Sivun näyttöjä yhteensä

4. toukokuuta 2012

Merkillistä väkeä


Luullakseni kukaan tämän kirjoituksen lukijoista ei ole koskaan kuullut Gertude Bellin nimeä.

Hän oli monessa asiassa samanlainen, samoista asioista kiinnostunut henkilö kuin ystävänsä T.E. Lawrence eli Arabian Lawrence. Molemmat kuolivatkin 1920-luvulla.

Lawrence käänsi huvikseen ”Odysseian” englanniksi. Käännös on hyvä. Bell oli valmistunut parhailla mahdollisilla arvosanoilla yliopistosta pääaineenaan uuden ajan historia, mutta kiintyi kieliin ja opetteli normaalin valikoiman lisäksi täydellisesti persiaa ja arabiaa. Kirjeistään päätellen hän joutui tekemään tosissaan töitä oppiakseen arabian välttämättömine kurkkuäänteisine kiertoilmauksineen. Hän käänsi englanniksi Hafizin runot.

Bell menetti Gallipolin taistelussa miehen, jolle hän olisi ehkä mennyt. Tosin mies oli jo naimisissa. Niinpä hän jäi naimattomaksi ja sai riesakseen Winston Churchillin (joka oli Gallipolin sinänsä viisaan mutta katastrofaalisesti päättyneen hyökkäyksen isä).

Hän oli kartoittanut erämaan Arabiasta Syyriaan ja osallistunut kaivauksiin eri puolilla Lähi-Itää, etenkin Eufratin varrella. Kun kävi ilmi, että kreikkalaisten kohteiden paikantaminen tuotti kielellisiä vaikeuksia – hän sanoi, että idässä suhtautuminen puhumiseen on aivan toinen kuin lännessä – hän opetteli turkkia ja nykykreikkaa.

Gertude oli ensimmäinen nainen, joka toimi upseerin arvoon nimitettynä ison Britannian sotilasvakoilun agenttina ja pian Kairon toimiston johtajana.

Äkkipäätään ei keksi, miksi hänestä ei ole tehty elokuvia eikä televisio-ohjelmia. Kirjoja kyllä on. Syy voi olla epämukavat mielipiteet. Hän jopa epäili naisliikettä ja viittasi oman sukupuolensa fyysiseen heikommuuteen ratsastettuaan hevosella ja kamelilla kesällä ja talvella tuhansia kilometrejä erämaassa ja valloitettuaan kiipeilijänä ensimmäisenä naisena useita Alppien huippuja. Hän oli yhtä suorapuheinen kuin itsetietoinen. Yliopiston suullisessa lopputentissä hän aloitti kaikkien kuullen mainitsemalla, että kuulusteluun luetun kymmenosaisen teossarjan kirjoittaja, kuulusteleva professori, oli tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä pääasiasta, kuningas Jaakko I:stä. Lisäksi hänellä oli tilaisuudessa ruskeat kengät, mikä oli vieläkin ennenkuulumattomampaa.

On arvailtu, että hän oli hermoille käyvä henkilö ja että mahdolliset kosijat luikkivat lipettiin tai rukkaset saatuaan hirttivät itsensä, koska epätavallisen älykkyytensä ja nopeaoppisuutensa lisäksi Gertrude oli kaunis nainen ja nautti pohjattomasti elämästä. Loisteliaissa kirjeissään hän suhtautuu samalla elämänilolla puutarhan kaivamiseen sisaren lapsien kanssa kuin Nebukadnessarin palatsin kaivamiseen myöhemmässä Irakissa – jonka monenlaista kuuluisuutta saaneen arkeologisen museon hän perusti.

Myös Irakin valtion perustaminen on aika pitkälle hänen syynsä. Englanti oli ottanut ”järjestääkseen” alueen, jolla kuka kulloinkin oli käynyt sotaa ketä milloinkin vastaan hyvät 500 vuotta. Öljylöytöjen todellista suuruutta hän ei ehtinyt nähdä. Sitä vastoin hänellä tuntui olleen 1920-luvun alussa vainu sionistien silloin esittelemän aatteen aiheuttamista komplikaatioista ja vielä uskomattomammin ”kulttuurien yhteentörmäyksestä”, joka puhkesi sotimiseksi 1990-luvulla.

”Erämaan kuningattaresta” on myynnissä parikin elämäkertaa ja useita hänen omia teoksiaan. Tieteelliset tekstit ovat luonnollisesti vanhentuneet ajan saatossa.

Kirjoitin nämä merkinnät esittääkseni epäilyn, että merkittävien naisten elämäkerrat jätetään edelleen kirjoittamatta lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa tapahtumat ja tunnelmat sattuvat vastaamaan aikakauden vallitsevia ennakkoluuloja ja suosituimpia harhakäsityksiä. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaikki luulivat tietävänsä, ettei naisihminen kykene yhdistämään oppineisuuteen ja ymmärtämisen haluun sekä lisäksi järjestelmälliseen vakoiluun perustuvaa asiantuntemusta suurpoliittiseen suunnitteluun.

20 kommenttia:

  1. Muistaakseni Ridley Scott on puhunut kiinnostuneensa neiti Bellin tarinasta. Täytyy toivoa, että elokuvahanke varmistuisi, tämä kun olisi mielenkiintoinen tarina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin vielä viime vuoden lopulla: http://screenrant.com/ridley-scott-gertrude-bell-simon-mann-biopic-sandy-140328/
      Toivotaan silti, että Ridley harkitsisi pääosan esittäjää vielä kerran...

      Poista
  2. Hassua kuinka nuorempana luettua muistaa enemmän kuin myöhempinä vuosinaan. Mutta muistan tosiaankin vain että olen lukenut nimen -- en sitä mihin asia liittyi ja miksi nimi mainittiin. Odd old thing, that memory.

    Nykyäänhän mulla on muistilevyllä ihan jeesuksen pitkä hakuaika, itse kuvitellen että siellä on liikaa tavaraa. Todellisuus saattaa olla ettei homma toimi kuten penskana. Mutta muistanko sitäkään oikein.

    VastaaPoista
  3. Pitkiä hyvin rakennettuja lauseita ja virkkeitä. Hyvää kieltä. Koherentti ja selkeä rakenne. Ajatus pysyy kasassa. Miellyttävä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähteet puuttuvat.

      Poista
    2. Tämä on blogi eikä tieteellinen kirjoitus. Tyylilaji on vapaa essee (anlosaksisessa merkityksessä).

      Poista
  4. Gertrude Belliä syytetään Irakin rajojen piirtämisestä, siksi maan ongelmia pidetään usein hänen syynään. Hänestä ei ole yleensä kerrottu sen enempää. Olen luullut, että hän oli hienostorouva, joka huvikseen piirteli rajoja käsittämättä, että yhdisti yhteen sopimattomia heimoja.

    Naisista alkavat kirjoittaa muutkin kuin feministit. Luen juuri Nicholas Delbancon kirjaa "Lastingness. The Art of Old Age." Delbanco käsittelee kuuluisia naisia ja miehiä, jotka jatkoivat luovaa työtään loppuun asti ja jopa saavuttivat uransa lopulla parhaat tulokset.

    VastaaPoista
  5. Sattumoisin luin tämän tekstin heti tuoreeltaan, kello oli 04.30. Lukemisen jälkeen vilkaisin googlella hakusanaa "Gallipolin taistelu". Tämä Kemppisen teksti oli luettelossa kolmantena heti parin wikipedia-viittauksen jälkeen.

    Ja sitten vielä sanotaan, että isoveli ei valvo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oman blogini kanssa tuota testannut ja kyllä, Google löytää tekstin heti julkaisemisen jälkeen. Mutta silloin on siihen itse luvan antanut Bloggerin asetuksissa.

      Poista
  6. Osuva havainto. Voisiko toivoa tälle mietinnälle vielä jatkoa? Tabut, poliittisesti epäkorrektit teemat ja niiden taustat... Ja mietintää myös siitä, missä ja mikä on se "yleisö", jota tiedoilta suojellaan.

    VastaaPoista
  7. Tuollainen tarina voisi olla mukava elokuvana.

    VastaaPoista
  8. Ei elokuvamaailma noin pihalla sentään ole. Mohamed Shhukri Jamel on ohjannut vuonna 1983 lähes kolmetuntisen irakilaisenglantilaisen yhteistyö elokuvan Al-mas' Ala Al-Kubra, jossa on mukana Helen Ryanin näyttelemä Gertrude Bell. Se sai ensi-iltansa Moskovan elokuvafestivaalilla vuonna 1983. Epävirallinen englanninkielinen nimi sille on Clash of Loyalties, ranskaksi La grande question. Elokuva tuli mahdolliseksi länsiystävällisen Saddam Husseinin tuella.

    Ridley Scott on nyt tarttunut ihan biopic-mielessä tähän kiintoisaan aiheeseen. Pääosaan on marraskuussa 2011 kiinnitetty hieman alkuperäistä ladyamme näyttävämpi Angelina Jolie. Myös Werner Herzog on joskus laittanut tehtävien elokuvien listalleen Gertrude Bell-leffan, mutta hänellä on kyllä aika monta suunniteltua elokuvaa jäänyt myös tekemättä...

    VastaaPoista
  9. Muistelin ihan Hesarista lukeneeni artikkelin, jossa tästä naisesta kerrottaan. Hän taisi elämässään ehtiä olla sitä mieltä, että rajat tulivat väärin vedetyiksi. Ehkäpä tämän takia ns. suurvallat ovat hänestä hiljaa.

    USA pääosin kai öljyn takia "korjailee" nyt brittien ja itsensä ainakin osaksi aiheuttamaa kaaosta, joka markkinoidaan paikallisten viaksi.

    VastaaPoista
  10. Angelina Jolie to play Gertrude Bell:

    http://articles.timesofindia.indiatimes.com/2011-11-18/news-interviews/30414418_1_angelina-jolie-directorial-debut-patricia-cornwell

    VastaaPoista
  11. Mikäli yhtään ymmärsin, niin johtopäätöksenä vain toivoo, ettei niin suurta hätää meille tule että Suomenkin kohtaloita ja rajoja järjestelisi ulkomaalainen yläluokkainen nokkela vanhapiika harrastuspohjalta.

    VastaaPoista
  12. Bellin näkemyksiä arvioidaan vihdoin viime vuonna suomeksi ilmestyneessä Orientalismi-klassikossa (1978).
    Sen kirjoittajan,länteen muuttaneen palestiinalaisen Edward W. Saidin mukaan sekä Bell että toinen britti-imperiumin agentti Lawrence ylenkatsoivat arabeja ja pitivät heidän elintapojansa alkukantaisina.
    Orientalismia, oppia idästä ja sen asukkaista, Said pitää lännen tapana hallita orienttia ja samalla imperialismin osana.
    Ajallemme ökyrikkaaseen yläluokkaiseen perheeseen syntyneen, Oxfordin käyneen, lahjakkaan Bellin tekee erityisen kiinnostavaksi hänen sekularisminsa.
    Vaikka ei olisikaan samaa mieltä kuin Bellin tapaan monien hermoille käynyt, viime vuonna edesmennyt ateisti Christopher Hitchens siitä, että "Jumala myrkyttää kaiken".
    Raamatun, Koraanin ja Tooran tarinoiden maisemissa kielitaitoisena liikkunut , päiväkirjoissaan islamia vihannut jumalaton Bell suositti sekularismia arabeille.

    VastaaPoista
  13. Olisihan tuolla tosiaan vähän elokuvaa vireillä; ainakin mielessä: http://screenrant.com/ridley-scott-gertrude-bell-simon-mann-biopic-sandy-140328/

    VastaaPoista
  14. Arabian Lawrence säilyi hengissä koko 20-luvun, hän sai surmansa moottoripyöräonnettomuudessa toukokuussa 1935.

    Frans G. Bengtsson on muuten kirjoittanut neiti Bellista mainion esseen kokoelmaan "De långhåriga merovingerna" (1933).

    VastaaPoista