Lisänen kysymykseen merkkiherrojen palkkioista.
Hitler ryhtyi käyttämään hyvin johdonmukaisesti rahalahjoja
kunnostautuneille kenraaleille, kenraalieversteille ja marsalkoille. Myös hänen
oma yksityisomaisuutensa oli merkittävän suuri ja kasvoi jatkuvasti. Pettämätön
tulonlähde oli tekijänoikeuskorvaus (!) valtakunnan postimerkeistä.
Saksassa sotilassääty oli liittynyt kiinteästi aateliin,
mutta köyhään aateliin. Muun muassa Pommerin seudun junkkerit eivät olisi
pitkälle potkineet viljelmillään. Sitä vasotin kaikki liiketoiminta oli
sotilaille syvästi vierasta ja vastenmielistä. Suvun siviileistä tuli
tyypillisesti hovioikeudenneuvoksia tai muuta vaatimatonta mutta säädyllistä.
Vanha eurooppalainen perinne oli jarrutella korruptiota
siten, että merkittäviin tehtäviin nimitettiin niin rikkaita ihmisiä, ettei
heillä ollut kiusausta ottaa vastaan pieniä lahjuksia.
Saiko Kekkonen bonuksia noottikriisin hoitamisesta 1961-1962
tai pontevasta toiminnasta Neuvostoliittoa vastaan 1971-1973? Ei saanut.
Kekkosella lienee ollut nykymittojen mukaan vähäisiä osakesijoituksia, mutta
mikään tiedonmuru ei viittaa siihen, että sotien jälkeisistä poliitikoistamme
kukaan olisi rikastunut niin merkittävästi, että siitä olisi ollut suurta iloa
jälkeläisille. Paasikivi oli rikas pankinjohtaja-aikansa perua, ei politiikasta.
Tannerista olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin; Elannon toimitusjohtajan
hommasta maksettiin varmastikin hyvin, mutta mahtoiko se hänen kirjallisuudessa
mainittu maatilansa ollut oikeasti ison rahan arvoinen?
Mannerheim kävi nuorempana Suomessa lähinnä vippaamassa
rahaa rikkaalta enoltaan (von Julin) niin että muutkin Helsingin herrat saivat
suonenvetokohtauksen pakaraansa lompakon kohdalla, kun tämä viiksiäijä hiihteli
kuvaan. Hänen isänsähän oli menettänyt omaisuutensa osallistumalla
harkitsemattomasti liiketoimintaan. Kaikki muuttui 1918. Valkoiselle
kenraalille kerättiin kansalaislahja, ja hän perusti Kenraali Mannerheimin
lastensuojeluliiton. Kaivopuistosta hankittiin kämppä, eikä rahapulasta ollut sen
koommin tietoakaan.
Enne vuotta 1918 – oikeastaan maalasisliiton poliittisia
ratkaisuja 1926 – korkeahko virkamies saattoi ajaa omilla hevosillaan ja
vaunuillaan omaan kivitaloonsa syömään keittäjän valmistamaa, sisäkön tarjoamaa
lounasta pöydät oman pöydän alla. Ajattelin tätä katkeroituneena joskus, kun
minusta oli tullut korkeahko virkamies. Kyllä elintaso oli pikemmin tyyppiä
polkupyörällä nakkikioskille.
Suomessa sotilasuraa pidettiin kutsumusammattina. Palkka on
ollut moneen vaiheeseen suorastaan huono. Onko kukaan koskaan kuullut, että sodassa
kunnostautunut komentaja olisi meillä saanut rahalahjoja? Se ei kuulunut
lainkaan ajattelutapaamme. Muualta maailmasta tiedän sen verran, että
Yhdysvalloissa kenraaliksi kouliutuminen oli sotien välisenä aikana hyvin pitkä
ja vaivalloinen urakka. Esimerkiksi Eisenhowerin elämäkerroista käy ilmi, että
huonoa oli. Maassa ei myöskään arvostettu upseereita.
Mielessäni liikkeenjohtaja kyllä rinnastuu sotilaaseen, ja
nyt tarkoitan sotilaan rauhanajan tehtäviä. Suunnittelua, resursointia,
allokointia, kontrollia ja lisäksi vaikeasti määriteltävää hengen
ylläpitämistä.
Mutta Kekkonen ei saanut bonuksia, vaikka oli ”toimitusjohtajan”
melkoinen tekijä. Ilman jäivät myös Koivisto, Ahtisaari ja Halonen.
Oletteko kuulleet liikkeenjohtajan tai pankinjohtajan tai
vastaavan maininneen toimivansa kutsumusammatissa? Minun korviini tällaista ei
ole tarttunut, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Sellaisissa dynastioissa kuin
Reenpää tai Herlin olen kuullut jopa sanottavan, että eihän tämä yhtiö ole ”minun”,
kun se on saatu perinnöksi ja menee edelleen perinnöksi. Ei sitä voi myydä. Ei
ihminen voi myydä omaa lihaansa.
Olen tuntenut kutsumusammatissa toimivia asianajajia. Isäni
oli sellainen. Hän oli vakavissaan, ja vakavissaan hän myös opetti, että lasku kirjoitetaan
tehdystä työstä ja summa on (periaatteessa) sama, voitti jutun tai hävisi, ja
että asiakkaan kanssa ei saa koskaan ruveta liikesuhteisiin.
Opetus Hitlerin bonuksista (ja Stalinin vastaavista): että ihmepalkkiot
ovat eräänlaista korruptiota, ja korruptio mädättää johtamisjärjestelmiä.
Ihmisen kuuluu olla "ahne työlle" , tiesi Kekkonen. Ja Jussi Koskela oli. Poikansa jo älysi ahnehtia toisilta poiskin, niin polvetnotkauttava kuin Rose-Marie Preht vai mikä Ellen Salpakari hän olikaan. Vapaussodan jäljiltä Vaasasta käsin organisoitiin Waldenille Yhtyneet pääomapakottamalla kymmenet hiomot ja pahvipaperiverstaat yhdeksi.
VastaaPoistaSerlachius kiirehti hänkin Pohjanmaalle -ja Vilpplan Mäntässä koettiin kovia. Siitä kun vielä muljahti kansallismieliseksi puukkoveistäjä Auteren
sponsoriksi ja radikaalitasa-arvostajaksi, lapualais- ts.geeneettis-spiritualistisessa hengenlaadussa, niin saatiin toinen kova puunsyöjä.
Walter Ahlströmin yllä leijui isänsä suomalaisuus ja Karhulan osalta Ruthin säätiö ja Varkauden Wahlien ulkomaille siirtyminen, niin jo vot saatiin obligaatiolainalla+inflaatiolla yksi keskittymä lisää. Ja sitten se Mannerheim. von Julinit/Ehrnroothit otti tunnuslauseeksi ettei metsä kysy soiko justeeri ruotsiksi vaiko suomeksi. Tuli Kymmene. Tai oli,sillä se Mannerheimin isä Kuusankoskella onnistui pioneerina ja toiminnan vakiinnuttajana mitä oivallisisimmin. Näiden laitosten futuuri varmistettiin. Olisiko se tuo Jouko Ahonen,joka voisi Suomen tosihistoriaa opettaa ? Ja voihan sitä itsekin lukea mutta ei suomeksi eikä Suomesta, minkä hoksasi Aimo Kairamokin mutta turhan myöhään kun pian kuoli.
Enso-Gutzeitin suomalaistaminen on tuttu juttu -kelpaa kaikillekin ministerille. Vaikka oli siinä se välivaihe talvella 1918 kun norjalaiset möivät tulipalohintaan osakkeensa Hjeltin kokoamalle hedgeporukalle.
Mitäpä näistä. Kaikkinainen konepajateollisuus sitten aikaa myöten tehtiin näiden runkopuiden ympärille ja aluskasvillisuus raivattiin jos oli noustakseen. Tätä varten oli "velkavetoisuus" eli pankkiruhtinaat.
Mitäpä näistä. Menneitä ovat. Nyt on EU:n direktiivi, että jätkätkin saa laulaa ja direktiivikirjanhan se Jannekin veti Kivivuoren torpassa paroonin silmille kun se äänioikeuseduskunta oli kai sananvapautta (eli
röyhkeyttä,Ellenin mukaan) taannut. Siksi kai räävitön vihalehdistökin. Ei sensuuria ruotsinkielistä yläluokkaa parjatessa,mutta herkkähipiäistä lehtien lakkauttatelua jos sanakin Venäjää vastaa ?
Jukka Sjöstedt
EU:sta puhuttaessa ja yläluokasta..., EMS.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=myzgAHVBg_s
A.Hitlerillä oli toinenkin hyvä tulonlähde: tekijänpalkkiot Mein Kampf-teoksestaan. Se oli aikanaan maailman myydyin kirja. Jokaisella saksalaisella piti olla se hyllyssään, muuten tuli Gestapo ja kehotti käymään kirjakaupassa.
VastaaPoistaPostimerkeistä A.H. sai rahaa siksi, että hänen pärstänsä esiintyi niissä. Kuten tiedämme A.H. oli hyvin tarkka laillisuudesta, niin tässäkin tapauksessa. Jos merkeissä olisi ollut Göringin kuva rahat olisivat menneet hänelle.
Mannerheim taas tienasi nuorena rahaa reittä pitkin. Hän meni naimisiin rahan takia ja erosi aikanaan kun rahat olivat loppu.
Vielä raha-asiaa:
Luin kauhukseni aamun lehdestä, että Fortumin "sitoutuneet" johtajat aikovat ostaa vesivoimaa Ranskasta. Jos tätä palstaa lukee joku ministeri niin otapa ja kiellä heitä poistumasta maasta, kunnes joku muu on ne vesivarat ottanut itselleen. Muuten tässä käy taas kuin siinä UMTS-kaupassa, jossa valtiojohtoinen firma osti neljällä miljardilla ilmaa Saksasta.
Totta kai on kiva käydä Pariisissa ja nauttia ranskalaista vieraanvaraisuutta, mutta se saattaa tulla miljardihintoihin meille kaiken maksaville maan matosille.
Vesivoimaan investointi on yleensä ollut hyvä investointi, kenelle hyvänsä.
PoistaImatran vesivoimalaitokset ovat pyörineet noin 80 vuotta. Fortum osti 2000-luvun alussa Stora Ensolta sen vesivoimalaitokset Suomessa ja Ruotsissa, teholtaan noin kymmenkertaiset Imatran voimalaitokseen verrattuna. Tämä kauppa lienee Fortumin viisaimpia investointeja (Stora Enson osalta ei olla yhtä varmoja). Lienee hyödyllistä sondeerata vastaavia mahdollisuuksia muualtakin, kun lisää ei tänne enää saa rakentaa....
Kuten Markku kuisma kirjassaan rosvoparonien paluu mainitsee , omisti Ministeri Paasikivi enso-gutzeitin kansallistamisoperaation aikana osan hässäkässä operoineesta konsultointiyrityksestä . Mannerheim-ristiin sisältyi myös rahasumma , suuruutta en muista...ei varmaankaan upseeritason saajilla tuntunut paljonkaan , enemmän ehkä miehistö ja ali-upseeristotason saajilla.
VastaaPoistaMannerheim-ristin mukana tuli 50 000 mk, mikä vastasi v. 1943 kaaderiluutnantin vuosipalkkaa. Reservin upseereille summa oli vielä tuntuvampi, hehän sinnittelivät päivärahan ja sotakuukausipalkan varassa.
PoistaEntäpä palkkiovirat, jotka jos mitkä ovat meillä sellainen maan tapa, ettei niitä osata edes paheksua.
VastaaPoistaEikö yrittäjyys voi olla myös kutsumusammatti ?
VastaaPoistaMieluusti sitä 20 miljoonan palkkion maksaa jos tuo 2 miljardia taloon.
Minusta liikkeenjohtaja rinnastuu nimenomaan sodanaikaiseen sotilasjohtajaan. Taistelu on käynnissä "24/7".
VastaaPoistaHerlinien (vielä lyhyestä) dynastiasta sanottu on peruskauraa, esimerkiksi yhdessäkään Perheyritysten liiton tapahtumassa ei voi välttyä sloganista "kvartaali on meille 25 vuotta".
Varmasti kulttuurilla on iso merkitys valmiuteen ryhtyä (kannustimet) ja luopua (esimerkiksi ministerien kynnys erota skandaalien edessä). Mielenkiintoista olisi ymmärtää myös henkilöiden vaihtoehdot - onko mahdollisuuksia yrittäjäksi (konsultiksi tms), säätiöiden tai sukujen piireihin tai ns pitkien listojen ym järjestelmien perusteella varma parlamentti- tai kunnallispaikka.
Kekkonen nettosi sota-aikaisilla Kemijoen koskiosuuskaupoilla miljoonia!
VastaaPoista"sodassa kunnostautunut komentaja olisi meillä saanut rahalahjoja? Se ei kuulunut lainkaan ajattelutapaamme."
VastaaPoistaSyystäkin ei ole kuulunut: tuollaiset rahat olisivat kirjaimellisesti verirahoja! Suurvalloissa (Saksa, Neuvostoliitto) ei paljon sotilaan hengestä piitattu kun tavoite piti saavuttaa.
"Mutta Kekkonen ei saanut bonuksia"
VastaaPoistaEhkä Kekkonen tässä suhteessa edusti itänaapurin johtajien perinnettä: suoraa rahaa ei saanut, mutta miksi olisi tarvinnut kun saikäyttöönsä kokonaisen valtion ja sen resurssit. Mihin Kekkonen olisi mahtinsa päivinä rahaa tarvinnut kun asui valtion talossa sen ruuissa ja kaikki kulkuvälineet olivat käytössä?
"Ajattelin tätä katkeroituneena joskus, kun minusta oli tullut korkeahko virkamies. Kyllä elintaso oli pikemmin tyyppiä polkupyörällä nakkikioskille."
VastaaPoistaEi siitä kannata oikeasti katkeroitua vaan ajatella, että kansa saa sen arvoisia virkamiehiä - ja näiden tekemää oikeutta - kuin on ansainnutkin. Vrt Viro, jossa ymmärretään oikeusvaltion merkitys ja maksetaan tuomareille 3-4 kertaa keskipalkka.