Another chapter in Book of Rites, attributed to Confucius' grandson Zisi. The purpose of this small, 33-chapter book is to demonstrate the usefulness of a golden way to gain perfect virtue. It focuses on the Way that is prescribed by a heavenly mandate not only to the ruler but to everyone. To follow these heavenly instructions by learning and teaching will automatically result in a Confucian virtue. Because Heaven has laid down what is the way to perfect virtue, it is not that difficult to follow the steps of the holy rulers of old if one only knows what is the right way.

    Analects
    A compilation of speeches by Confucius and his disciples, as well as the discussions they held. Since Confucius's time, the Analects has heavily influenced the philosophy and moral values of China and later other East Asian countries as well. The Imperial examinations, started in the Jin dynasty and eventually abolished with the founding of the Republic of China, emphasized Confucian studies and expected candidates to quote and apply the words of Confucius in their essays.

    Mencius
    A collection of conversations of the scholar Mencius with kings of his time. In contrast to the sayings of Confucius, which are short and self-contained, the Mencius consists of long dialogues with extensive prose.


    I Ching (Book of Changes)
    The book contains a divination system comparable to Western geomancy or the West African Ifá system. In Western cultures and modern East Asia, it is still widely used for this purpose.

    Spring and Autumn Annals
    A historical record of the State of Lu, Confucius's native state, 722–481 BC.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahyllyssäni on mainittu, WSOY:n 1985 kustantama ja Annikki Arposen kääntämä, Dao de jing (Laotse). Onkohan jollakulla tietoa sen käännöksen tasosta?

      Poista
  13. "Kirjoittaja muun muassa on kauhistelevinaan länsimaisten rumaa ja epäterveellistä tapaa pudistaa ihmistä kädestä tervehdykseksi."

    Samoin. Sääli, että ns roomalainen tervehdys muuttui yleisistä syistä mahdottomaksi.

    VastaaPoista
  14. "Kiinan historiassa minua mietityttä Song-dynastian sortuminen."

    Onko tuo nyt sitten niin suuri ihme, kun perehtyy mongolien sotalaitokseen: suhteellisen suuri, täysin hevosilla liikkuva armeija, joka käytti erittäin tappavaa asetta komposiittijousta, ja jota johdettiin taitavasti ja häikäilemättömästi. Kiinalainen kultuuri taas oli jämähtänyt ja sotalaitokseen ei panostettu.

    Kuvaavaa oli, että sama mongoliarmeija löi useaan kertaan länsimaiset ritariarmeijat. Onkin sanottu, että jos tuo armeija ei olisi kaanin kuoltua lähtenyt valitsemaan uutta, koko länsi-Eurooppa olisi voinut tulla vallatuksi.

    Joka haluaa helpolla, suomeksi perehtyä mongoliarmeijaan, lukekoon Conn Ingludenin romaanisarja Tsingis-kaanista. Tietokirjojakin suomeksi löytyy, kylläkin vanhempia.

    VastaaPoista
  15. "Eikä kukaan harras sikarinpolttaja ole tiettävästi koskaan tehnyt itsemurhaa."
    Kyllä tänä päivänä jokainen, poltti mitä tahansa, tekee juuri sitä.

    VastaaPoista
  16. Meillä on hyvällä suomen kielellä kirjoitettu kommenttikirja Lin Jutangille: Elämän antimet, kirjeitä Kotkanpesästä. WSOY 1950. Luin kirjat peräkkäin, nähdäkseni miten Konkka siirtää 'onnen' näille leveysasteille. Muistaakseni hän kertoi tehneensä vadelmaviiniä. - Tuupon serkkupoika

    Konkan kirjaa 'Pietarin valot' voi suositella kenelle tahansa. Siinä hän kuvaa inkerinmaan luterilaisen kansan onnettomuuden.

    VastaaPoista