Sivun näyttöjä yhteensä

11. toukokuuta 2012

Kysymys kiekosta


Tämänvuotinen kiekonlätkyttely antaa aiheen naureskeluun. Tästä viihteen muodosta – ennen puhuttiin urheilulajista – on tullut isoa liiketoimintaa, jota sen nykyiset johtomiehet eivät selvästikään oikein hallitse. Toivottavasti johtajanbonukset ovat kuitenkin hyvät.

”Hinnoitteluvirhe” mainittiin kovin kevyesti. Tavallisessa elinkeinotoiminnassa kerran vuodessa kaupitellun päätuotteen hinnoitteluvirhe merkitsee konkurssia.

Yksi mielenkiintoinen kysymys tulee mieleen, mahdollisesti kaksi.

Miksi jääkiekko liittyy suomalaisen yhteiskunnan suureen murrokseen 1965-1970? Ilmeisiä vastauksia ovat riskien ja kehityskelpoisten maalaispoikien joukkomuutto kaupunkeihin, jäähallit eli ensimmäinen vuonna 1965, televisio ja keskiolut.

Kun en ole varsinainen harrastaja, en tiedä, pitääkö luuloni paikkansa, mutta olen käsittänyt että reipas mallasjuomien nauttiminen kuuluu pelin luonteeseen, ainakin ”kotikatsomoissa”. Toisin sanoen välillä aukeavat muutkin hanat kuin maalihanat.

Jos näin on, kysymyksessä on vanha perinne. Suomessa on saatu ihmeitä aikaan, kun on löytynyt sopiva veruke karata kotoa johonkin juopottelemaan. Tavallisimmin kysymyksessä on ollut ns. harrastustoiminta. Saan tästä lukijoita kimppuuni, mutta olen aivan rehellisesti muistavinani, että jo 50-luvulla pohjalaisen pesäpallojoukkueen tunsi hajusta ennen kuin he olivat ehtineet sonnustautua ohuesta lakanakankaasta kursittuihin peliasuihinsa.

Kysymykseni on tarpeellinen siksi, että useimmissa elinkeinorakenteen muutoksen ruhjomissa maissa ratkaisu oli kerran toisensa jälkeen jalkapallo, tuo Suomessa jokseenkin vieraaksi jäänyt joukkueurheilu.

Suojeluskuntien, armeijan ja kansakoulun tuki pesäpallolle oli suuri tekijä, mutta olen muistavinani, että jalkapalloa ja jääkiekkoa pidettiin  kaupunkilaisten ja ennen kaikkea ruotsinkielisten pelleilynä. Tampereen Tapparakin oli vielä sotien jälkeen ruotsinkielisen yhteiskoulun tukema Bollklubb, eikä Helsingissä myöhemmin maineeseen noussut HIFK tainnut sekään olla varsinainen suomalaisuuden linnoitus.

Mutta kai jääkiekon vaatima henkilökohtainen sankaruus vaistottiin varhain. Sitä korostettiin kypärän puuttumisella ja sangen heppoisilla suojuksilla. Aivan kuin muistaisin, että Urpo Ylönen pelasi 60-luvulla maalivahtina ilman kasvosuojusta, mutta Jorma Valtonen käytti suojusta. Ehkä muistan väärin. Vaimon sukulaismies, joka pelasi oikeissa sarjaotteluissa maalivahtina, oli hiljan kotiutunut Päämajan kaukopartioista. Se jotenkin sopi 40-luvun henkeen, ja paikkakunta oli Hämeenlinna.

Sekin sovi mielikuviin sodasta, että Neuvostoliitto oli jääkiekossa niin armottoman hyvä ja että Suomi hävisi sille käytännöllisesti katsoen aina. Punakone ja maalissa Tretjak. Pesäpalloa on väitetty varmaan aiheellisesti sodan jäljittelystä. Jääkiekko se sotaisa peli on, varsinkin kun asepuku on todellinen haarniska.

Katsomismuistoni liittyvät mustavalkoisen television rakeiseen kuvaan. Matti Keinonen kiertämässä kiekon kanssa maalin takaa. Vaclav Nedomansky kurittamassa neuvostoliittolaisia; hän loikkasi ehkä urheilun ensimmäisenä kuuluisuutena länteen 1974 ja ryhtyi pelaamaan rahasta.

Jääkiekko ja nykyinen jalkapallo ovat enemmän elokuvataidetta kuin liikuntaa. Muut lajit ovat tulleet sitten perässä. Se mitä pelaaja näkee kentällä poikkeaa dramaattisesti sekä katsomon että television näyttämästä. Mitä Sergei Eisenstein sanoisi, jos näkisi nykyisen jokailtaisen jääkiekkolähetyksen? Varmaan hän toteaisi oppiensa menneen perille. Lähi- ja kaukokuvat ja suvereenit leikkaukset vuorottelevat yhtä taidokkaasti kuin kiivaimmissa toimintaelokuvissa.

Lisäksi ottelussa on jotain, mikä tuo mieleen tietokonepelin. Ei ihme, ettei sitä ole onnistuttu siirtämään kovin onnistuneesti tietokoneen ruudulle, koska se on jo, esittämistään vahvoista ja poikkeuksellisen lahjakkaista ihmisistä huolimatta artefakti, keinotekoinen tuote, silmän harhaa. Ja siis hienoa sellaista.

37 kommenttia:

  1. Suosittelen historioitsija Seppo Aallon kirjaa Jokerit liukkaalla jäällä (1992). Siinä kerrotaan juniorien Kanada-sarjasta. Itä-Helsingissä ei juuri muuta nuorten harrastustoimintaa ollut. Samalla eri paikoista muuttaneet isät tutustuivat talkootöissä toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vihjeestä - samalla saa tosiperäisiä tietoja tästä rakennusmestarista, joka tarinan mukaan rahoitti Töölön Vesan Itä-Helsingin hallitsijaksi.

      Poista
    2. Ja isät huomasivat "talkoissa", kas perhana, parrua tulee takaa.

      Poista
    3. Tää ny takuulla menee hieman ohi aiheesta, mutta menköön. Kaima mainitsi parikin asiaa: veskareiden maskin ohessa ennen kaikkea Möllin.
      Huikea virtuoosi. Jo penskana katsoin kaikki Suomen matsit MM-kisoissa, vaikka tulos olikin etukäteen tiedossa. Mutta Mölli räjäytti pankin muistaakseni Ljubjanassa: alivoimalla Sovjetski Sportia vastaan pyöri väkkäränä vastustajan alueella kulmassa parikymmentä sekuntia niin, ettei Ragulinkaan saanut kiekkoa pois.
      Silloin heräsin uskoon, että Suomi voi voittaa joskus lätkässä kultaa. (Ihan höperö olen yhä: Suomi voi päästä futiksessa arvokisoihin.)

      Poista
  2. Pesäpallo oli täällä herännäispitäjässä lähes ainoa luvallinen huvitus, mutta ei kentälle passannut viinanlemuisena mennä. Otteluissa naapurikylän joukkuetta vastaan oli kyseessä miltei henki ja elämä, ainakin kunniakysymys se oli, että jokainen täytti paikkansa.
    Totta on, että Lauri "Tahko" Pihkala kehitti pesäpallon suojeluskunnille sopivaksi harjoitusmuodoksi. Pesille syöksyminen vastasi asemiin syöksyä ja pesäpallon heitto käsikranaatin käsittelyä. Leikkimieltä harvoin pesäpallokentällä näkee, ehkä eniten juonikkailla lukkareilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa tuohon körttiteemaan:

      TV:n urheiluohjelmat ovat harvinaista puhdasmielistä koko perheen ohjelmaa (myös ratsastus, taitoluistelu jne). Peleissä on väriä ja dramatiikkaa, vaikka niitä ei ymmärtäisikään. Kaikki eivät jaksa katsoa TV:stä jatkuvaa tappamista tai seksihölmöilyä ja kuunnella törkeyksiä. Tässä voi olla suuri syy urheiluohjelmien suureen suosioon.

      Urheiluohjelmat ovat monikulttuurisia ohjelmia, joissa eri rodut ja kaukaiset kulttuurit tulevat tutuiksi ja jopa läheisiksi.

      Kiihkeitä otteluita katsoessa tulee usein mieleen, että hurjempiakin pallopelejä on maailmassa pelattu. Mayojen pallopeleisissä hävinneen joukkueen "kapteeni" ja joskus jopa koko joukkue tapettiin.

      Poista
  3. NHL12-pelaajat ovat luullakseni varsin eri mieltä siitä kirjoittajaan näkemyksestä, kuinka onnistuneesti peli on siirretty tietokoneen ruudulle.

    VastaaPoista
  4. Suurin osa Suomen joukkueesta pelaa työkseen Venäjällä. Koska ihmisistä on kysymys, moni löytää nätin venakon jonka kanssa perustaa perheen ja lisääntyy.

    Käytiinkö sodat sittenkin turhaan? Eikö professoreiden Steffin porukoille vannoma uskollisuusvala olla flirttailematta muiden kanssa olekaan ikuinen?

    VastaaPoista
  5. Ennen Tretjakia Neuvostoliiton heikkoutena pidettiin maalivahtia - Konovalenko ei saanut samanlaista kunniaa kuin mm. Firsov, Petrov, Harlamov, Maltsev, Mihailov sekä Ragulin, jolla oli niin iso pää, että kaikki kypärät näyttivät pieniltä.

    Punakone oli hyvä, koska pelaajat olivat ammattilaisia, jotka harjoittelivat kokopäiväisesti ja pelasivat seurajoukkueissakin yhdessä.

    Mielenkiintoista olikin nähdä sitten myöhemmin punakoneen ja nhl-pelaajien yhteenotto. Yhtä hyviä olivat.

    Nyt peli on reilumpaa, kun kaikki huippujoukkueet ovat ammattilaisista koottuja. Mutta jos vertaa vaikka jalkapalloon, niin kyllähän huippu yhä on kapea ja tasoerot isot.

    Suomi ei menesty jalkapallossa kahdesta syystä: meitä on vähän ja olosuhteet ovat surkeat. Kun muualla on kesätauko, meillä on pelikausi ja kun muualla aletaan pelata, meillä harjoitellaan hangessa ja pakkasessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäisin äkkiä unohtuvan itsestäänselvyyden - jalkapalloon tarvitaan suhteellisen tasainen alusta, vähintään 45 x 90 metriä. Se on suurempi kuin kansakoulun piha. Pesäpalloa voi pelata huonollakin alustalla.

      Poista
    2. Jalkapallokenttä: Kansainvälisissä aikuisten otteluissa kentän tulee olla 100–110 metriä pitkä ja 64–75 metriä leveä. Muissa otteluissa vaatimukset ovat vapaammat: pituus 90–120 metriä ja leveys 45–90 metriä.
      Ja sen pitää olla tasainen eikä vaan suhteellisen.

      "Pesäpalloa voi pelata huonollakin alustalla."
      Voi ja voi; jos ei välitä nilkoistaan eikä pallon pomppimisesta sinne tänne.
      Paras alusta on tasainen ja sen kuuluu ollakkin sellainen.

      Poista
  6. "...jalkapalloa ja jääkiekkoa pidettiin kaupunkilaisten ja ennen kaikkea ruotsinkielisten pelleilynä..."

    No näin ei ainakaan ollut Tampereella (ja sen maaseutuympäristössä), missä palloa potki ruokatunnillaan kentä- metalli- tekstiili- ja muiden tehtaiden työntekijät. Iltasin keräännyttiin kentille harjoituksiin ja peleihin. Ihan tavallisia sukankuluttajia. Kunta tuki sekä seuroja että hoitamalla kenttiä ja kuuluisa Tammelan pallokenttä, nyk. Stadion, rakennettiin suurilta osin hätäaputöillä pula-aikana.
    Ennen maaratojen rakentamista luisteltiin Näsijärven ja Pyhäjärven jäillä, jonne oli rakennettu luistinratoja. Pyhäjärven jäällä pelattiin ekat jääkiekkopelitkin. Ihan tavallisia kavereita pelaamassa. Suomen eka jäähalli saatiin Tampereelle 1965 ja samana vuonna pidettiin siellä jääkiekon MM-kisat.

    "Pesäpalloa on väitetty varmaan aiheellisesti sodan jäljittelystä."
    Minkä sodan vai yleisesti vaan jonkun sodan? Tampereella pelattiin pesäpalloo ainakin jo ennen 2.maailmasotaa. Mitä siinä on sotaisaa? Pesäpallonpelaajana en ole koskaan aatellut sotaa? Ja pesäpallohan kehitettiin baseballista.

    "Sekin sovi mielikuviin sodasta, että Neuvostoliitto oli jääkiekossa niin armottoman hyvä..."
    Neuvostoliiton urheilumenestykset olivat propagandaa; esim. sen ajan jääkiekkoilijat olivat superpelaajia; heidän elämänsä oli jääkiekko. Minä ainakin kunnioitan heitä.

    "Mutta kai jääkiekon vaatima henkilökohtainen sankaruus vaistottiin varhain."
    Ilman kypärää pelaaminen oli kanadalaisten matkimista; nämä ammattilaisethan kun eivät ennen käyttäneet kypäriä.
    Jääkiekko niinkuin jalkapallokin on joukkuepeli; tietenkin on yksilöitä, mutta ilman joukkuetta ei pelistä tule mitään.

    Mitä oluenjuontiin tulee, niin eikös ne muutkin tykkää oluesta ja väkevistä juomista, ei vaan jalkapalloilijat, jääkiekkoilijat ja heidän kannattajansa. Jos nyt näin yleistää. Tiedän monta kulturelliä, jotka aina tuoksuvat/haisevat.

    Tähän voin liittää, että opin itse luisteleen 3-4-vuotiaana ja luistelen edelleen joka talvi järven jäällä. Nuoruuteni vietin Tampereella aikana jolloin kolme seuraa pelasi jääkiekon mestaruussarjassa ja Tampereella näki upeeta pelaamista. Tunnen monia sekä jääkiekon että jalkapallon pelaajia; sekä entisiä että nykyisiä.
    Viime joulunajan vietin Berliinissä, jossa kävin katsomassa upeen jääkiekko-ottelun; yli 14000 katsojaa ja ne 100 minuuttia kului kyllä nopeasti. Kyllä se oli liikuntaakin, se mitä ne pelaajat esittivät kentällä, samoin minä katsomossa. Mutta oli se viihdettäkin, mutta hyvää.
    Parasta on mennä katsomaan livenä; se on aivan eri asia istua katsomossa kuin sohvalla kotona toosan edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä jalkapallo ja rautatie kuuluvat yhteen kuten pesäpallo ja rautiettömyys.

      Tampere tietenkin oli jääkiekkoilun kehto, ja paikallisten panos oli korvaamaton. Olisi hauska saada selville, ketkä poliitikot ja liikemiehet olivat mukana. TBK / Tapparan taustaan viittasinkin, mutta Ilves oli lähes yksinvaltias lajissa pari kymmentä vuotta.

      Ja Turku tietnekin toinen.

      Pesäpallo ja sota - pelin kehittäjä Tahko Pihgkala vastasi suojeluskuntien urheilutoiminnasta, joten täsmällinen ilmaus olisi "taistelutehtävien jäljittely".

      Pihkalan vanhoista kansan pallonlyönneistä omaksuma syöttö muuten taitaa olla nerokkaampi kuin baseballin ja kriketin vastaavat.

      Poista
    2. "Tampere tietenkin oli jääkiekkoilun kehto, ja paikallisten panos oli korvaamaton. Olisi hauska saada selville, ketkä poliitikot ja liikemiehet olivat mukana. TBK / Tapparan taustaan viittasinkin, mutta Ilves oli lähes yksinvaltias lajissa pari kymmentä vuotta."

      Niinpä, yleensä jos olit urheilija, pääsit kunnalle töihin, näin ainakin Tampereella. Ja yksityiset firmat sponsoroivat tavallaan ja saivat mainosta.
      Ketä nämä politiikot ja liikemihet sitten olivat? Kaupunginarkistothan on pullollaan papereita sen ajan päätöksentekijöistä, myös firmojen arkistot.
      Näinhän se käy tänäkin päivänä; suhteilla, suhteilla kaikki pyörii.

      Poista
    3. Äärioikeistolainen Pihkala oli sillä tavoin isänmaallinen mies , että piti suomalaisia niin tyhminä , että he eivät pystyisi omaksumaan kaukaa tulevaa syöttöä.

      Poista
  7. Pesäpallo on myös ainut Suomessa pelattava palloilulaji, missä tärkeimmäksi otteluksi voi muodostua se naapurikylän jengiä vastaan pelattava. Suomessa ollaan menestyshulluja ja muissa lajeissa täytyy tulla kansainvälistä menestystä, että suuret kansanjoukot kiinnostuvat kansallisistakaan peleistä. Pesäpallolta puuttuu tämä rasite.

    VastaaPoista
  8. "pitääkö luuloni paikkansa, mutta olen käsittänyt että reipas mallasjuomien nauttiminen kuuluu pelin luonteeseen."

    Salonkipuolella voi olla jotakin fiininpääkin pöydällä kuin tuota läträystä.
    Oliko se nyt Count Basie puhui siitä, miten fyysinen suorittaja kuin luonnostaan ottaa muuta kun helvetinmoisia nestemääriä rappeuttavaa, ja tosiasiassa vain oloa huonontavaa nestettä.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: ehkä olen romantikko. Olen katsonut jonkin kansainvälisen ottelun Hartwall-areenalla ja erään Washington - New York -ottelun tilanteessa, jossa henkilökohtaisena opastajanani toimi Urpo Ylönen (suurlähettilään käskystä).

    Silti tuo 50-luvun Pohjanmaan pesäpallo-ottelujen henki oli toistumaton kokemus. Tai ei - olimme kerran Suomi Ruotsi -maaottelussa 50-luvulla. Se se oli tunnelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumattakaan suomalaisista kestävyysjuoksijoista.

      Lisäpohdinnan aihe yhteiskunnan murroksen vaikutuksesta (1960-luvun suuri maaltamuutto) on yleisurheilun romahdus liitettynä jääkiekon nousuun. Puhumattakaan siitä kun Suomeenkin saatiin menestyviä "fiinimpiä" lajeja (alppinistit, free style), joissa harrasta ei purra eikä hiki lennä.

      Poista
  10. Lätkässäkin maalivahdin hommassa pärjää parhaiten kylmähermoinen individualisti. Taannoin oli HS:ssa juttu vai oliko peräti juttusarja tutuista Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoista, ja eräs kirjoittajan (Ilkka Malmberg?) oivallus korpraali Määttää luonnehtiessaan oli esittää ajatus siitä, kuinka suurta turvallisuudentunnetta kotikatsomoissa tunnettaisiin, kun ennen Suomen ja Neuvostoliiton jääkiekkomaaottelua joukkueiden kokoonpanot esitellessä selostaja kertoisi Suomen osalta: "... ja maalissa Määttä."

    VastaaPoista
  11. Professori yllätti jälleen - tiedoillaan jääkiekkopelistä! Itseäni on alkanut häiritä se, että menestykset kirjataan valmentajien voitoiksi. Taitaa olla kulttuuriperintöä? Eikö sodassa johtajat tunnistaneet juuri joukkojensa voitot omikseen? Välillä tuntuu, että koutsit pelaavat vastakkain. Illalla Jalonen vs. Sutter MM-areenalla. Miehet unohdetaan, vaikka jääkiekossa hyväkään koutsi ei voi loppujen lopuksi tuoda jengiä kuin alaspäin. Sotilaat ratkaisevat - aina. Epäonnistumiset valmentajat osaavat kyllä pistää taitavasti pelaajien niskaan.

    VastaaPoista
  12. Upi Ylönen on Viipurin poikia. Hänen vaimonsa on Suomen ensimmäisiä pelaaja-agentteja. Kun Upi oli lähdössä Turun Palloseurasta Länsi-Saksaan, vaimo sai ohjeet vetäistä kotona verhot kiinni, jos bakeliittipuhelin pirahtaa. Upi meni Kupittaan kentälle juoksemaan ja odottelemaan saksalaisten tarjousta. Verhot oli se merkki, mistä Upi tiesi juosta kotiin! Hieno kaveri, joka yhä valmentaa Turussa nuoria maalivahteja.

    VastaaPoista
  13. Käy sääliksi yksilölajien urheilijoita, joista monet ovat lähellä kansainvälistä huippua, mutta eivät saa mitään arvostusta. Jääkiekossa ollaan ehkä maailmanmestareita, mutta nytkin on mukana pelaajia, jotka eivät ole edes 100 parhaan joukossa pelipaikallaan maailmassa. Yksilölajien harrastajat vasta kovia ovat! Lisäksi joutuvat käytännössä maksamaan itse harrastuksensa. Palkkiona kisamatkasta ei tule kuin yleisön parjaukset: "Kalle oli stten taas vasta 8. olympialaisisssa!"

    VastaaPoista
  14. Nuorten poikien urheiluharrastus ja laaja talkoo-työ on "Varastettu" !
    Yhteiskunnan rakentamat jäähllit ja seuratoiminta kyllä kelpaavat, kulut sosialisoidaan ja tulot Varastetaan.

    Miksi minun poloisen veronmaksajan pitäisi uudestaa maksaa Lätkä-kisoista ?

    VastaaPoista
  15. Ai siitä oli sinun mielestäsi kysymys, oluthanoista. Asiaa on vaikea rekonstruoida, koska olin 5-vuotias kun olin Vimpelin Vedon kotiottelussa Saarikentällä. En tiedä mikä pelaajia vedätti, mutta katsomo oli täynnä isäntiä ja niiden renkejä ja niillä oli kaikilla suu auki ja minun piti panna sormet korviin, kun se oli niin kamalaa se huuto. Isä pani käsivarret ympärilleni, mutta ei se pelkoa paljon vähentänyt.

    Sen jälkeen en ole käynyt urheilukisoissa ikinä. Jos olen joskus sivusilmin sitä nähnyt, niin jonkun koulun kevätjuhlissa. Yleensä se oli voimistelua. Jääkiekkoa sen sijaan olen pelannut poikien kanssa kansakoulussa ja keskikoulun alaluokilla. Se johtui siitä että en tykännyt jääpallosta, se ei ollut oikeata peliä vaan sievistelyä.

    Siitä lähtien kyllä näin isänkin vähän eri tavalla. Sitten myöhemmin olen tavannut paljon isän tunteneita, Lakaniemen Markus oli poijan opettajana paljon myöhemmin ja pidin siitä ihmisestä. Markus oli ollut niitä Vedon pelaajia. En usko että se johtui pesäpallosta, luulen että se johtui Järviseudun ihmislaadusta, joka on ehdottomasti omanlaatuisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin samassa ottelussa. Vimpelin polttajana oli silloinkin Ville Niemi. Samassa autossa meidän kanssamme Kauhavalta tullut Elmeri Meilahti, entinen lyöjäkuningas, taputti vastapuolelle ja huusi remästi: hyvä, Kiikeri (Ilmajoen Kisailijat). Kentän ylle laskeutui hiljaisuus.

      Seuraavana vuonna kakkosvara kului saaneen alloa joesta haroessaan haaviin hauen, joka saattoi tosin olla alamittainen.

      Poista
    2. ..."Kauhavalta tullut Elmeri Meilahti, entinen lyöjäkuningas"...

      Samainen Elmeri "Emu" Meilahti asu joskus 50-luvulla Tampereella Tammelan pallokentän vieressä, apteekin talossa. Oli lyöjäkuningas ja pelas siinä kentällä ilm. Pyrinnön paidassa.

      Poista
    3. Mullon ollu kaikki nämä vuoret semmoonen tunnes että ollaan kyllä tavattu monistellen. Yritit antaa mulle karkin sieltä takariviltä? Ja isä kielsi? Mutta oliko se sun vai mun isä?

      Ehkä sut silti päästettiin jo kauemmaksi kun olit vähän vanhee. Ei silti, en minä itkenyt. Mutta taisin olla niitä ainoita ellen ainut pikkutyttö katsomossa.

      Poista
  16. Suomi-Ruotsi Stadionilla 50-luvulla oli todellakin elämää suurempi kokemus. Ei tarvittu kaljatelttoja eikä cheerleaders-tyttöjä tunnelmaa nostattamaan. Vielä pari päivää myöhemmin kotona ihan tutisutti, kun muisteli niitä kentän tapahtumia.

    VastaaPoista
  17. Eikö se ollut juuri Tahko Pihkala, joka totesi olevan parempi, että nuoriso urheilee ja ryyppää, kuin että se pelkästään ryyppää.

    VastaaPoista
  18. Vaclav Nedomansky, #14, 1969, -> 0:50: http://youtu.be/SfTL1FF0xX0

    VastaaPoista
  19. "...jääkiekkoa pidettiin kaupunkilaisten ja ennen kaikkea ruotsinkielisten pelleilynä..."

    Onko mahdollista, että tässä blogistilla on mennyt jääpallo -ja -kiekko sekaisin? Itse olen ymmärtänyt, että jääpallo on ollut "hurrien" peli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ainakaa Tampereella; sielä pelattiin järvien jäällä jo ennen maaratoja eli ennen 30-lukua jääpalloo, ihan suamenkielellä viälä. Sit jääpallon pelaamista jatkettiin maaradoilla jossain vaiheessa kolkytluvulla. Esim. Tampereen Pyrintö oli yks seuroista.

      Poista
  20. Kirjoittajan kunniaksi voi katsoa sen, että poikkeuksellisesti luin tarinan vaikka se jotenkin liittyi aiheeseen urh... muulloin suljen aiheen aktiivisesti oman havaintopiirini ulkopuolelle.
    Pekka Tammi, kilpailuvietitön

    VastaaPoista
  21. Niakku eli Esko Niemi oli aikanaan maalivahtina useassa seurassa TPV, TBK, Tappara ja TPS. Itse muistan hänet lippalakissaan TBK:n maalissa Koulukadulla.
    (Tammerfors Bollklubben).

    VastaaPoista
  22. MOnesti on tullut ihmeteltyä sitä ettei ole edes teoreettista käsitystä siitä, mikä urheilussa passivisena katselijana kiinnostaa. Olisikohan ainakin osasyy siinä kun voimistelunopettaja 60-luvulla Lapuan lyseossa karjui voimistelutunnilla, että tämä on kaikki armeijaa varten? Taisi hän järjestää ampumaharjoituksiakin ilmakiväärillä koulun voimistelusalissa. Outoa on, että tästä taustasta huolimatta kaikenlainen liikunta ilman kilpailua on aina maistunut hyvin.

    VastaaPoista
  23. Mistä nämä kommentoivat Kemppisen juntit ovat peräisin?

    VastaaPoista