En vastaa tästä neuvostani enkä tule katsomaan lukijaa
vankilaan. Yritän osoittaa vero- ja työlainsäädännön aukon havaintoesimerkillä.
Kutsut siis useinkin sukulaistytön vahtimaan kakaroita ja
tuttavaperheen pojan kiipeämään katolle. Tuttu humalainen pesee teiltä ikkunat
ja höpsähtänyt täti käy ryykäämässä pyykit ja mankeloi samalla parit lakanat.
Olet aivan oikein sitä mieltä, että kissa kiitoksella elää,
ja lykkäät kullekin vuorostaan viisikymppisen kouraan tai kukaties satasen.
Rahan maksaminen palkkana on todella iso urakka, kun olet
itse palkallasi elävä yksityishenkilö ja työnantajamaksut ovat täyttä hepreaa.
Aiheesta kirjoitti Hesarin päätoimittaja Riikka Venäläinen pari päivää sitten (”Olin
ollut kuukausien ajan pimeä työnantaja”).
Neuvoni: anna rahat lahjoina.
Perintö- ja lahjaverolain 19 § 3 mukaan lahjaveroa ei mene
alle 4000 euron suorituksista. Jos saman henkilön saamat rahat ylittävät tuon
rajan 3 vuoden aikana, veroa menee ylittävältä osalta. Lahjaveroilmoitusta ei tarvitse
tehdä (PerVL 27 § 2).
Verovirasto ja osa tämän kirjoituksen kommentoijista
huomauttaa vastikkeellisuusperiaatteesta. Jos lapsenkaitsemistyötä on
suoritettu vastikkeesta, kysymyksessä on työsuhde ja siitä maksettava korvaus
on työpalkkaa, ja siitä menee vero. Katso myös Tuloverolaki 30.12.1992/1535.
Tiedän nuorehkoja henkilöitä, jotka käyvät katsomassa
äitiäni Espoossa. He juttelevat hetken ja nostelevat ruoka-annoksen
jääkaapista, käyttävät mikroa, luvat tutkivan katseen ympäristöön ja poistuvat
omiin rientoihinsa. Tiedän että heille on maksettu ”stipendejä” eli lykätty
kouraan juhlakauden alkaessa vaikkapa satanen. Itse olen toiminut ”sponsorina”
lapsenlasten hommissa, esimerkiksi kun mopo on haljennut kesken kauden.
Tästä verottajakin on samaa mieltä. Kysymyksessä on
tavanomainen toiminta, josta ei mene mitään veroa. Arvonlisäverokin koskee vain
elinkeinotoimintaa.
Jos esimerkiksi vanhuksen luona käyminen 15 eur. / tunti
tulee tavaksi, lahjajärjestely lipeää veronkierroksi.
Kannatan korruptiota. ”On osoitettava kiitollisuutta”,
huutavat virkamiehet (tai vahtimestarit) Venäjällä tahtoessaan rahaa
virkatoimen suorittamisesta. Järjestelmä oli kerran järkevä. Suomesta
läänityslaitos kuihtui vasta 1970-luvulla. Siihen asti mm.
kihlakunnantuomareilla oli oikeus virkasivutuloihin eli sportteleihin. Heille
maksettu palkka ei ollut häävi, mutta pöytäkirjoista, lipuista ja lapuista oli
maksettava leimaveron lisäksi ”lunastus” tuomarin omaan taskuun. Tuomari sitten
vuokrasi kanslian ja palkkasi henkilökunnan (vaimonsa). Rikosasioissa
lunastusta ei peritty, eikä köyhiltä riita-asioissa.
Korruption ainoa idea ei ollut rikastuttaa natsalniekkaa.
Asianmukainen palkan maksaminen oli ajan olosuhteissa liian mutkikasta ja
kallista. Maksaminen kaikkineen olisi tullut kalliimmaksi kuin maksu. Tämä
eräänlainen urakkapalkka oli ratkaisu.
Nyt meillä on mm. kotitalousvähennys. Jos kotitaloustyötä
tekee firma, asia on selvä. Jos tekijä on lukiolaispoika, hänelle maksetaan
käytännössä pimeästi, eikä vähennystäkään tule. Eikö tämä ole yksinkertaisesti
typerää?
Varovaisuussyistä en sano tässä mitään työttömistä, etten
joutuisi sosiaalituen puolelle. Siellä mikä tahansa tulo, myös lahja, voi
vaikuttaa tukeen.
Luin jostain ajatuksen idun, että todistettavasti
vähävaraisille pyrittäisiin järjestämään keino tehdä ainakin
kodinhoitokeikkoja ilman kummoisiakaan
muodollisuuksia. Kannatan lämpimästi. Jos vaikka R-kioski antaisi tai myisi
kortteja, jollaisen esittäjä saa ottaa enemmittä mutkitta vastaan esimerkiksi
enintään 100 euron kertasuorituksia toisilta palkan tai eläkkeen varassa
eläviltä?
Nyt on vappu! Blogistikin voisi ottaa hieman "simaa" ja jättää noin tylsät aiheet ja "neuvot" ikävämpään ajankohtaan!
VastaaPoistaNiin. En tässä halua neuvoa ketään, enkä kehottaa mihinkään. Mieleeni tuli kuitenkin se yksi Aki Kaurismäen elokuva jossa Jean-Pierre Leaud palkkasi ammattilaisen hoitaman tehtävän loppuun. Olisi tietenkin laillisempaa jos joku viranomainen hoitaisi asian, mutta ehkäpä sen suorittamiseen voisi palkata työttömänkin tai muun vastaavan henkilön - ja tietenkin sopivaa korvausta vastaan (tai kotitalousvähennystä). Esimerkiksi 100 euroa per nenä hyvin suoritetusta työstä. Tarvittavat välineet eivät maksa paljoa, pillereillä se ei rasittaisi yhteiskunnan voimavaroja juuri lainkaan (ja säästöä syntyisi sitten myöhemmin vielä lisää, ja sen lisäksi esimerkiksi vaikkapa VR säästäisi huomattavia summia siivouskuluissaan). Varovaisuussyistä en kuitenkaan kirjoita asiasta enempää.
VastaaPoistaTotta. Oikeastihan tavoite ei ole työurien pidentäminen, vaan eläkeajan lyhentäminen. Sama se, kummasta päästä. Sikäli kun tässä nyt oli puhe varttuneemmasta väestä ?
Poista"Mieleeni tuli kuitenkin se yksi Aki Kaurismäen elokuva jossa Jean-Pierre Leaud palkkasi ammattilaisen hoitaman tehtävän loppuun."
PoistaValitettavasti Wahlroos pyytää varsin kovaa hintaa ja haluaa hoitaa tehtävän yhteiskunnallisessa mittakaavassa.
Miksi Suomessa ja Ruotsissa ei juurikaan ole ainakaan yksilötason korroptiota? Ruotsin kuningas aikanaan määräsi julkiset sporttelimaksut, jotka esimerkiksi talonpoika tilansa erottamisesta hampaita kiristellen maksoi maanmittarille eikä yhtään enempää. Julkiset sporttelimaksut ovatkin ainoa ulospääsy korrup-tioyhteiskunnasta ja edullinen tapa järjestää virkamiesten palkkaus.
VastaaPoistaKotitalouksien ei kai tarvitse periä ennakonpidätystä eikä maksaa sotumaksua, jos maksettu palkka per työtekijä jää vuodessa alle 1500 euroa. Tosin kausi- ja vuosi-ilmoitus on annettava, koska tuo palkka huomioidaan työntekijän lopullisessa verotuksessa.
VastaaPoistaKemppinen usein kertoo kuinka IPR-asiantuntijoita on Suomessa hänen lisäkseen vain n kappaletta (n= pienin kehdattava luku). Palkkahallinnon asiantuntijoita meillä on tuhansittain, eikä Kemppinen selvästi kuulu eikä väitä kuuluvansa joukkoon. Kuitenkin juuri jälkimmäiseltä alalta hän antaa vinkkejä, jotka epäilemättä antavat ajattelemisen aihetta. Olisimme kiitollisia samanlaisesta konkreettisesta otteesta myös isännän leipälajeissa, joiden käsittelyä on usein vaivannut niiden vaikeuden korostaminen (sinänsä varmaan syystä).
VastaaPoista"Kemppinen usein kertoo kuinka IPR-asiantuntijoita on Suomessa hänen lisäkseen vain n kappaletta (n= pienin kehdattava luku)."
PoistaTuo on juuri sitä blogi-isännälle tyypillistä vaatimattomuutta...
Tätä väitettä vähän ihmettelen. Olenko kirjoittanut tuollaista? Tietääkseni maassa ei ole yhtään IPR-asiantuntijaa, enkä itse ole missään tapauksessa sellainen.
PoistaIPR tarkoittaa immateriaalioikeutta. En ole koskaan osannut enkä pitänyt itselleni tarpeellisena esimeriksi patentin ja tavaramerkin hakumenettelyn tarkkaa tuntemista. Tekijänoikeuslaissa on monia kohtia, joista olen selvillä hyvin pintapuolisesti.
En muista tarkkaan, oletteko aivan niin kirjoittanut, mutta esimerkiksi 17.9.2011 blogin ensimmäinen kappale tulee lähelle. Muistan tarkkaan, että olette suullisesti ("kertoo") tähän tapaan yleisöä hauskuuttanut, enkä millään muotoa halua väittää vastaan. Yllä toin vain esiin, että osaamisen ydinalueelta olisi hyödyllistä saada samanlaista vinkkiä kuin nyt blogissa toisesta aiheesta.
PoistaMutta kun 17.9.2011 blogin ensimmäisessä kappaleessa ei ollut lainkaan kysymys IPR:stä, vaan oikeusteoriasta. En myöskään sanonut, että IPR:n ymmärtäjiä olisi vähän, vaan 'tämän kirjoituksen'. Kirjan perusteella esitin tietoisesti esoteerisia ajatuksia eräiden immateriaalioikeuksien luonteesta kompetenssinormeina. Olisin toivonut, että kirjoituksen luonne amerikkalaisen pienen yleisön kirjan esittelynä olisi tullut selväksi.
PoistaEsitellyn kirjan takakannestsa:
"Drawing on Kant, Locke, and Rawls as well as contemporary scholars, Merges crafts an original theory to explain why IP rights make sense as a reward for effort and as a way to encourage individuals to strive. He also provides a novel explanation of why awarding IP rights to creative people is fair for everyone else in society, by contributing to a just distribution of resources."
On todellakin vääryys ja yhteiskuntamme rappion osoitus, että työn teettäminen toiselle ja palkan maksaminen siitä on tehty niin monimutkaiseksi. Ei vain kalliiksi, vaan myös sietämättömän byrokraattiseksi. Ja palkanmaksun kontrollin lonkerot ulottuvat sitten kaikkeen mahdolliseen sosiaaliturvan mitoituksessa, palveluissa joihin ihminen on oikeutettu, jne.
VastaaPoistaTie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Joka ikinen säädöskokoelmaan viime vuonnakin lisätyistä puolestatoistatuhannesta tekeleestä on varmasti tehty hyvässä tarkoituksessa.
Kierrä sinäkin korkki - auki!
VastaaPoistaJoissain asioissa on ollut tavoitteena ns yhden luukun periaate. Voisiko myös näille tavallisille ihmisille käsittämättömille maksuille ja ilmoituksille löytyä yhden maksun ja ilmoituksen systeemiä?
VastaaPoistaVaikea, niin vaikea juttu tämä päivän teema!
VastaaPoistaHyväosaisuus lienee myös sitä, että voi maksaa lakimääräiset korvaukset sosiaalikuluineen kaikista palveluksista... Sen kummemmin ajattelematta pikkunäppäriä veronkiertokikkoja!
VastaaPoistaAjatus ei ollut raha. Puhe oli siitä, että kaikkien vaadittavien ilmoitusten tekeminen ja maksujen suorittaminen pikkusummista (esim. alle 100 euroa) on tolkuttoman vaikeaa.
PoistaYritin viime vuoden syyskuussa noudattaa lakia, ja palkkasin tutun tytön auttamaan kodinhoidossa ja paperien järjestämisessä. Minulla oli lisäksi asiantuntija byrokratiaa hoitamassa. Kävi kalliiksi ja hankalaksi. Lukuisia käyntejä mm. vakuutusyhtiössä, joka tuntui vain jatkavan työvakuutusta. Palkkasumma ei ollut kuin 400, mutta muutama satanen meni sitten muihin lakisääteisiin suuntiin... Enempää minä kuin asiantuntijanikaan emme uudista tuota virhettä enää koskaan. Kotiani en uskalla enää näyttää edes sukulaisille...
Poista"Kannatan korruptiota... Suomesta läänityslaitos kuihtui vasta 1970-luvulla. Siihen asti mm. kihlakunnantuomareilla oli oikeus virkasivutuloihin eli sportteleihin."
VastaaPoistaPidetään nyt käsitteet selvänä: sporttelit perustuivat perusteeltaan ja määrältään lakiin ollen vain eräänlainen maksutapa. Ne eivät vaikuttaneet päätösten lopputulokseen. Korruptio taas on tykkänään eri asia: ei perustu lakiin ja sillä pyritään vaikuttamaan lopputulokseen epäasiallisesti.
Nim. menneiden tuomarisukupolvien muistoa kunnioittava
Esimerkki tämän päivän sporttelista (pahoittelen epämääräisyyttä - en kirjoita tätä kotonani, joten joudun muistelemaan):
VastaaPoistaKävin vuosi sitten täällä Tampereella korjauttamassa muutaman lohjenneen hampaan kaupungin ostamassa hammashoidossa. Jokaisen käynnin jälkeen sain noin 38 euron laskun, jossa oli vajaan kolmen kympin "pinnan korjaus" ja vajaan kympin "käyntimaksu".
Viikko sitten hakeuduin taas omasta aloitteestani kaupungin ostopalveluun. 49 euron laskussa oli edelleen vajaan kolmen kympin pinnan korjaus. Lisäksi oli kolme muuta maksua (käyntimaksu, tarkastusmaksu ja joku kolmas jota en juuri nyt muista) yhteensä vajaan kaksi kymppiä. Toimenpiteet ovat aina samat (ei puudutusta tai muuta lisäpalvelua/työtä) ja kestävät 20-25 minuuttia.
20% korotus laskutuskikkailulla ((silti asiakkaalle hinta/laatu enemmän kuin kohdallaan vaikka viroksi murtaen palveltiinkin).