Sivun näyttöjä yhteensä

13. lokakuuta 2015

Demokratian puolustus

 

Näinä aikoina tulemme kuulemaan lisää suoraa puhetta: parlamentaarinen järjestelmä on huono.

Parhaiten pärjäävät Venäjän tai Syyrian presidentit, joiden päähuoli ei ole kansanvaltainen komento, ja ainakin toistaiseksi liittokanslerit, joiden näppien puristusvoima on poikkeuksellinen.

Tämän blogin lukijat, ainakin kestävyyslukijat, tietävät hyvin, että arvioni mukaan noin 12,4 prosenttia omankin kansamme vapaalla jalalla kulkevasta väestöstä on vaarallisia raivohulluja. Heitä esitellään televisiossa, lehdissä ja maanteillä harva se päivä.

Jokseenkin sama prosentuaalinen määrä on aidosti luotettavia. Enemmistö on sitten vain uskottavia.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sanotaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se on hyvin sanottu. Vaikka amerikkalaiset perustuslakijuristit ovat kalliita ja lähes poikkeuksetta vaivalloisia ihmisiä, joita kuunnellessa tulee hiki, kukaan heistä ei ole onnistunut tyydyttävästi selittämään, mitä tämä tasa-arvo tarkoittaa.

Tavallinen läppä on, että kysymyksessä on mahdollisuuksien yhdennmukaisuus, equality of opportunities. Mitä se sitten tarkoittaisi, sitä ei selvitetä lähemmin.

Kysymyksessä onkin uskontunnustus, jonka voisi esittää yhteen ääneen, seisaalle nousten, kuten kirkossa on tapana. Ja juuri se on omakin uskoni ja tunnustukseni.

Se keskustelu, onko tuolla tasa-arvolla havainnoitavassa ja mitattavassa todellisuudessa vastinparia, on enimmäkseen tuloksetonta. Se on päämäärä ja erinäisten kieltojen perustelu, mutta itse asiassa esimerkiksi kulttuurien kehittyminen, siis tuo keskimmäisen ja nuoremman kivikauden toisistaan erottava mullistus, on juuri epätasa-arvoistumista. Joistakin tuli ryöstelijöitä ja useimmista ryöstön kohteita, vaikka ryöstösaalista nimitettiinkin veroksi, uhrilahjaksi tai yleisemmin kiintymyksen osoitukseksi.

Edustuksellisen demokratian puolesta puhuu vahvimmin suhteellinen vakaus. Englanti on pärjäillyt niissä merkeissä, tosin siirtomaita törkeästi ryöstäen, melkein kaksisataa vuotta ja Yhdysvallat suunnilleen saman ajan.

Ennen arvioin, että Josif Stalin oli vuosisadan merkittävin valtiomies. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että Stalinin uudistuvan luonnonvaran (ihmisten) energiakäyttöön ja kierrättämiseen perustunut järjestelmä oli kuitenkin vakiinnuttanut kaiken sen, mikä tuhosi Neuvostoliiton vain 30 tai 35 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Ja se sama on Putinin ongelma, markkinoiden puuttuminen ja kahdensuuntaisen tiedonvälityksen olemattomuus.

Kahdensuuntaisuus ei ole tässä teknologia-slangia. Se on arkeologiassa ja historiassa yksi muutoksen moottori. Teknologisesti kehittyneempi porukka voi keksiä takapajuisemmalta joukkiolta, että hirssin ohella tai sijasta riisi on sopivaa syötävää, ja kolmannet tuntevat ekologiansa ja rupeavat kesyttämään ruista tai vehnää.

Näiden rivien taustalla on paavin ensyklika 2015 Laudato Si’. Se on kova juttu, että paavi vetoaa ilmaston, eliöiden monimuotoisuuden ja puhtaan veden puolesta ja varoittaa markkinaraivosta. Erikoisen suuren painon saa maailman köyhyys.

Painotuksista on tarkoituskin riidellä, mutta itse ilmiö on sensaatiomainen. Lieneekö sitä noteerattu Suomessa edes pikku-uutisena? Jokin osa väestöstä arvioi, että katolinen kirkko askartelee lähinnä sekaantumalla pikkupoikiin ja muutoin pitämällä yllä aikansa eläneitä opinkappaleita. Tuo katsantokanta ei mielestäni ole erikoisen syvällinen.

Kun Suomessa nyt myönnetään aika laajasti, että tällaisen maahanmuuton kanssa ei tulla toimeen, vaan monia toimintatapoja on muutettava, Punainen Risti on saanut ansaittua julkista huomiota. Kuitenkin myös kirkko on toiminut sangen tehokkaasti ja osoittanut osaamista. Suomessa Kirkon ulkomaanapu on muotoutunut yli sadan vuoden aikana merkittäväksi tekijäksi.

Nämä huomiot ja kiitokset tuntuvat tarpeellisilta siksi, että toimivan demokratian perusmuoto tahtoo koko ajan unohtua.

Se luulo on väärä, että demokratian takia maassa on tehtävä niin kuin minä tahdon. Suomi on vapaa maa, ja siksi minua ei saa viedä juoppoputkaan. Hiljan kirjoitin siitä, ettei verotuksen rakenne todellakaan ole se, että veronmaksajat päättäisivät verovarojen käytöstä. Niistä päättävät eduskunta ja hallitus ja todellisuudessa myös joukko virkamiehiä, joista luultua suurempi osa on pätevää väkeä.

Välillä esiintyvät puheet demokratiasta enemmistön terrorina perustuvat nekin väärinkäsitykseen. Enemmistön toiminnalle on tehokkaat jarrut valtion ja kunnan toiminnassa ja myös osakeyhtiöissä. Yleensä kymmenellä prosentilla eli ihanteellisessa tapauksessa tuolla luotettavalla kuudesosalla on erinomaisen hyvät mahdollisuudet estää hulluuden äärimmäisten rajojen ylittäminen. Eduskunnassa tuo määrä riittää erinäisten lakien äänestämiseen yli vaalien.

Mielestäni hyvin kannatettava kehitys on kuulemisen muuttuminen kuuntelemiseksi.

Jopa asemakaava-asioissa kuuleminen on pakollista. Kaavoittajan eli kunnan päättäjien ja virkamiesten on istuttava vastailemassa ihmisten pöljiin kysymyksiin, vaikka ei yhtään tekisi mieli. Oikeudenkäyntiasioissa kuuleminen on vähän väliä välttämätöntä ja käytännössä usein sangen mutkikasta ja aikaa vievää. Mutta tuomarikin on sidottu. Jopa sakotettavalle on ”annettava tilaisuus tulla kuulluksi”.

Tietenkään nämä pulinat eivät yleensä vaikuta mitään, mutta ne voi herkistää kuuntelemiseksi. Lääkärit ja papit ovat joskus hyviä siinä. Jos ihmisen antaa puhua, hän saattaa yllättäen sanoa, mitä ei itsekään tiennyt tarkoittavansa.

 

25 kommenttia:

  1. Varsinkin kuntien asemakaavoituksessa tuo jopa lain velvoittama "kuulemisen" pakollisuus ilmenee lappusena teknillisen viraston seinällä ja parhaassa tapauksessa pikku ilmoituksena paikallislehdessä. Seuraukset ovat tunnetut ja kamalat.

    VastaaPoista
  2. Vaikka et pidäkään tämmöisestä palautteesta, niin olipa hieno kirjoitus! Somesumusta tahtoo välillä olla vaikeaa nähdä tosiasioita. En tiedä kuinka paljon helpottaa, että edes joskus joku näkee maapallon sellaisena kuin se on.

    VastaaPoista
  3. "Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sanotaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se on hyvin sanottu. "

    Eräs ihmisoikeusjuristi narisi radiossa viime viikolla, että kaikilla on oikeus hakea turvapaikkaa Suomesta.

    Eräs virolaisen pikku kunnan johtaja kehottikin kuntalaisiaan menemään paperittomina Suomeen ja huonolla englanninkielellä pyytämään turvapaikkaa.

    Suomalaiset upseerit ovat Turkissa kouluttamassa kurdinaisia taistelemaan ISISiä vastaan.

    Suomeen on tullut muutaman komppanian päivävauhdilla aseikäisiä peräbagdadin poikia.

    Laskutikkuaikana piti osata arvioida suuruusluokka. Tuttua oli myös raja-arvo eli limes.

    Haluaisin tietää mikä on ihmisoikeusprofessorien, SPR:n, eduskunnan, hallituksen ym:n suuruusluokka-arvio kuinka paljon pystymme ensi talvena majoittamaan ihmisarvoisesti lämpimästi sisätiloissa?

    Mikä on talotehtaittemme kapasiteetti rakentaa parakkeja vai ovatko ne kiellettyjä?

    Mikä on teurastomojen kyky tuottaa halal-lihaa?

    Entä tuo moskeijapuoli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräkasbah? Peräbazaar? Perähaaremin poikia?

      Lämmittelen tässä vasta, oottakkeepa kutaleet kun tulleepi uuvet ihmeasseet eipä ku siis sumusotasanasto! Tanner kumajaa!

      Pirullisen eteviä keksintöjä pukkaa. Teräviä kuin laakerinkuulat.

      (Ei mitään varoituksia, sitä ihtiään.)

      Poista
  4. "Näiden rivien taustalla on paavin ensyklika 2015 Laudato Si’. Se on kova juttu, että paavi vetoaa ilmaston, eliöiden monimuotoisuuden ja puhtaan veden puolesta ja varoittaa markkinaraivosta. Erikoisen suuren painon saa maailman köyhyys."

    Just. Onhan todella sensaatiomaisia, että Paavi vetoaa niiden ongelmien ratkaisemisen puolesta, joita hänen edustamansa organisaatio on pahentanut koko ajan. Ehkäisykieltoa pyhänä pitävä katolinen kirkko siunaa ja aiheuttaa toiminnallaan globaalien ongelmien jätevuoreen. Väestöräjähdys on kaikkien ongelmien äiti.

    Siksi paavimme on kuin rappioalkoholisti, joka varoittelee ihmisiä viinan vaaroista sormi pystyssä, otsa rypyssä ja sydän täynnä huolta.

    VastaaPoista
  5. Nykyisin taitaa vähän liian monen asian muuttamiseen riittää eduskunnan yksinkertainen enemmistö. Vanhoina hyvinä aikoina oli tapana äänestää kelvottomat lakiesitykset lepäämään yli vaalien.

    VastaaPoista
  6. Mikähän mahtaa olla, tuo Vatikaanin luottoluokitus, ei taida olla pelkoa että IMF tai muut koputtelisi ovella. Paavi on muuten hyvä tyyppi ja huumorimiehiä. Muutama vuosi sitten se piti joulupuhetta se kalahattu päässä, ja paheksui ylimääräistä törsäämistä, meinasin riemastua tärviölle.

    VastaaPoista
  7. "Edustuksellisen demokratian puolesta puhuu vahvimmin suhteellinen vakaus."

    Ts demokratia on sivistynyt tapa vaihtaa valtion johtoa (vrt Gaddaffi)

    VastaaPoista
  8. Kaikista ylevistä sopimuksista, lausumista ja kiertokirjeistä huolimatta näyttää tasa-arvon mittari olevan sittenkin raha.

    VastaaPoista
  9. Vehnä ja riisi kesyttivät ihmisen. Aikaisemmat harvat elivät terveesti ja pitkään hedelmien ja riistan perässä juosten, paikasta toiseen.

    Viljelijät jäivät paikoilleen, väki kasvoi, puutostaudit samoin, turvetta puolustettiin verisin sodin.

    Teollisuus tarvitsi demokratian. Kuka hullu muuten olisi liukuhihnalla päivänsä viettänyt.

    Informaatioyhteiskunnassa kaikki on helppoa ja kaikkea riittää... ööö, paitsi aikaa. Demokratian ongelma on, että riittää tärkeämpää tekemistä kuin äänestämään vaivautuminen ja ehdokkaiden ohjelmista selville pääseminen.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  10. En paljoa korostaisi englantilaisten tai amerikkalaisten menestymistä hallinnoissa. Ensin mainittu kansa on tosiköyhää luokkayhteiskuntaa kuitenkin ja jenkeillä on oma sisällissotansa jatkuvasti menossa, sen talous on vain niin suuri. Angloamerikkalainen naivistinen maailmanjärjestys arveluttaa yhä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansakuntien teini-ikäinen, murrosikä, hiukan jo ylähuulessa tarkoin varjeltuja haivenia. Give U.S. your poor, your tired etc.

      Poista
  11. Jonnijoutavia jorinoita.

    VastaaPoista
  12. "Hiljan kirjoitin siitä, ettei verotuksen rakenne todellakaan ole se, että veronmaksajat päättäisivät verovarojen käytöstä. Niistä päättävät eduskunta ja hallitus ja todellisuudessa myös joukko virkamiehiä, joista luultua suurempi osa on pätevää väkeä."

    Eikö tämä ole hieman saivartelua?

    Valitessaan eduskunnan kansa ottaa kantaa siihen, minkä suuntaista politiikkaa maassa tulisi tehdä. Ja politiikkaa tehdään aika paljolti sillä, mihin rahaa käytetään ja mihin ei.

    Se, että kansa ei suoraan päätä yksittäisen siltarummun paikasta tai tuomarin palkasta, on itsestään selvää. Ei toimitusjohtajakaan päätä firmansa kaikista detaljeista suoraan. Sitä varten on olemassa organisaatio, joka toteuttaa toimitusjohtajan, hallituksen ja viime kädessä omistajien tahtoa.

    Kansa päättää - tai ainakin demokratian periaatteiden mukaan sen tulisi voida päättää esim. siitä, missä suuruusluokissa rahoitetaan armeijaa, maahanmuuttajien elatusta ja opetusta suhteessa vaikkapa terveydenhuoltoon, muiden EU-maiden pankkitukiin, jne jne.

    Detaljit hoitaa sitten eduskunta, hallitus ja virkakoneisto. Iso linjat päättää siis kansa valitsemalla mieleisensä eduskunnan. Vai ovatko kaikki vaalit, vaalikeskustelut, parlamentin suuret paasaukset, A-studiot ja mielipiteiden kuulemiset gallupeissa aivan vain pelkää rahvaan hämäystä? Voihan se noinkin olla, mutta sitä ei ole vielä sanottu ääneen.

    Minusta ajatus "verorahojen käyttö ei kuulu kansalle" haiskahtaa aika pahasti paatuneen virkamiehen arrogantilta ja todellisuudesta irtautuneelta virkavaltaisuudelta. Tämä nyt kaikella kunnioituksella.

    Aiemminkin olen miettinyt kunnioitetun blogistimme suhdetta demokratiaan ja siihen, että demokratiassa myös nomenklatuuran näkökulmasta "väärät" mielipiteet ovat mahdollisia. Niiden hallinnassa ja kieltämisessä ollaan kuitenkin hyvin nopeasti niissä ongelmissa, missä Ruotsissa pitkään ainoan oikean "totuuden" omistanut valtakaarti on nyt Ruotsidemokraattien kanssa. Tai Assad oppositionsa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olennainen virhe: osakeyhtiön toimitusjohtaja (tai hallitus) voi ottaa ratkaistakseen yksittäiset potkut tai palkankorotuksen, äänestäjät eivät.

      Yhtiökokous ei voi purkaa toimitusjohtajan tai hallituksen ratkaisua, vaan joko velvoittaa tämän toimimaan toisella tavalla tai vaihtaa toimitusjohtajaa / hallitusta.

      Kuten näet, erehdyit epäillessäsi saivartelusta ja virkavataisesta arroganssista.

      Kyllä nämä ovat keskeisiä kysymyksiä. Saako seurakunnan elin päättää saarnan aiheesta? Ei. Saako tuo elin ryhtyä tehokkaisiin toimiin saarnaajan rankaisemiseksi. Saa. Saako ulkopuolinen, esimerkiksi kirkkoon kuulumaton? Ei. Saako "joukko huolestuneita seurakuntalaisia" yksityisesti ja omassa seurassaan? Ei.

      Kirjoitukseni asia oli kuuleminen ja kuunteleminen myös silloin kun päätöksenteko-oikeus on toisaalla. Tuomarin on annettava syytetyn puhua, vaikka tuomari tekee päätöksen yksin.

      Eli kiitos kommentista.

      Poista
    2. En uskalla ryhtyä enempää kinaamaan. Siteeraan vain itseäni edeltä:

      "Se, että kansa ei suoraan päätä yksittäisen siltarummun paikasta tai tuomarin palkasta, on itsestään selvää. "

      "Valitessaan eduskunnan kansa ottaa kantaa siihen, minkä suuntaista politiikkaa maassa tulisi tehdä. Ja politiikkaa tehdään aika paljolti sillä, mihin rahaa käytetään ja mihin ei."

      Poista
    3. Hups! Ruotsidemokraatit, Syyrian oppositio, (Hollande, Obama, Turkin pressa) ja Matias K - vastassa on varmaan Putinin maailmanlaajuinen salaliitto; kukahan tämänkään ymmärtäisi?
      t. Laureatus

      Poista
    4. Niin arvon kommentoijan ajatukseen että viime kädessä osakkeenomistajien tahtoa toteutettaisiin on sikäli erikoinen myös että en nyt sanoisi hyvä mutta pätevä tj on kykenevä valehtelemaan uskottavasti kahteen suuntaan, johdolle ja osakkeenomistajille.

      Poliittisesti korrekti, mitä se on!

      Tapasin sattumalta kolmisen vuotta sitten mainion puolalaisplikan, tutkija. Erikoistunut hyvyyden arvojen tutkimiseen kaupallisiin tarkoituksiin luotujen hierarkioiden voimavarana. Hyvin esoteeristä, ajattelin. Hän kertoi myöhemmin kärsineensä faneista. Yliälykäs. Noin 150 äo. Mahdottoman herttainen. Googletelkaaskin, Varsovalainen universtas.

      Kaikkea sitä keksitäänkin sanoi mummo mäyräkoiraa.

      Poista
  13. Tosiasiassa perustuslain tarjoama suoja on aika kehno nykyisessä enemmistöparlamentarismissamme. Perustuslakivaliokunta on politisoitunut.

    Törkein esimerkki oli sairaanhoitajalakon murto lainsäädäntöteitse. Perustuslakivaliokunta antoi parin äänen enemmistöllä lausunnon, jonka mukaan perustuslainsäätämisjärjestys ei ollut tarpeen. Jakolinjana oli hallitus–oppositio.

    Mitä hyötyä on vaikeutetusta lainsäädäntömenettelystä, jos sen voi ohittaa tavallisella enemmistöpäätöksellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Pelkällä enemmistöpäätöksellä voidaan siirtää esimerkiksi eduskunnan budjettivaltaa tai mitä tahansa muuta kansakunnan suvereniteetin ytimessä olevaa valtaa Brysseliin ja Frankfurtiin. Ja omasta rahasta ja keskuspankista luopuminen tapahtui pelkällä tiedonannolla eduskunnalle ilman, että eduskunta käsiteli sitä edes lakiehdotuksena. Perustuslainsäätämisjärjestyksestä puhumattakaan.

      Mutta lomarahojen pienennys tai jokin muu mitätönkin muutos on mahdoton, kun "perustuslaki sen estää".

      Näillä mennään.

      Poista
    2. Suomalainen "parlamentarismi" on enemmistöhallituksen harjoittamaa harvainvaltaa. Suomessa presidentillä pitäisi olla enemmän valtaoikeuksia, jotta hallitus (=enemmistöpuolueiden johto) joutuisi perustelemaan päätöksensä edes jollekin demokraattisesti valitulle, siitä riippumattomalle taholle.

      Poista
  14. Tuossa U. S. of A. on hiukan oudossa värilämpötilassa, muotoilisin.
    Käynyt sotaa 93 prosenttia olemassaolonsa ajasta. Tieto heiltä lähtöisin, cum grano salis siis.

    VastaaPoista
  15. Otetaanpa 1 kpl tavallinen kenraali, pasifismin ammattilainen, eiks vaan?

    Kuningashippi, kaikkien läksiäispuheiden kovin jäpä, jenkkipressa ja mitä kaikkea
    tämä Dwight D. Eisenhower.

    Farewell speech to the nation. Youtube.

    No. Katotaan se korvat silmät auki suu kiinni viitisen kertaa.

    Missä tehtiin jättiläismäinen erehdys ja erikseen - minkä vuoksi?

    Olen maininnut tämän aiemmin tällä areenalla. On se jämerämpää kuin viuluviikareiden ja puukkojunkkareiden tappelukset, että jos niin kumpi voittais.

    VastaaPoista
  16. Epäilen kuntaliitoksia.

    Poliittisen kulttuurin homogenisoiminen vie vitkan paikalliselta tasolta ja hulluimpia päätöksiä kuten energiansäästölamppujen tai sakokaivopakkojen tapaisten pr-roskan ja valtakunnanpelastajien temppuilu pääsee valokeilaan. Tosi isoon mokaan ei tarvita enää kansalaisia. Pelkkiä insinöörejä kivoine pikku firmoineen. Verkkovirralla toimiva palohälytinjärjestelmä? Toki, mainio idea. Pakolliseksi? Loistava idea! Jokaiseen kesämökkiin, ahh... Namia ja mulle heti miljoonia.

    Piästä aakeeva navetta ja sähköllä käyvä pässi. Jaakko Teppo.

    Keravalaiset pois Hyvinkäältä -kansanliike kuullostaa jo järkevältä näitä Jope Ruonansuita plärätessä. En tarkoita etteikö hän osuisi sadalla laukauksella nauruhermoon, tarkoitan että hermo kuoleutuu.

    Jaakko Teppo on insinööri sillä eräällä pikku erolla ettei ole insinööriytynyt.

    Vaikuttaa siltä kuin vanhavennamolaisuus olisi kypsynyt haudassaan syntyäkseen uutena ja viattomana.

    Epäilen kuntaliitoksia.

    VastaaPoista
  17. "Kun Suomessa nyt myönnetään aika laajasti, että tällaisen maahanmuuton kanssa ei tulla toimeen..."

    Tässäpä loistoesimerkki mielipiteestä, jossa annetaan ymmärtää sitä ihan suoraan sanomatta, että kirjoittaja itse on ollut ensimmäisten joukossa varoittamassa holtittoman maahanmuuton vaaroista.

    Eikö se kuitenkin ollut juuri päinvastoin: tämänhän piti olla "hurmaava mahdollisuus"!

    VastaaPoista