Sivun näyttöjä yhteensä

12. toukokuuta 2012

Voittopalkka


Lisänen kysymykseen merkkiherrojen palkkioista.

Hitler ryhtyi käyttämään hyvin johdonmukaisesti rahalahjoja kunnostautuneille kenraaleille, kenraalieversteille ja marsalkoille. Myös hänen oma yksityisomaisuutensa oli merkittävän suuri ja kasvoi jatkuvasti. Pettämätön tulonlähde oli tekijänoikeuskorvaus (!) valtakunnan postimerkeistä.

Saksassa sotilassääty oli liittynyt kiinteästi aateliin, mutta köyhään aateliin. Muun muassa Pommerin seudun junkkerit eivät olisi pitkälle potkineet viljelmillään. Sitä vasotin kaikki liiketoiminta oli sotilaille syvästi vierasta ja vastenmielistä. Suvun siviileistä tuli tyypillisesti hovioikeudenneuvoksia tai muuta vaatimatonta mutta säädyllistä.

Vanha eurooppalainen perinne oli jarrutella korruptiota siten, että merkittäviin tehtäviin nimitettiin niin rikkaita ihmisiä, ettei heillä ollut kiusausta ottaa vastaan pieniä lahjuksia.

Saiko Kekkonen bonuksia noottikriisin hoitamisesta 1961-1962 tai pontevasta toiminnasta Neuvostoliittoa vastaan 1971-1973? Ei saanut. Kekkosella lienee ollut nykymittojen mukaan vähäisiä osakesijoituksia, mutta mikään tiedonmuru ei viittaa siihen, että sotien jälkeisistä poliitikoistamme kukaan olisi rikastunut niin merkittävästi, että siitä olisi ollut suurta iloa jälkeläisille. Paasikivi oli rikas pankinjohtaja-aikansa perua, ei politiikasta. Tannerista olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin; Elannon toimitusjohtajan hommasta maksettiin varmastikin hyvin, mutta mahtoiko se hänen kirjallisuudessa mainittu maatilansa ollut oikeasti ison rahan arvoinen?

Mannerheim kävi nuorempana Suomessa lähinnä vippaamassa rahaa rikkaalta enoltaan (von Julin) niin että muutkin Helsingin herrat saivat suonenvetokohtauksen pakaraansa lompakon kohdalla, kun tämä viiksiäijä hiihteli kuvaan. Hänen isänsähän oli menettänyt omaisuutensa osallistumalla harkitsemattomasti liiketoimintaan. Kaikki muuttui 1918. Valkoiselle kenraalille kerättiin kansalaislahja, ja hän perusti Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton. Kaivopuistosta hankittiin kämppä, eikä rahapulasta ollut sen koommin tietoakaan.

Enne vuotta 1918 – oikeastaan maalasisliiton poliittisia ratkaisuja 1926 – korkeahko virkamies saattoi ajaa omilla hevosillaan ja vaunuillaan omaan kivitaloonsa syömään keittäjän valmistamaa, sisäkön tarjoamaa lounasta pöydät oman pöydän alla. Ajattelin tätä katkeroituneena joskus, kun minusta oli tullut korkeahko virkamies. Kyllä elintaso oli pikemmin tyyppiä polkupyörällä nakkikioskille.

Suomessa sotilasuraa pidettiin kutsumusammattina. Palkka on ollut moneen vaiheeseen suorastaan huono. Onko kukaan koskaan kuullut, että sodassa kunnostautunut komentaja olisi meillä saanut rahalahjoja? Se ei kuulunut lainkaan ajattelutapaamme. Muualta maailmasta tiedän sen verran, että Yhdysvalloissa kenraaliksi kouliutuminen oli sotien välisenä aikana hyvin pitkä ja vaivalloinen urakka. Esimerkiksi Eisenhowerin elämäkerroista käy ilmi, että huonoa oli. Maassa ei myöskään arvostettu upseereita.

Mielessäni liikkeenjohtaja kyllä rinnastuu sotilaaseen, ja nyt tarkoitan sotilaan rauhanajan tehtäviä. Suunnittelua, resursointia, allokointia, kontrollia ja lisäksi vaikeasti määriteltävää hengen ylläpitämistä.

Mutta Kekkonen ei saanut bonuksia, vaikka oli ”toimitusjohtajan” melkoinen tekijä. Ilman jäivät myös Koivisto, Ahtisaari ja Halonen.

Oletteko kuulleet liikkeenjohtajan tai pankinjohtajan tai vastaavan maininneen toimivansa kutsumusammatissa? Minun korviini tällaista ei ole tarttunut, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Sellaisissa dynastioissa kuin Reenpää tai Herlin olen kuullut jopa sanottavan, että eihän tämä yhtiö ole ”minun”, kun se on saatu perinnöksi ja menee edelleen perinnöksi. Ei sitä voi myydä. Ei ihminen voi myydä omaa lihaansa.

Olen tuntenut kutsumusammatissa toimivia asianajajia. Isäni oli sellainen. Hän oli vakavissaan, ja vakavissaan hän myös opetti, että lasku kirjoitetaan tehdystä työstä ja summa on (periaatteessa) sama, voitti jutun tai hävisi, ja että asiakkaan kanssa ei saa koskaan ruveta liikesuhteisiin.

Opetus Hitlerin bonuksista (ja Stalinin vastaavista): että ihmepalkkiot ovat eräänlaista korruptiota, ja korruptio mädättää johtamisjärjestelmiä.


13 kommenttia:

  1. Ihmisen kuuluu olla "ahne työlle" , tiesi Kekkonen. Ja Jussi Koskela oli. Poikansa jo älysi ahnehtia toisilta poiskin, niin polvetnotkauttava kuin Rose-Marie Preht vai mikä Ellen Salpakari hän olikaan. Vapaussodan jäljiltä Vaasasta käsin organisoitiin Waldenille Yhtyneet pääomapakottamalla kymmenet hiomot ja pahvipaperiverstaat yhdeksi.

    Serlachius kiirehti hänkin Pohjanmaalle -ja Vilpplan Mäntässä koettiin kovia. Siitä kun vielä muljahti kansallismieliseksi puukkoveistäjä Auteren
    sponsoriksi ja radikaalitasa-arvostajaksi, lapualais- ts.geeneettis-spiritualistisessa hengenlaadussa, niin saatiin toinen kova puunsyöjä.

    Walter Ahlströmin yllä leijui isänsä suomalaisuus ja Karhulan osalta Ruthin säätiö ja Varkauden Wahlien ulkomaille siirtyminen, niin jo vot saatiin obligaatiolainalla+inflaatiolla yksi keskittymä lisää. Ja sitten se Mannerheim. von Julinit/Ehrnroothit otti tunnuslauseeksi ettei metsä kysy soiko justeeri ruotsiksi vaiko suomeksi. Tuli Kymmene. Tai oli,sillä se Mannerheimin isä Kuusankoskella onnistui pioneerina ja toiminnan vakiinnuttajana mitä oivallisisimmin. Näiden laitosten futuuri varmistettiin. Olisiko se tuo Jouko Ahonen,joka voisi Suomen tosihistoriaa opettaa ? Ja voihan sitä itsekin lukea mutta ei suomeksi eikä Suomesta, minkä hoksasi Aimo Kairamokin mutta turhan myöhään kun pian kuoli.

    Enso-Gutzeitin suomalaistaminen on tuttu juttu -kelpaa kaikillekin ministerille. Vaikka oli siinä se välivaihe talvella 1918 kun norjalaiset möivät tulipalohintaan osakkeensa Hjeltin kokoamalle hedgeporukalle.
    Mitäpä näistä. Kaikkinainen konepajateollisuus sitten aikaa myöten tehtiin näiden runkopuiden ympärille ja aluskasvillisuus raivattiin jos oli noustakseen. Tätä varten oli "velkavetoisuus" eli pankkiruhtinaat.

    Mitäpä näistä. Menneitä ovat. Nyt on EU:n direktiivi, että jätkätkin saa laulaa ja direktiivikirjanhan se Jannekin veti Kivivuoren torpassa paroonin silmille kun se äänioikeuseduskunta oli kai sananvapautta (eli
    röyhkeyttä,Ellenin mukaan) taannut. Siksi kai räävitön vihalehdistökin. Ei sensuuria ruotsinkielistä yläluokkaa parjatessa,mutta herkkähipiäistä lehtien lakkauttatelua jos sanakin Venäjää vastaa ?
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. EU:sta puhuttaessa ja yläluokasta..., EMS.

    http://www.youtube.com/watch?v=myzgAHVBg_s

    VastaaPoista
  3. A.Hitlerillä oli toinenkin hyvä tulonlähde: tekijänpalkkiot Mein Kampf-teoksestaan. Se oli aikanaan maailman myydyin kirja. Jokaisella saksalaisella piti olla se hyllyssään, muuten tuli Gestapo ja kehotti käymään kirjakaupassa.
    Postimerkeistä A.H. sai rahaa siksi, että hänen pärstänsä esiintyi niissä. Kuten tiedämme A.H. oli hyvin tarkka laillisuudesta, niin tässäkin tapauksessa. Jos merkeissä olisi ollut Göringin kuva rahat olisivat menneet hänelle.
    Mannerheim taas tienasi nuorena rahaa reittä pitkin. Hän meni naimisiin rahan takia ja erosi aikanaan kun rahat olivat loppu.
    Vielä raha-asiaa:
    Luin kauhukseni aamun lehdestä, että Fortumin "sitoutuneet" johtajat aikovat ostaa vesivoimaa Ranskasta. Jos tätä palstaa lukee joku ministeri niin otapa ja kiellä heitä poistumasta maasta, kunnes joku muu on ne vesivarat ottanut itselleen. Muuten tässä käy taas kuin siinä UMTS-kaupassa, jossa valtiojohtoinen firma osti neljällä miljardilla ilmaa Saksasta.
    Totta kai on kiva käydä Pariisissa ja nauttia ranskalaista vieraanvaraisuutta, mutta se saattaa tulla miljardihintoihin meille kaiken maksaville maan matosille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesivoimaan investointi on yleensä ollut hyvä investointi, kenelle hyvänsä.
      Imatran vesivoimalaitokset ovat pyörineet noin 80 vuotta. Fortum osti 2000-luvun alussa Stora Ensolta sen vesivoimalaitokset Suomessa ja Ruotsissa, teholtaan noin kymmenkertaiset Imatran voimalaitokseen verrattuna. Tämä kauppa lienee Fortumin viisaimpia investointeja (Stora Enson osalta ei olla yhtä varmoja). Lienee hyödyllistä sondeerata vastaavia mahdollisuuksia muualtakin, kun lisää ei tänne enää saa rakentaa....

      Poista
  4. Kuten Markku kuisma kirjassaan rosvoparonien paluu mainitsee , omisti Ministeri Paasikivi enso-gutzeitin kansallistamisoperaation aikana osan hässäkässä operoineesta konsultointiyrityksestä . Mannerheim-ristiin sisältyi myös rahasumma , suuruutta en muista...ei varmaankaan upseeritason saajilla tuntunut paljonkaan , enemmän ehkä miehistö ja ali-upseeristotason saajilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannerheim-ristin mukana tuli 50 000 mk, mikä vastasi v. 1943 kaaderiluutnantin vuosipalkkaa. Reservin upseereille summa oli vielä tuntuvampi, hehän sinnittelivät päivärahan ja sotakuukausipalkan varassa.

      Poista
  5. Entäpä palkkiovirat, jotka jos mitkä ovat meillä sellainen maan tapa, ettei niitä osata edes paheksua.

    VastaaPoista
  6. Eikö yrittäjyys voi olla myös kutsumusammatti ?

    Mieluusti sitä 20 miljoonan palkkion maksaa jos tuo 2 miljardia taloon.

    VastaaPoista
  7. Minusta liikkeenjohtaja rinnastuu nimenomaan sodanaikaiseen sotilasjohtajaan. Taistelu on käynnissä "24/7".

    Herlinien (vielä lyhyestä) dynastiasta sanottu on peruskauraa, esimerkiksi yhdessäkään Perheyritysten liiton tapahtumassa ei voi välttyä sloganista "kvartaali on meille 25 vuotta".

    Varmasti kulttuurilla on iso merkitys valmiuteen ryhtyä (kannustimet) ja luopua (esimerkiksi ministerien kynnys erota skandaalien edessä). Mielenkiintoista olisi ymmärtää myös henkilöiden vaihtoehdot - onko mahdollisuuksia yrittäjäksi (konsultiksi tms), säätiöiden tai sukujen piireihin tai ns pitkien listojen ym järjestelmien perusteella varma parlamentti- tai kunnallispaikka.

    VastaaPoista
  8. Kekkonen nettosi sota-aikaisilla Kemijoen koskiosuuskaupoilla miljoonia!

    VastaaPoista
  9. "sodassa kunnostautunut komentaja olisi meillä saanut rahalahjoja? Se ei kuulunut lainkaan ajattelutapaamme."

    Syystäkin ei ole kuulunut: tuollaiset rahat olisivat kirjaimellisesti verirahoja! Suurvalloissa (Saksa, Neuvostoliitto) ei paljon sotilaan hengestä piitattu kun tavoite piti saavuttaa.

    VastaaPoista
  10. "Mutta Kekkonen ei saanut bonuksia"

    Ehkä Kekkonen tässä suhteessa edusti itänaapurin johtajien perinnettä: suoraa rahaa ei saanut, mutta miksi olisi tarvinnut kun saikäyttöönsä kokonaisen valtion ja sen resurssit. Mihin Kekkonen olisi mahtinsa päivinä rahaa tarvinnut kun asui valtion talossa sen ruuissa ja kaikki kulkuvälineet olivat käytössä?

    VastaaPoista
  11. "Ajattelin tätä katkeroituneena joskus, kun minusta oli tullut korkeahko virkamies. Kyllä elintaso oli pikemmin tyyppiä polkupyörällä nakkikioskille."

    Ei siitä kannata oikeasti katkeroitua vaan ajatella, että kansa saa sen arvoisia virkamiehiä - ja näiden tekemää oikeutta - kuin on ansainnutkin. Vrt Viro, jossa ymmärretään oikeusvaltion merkitys ja maksetaan tuomareille 3-4 kertaa keskipalkka.

    VastaaPoista