Sivun näyttöjä yhteensä

30. lokakuuta 2015

Koillisväylä



Useassa taksissa, kirjavissa seuroissa ja monta vuosikymmentä olen joko kysynyt tietokilpailukysymyksenä, onko Helsingissä katua, joka risteää Mannerheimintien kanssa eli ylittää sen kadunnimensä säilyttäen.

Yleensä kukaan ei tiedä sitä. Vastaus on on. Yksi, Nordenskiöldinkatu.

Syitä voi olla kaksi. Tällä täysin ruotsalaistuneella suomalaisella ei ollut nimikkokatua. Kun Läntistä Viertotietä (Västra Chaussée) muokattiin lisääntyvän liikenteen tarpeisiin Turuntieksi ja parannettiin muun muassa Taka-Töölössä sijainneen Yliopistollisen sairaalan (yksi rakennus) ja Ukkokodin kohdalla (miksi näin hieno nimitys on jäänyt käytöstä?), oli aihe rakentaa maantie Keuhkotautisairaalan ja Kulkutautisairaalan ohi Mäkelä –nimiseen kohteeseen, jossa oli rautateiden konepaja, jo silloin huonomaineisen Vallilan lähellä.

Alkujaan tuo uljas katu ei siis ylittänyt ”Mannerheimintietä”, jonka nimi on sekin syntymäpäivälahja vuodelta 1942. Ennen se oli keskikaupungilla Heikinkatu, joka muuten sekin olisi kierrätyskäyttöön sopiva.

Tuo uusi maantie oli kartalla ilmiselvä koillisväylä. Ja nimi lankesi luonnostaa kuin entinen tyttö. Nykyisellään siinä on ylimääräinenkin vaikeus. Jos osaa ruotsia mutta ei Ruotsin aateliskalenteria, nimessä oleva ”i” on mielenkiintoinen, koska pohjankilpi olisi ruotsiksi nordenskjöld.

Täten ehdotan siis kunnioittavasti Helsingin kaupungin ylläpitämälle nimistötoimikunnalle, että tuon kadun nimeksi pantaisiin Koillisväylä ja Lauttasaaressa olevat sinne turhan mahtipontinen saman niminen katu nimettäisiin uudelleen. Nimen voisi ottaa Tuntemattoman sotilaan haudasta. Kukaan ei taida tietää, että Helsingissä on sellainen. Se on tsaarin aikana perustettu muistomerkki Krimin sodassa menehtyneille, joita lienee ollut toistakymmentä. Vai olisiko Putininkatu parempi…?

Nordenskiöldinkadun nimeä vihaavat myös poliisit, jotka joutuvat kirjoittamaan pöytäkirjoja liikennekolareista, tappeluista ja muusta vapaasta kasalaistoiminnasta. Huhun mukaa konstaapeleilla on taipumus kirjoittaa, että tapaukset olisivat muka sattuneet kulman takana Urheilukadulla.

Olen ennenkin tehnyt nimistölautakunnalle ehdotuksia, jotka ovat kaikuneet kuuroille korville. Kun työskenteli hovioikeudessa, kypsyin hitaasti siihen, ettei kukaan ollut koskaan kuullutkaan Radanrakentajantiestä. ja ehdotin, että Helsinkiinkin järjestettäisiin Hovioikeudenkatu tai vaikka Vaasan tapaan Hovioikeudenpuistikko.

Hyvä ettei minua nytkään uskottu. Hovioikeus on muuttanut. Nytkään en tiedä sen postiosoitetta. Olisiko Viinatehtaankatu? Ainakin minun silmissäni se käräjäoikeuden pytinki on entinen viinatehdas. Ellei arvaukseni osu oikeaan, olisiko esimerkiksi Ryövärinranta osuva uusi nimi?

Karttani kertoo, että hyvin lähellä Ilmalaa oli silloin niin kuin nykyisinkin ”Armeijan sikala”. Siellä on paljon mielenkiintoisia laitoksia. Alkujaan kaivoin tuon kartan esiin verkosta todetakseni, oliko isäni vain leuhkinut väittäessään tehneensä yöretkiä rannattomiin metsiin nykyisen Tullinpuomin seuduille. Kyllä se saattoi olla totta. Topografillinen kartta osoittaa erinomaisia teltanpaikkoja alueella, jonka nykyinen nimi on kai Meilahti.

Aiheeseen ajauduin varmistaessani, että Hämeentie 68 oli Keskusosuuskunta Hakan rakentama ja vuonna 1953 valmiiksi saattama. Väittäisin että siinä oli eidstysmielisten konttoreita vuosikymmeniä, siis Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmassa. Nyt totesin, että ravintola Allotriassa on hyvää ruokaa, josta uudestaan kiitos laskun maksajalle, ja siinä teatterissa hauskaa teatteria, josta niin ikään kiitos tekijöille. Teksti oli nuoren Leikolan.

Jäin muistelemaan joskus tapaamaani arkkitehti E. Muonionvaaraa, joka oli suunnitellut hämmästyttävän monet Helsingin elokuvasalit. Vanha Allotria, josta löytyi hyvät valokuvat verkon elokuvateatteriblogista, oli todella kaunis, tosin toisten arkkitehtien suunnittelema. Olen istunut siellä katsomassa elokuvia.

Ainakin toinen erikoisen viehättävistä kattovalaisimista oli tallella. Mutta muuten kiinteistä näyttää menneen kaiken punapääoman tietä.

Jälleen ja jälleen syystä palkittu ystäväni Markku Kuisma kysyi melkein kiivastuen, mitä minä pidin oikeutenani moittia hänen oppilaittensa laatimassa Elannon historiassa ”Kapinallinen kauppa”. Vastasin epämääräisesti. Kirja on nimittäin erittäin hyvä, kuten odottaa sopikin, ja sisältää varmaan sensaatiomaista tietoa etenkin sellaiselle lukijalle, joka ei ole lukenut Tannerin itse kirjoittamia muistelmateoksia, joista numero 2 (Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa) on suurenmoinen, ja Paavolaisen mieltä kääntävän seikkaperäistä moniosaista elämäkertateosta.

Olisin painottanut vielä voimakkaammin, miten Elanto ylitti Tannerin johtamana kaksi mahdotonta rajaa helsinkiläisessä yhteiskunnassa.

Porvareilta heitettiin limpulla jalat alta. Myös ne, jotka eivät ”periaatteessa” halunneet tahria kengänpohjiaan punikkien kauppaliikkeessä, taipuivat aikanaan, koska Elannon ruislimppu oli kaupungin parasta. Leipomotoiminnan tarina melkein nykyiseen taiteellisen oppilaitoksen käytössä olevaan rakennukseen asti on kirjassa selvitetty ja samoin elintarviketeollisuuden hygienian kaamea taso ennen Elantoa. Kuulemme puolella kaupungin leipureista oli  sukupuolitauti, koska leipurit eivät hankalan työajan vuoksi ehtineet sellaisiin askareisiin, jotka edistävät perheen perustamista tai edes vakinaisen hellun hankkimista.

Se toinen asia oli kielirajan ylittäminen. Tanner toisteli kieliriidan käydessä kuumana, että suomi tai ruotsi on ”kolmannen luokan kysymys”, mikä on edelleen oikea arvio.

Elanto ylitti tuon aidan, johon sen kova kilpailija ja nykyinen kumppani osuuskauppa (HOK) jäi kiinni. Meillähän myytiin viime vuosikymmeniin asti Varubodenissa ruotsinkielistä leipää, vaikka äkkinäinen voisi luulla, ettei kysy kyinen pelto, mitä kieltä kyntäjä puhuu.

18 kommenttia:

  1. Minua jäi kiusaamaan, kun Tanner muistelmissaan syytti äidinisääni siitä että tämä olisi ollut 1918 loppukeväällä juonimassa Tannerin saamista ammuttavaksi, kun taas Paavolainen elämäkerrassaan otattelee, että asia ei välttämättä ollut niin. Niinpä en tiedä oliko kyseessä suuri vai vähän pienempi roisto...

    AW

    VastaaPoista
  2. Vihamielisistä virkailijoista puheenollen, pahimpia ovat julkisen terveydenhoidon ilkeät vastaanottoapulaiset ja ajanvarausvirkailijat ja jotkut terveyskeskuslääkäritkin. Koska julkiseen terveydenhoitoon ovat menneet perinteisesti vain köyhät ja "nöyrät", köyhät eläkeläiset ja työttömät, nämä neidit ja rouvat ovat tottuneet näyttämään mahtiaan ja kohtelemaan asiakkaita kuin halpaa makkaraa, niin kuin osuvasti sanotaan käyttäen tätä entisajan köyhien liharuuan nimeä. Tämä töykeys ja suoranainen ilkeys on suuri ogelma Suomen terveydenhoidossa.
    Jos samat virkailijat saavat tietää, että ilmaiseen hoitoon tulevalla henkilöllä onkin jokin titteli, virkailijan käytös muuttuu heti seuraavalla kerralla. Mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun meillä on niin huonot käytöstavat ja sosiaaliset taidot? Mistä johtuu suomalaisten peruskatkeruus, joka purkautuu aina, kun vain on mahdollista. Potkitaan niitä, joiden arvellaan olevan heikompia - tai jotka ovat sitä. Joitakin helmiä on joukossa, ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä, usein muista kulttuureista Suomeen tulleita.

    VastaaPoista
  3. Apropos: Minusta Jaakko Paavolaisen elämäkertasarja Tannerista oli "mieltä kääntävän seikkaperäinen" ehkä vain kahden ensimmäisen niteen osalta. Kolmannessa osassa alkaa jo tuntua kirjoittajan henkinen kangistuminen, ja päätösosa, mielenkiintoisimmaksi otaksumani, sitten olikin jo suuri pettymys. Tekijän voimavarojen ehtymistä ei voinut olla huomaamatta.

    "Sota-Tannerin" synty on nähdäkseni edelleenkin paljolti selvittämättä. Majander on eri yhteyksissä selvittänyt Neuvostoliiton leimuavaa Tanner-vihaa. Entä toisinpäin? Voionmaan julkaistuista kirjeistä ilmenee mm., että Barbarossan kynnyksellä Tanner "kuohui vihaa" NL:a kohtaan ja vaati toistuvasti Leningradin hävittämistä maan tasalle. Ei oikein vaikuta realistisen valtiomiehen (tiedän ettei tuolloin ollut hallituksen jäsen) kannanotolta, ja kuitenkin mm. Jokisipilä on Tannerin syksyllä 1941 sellaisena kuvannut puheessaan.

    VastaaPoista
  4. Olisi mukava kuulla mistä "Viertotie" on peräisin. Minun korvissani se kuulostaa enemmän lavean tien tai mierontien sukulaiselta kuin maantieteeltä.

    VastaaPoista
  5. Koillisväylä katunimi saa täältä varauksettoman kannustuksen. Hieno ajatus.

    VastaaPoista
  6. Lauttasaaren koillisväylä voitaisiin muuttaa Pertti Pasasen kaduksi. Sieltä purettavan vesitornin tilallehan on ehdotettu speden patsasta.
    On yleinen harhakäsitys, että alueiden suomen ja ruotsinkielisten nimien pitäisi "tarkoittaa samaa" . Kivenlahti ja Stensvik sekä Koivukylä-Björkby tarkoittavat, mutta suurin osa suomenkielisistä nimistä ei liity alkuperäisiin ruotsinkielisiin nimiin. 1920-luvulla annetut "Karjaa" ja "Kauniainen" ovat mielestäni täysin epäonnistuneita nimihirviöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuteni varastetaan jälkikäteen: Enssiksi tuhotaan vesitorni, jonka juurella tuli monet pelt pelailtua ja kisailtua 1970.luvulla.. Sitten yritetään muuttaa Koilisväylän nimi, missä asuin vv. 1972-84. Epäilen, että Koillisväylä ei viittaa mitenkään mainekkaaseen tutkimusmatkailijaan, vaan ilmansuuntiin. Lauttasaaresta löytyy myös Luoteis- ja Lounaisväylä.

      Poista
  7. Tiedoksi arvoisalle blogistille. On myös toinen katu, joka risteää Mannerheimintien kanssa eli ylittää sen kadunnimensä säilyttäen. Tilkanvierto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilkanvierto ei itse asiassa ylitä Mannerheimintietä vaan ALITTAA sen!

      Poista
    2. Ylittää tai alittaa, samantekevää. Blogisti ensin käyttämä verbi oli risteää. Nähdäkseni risteäminen tapahtuu vaikka kadut eivät ole samassa tasossa. Ja tietokilpailumielessä oleellinen kohta: "kadunnimensä säilyttäen" eli katu on kahta puolen Mannerheimintietä.

      Poista
  8. Ad Omnia: viertotie on lähinnä päällystetty (sepelillä), rakennettu tie. Sana saattaa olla sama kuin poltettavan kasken viertämisessä eli isojen puiden vierittäminen kangella.
    En usko, että viertävä kivi sammaloituisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viertotiet näyttävät liittyvän tienrakennuksen ja -pidon "varhaiskoneelliseen" alkuvaiheeseen, jossa raskaasti liikennöityjä teitä alettiin päällystää sepelillä (ns. makadamoiminen < skotl. tieinsinööri John Loudon MacAdam, 1756 1836). Väinö Skogström kijoittaa Suomen teiden historian osassa II: "Ensimmäiset varsinaiset viertotiet, joiksi sepelillä päällystettyjä maanteitä kutsuttiin, rakennettiin Helsingin kaupungin toimesta vv. 1863 - 64, jolloin länteen ja pohjoiset ulosmenotiet sepelöitiin."

      Mutta se "vierto-". On yhdyttävä prof. Kemppisen tulkintaan, jonka mukaan sana lienee kaskiviljelyyn liittyvää agraarihistoriallista lähtöä: tien sepelistä koostuva pintakerros oli "vierrettävä" tiiviiksi raskaalla hevosvetoisella jyrällä.

      Poista
    2. Macadam-sanan alkuperää en ollut tiennytkään ennen tätä kommenttia. Tie-elokuvista arvostetuin on Monte Hellmanin eksistentialistinen Two-Lane Blacktop (1971), pääosissa viritetty Chevrolet 150 vuosikertaa 1955 ja Pontiac GTO vuodelta 1970 ja tapahtumapaikkana (nyttemmin historiallinen) Route 66. Leffan ranskalainen nimi on Macadam à deux voies. Kyseinen tie ei kuitenkaan kai ole viertotie. Blacktop tarkoittaa asfaltti- tai öljysoratietä.

      Poista
    3. Suositeltava kirja aiheesta on myös Keksintöjen kirja, osa Tiet ja maakulkuneuvot. Sieltä minä tämän makadaamin opin.

      AW

      Poista
    4. Harva tietää, missä valtatie on muutettu viertotieksi päällystämällä. No, nimenmuutoksen ja päällystämisen ajallinen yhteys oli kai sattuma, Tampereen Tahmelassa.

      vuorela, tampere

      Poista
  9. Suurmiehiä tässä maassa nimetään. STTK muutti konttorinsa Mikonkadulle Pohjoisrannasta puheenjohtaja Mikko Mäenpään aikana. Tammikuun kihlauksena tunnettua sopimusta solmittiin talvisodan alla siinä kulman takaisessa ravintolassa. Osuuspankki on saanut Helsingin kaupungin nimeämään uuden toimistonsa osoitteeksi Vallilassa Gebhardinaukio osuustoimintaveteraani Hannes Gebhardin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurmiehille lyödään myös mitaleita: Hannes ja Hedvig Gebhardin mitalissa on teksti "Sydäntä, päätä, kättä". Kuvannee osuustoiminnan jaloutta?

      Muistaa Kunnaksen Ilkka

      Poista
  10. Lauttasaaressa on kiinnostavia kerrostumia, myös liike-elämän kannalta. Kuka selittäisi miksi siellä on/oli niin paljon viihdeteollisuuden (levy-/elokuva-ala) yrityksiä, aiemmin Teostokin? Harrastettiinko niissä purjehdusta?
    -timo

    VastaaPoista