Perusteet

Kuvassa näkyvän kirjan, Haarmannin – Mansalan ”Immateriaalioikeuden perusteet” (Talentum 2012, ISBN 978-952-14-1768-9) esittely tässä on täysin puolueellinen. Molemmat tekijät ovat olleet vuosikymmeniä läheisiä ystäviäni. Perheittäin on seurusteltu.

Mansala on erittäin hyvin selvillä myös uusimmasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Lisäksi hänellä on erittäin hyvä ”judisium” eli juristin taito oivaltaa, mikä ongelmissa on olennaista. Alalla on sen syvällisesti osaavia piipertäjiä, jotka joutuvat huuhtomaan viikkokausia löytääkseen sen pienen kultajyvän.

Haarmannilla on aineen entisenä professorina ja vuosikymmenet korkeimmassa oikeudessa istuneena sekä keskeisten kurssikirjojen kirjoittajana sellainen arvovalta, että hänen kirjojaan käytetään oikeusriidoissa kuin katekismusta rippikoulussa.

Tästä kirjasta minulle on yksi moite, joka ei ole kirjoittajien vika. 198 sivua ja 79 euroa. Joudutte uskomaan minun sanaani: myös ne, jotka ovat lukeneet tai tenttineet Haarmannin laajemman kirjan ”Immateriaalioikeus”, ovat autuuden haastolla velvollisia hankkimaan ja lukemaan myös tämän kirjan. Osoitan vaatimukseni etenkin nuorehkoille juristeille, jotka toimivat alan järjestöissä ja julkaisevat kaikenlaisia oppaita mm. tekijänoikeuden osa-alueista ja päästävät niihin erilaisia päättömyyksiä. Kokonaisuus on saatavissa hallintaan.

Kirja on jäsennetty etevästi. Ensimmäiset 100 sivua, ”Immateriaalioikeuden esittely” sisältää lähinnä aineellisoikeudellisen osan, jonka voisi arvioida kiinnostavan useimpia lukijoita. Jälkimmäinen osa, ”Suojan saaminen ja voimassaolo” ja näiden oikeuksien hallinnointi vie 75 sivua, ja seuraamuksia ja oikeudenkäyntejä selvitetään 15 sivulla. Huippuvaikea ”markkinointi- ja kilpailuoikeuden suhde yksinoikeuksiin” on puristettu 10 sivuun. Tämä kysymysryhmä tuottaa havaittavia vaikeuksia jopa markkinaoikeudelle ja korkeimmalle oikeudelle. Lainsäädäntö on tällä kohdin sangen sekavaa.

Tämä kirja täyttää oikeudenalan perusteita selvittävän opuksen molemmat, osittain keskenään ristiriitaiset vaatimukset.

Edellä jo esitetty kielikuva ”katekismus” on valitettavasti veristä totuutta. Perusteet ovat asioita, joissa ei saa erehtyä. Tarkoitan juristeja ja toimihenkilöitä, jotka saavat palkkaa tai palkkiota puheistaan. Tämä on perusoppimäärä, joka on osattava.

Toiseksi – tämä tavoite jää alkeet esitteleviltä usein saavuttamatta – vasta tällainen selvitys antaa perusteet vaikeampiin kysymysiin perehtymiseen, joka sitten viekin vuosia. Immateriaalioikeudessa seuraava porras on siviilioikeuden yleisten oppien laajan version omaksuminen. Esimerkiksi tekijänoikeusspesialistit, joita istuu ministeriöissä ja neuvostossa, kaatuvat joskus tähän. He osaavat säännöt mutta eivät rakenteita.

Haarmann ja Mansala suoriutuvat, kuten odottaa saattaakin, myös syövereistä. Patentin tulkinnasta ja suojapiiristä on vain muutama lause, mutta ne on huolellisesti tasapainotettu ja mietitty tarkasti.

Tämän blogin lukijoita varten jäljennän kirjan lopettavan ”Strategian alkeet” –jakson viisi peruslähtökohtaa. Maailma olisi parempi paikka, jos liikkeenjohto tietäisi tämän:” - Yrityksen johto ymmärtää immateriaalioikeuksien merkityksen. Immateriaalioikeuksien tulisi olla hallituksen sydämen asiana. – Tunnetaan immateriaalioikeudet ja yrityksen toiminta- ja kilpailuympäristö. – Kartoitetaan immateriaalioikeuksien riskit ja mahdollisuudet. Tuloksen tulisi vastata kysymykseen ’Mihin yritys tarvitsee immateriaalioikeuksia?’ – Luodaan immateriaalioikeuksia koskeva laatukontrolli. Olemassa olevat immateriaalioikeudet tulee kartoittaa, ja sopimusten immateriaalioikeuksia koskevat määräykset tulee tarkistaa. – Luodaan selkeä immateriaalioikeusstrategia, johon kirjataan oikeuksien hallinnointi yrityksessä. Kuka vastaa esiin tuleviin kysymyksiin esimerkiksi tavaramerkin käyttämisestä yrityksen markkinointiaineistossa?”

Ja tämän lauseen voisi kaivertaa jalometalliin:” Immateriaalioikeuksilla ei ole itseisarvoa, vaan niiden arvo määräytyy sen mukaan, miten niitä pystytään hyödyntämään siten, että ne lisäävät liiketoiminnasta saatavaa tuottoa.”

Niin – ja muistutus tämän lukijalle – kilpailulaki on muuttunut marraskuussa. Laki kilpailunrajoituksista on kumottu.