Sivun näyttöjä yhteensä

7. lokakuuta 2015

Alahuhdan kirja

Kuva: Wikipedia
 
Epäselväksi jää, kuka on kirjoittanut eilen ilmestyneen uutuuskirjan ”Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima”.
Kannessa ja nimiössä lukee ”Matti Alahuhta”. Esipuheen mukaan teos on kirjoitettu yhteistyössä Pekka Seppäsen ja Martti Häikiön kanssa.
Kieli- ja tyyliopillinen analyysi viittaa siihen, että toimittaja, Seppänen, on liittänyt yhteen Alahuhdan strategiapapereita ja hänen lausumaansa.
Tulos ei ole tutkimus eikä oppikirja, vaan opetuskirja. ”Mitä liikkeenjohdossa on otettava huomioon.”
Alahuhdalla on käytännön ja teorian pohja vailla vertaa. Hän teki aikoinaan myös väitöskirjan aiheesta, josta oli juuri silloin tulossa hänen erikoisalueensa, globaalisesta johtamisesta, nimenomaan korkean teknologian haastajayritysten kannalta.
Tuosta ilmenee tämän kirjan erikoisuus. Johtaminen ja johtavuus ovat valitettavasti alueita, joista on kirjoitettu niin paljon ja niin huonosti, että on hyvin vaikea tietää, mihin uskoa. Ilmiö on erikoisen vaikea siksi, että kaikki käyttävät samoja termejä, kuten ”globaalinen” ja ”haastajayritys”.
Kirja ei sisällä paljastuksia eikä sellaisia viisauksia, joita haluaisi mennä kertomasan kioskille tai maitokauppaan. Alahuhta on helposti havaittavasti joutunut käymään painin pysytelläkseen aika yleisluontoisessa havaintojen esittelyssä ja ryhmittelyssä, koska hän ei halua asettua profeetaksi eikä visionääriksi.
Ongelman saa esittää käänteisesti. Mitä hurjempia kirjoittaja esittää, sitä vähemmän häneen kannattaa uskoa. Näiden kertomusten yhdistävä piirre on terveen järjen maailma. Siitä huolimatta että Alahuhdan omassa kokemuspiirissä ensin Nokian ja sitten Koneen nousu hipovat uskomatonta, kirjan sävy on kauttaaltaan lähes arkinen. Ellei sekin luonnehdinta olisi niin puhki kulunut, alaotsikko voisi olla ”Tervettä järkeä liikkeenjohtoon”.
Mietittäessä, kuka oli Kiinan paras runoilija, vastaukset hajoavat hiukan. Sekä Li Polla että Du Fulla on erittäin vahva kannatus. Kiinan T’ang kaudelta löytyy joka tapauksessa maailmanhistorian kaikkien aikojen paras kirjailija, luultavasti paras taiteilija. Oma valintani on luultavasti Po Chü I eli Bai Juyi. Hänestä kerrotaan, että hän kävi lukemassa runonsa tutulle työmiehelle, jolla oli kokemusta vain lapion varresta. Ellei koehenkilö ymmärtänyt Pon kirjoittamaa tai hänen käyttämiään sanoja, Po palasi muokkaamaan tekstiään tai hylkäsi sen.
Juttu ei ole täysin epäperäinen, vaikka kaikki neljä suurta (Wang Wei neljäntenä) romuttivat kilvan hoviperinteitä ja palatsikirjallisuuden sovinnaistapoja.
Tässä liikkeenjohdon tapauksessa vaikeasti äännettäviä sanoja, sellaisia kuin ”globalisaatio”, ei voi sivuuttaa. Alahuhta kertoo havainnollisesti, että kun tarvittiin muttereita hissiin Shanghaissa, niitä ostettiin Australiasta tai Puolasta aivan hinnan, laadun ja toimitusvarmuuden pohjalla. Tai kun Kiinassa ennen pitkää käsitellään, että täällä myydään parhaiten huonoja hissejä, oppi kierrätettiin heti yhtiön eri toimipisteisiin ympäri maailman.
Kirjassa ei sanota noin. Puhe on ”hinnaltaan edullisista” hisseistä ja nimenomaan muista kuin erittäin korkeiden rakennusten erittäin nopeista vehkeistä.
Toinen tällaisen kirjan ongelma on latteiksi kuluneiden iskulauseiden käyttäminen. ”Henkilökunta voimavarana” on kärsinyt, kun yhä enemmän voimavaroja puhaltelee näppeihinsä taivasalla vailla työtä ja toivoa.
Ainoa keino näyttää olevan se, jota kirjassa on käytetty eli antaa tosiasioiden puhua puolestaan. Tiettävästi Kone ei ole irtisanonut ihmisiä ja tiettävästi sekä johtajat että omistajat pitävät edelleen ihmisistä huolehtimista aidosti tärkeänä.
Kun Alahuhdan kanssa päätyy puhumaan, hämmästyy. Hän on todella kova kuuntelemaan eikä hänellä tuntuisi olevan edes halua tuoda esiin omia tulkintojaan saati itseään. Kuulemma tilanne on toinen, kun mietitään ja päätetään yrityksen toimista.
Kirja jätetty niin niukaksi, ettei siitä välity edes Alahuhdan hämmästyttävä piirre. Viittaus perheeseen ja omaan aikaan muun muassa kirjojen parissa vaikuttaa korulauseelta. Se on kuitenkin täyttä totta. Itse asiassa usein olen yllättynyt hyvin korkeassa asemassa olevien ihmisten kaunokirjallisuuden tuntemuksesta. Itseään erinomaisiksi luulevat ovat usein nopeita tuomitsemaan fiktion ajanhukaksi. Esittäessään yhtä jyrkkiä kuin asiantuntemattomia ajatuksiaan he eivät taida huomata kertovansa itsestään liian paljon. Kaunokirjallisuus – romaanit, novellit ja runot – pakottavat ihmisen tekemisiin omien heikkouksiensa, haurauksiensa ja pelkojensa kanssa. Sen takia korpraalit eivät lue. Heillähän ei ole heikkouksia.
Pitää muistaa kysyä herroilta, onko Wu Cheng’enin vanha satukirja apinakuninkaasta hallinnassa. Se voittaa kyllä sekä Sun Tzun että Macchiavellin.
Näiden rivien kiinalaisviittaukset liittyvät tietysti siihen, että Alahuhta kertoo mielenkiintoisia Kiinan hissimarkkinoista, mutta ei kerro laajemmin toiminnasta Kiinassa, kuten ei pidäkään.
Satuin lukemaan kaksi laajaa Kiinan historiaa – niitä on nyt uusia, muutamat erinomaisen hyviä.  Kertomukset dynastioista, erilaisista hunneista, jotka ovat koko ajan tulossa silmille, ja oudoista porukoista idässä, etelässä ja etenkin lännessä, hulluista keisareista ja murhanhimoisista leskikeisarinnoista sekä vaarallisen viisaista ministereistä ja palkatuista murhamiehistä on liikkeenjohdon arkipäivää.
Alahuhdan kirjasta puuttuvat jopa maininnat raflaavista käänteistä, joita todellakin on ollut. Juuri sen takia kirjan lukeminen on käytännössä välttämätöntä kaikille, jotka joutuvat kosketuksiin johtamisen ongelmien kanssa. Toivon että varmasti juuri tällä hetkellä kirjaa lukevien Sipilän, Stubbin ja Soinin lisäksi opposition nokkamiehet ja –naiset perehtyvät siihen välittömästi. Olisi syytä.
 


14 kommenttia:

  1. Sekä Kemppinen että Alahuhta ovat kasvaneet sosialidemokraateiksi uniikissa kulttuurissa, jossa pieni vähemmistö omistaa suuren enemmistön kielen.
    Kustannusyhtiöitä, kirjakauppoja, mediataloja ostellaan. Olemisen tarkoitukseksi sanotaan omistusarvon kasvattamisen; kukin saa tehdä omistamalleen kuten haluaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä johtaminen on niin kertakaikkisen persoonallisuuskysymys. Päällisin puolin täyspaskalta vaikuttava henkilö voi onnistua liikkenjohtajana erinomaisesti.

    Kuka olisi uskonut, että esim Pekka Herlin - alkoholisoitunut änkyttäjä - kykeni nostamaan Kone -yhtiön aivan maailman huipulle huikeilla riskinotoilla .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panisin vielä paremmaksi täyspaskalta vaikuttava henkilö on eräissä tilanteissa hyvä johtajaksi juuri siksi, että hänellä on kanttia tehdä ne ihmisille ikävät ratkaisut, jota nuo tilanteet vaativat (esim. J. Stalinin). Tietenkin tuollaisen henkilön henkilöstöjohtamiskyvyt ovat rauhan ajan oloissa olla lievästi sanottuna puutteelliset (esim: AKT:n Räty).

      Tuosta syystä se firma joka haki tj:ta, jossa yhtyivät J.Stalinin ja äiti Teresa ei ollut kokonaan metsässä.

      Poista
  3. Runouden ja kaunoproosan harrastus talouselämän johdon keskuudessa on hieno uutinen. Samalla se kertoo jotain siitä, miten ihanteet heijastavat yhteiskunnan kovuutta.

    Venäläisessä kirjallisuudessa ja keskustelussa olennaista on usein se, että yritetään tietoisesti olla ja säilyä sivistyneinä, vaikka olosuhteet ympärillä ovat hirveitä ja raaistavia. Toisaalta nämä tietoisesti kovuutta palvovat kulttuurin viholliset ovat usein niitä, joiden arkipäiväisessä ympäristössä kulttuurimme pehmeä puoli hallitsee.

    Jos Alahuhta ymmärtää kulttuurin merkityksen, kertoo se paljon hänen työympäristönsä suunnattomasta kovuudesta.

    Itse olen huomannut, että tarve sivistykseen kasvaa, kun elämä ympärillä muuttuu synkemmäksi. Ukrainan kriisin alettua pakkasin liikekannallepanoreppuun hyvän venäläisen novellikokoelman. Aiemmin sellainen ei ollut tuntunut tarpeelliselta. Nyt tuntui. Tätä kirjoitusta lukiessani ymmärsin, miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli koulukaveri, joka oli lukenut rippikouluikään mennessä ainakin kotimaisen kirjallisuuden romaaniklassikot. Hänestä ei tullut leipähumanistia, hänestä tuli geologian professori. Kivistä hän oli kyllä kiinnostunut jo lukioikäisenä.

      Poista
  4. "Kaunokirjallisuus – romaanit, novellit ja runot – pakottavat ihmisen tekemisiin omien heikkouksiensa, haurauksiensa ja pelkojensa kanssa. Sen takia korpraalit eivät lue. Heillähän ei ole heikkouksia."

    Tuo oli hieno uutinen. Olen runojen ystävä ja alaleuka tärisee aina, kun luen jotain kaunista ja koskettavaa runoa. Kiirastulen osaan ulkoa. Klassikot jollain tavalla hanskassa.

    En ole siis korpraali, natsi, fasisti ja rasisti, vaikka vastustan erästä nykyajan hullua lieveilmiötä henkeen ja vereen. Vai miten?

    Matti Alahuhdan haastattelut antavat kuvan isänmaallisesta. nöyrästä ja maalaisjärkisestä miehestä, joka ei tee itsestään numeroa ja antaa tekojensa puhua puolestaan.

    VastaaPoista
  5. Hesarin mukaan Alahuhta tiivistää oppinsa kutakuinkin niin, että johtajan täytyy osata osoittaa kirkkaasti se suunta, jota kohti tahtoo organisaation etenevän.

    Rivien väliin jää se tärkein: ensin johtajan täytyy ottaa selville se oikea suunta. Siinä jyvät eroavat akanoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tärkein, oikeansuunnan eli vision etsiminen ja karsiminen, on kirjan pääasia. Sitä käsitellään laajasti ja esimerkit esimerkiksi houkuttelevien rinnakkaistoimintojen luomiseksi tuomitaan moneen kertaan.

      Poista
    2. Varsinainen ongelma on vain siinä, että kriisitilanteessa ei ole paljon aikaa oikean suunnan selville ottamiseen. Sitä ei voi myöskään osoittaa alaisille, koska nämä panikoituvat lisää. Ihmiset odottavat johtajiltaan kriisitilanteissa jotain suuntaa (Dobelli: toimimisharha).

      Poista

  6. Mitä nyt minuun tulee, niin EU kieltää ja suosittaa -sama asia- jonka Uutiset tiedottaa haastattelemalla Kruununhaan Ympäristökemian ym yläpilvestä lausuvaa asiantuntijaa.

    Eilen poikkeuksellisesti EU salli. Salli näet -ja on kaiken aikaa sallinut- valtioiden verokilpailun yritys- ja muussa pääomatulon verotuksessa. Luksenburgin ja Alankomaiden reijät ovatkin viranomaissuosituksia. Ilmankos Meidänkin Ilmari ritakalliolta ehdotti rupeamista transnationaalien veropääkonttoriksi ja edes vähän rahan itselle liruttajiksi. Ihan imelää.

    Viime viikoina Glencore -Sveitsiin koottu raaka-aine välittäjämeklari on ollut omistajakamppailun kohde, osaketta on sopimusostettu, shortattu myöhemmin halvemalla ostettavaksi takaisin jahka huhutus ja epäluulon kylvö yhdessä raaka-ainekysynnän Kiinahiipumisen myötä osakkeen hinnan alentaisi. Väli on spekulantin voitto. Peli on mittavaa ja kesken.

    Luin juuri brittipankin Lloydsin äskeishistorian ja se kertoo karusti kuinka kaikki kaikessa päättäjille ovat miehekkäät kaksin- ja monikavalakamppailut. Fuusiorähäköiden keskeisintä asiaa ovat "sosiaaliset kysymykset" eli pukareiden statukset ja palleilta putoamiset. Asiat eivät niinkään. Ja että firmat ovat olemassa osinkoja ja pörssikurssien nousua varten -ja agenttien eli toimitusjohtajien ja muun palkkaväen bonuksia varten.Piste.

    Pentti Kourihan meni kuin menikin Kiinaan ja sementtimarkkinoille. Rakentamiseen haamukaupunkeineen liittyvät myös hissit. Koneella oli monenlaista mistä en arvaa arvatakaan, mutta nyt on varmasti hankala olo Kiinan hidastuessa vaikkakin se on myös käännettä kotimarkkinalle ja siis tulevaisuutta hisseille, mutta eri sabluunalla kuin oli tämä vientiveto. Nämä ovat liian isoja sanoja suuhuni, mutta asiaa silti vaikken kehtaa jatkaa.

    Nokianhan maailman omaisuushallintapiirit repivät suupaloikseen, tästä mm. ne 19 mrd jotka omien osakkeiden ostoina tilitettiin näille rahastoille, joissa myös sinun nokiasiosakkeesi pelikortteina, joiden kulloisissakin pelikierrosjaoissa sinulla ei mitää arpaa. Et edes tiedä mitä omaisuudellasi -sillä numerolla tehdään ,ja kutka tekevät ja missä mielessä.

    Tähän on tultu ja uusi verhojen takainen ylimystö hallitsee ja uudenlaista huomista syntyy heidän keskinäisrähäköiden ja tuohoamiskamppailujen tuloksina. Tunkiolla kukkoillaan kunnes Nokia kierre vie jonkun alas ja toisen ylös.

    Ihan kännykkäpuolelta Nokian veroinen Blackberry koki muuten saman kohtalon, se oli aikansa markkinan kallein ja himotuin juuri noiden modernien MBA-ratsukkojen korvilla ja ihan tunnusmerkki että kenttävalmiudessa ollaan. Siitä ei Suomessa juuri puhuttu kun konsensusohjausjärjestelmä piti parhaana olla mainitsemasta tätä suurkaupunkien rikkaiston merkkivalintaa -kun sen piti muka olla Nokia.

    Saas nähdä kuinka Koneen käy. Herlin pääsee näistä huolista pahasti suojaan, Antti Hesaria järjestellessään ja Ilkka Kuituan Linnaa ja keskiaikaa uudelleen rakentaessaan. Varmaa on vain se ettemme työntekijöinä emmekä omistajinakaan ole millään muotoa kohtaloittemme ohjaksissa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Herlin puhuu Alahuhdan kuunnellessa jokaisen menestyvän firman tarvitsevan yhden Ehrnroothin, niin ymmärtää pienen vähemmistön omistavan suuren enemmistön kielen.

      Poista
  7. Selaamisen perusteella Alahuhdan kirja vaikutti kovin sekavalta. Koneen bisnes on vähän kuin vakuutusbisnestä.

    Ostetaan uusi asiakas halvalla, nostetaan hintaa joka vuosi kustannustason nousun johdosta viisi prosenttia. luotetaan siihen ettei asiakas kilpailuta vakuutusta.

    Sammon tai Ifin tulos nousi kohisten, kun hintoja nostetiin kymmenen prosenttia.
    Nallen tuloskin kasvaa kohisten, kohta firmassa ei ole yhtään asiakaskonttoria, eikä työntekijää.

    Vahinkovakuutusyhtiö If aloittaa Suomessa 212 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Sampo-konserniin kuuluva If arvioi vähentävänsä enintään 89 työpaikkaa. http://www.hs.fi/talous/a1305991136801

    Nalle voisi työllistää suorilla sanoilla pakolaiset Ifin tai Nordean järkyttävään asiakaspalveluun
    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444129755067.html
    Pakolaiset voisivat pyörittää Ifin ja Nordean puhelinpalvelua Nallen Nizzan huvilasta.

    VastaaPoista
  8. "alueita, joista on kirjoitettu niin paljon ja niin huonosti, että on hyvin vaikea tietää, mihin uskoa."

    Se on sitten vähän kuin taloustiede. Politiikkojen epäkiitollinen rooli on joutua päättämään ketä uskoo ja tehdä kansakuntaa koskettavia päätöksiä. Itse meinaan luettuani Nalle Wahlroosin uusimman, erityisesti Keynesistä, ja Stiglitzin puheenvuoroja tulla hulluksi.

    Sitten panen kädet kyynerpäitä myöden ristiin siitä, että saan käsitellä pienempiä ongelmia, joita ainakin kuvittelen voivani ymmärtää.

    VastaaPoista
  9. Tässä haiskahtaa Kemppisen tendenssi uskoa vahvoihin miehiin. Kuitenkin suurin osa suomalaisesta ns. johtamistaidosta on sähläystä ja sitä, että osaa olla pyyhkimättä nenäänsä hihaan. Jos oikeasti hyviä johtajia lähdetään hakemaan, pitää siirtyä tämän maan rajojen ulkopuolelle. Vaikka Mannerheim jne.

    VastaaPoista