Kommentti antaa aiheen palata luentoesimerkkiin.
Tekijänoikeus ja muu IPR ei ole vaikeaa, mutta se on kohdittain aika
monimutkaista. Alan oppiminen ei edellytä tavallisesta poikkeavia kykyjä.
Vaivaa se vaatii.
Sopivia vertauskohtia löytyy. Esimerkiksi vero-oikeus tai
eläkelainsäädäntö. Luonnontieteistä löytyy vastakkaisia esimerkkejä. Minulle on
vakuutettu, että korkeakoulumatematiikan oppii, jos on ylioppilaaksikin
päässyt. Sitä vastoin eräät sellaiset matematiikan osat, joista kirjoitetaan
väitöskirjoja, ovat aidosti vaikeita. Toinen vastakkainen esimerkki voisi olla
musiikki. Tätä nykyä arvioidaan, että melkein kuka tahansa oppii laulamaan ihan
kivasti, jos saa hyvää opetusta ja jaksaa harjoitella. Edistyminen
ammattimuusikoksi sitä vastoin edellyttää niin sanottua lahjakkuutta eli
erilaisia intuitiivisia kykyjä. Kuorolaiseksi kelpaat, kuoron johtajaksi et
välttämättä etene.
Edellisyönä heräsin ajatukseen, että olikohan terassin
lämmitin (reflektori) jäänyt päälle. Ei siitä vaaraa olisi ollut, mutta turhaa
tietysti. Ei ollut. Vaimo oli tämänkin asian muistanut.
Viime yönä heräsin tuskaiseen tunteeseen, etten ole käynyt
työmaalla katsomassa esittelylistaa moneen päivään, ehkä en moneen viikkoon.
Sellainen on anteeksiantamatonta. Kun olin hiukan havahtunut, muistin etten ole
ollut esittelijänä 21 vuoteen. Huoli oli siten aiheeton. Lisäksi mieleeni
juolahti, että olen eläkkeellä. Jos menisin tuomioistuimiin, heittäisivät
mokomat ulos. Ja taisin olla siinä välissä 14 vuotta yliopistollakin
erilaisissa tehtävissä.
Ennen kuin nukahdin, päätin kirjoittaa, että ei
tekijänoikeus ole mitään rakettitiedettä. Suomessa sanottiin ennen ”korkeampaa
matematiikkaa”.
Arvioisin, että lakimiehiä, jotka osaavat tuon alan
kohtuullisen hyvin, on meillä tällä hetkellä 500 – 1000. Hyvin osaamisella
tarkoitan pääperiaatteiden ymmärtämistä, keskeisien termien tunnistamista ja
kolmanneksi sitä tärkeintä, nimittäin intuitiota, jonka turvin osaa sanoa
oikeaan aikaan, että asiaa on erikseen selvitettävä eli että ei tiedä. Sen
jälkeen otetaan kirjat esiin ja otetaan asiasta selvä. Perehtyneisyydestä jokin
osa onkin kykyä opetella omaa alaansa jatkuvasti.
Annan tämän neuvon nuorisolle. Esimerkiksi rikosoikeudessa
ei pidä luottaa muistiinsa teeskentelemällä tietävänsä. Erehtymisen vaara on
liian suuri. Sama koskee IPR:ää. Lakeihin ilmaantuu vähän väliä lisäyksiä ja
muutoksia.
Ellei asia tunnu aivan selvältä, oikeuskäytännön toteaminen
on tarpeen. Hovioikeuskäytäntöä ei saa unohtaa.
Ennen oli suosittua keskustella, onko juridiikka tiedettä
vai ei. Muistaakseni keskustelu ei päättynyt, mutta taisi se jotenkin lopahtaa.
Ala on saanut arvoa, kun elinkeinoelämässä ja osittain hallinnossa edetään
holtittomasti yhä sotkuisempiin rakenteisiin. Ehkä raha- rahoitusala sopivat
esimerkeiksi. Itse en osaa selittää kansainvälisistä johdannaismarkkinoista enempää
kuin pääpiirteet ja käsitykseni Suomen Kreikan vakuuksien filunki-luonteesta on
arvaus, ei tieto.
Lakimies, jolla olisi omaperäisiä, harvojen käsittämiä
ajatuksia, täytyy siirtää kiireesti muihin tehtäviin, esimerkiksi lakaisemaan
pihamaata. Koko alan perusidea on rakennella sellaisia säännönmukaisuuksia,
joiden turvin ihmiset tohtivat toimia. Siksi on aina viisainta käyttää
tavanomaisia ja tuttuja rakenteita, jotta vieraat ja vihamieliset tahot, kuten
tuomioistuimet, soveltaisivat systeemeitä aiotuin tavoin.
Sivullisten oikeussuoja edellyttää sekin, että takuu
tarkoittaa nimenomaan takuuta ja tekijänoikeus tekijänoikeutta. Kun ajattelen aika
hyvin tuntemaani toimintaa virkatuomarina ja asianajajana ja kolmanneksi vielä
liikejuristina, elinkeinojen kentässä mieleeni tulevat vertauskohtina
kirvesmies, muurari ja rakennusmestari. ”Arkkitehtejä” on muutama
oikeusministeriössä ja eduskunnan valiokunnissa. Sankariarkkitehteja ei ole
onneksi ollenkaan.
Toisten juristien perustehtävä on hommata lautoja ja nauloja
ja rakentaa niistä koirankoppi. Toisten, näiden virkatuomareiden, tehtävä on
kuulla todistajia ja asiantuntijoita ja tuomita, että kun rakennelmassa on
orret ja metalliverkot, tulos on kanakoppi eli jotain muuta kuin oli tarkoitus
saada aikaan. – Niin, ja varokaa taiteellisia tekijänoikeusjuristeja. Heillä
voi olla kiusaus ymmärtää oman mielensä mukaan tekijänoikeuden suojaamia
kohteita, kuten kirjoja ja musiikkia. Sellainen peli ei vetele.
Riekkuisikohan taas ? Andrew Jackson toimi Reaganina 150 vuotta ennen tätä. Muistathan ! "Jos ken tulee luoksesi ja sanoo, olen hallinnosta. Haluan auttaa Sinua, pakene."
VastaaPoistaJackson otti pankkilisenssin pois keskus- ei yhdyspankilta ja valitukset käsitteli Korkein Oikein -Supreme Court- 1839. Se julisti sellaisen uuden kumman kuin setelin kaikkien niiden asiaksi ja toimialueeksi joita asia kiinnostaisi. Että oikeustajun mukaan , common lawn mukaan setelinanto,
liikkeellelasku,issue, on jokamiehelle avoin ammatti.
30 vuotta myöhemmin maassa oli 1496 erillistä pankkia ja niillä n.7000 erilaista seteliä -ja väärennökset päälle (kelporahaa nekin,muuten).
Sisällissodan rahoittaminen armeijan majoitusmestarin ,ns.töpinän toimesta,toi sitten Greenbackit eli nykydollarit. Mutta keskustelu rahan instituutiosta ja ihmisten vuoro- eli yhteisponnistuksista jatkuu. Ihan äsken Berry Mehrling (kriisikirjansa New Lombard Street), mies filosofi Soroksen
seuroista, pani aprikoitavaksi olisivatko commercial papersit yksityisiä seteleitä. -- Tai siis kun General Electrics osti suomalaisten -kansan ja lääkärien- pinnistämän Instrumentariumin eli sen high tech tasoiseksi saadun anestesiakojeiston, kirjoittamalla uusia osakkeita ja ottamalla pikkuvippiä lukuisilta velanantohaluisilta snadiobligaatioilla,näillä commercial papersilla (suomeksi yritystodistuksilla), niin tekikö se omia rahoja ? Teki.
Keisarillisempi tapa, roomalaisoikeudellinen, on kieltää maailmaan ilmaantunut raha ja muu uudiste -ja ruveta sitten parantelemaan instituutiota eli järjestelyä, asiantuntijoiden toimesta ja antaa se turvallisena rahvaan käyttöön -ja kerätä bonukset statuksena. Ja nyt ahneuden aikana sentään rahanakin kansliapäällikkötasolla ja alivaltiosihteereinä, monarkin "sihteerinä" ja "ali" kun tepastellaan kruununhaassa eikä Hovissa.
Jukka Sjöstedt
Ennen viitattiin korkeamman matematiikan lisäksi vieläkin yleisemmin ydinfysiikkaan. Rakettitiede on amerikkaa, en pidä siitä vertauksesta.
VastaaPoistaOutoja asioita sitä haluaakin kommentoida.
En minäkään pddä, mutta tutustuin kerran rakettitieteilijään ja ymmärsin. Ydinfysiikka oli aika tiukasti eurooppalaistaustaisten hansikkaassa. Rakettitiede tarkoitti alkujaan lentokoneenrakennusta. Kuinka ollakaan, myös meillä etevimmät henkilöt koottiin Tampereen lentokonetehtaalle.
PoistaVirtausoppi oli vain vaivoin laskettavissa. Sitten tuli toinen aidosti vaikea ala, termodynamiikka. Ja sitten avaruus...
Sietä huomata, että "rocket science" viittaa kuitenkin insinööritieteeseen, joka oli amerikkalisille innostavaa, aivan toisin kuin ns. puhdas tiede.
Karkeistaen voisi sanoa, että tyypit joutuivat kehittämään menetelmiä, jotka johtivat aikanaan mallintamiseen, ja se puolestaan - kaikkine versioineen - oli läpimurto. Apollo 11 oli lehdistön mukaan Systems engineering -nimisen ajatteluperinteen suuri voitto.
Rakettitiede, vaikka onkin amerikankäännös ja sikäli kartettava, on hyvä ilmaus siksi, että se on niin mukavan rahvaanomainen. Jokainen tajuaa, että kyse ei ole kansanvallasta, vaan faktojen on oltava oikein tai käy kuin Pohjois-Koreassa.
PoistaKun olen maallikko, niin minua hämää kuinka yksinkertaisesta asiasta on tullut käytännössä hyvin monimutkainen asia.
VastaaPoistaTavan sukankuluttajana ajattelen, että jos teoskynnys ylittyy, niin kysymyksessä on tekijänoikeuden suojaama teos. Tähän tietty tarvittavat poikkeukset, kuten esim siteerausoikeus jne.
Ilmeisesti asian yksinkertaisuus on vain näennäistä ja johtuu siitä, että maallikkona syyllistyn liian helposti laiskaan ajatteluun.
Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä pohtimaan tekijänoikeuksia tekijän ominaisuudessa, kun löysin blogissani julkaisemani kuvan täysin yllättäen lehdessä. Tekijänoikeuslain pohdinta oli vielä suhteellisen helppoa maallikoille selvennettyjen tekstien avulla, mutta sen käytäntöön soveltaminen...
VastaaPoistaKunnioitan IPR asioita oikeasti ymmärtäviä, olkoot lakimiehiä tai ei.
VastaaPoistaJoskus nuorempana nämä olivat ajankohtaisia työelämässä. Kimuranttien luentojen asioista jäi yhden asiantuntijan tiivistelmä mieleen pysyvästi:
"Käyttöoikeus on sitä, kun lainaat kirjan kirjastosta; omistusoikeus on sitä, kun ostat kirjan kirjakaupasta; tekijänoikeus on sitä kun kirjoitat kirjan ja saat tehdä siitä monta kappaletta myytäväksi".
Lienee liian yksinkertaista ollakseen enää totta ?
Vanha vitsi L.B. Johnsonin ajoilta, suvainnette? Murtaen puhuva neuvonantaja kiihtyneenä: "No no no, our germans are better than their germans..." Lie niin että tervehenkinen kilpa saattaa jopa viedä ihmisolennon marsperälle? Onnistunee jo, meno-paluu saattaa olla konstikkaampi. Melko tarkoin viisi kilogrammaa massaa tulee saada siirretyksi/matkaaja/d, kertoo nykytietämys. Planeettojen liikkeet huomioiden "ikkuna" on avoinna harvakseltaan, milloinkahan se nyt onkaan ensi kerran? Tätä seuraan mielenkiinolla. Eräässä, no, monessakin mielessä ihmiskunnan seuraava virstanpylväs, jos sana sopii tässä käyttöön. Saas nähdä ny.
VastaaPoista- Yksityisajattelija -
Jouduin itse juuri selvittelemään kohtaamaani tekijänoikeusrikkomusta. Näin maallikkona tekijänoikeuslakien selvittely meni kätevästi Kopioston ja Kuvaston ohjeiden avulla. Lain soveltaminen käytäntöön osoittautui huomattavasti hankalammaksi ongelmaksi: miten esimerkiksi päätellä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen ja mitä sitten käytännössä tehdään, jos ylittää? Onneksi tällä kertaa ammattijournalistien kaveriapu pelasti...
VastaaPoistaKauppalehti on listannut Suomen vuoden parhaat yritysjuristit. Lista perustuu yritysjuristien keskuudessa suoritettuun kyselyyn. Lista on tämännäköinen:
VastaaPoistaPeter Backström, immateriaalioikeudet, Backström & Co, Helsinki
Kimmo Rekola, telekommunikaatio, Castrén & Snellman, Helsinki
Sakari Aalto, informaatioteknologia, Merilampi, Helsinki
Manne Airaksinen, yritysjuridiikka, Roschier, Helsinki
Henrik Gahmberg, merenkulku, Hammarström Puhakka Partners, Helsinki
Antti Heikinheimo, konkurssit ja yritysjärjestelyt, Hannes Snellman, Helsinki
Casper Herler, ympäristöasiat, Borenius, Helsinki
Anu Kaisko, työoikeus, Castrén & Snellman, Helsinki
Ulf-Henrik Kull, pääomarahoitus, Avance, Helsinki
Patrik Lindfors, välimiesoikeus ja sovittelu, Lindfors & Co, Helsinki
Tomas Lindholm, fuusiot ja yrityskaupat, Lindholm Wallgren, Helsinki
Paula Linna, pääomamarkkinat, Roschier, Helsinki
Ari Nielsen, vero-oikeus, KPMG, Helsinki
Hannu Pokela, kilpailuasiat, Castrén & Snellman, Helsinki
Kaj Swanljung, kiinteistöt, Roschier, Helsinki
Jyrki Tähtinen, riskisijoitukset, Borenius, Helsinki
Pekka Takki, teknologia, Inventio, Helsinki
Päivi Toivari, rahoitus, Krogerus, Helsinki
Matti Manner, prosessioikeus, Brander & Manner, Turku