Äänestäjät, heidän lapsensa ja heidän vanhat äitinsä, ovat puolueiden
ostajia eli asiakkaita.
Joku kommentoi, että tietysti hän määrää, mitä valtio tekee
hänen maksamillaan verorahoilla. Ei tosiaankaan määrää. Vuoden 1943 jälkeen (tulo-
ja omaisuusvero ja ennakonperintä) kansalainen ei ole verorahojaan nähnytkään.
Voisi väittää, että verot ovat abstraktinen, kirjanpidollinen erä. Voisi
väittää, että verot maksaa työnantaja.
Olen muistavinani, että isäni, entinen verolautakunnan
puheenjohtaja, tapasi joskus nuorempana ja teräväkielisempänä oikaista, ettei
mitään nettopalkkaa ole olemassa. ”Puhtaana käteen” on katoavaa
kansanperinnettä. Jos maksat pimeänä palkan, kuten todellisuudessa teetkin,
eräissä tilanteissa, saaja ei koskaan käsitä jäävänsä vaille eläkettä ja suojaa
työtapaturmia vastaan. Ajatus setelinipusta palkkana on harha.
Mutta kun äänestäjät ovat myös valtion työnantajia, jotka
maksavat valtiolle palkan, kansanedustajien ei pitäisi vähätellä gallupeja,
kuten he tekevät tänäänkin.
Asiakaskokemus on käsitetty palvelujen tuotannossa tärkeäksi
vasta viime vuosina. Vähittäiskauppa on palvelutoimintaa. Menestymisen määrää
kauppaliikkeen sijainti ja hintataso, mutta silloin kun erot kilpailijoihin
eivät ole suuria, sekin vaikuttaa, millaisen vaikutelman asiakas saa. Itse olen
hyvilläni, kun marketin myyjä kipaisee omasta aloitteestaan hakemassa kysymäni
tuotteen. Tuttu kauppias kertoi hyvin nuorten pätkätyöntekijöiden
koulutuksesta. Hänen kaupassaan myyjä ei saa kuulemma millään verukkeella
seisoskella eikä pitää käsiä taskussa.
Olin tyhmyydessäni luullut, että lihatiskin tyypit ovat
vihoissa toisilleen. Heidät onkin koulutettu välttämään hyväntuulista
seurustelua. Toivottavasti sääntö ei ole voimassa takahuoneessa.
Menneessä maailmassa, siis minun maailmassani, kauppias
Heino kielsi puotipuksuja seisoskelemasta ja sanoi, että ellei tosiaan ole
muuta tekemistä, hyppäävät sitten vaikka tasakäpälää eli siis kilpailevat
vauhdittomassa pituushypyssä.
Siitä erotti silloin kauan sitten yksityiskauppiaan
osuuskaupasta. Viimeksi mainitussa myymälänhoitaja vastasi vinkuvalla äänellä
kaikkiin kysymyksiin:” Kun ei oo.” Tuo yksityiskauppias vastasi samassa
tilanteessa;” Rumaanen, kun pääs justihinsa loppumahan – mutta huamenna tuloo!”
Poliitikkojen käyttämä ”niin on jos siltä näyttää” on
kolminkertainen väärinkäsitys. Pirandellon näytelmän nimi ei tarkoita
näkökulman valtaa. Sitaatti vihjaa poliitikon suussa myös aika suorasukaisesti,
ettei käsillä olevalle asialle aiota tehdä mitään.
Vielä kerran Matti Alahuhdan kirjasta: Kone Oyj muutti
linjaansa. Ennen yhtiö oli pyrkinyt tekemään hyviä hissejä halvalla, etenkin
parempia ja edullisempia kuin kilpailijat, ja myymään niitä hyvin. Uusi
strategia oli myydä laitteiden mukana asiakas- ja käyttäjäkokemusta. Laitteen
ostajan eli tyypillisesti lentokentän tai rautatieaseman kuljettimien
hankinnoista vastaavan mielipide ja käyttäjän eli kenen tahansa liukuportailla
ajavan tuntuma on ratkaiseva.
Gallup eli mielipidetutkimus on asiakaskokemuksen mittari.
Puoluesihteerit luulevat sen mittaavan, miten vastaajat äänestäisivät nyt. Sitä
se ei mittaa. Mieli muuttuu vielä äänestyskopille mennessä. Ovensuukyselyt ovat
luotettavampia, vaikka kysymys ”ketä äänestitte” on tungetteleva ja itse
asiassa lainvastainen.
Ennen maalla ilmainen kyyti kuorma-auton lavalla
tienposkesta vaalihuoneisoon riitti tekemään kokoomukselaisesta
kansandemokraatin – hiukan opastettuna. Olen itse nähnyt, miten mummoilla oli
tumpun sisällä numeron sisältänyt muistilappu – kaikki samasta lehtiöstä
repäistyjä.
Ilmainen neuvo ministerikolmikolle.
Myöntäkää asiakkaille takuu ja lähettäkää heille välillä
lukijalahjoja. Jopa minä horjahdin uskossani autonvalinnan yhdentekevyyteen,
kun luin kestotestin, jonka mukaan juuri se korealainen auto, joku helvetin
Kia, jolla on seitsemän vuoden takuu, oli selvinnyt sata tuhatta kilometriä
käytännössä ilman minkäänlaisia vikoja eli paremmin kuin pienten autojen hyvän
laadun mittarina pidetty Golf.
Periaatteessa takuu on nokkela temppu myydä keskeneräisiä ja
huolimattomasti koottuja tuotteita. Takuukorjaukset tulevat huomattavasti
halvemmiksi kuin kunnollinen työnjälki. Jos takuukorjauksista huolehtiva
korjaamo sijoitetaan Pitäjänmäelle tai Herttoniemen teollisuusalueelle, sinne
ei tulla, vaikka syytä olisi. Pysähtymiskielto korjaamon edessä tehoaa lähellä
asuviin.
Poliitikon takuu olisi katteeton lupaus oikaista ärtymystä
aiheuttava asia viimeistään kuukauden kuluttua. ”Huolehdimme vähävaraisten
asumistuesta marraskuun loppuun mennessä ja valitamme, että varaosat olivat
päässeet loppumaan niin ettemme voi korjata asiaa heti.” Ärtymys hoidetaan
parhaiten luomalla uusia ärtymyksen aiheita.
Voiko siis valtiota johtaa kuin liikeyritystä. Kyllä voi. Ei
niin kuin teollisuuslaitosta vaan niin kuin vähittäismyymälöitä.
Asiakastyytyväisyyden takana on todellisuudessa hyvä logistiikkaketju. Asiakas
huomaa heti, mitä kaupassa ei ole. Hän suree vähiä rahojaan katsellessaan, mitä
kaupassa on.
Käyttäjäkokemuksen ydin on hyvät kauppakärryt. Amerikassa ne
muuten ovat reippaasi isompia kuin meillä. En silti lakkaa ihailemasta tätä
uutta mallia, jossa on pyöräpari ja vetosanka.
Poliitikon tärkeä työkalu on peili. Mankka saisi myös olla.
Ei kukaan ihminen ole uskottava. Joku ihminen – Juha Sipilä – vaikuttaa uskottavalta.
Samoin muuten Soini. Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa. Liikkeenjohdossa
uskottavuutta sanotaan luottamuksen luomiseksi. Liike-elämässä ei koskaan
syytetä ketään takinkääntämisestä.
Yleensä tuolla liikehuoneiston tiloissa ja kyläkaupassa saa kuitenkin, mitä on ostamassa tai tilaamassa. Politiikan puolella näyttää siltä, että sinulle tuodaan ihan muuta, mitä olet ollut hankkimassa.
VastaaPoistaSoinin ja perussuomalaisten toiminta hallitustaipaleen alussa on ollut takinkääntöjen maailmanennätys. Voisi sanoa, että se on alallaan ennen kuulumatonta ja se tulee varmaan jäämään Suomen poliittiseen historiaan merkittävänä virtsanpylväänä. Kemppisen mielestä Soini on uskottava. On kysyttävä, onko sellainen mies uskottava, joka lupaa vakaasti yhtä ja tekee täysin toista?
Uskon kaikkien suomalaisten ymmärtävän, että nykyinen taloustilanne vaatii säästöjä joka puolelta. Sitä suomalaiset oikeudenmukaisuudessaan ja rehellisyydessään eivät voi ymmärtää, että samaan aikaan satojen miljoonien eurojen piikki on auki maahan tulvivalle nuorten miesten "pakolaisporukalle".
"Minua ei ammuta rintamakarkuruudesta!"
Mitä minun on ajateltava miehestä, joka esittää Rokkaa ja käyttäytyy kuin Riitaoja?
Kepun puoluehallitus oli aikoinaan kokoontunut hätäkokoukseen Vennamon murskavoiton jälkeen. Pöydän ympäriltä kuului suurta valitusta ja epätoivoa. Ahti Karjalainen oli puheenjohtajana lopulta vain murahtanut; kaikki kuplat puhkeavat aikanaan.
VastaaPoistaEi mennyt montakaan vuotta kun Vennamon kopla hajaantui. Eilen puhkesi Soinin itse itselleen puhaltama populismikupla. Ammattiyhdistysliikkeen halveksuntaa eivät rasvanahkat enää kestäneet vaan siirtyivät takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Soinille jäi käteen muukalaisvihamielinen änkyräsakki ja epäluuloiset ministerikumppanit. Edessä on kivinen hallituspolku.
Politiikassa jokaisen sauna palaa vuorollaan.
Nykyinen SDP ei ole vaihtoehto millekään.
PoistaEi SDP ole koskaan ollut vaihtoehto. Itseään tai peilikuvaansa äänestäville se on itsestäänselvyys. Jutta sai aikaan puistatuksia, joita lipevä Soini ei aiheuttanut.
PoistaPoliitikon tärkeä työkalu on peili. Mankka saisi myös olla. Ei kukaan ihminen ole uskottava. Joku ihminen – Juha Sipilä – vaikuttaa uskottavalta. Samoin muuten Soini. Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa. Liikkeenjohdossa uskottavuutta sanotaan luottamuksen luomiseksi. Liike-elämässä ei koskaan syytetä ketään takinkääntämisestä.
VastaaPoistaHöpö ja höpö. Jokainen on elämänkokemuksen perusteella filosofi ihmisjärkeä korkeamman järjen romahdettua lopulta myös täällä - ainoassa kulttuurissa jossa pieni vähemmistö omistaa suuren enmmistön kielen. Mutta sekin pyörii häränsilmässä Timo Soinin mukana järjestetyn luottamuksen paljastuessa raa'ksi oman edun tavoitteluksi. Aitoa luottamusta ei pidä pettää, se on rakkautta joka voittaa.
Pitkä takuuaika on hyvä juttu tietokoneille. Nykyiselle tietokoneelleni oli kahden vuoden takuu, ja kone oli kerran huollossa. Sitten otin vuoden jatkotakuun, ja vähän ennen sen lopppumista hajosi kovalevy. Kone oli kuukauden huollossa ulkomaanmatkani aikana. Nyt on jo viides vuosi menossa, ja konevanhus toimii hyvin.
VastaaPoista"Jos maksat pimeänä palkan, kuten todellisuudessa teetkin, eräissä tilanteissa, saaja ei koskaan käsitä jäävänsä vaille eläkettä ja suojaa työtapaturmia vastaan. Ajatus setelinipusta palkkana on harha."
VastaaPoistaTämä oli mahtava koukku. Kun eläkevarat lasketaan mukaan kansantalouden + - tilastoon, poliitikot tietenkin ottavat velkaa, niin kauan kuin eläkevarannot on nollattu. Kansalaiset jaksavat vielä kääntää päänsä toiseen suuntaan ja valehdella itsellensä, koska toisenlainen katsantokulma näyttää liian groteskilta.
"Käyttäjäkokemuksen ydin on hyvät kauppakärryt. Amerikassa ne muuten ovat reippaasi isompia kuin meillä. En silti lakkaa ihailemasta tätä uutta mallia, jossa on pyöräpari ja vetosanka."
VastaaPoistaUudella mallilla pystyykin ihailtavan tehokkaasti kamppaamaan mummoja ja tuottamaan ruuhkia.
Gallupeista olen samaa mieltä professorin kanssa. Ne mittaavat mielipiteitä.
VastaaPoistaOlen jo kauan ihmetellyt, miksi nykyään pannaan niin paljon painoa sille, mikä puolue lisää ääniosuuttaan ja mikä menettää ja sen perusteella pitäisi saada vastuuta ja linjojen muuttua. Liikkuvat äänestäjäthän ovat huoria (anteeksi rumapuhe), jotka hyppäävät vuoron perään jokaisen kelkkaan. Tuuliviirien mukaanko maata pitäisi johtaa?
Tärkeintä ovat absoluuttiset ääniosuudet. Eniten ääniä saanut on voittaja, vähiten häviäjä, vanhoilla vaaleilla ei ole väliä. Surkeintahan näissä gallupeissa on se, että poliittisessa päätöksenteossa tuulenhaistelusta tulee hyve. Polittinen teatteri on jo muutenkin kuvottavaa katseltavaa.
Usan vaaleissa ehdokkaat antavat toisinaan yksiselitteisiä sitoumuksia, toimia jonkun asian puolesta, tai jotakin vastaan. Ennustan, että meidän poliittinen elämämme tulee amerikkalaistumaan siten, että äänestys prosentti laskee rajusti. Vähävaraiset passivoituvat.
VastaaPoistaValtiomiehen erottaa poliitikosta se, että valtiomies tekee sen, mitä pitää tehdä, riippumatta siitä, mitä gallupit näyttävät. Jos hän sitten ei tule valituksi seuraavalla kertaa, se ei ole olennaista nyt.
VastaaPoistaVastakohtana tälle erityisesti edellisen hallituksen politiikka oli puhdasta "BB-talopolitiikkaa": pelkää esiintymistä medialle. Kiljahdellaan "tämän on fantastista", jauhetaan loputtomasti aivan tyhjiä iskulauseita, kytätään seuraavan päivän iltalehtien otsikoita ja pelätään, että Merkel suuttuu eikä anna virkaa. Eikä takuuvarmasti vahingossakaan tehdä mitään, mikä olisi maan etu. Odotetaan vain pelastavaa ihmettä ja kasvukeijua ilmestyväksi.
Tuohon nähden tämä hallitus sentään yrittää. Riittääkö yritys valtiomiestasolle jää nähtäväksi.
Kaikki tuki hallituksen ponnistuksille opposition populismista ja punavihreän toimittajakunnan raivokkaista teilajaisista välittämättä.
Miten muka tämä maa voidaan korjat, jos kaikillla on veto-oikeus kaikkeen?
Kemppisen mukaan sekä Sipilä että Soini ovat uskottavia? Nyt menee höperöyden puolelle. Tämän hallituksen uskottavuus on osoittautunut mitättömäksi alkumetreillään niin tekojen kuin johtajien persoonien osalta. Että pitäisi olla peili ja mankka. Sieltä kertoo Soini, että minä-minä sitä ja tätä, minä. Rassukka voisi katsoa kyllä peilin taaksekin.
VastaaPoista
VastaaPoistaJyrki Nummihan se vieraili Kemppisen tykönä Kahvisalongissa sen kerran kun minä hipsutin katselulle. Se sohvakalusto on yhä paikallaan ja tekee hyvää kuppilan interiöörille. Asiasta en paljoa kuullut huoneen sisällä. Oikeastaan en lainkaan, eikä oltu tarkoitettukaan. Ylen lähetysauto seisoi kadulla ja sieltähän asia eetteriin kiiti.
Tähän Alahuhtaankin asia liittyy sillä aasinsillalla että kerran vieraana oli Antti Herlin, joka kiitteli taivasta mäihästä olla isovarvas Kiinassa isoisänsä (Heikki) Comecon yhteyksien ansiosta ja äitinsä Kekkosklaani (Kustaa) yhteyksien tähden. Ja parasta oli isä Pekka. Tämä kun diskuteerasi ja oppi salonkiasetelmassa. Se oli rauhoitettu sohva-lepotuoli asetelma Kartanon yläkerrassa. Sen ääressä funtsivat yhteiskunta/talous -oppien SILLOISTA realiteettikankea ja voimapyörää ja vipua herrat tohtorit Niitamo ja tämän boksarin kaveripiiri koko 0-klubi KoivistO LinnamO PauniO olivat panostamassa teollistamis-KONEistamiseen täällä kansanvallan ja suomenmielen lymykolossa. Kävipä siellä hurjapäitäkin, varjotalouden uskalikkoja.
Niin Jyrki Nummea piti kiittämäni. Hänen esseensä HS 10.10. kertoo Kivestä. Panen siitä tiivistelmää kolme viimeistä kappaletta tähän kun kaikkiin koteihin ei enää Herlinin Hesaria tilata. Omiani panen sen verran että Aku Hirviniemi Eskona tulee tähän päivään. Mies hikeentyy poskisuudelmista, engelskasta bailukielenä, trendeistä tapojen korvikkeina jms. Pöytää kaatuu. "Kiukku kiukun päälle" ja kamalia tapahtuu klarinettipellen osuessa kohdalle väärään hetkeen. Nerokas vääntö jota -tietenkään- tylppäpääkritiikki ei tajua esim. Ylen ja Kirkko ja Kaupunki arvostelut joihin osuin.
Mutta tiedänpä kokemuksesta että työ nousee kunniaan Vuoden Teatteripalkintopöydälle. Sielun repivä tosi tanssityö Personal Symphonic Moment voitti sekin ja syystä 2013. Sitä on esitetty edelleenkin mutta karamellivärejä ei enää valuteta verhottomille tyttöreisille! Kai muut elementit Leningrad sinfonialle kikattamiseen ovat tallessa ? Ei voi olla varma. Taiteilijoita meillä on, arvoistansa yleisöä ei.
No sitten se asia. Jyrki Nummi:
"Teoksen antama kirjailijakuva ei ole syntynyt irrallaan kirjailijan muuttuneesta roolista kansalliskirjailijana. Kuva kaltoin kohdellusta ja väärin ymmärretystä, kansan parista nousseesta lahjakkuudesta oli tärkeä suomalaisuuden identiteettisymboli ensin kultakauden taiteilijoille ja sitten itsenäistyneen maan suomenkieliselle akateemiselle eliitille 1920- ja 30-luvuilla.
Tälle kuvalle ei ole enää tilausta: vaistonvaraisesta kansantaiteilijasta on tullut määrätietoinen ammattikirjailija, joka loi suomenkielisen kirjallisuutemme perustan sulattamalla virsien ja Raamatun kotoisen perinteen Homeroksen, Platonin, Danten, Shakespearen ja Cervantesin suuriin muotoihin.
Olisiko Kiven Ikävyys sittenkin kuvaus luovan ihmisen melankoliasta ja aktiivisten luomiskausien välitilasta?
Kanervalan toiseksi viimeisenä runona se edeltää Metsämiehen laulua.
Ystäville osoitetussa pyynnössä tulla haudatuksi "halavan himmeä alle" puhuja vihjaa pimeydessä kajastavaan valoon, joka purkautuu viimeisessä runossa, kun runon "sankar jylhän kuusiston", astuu esiin "voimaa täys / kuin tuima tunturin tuuli"." Homman kopioi Jukka Sjöstedt
Ei Kemppinen kyllä niin väittänyt. "Tosiasiat eivät yleensä horjuta vaikutelmaa."
VastaaPoistaJoskus pitää oikoa, kun kärjistää.
Alahuhdan elämänkertatiedoista kävi ilmi, että olimme molemmat kansakoulunopettajanpojat hommissa Vaasan vesipiirissä 70-luvun alussa. Sen jälkeen on kyllä ollut vähän erilainen elämänkulku. Kumpikin valitsi sitten akateemisen uran. Toisella vähän isompi palkkapussi...
VastaaPoista