Sivun näyttöjä yhteensä

21. lokakuuta 2015

Kirje kuolleelle lokakuussa 2015

 
 
Hyvä Jac. Ahrenberg!
Pidän salaisuutena tämän uuden viestintäteknologian yksityiskohdat. En ole nähnyt asiasta mainintoja kilpailevassa mediassa eli tämän blogin ulkopuolella. Nykyisin on vielä joukko ihmisiä, jotka jopa luulevat, että täällä maan päällä kerran kuolleet ja kuopatut ovat pysyvästi poissa. Mutta olihan heitä Teidänkin aikananne, kun monimuotoinen uskonnottomuus oli tullut muotiin, etenkin pappispiireissä.
Kun te suvaitsitte kuolla, lokakuussa 1914, yleinen arvio oli, että yhteisen isänmaamme Venäjän ja kahden saksaa puhuvan suurvallan kiivaalta vaikuttanut kahakka olisi päättymässä aivan lähipäivinä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sota kävi yhä verisemmäksi ja se jatkui neljä vuotta ja kuukauden.
Olen pahoillani, että panen Teidät hätkähtämään siellä tuonpuoleisuudessanne, mutta Saksa siis kärsi sodassa pahan tappion ja sen lisäksi nöyryytyksen, jonka välttämiseksi siellä oli alun perin tartuttu aseisiin. Rannaton Venäjä, äärettömine voimavaroineen, koki vallankumouksen. Ennen pitkää koko keisariperhe oli surmattu ja maassa voitti ajattelutapa, joka oli omaksunut kaiken järjen vastaisesti Pariisin 1871 levottomuuksista nimen ”kommunismi” tai siihen liittyen ”sosialismi”, vaikkei tuohon rinnastukseen ollut asiallista aihetta.
Olen selvillä siitä, että mielestänne laajemmat historian tiedot eivät olleet herrasmiehelle tarpeen, vaikka koulumestarit kaipasivat sellaisia. Jos satutte kuitenkin muistamaan tuon historian vaiheen, voisi sanoa, että Venäjällä nousi uudelleen tataarien valta kaikessa julmuudessaan. Ilmaus on vertauskuvallinen. Kiihkein tataari oli tällä kertaa gruusialainen.
Tämän yhteydenoton aihe on luonnollisesti julkaisemanne teossarja ”Människor som jag känt”.  Moniosaisuudesta ja tietystä monipuolisuudesta huolimatta nuo kirjat unohtuivat pian ilmestymisensä jälkeen, vaikka niissä kerrotaan kiinnostavista henkilöistä. Itse hain lähempiä tietoja Akianderista, jonka teossarja on niin mielenkiintoinen, vaikka sen otsikko viittaa hengellisiin liikkeisiin Suomessa. Siinähän on vaikka mitä, toinen toistaan kummallisempia asioita, muun muassa Kauhavan lasitehtaasta, jonka perustajalla oli viisi vaimoa samanaikaisesti. Tietenkään tehtaasta ja vaimoista ei tullut mitään.
Silminnäkijän kuvauksenne Hampus Furuhjelmista kiinnitti huomioni. Suomalaisilla aatelismiehillä oli tunnetusti hyvinkin merkillisiä vaiheita heidän palvellessaan keisaria sotilas- tai siviilitehtävissä. Furuhjelmin olin pannut kauan sitten merkille, koska harva Suomessa syntynyt on kuitenkaan toiminut Alaskan kuvernöörinä ja järjestellyt kauppoja San Franciscossa ja käynyt sotaa sekä Kiinaa että Japania vastaan 1800-luvun lopulla ja murheen merkeissä 1900-luvun alussa.
Furuhjelmin nimen saattaa nykyisin muistaa joku, koska heillä oli Urjalassa kuvitteellisen Pentinkulman lähettyvillä Honkolan kartano, joka ulkoiset piirteet lainautuivat paljon myöhemmin eli minun elinaikanani erittäin tunnetuksi tulleeseen kolmiosaiseen romaaniin.
Mahdollisesti Teidän romaaninne ja kirjoitelmanne saatteli unohdukseen se tosiseikka, että satuitte olemaan väärässä ja väärällä asialla jokseenkin kaikessa.
Vaikka arkkitehtina suunnittelemianne rakennuksia, kuten Helsingin Normaalilyseo, on edelleen käytössä, tyly tuomionne kansallisromantiikasta ja näistä Eliel Saarisista ja jugendista ei saanut kannatusta. Heidän talonsa ja työnsä tunnetaan, teidän ei.
Se oli harvinaista kauaskatseisuutta, että kirjoitelmissanne mainitaan arvovaltaisena näkijänä ranskalainen Gobineau, ”tieteellisen” rasismin uranuurtaja.
Tekin mainitsette, että teillä kotona Viipurin seudulla maatilan sortuminen talonpojan käsiin, varsinkin Karjalan suomen kaltaista kieltä käyttävän, merkitsi välitöntä tuhoa. Talonpojilla erikseen ja suomenkielisillä yleensä ei ollut sitä rotuominaisuutta, sitä neroa, jolla valtiolaitoksia luodaan.
Näin sadan vuoden kuluttua ja Suomen enimmäkseen suomenkielisen tasavallan viettäessä kohta tasavuosijuhlaa voi jo sanoa, että tuokin arvionne oli virheellinen.
Sitä vastoin tänäkin päivänä voisi löytyä joku harva ihminen, joka on kanssanne samaa mieltä siitä, että raha ja menestys eivät auta. Ellei ihmisellä ole perinnöllistä sivistystä, sen näkee viimeistän tambuurissa tai joka tapauksessa saliin asteltaessa. Sivistys, kuten muutkin hankitut ominaisuudet, periytyvät. Sivistyksen puute periytyy mielestänne myös.
Siten lukija tuntee myötätuntoa kuullessaan, miten ikävästi saksaa äidinkielenään käyttäneet puhuvat teillä siellä Viipurissa. Kuten sekin rouva, Julius Krohnin äiti tai mummu, miten se nyt meni. Mutta saksa on siis parempien ihmisten kieli ja ne, jotka pitivät rakasta ruotsia äidinkielenään, saavat luvan odottaa suunvuoroa, ja odotus voi osoittautua pitkäksi.
Tuossa yhteydessä jää miettimään, miten kielten ja kansojen arvojärjestyksessä sijoittui sitten Venäjä. Teille asia ei ollut ajankohtainen, koska paremmissa piireissä Venäjällä puhuttiin saksaa tai ranskaa tai merenkulkijoiden ja viljakauppiaiden piireissä englantia.
Koska tämä kirje menee julkisuuteen, sietänee lisätä, että kirjojenne suomenkielisiä laitoksia kyllä löytää tätä nykyä, jos ketä kiinnostaa. Niitä on sähkökirjoina ja mitä sellaiset kirjat ovat, sen selittäminen on tässä yhteydessä liian monimutkaista.
Toivotan teille, kunnioitettu herra, ikuisuutta samassa muistittomuuden ja tuonpuoleisuuden tilassa, jota osoititte jo maan päälle eläessänne, kuten kirjoituksistannekin käy ilmi. – Ja niitä Viipurinlahden kartanoita ei muuten ole enää olemassa eikä moni niitä kaipaa.
 

25 kommenttia:

  1. Suurella hauskutuksella, arvoisa lakitieteiden professori, olen lukenut Jac. Ahrenbergin kirjoitelman taide-maalari Albert Edelfeltistä kirjassansa "Människor jag har känt" (tredje delen). Erityisen huvittavainen on se kertomus jossa kirjoittaja ja arvon taiteilija siirtyvät huvitteleimaan Pietarin-reissunsa aikana syrjäiseen majataloon, tilaavat siellä huoneiston ja pöydän koreaksi ynnä mustalais-orkesterin lukuisine jäsenineen. Tästä spelistä kerrotaan sitten lukuisia kohtauksia.

    Jos toki lieneekin Ahrenbergin näkemyksissä aikalaisen vikaa, on niissä myös tarkasti nähtyä havainnoitsemista, jossa myöskin humorilla on salavihkainen osansa.

    Kyseinen teos on nähtävänä ositteesta https://archive.org/details/mnniskorsomjagk00unkngoog

    Kunnioittaen, Teidän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset bloginpitäjälle aihevalinnasta ja kiitokset Eero Rauniolle ylläolevasta linkistä, johon tuskin olisin sattumalta törmännyt. Jo tarina Leenasta oli koskettava. Loputkin niistä on luettava. Kuvaus maailmasta, jota ei enää ole.
      Pekka Tammi

      Poista
  2. Sävy oli varsin ilkeä, joskin hauska!

    Kun emme voi tietää, miten jälkimaailma meitäkin arvostelee, jättäkäämme herra Ahrenberg armeliaan unohduksen huomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälimaailma tulee pitämään suurinta osaa touhotuksestamme vähittäänkin naurettavana.

      Poista
  3. Hautausmaat ovat täynnä suuria ajattelijoita joiden puolesta on turvallista ajatella, sillä he eivät nouse heristelemään etusormeaan. Sen sijaan jos pyrkisi ajattelemaan elävien ajattelijoiden puolesta esittämällä kokeilunhaluiselle hallitukselle järjestettäväksi Omistajankieli - nimisen seminaarisarjan, niin voisi saada näpeilleen.

    VastaaPoista
  4. Sangen kunnioitettava Hra Kemppinen

    Olen syvästi liikuttunut, että joku ihmiskuntaan kuuluva luo katseensa kädenjälkiini, joita jätin poistuttuani maallisesta olomuodostani. Kuten ystävällisesti annatte ymmärtää, sanani, jotka synnytin jo puolikuolleen teossarjani kellertyneille lehdille, ovat nekin viruneet sammuneita ja melkein kuolleina ajanlaskunne mukaan jo kauan kärsivinä ja kituneina. Olen erittäin kiitollinen, että annatte niille nyt lopullisen kuoliniskun. Sitä ne ovat odottaneet, ja ovat nyt vapauduttuaan ja päämäärään päästyään erittäin helpottuneita. Ja henkeni, joka on ne synnyttänyt, iloitsee niiden puolesta.

    Tätä riemuntunnetta pääsee kokemaan vain hyvin harvat meidän, kuolleiden, joukosta. Meitä on täällä paljon. Enemmän kuin millään pystytte edes kuvittelemaan. Ja vain hyvin harva meistä pystyy enää muistamaan mitään menneestä olomuodostamme, jolloin kuvittelemme olevamme jotenkin tärkeitä. Jos ei muuten, niin ainakin itsellemme olimme olevinamme suorastaan korvaamattomia.

    Jos jotain haluaisin sanoa teille, jotka vielä kuka milläkin tavoin haluatte pitää yhteyttä meihin, kuolleisiin, niin sanoisin, että täällä, kuolemanlaaksossa, oleminen on ikään kuin kaikkien toiveiden toteutumista. Täällä kaikki on vihdoinkin tasa-arvoista. Kukaan meistä ei ole parempi eikä huonompi toista. Olemme saavuttaneet ikuisen rauhan, lepotilan, josta, voin luvata, tekin kaikki, ns. elävät, pääsette vuorollanne nauttimaan. Sitä odotellesanne , voitte olla varmoja, että teette millaisia kupruja tahansa elämässänne, hyviä tai huonoja. Ne kaikki tasaantuvat täällä. Joten kenenkään ei tarvitse olla huolissaan.

    Ystävällisin terveisin
    Jac. Ahrenberg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään tähän armolliseen vastaukseen vielä Schubertin säveliä loppusoitoksi eli laulu " Ruh in Frieden alle Seelen..."

      Poista
  5. Mainio kokonaisuus, Kemppi!
    Näitä, vastaavan kaltaisia jälkiviisasteluita lukisi mieluusti jatkossakin, kun viimeisinä aikoina ovat pohdiskelut mielestäni menneet turhan "kiinalaisiksi". Jopa harvalukuinen kommentointi, puhumattakaan omasta poissaolostani palstalla, ovat tästä seikasta selkeänä osoituksena. "Putinisti- trolleja" ei ole ikävä, vaan vanhaa kunnon virkeän vaarin velmuilua. Pistän vielä piruuttani pohdittavaksi aiheen: Missä oltaisiin ja miten nyt suu pantaisiin, jos kovasti kunnioitettu, isokätinen lentopalloilijamme olisi samassa yhteydessä, kun hän purki YYA- sopimuksen myös liittänyt isäinmaamme tähän Pohjois- Atlantin Puolustusliittoon? Taidatkos sitä arvailla, Kemppi?
    Lukevin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. . . . pekka s-to astui paskaan hyvin aloitetun matkansa lopuksi.

      Poista
    2. Höpö,höpö! Äitis astu paskaan, kun sinut sai. Yrittäisit mieluummin pohtia asettamaani ajatusleikkiä! Oletan, että Natoon liittyminen juuri niinä aikoina, kera Balttian maiden, olisi ollut täysin mahdollista. (en toki itse sitä olisi toivonut!) Katsotaan josko Isäntämme aihetta kommentoisi.
      mr:n kielenkäyttöä paheksuen pekka s-to.

      Poista
  6. Jokainen ihminen on oman aikakautensa vanki. Paremmintietäminen vaikuttaa olevan yleisin ja suosituin tietämisen muoto. Erityisesti eduskunnassa paremmintietäminen kuuluu demokraattisen keskustelun tiukkaan ytimeen. Ei tarvita taustatietoa eikä asioitten punnitsemista, ei eettisen kysymyksen esittämistä tai sattuman huomioonottamista. Riittää, että asiat ovat niin kuin minä ne olen kertonut. Hämmästelen miten nopeasti kansankoulunopettaja muuttuu paremmintietäjäksi heti voitokkaan vaaliyön jälkeen – myös talouspolitiikassa.

    Mutta onko meillä vaihtoehtoja? Hallitus sanoo, ettei ole ja oppositio huutokuorossa kiekuu: Me tiedämme paremmin! Joskus tulevaisuudessa hakukone tekee älykkään haun siten, että Jeesus, Muhammed, Ahrenberg ja de Gobineau kuittaavat kommenteillaan kaikkien sanatietäjien uhmakkaan populistiset historian tulkinnat. Ei voi olla jatkuvasti niin, että paras retoreetikko maan perii ja muille jäävät vain akanat.

    Mitä tulee rautatieaseman julkisivukilpailuun. Onneksi Eliel Saarinen huomasi itsekin aikakauden ajaneen ohi omasta suunnitelmastaan ennenkuin muste ehti kuivua piirustuksen signeerauksessa. Kansallisromanttista rautatieasemaa ei koskaan rakennettu Helsinkiin. Vain kiviukot jäivät ihmettelemään, mihin nyt mennään.

    Kirjoituksen merkittävin kysymys liittyy hankittujen ominaisuuksien periytymiseen. Hankitut ominaisuudet voivat olla myös huonoja ominaisuuksia. Sivistys ja lukeneisuus eivät siis välttämättä lisäisi vain hyvien ominaisuuksien periytymistä. Mietin, onko parinmuodostus, jota avioliitoksikin jotkut nimittävät, kaikkien rasismien äiti - ja kohtu. Mitä sanoo Darwin? Odotan seuraavaa hakukonetta.

    Hei isoisomummu, Kemppinen kertoo nyt sinusta Ahrenbergin suulla. Voiko tästä seurata mitään hyvää? Ainakin näytät kääntyneen haudassasi, koska kivipaasi on mennyt vinoon. Pitänee tilata kiviliike oikaisemaan se. Eikös vain.

    VastaaPoista
  7. Ei pahaa kuolleista. Hieno kirjoitus, mutta onko silti sopivaa mennä irvailemaan vainajalle?

    Se kyllä on mielenkiintoista, millainen modernismin ja konservatiivisuuden sekoitus on kyseessä: äärimmäinen konservatiivisuus perustellaan länsimaisen tieteen ehdotonta kärkeä edustaneilla argumenteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typerykset ne vaan irvailee.

      Poista
  8. Ahrenbergin kirjasarjan nimestä tulee aina mieleen toinen huomattava eläkerrallinen teos, Sigfrid Sireniuksen "Ihmisiä joilta sain".

    VastaaPoista
  9. Kääntöpuoli päivän blogin herrasmiehen elämässä oli kuitenkin, että hän oli eräänlainen rakennussuojelun uranuurtaja ja ensimmäisiä Engelin esille nostajia (ja se nykyisin Postimuseona toimiva uusengeliläinen vanha postikonttori on aika herttainen). Eikä varmaankaan olisi antanut rakentaa graniittista pankkipalatsia torin kulmaan.

    VastaaPoista
  10. Katson juuri YLE-n dokumenttia jazidi naisista ja lapsista nuorten arabimiesten käsissä. Onpas ärsyttävää miettiä ketää Länsi-Euroopan Merkelit oikeasti Eurooppaan tuovat. Ajattelettekö todella, että ne jotka Suomeen tai Saksaan tulevat ovat oleellisesti toiset kuin nämä sadistit ISIS-en rivissä? Millä perusteella voitte näin ajatella? Tästä haluaisin nyt tietää kuinka monta jazidi naista ja lasta on tänä vuonna Suomeen tullut, ja kuinka monta nuorta sunniitti miestä? Kun mä katson dokumentin sadisteja ja ylivoimaisesti suurinta osaa Balkanilla Eurooppaan tunkeilevista - en näe eroa. Heikoimmat raiskattaan ja tapetaan ja ryöstetään, ja Merkelien koko energia menee nuorten vauraiden arabimiesten palvelemiseen. Kyllä olen vihainen tälle paskalle ja sille perversille Euroopan moraalille jonka tuloksena autetaan VAIN VAHVOJA. Tämä on oikeasti Hitlerin henki, ei vähemmän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Irlannista meni nälkää pakoon Amerikkaan ihmisiä ja Suomessa pohojanmaalta niin enemmistö menijöistä taisi olla miehiä. Köyhät sairaat jne eivät jaksaneet tai annettu mennä.

      Kohdemaassa jenkeissä näistä tehtiin esimerkkejä roskaväestä ja olivat rasistien kohteena.

      Ihan kuin tänään eräät..

      -M peilinä

      Poista
    2. Niin, ja nyt kerro milloin se oli näin? Elikkä sä siis puolustat sitä että köyhäät, sairaat ja "jne" kuolekoon, koska näin on aina ollut ja pitää yhä olla 21. vuosisadalla. Ja nyky Saksan (eikös ole iroonista) ja Skandinavian pitää seurata teoriaa, että se 'jne' kuolee. Just sellainen käsitys ihmisistä on natsimainen, rasistinen ja sen leksikaan kuuluu sana "untermench". Just sellaista käsitystä ihmisten auttamisesta mä vihaankin

      Poista
    3. Jees, siellä Ameriikassahan pantiin suomipojille heti pöytä koreaksi ihmisruokaa, ei mitään koiranruokaa, ja annettiin asunnot pehmein patjoin ja talvivaatteet ja taskurahaakin sen verran, että pärjäsi siihen asti, kunnes sai ikuisen oleskeluluvan ja alkoi nostaa Ameriikan sossusta tonnin parin salarya loppuikänsä ilman työhönpatisteluja, korkeintaan kielitunneille kauniisti pyydettiin, ja jos tarvitsi mania vielä johonkin, esim. silmälaseihin, hammashoitoon, halalpaistiin, autoon tai lomamatkaan kotimaahan, niin Ameriikan sossussa oli sellainen momentti kuin tarveharkintainen tuki, josta taaloja piisasi, eikä kukaan perään kysellyt. Kyllä suomipoikien kelpasi Ameriikassa porskutella ja uskontoaan harjoittaa!!

      Vähintä mitä voimme tehdä, on tarjota vastaavat edut tännekin tulijoille. Työhön he kuulemma tulevat, mutta eihän meikäläiseen kulttuuriin kuulu teettää töitä vierailla, herra jumala sentään, vähän tapoja ja kohtuutta!!!

      Poista
    4. Kuten emme muista oli Ruotsissa vain muutama harva töissä, asumassa ja vaurastumassa. Heistäkään ei ollut juuri mihinkään, mokomista moukista. Fyi fan. Dom bara dricker brännvin och så blir det alldeles för ofta svårigheter med puuko. Finnjävlar. The Slussen Square guerilla warfare experts.

      Poista
  11. Sir Christofer Wrenin kuvakin virnuilee itsekseen Wikipediassa. Juttu kulki blogistiprofessorilta (blogistiikan professorilta?) kuin juoppo pappi jäällä, potkukelkalla.

    Helsingin Sanomien palkinto hmm... Soisin olevan sellaisen palkinnon jonka mukana ojennettaisiin asianmukaiset lierihattu ja kannukset. Vaikken sellaista palkintoa tavoittelisi näkisin mieluusti sellaisia sheriffejä. Nytpä on kaikkea pikkusta plikkaa ja meikkejä, vaatteita, elämäntapalaihduttajia ja kuntohulluja. Narsismia ja hedonismia.

    Kuulitõukaja ottaa iisisti vaan. Ryhdypä toimeen ja tarkasta onnistuneet onnelliset seikat. Olisiko musta mies esimiehenä ongelma Sinulle? En suostu uskomaan että olisi. Rähjääminen ja sotiminen on hyvin suosittua umpiköyhien harventamisessa kaikkialla uskontokunnan periaatteisiin vedoten. Vauraammissa piireissä osataan tämä ymmärtää. Jenkeillä työt tekevät latinot. Meillä rakennustyö on salaperäisten eteläisten virkaveljien miehittämä ja hyvä niin koska äijiä vähän väsyttäis ja lapaa juilis ja laiskottais.

    Missä rasismin syy? Sanotaan se suoraan, tänne emme tahdo Achmed the Dead terroristia. Elävänä kiinni se ketale ja Linnanmäelle myymään hattaroita! Iiiso blondi tyttökaveri vahtii sitten! Kyllä kuulkaa on niin että ei possahtelut ole päällimmäisenä mielessä sitten enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilanterin kyökkipsykologiikkaa täydennän Valtakunnanrasistin sanoin:

      "Tarvitaan paljon lisää maahanmuuttajia rakentamaan asuntoja maahanmuuttajille, joita tulee paljon lisää. Katsotaanpa, kuinka käy. Arvelen, että jatkossakin virolainen rakennusmies rakentaa, turvapaikanhakija hoitaa asumisen, ja suomalainen veronmaksaja maksaa."

      Poista
    2. Arvelkoon mitä arvelee jotain arvellakseen. Väestön ikärakenteen graafi puhuu totista kieltä.

      Muuten olen sillä kannalla vahvasti että maassa maan lakien mukaan.

      Rakentavia päämääriä tulisi asettaa näytteille. Kuinka muuten saada toiveikkuutta lisää?

      Rasismi ei rakenna.

      Poista
    3. Mutta rasisti rakentaa. Olen ollut monella rakennustyömaalla ja missään ei ole niin paljon umpitolloa, ahdasmielistä, oppimatonta, jyrkkäkantaista ja tyhmänsitkeää väkeä kuin rakennuksilla. Puhun tosin vain suomalaisista rakennusmiehistä, virolaiset vaikuttavat fiksummilta.

      Poista
    4. Virossa ammattitaidot siirtyvät suvun sisäisenä vaurautena, useat. Peltikaton laskeminen vaikkapa. Työmarkkinoilla haahuillaan kädet taskussa eikä mitään ostettavaa näytä oikein olevan, maanrakennusala kipuilee kun ei panostajia riitä. Voihan suonkin paaluttaa, kas älyä, kas aivoja.

      Rakennusliitto teki viisaan päätöksen kun lemppasi poliittiset tunnukset yli laidan.

      Poista