Sivun näyttöjä yhteensä

29. toukokuuta 2012

Muistista II


Vastaan kommenttiin kirjoituksella.

Eilen mainitsemastani Mind Mapista eli mielikuvakartasta olen samaa mieltä kuin joku – erinomainen eräillä, kiva monille, mutta monia ei miellytä.

Kolmiulotteinen (3 D) MindMap on olemassa ja myynnissä. Sen nimi on Topiscape. Zoomaus ja lentämisominaisuudet ovat hyvät. Kerron tästä ohjelmasta etenkin tiedostojen hallinnan välineenä toiste. –Kuka ei vähän väliä löydä tietokoneeltaan (tai kirjahyllystään) mahdottoman kiinnostavia kohteita?

Professorina kurkistelin joskus, mitä opiskelijat kirjoittivat muistiin. Itse en kai koskaan kirjoittanut mitään, vaan yritin olla kuuntelematta. Käytän samaa tekniikkaa joskus oopperassa. Yritän ajatella niitä näitä ja sulkea häiritsevän höpinän tai musiikin tietoisuudestani. Teho on taattu. Menetelmäni testaa puheen tai musiikin. Tähdellinen ja voimallinen tulee ryminällä läpi.

Sekä 1800-luvun oopperassa, ainakin Italiassa ja Venäjällä, ja samoin Japanissa no-näytelmiä esitettäessä ihmiset tulivat seurustelemaan ja viettivät aikaansa lörpöttelemällä, syömällä ja ennen kaikkea juopottelemalla. Kun esityksessä tuli hyvä kohta, melu ja liikkeet taukosivat äkisti, ja kaikki seurasivat otsa kurtussa. Sitten rattoisa yhdessäolo sai jatkua entiseen tapaan.

Tämän saman kuulee jopa levyltä, joka syntyi aika yleisen mielipiteen mukaan kaikkien aikojen hienoimmasta jazz-konsertista, Jazz at Massey Hall (1953 – Gillespie, Parker, Powell, Mingus, Roach. Kansa kantoi olutta kadun toiselta puolelta ja piti todella hauskaa; soittajista osa oli juovuksissa, Bud Powell katkaisuhoidosta pääsyn kunniaksi, osa myrtsinä (Mingus), ja Charlie Parker oli hukannut torvensa ja soitti muovista prässättyä saksofonia. Gillespie soitti erittäin lyhyitä pätkiä, koska pukuhuoneen radiosta tuli Rocky Marcianon titteliottelun lähetys.

Epäilen että meille välittynyt tapa istua kuin Mykkänen Pakkasella kuuntelemassa erilaisia esityksiä on kaamea erehdys. Jopa kirkossa ja käräjillä saa nukkua, kunhan ei kuorsaa ääneen.

Muistiin painamisen tekniikoista puhuttaessa mainitaan aina ensin antiikin soveltama sanojen tai käsitteiden sijoittaminen tuttuihin huoneisiin. Se toimii mainiosti vapaasti pidettävässä puheessa. Loppupuolelle kuuluvan vitsin voi ”sijoittaa” vaikkapa omalle työpöydälleen, kun aloitus on eteisessä ja pääteema olohuoneessa. Erikoinen kiitos tai vetoomus, jota ei saa unohtaa, pannaan makuuhuoneeseen. Vapaasti puhuessaan pystyy käymään omat huoneensa läpi. Yhtä hyvin voi käyttää vaikka suosimaansa kävelyreittiä tai tietä mökille, kunhan sen muistaa varmasti ja löytyy kiinnekohtia.

Minun on aina ollut helppo oppia ulkoa runoja, etenkin mitallisia. Kun en ole viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana osallistunut henkisiin kilpailuihin, joissa kouluissa jaettiin palkintoina muun muassa painokkaan raittiushenkistä kirjallisuutta, en ole useinkaan testannut muistiani.

Nyt piti kokeilla. Leinon ”Elegia” (Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta jne.) ei mene kunnolla. Säkeistöjen järjestys on vaikein; tuossa runossa ei ole kertomusta, vaan se on pelkkää parahtelua. Kun nyt harjoitin esittämiskuntoon (tilaisuutta ei tule, älkää pelätkö) tuon seitsemän nelisäkeisen  säkeistön tekstin, tein itselleni kaksi listaa, jollaista voisisi pitää vaikka kämmenpohjassa: Haihtuvi, Häipyvät, Tiedän ma, upposi, uupunut, siis oli, Toivoton.

Kun juuri tässä runossa myös riimiparit voi sekoittaa, kakkoslista sisältää kolmansien säkeiden alut: Turhaan, notkosta, pohjoinen, Kaikkeni, tai olen, Nytkö ma, Hallatar.

En tehnyt turhaa työtä. Vaikka mitta ja loppusointu tukee muistamista niin tavattomasti, riimien listaaminen ei auta. Niistä ei ainakaan jo lausuessaan muista, miten säe alkaa – siis virta, kiini, päivät, tieni…

Kiinnostavaa? Ja kiitos vain – esimerkiksi liikenneruuhkassa on hauska ajaa päässään omaa ohjelmaa. Leinon helkavirsi ”Tumma” palaa muistiin ennen kuin ilta on käsillä – periaatteessa osaa sen. Ja sitten Mustaan Lindblad!

18 kommenttia:

  1. Esimerkin teksti (Eino Leino,1908)

    ELEGIA
    Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
    Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
    Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
    rlemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

    Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
    Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
    Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
    Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

    Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
    Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
    pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
    jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

    Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
    Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
    Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
    haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

    Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
    Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
    Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
    Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

    Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
    katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
    Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
    Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

    Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
    Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
    Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
    Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljattain on ilmestynyt uusi käännös englanniksi. Sen on tehnyt pieteetillä A. Google. Uutta syvyyttä arjen tuskaan antaa kekseliäs ma-sanan kääntäminen Mondayksi.

      ELEGY

      The volatile youth as a rolling stream.
      Wires in the gray of life hits a golden reed.
      In vain, oh vain to grab ma hetkehen kiini;
      rlemua will not give an enjoyable club, not the wine.

      My will disappear behind the proud days.
      My spirit fascinating ancient times were already jälkehen.
      Notkosta I got up. Taasko sink is my way?
      My only hope: a small painless sessions.

      I know Monday: Peace for me is a favorable soil.
      Seeker of the path is not created in a gentle sleep,
      North speaks, myrskyhyn sun sinks down,
      ice red line: the beauty of impotent longing.

      Sank into the sea unteni blooming hills.
      I am a poor man: a high-priced songs ransom.
      I gave my everything, minute intervals Monday to swing,
      haavehen gold mind with grief I paid.

      I am weary, oh, sydänjuurihin up!
      Liikako probably pantukin I decided to load?
      Or I have them, who have the will, no power?
      I empty, the result of work tuntoni soima.

      So, for nothing had lasted, severe discomfort,
      man-made staple chains, burned, rakkahat ships?
      Right now I fell Monday, when it was all I need?
      Freezing in ice, the wounds took arpeen?

      A hopeless battle against the powers of heaven!
      Resonant with cover; consolation song is not his child.
      Hallatar challenges, key rings fall into the wings.
      Rotkoni peace to the dying beast crept.

      Poista
    2. Pitipä heti kopsata muistitikulle. Muistia se on sekin.

      Poista
    3. Kiitos (vaikka vaikealta tuntuukin).

      Voiko sittenkin olla niin, että tuo runojen muistamisen kikka vaatii kuulomuistia, johon liittyy musikaalisuus (ts rytmitaju). Jotenkin näkömuisti-ihmisena ei pure.

      Poista
    4. No nyt ei tarvitse sitten muistiriimeja ladata aivon rasitteeksi, kun tama kaunis juttu on iPadilla aina mukana!

      Poista
    5. Ajatonta kirjoitusta, mikään tekstissä ei sijoita sitä mihinkään kohtaa tuntemassamme aikajanassa. Voisi olla milloin vain kirjoitettua.

      Poista
    6. Sama herra A. Google teki käännöksen myös ranskaksi. ma säilyi vaan ei ymmärrettävää muodossa ;)

      Élégie
      Les jeunes volatile comme un flux de roulement.
      Fils dans le gris de la vie frappe une occasion en or de roseau.
      En vain, ô vain de récupérer ma hetkehen kiini;
      rlemua ne donnera pas un club agréable, pas le vin.

      Mon disparaîtra derrière les jours fiers.
      Mes esprit fascinants les temps anciens étaient déjà jälkehen.
      Notkosta je me suis levé. Taasko évier est mon chemin?
      Mon seul espoir: quelques séances de petits indolores.

      Je sais que lundi: la paix est pour moi un terrain favorable.
      Chercheur de la voie n'est pas créé dans un doux sommeil,
      du Nord parle, myrskyhyn soleil descend vers le bas,
      glace ligne rouge: la beauté de la nostalgie impuissante.

      Sombré dans la mer collines unteni floraison.
      Je suis un pauvre homme: une rançon de prix élevé chansons.
      J'ai donné mon tout, intervalles d'une minute du lundi au swing,
      l'esprit d'or haavehen de chagrin que j'ai payé.

      Je suis las, oh, sydänjuurihin up!
      Liikako probablement pantukin j'ai décidé de charger?
      Ou je les ai, qui ont la volonté, aucun pouvoir?
      Je vide, le résultat du travail tuntoni SOIMA.

      Donc, pour rien avait duré, un inconfort sévère,
      fabriqués par l'homme des chaînes de base, brûlées, des navires rakkahat?
      À l'heure actuelle je suis tombé lundi, quand il était tout ce que je besoin?
      La congélation dans la glace, les blessures ont arpeen?

      Une bataille désespérée contre les puissances des cieux!
      Resonant avec couvercle; chanson de consolation n'est pas son enfant.
      Défis Hallatar, porte-clés tomber dans les ailes.
      La paix Rotkoni à la bête mourante glissée.

      Poista
  2. Tästä saa korvamadoksi Loirin ulinan...

    VastaaPoista
  3. "Jopa kirkossa ja käräjillä saa nukkua, kunhan ei kuorsaa ääneen."

    Blogisti lienee noudattanut tätä sääntöä myös tuomarina hovioikeuden esittelyissä. Ovathan ne niin tylsiä ja uneliaita tilaisuuksia.

    VastaaPoista
  4. Kuuntelemisesta puhuen. On tietenkin väliä sillä, mitä kuunnellaan. Esimerkiksi jotain sonaattimuotoista, esimerkiksi sinfoniaa, kuunnellessa, jos haluaa kuulla mistä teoksessa oikeastaan on kyse, on kuunneltava.
    Kun puhutaan klassisesta sinfoniasta puhtaimmillaan, ei ole mitään mahdollisuutta kunnolla havaita pääteemaa, sivuteemaa, tai varsinkaan teeman kehittelyjaksoa ellei oikeasti keskity teokseen. Kertausjaksoon sisältyvät kehittelyt jäävät taatusti kuulematta. Jos haluaa vaan kuunnella teosta absoluuttisena musiikkina ja kokeilla, tekeekö se vaikutuksen, voi tietenkin tehdä mitä vaan soitannan aikana. Analyyttisempi kuuleminen on kuitenkin aika intensiivistä puuhaa.

    VastaaPoista
  5. MindMap on kiva. Olin aikoinani Tony Busanin kahden päivän MindMap seminaarissa, kaupungin ulkopuolisessa korpihotellissa. Innostun ja mielialat olivat suotuisat "tiedon-hallinnan-opppimiseksi". Tietoa yhdisteltiin viivoilla ja sitä pakattiin taululla pilvipallukoiksi. Asiat olivat hallinnassa, innostusta riitti.
    Minuun esitys ei oikein purrut. Se oli kaavamaisen kankea ja siitä puuttui se jokin henkilökohtainen henki.
    Olin tottunut listaamaan tärkeät, tehtävät asiat simppeliin pinoon paperille. Siinä ne olivat, vapaasti tehtäväksi ja ruksattavaksi.
    Kyllä asioita yhdistelevät viivat ovat tärkeitä. Sen olin jo oppinut ennen kurssia, ja se pätee vieläkin.
    Rakennettu MindMap kuva on hyvä ja toimii. Sitä ei vain parane rakentaa, sutaista VAPAALLA kädellä kopiopaperia suuremmaksi. Isoon karttaa hukkuu ja se menettää teränsä. Turhia kikkailuja on hyvä välttää. Mitä pienempi kartta,läpyskä sitä parempi muistin jatke.

    VastaaPoista
  6. Lienee niin, että riimit ja laulut tallentuvat aivoissa eri kohtiin kuin varsinainen looginen data. Tiedetään, että esim onnettomuudessa puhekykynsä menettänyt pystyy laulamaan, mutta ei tuottamaan puhetta.

    Aikanaan perimätieto siirtyi laulujen yms muodossa sukupolvelta toiselle. Tiemmä lääkäriopiskelijat nykyäänkin kehittelevät riimejä kropan osista tenttejään varten.

    VastaaPoista
  7. Ihminenhän muistaa niitä asioita, joista on kiinnostunut. Minäkin muistan tähtien etäisyydet, historialliset vuosiluvut ja runoilijoiden syntymävuodet, mutta en muistanut ostaa kaupasta maitoa, vaikka vaimo käski. (Oluet muistin kyllä.)

    VastaaPoista
  8. Helmikuun toisena 1991 sain käsiini tietokonekorpun, jonka nimenä oli "Memory master". Huomasin, että muistia voi tosiaan kehittää. Parin päivän treenien jälkeen pystyin toistamaan virheettömästi numerosarjan, jossa oli 300 numeroa. Pystyin myös muistamaan ostoslistan, jossa oli 37 ostosta. Jostain syystä pidempi lista ei enää onnistunut. Vieraskielisten sanojen muistaminen muuttui leikinteoksi.
    Tänään unohdin oman puhelinnumeroni, mutta se on jo toinen juttu.

    VastaaPoista
  9. Noista Leinon runojen "muistamisista" ja niiden saattamisesta koko kurjan ja köyhän kansamme tietoisuuteen saamme kiittää Vesa-Matti Loiria, ja paria säveltäjäsankaria. Vesku on tietenkin loistava Leinon tulkki.

    Ja Kemppinenkin on usein vain miestä vähätellyt huolimatta Veskun tekemästä suuresta kulttuuriteosta.

    Tumma on kyllä hieno runo. Kuuntelutin sitä viime kesälomalla autossa jälkipolville, kun ajeltiin kohti etelää ja kesämökkiä. Eivät arvostaneet Leinoa Eskon suodattamana, vaan laittoivat mp3-soittimet korville ja alkoivat heikentää kuuloansa. Runoutta ja sen hienoutta on vähän vaikea opettaa noille nuorille ja lapsukaille.

    VastaaPoista
  10. Elegia oli ensimmäisiä ulkoa opettelemiani. Suurin kiusa minusta on päästä lausunnassa irti muistamisen runkona olevasta riimistä - aika helposti hakkaavuuden vaimentaa sisäluvulla muttei siis ulko-.

    VastaaPoista
  11. Olisikohan Dizzyn hajamielenkiinto legendaarisen Toronto-keikan aikana sittenkin johtunut Ezzard Charlesin, Jersey Joe Walcottin tai Archie Mooren matsista Rocky Marcianoa vastaan kuin Rocky Marcianon ottelusta mainittuja herroja vastaan? Miksi Dizzy oli kiinnostunut ottelusta? Sitä emme saane koskaan tietää.

    VastaaPoista
  12. "Hän on filosofi, Lindblad,
    joka tuntee elämän,
    sen kaksi eri puolta,
    kolkon ja lempeän,
    hän tuntee surun harmaan
    ja tuntee ilon armaan,
    niin, nepä tuntee hän."

    VastaaPoista