Yhä on ihmisiä, jotka oikeastaan haluaisivat lukea jotain
hyvää, ainakin joskus. Ajankäyttö on ongelma.
Romaanin vaihtoehto voisi olla runo.
Paha vain että löytäminen vie toivottoman paljon aikaa.
Pitäisi olla Spotify runoille. Tätä nykyä esimerkiksi eilen
mainittu Kirstinän ”Don Juan” löytyy Kaisa Korhosen esittämän alle minuutissa
Spotifystä. Mainitsin toiveeni, että joku levyttäisi sen uudestaan. Tuo
laulutapa oli suosittu kauan sitten ja samoin säveltäjä Chydeniuksen tapa
säestää. Nyt hiukan häiritsee, ettei säestäjä osaa soittaa pianoa eikä laulaja
osaa laulaa. Muista kyllä itse, että yhteen aikaan musiikillisia taitoja
pidettiin porvarillisena estyneisyytenä. Kuuntelin jopa Ylioppilasteatterin ”Lapualaisoopperaa”,
mutta oli pakko lopettaa lyhyeen. On se niin kamalaa kuunneltavaa. Harmi, koska
teksti on niin nokkela ja hauska.
Asian voi sanoa myös kiltimmin. Musiikkiopistot nostivat
esittävän taiteen tasoa käsittämättömän paljon. Nykyinenkin muusikkojen ja
laulajien loistava taso on sitä perua. Samalla se luulo on väistynyt, että
musiikki olisi tavalla tai toisella lahjakkaiden yksityisaluetta. Laulamaan
oppii melkein jokainen, kuuntelemaan samoin.
En osaa ottaa täydestä soittajia ja laulajia, jotka
valehtelevat hyppäävänsä pituutta seitsemän metriä, vaikka viisikin tekee
tiukkaa.
Ehkä entinen kouluopetuksen järjestelmä teki tuhoa, jota
lisäsi oman mielipiteeni mukaan sinänsä aiheellinen kirjallisuuden modernismi,
jolla otettiin löysät pois kauan vallinneesta näyteikkunatyylistä, jossa
yleisölle uskoteltiin, että kinkun kuva on kinkku.
Suosittelemaani suomenkielistä runoutta ei ole verkossa.
Olen nalkuttanut kymmenen vuotta, että ainakin Suomen kirjailijaliitto saisi
hävetä. ”Suomen Runotar” on ollut vuosikymmeniä lopuunmyyty. Antologiat on
kyhätty kustannusliikkeissä puhtaan kaupallisin perustein. Kuinka monta ”Eino
Leinon kauneimmat” –tyyppistä kokoelmaa lienee käväissyt myyntipöydillä?
Siitä on kuulkaa ainakin kolmekymmentä vuotta, kun viimeksi
yritettiin julkaista tältä alalta jotain kirjallisen laadun perusteella. Mutta
siinäkin perinne on perverssi. Kansien väliin haluttiin liian monta
kirjoittajaa, jolloin tulos oli sekulia.
”Krestomatia” eli kauneimmiksi arvioitujen runojen valikoima
kuuluisi verkkoon.
Tiedossani ei ole, että tällaisia hankkeita olisi edes
vireillä. Luulen että minua ei tarvitse muistuttaa tekijänoikeudesta.
Antologioihin sai ennen julkaisuluvat pyytämällä ja useimmiten ilmaiseksi.
Verkkopaniikki on kai syy, jonka vuoksi oikeudenomistajat eivät halua antaa
lupaa digitaaliseen julkaisemiseen. Taustalla on syvä tietämättömyys. Ei jonkun
– keksitty esimerkki – Haavion eli mustapään tekstin toisintaminen verkossa
mitään vaaranna, kun parhaat runot ovat asiaan vähänkin paneutuvat
käytettävissä ainakin kirjastoissa ja niiden kopioiminen sieltä on todella
helppoa.
Ja kolmanneksi – käännän syyttävän sormen tieteellisiin
kirjastoihin. Sain kutsun Kansalliskirjaston tilaisuuteen tulevalla viikolla.
Remontti alkaa valmistua ja luettelosalin maalaukset on restauroitu.
Vapaakappalekirjastojen pitäisi välttämättömästi pitää yllä ja tarjolla keskeisen
suomenkielisen kirjallisuuden verkkoversioita ja aloittaa nimenomaan runoudella.
Ei siinä ole enää järkeä eikä kohtuutta, että jonkun –
sanokaamme Yrjö Jylhän – valittujen runojen lainaaminen Kansalliskirjastosta on
käytännössä kohtuuttoman mutkikasta, jos onnistuukaan. Aluekirjastoista Helmet
ilmoittaa, että pari (huonoa) valikoimaa olisi Pasilan kirjavarastossa, ei
muualla.
Antologioista paras, Suomen kirjallisuuden antologia, on
julkaistu jo 1975. Sen uusin osa (8) löytyy Helsingistä kirjastosta,
ystävällisin maininnoin ”ei lainata”. Tuossa niteessä olisi muistaakseni
Hellaakoski, Mustapää jne.
Ruotsissa on välttävä verkkopaikka tekijänoikeudesta
vapautuneelle vanhalle runoudelle. Ranskassa on (kuva) hyvä verkkopaikka, jossa
on riittävästi uusien, myös yhä elävien tekijöitten tekstejä. Kieltä osaava saa
varmasti valistavan aineiston käyttöönsä.
Sitten on aina rosvoamisen mahdollisuus. Poemhunter
näyttäisi olevan mainosvetoinen verkkopaikka, jossa tiettävästi ei ole
oikeuksia kysytty. Esimerkiksi espanjankielisistä runoista – Neruda, Paz jne. –
on alkuteksti ja kohtuullinen käännös.
Pengon tätä tietäen, että itse suomentamani Wallace Stevens
on suurimmalta osin vapaa. USA:n tekijänoikeuden ylimenosäännökset ovat todella
mutkikkaita. Selvitin asiaa ja totesin, että Kongressin kirjasto pitää yllä
runokohtaista listaa.
En ole kirjoittanut tätä ”runouden ystävänä”. Olen varma,
että oman kielen osaaminen on avain elämään ja että kieltä täyteläisimmillään
on runous. Tarkoitan myös laulun sanoja, koska ne ovat runoutta. Esimerkiksi Juice
ja Hector ovat verkossa. Sarkia, Mustapää ja Jylhä eivät ole. Eikö tässä ole
selvä puute?
Wallace Stevens:
Kuusi merkitsevää maisemaa
(…)
”Minä vertaan pituuttani
korkean puun pituuteen
ja minä näen itseni suuresti isommaksi,
sillä minä yllän aina aurinkoon
silmälläni,
ja minä yllän meren rantaan
korvallani. Silti ei mieleeni ole tapa
jolla muurahaiset kävelevät
minun varjoni poikki.”
Täytyy si (kyl maar) alkaa julkaista Samizdat-kirjallisuutta Suomessakin. Vanhat kirjoituskoneet vaan vintiltä käyttöön. Ensimmäisenä levitetään (salaa ettei SuPo kuule) seitsemän (7) hiilipaperin kopio "Eino Leinon rumimmat runot". Ja toiseksi "Karmeinta Kaarlo Kramsua". - Kyllä kansakuntalaiset ihmettelisivät!
VastaaPoistaPuhumattakaan "Takaliston lauluista" (Suomen Runottaren ensimmäisessä laitoksessa on runoja tämännimisestä kokoelmasta)
PoistaRuno on runo on runo... Lukevatko ne niitä koulussa? MIllaisia runoja? Osaako opettaja opettaa? Voiko runon omaksumista opettaa?
VastaaPoistaOman kirjahyllyni sisältörikkain osa mahtuu yhdelle hyllymetrille, runokirjat.
Kaikki muut, romaanit ja tietokirjat vievät paljon enemmmän tilaa.
Arvatkaa, minkä hyllyn säästän viimeiseksi, jos jostain joutuisin luopumaan.
Olisipa hienoa, jos joku veisi suomalaista runoutta verkkoon.
VastaaPoista(Sibelius-Akatemialla on ansiokas Laura-tietokanta, jonne kääntäjät ovat toimittaneet suomennoksia liedteksteistä.)
You tubessa ja Spotifyissä voisi olla lausuttuja esityksiä.
Kuka saisi verkkoon Yrjö Jyrinkosken esittämät runoäänitteet.
VastaaPoistaKuunnelkaa mikä mestari hän oli!
Esitykset ovat hiottuja ja punnittuja.
Verkossa on ainakin tulkinta Alpo Noposen
runosta Milloin ihminen kaunein on.
Olen törmännyt runosuomennoksiin liedmusiikin
VastaaPoistayhteydessä.
Kääntäminen on joskus tuskallisen vaikeaa:
näet runoilijan ajatuksen selvästi, vierelläsi on kolme tai useampi latteaa suomennosta, ne eivät osu maaliin. Karsein on usein Kyllikki Solanterä mittansa kanssa.
Suomalaiset sanat eivät riitä kertomaan.
Pitäisi itse olla runoilija ja rohkeasti välillä hylätä
runoilijan alkuperäinen kielikuva, jos se ei suostuu tyylikkäästi taipumaan.
Ilpo Tiihonen käänsi komeasti Säv,säv susan.
Terveisin: Pertsa
Todellakin, Kemppinen, mainio ajatus! Runoille pitäisi saada oma YouTubensa tai Spotifye’nsa, josta runon tai sen tekijän nimellä saa haluamansa runon joko pelkkänä kirjoituksena tai jonkun selkeä-äänisen ihmisen lukemana.
VastaaPoistaKävin kokeilemassa hakusanalla ’Runoja’ YouTubesta. Tulihan niitä. Ensimmäisenä kuuntelin säikähtäen pateettisen miesäänen lausumana jonkun Eino Leinon tutun runon. En kuunnellut loppuun, sillä lukijan ääni pelotti. Mutta oli siellä muitakin. Eniten kuitenkin raamatunjakeita ääneen luettuina. Ei kiinnostanut. Tuli tunne kuin joku olisi syöttänyt lusikalla lääkkettä suuhun.
Kyllä runoille pitäisi saada oma Tuben kaltainen ohjelmoitu paikka, jossa voisi käydä lukemassa joitain juuri sillä hetkellä haluamiaan säkeitä runosta, josta on pitänyt.
Musiikki on aika hyvin hoidettu, sitä voi kuunnella radiosta, levyiltä, livenä konserteissa, ja mainituissa YouTubessa tai Spotifye’ssa. Mutta musiikin velipuoli, runous, on heikosti saatavilla ellei omista kohtuullista määrää runokirjoja. Netistäkin niitä löytyy, jos tietää oikeita osoitteita. Ja joskus yllättäen muistakin kuin runokirjoista.
Luen sitkeästi edelleen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarjaa, vasta ensimmäinen kirja menossa (niitä on ainakin viisi erillistä teosta). Lukeminen edistyy hitaasti osittain ajanpuutteen takia, mutta myös sen takia, että se on tahmeaa luettavaa, melkein jokaiseen lauseeseen jää kiinni, osittain mielenkiinnosta, osittain siksi kun on itse kokenut saman tunteen.
Nyt olen pysähtynyt kohtaan, jossa Karl Ove on mukana haastattelumatkalla norjalaisen runoilijan, Olav H. Haugen luona. Rumoilijaa pyydetään lukemaan joku runonsa, ja hän lukee runokirjastaan tämän:
Kissa istuu
pihamaalla
kun tulet.
Puhu vähän kissan kanssa.
Se on tällä tilalla valppain.
(hm. sisältää hyvän ajatuksen)
Blogi pisti miettimään nuoruutta ja runoutta. Jokaisella on elämänvaihe, useimmiten murrosikä, jolloin on alttius runouteen. Itse tutustuin murrosiässä Jevtusenkoon, "Loitsu" ja Nerudaan "Tänä yönä voisin". Suomen kielen opettaja luetti samaan aikaan pakolla Leinon Helkavirsiä: Tyyrin tytti, Oterma ja Katerma, suomalaisen vanhuksen riimittämiä Kalevala-kummajaisia.
VastaaPoistaLeino jäi vanhukseksi, unohtui - kunnes kuulin kaksikymmentä vuotta myöhemmin radiossa Vesa-Matti Loirin laulavan loistavasti sanoitettuja lauluja: "Haihtuvi nuoruus...", "Oi valkolinnut, vieraat Lapin kesän...". Uskomattoman koskettavia Eino Leinon runoja.
Oma sukupolveni on kiitollinen Vesa Matille ja laulut säveltäneelle Hietaselle siitä, että Leino on yhä Suomen kansallisrunoilija.
Helkavirsien pakkosyötön tavoin Korhosen huutolaulu ja Chydeniuksen avuton sävellys tekivät aikanaan vahinkoa mahtaville runoille. Tarkoitusperä oli varmasti jalo, mutta osaaminen ei riittänyt, valitettavasti.
Soisi todella, että nekin runot saavat musiikillisen uudelleentulkinnan.
"...suomalaisen vanhuksen riimittämiä Kalevala-kummajaisia."
PoistaVanhuksen? Oi tätä ajan rientoa... Nuo runot julkaistaessaan Leino oli 25-vuotias vanhus.
Leino ei totta puhuen ikinä edes ehtinyt vanhukseksi tullakaan, sillä hän kuoli kukoistavassa keski-iässä 47-vuotiaana.
"Tämän runon haluaisin kuulla" on ollut rakastettu radio-ohjelma ja kirjasarja.
VastaaPoistaSeuraava lähetys on viikon päästä, lauantaina 24.10., Yle Radio 1.
VastaaPoistaArvaappa mitä.
PoistaYhden kerran esittänyt toiveen.
Tai kaksi.
"Tänä yönä voisin..."
ja Po Chy-i :tä.
Ei mennyt läpi.
Sigh..
Vilkaisin noita ranskalaisia runoilijalistoja ja Poemhunteria, ja kyllä maailmassa runoilijoita riittää! Ja runoja. Kiitos vihjeestä! Mutta olisipa todella sellainen kauneimpien suomalaisten runojen valikoima netissä tai miksei paperilla, ostaisin heti. Nykyisin ostankin enää vain runoja, harvoin, ja sitten divareista joitain oikein rakkaita proosakirjoja, joita minulla ei ole hyllyssäni.
VastaaPoistaNäistä meidän Lukas-kirjastoista löytyy kyllä runoantologioitakin, ja sinne voi mennä kuin omalle hyllylleen, ei niitä juuri kukaan (muu) lainaa. Sellainenkin näkyi olevan nimikkeen Yrjö Jylhä alla kuin "Hundra år av finsk lysik" Torsten Pettersonin toimittamana. Ihan mielenkiinnosta voisi vilkaista, mitä hän on siihen valinnut.
Laulettuna suomalaista lyriikkaa todella löytyy netistä "päivän tarpeeseenkin". Aleksis Kiven päivänä kuuntelin sieltä ensin YL:n Metsämiehen laulun ja sitten vahvistuneena menin Aleksis Kivi -juhlaan, jossa Babitzinien sisarussarjaan kuuluva yksinlaulua harrastanut Ykä, Georgij lauloi Kiven rakkaimpia runoja ihan mallikkaasti. Musiikkiopiston nuoret musisoivat ja rehtorikin lauloi. Vielä juhlapuhe, ja kyläjuhla entisaikojen iltamien malliin, omin kotoisin voimin oli valmis. Kokoonnuttiin kirkon tiloissa, ja nuorisopastori toi terveiset pakolaiskeskuksesta kehoittaen suvaitsevaisuuteen. Lopuksi Hurjan piruetin POJAT nostivat tunnelman nykytanssillaan. Tuli mieleen kyläiltamat, joissa 14-vuotiaana lauloin Pariisin taivaan alla, ohjelmasta vastaavan isonveljen sinne raahaamana. Huomasin, ettei se ollut ollenkaan helppoa ilman säestystä, kun "opinnot" pohjautuivat radiosta kuuntelemiseen. Laulu ei kyllä ollut ihan pöhköimmästä päästä, esitys saattoi olla. EG
VastaaPoistaKirjakauppa ei välitä kirjatilauksia. Ei enää aikoihin sieltä 3.kerroksen toimistosta eikä nyt edes alakerran kassalta. Siksi en ole lukenut Ben Bernanken muistelmia -vielä. Pitää kai mennä nettikaupaan minunkin kömpelyksen. Erkki Liikanen luki ja kirjoittikin jo 17.10.HS -aika oudosti.
Jos panisi pahemmaksi. Liikaselle keskuspankkien johtajat ovat suomeksi kuvernöörejä. Älykkäitä tietäviä hyväntahtoisia.
Valtiopankin, nykymuodossa jo yli sadan vuoden takaa keskuspankkina, keskeisin asia on ollut teollisen kapitalismin kiirehtäminen ja samalla riuskan riennon tiellä pitämien. Monasti ja 30-luvulla pahasti, homma meni metsään. -08 rattia ja kaasua väännettiin koetun pohjalta sen verran taitavasti että ei olla nykytilaa pahemmassa jamassa. Siinä Bernankella oli ansionsa joskin vikansa myös läheltäpiti tilanteen syntymisestä silmälläpitonsa alla. Jälkimmäisen ja paljon muuta Liikanen sivuuttaa hiihto- ja muun retkeikyn maireana isäntänä.
Sen jos sanoisi ennen kuin annan palaa toisesta vinkkelistä, että Gordon Brown, yksi syy/ansiopää finanssiaikakauteen lännessä ja edellisen ajan, teollisen, siirrosta itään ja äärimmillään Kiinaan, oli myös mies joka lyhyeksi jääneessä pääministerivaiheessaan näytti maailmalle G20 tien takaisin lujemalle maalle. Hän se osittaiskansallisti brittipankkeja ja siirsi Bernanken ja valtiovarainministeri Paulsonin samalle linjalle: liittovaltion sisään menolle omistajiksi amerikkaisiin suurpankkeihin, osaan pakolla, ja satoihin pienempiin. Siitä on se foto Paulsonista polvillaan etustajainhuoneen demokraattipuheenjohtajan Nancy Pelossin säärillä lokakuulla 2008.
Paulsonin muistelmat ovat tosi kivat, mies tuli Goldman Sachsilta hallitukseen ja kertoo puhelimen pärisseen kun
GE:n ja muiden kihot tiedottivat Wall Streetin jamasta. Hallinto vastasi rahalla ja asettumalla markkinakojujen pitäjiksi vakkareitten vavistessa nurkissa ja puristaessa kiinnineulomaansa lompakkoa kourissaan. Oli tosidraamaa ja on todella hienoja kuvauksia tällaista penkkiurheilijaakin varten. Liikaselle homma on narsismia -sikäli kummaa kun hän sentään puheenjohti yhtä syvään leikkaavaa hanketta panna vähittäispankkipuolen ja kasinon, investoinpankkipuolen väliin kuilua -ja laskusilta siis sisäänvedettynä toiselle puolelle ja ylösnostettuna toisella. Yli yrittävät putoavat jo hirmosakkoihin ja vastedes tyrmiin.
Asia on Englannissa päivänpolttava kun Barclay hakee uutta toimitusjohtajaa USA:sta. Salliiko valtio nimittää miehen ? Höh! Kyllä vaan asia kuuluu valtiolle ja on kuulunut pikkupränttinä luottolaitoslakeihin ja isolla toimilupiin aina. Tai olihan noita free bankin aikojakin ja meilläkin. Paloheimoilla oli pankki 20-luvun kiihdytyksissä ja useilla muilla porukoilla. Ne sitten yhdistettiin muihin, Paloheimojen ajettiin jopa konkurssiin kun maalaisliittolais-sosiaalidemokraattinen valta vakiintui vuosikymmeniksi. Et ole koskaan kuullut? Liikanen on, vaan mukavampia lörpöttelee, paitsi työkansalle jota uhkailee millloin milläkin. Ehkä pomomme lopulta saavat kaipaamansa kriisin.
Jes Staley on pankkimaailman tähtiä,58 v. Koulu oli Mainen vammistohenkinen Bowdoin taideyliopisto, sieltä Morganille ja kun Jamie Dimon ei ota lähteäkseen eläkkeelle ja ikävuodet tulisivat vastaan, Staley lähti hedge fund mailmaan -ja nyt siis kävi kutsu Barclayhin.
Pari estettä on, Bank of Englandin hyväksyntä ja siellä peräti kahdella elimellä on vetoikeus nimitykseen (2008 peruja). Toinen on hyvän finassikäytöksen lautakunta (Financial Conduct Authority) ja toinen varuillaoloksi säätelevä lautakunta (Prudential Regulation Authority). Kumpi tahansa siis voi torpata toimarin valinnan.
On liikepankki, rahanluoja ja -ohjaaja, sen verran keskeinen toimi valtiossa. Ei uskoisi, meillä valtio on tätänykyä rahamiehiä varten, omine laki-instituutioineen ja tiedonpimitysvälineineen. Joo, oikeastaan meikäkin venaa, kuten kunnianarvoisa blogi-isäntä palkkiota, minä sekotietosellaista. Kai Mäkelän agentin päätoimittajan, lupaamat rahat jäivät Alueuutisten myyntihinnan kohottamiseen, Eero Lehtikö osti ? Tratan paikka,tilulilulii.Jukka Sjöstedt
Kaipaamaasi Suomen kirjallisuuden antologia 8 on lainattavissa mm. Helmet-kirjavarastosta ja meiltä löytyy myös kaikki Jylhän runokokoelmat. Meillä on avoimet ovet keskiviikkoisin klo 13-18 ja muuten voi tilata Helmet-järjestelmän kautta. Tervetuloa tutustumaan Helmet-varasto; tänäänkin töissä Hannu ja Kerttu.
VastaaPoistaAd Omnia: - narrasin vähän. On minulla Suomen kirjallisuuden antologia 1 - 8 ja Suomen kirjallisuus 1 - 8 ilmestymisaikaan itse ansaitulla rahalla ostettuna, ja vielä nahkaselkäisinä. Ne ja Parnasson sidotut vuosikerrat 50-luvulta 70-luvun loppuun ovat näköalapaikalla Savossa.
VastaaPoista"Narrasitko" joskus myös tuomioissasi? Olisi kiinnostavaa tietää, pystyvätkö tuomarit tiedostetun tasolla puolueettomuuteen.
PoistaEn lue uusia kirjoja, koska vanhat ovat parempia, tokaisi taannoin eräs filosofi, joka tuntuu olevan kuin Schrödingerin kissa, yhtä aikaa kuollut ja hengissä. Itse luen parastaikaa Yrjö Koskisen Nuijasotaa vuodelta 1877. Aivan mahtavan mielenkiintoinen teos ja kokemus.
VastaaPoistaTuota Stevensin runon suomennusta ihaillessani mietin, että antaako runsas minä-sanojen käyttö alkuperäisestä oikean kuvan? Englannissahan se kuuluu asiaan, suomessa se on valinta.
No, kokeillaan:
Vertaan pituuttani
korkean puun pituuteen
ja näen itseni paljon isommaksi,
sillä minä yllän aurinkoon asti
silmälläni,
ja meren rantaan
korvallani. Silti ei mieleeni ole tapa
jolla muurahaiset kävelevät
minun varjoni poikki.
Puun mahtia
VastaaPoistamaan puhtia
I.
Jopp. Kångo joo.. Åland på finska.
VastaaPoistaIikka