Sivun näyttöjä yhteensä

18. toukokuuta 2012

Starbucks


Väitetään että lentokentällä on nyt Starbucksin kahvila. Olkoon vain minun puolestani. Kuulin luotettavalta taholta vuonna 2002, että tämä tiettävästi maailman suurin kahvilayritys oli teettänyt kalliin markkinatutkimuksen. Suomessa yleisesti ja Helsingissä erityisesti ei ole kaupallisia edellytyksiä yhtiön konseptin mukaisille kahviloille eikä ylimalkaan markkinoita erikoiskahveille, espressolle etenkään.

Olin tiedosta vähän nuupallani, koska olin tottunut Amerikassa asioimaan näissä kahviloissa, joissa juoma ei ole koskaan suorastaan hyvää, mutta matkallahan välttää vähempikin.

Nimi Starbuck on napattu Herman Melvillen Moby Dickistä. Kysymyksessä on ensimmäinen perämies, kapteeni Ahabin (Gregory Peck) alainen. Pitäisi kysyä joltain amerikkalaiselta. Arvaisin että Melville oli pakollista koululuettavaa ja nimi sitten kansalaisille yhtä tuttu kuin Natty Bumppo.

Nämä tällaiset geneerisiksi muuttuvat nimet ovat erikoinen vaiva suomentajalle. Lähes kaikkien amerikkalaisten tuntemassa sarjakuvassa ”Little Orphan Annie (1929 – 2010, Harold Gray ym.) esiintyy Daddy Warbucks. Syystä tai toisesta en koskaan ole pitänyt tuosta sarjakuvasta, enkä Dick Tracysta.

Ennen oli hampurilaisketju nimeltään Wimpy eli Kippari-Kallen Eetu, J. Wellington Wimpy.

Helsingin Sanomien espressokeittimien testi ei antanut aihetta muuttaa torjuvaa asennetta. Olen järkeillyt, että yhtä tai kahta kupillista hyvää espressoa päivässä on samalla lailla mahdoton valmistaa kuin lasillista hyvää olutta. Tarvitaan volyymia. Keski-Euroopan kaupungeissa saa hyvää espressoa, jota siellä sanotaan ”kahviksi”, melkein mistä tahansa, sillä sitä keitetään jatkuvasti suurin määrin. (Kahvia keitettiin padoissa / hehtolitroissa sadoissa – tämä valmistusohje lienee jo vanhentunut.)

Vastaavasti esimerkiksi Robert’s tarjoilee Helsingissä joka suhteessa laatuunkäypää espressoa. Vahinko vain, että joka kahvilasta ei saa Pirkka-hiilihapotettua lähdevettä, joka tekemieni tutkimusten mukaan voittaa Perrierit ja muut mennen tullen. Eikä maksa paljon.

Eivät ne keskikaupungin liiketilat halpoja ole, mutta muuttuvia kuluja ajatellen espresson myyntikate lienee samaa luokkaa kuin muinaisen Albertinkadun pimeiden pullojen.

Olen ilmaissut salaisuuteni ennenkin. Suositukseni on tavallisessa keittimessä tehty kahvi, jossa on yksi osa tavallista kahvia (Kulta Mokka. Tumma paahto) ja kaksi osaa Cafe Parisiennea annosteltuna ainakin puolitoistakertaisesti. Oma annostukseni on kaksinkertainen, mutta keittämäni kahvi tunnetaankin suppeissa ystäväpiireissä nimellä HD IU eli Heavy Duty, Industrial Use.

Sarjakuvia, kahviloita ja hampurilaiskojuja yhdistää sama tavoite. Sosiaalinen tapaus pyritään muuttamaan tuotteeksi ja tuote teolliseksi. Ketjujen houkuttelevin puoli asiakkaalle on kohtalainen varmuus tuotteesta ja sen laadusta. Kun menet hampurilaisketjun katon alle, tiedät varmasti, ettei mikään saa sinua varsinaisesti tapailemaan polkka-asekeleita eikä kiljahtelemaan mielihyvästä. Niinpä et pety.

Laajatietoinen radio (Ylen 1) selvitti levymerkkejä ja otti esille yhden kuuluisimmista, His Master’s Voice. Tietokilpailijat tietävät, että gramofonin torveen kurkistavan koiran nimi oli Nipper ja että se oli kulkukoira. Monet muut tietävät, että taiteilija ei saanut kaupatuksi teostaan Edisonille, joka sanoi, etteivät koirat kuuntele grammaria.

Se oli omituinen mielipide ja jokseenkin varmasti väärä, siis sikäli kuin kysymys on isännän puheesta. Mutta Edison teki paljon muitakin virheitä ja jätti jälkeensä keljun miehen maineen. Mutta merkeillä on taloudellista merkitystä. Kukaan ei enää tiedä, kuka omistaa nimeltään poikkeavat bensan jakeluyhtiöt. Mistä tulee ABC:n bensa osuuskauppaliikkeelle. Oliko Neste yhtä kuin Kesko?  - Kuka välittää? Joko totuus tai mahdollisesti urbaanilegenda väittää vastoin firmojen väitettä, että putkesta tuleva aine on bensapumpun suojaväreihin katsomatta aina periaatteessa samaa Suomessa jalostettua. Itse huomaan uskottomuuteni, Menen kuin sika purtilolle ketjun nimestä piittaamatta.

18 kommenttia:

  1. Maistapas joskus Löfbergs Lila Crescendo. Se on aika maukas tummaksi paahdettu kahvi, joka ei ole niin törkyhintaista kuin Parisienne. Saatavilla ainakin Stockmann ja Kitumarketit.

    VastaaPoista
  2. Kuukausi sitten otin kahvin Starbuck'sissa Moskovassa, mutta tällainen kännykkäsurffaaja suosii siellä Coffee Housen paikkoja erinomaisen ja ilmaisen wifi:n takia. Nimestä huolimatta ne eivät kuitenkaan ole suomalaisia kahviloita.

    Ensi viikolla menen Roomaan vaikka Italiassa ei olekaan Starbuckseja. Ne kai luulee osaavansa osaavansa itse keittää kahvinsa.

    Halpis-Norwegianin koneesta wifi-surffailu käy ilmaiseksi pilvien päältä. Elämä tuntuu kevyeltä, sanoisi Sartre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaute tuli Matti Apuselta kuin tykin piipusta!

      Poista
  3. Starbuck saattaa nyt jo menestyä isommissa kaupungeissa maassa lumen ja jään. Kyselin vuosi sitten Pauligilta mitä kahvia suomalaiset juovat. Tilastollisesti vain marginaalinen muutos tummapaahtoisen ja erikoiskahvilaatujen suuntaan - suuri enemmistö latkii edelleen sitä tavallista vaaleapaahtoista suodatinjauhatusta. Kahvi-intoilu koskettaa ehkä 10 % suomalaisista. Testasin REKO tummapaahtoa vuoden. Sitten sen maku muuttui, paahtoko vai kahvilaatu? Nyt taas tummaa pressaa, tuttujen kesken sitä poliittisesti epäkorrektia. Paulig voisi ristiä kahvin uudelleen ja saada hetkellistä kansainvälistä julkisuutta.

    VastaaPoista
  4. Omista bensakytköksistäni on jo aikaa, mutta ainakin siihen aikaan se oli muuten samaa kamaa, mutta joissakin lisäaineissa oli pieniä eroja.

    Itsekin tankkailen nykyään mistä sattuu, usein halvimmasta, kun minua risoo ABC:n tyyli kuitata S-bonukset kylmästi ja korkojen kanssa suoraan siinä tankilla. Yrittäisivät edes hämätä.

    VastaaPoista
  5. Kahvi on viisasten juoma, sekin. Uusiin ulottuvuuksiin pääsin, kun aloin ostaa kahvini papuina (tummapaahtoinen Pressa, juhla-aikoina erikoiskauppojen helsinkituliaisia). Myllyn rouhea rohina ja taivaalliset tuoksut luovat oikean mielentilan: ta en skapande paus.
    Ehkä alitajuisia takaumia lapsuuteen, kun naiset kokoontuivat iltakylään, emäntä otti kahvimyllyn polviensa väliin, hellankulma lämmitti, kahvi valmistui ja asiat pantiin kohdalleen.

    Vuosien takaa mieleen on jäänyt tv-ohjelma vanhasta pariskunnasta, joka laukaisi kriisitilanteita repliikillä "keitetäänpä kahavit". Kannattaa kokeilla,vaikka kaikkea ei myisikään kahvikupposesta.

    VastaaPoista
  6. Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaisten kahvien paahtoaste oli 3.
    Noin kahdeksan vuotta sitten paahtoaste laskettiin kahteen.
    Nykyisin kahvien paahtoaste on 1. Lukee siinä kahvipaketissa.

    Jos haluan samanlaista kahvia kuin 10 vuotta sitten, on minun ostettava kalliimpaa "Tumma"-paahtoista kahvia.

    Ei suomalaisen veden laatu ole muuttunut, jotta paahtoastetta laskettiin.

    VastaaPoista
  7. Avain kahvinautintoon on oma kahvimylly.

    VastaaPoista
  8. Yhdellä Ameriikan matkallaan meidän isäntä huomasi Starbuck-kahvilat ja meni sisään. Tilasi tottakai espresson, vanhana Italian-kävijänä.

    Kahvilassa pyydettiin sanomaan nimi, koska he huutavat nimellä, että kupillinen on valmis. No, hän sanoi että "Call me Ishmael." Tyttönen kassan takana raapusti että Is- ja kysyi että miten se kirjoitetaan. No, asiakas nöyrästi kirjoitti sen tytölle.

    Kukaan jonossa ei sanonut mitään, ei edes hymyillyt. Mutta kun espresso kuulutettiin Mr Ishmaelille, viereisen pöydän vanhaherra hymyili ja nosti peukalonsa ylös.

    Helsingissä ei kyllä kannata mennä kahvilaan, eikä paljon muuallakaan, ellei ole vain veden tarpeessa. Hinnat ovat törkeän korkeita.

    VastaaPoista
  9. Koska tulosi ovat eläkeläisenä luultavasti tippuneet muutamaan sataseen kuussa, tässä säästövinkki: Paras hinta-laatu-suhde on Lidlin Perfetto-kahvissa. Jos siis tykkää tummapaahtoisesta. Paljon halvemmalla ei kahvia saa edes tarjouksesta, ja maku mielestäni on ihan samaa tasoa - vaikkakin hiukan erilainen - kuin kolme kertaa kalliimmissa suomalaisissa tummapaahtoisissa.

    Tummapaahtoinen sitä paitsi on ainoa tyydyttävä kahvilaatu niille, joilla on taipumusta närästykseen, sillä hapot liukenevat tai neutralisoituvat pitempään paahdettaessa.

    Jos tämän italialaisittain nimetyn mutta kuitenkin saksalaisen kahvin maku ei ole tarpeeksi eteläeurooppalainen, mukaan voi tosiaan pistää vähän espressoa, jota sitäkin saa suht edullisesti Lidlistä. Kannattaa kokeilla laittaa myös pikaespressoa lusikallinen tai pari suodatinpussin pohjalle ennen Perfettoa. Tulos on varsin espressomainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me älyköt hörpittiin niin ja mielenkiintoista että mieluiten tummapaahtoista. Tuo Lidlin kahvi on tosiaan mukavan makuista ja kaupan hintalaatusuhde rihkamakoreja lukuunottamatta kohdallaan.
      Mutta anonyymi, jos luet tätä, millaisella tulotasolla jos eläkeläinen olet, sinnittelet. Itse olen nuorukainen vielä ja eläeikään aikaa muutamakin vuosi, mutta ikäni kausiluonteisia pätkätöitä tehneenä en ole edes uskaltanut ajatella tulevaa eläkettä ettei mene mieli mustaksi mutta aavistelen jäävän sen alle tonnin bruttona. Utelen muodostaakseni käsitystä siitä millä tasolla liikutaan kun tuttavapiirissäkään kukaa ei vielä siellä eläkkeellä ole ja suomalaisten taulukkopalkoistakaan en tiedä kenenkään oikeasti päässeen nauttimaan ammatissaan niin vaikeaa on muodostaa käsitystä eläkkeistäkään oikeassa elämässä.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  10. ABC:n polttoaineen toimittaja tietysti kilpailutetaan (yhdessä St1:n kanssa), koska meillä on tämä markkinatalous nykyään. Jossain vaiheessa kerrottiin, että bensa tuli pitkäaikaisella sopimuksella Statoililta, mutta taitaa olla nykyään liikesalaisuus, miltä firmalta tai firmoilta se hankitaan.

    ABC:lta ostettaessa bensa on aina pari senttiä litralta halvempaa kuin naapuriasemilla, mutta vain jos saa täydet bonukset. Jos ei saa bonuksia ollenkaan, se on vastaavasti pari senttiä kalliimpaa. Tätä kun hetken pohtii, voi S-ryhmän liikeidea vähitellen alkaa aueta.

    VastaaPoista
  11. "Sosiaalinen tapaus pyritään muuttamaan tuotteeksi..."

    Tästähän on nyt ollut puhetta julkisen tilan ja Kampin teinien yhteydessä. Mutta eikö pikemminkin esimerkiksi purilaisketjulla asia mene niin, että tuote pyritään muuttamaan sosiaaliseksi tapaukseksi. Kun lasten synttäreitä juhlistetaan mäkkärissä mäk-pellen seurassa, niin jo pienestä pitäen lapsi oppii yhdistämään iloisen seuran ko. brändiin. Jos siis on tyhmä, ja moni on.

    VastaaPoista
  12. Nipperistä
    Englantilaisella taidemaalarilla Francis Barraud’lla oli gramofonin edeltäjä - fonografi. Ääni tallennettiin sylintereille. Hänen veljensä oli kuollut jokin aika sitten ja tämän kettuterrieri "Nipper" oli siirtynyt taidemaalarin kotiin. Yhdellä sylinterillä oli hänen edesmenneen veljensä ääntä, jolloin Nipper kuullessaan tutun isännän äänen oli kävellyt äänitorven eteen ihmettelemään. Taiteilija ikuisti hetken öljyväreillä kankaalle v. 1895. Tilanne on niin aito kuin olla voi ja maalaus sai nimekseen "His Master´s Voice".

    Taiteilija tarjosi maalaustaan v. 1895 fonografin keksijäyritykselle Edison Bell Co:lle, mutta tämä ei sitä ostanut. 11 vuotta fonografin keksimisen jälkeen eli v.1888 Emile Berliner kehitti levygramofonin ja yhtiön mainosmies William B. Owen sattui lukemaan v. 1899 Barraud'n maalauksesta ja sai oivalluksen. Maalausta korjattiin siten, että fonografi korvattiin gramofonilla ja loppu onkin sitten historiaa.

    VastaaPoista
  13. Olen käynyt lävitse kaikki mahdolliset Suomessa (ja osin ulkomailla) tavoitettavat kahvin käyttötavat, astiat ja jauhatukset. Mun preferenssini tänään ja muutamia vuosia on ollut espressokeitin La Pavoni ja erilaiset espressokahvit. Tällä hetkellä tuutissa on ihan perus-italialaista milanopaahtoa.

    Suomaalaiseen perus-drip-kahviin mun vatsani sanoo yrggh jo kotimatkalla mummolasta. Tarkoitus oli kuitenkin hyvä.

    Mulla on ollut valmistusvälineinä perus-kaffe-pannu, suodatinteline, se kaksilasipalloinen brassiviritys (se oli muuten hyvä), tavallinen kahvinkeitin (se oli ihan paska), turkkilais-jugoslavialainen dzezva (se vaati ihan omansa jauhatuksen ja myllyn), alumiininen espressopannu (alumiini maistui) sekä tää La Pavoni. Siitä tulee ihan eri tavaraa nappipitimellä (Illyn napit) kuin espressoa varten tehdyllä isolla astialla. Ero on, kuvittelen, kuin alkoholilla ja kokaiinilla.

    Espresso ei paa vatsaa sekaisin eikä vie yöunia. Rouva, hään taas imee peruskahvia pressopannusta (taas yksi laite lisää) ja on sillä autuas.

    Makuasioita.

    Ai niin. Onhan meillä hätätilanteita varten myös semmoinen pressolasipurkki, jossa verkkomäntä painaa porot pois tieltä. Mielenkiintoisimman kahvini sain kuitenkin Puolassa -- lasin pohjalle poroja ja päälle kuumaa vettä. Sekä halon kokoinen sokeripala. Dzinkuie barza!

    VastaaPoista
  14. Nelosen Uutiset:

    Kirkkonummella on maan pienin hevonen.

    VastaaPoista
  15. Mokkaa Heinätorilta !!!lauantaina, 19 toukokuuta, 2012

    Tukholma, Hötorget, liukuportaita kerros katutason alapuolella.

    Myynnissä oli, maata en muista, mutta
    Etelä-Amerikasta peräisin olevaa kahvia.
    Pehmeä valkea paketti 1/4kg.
    Kutsuttiin mokaksi.

    KUKA TIETÄÄ.

    Nimen tai mahd. paikan mistä olisi vielä saatavilla.

    60/70 luvuilla vierailtiin naapurissa
    vain tämän takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen kuin lähdet merta edemmäs, pistäydypä Vantaan Jumbossa. Siellä on sekä palvelultaan että valikoimiltaan mainio kahvikauppa. Saat intialaista ja eteläamerikkalaista ym. hyvin opastuksin.

      Poista