Sivun näyttöjä yhteensä

27. toukokuuta 2012

Waasan-Jaakkoo


Tätä teidän ei kuulkaa kannata lukea, eikä noita kirjoja enää mistään saakaan, ja vaikka saisikin, selvän saaminen voi olla vaikeaa.

Sanomalehtipakina lienee henkitoreissaan ja kirjana julkaistu pakina kuollut kuin kivi. Origo ja Bisquit ehkä saivat kunnian julkaista viimeisinä. Ennen pakinakirjoja myytiin varsinkin joulun alla kuin lenkkimakkaraa. Alan tunnustettu mestari ja varmaan suosituin oli Olli (Väinö Nuorteva), jonka tarinoihin ei ehkä kuitenkaan tarttunut pysyvää merkitystä. Meitä ihailijoita on paljon, mutta keski-ikämme on korkea.

Syy Jaakoosta kirjoittamiseen on halu hämmästellä – ”pahkuloida”. Luettuani viime aikoina henkilökohtaisesta syystä kohtalaisen paljon venäläisiä kirjoituksia, etenkin Tshehovia, pidän varmana asiana, että suomalainen humoreski / pilaileva lehtipakina on venäläisen humoreskin suora kylkiäinen. Itse Tshehov julkaisi niitä nuorena miehenä henkensä pitimiksi runsaanlaisesti. Jos olen asian oikein ymmärtänyt, niin viihdemusiikin (laulemat), salonkimusiikin (etenkin pianolle sovitetut romanssit) lisäksi pilailuilla oli tsaarin aikana suunnattomat markkinat varsinkin Pietarissa ja Moskovassa.

Ja kovana oikeistomiehenä ja pohjalaisena nurkkapatrioottina tunnettu Vaasan-Jaakkoo, päätoimittaja J.O. Ikola, oli venäjän kielen ja kirjallisuuden maisteri, samanlainen ”Moskovan maisteri” kuin Ilmari Kianto.

Tuo oppitausta ei ollut minkäänlainen suositus sotien välisen ajan Suomessa. Samoin kuin Kianto Ikola vastusti kommunisteja ja ryssäläisyyttä henkeen ja vereen.

Mikä lienee syy ja mikä seuraus?

Tunnustan lähdeaineiston puutteellisuuden. Vaasa-lehden (sitten Pohjalainen, sitten yhdistetty maakunnalliseen kilpailijaan Ilkkkaan yli puoluerajan eli kokoomuksesta keskustaan) päätoimittajana jatkanut Ilmari Laukkonen, kortesjärveläisenä ei henkilönäkään ihan tuntematon, julkaisi hänestä 90-luvulla elämäkerran, jota olen vain lehteillyt. Minulla on se mielikuva, että Ikolan ura oli sodan jälkeen – hän kuoli 1951 – sekä yleisistä että yksityisistä syistä laskeva, ja että myös lehden osakeomistus suli jälkeläisten käsissä. Jokin vaistoamani hiljaisuus hänen nimeään ympäröi, ja sillä on ehkä syynsä.

Kansakunnan historiaan Ikola jäi vain äänestämällä eduskunnassa yhdessä U. Kekkosen kanssa talvisodan rauhantekoa vastaan 1940. Jo tapahtuma-aikaan käsityskanta arvioitiin järjenvastaiseksi.

Ikolan maine oli suuri lapsuuteni päivinä. Hänen nimeensä ei kuitenkaan liittynyt samanlaista sädekehää kuin Artturi Leinosen. Liioin hänellä ei ollut samaa kansallista näkyvyyttä kuin Ilmari Turjalla, joka kyllä oli eri luokan toimija.

Olisin kohteliaimmin sitä mieltä, että novellistina – nyt en puhukaan enää pakinoista – Jaakkoo nousee reippaasti Leinosen ja Turjan yläpuolelle. Nämä olivat molemmat hiukan yhden vitsin miehiä. Ikola, jota siis henkilönä on varovasti kuvailtu äärimmäisyyksien mieheksi ja yhteiskunnallisilta ja poliittisilta asenteiltaan taantumukselliseksi sanan varsinaisessa merkityksessä, koska hän vastusti muun muassa kansaneläkelakia pitäen sitä monin tavoin turmiollisena, oli kirjoittajana parhaimmillaan tavallisen ihmisen ymmärtäjä.

Hänen humoreskeistaan erottuu tietty sielullinen yliherkkyys, joka maakunnan tapaan peitetään joskus rehvasteluun, joskus tietoiseen liioitteluun ja paisutteluun. Kertomukset kaikenlaisista kommelluksista, kuten vaikkapa kahvipannun katoamisesta kaameine seurauksineen, eivät millään muotoa jää farsseiksi, vaan ovat täynnä myötäelämistä, jopa myötätuntoa. Sitä riitti myös huono-osaisille eli erilaisille hupsuille, koville juopoille ja muutoinkin ihmisillä, jota ovat pahasti eri pari kohtalonsa ja käsitystensä kanssa.

Kai siinä on takana Antti Tuurin toisessa maailmassa mutta samoilta paikoilta kuvaama pohjalaisen miehen henkinen halkinaisuus. Pää piirtää taivasta, mutta jalka painaa maata. Sielullinen siipiväli on sellaista luokkaa, ettei sitä selvänä kestä. – Jos joku saa tästä kimmokkeen, muistakoon että Jaakoon kirjat ovat hutaisemalla tehtyjä, vanhaan sanomalehtimiestyyliin. Se on myös niiden suuri vahvuus, kiitävien tuokioiden tavoittaminen, sillä sellainen hän saattoi olla, tuulentupien mies.

20 kommenttia:

  1. Isävainaan Pohjanmaa-hyllyssä olivat ahkerassa käytössä lähes kaikki Vaasan Jaakkoon parikymmentä pakinakokoelmaa (Oottako kuullu, Puukkoo, puntari ja pannunjalka... ) sekä hänen toimittamansa Eteläpohjalaisia sananparsia, mutta innostusta niihin hän ei saanut syttymään seuraavaan sukupolveen. Teoksia, varsinkin Vaasan Jaakkoon Valiojutut -kokoelmia, näyttää olevan saatavilla www.antikvariaatti.fi -sivuston kautta. Tietokannoissa on tekijästä yhdysviivallinen kirjoitusasu, kirjoissa itsessään yhdysviivaton.

    Isää askarrutti myös sen ajan pakinoitsijoiden konservatiivinen ja peräti taantumuksellinen maailmankatsomus. Ollin pakinoissa on kyllä paljon yhä toimivia, kannattaa kokeilla esimerkiksi "Syntyipä keskustelu" -nimistä pakinaa kokoelmassa Pisteet lopussa.

    Tämän päivän pakinoitsijoista Bisquit on ollut hienossa vedossa. Paretskoi oli hyvässä nousukiidossa Kauppalehdessä, mutta äskettäisen uudistuksen jälkeen häntä ei näy enää ainakaan painetussa lehdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mennäksemme teknillisyyksiin - moni juttu, esimerkiksi "Kaffipannu hukas", on dramturgisesti niin hyvin kirjoitettu, ettei ole kotimaisessa elokuvassamme ollut ainakaan monta tuon luokan skenaristia.

      En tiedä, olemmeko samaa mieltä, mutta Agapetuksen pari kirjaa, ehkä etenkin Hilman pöivöt, menee komeasti farssin ja komedian rajalla.

      Jaakkoo ei koskaan kokeillut edes näytelmää. Sitä voi kummeksua.

      Poista
    2. Käsittääkseni Antin isä ohjasi paljon harrastajanäyttelijöitä. Voi olla että siinä välissä ei ole ollut dramaturgi-kirjoittajia, muutenhan tuo olisi voinut mennä Vaasan teatteriin asti. Vaasan Jaakkoo oli tunnettu sen takia, että Ilkka ilmestyi aiemmin Vaasassa, sitten lehti repesi kahtia ja Ilkasta tuli seinäjokinen. Hänen pakinoitaan siis luettiin koko Etelä-Pohjanmaalla, johon ennen aikaan kuului myös Vaasakin. Suomenkielisellä Pohjanmaalla, siis.

      Vaasa lehti taas on oikeistolaislehti - tai mikä mahtaa nykyään olla, niin kallis kumminkin, ettei sitä ole varaa tilata. Kulttuuriosasto on supistunut niin pieneksi, että lehden lukemisella ei ole enää väliä. Olen tietysti katkera, kun en ole enää siellä kirjoittajana. Tämä oli sarkasmia, joka on ironian osalaji. Juuri eilen juttelin yhden ex-Vaasan toimittajan kanssa. Aatteet taitavat olla hakusassa.

      Jaakoon puolukkajuoma sen sijaan on ainakin maaseudulla tuttua tavaraa ja tosihyvää, jos onnistuu hyville puolukka-apajille syksyllä. Pelkän fillarin kanssa puolukoita ei löydä. Kuulemma löytää, jos on kanootti.

      Poista
  2. Vaasasta Nikolainkaupungiksi ja taas Vaasaksi. Vai alkoiko se Mustasaaresta,joku jokisuupaikka käydä vaihtokauppaa ? Ja oliko se Kai Mäkelä joka selvitti kuinka lehtialasta on tullut liiketoimintaa. Että olihan se ammoin kansakoulunopettajien ja muiden kiihkoilijoiden alulle panemaa kansanvalistusta ja isänmaata. Vaasan Mäkelä otti kun sillä oli kiinteistöjä. Nokia liittyi asiaan siten että pääteiden varsilta pidettiin yhteyttä esikuntaan ja poikettiin talosta taloon,joista osakerekisterin ja opettajakatalogien,rovastisukukirjojen jms perusteella voisi löytyä osakekirjoja lipaston laatikosta tai hylätyn huusin seiniltä. Volvon peräkontissä oli käteinen.

    Juha Hurme tekee syksyksi Vaasan teatteriin Puntilan ja renkinsä Matin. Sinne sitten. Seinäjoelle heittää Pendolino ja paikallisjuna rannikolle. Aseman vieressä on, kuten asemien kulmilla tapana oli, vielä kotoisa pikkuhotelli. Näitä Juha Hurmeen rotuisia sivistysmiehiä on Juha Luukkonen,jonka Pohjantähti Vaasassa joku vuosi sitten kesti liki 5 tuntia. Toisella väliajalla bilettiin sisältyi kalasoppa. Esitys rakentui Halmeen hahmon ympärille.Häntä esitti Hannu Kivioja, jonka tämä työ yksistään riittäisi oikeuttamaan kanssaihmisten syvän kiitollisuuden sielunsa näkymättömän isouden ja ulottuvuuksien mittaamattomuuden aavisteluna. Ihan tuoreesti -ja jatkunee syksyllä- samaa merkityskimppua on Merja Larivaaran/Pasi Lampelan Tennessee Williamsin sosiaali/yksilö-historian yhteenvedossa,missä Larivaara on se Blance. Muukin TTT:n esityksessä kuvittelukyvyn ylittävää osaamista, ja etenkin revevanssia ihmisistä post-kristillisessä kapitalismissamme.

    Kun ihmiset koulutetaan kaikesta sivistysyliopistollisesta perinteestä irti, niin mitäpä muutakaan tehdä kuin yhdet ammuskella ja toiset aseita piilotella. Organisoidumman väkivallan noottina jököttää Vaasan torilla joku kalliokuutio ja sen koristeena -vapaustaistelija.
    Toinen vapaustaistelija kunnialaatta löytynee laitakaupungilta. 2012 kesällä tulevaisuudettomia nuorukaisharituksia ja pornopuvustuneita neitosurkuja kiertelee torikehää. Tästäkin taide tietää.Juuri nyt menee maltillis-järkiperäisen uhrautujaäidin kujanjuoksu leffassa Poikani Kevin. Ja meneepä tieteiden Kiinasovellutuksen Marseillesista duuneista syrjäyttämien nuorten monivivahteinen todellisuusnäyttö nimellä Kilimantsaron lumet, -voisin suositella -ilkeänä ja armottomana- elokuvakäyntiä Lauri Ihalaiselle ja tietysti Jutalle,Jyrkille. Mutta kuka sitten asioita hoitaisi,jos nämäkin näkisivät painajaista -vailla toivoa,loppua. Tai onhan se neurologian Lupaus oraallla. Lumous kuin tuomentuoksu. -Parasta tältä keväältä oli Kataisen taju ja pokka panna tuomenkukkaterttu pukunsa rintataskun koristukseksi, telkkarista näin.Kiitos siitä,helluntaina.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Alahuhdan (Alahärmä) kanssa kerran mietimme, oliko pohjalaisuus jonkinlainen edellytys Nokian loistokauden johtotehtäviin. Oli muuten pitkä rivi Vaasan lyseon kasvatteja, Ollilasta alkaen.

      Poista
  3. No ei vaivuta synkkyyteen. Teitäkin nuorempana muistan Kalle Kustaa Korkin seikkailut ja Mr Koxin tunnussävelen, ne siis radion puolelta. Nyt muisti pätkii kun en saa mieleeni Apu-lehden pakinoitsijan nimeä,joka lanseerasi ripsipiirakan 70-luvulla (help!). Te olette jo "elävä legenda " blogissanne.
    Poikani tosin sanoi, että "voisitte hieman herätä näkemään " yhteiskuntamme realiteetteja. Älkää tehkö sitä, koska ihmiskunnan historian kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, mitä te tai minä kirjoittelemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko Aake Jermo, joka pakinoi Avussa siihen aikaan, piti Nitrodiskoa, ja mainittu täälläkin Siiranmäen miehistään. Tai Hannu Marttinen, jolla taas ei kai ole mitään tekemistä Marttisen miesten kanssa.

      Poista
  4. Jukka Sjöstedtille: Vaasaan pääsee pendoliinolla. Ei tarvitse vaihtaa Seinäjoella. Rata on sähköistetty. Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. RKPn kovasta vastustuksesta huolimatta Vaasaan saatiin sähkörata

      RKP:n kovasta vastustuksesta huolimatta Vaasaan saatiin sähkörata! Tässä eräs esimerkki tästä taantumuksen puolueesta!

      Yksi ääni kaatoi Vaasan radan sähkötöiden alun ensi vuodelta
      torstai 21.12.2006

      http://www.petrisalo.net/Pohjalaisen_Paauutiset_21-12-2006.pdf


      Viiden vuoden päästä RKP vihdoinkin tajusi, että "reisille menee"... Siis älytön vastustaminen jokaisessa hankkeessa, joka ei tule puolueelta itseltään!


      Tällaiset olivat Håkan Nordmanin avajaissanat
      12.12.2011 15:00

      http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/tallaiset-olivat-hakan-nordmanin-avajaissanat-1.1112063

      "Arvoisa ministeri, arvoisat VR-yhtymän ja Liikenneviraston edustajat, tärkeät yhteistyötahot, hyvät läsnäolijat!

      Poista
    2. Täällä on juttu kuinka RKP:n Wideroos kaatoi sähköratahankkeen kertaalleen vuonna 2006!

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/10312116

      RKP:n Wideroos äänesti Vaasan radan sähköistämistä vastaan

      torstai 21.12.2006

      "Eduskunta kaatoi täpärästi Vaasan radan sähkötyöt ensi vuodelta. Petri Salon (kok.) esityksen puolesta äänesti 94 ja sitä vastaan 95 kansanedustajaa.


      Vaasan ja Seinäjoen välisen junaradan sähköistämisen suunnitteluun ei päästä vielä ensi vuonna.

      Kansanedustaja Petri Salon (kok.) ponsilausuma hävisi eduskunnassa keskiviikkona äärimmäisen niukasti äänin 94-95.

      Kahta lukuunottamatta Vaasan vaalipiirin kansanedustajat äänestivät Salon lausuman puolesta.

      Vastaan äänestivät ministeri Ulla-Maj Wideroos (r.) Närpiöstä ja kansanedustaja Mika Lintilä (kesk.) Toholammilta.

      Nils-Anders Granvik (r.) Kruunupyystä oli poissa istunnosta."

      Tämä linkki on jo kuollut

      www.petrisalo.net/Pohjalaisen_Paauutiset_21-12-2006.pdf


      Mutta täältä se löytyy:

      http://tinyurl.com/ccw9g5w

      Poista
  5. Kemppisen pohjalais-työhönottopohdinnoissa on kyllä perää. 70-luvulla monissa manestyvissä pääkaupunkiseudun firmoissa oli pohjalaisia päälliköitä, jotka sitten tietoisesti valitsivat lisää pohjalaisia firmaan. Itsekin sain töitä pohjalaiskorttia vilauttamalla.
    Sittemmin - kuten kaikki hyvin tietävät, alkoi savolaisten invaasio, jota ei pysäyttänyt mikään ja jonka seurauksena maamme nyt on siinä tilassa kuin on. Ja Nokia... säälittää joka sana. Kun ennen käteistä otettiin tarpeen mukaan Volvon peräkontista (lainaus Sjöstedtiltä)nyt se pitää lainata siilinjärveläistaustaiselta pikavippihuijarilta.
    On jotenkin järkyttävää, että kun savolaiset nousiva valtaan nähtiin pohjalaisten katoavan yöhön ja usvaan puukko - siis pohjalaisuuden tunnus - selässään. Vasta savolaisten kanssa he oppivat tietämään, ettei toiseen ihmiseen voi luottaa, jos hän puhuu eri murretta kuin mihin itse on tottunut. Pohjanmaalla oli opittu siihen, että jos tapellaan, tapellaan silmäkkäin. Savolainen taas varmistaa että on persesilmän puolella ja iskee vasta sitten.

    VastaaPoista
  6. Joskus nuorempana koitin lukea Ollin pakinoita. Herranjumala miten puisevilta ne tuntuivat. Ei kyllä vieläkään pysty, sen verran lakonista on herran huumori. Wikipediasta löytyi erään Mustapartainen mies -kolumnin loppuhuipennus:

    "Ei kannata pestä ja säästää astioita, sanoi mustapartainen. Nyt on sellainen aika, että uudet tulevat halvemmiksi kuin vanhojen peseminen. Ikkunaruutukin meni säpäleiksi, mutta se oli jo pesemisen tarpeessa. Uuden ruudun ostaminen tulee halvemmaksi. Säästäväisyys on hyvinvoinnin täti."

    ...onko joku oikeasti joskus ollut huvittunut tuollaisesta? Erkki Mikaelin Isaskar Keturit ja Samuel Väsyt olivat sentään joskus oikeasti hauskoja. Mutta makukysymyksiähän nämä tietysti ovat.

    VastaaPoista
  7. Meillä on melkein kaikki Vaasan Jaakkoot ja ovatkin korkeassa kurssissa. Mies on ihan hulluna sekä kirjoihin että kirjoittajaan. Minäkin tykkään, vaikka en ole läheskään kaikkia lukenut (minulle on niitä ääneen luettu; se on muuten hauskaa, olla siis yksin yleisönä).
    Eikähän Vaasan Jaakkoon vertaista ole olemassakaan, olen ymmärtänyt!

    VastaaPoista
  8. Ennen muinoin Vaasa-lehdessä julkaistiin joka syksy Vaasan-Jaakoon puolukkajuoman resepti. Siinäpä vasta mainio juoma!

    VastaaPoista
  9. Olipa mukava nähdä vanhan kotikunnan, jo edesmenneen nimi Kemppisen blogissa.

    VastaaPoista
  10. Reisjärveläisen Ilkan kirjan valikoimassa onkin tosi paljon kirjoja. Katso mitä Vaasan Jaakkoo -haulla löytyy.

    http://www.antikka.net/


    http://www.antikka.net/haku.asp?CurrentPage=1&Submit=Seuraava%20sivu&nimi=&aika=0&tekija=vaasan%20jaakkoo&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full&sarja=0

    VastaaPoista
  11. Puhe Vaasan Jaakoon venäläisvaikutteista on täyttä totta. Hän kävi 1910-luvulla moneen otteeseen Venäjällä opiskelemassa venäläistä kieltä ja kulttuuria, samoihin aikoihin kuin pitkäaikainen kansanedustajakollegansa Hilja Riipinen.

    Yllättävä detalji on se, että Jaakkoo on kenties käännetyin suomalainen modernistikirjailija. Hänen pakinansa Hullu katolla kulkeutui näet Manillaköyteen. Jonset sä Kuustaa heti tuu alas siältä, niin mä kaaran koko taloon! Ja Kustaa tuli.

    On muuten ilmeistä, että Olli käytti Jaakkoa paljon hanakammin ja useammin rasismia hipovia ryssä-stereotyyppejä pakinoissaan, jo kauan ennen sotia, esimerkiksi 1920-luvun lopulla Hakkapeliitta-lehdessä (ks. lähemmin Marja Lehtinen: Hakkapeliitta. Suojeluskuntajärjestön viikolehti 1926–1944. Suomen historian pro gradu. Helsingin yliopisto 1987).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydennän vielä Anssin mainintaa, että lehtori Hilja Riipinen, "Hurja-Hilja", oli IKL:n kansanedustaja ja muuten Lapuan kuuluisan yhteiskoulun opettaja vielä kauan sotien jälkeen.

      Poista
  12. Jos tämän sattuu lukemaan joku tietäväinen, ottaisin mielelläni yhteyttä Ikolan tekijänoikeuden omistajiin kokeillakseni tässä blogissa, miten murteella kirjoitettu teksti menee perille. En ihan ilkeä luvatta lainta muutaman liuskan juttua.

    Valintani saattaisi olla "Reiru mies se Alpiinus" tai "Sata kertaa putkas".

    VastaaPoista
  13. Aikanaan tein tämän kaukaisen sukulaismiehen Valiojuttujen aihepiireistä pienimuotoisen tutkielman kirjallisuuden laitokselle ja silloin kävin läpi mm. Laukkasen elämäkerran. Mieleen on jäänyt erityisesti Makkaramitta ja kiskonkaava ja tietysti Ku ei saa suameksi syärä, jota taisin pahassa mielessä vähän lainailla joskus jäätyäni Stundarsissa ilman ruokaa...

    VastaaPoista