Keskustelun ehdot

Hyviä kommentteja. Kiitos niistä. Blogin pitämisessä on jumalaton työ. Pääasiallinen palkinto on oivaltavat repliikit. Ei ole olennaista, ovatko ne myötä- vai vastasukaisia.

Harvoin rajoitan toisten sananvapautta tietoisesti. Teen sen silloin, kun keskustelu liukuu asioihin, joita en pysty enää itse käsittämään enkä seuraamaan. Olen selvillä siitä, että tätä blogia käytetään välillä kiertotienä. Se ei ole oikein hauskaa.

Oikeustapauksen analysoiminen blogissa on kohtuuton vaatimus. Korkeimman oikeuden ratkaisun tyydyttävä analyysi merkitsisi minulle viikon – kahden työtä.

Kirjoitan tätä television ensimmäisen aiheuttaman mielipahan vallassa. Luulen että julkinen keskustelu, sekä debatti että dialogi, ovat nyt juuri muuttuneet.

Kun olen taipuvainen suhtautumaan nöyrästi arvovaltaisiin tahoihin, pidin Japanin tiedottamista onnettomuuksista pari päivää asianmukaisena. Nyt ei ole enää välttyä näkemästä, että viranomaiset ja media valehtelevat, välillä.

En tiedä ratkaisua ongelmaan. Noin suuren onnettomuuden yhteydessä valehteleminen on välttämätöntä, mutta mihin raja vedetään? On välttämätöntä jättää sanomatta, että ”viimeinen lento N:stä lähtee tänään illalla”. Tieto viimeisestä lennosta voi aiheuttaa tuhoisan paniikin lentoasemalla.

Vaalikeskustelu oli vielä huonompi kuin odotin. Soini oli vielä parempi kuin luulin. Toimittajat päästivät hänet jopa aborttikysymyksestä ilman tavanomaisia jatkokysymyksiä – entä jos abortti on lääkärien mielestä välttämätön. Amerikassa vastustetaan kantasolututkimusta perustelulla ”ihmiselämän pyhyys”.

Soinin menestyksen yksi syy on selvä. Muut eilen kuullut poliitikot eivät käsitä yksinkertaisuuden merkitystä. Se ei ehkä ole kenellekään uutinen, että minusta Soini yksinkertaistaa totuuden kustannuksella. Mutta kaikki muut sortuvat sivulauseisiin, kun pitäisi olla suora. Osa kysymyksistä oli luokkaa: selitä ydinreaktorin toiminta minuutissa. Olisin vastannut: ”Ehkä selitä.” Tai mahdollisesti: ”Haista paska”.

Nämä onnettomat yrittivät, ja koska tehtävä oli mahdoton, valtaosa katsojista vakuuttui siitä, että taas heitä sahataan silmään.

Björn Wahlroos on tosi mies. Toissa iltana hän piti pintansa ja linjansa. Puurot ja vellit tulivat samalle lautaselle erittäin vakuuttavasti esitettyinä. Tarkoitan siis, että hän puhui kuin Soini, eri tasolla tietenkin. Puhe oli asioista, joita ei oikeastaan tiedetä ja jotka eivät todellisuudessa ole hallittavissa. Kun ne esitetään silti noin taitavasti, katsoja ei ehkä huomaa tuijottavansa vain väänneltyä rautalankaa, jota hänelle näytetään selityksen sijasta.

Kunnioittavasti esitän epäilyn, että hyvin koulutetut nuoret puheenjohtajat ovat aiheuttaneet tämän suuren muutoksen. Menneisyyden parhaat ammattimiehet, kuten … Kekkonen, toimivat joskus kuin Mannerheim eli kuin Billy Graham. Asian puhumisen sijasta he sanoivat: ”[Jumala] rakastaa teitä. Olkaa turvallisella mielellä.” USA:ssa nähtiin jo, ettei moni rakastanutkaan Obamaa vaan kuvaa hänestä ja hänen puhettaan – kuten kerran John Kennedyn. Eivätkö nämä ole lukeneet Churchillin puheita? Niistä parhaissa ei ole sisältöä eikä asiaa, vaan asenne, ja ne elähdyttävät valtavasti.

Virallinen valhe on vaikea asia. Kuinkahan moni tietää vieläkään, että maan tuhoutuminen talvisodassa oli hiuskarvan varassa. Virallinen tiedotus ja propaganda olivat rakentaneet katteetonta luottamusta, joka elää edelleen.  Se oli aikoinaan kai perusteltua, mutta ei enää. Kekkosen – Neuvostoliiton kausi on edelleen pohjaltaan mysteeri. Hyväksyn varovasti virallisen selityksen – Kekkonen oli verraton vehkeilijä, ja hänen ja maan edut sattuivat olemaan samat. Selityksissä melkein aina sivuutettu suurpoliittinen tilanne vaikutti kuitenkin vahvasti.  Neuvostoliiton aktiivisuus Suomessa on suora peilikuva USA:n aktiivisuuteen muualla. Yksi syy selviytymiseemme 1948 oli Berliinin kriisi, yksi liikkumavaran kaventumiseen täällä oli Vietnamin sota.