Taitaa olla tuskallista heittyä itämaisen kulttuurin
tuntijaksi. Englannin kielialueella suuret kääntäjät on järkiään todisteltu poropeukaloiksi
ja heidän käännösyritelmänsä toispuolisiksi.
Suomessa on toisin. Pertti Niemisen lukuisat käännökset
Kiinan runoudesta ovat sekä asiallisia että hyvin arvostettuja, jopa
suosittuja. Runon sisällön välittymisestä minun ei tietenkään parane sanoa
mitään; jotain pystyy arvailemaan luettuaan monia eurooppalaisia käännöksiä.
Kai Nieminen suomensi japanista. Ja sitten ovat Tuomas
Anhavan tanka-kirjat. Eivät kai ne ole päässeet unohtumaan keneltäkään?
Kuvassa esiintyvää, myynnissä olevaa nidettä parempaa
ylioppilaslahjaa ei ehkä ole. Sopii myös fiksummille äideille.
”Täällä kaukana,
Kallioiden keskessä
Asuisin yksin
Ja tietymättömissä
Miettisin asioita.”
Innostuin nähdessäni Amazonista, että R.H. Blythin
haiku-kirjat, jotka muinoin ostin, maksavat nyt verkkokaupan käytettyjen
kirjojen välityksessä noin tuhat dollaria. Sitä vastoin en keksi, mihin olen
työntänyt toisen ihanteeni, Arthur Waleyn teoksen ”Singing Madly in the
Mountains”. Waleyn kiinasta suomentamaa löytyy muuten Gutenbergistä. Jos uskoo,
kuten itse uskon, että klassikon hyvä käännös on runo omasta voimastaan eikä
minkään kuva, Waley on vielä enemmän lukemisen arvoinen kuin ongelmallinen Ezra
Pound.
Luulen, että se oli juuri Kai Nieminen, joka kerran esitti
havainnollisesti, mitä etäisestä kulttuurista kääntäminen on. Aleksis Kiven
Timon laulu (Laulu oravasta) menisi suometa japaniin ja siitä takaisin
käännettynä esimerkiksi näin:” Imelästi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä
tavattava ruskea, joskus harmaa, pitkähäntäinen jyrsijä makaa
sammalvuoteellansa. Sinne eivät varastorakennuksen hammas eikä metsätyöläisen
räjähde ylettyneet milloinkaan.”
Japanissa ei kuulemma ole oravia.
Haikussa on usein kaksi asiaa, joiden väli lyö kipinää.
Runomuoto on kumman lähellä omia kansanlaulujamme: ”Tuuli sitä tupaa
huiskuttaa, jossa häitäni hypeltäisiin. Se varsa ei vielä ole syntynyt, jolla
vihille ajettaisiin.” (Etelä-Pohjanmaa.)
Tämän kirjoitin yöllä. Minusta on hauska jäljitellä haikun
kaavaa, 5 + 7 + 5 tavua.
Öisin tähtien
valo rämähtää kattoon
kun olen kuollut.
Bashon sammakkorunon englanninnoksista on julkaistu kirja.
Siihen on koottu sata toinen toistaan oudompaa versiota. Tein minäkin oman
suomennokseni (aineistoa esimerkiksi verkkosivustolla Classical Japanese
Database –
http://www.haikupoetshut.com/basho1.html
Vanha lammikko
äkkiä sammakko hyppää
vesi äännähtää.
Anhava väänsi omat versionsa ilmeisesti englanninnoksista.
VastaaPoistaItse luottaisin eniten tällä hetkellä edelleen kiinan ja japanin suomennoksissa - olletikin runoudessa - Niemisiin, ovathan he molemmat, paitsi kääntäjinä alkukieliin perehtyneitä, myös runoilijoita omasta takaa.
Kyllä Japanissa oravia on ja kanjeilla kirjoitettava sanakin "risu" eli kastanjarotta.
VastaaPoistaSen sijaan siilit eli neularotat puuttuvat kokonaan.
"Kotoperäinen" Sciurus lis: http://edb.kulib.kyoto-u.ac.jp/exhibit/b03/image/01/b03s0052.html << http://edb.kulib.kyoto-u.ac.jp/exhibit/b03/mamrep.html
PoistaMyöhempi siirtolainen Callosciurus caniceps: http://en.wikipedia.org/wiki/Callosciurus
Kokeillaans, selviääkö Blogger kanjeista: 栗鼠 (syöte onnistui, mutta lieneekö oman selaimen asetusten ansiota?)
PoistaKymmenen vuotta sitten kuvataiteilija ja säveltäjä Joji Yuasa teki Ylioppilaskunnan Laulajien tilauksesta a cappella -sarjan "Four Seasons from Basho's Haiku". Lauluista ensimmäinen, "Spring", sisältää juuri sammakkohaikun, jonka ilokseni löysin myös Bashon matkakirjasta "Kapea tie pohjoiseen". Yuasan signeeraamassa nuotissani on translitterointi:
VastaaPoistaFuruike ya
kawazu tobikomu
mizu no oto.
Yuasa on kääntänyt:
An old pond ––
a frog leaps in,
the sound of water.
Suomennoksesi on hyvä, mutta... onko sanassa "äkkiä" kaksi vai kolme tavua?
Kävin tuossa Basho-linkissä. Siinä oli taulussa ja alempana esimerkeissäkin toinenkin sarjan haiku. Bashon/Yuasan "Summer":
Natsukusa ya
tsuwamono domo ga
yume no ato.
The summer grass —
holds still the dreams
of stalwart warriors.
En osaa japania, joten en osaa arvioida sivun käännösten paremmuutta. Pitäisikö yrittää (englannista):
Kesäheinissä
vielä uljaat unelmat
monen soturin.
Vai pitäisikö olla "enää"?...
Kyllä kunnon limerikki on pareen.
VastaaPoistaEräässä radio-ohjelmassa haastateltiin aikoinaan Juha Wainiota ja hän sanoi WC-pytyllä istuessaan keksineensä täydellisen seitsentavuisen "Heptagonin" tai jotain Hepta-alkuista se oli. Mutta tavut ja loppusoinnut stemmasi kuulemma täydellisesti.
Ja näin se meni: "Juoksen taikka kävelen, perse päästää sävelen."
Ja toisen tarinan mukaan Junnu bongasi tekstin "Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen" Kotkan Lyseon poikien vessan seinästä ja se toimi hänelle innoittajana myöhemmälle uralle.
PoistaLempirunoni/lauseeni, tuota ei voi kukaan ylittää, eivät edes menneiden aikojen viisaat!
Poista"...perse s o i t t a a sävelen..."
PoistaRunoilijalla on mukana myös aavistuksen vajaa sisäsointu a'la Manninen.
Mainio aamun avaus.
VastaaPoistaHassumpi lahjaidea ei ole myöskään Kai Niemisen kootut: "Istun tässä, ihmettelen - valitut runot" (Tammi, 2012).
VastaaPoistaJa mikä tekee haiun, onko se tavumäärä? Janak Sapkotan runokokoelmassa on haikuja englanniksi ja suomeksi: "Tulikärpänen valaisee sivun – haikuja / A firefly lights the page – haiku" (Sanasato, 2012; suom. Arto Lappi).
Ja sitten on vielä "vironhaiku". Asko Künnap, Jürgen Rooste ja Karl Martin Sinijärv loivat tämän käsitteen: Aika sattuu - Vironhaikuja (Palladium Kirjat, 2011; suom. Hannu Oittinen). Vironhaikujen kaava on 4+6+4, eli tosi tiivis, ja suomeksi haastavampaa kuin viroksi.
Kesän ruohossa
VastaaPoistayhä uinuu unelma
riskin soturin
ei unohdeta Väinö Kirstinän huumoriloiskausta:
VastaaPoistaSelän takana kahahtaa äkkiä
ja loiskahtaa
kuin valtamerta olisi lyöty Afrikalla.
Lampeen loikkasi
sammakko.
(Säännöstelty eutanasia, 1973)
Sävelrunon saa soljumaan paremmin kun käyttää takapuolesta sanaa perä. Epäilen myös, että korjattu versio on alku-perä-inen.
VastaaPoistaFazu valmisti aikoinaan Tussin merkkisiä pastilleja.
VastaaPoistaKansakoulussa pojat väänsivät siitä runon:
Istun taikka nussin
aina maistuu Tussin.
"Pastilleista parhain ompi Tussin
Poistasitä minä syön aina kun mä...yskin"
Kaikki linnut laulelevat (trad.)
VastaaPoistahttp://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/m_a_nummisen_suomalais-ugrilainen_kvartetti_45181.html#media=45182
"Raita kasvoi kankahalla,
kauniimpi kuin paju.
Poika oli hiljanen selvänä,
mutta juovuksissa raju"
Lauri K
"Kaikilla linnuilla kaula on , mutta kurjella ompi kulkku
Poistapienillä pojilla p...eli on, mutta isoilla pojilla m....."
"Imelästi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tavattava ruskea, joskus harmaa, pitkähäntäinen jyrsijä makaa sammalvuoteellansa. Sinne eivät varastorakennuksen hammas eikä metsätyöläisen räjähde ylettyneet milloinkaan."
VastaaPoistaHih, kai sieltä Jaappanin maalta sentään koiria tai metsästäjiä löytyy, ansojakin.
Hyvä esimerkki kääntämisen vaikeuksista on myös mahdollinen käännöskiekka englanti-venäjä-englanti:
VastaaPoistaFlesh is weak but spirit is strong > - > Meat is rotten but vodka is good.
Havainnollisuus kasvaa, jos yrittää suomentaa tämän vitsin.
Samalla tavoin kuin Waleyn T´ao Ch´ien käännöksessä elettyjen vuosien kokemus kohottaa autereisen kevätaamun pyhän hetken asemaan, samalla tavoin Blythin, Waleyn, Bashon, Anhavan ja Niemisen mainitseminen yhdellä liuskalla kehoittaa pysähtymään. On hetki käydä oman sielun itäisillä kukkuloilla ja tuntea taas kerran lämmin kevättuuli, kun se hyväilee sitä, mikä ihmiselle on tärkeintä.
VastaaPoistaRoses are red
VastaaPoistaViolets are blue
I'm a schizophrenic
and so am I
Rose's are red
PoistaViolet's are blue
and mine are white
"Lähde entinen
VastaaPoistasammakon sukellukset
pintaa läiskyttää"
"Niityn kukista
ei nouse enää toive
kuolleen sotilaan".