Ei nettiä

Internet ei ole keksintö. Se on aate.

Kun ensimmäinen juna lähti asemalta, siinä oli ihmettelemistä ja väkeä. Matkapuhelin ei ollut niin raflaava, koska se näytti radiopuhelimelta, ja kaikki olivat nähneet sellaisia elokuvissa.

Internet on kuin kommunismi. Se ei syntynyt lokakuussa 1917 eikä kaatunut 1989. Kommunismin syntyhistoria ja kuolinkamppailu on paljon pidempi. Penisilliini ei ole keksintö. Lapsena tiesin, että pelottavan, kipeästi pistävän neulan nimi on Penisilliini, mutta nyt neulat ovat parantuneet, ja homman nimi on injektio. Kukaan ei matkustaisi menneisyyteen ilman antiobioottia; siellä vaikka vuodessa 1918 kuolisi espanjantautiin tai aivokalvontulehdukseen.

Katsoimme siis 9-vuotiaan ystäväni kanssa kaksi taide-elokuvaa, ”Takaisin tulevaisuuteen” ykkösen ja kakkosen. Tänään aion makuun päästyäni katsoa Poliisiopisto 2:n, joka muistaakseni on sykähdyttävä taideteos. Katselimme sitä 20 vuotta sitten, kun oma lapsi oli otollisessa iässä.

En raaskinut kysyä kaveriltani, mitä hän ajatteli vuodesta 1985, joka on Back to the Futuren normaaliaika. Ehkä ei mitään. Minä en liioin nähnyt mitään sinänsä mielenkiintoista.

Kakkososassa käydään parikin kertaa vuodessa 2015. Tässäpä aitopaikka arvioida asiaa! Ykkösosaa pidetään yleisesti mainiona. Olen samaa mieltä. Kakkosta pidetään yhtä yleisesti floppina. Olen samaa mieltä.

Tosin tekijät jättävät käyttämättä mahdollisuuden korostukseen. Vuodesta 1985 vuoden 1955 koulutanssiaisiin matkustettaessa juuri mikään ei muutu, paitsi tietenkin rekvisiitta. Sosiaalinen järjestelmä ja ihmissuhteet ovat samat. Viina tekee kauppansa (oikein), mutta elokuvantekijät ovat sensuroineet toisen tosiasian: ihmiset polttivat hirvittävästi tupakkaa vuonna -55.

Kunnon katsoja ei heti huomaa II-osan vuodessa 2015, että Internetiä ei ole keksitty. Maisemassa on kolmiulotteisia hologrammeja ja runsaasti automaatteja ja robotteja, mutta netistä ja sosiaalisesta mediasta ei ole aavistustakaan.

Internet on kuin kommunismi. Runsaat muistelmat Moskovasta ja Pietarista syksyltä 1917 sisältävät saman tiedon. Surkeaa oli ja nälkä ja kaikenlaista epäjärjestystä. Siinä kaikki. Kommunismin ja sosialismin erilaisiin muotoihin ja nimityksiin oli kyllästytty jo vuosikymmeniä sitten. (Se mikä syntyi pikku hiljaa ja otti nimekseen Neuvostoliitto ei mielestäni liittynyt erityisemmin näihin aatteisiin eikä liioin itse julistamiinsa.)

Internet on kuin vapaus. Vapautta ei huomaa. Kuinka moni kirjallisuudentutkija on sanonut painokkaasti, että Charles Baudelaire (etenkin ”Pariisin ikävä” 1869) aloitti sata vuotta kestäneen vapauden kuvausten perinteen. Puhe oli ikävästä, ikävystymisestä ja ajan kuluessa yhä voimakkaammin inhosta, josta J.-P. Sartre viimeisteli keskinkertaisen romaaninsa (”Inho”).

Se vuoden 1985 maailma, jossa emme huomanneet mitään erikoista, oli editoitu maailma. Tarkoitan sensurointia, lyhentelyä, muuttelemista eli saksien, liiman ja punakynän käyttämistä. Sakset, liima ja punakynä ovatkin melkein kadonneet maailmastamme, ainakin näkyvistä. (Keittiösakset on eri eläin, samoin kynsisakset.)

Kun aloitin kirjoittamisen, pöydällä oli imupaperia. Se oli lukijan vertauskuva – imi kakistelematta kaiken musteen, josta jäi pysyvä jälki.( Sen ajan kirjoitusalustoissa oli usein päällinen imupaperista ja lisäksi oli käytettävissä leskari tai rulla, joilla mustetta kuivailtiin.)

Tässä on ollut puhe Internetistä hiukan vertauskuvallisesti. Kummallisinta tuossa vanhan tieteiselokuvan nyt elämäämme aikaa kuvaavassa maailmassa oli sen ahtaus – pikkukaupunki, eikä mitään muuta. Todellisuudessa 1985 ”joukkotiedotusvälineet” (massmedia) hallitsivat mieliä ja ihmisiä. Nyt 2012 niitä ei enää ole. Edes urheilu ei kerää enää yhteen, koska televisiointi, verkkolähetykset ja uutiset on hinnoiteltu eri tavoin. YouTube –lähetysten myöhentäminen puolella tunnilla oli eräässä mielessä kuvaavaa. – Ehkä seuraava suuri terrori-isku tehdään kahteen kertaan, siis myös uusintana?