Sivun näyttöjä yhteensä

17. lokakuuta 2015

Yksikin ajatus



Jospa tiedot suomalaisten lukutaidon nopeasta huonontumisesta on tulkittu väärin? Entä jos tiedot lehtien ja kirjojen vajoamisesta pysyvään epäsuosioon on käsitetty virheellisesti?

Sellaisetkin tekijät kuin Sanoma Oy ja Alma ja Yle nyyhkyttävät kyvyttömyyttään ansaita rahaa verkkoversioistaan. Syksy tulee. Pakkanen kiristyy. Pupu siellä metsässä näkee nälkää.

Julkistan tiedon. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon saa lähettää pankkitililleni.

Lukutaito ei ole katoamassa. Se on muuttunut.

On virhe lähettää ”Tämän runon haluaisin kuulla” –ohjelmaa radiosta. Sitä on liian vaikea löytää sieltä maailman melusta. Myös verkosta sitä joutuu etsimään, eikä sen löytäminen sittenkään riitä.

YouTube on väline. Google on tulevaisuus.

Juuri esittelemäni Robert Desnos’n rakkauden runo löytyi heti, ja toteutus miellytti aivan tavattomasti. Studiossa hyvällä puheäänellä luettuun runoon oli liitetty henkilöauton kojelaudan kameralla otettua videota. Maantietä siinä ajettiin ja aurinko alkoi nousta. Kiitettävä elokuvallinen ratkaisu!

Vieläkin parempia ovat suurimmat klassikot. Guillaume Apollinairen tekstejä käytetään YouTubessa jopa kielen opetukseen. Mutta ajatus on mainio ja toteutus kelpaa. Joku – näyttelijä – lukee runon, ja teksti vierii hitaasti kuvassa.

Espanjassa on tehty sama Lorcalle. Välittömästi löytyi laajoja runokokoelmia ääneen luettuina, ja kuva näytti tekstiä.

Joku humalainen sanoi kerran, että espanja ja etenkin Lorcan espanja on niin kaunista, että siitä nauttii, vaikkei ymmärrä sanaakaan. Miten totta.

Osaan kuvitella YouTubeen kelpaavia ratkaisuja, joissa sisällysluettelon, hakemiston ja kommenttien ongelma on ratkaistu. Sekään ei ole vaikeaa, että vieraskielisiin teksteihin saisi sanaston alle. iPadissa tekstin alta löytyy sekä sanakirja että Wikipedia. Se ei ole pieni hyöty vaikeaa tekstiä lukiessa.

Suomi näyttää heikolta. Eino Leino on tässäkin Loirin turmelema. Koska tiedän lukijoiden tunteet, sanon varovasti ja kautta rantain, että nuo Loirin laulut ovat ehkä pikemmin Loiria kuin Leinoa, ja kiirehdin lisäämään, että esimerkiksi Leevi Madetoja oli erinomainen säveltäjä. Muutamat Leinon tekstit ovat tulleet hyvin tutuiksi kuorolauluina ja haluaisin väittää, että nämä pohjoisen pojat, runoilija ja säveltäjä, ovat ymmärtäneet pohjoisia tuntoja hyvin.

Lukijoiden raivon uhalla: kolmaskin pohjoisen poika, Koskenniemi, soi kauniisti musiikkina. Jopa ”Lakeus” on nautinto Kilpisen säveltämänä ja hyvin laulettuna. Ja on viides pohjoisen poika, vähän näitä etelämpää, joka osoitti kerran toisensa jälkeen hyvää tekstin tajua, kunnes eräs jääkäri tappoi hänet: Toivo Kuula. Hän siis oli myös yksinlaulujen säveltäjänä verraton.

Mutta kuunnelkaa kuulkaa tämän jutun kuvassa näkyvä Lindsayn ”Kongo” Jyrinkosken esittämänä. Ellette viitsi nähdä verkko-osoitetta, hakekaa vain YouTubesta Jyrinkoski. Siellä se on, ja jokin Jylhän sotarunokin.

Otava häpeää Jyrinkoskella teettämiään äänityksiä niin kauheasti, ettei niistä ole hiiskahdettukaan vuosikymmeniin. Olen tietävinäni, että siellä on jossain kellarissa Jyrinkosken ääneen lukemana – koko Kalevala.

En ehkä tässä Korinjyskeä mainostaisi, mutta tapaan jatkuvasti syvähenkiseen elämään oppineita ihmisiä, joille tuo Jyrinkosken Kongo on koulun juhlasalissa kuultuna ollut elämää muuttava kokemus.

Kukaties on viisainta tunnustaa. Olen yksi heistä.

Leinon Räikkö Räähkä ei uponnut niin syvälle, vaikka kyllä se hieno oli.

Viimeisen kerran tapasin Jyrinkosken junassa. Sanoin askeleitani kiirehtien: terveterve. Lausuja pysäytti minut katseellaan ja oikaisi kuin opettaja äänellään, joka oli kuin sellon ja bassoviulun välimuoto: ”Ei mitään terveterve, vaan terve – terve!”

Tuo Lindsayn runo on rasistinen siksi että se on julkaistu sata vuotta sitten. Rasismin vuoksi se on poistettu kaikista antologioista. Tekstiä on vaikea löytää mutta eri mahdoton. Suomenkielisen tekstin löysin Jyrinkosken ohjelmistoa esittelevästä antologiasta (Runomuistelmat. WeilinGöös), joka oli kirjastossa ainakin ennen. Joku tutkielman tekijä saisi siitä helposti käsityksen, mikä upposi yleisöön aikojen alussa. Lindsay:

 

”Käykää varovasti, käykää varovasti,

tai Mambo-Sambo, jumala Kongon

ja kaikki toiset

jumalat Kongon,

Mambo-Sambo teidät lumoaa,

käykää varovasti, käykää varovasti,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei,

BUUM.”

(Oi harvinaista juhlaa, oi juhlaa korkeaa,

joka tuikeat poppamiehet hymyilemään saa.)

21 kommenttia:

  1. Epäilen että Yrjö Jyrinkoski nousee vielä kuolleista Otavan kellarista, jos nyt lp-levyt siellä ovat.
    Muistelmateos oli ainakin äskettäin Porvoon kirjastossa, oikein hyllyssä pitävät.
    Pitäisi saada Suomeen lisää kiertäviä trubaduureja niin kuin Isoviulu-Makkonen.
    Niin moni osaisi, mutta ei viitsi vaivautua.

    VastaaPoista
  2. Mitä tulee runojen lukemiseen ääneen, se on taito. Täytyy kovin treenata, ettei mene yli eikä ali.
    Ja artikulointi on tärkeää. Samaa harjoittelevat poliitikotkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhetaidon pitäisi olla aina ja kaikkialla täysin toissijaista sisältöön nähden.

      Poista
    2. Niin. Noh.. Ainakin rinkan sisältöön nähden.

      - Lienen joutuva.

      - On oleva.

      Tai ainakin olevissa.

      Futuurillisempi.

      Ei ny kaikkea aina ekalla paitti parhaat lapset ja saunat.

      Poista
  3. Erkki Melartinin lauluja Koskenniemen runoihin sietää myös kuunnella. Aika vähän lienee levyllä, mutta Jaakko Kortekangas ja Ilkka Paananen ovat levyttäneet.

    VastaaPoista
  4. Runojen lukeminen hyvin on vaikea tehtävä ja vaati erityistä lahjakkuutta. Olen kuullut paljon radionäytelmiä ja runoja viroksi. Sanotaan näin että noin joka kymmenes näyttelijä on todella osanut sen työn ja noin kolmasosa ammattilaisista näyttelijöistä ovat olleet tosi huonoja. Olen kuunellut myös suomalaisia radiokirjoja -proosaa enimmäkseen. Suomalaiset ovat tosi hyviä tässä touhussa. Kuunelkaa niitä enemmän. Ehkä se on teillä veressä Kalevalan ajoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Veli



      Vieraile kernaasti. Olen varannut Sinulle Pohjanmaan puutyö Oy:n keinutuolin. Mallin ovat nimenneetkin, jääköön yllätykseksi.

      120 kilogrrammaa on - olen kuullut - Bolshoi-teatterin lapsitähdeksi pyrkivän miehen vähimmäispainoraja. Tiedämme hyvin miksi; Venäjällä kaikki on suurempaa.

      Ajatuksissani on viimeaikoina ollut usein maailman harvinaisin ihminen. Hän oli kosmonautti. Voi varmasti kutsua häntä kaikkien avaruusmiesten avaruusmieheksi. Tiedäthän? Mir.

      Työni pääosin tehneenä kaipaan kotiani ja lepoa.

      Jaettu kauneus

      Delad skönhet

      Kutsu pysyy. Ystäväsi Suomessa

      Oliver M. I. Hollænder

      Poista
  5. Hienoa että runoutta tuodaan näin esiin.
    Vihjeet ja linkit tervetulleita, kiitos.

    VastaaPoista
  6. Aina ystävällinen Antti Alanen sanoi että hän piti radio-ohjelmasta "Tämän runon haluaisin kuulla". Pidin minäkin siitä, vaikka en - muistaakseni - koskaan sitä kuunnellut. Luen runoja jonkin verran, en paljon, mutta riittävästi. Tai liikaa. (Se on melkein sama asia.) Minusta olisi jännää jos Radiosta tulisi ohjelma "Tätä runoa et halua kuulla". - Varmaan meitsikin virittäisi korvalehtensä hörö-asentoon että kuulisi. mitä on menettänyt. (Eli jäänyt Paitsi.)

    Harva nykyihminen nykysisin osaa englantia (pois luettuna englantilaiset. ja austraalialaiset)... niin siitä huolimatta tämäkin on nättiä. Ja kieli, se on suussa:

    onneksi Loiri ei tätä lausu, edes unkariksi

    VastaaPoista
  7. Googlen kielenkääntämössäkin on hyviä lausujia, kuten tämä ruotsalaisrouva.

    Monessakohan oppikoulun liikuntasalissa Jyrinkoski ei keskeyttänyt lausuntaansa ja sanonut, että missään muualla hänen esitystään ei ole häiritty näin törkeästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ovat epäilleet, että Jyrinkoski peitti unohduksensa muka siihen, että häntä olisi häiritty.

      Kuinka monessa koulussa rehtori on sitten rangaissut täysin syyttömiä?

      Poista
  8. Kuolen onnellisena, jos en näe enää yhtään juttua tai lööppiä Loirista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä olen eri mieltä monien kanssa mutta tästä asiasta olen samaa.

      Poista
  9. Runoilija itse runojensa lukijana on harvoin onnistunut ratkaisu. Yritin joskus kuunnella Sarkiaa ja Viitaa huh huh.
    Mutta onko kenelläkään muunlaisia kokemuksia?

    Muistan hyvin tuon Y Jyrinkosken esityksen. Kun hän hiljensi äänensä kuiskaukseksi se kuului voimistelusalin peränurkkaankin.

    VastaaPoista
  10. Huh, se Jyrinkosken Kongo oli vajottaa transsiin - vaikka naurattikin. Kun sitten vielä kuunteli hienotunnelmaisen Resnos´n rakkauden runon, oli lähdettävä ulos syyskuulaaseen ilmaan!

    Oppikoulun toisella luokalla minulla oli äidinkielen opettaja, joka oli myös lausuja, ja hän alkoi jostain syystä harjoittaa minua kotonansa lausunnassa. Kun sitten raittiuskilpakirjoituksissa en voittanutkaan, - Turmiolan Tommi ei ollut mitenkään tuttu teema - hän antoi minulle "lohdutuspalkintona" Eino Leinon nahkaselkäisen Helkavirret, ilmeisesti ylimääräisen oman kirjansa. Olin kai hänen lellikkinsä. Räikkö Räähkä oli minusta paras ja esitinkin sitä runoa jossain, vaikkei se varmaan tyttösen suuhun oikein sopinutkaan. Minusta se oli niin voimakas runo.

    Loiri/Leino-innostusta en ole koskaan ymmärtänyt, mutta joissakin nuoruuden lauluissansa hän veti komeasti. EG

    VastaaPoista
  11. Vielä täytyy jatkaa. Ihmettelen tuota Jyrinkoski-ilmiötä kouluissa. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni koulussa, mutta ei hän minun kohdalleni koskaan osunut! Joten olipa hyvä kuulla näin.

    Ja Googlesta, kyllä se vetää puoleensa kaikissa yhteyksissä. Ei keittokirjojakaan enää viitsi avata, pois ne voisi heittää. Jos jotenkin täytyy terästäytyä tavanomaista enemmän, silmäilen reseptejä kirjoittamistani sinisistä vihoista, joita on toista kymmentä, sitten luen kymmenkunta nettireseptiä samasta aiheesta, mielellään muutaman Ruotsin puoleltakin, niistä muodostan päässäni jonkinlaisen keskiarvon, jota vielä tuunaan vähän terveellisemmäksi ja sitten vain kokeilemaan, vähän läpättävin sydämin, jos on tulossa vieraita. Ihan turhaan, yleensä se onnistuu jotenkin. EG

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikesta - runoista
    MiLa

    VastaaPoista
  13. En ole paljonkaan seurannut, mutta Loiriin kohdistuva kaikenkattava jumalointi on kyllä viime aikoina pistänyt silmään. En oikein ymmärrä sitä. Nuorempana ja voimissaan lienee kumppaninsa Pasasen tavoin ollut aika tyly sälli kanssaihmisilleen, etenkin huonompina pitämilleen. Sellainen eetos (tai pikemminkin sen puute) mielestäni rikkoo hänen Leino-tulkintojensa uskottavuuden ja saa hänet näyttämään jonkinlaiselta falskilta koiraspuoliselta "Pasionarialta" kaikkine pinnistettyine naamanviäntelyineen.

    VastaaPoista
  14. Loiria voi syyttää Leinon turmelemisesta, mutta älkäämme unohtako Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin panosta tässä hirmuteossa. Kaj Chydenius on jo vuosikymmenet ansioitunut runojen häpäisemisessä, vaikka joku vosi peräti väittää tietyissä tapauksissa sävelettämisen tuovan jopa lisäarvoa, ainakin sentimentaalisuuteen taipuvaisille ihmispoloille. Saattaa olla että siteeraan Juice Leskistä pahasti väärin, mutta muistaakseni hänen mielestään Leino joutikin korvamadoiksi, mutta sinä päivånä kun joku kajoaa Viitaan, hän ei vastaa teoistaan. - ja vielä tunnustus: olen herauttanut vuolaan itkun Hietasen sävelettämälle ja Wesslinin sovittamalle Leinon runolle Tulkaa kotiin.

    VastaaPoista
  15. Espanjan kieli on kyllä kaunista. Hyllyssäni on Chilestä lahjaksi saamani Nicanor Parran "Obras completas I ", jota olen lukenut kansalaisopiston vähäisellä espanjallani. Ihan nautittavaa sointuvaa kieltä.

    Nicanor taisi hiljattain täyttää jo sata vuotta. Hän on muuten myös teorettiisen fysiikan tohtori ja opettanut yliopistossa fysiikkaa.

    VastaaPoista