Kesken kappaleen, joka väittää olevansa kolmoisetydi Chopinin aiheesta (Op. 10 nro 14 a-molli), korvaan kolahtaa pätkä pohjalaista tappelulaulua. Tarkemmin kuunnellen se onkin vain juuri samanlainen taite, käväistään normaalista mollista lyyrisessä tai kirkkosävellajissa eli tonaalinen painopiste vetäistään kuulijan jalkojen alta.
Sattuuhan sitä.
Mutta mies on luultavasti hullu, Marc-André Hamelin, kanadalainen, jonka sukunimi on saksaksi Hameln, siis se pillipiiparin kaupunki.
”The Gramophone” on nyt tuonut verkkoon maksullisen sähköisen version. Se on todella komea. ”Gramophonen” asema klassisen musiikin markkinoilla on erikoinen. Englantia lukemassa maailmassa se on ollut maun määrääjä 1920-luvulta asti. Edelleen se on parin kilpailijan ohella aivan erinomainen vihjelähde ja vakiintuneiden mielikuvien kaataja.
Nyt kohtalo johdatti minut selvittämään, olisiko Gergijev tehnyt Wagnerin Parsifalia. Rikas veljeni on nimittäin hommannut liput siihen esitykseen, jossa on uskomaton laulajakunta, Matti Salmisesta alkaen. On Gergijev tehnyt, hiljan, ja levy on juuri sellainen kuin saattoi pelätä: ainutlaatuisen hieno.
Ajattelin kuunnella sen 52 kertaa ennen Kansallisoopperan esitystä, joka on vasta huhtikuun alussa. Pitää kuunnella kotona. Autossa se ei varmaan pane yhtä komeasti kuin Reininkulta, jossa joku hakkaa hampaat irvissä ratakiskoa lekalla ja ainakin neljä sopraanoa karjuu täyttä kurkkua.
Tämä Hamelin ei ymmärrä, että taide on korkea asia ja klassinen musiikki etenkin. Olen tuntenut vuosia hänen levytyksensä Godowskyn vanhoista Chopin-sovituksista – etydit kun eivät näille herroille ole tarpeeksi vaikeita, niin sovitetaan sitten esimerkiksi pelkästään vasemmalla kädellä soitettavaksi kappale, joka nostaa tavalliselle pianistille hien pintaan jo ennen aloittamista.
Näyte: YouTube ja suoraan http://www.wqxr.org/articles/album-week/2011/jan/14/marc-andre-hamelins-etudes/
”The Gramophone” on oikeassa. Osaa se säveltääkin. Uusimmalla levyllä osa kappaleista on muunnelmia, osa omia. Kuulee, että hän on soittanut (ja levyttänyt) Skrjabinia, Szymanowskia, Medtneriä ja muuta sellaista.
Levytyksien luettelosta käy sitten ilmi, ettei herralla ole minkäänlaista tolkkua. Hänellä on täysi levy berliiniläisiä kabaree- ja kahvilalauluja, joita laulaa muuan Jody Karen Appelbaum, ja tämä säestää. On lastenlauluja, on kamarimusiikkia ja tietysti on revitetty Lisztin ja Busonin hirmuisia teoksia.
Mieluisaa ja kirjoittamisen arvoista on kuitenkin se, että Hamelinia mestaruus ei vie mukanaan. Itsellään Horowitzilla oli ajoittain vaikeuksia pitää poikkeuksellista tekniikkaansa kurissa. Kuulija ei ihan aina ollut varma, kumpi tässä oli pääasia, musiikki vai esittäjä.
Hamelinin omissa etydeissä on jotain akselilta Debussy – Satie eli siis yksinkertaisuutta ja kuulautta.
Innostaa törmätä ihmiseen, joka on jossain asiassa niin jumalattoman hyvä, ettei hänen tarvitse tehdä siitä pienintäkään numeroa. Suurin mestari olisi tietysti, vanhaa kiinalaista tarinaa mukaillakseni, pianisti joka olisi unohtanut, miten pianon kansi avataan.
Muussa musiikissa on paljon samaa. Maria Callas on kaikkien aikojen hienoin myös Rigoleton Gildan roolissa, sillä täytyy todella olla kaiken kokenut kotka, jotta osaisi ilmentää nuoren hupsun tytön vihlovaa viattomuutta.
Miksi musiikista tällaisena päivänä? Musiikkia ei ehkä ole olemassa ennen yhteyttä ihmisestä ihmiseen. Se yhteys voi olla levy tai tietoverkko. Käsitellessään runousoppia upeassa runossaan Ars Poétique Paul Verlaine aloittaa sanomalla: ”Ennen kaikkea musiikkia, joka ei paina eikä painosta”, ja lopettaa ”…sillä kaikki muu on kirjallisuutta”.
Hullut meillä on aina keskuudessamme, blogeissakin.
VastaaPoistaOlen huonokuuloinen, mutta jäin haukkomaan henkeäni tämän Mahlerin neljännen lauluosuuden kuunneltuani:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=UHTec1oRNYM
Claudio Abbado johtaa, Magdalena Kozena on äänessä
AW
Hulluuden ja nerouden raja on tunnetusti kuin veteen piirretty viiva ja ehkäpä juurikin musiikin kohdalla se tulee parhaiten esiin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Olli Mustonen joka on kuin epileptisen kohtauksen saanut diabeetikko flyygelinsä ääressä.
VastaaPoistaJos Olli vietäisiin kehitysvammaisten joukkoon niin et erottaisi häntä muista. Mutta niin vain Olli päätti syntyä neroksi, Luojan kiitos, mahdollisuudet olivat kaiketi 50-50 että vaaka olisi kallistunut toiseen suuntaan.
Musiikkihan on hienoin asia maailmassa, siitä lienemme kaikki samaa mieltä. Ralf Gothoni puki sen osuvasti sanoiksi toteamalla että hän tuntee lukuisia vuorineuvoksia jotka haluaisivat olla pianisteja mutta ei tunne ketään pianistia joka haluaisi olla vuorineuvos. Hyvin lohkaistu.
Oma maa mansikka. Kyllä Kaisa Hannula on ollut joskus aivan valtavan hyvä Gilda.
VastaaPoistaA>d Anonyymi: - olin taannoin seurassa, jossa oli tilaisuus istuskella Mustosen kanssa. Kuvauksesi lavakäyttäytymisestä vastaa minunkin kokemuksiani. Sohvalla istuu eri henkilö, kohtelias ja viehättävä nuori mies.
VastaaPoistaAd Omnia: - olisin hyvilläni, jos keskenään nahistelevat kommentoijat menisivät muualle tappelemaan. Tarkoitan kommentteja, jotka eivät liity millään tavalla tässä käsiteltyihin puheenaiheisiin.
VastaaPoistaTämä blogi on eräänlainen koti. Kunnioittakaa kotirauhaa.
Poistan asiattomia linkkejä tähän osoitteeseeni käsin ja ryhdyn pian ilmoittamaan niitä väärinkäytöksinä bloggeriin.
Aleksi Kivi oli juoppohullu. Sibelius oli hullu ja kun katsoin tuota pianonsoittoa, niin selvästikin soittaja oli täyshullu!
VastaaPoistaEKL
Hamelinin versio Chopinatasta eli cis-molli valssista on hieno. Muutoin Hamelin jättää kylmäksi. En tiedä miksi. Ehkä hänen väripalettinsa ei ole sellainen joka minuun vetoaisi. Samanlainen tunne on Brendeliä kuunnellessa; hienoa on mutta jotain puuttuu.
VastaaPoistaIhailen hänen tekniikkaansa, taitaa olla näppäräsormisin elossa olevista pianisteista ja aika korkealla all-time porukassakin.
Nyt blogisti puhuu vihdoinkin asiaa!
VastaaPoistaOlen jo pitkään toivonut, ettei tällä saitilla käytäisi kantelemassa, jos minä en julkaise jonkun blogiini lähettämiä kommentteja.
Kun arvioi ihmisiä, ei voida arvioida ilman, että hänen omat motiivit ovat esillä. Toisten ihmisten intentiot ovat monen vuoden kestäviä lähinnä performansseja, joiden tarkoitus ei ole siinä missä näyttää olevan vaan ihan muussa. Lue Brentanoa kunnolla. Se ei ole hulluutta vaan pikemminkin päinvastoin alkuperäistä olemisen muotoa pysyä pystyssä. Nyky-yhteiskunta ei enää kunnioita ihmisyyttä vaan rakentaa eli konstruoi koko ajan jotain humanismia joka ei ole enää humaania. Käsitteetkin viittaavat filosofiassa kahteen eri asiaan jossa ensimmäinen syntyi kaupunkimaisen kulttuurin jälkeen.
VastaaPoistaChopinilla on jännä taipumus tipahdella asteikolta - jos ei muuten, niin ainakin yhden syyntakeettoman nuotin ajaksi. Hyvänä esimerkkinä toiminee mm. erään taannoisen radio-ohjelman tunnusmusiikkina ollut masurkka.
VastaaPoistaPoliisipartio oli kahville meidän ostarin Cafessa. Sää oli ihanan keväinen. Se oli saanut meidän naapurin vanhukset, 88v, Pekan ja Liisan liikkeelle. Hekin nauttivat iloisesti kahvia ja makiaa likööriä. Liisa tuli oikein laulutuulelle. Pekka piipahti ohessa viereiseen pankkii hakemaan viikon ruokarahoja.
VastaaPoistaPekan palattua hämmästys oli suuri, Liisa oli kadonnut? Poliisit siitä opastamaan, RKPD:n mies sen vei. Se on tuon rauta-oven takana.
Hetken ryskytettyään rauta-ovea, Pekka päästettiin sisään. Voi kurjuus, Liisa oli lyöty rautoihin vanin koppiin. Sika-Niskainen Yksityinen-vartiomies uhosi ja koirakin raivona säesti, säilöön mennään!
Päästä nyt Liisa irti. Ei se niin vaan käy, maksa irtipäästö-maksu.
Paskiainen, anna kortti tänne niin saadaan homma hoidettua mobiliisti, ja minunkin bonus tulee suihkien minun tililleni. Häh, Ei oo korttia?
No, anna cassia. Paljonko? No, mitä sulla on? Sata-viisi-kymmentä Ecua.
Saatana, vähät on sun rahas, no olkoon. Selviätte sillä, mutta muistakkakin että oli viimeinen kerta!
Kuitiksi äijä, saat tästä vielä 8mm kettinki-voitelua selkääsi!
Onneksi Pekalla oli selässään monon-pojan paksut, suojaavat arvet vm.43.
"Kesken kappaleen, joka väittää olevansa kolmoisetydi Chopinin aiheesta (Op. 10 nro 14 a-molli), korvaan kolahtaa pätkä pohjalaista tappelulaulua."
VastaaPoistaTyhmempänä en oikein ymmärtänyt; tarkoititko tätä? - Étude No 01 in A minor 'Triple Étude, after Chopin'
Vai onko meillä kenties eri äänitteet? Piti oikein katsoa Wikipediasta...
Mieleen tulee tuosta - " mestaruus ei vie mukanaan " - jutusta se "yleisö" kontra "taiteilija" juttu - siis tuon terminologian hierarkkiset merkitykset. Olisiko parempi, että jompikumpi esiintyisi anonyyminä (vai molemmat, vai miten). Siis tietämättömänä näistä erilaisista oletetuista tarpeista (esiintymisen-, kuuntelun-, pukeutumisentarve; ainakin naisilla, ja onhan sitä havaittavissa siellä erilaisten Elviksen seuraajien sankoissa joukoissakin). Vastuuntuntoahan on monenlaista - taiteilijan suhde yleisöön esimerkiksi ja yleisön rooli suhteessa itseensä, eli riippuvuuteensa ko esiintyjästä yms. Näin epäselvästi esitettynä, kun en nyt jaksa pidempään.
Ja kun tällaisena päivänä törmäsin Uuden Suomen nettisivuilla tähän juttuun; http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65482-pahin-edessa-japanissa-fukushima-on-likainen-pommi
Niin mieleen tuli muutakin kuin ko jutussa silmään osunut laskuvirhe… eli vaikka ko juttu saattaakin olla liioittelua, niin onko liioittelua syytä väheksyä silloin, kun se auttaa tarkentamaan näkemyksiä… siis en ole persu, ja tarkoitan tietenkin tuota Chopin'in tulkitsemista.
Pidin erikoisen paljon tästä Luultavasti hullusta. Kirjoitin ylistyslaulun, Marc-André Hamelin päähenkilönä, J. Kemppinen sivuroolissa, joka yleensäkin vetää magneetin tavoin lukijoita blogiinsa, joka on hänen kotinsa. :)
VastaaPoistaPoistin. Liian pitkä.
Kirjoitin lyhyemmän version.
Se poisti itse itsensä.
No, ei se mitään. Lisäsin volyymeja tietsikkaan ja kuuntelin linkkien päässä olevat musat.
Taivas kirkastui. Aurinko paistoi. Maa sädehti.
Unohtui hetkeksi paha ja ikävä. Hullun paha ja hullun ikävä.
Tuli hetkeksi hyvä mieli. Rauha.
Kotirauha ja internet... avoimet palstat ja rauha. Vai jatkuva konflikti?
VastaaPoistaNeljällä vuosikymmenellä verkkokeskustelleena - siis nykyisen SoMen asiantuntijana - voisin luoda katsausta mitä onkaan parina viime päivänä tapahtunut.
Vuosia seuraamani Kemppisen blogi oli jotain hieman epätavallista, näinhän joku kanssalahkolainen ihan muutama kk sitten todisti myös. Siis nimenomaan kommenttiosion siisteyden ja kunnioituksen tai ainakin kunniattomuuden puutteen vuoksi tai ansiosta.
Kehtasin aloittaa tällaisen metakommentoinnin, koska blogisti itse aloitti metakeskustelun. Metakeskustelu on jotain, mikä täältä on tähän mennessä aina puuttunut. Erittäin harvinaista.
Lähtölaukaus oli eräs toinen blogisti, joka ensin omassa blogissaan tekee noloa sosiaalista mediaa eli tekee "laadullisia ratkaisuja" eli etsii vain harmonisia sävyjä. Vain aavistuksen noloa, koska se nyt vain on niin yleistä. Useimmiten selitys on: "poistin kommentin, koska se ei liittynyt aiheeseeni". No, karsivat palsturit tunnistaa nopeasti ja sitten onkin enää aihetta korkeintaan yhteen kommenttiin, joka yleensä ei päädy julkaistavaksi.
Nolo askel nro 2 on tulla toiseen blogiin ehdottelemaan laatutasoa. Omien standardien vahva tuominen yleiseksi standardiksi... no, onhan näitä nähty.
Verkkokeskustelutaito on kasvanut moniaiden palstojen ansiosta kovasti siten, että vain nuorimmat ja kokemattomimmat verkkokeskustelijat tuntuvat enää sortuvan onnettomaan ja tunnistettavaan nyymiömollaukseen muun petettyä. Mutta ei, laatutason verkkojulkaisija menee tekemään senkin. Eikö äkämystyneenä voisi edes välttää omaa käsialaansa, eikö kostoretkellä voisi olla jättämättä ilmeisiä jälkiä?
Pelottaa, että mitä tuolla track recordilla seuraavaksi tehdään? Vieläkö jatkuu syöksylasku sosiaalisen median alamäessä jokaiseen pollariin pää tömäyttäen? Ennustan, että kyllä.
Arvostan jatkossa Kemppisen kotirauhaa kuten olen tehnyt tähänkin asti: pyrin pitämään tätä viimeisenä kommenttien kommenttina itseltäni. Kommenttien kommentointi pitäisi kaikkien jättää, tällaiset blogithan ovat alustajan luomia keskustelupiirejä ja piirissä on parempi pysyä teemassa. Jos on paljon omaa asiaa, www paljaana, Facebook tai oma blogi ovat hyviä vaihtoehtoja.
Kotirauhan ajatuksessa minua häiritsee tuo rauha. Ei tämä ole rauhaa, vaan täällä vallitsee Clausewitzin ajatukset konfliktista sovellettuna: aina voi valita milloin kommentoinnin aloittaa, mutta ei voi koskaan päättää siitä, milloin toinen lopettaa kommentoinnin.
Se, että laatutasojen ihmiset eivät tajuakaan olevansa opettajainhuoneen tms hierarkian ja auktoriteettien suojaamana, vaan avoimella kentällä antamassa puheenvuoroja suuressa kuorossa, lähes väistämättä johtaa faux-pas -sarjaan. Tuloksena aavistuksen kuvottavaa sosiaalista mediaa.
USENET ei ollut innoittavin, mutta kyllä se tasaveroisin verkkokeskustelutapa oli. PhpBB söi tasavertaisuutta ja homogenisoi paljon. Blogit olivat yksi kuuma ja aivan toinen juttu... ja selvästi blogeissa alamme vasta tajuta kommentointia syvemmin, kirjoittamaan ja julkaisemaan.
Nyymiölle "Ei se niin vaikeaa ole" - Se eräs toinen blogisti ei ehdotellut toiselle blogille mitään laatutasoa, vaan kertoi vain, millaista laatutasoa hän noudattaa omassa blogissaan.
VastaaPoistaKannattaisi ensin vähän lukea ja kunnioittaa sitä, mitä toinen sanoo, eikä vääntää toisen sanomaa kokonaan muuksi; ei tämänkään luulisi niin kovin vaikeaa olla.
Konstikas nimimerkki osoitti konstikasta, mutta silti täydellistä äkämystymistä ja hermojen pettämistä.
Minusta blogistin on tosi ala-arvoista mennä julkaisemaan blogissaan anonyymin kommentti, jossa tämä kyselee, onko "eräs toinen blogisti" tullut hulluksi, kun tämä ei enää julkaise blogissaan hänen kommenttejaan!
VastaaPoistaTuon ensimmäisen blogistin arvostelukyky on kyllä olematon.
Tämä on päivä, jolloin ei ollut löytyä aikaa blogin lukemiseen. Ja sitten vielä paljastui, että tämä on postaus, josta olisi paljon sanottavaa, eikä aika riitä kirjoittamiseen lyhyesti. Joten en edes yritä, irtopointteja vain:
VastaaPoista- Pääsiäisajan Parsifal-perinnne on viime vuosina elvytetty Kansallisoopperassa hyvin. Produktio on hyvä, ei vähiten Salmisen ansiosta. Pakko mainita, että näin produktion ensimmäistä kertaa iltana, jolloin pääjohtaja Korhosen vieraana oli säveltäjän pojanpoika Wolfgang Wagner.
- Tony Palmerin musiikkielokuvat ovat aina katsomisen arvoisia, mutta todellinen must on "Wagner - Parsifal (The Story of the Opera, 1989)", joka on saatavilla DVD:nä nettikaupoistakin. Elokuvassa Placido Domingo kertoo oopperasta ja oopperan, oopperakohtauksissa laulaa hänen lisäkseen mm. Salminen ja kapellimestarina Gergijev... Kukkaisneidotkin tekevät vaikutuksen.
- Olen Hamelinista samaa mieltä Kemppisen, mutta myös Kortelaisen Antin kanssa. Hän on Maria Callasin eräänlainen vastapooli: teknisesti vaikuttavan täydellinen, mutta ehkä liian täydellinen ollakseen liikuttava. Häpeän myöntää, mutta löysin Hamelinin vasta kun Kemppinen jokin vuosi sitten kirjoitti hänen godowkskeistaan.
- Olen tutkinut The Gramophonen kaikki numerot kauemmin kuin Talouselämän, jonka aloitin 12-vuotiaana, siis paljon ennen The Economistia. Nyt olen siirtynyt lukemaan molempia brittilehtiä iPadilla, harmi että Exactly-sovellus renderöi sivuja hitaasti (iPad2:n turbo tulee siis tarpeeseen). Economistin sovellus sen sijaan on hyvä, kirjanmerkkitoiminto tosin on keskentekoinen.
Siinä missä nuo talouslehdet, varsinkin TE:n, voi oikeasti lukea kannesta kanteen, Gramophonen loistavat levyarvostelut eivät oikein toimi kuin annostellen, niitä lukiessa tulee levottomaksi kuin karkkikaupassa: oman kriittisyyden hampaat reikiintyvät, rahat loppuu ja vatsakaan ei kestä. Aiemman CD:n asemesta netin Gramophone Player antaa parhaat palat (ei muuten toimi iLaitteilla edes Skyfirella; Androidilla skulaa) ilmaiseksi, Spotifykin yllättävän usein auttaa. Mutta harva lukee Economistinkaan kaikkia indicatoreita, sikäläistä herkkua eli Big Mac -indeksiä tietenkin lukuunottamatta.
Netissä www.gramophone.co.uk tarjovat levyarvosteluarkiston todella hankalasti, GramoFile on korvattu vanhojen numeroiden kuvatiedostoilla, joista teksti yritetään tunnistaa ohjelmallisesti.
Pikkuliisun tavoin minäkin ihastuin ikihyviksi Hamelinin musisointiin! Tyyneyttä, kuulautta, teknistä taituruutta! En ollut ennen tutustunutkaan, vaikka aiempi ammattini sivusikin taiteita, erityisesti kirjallista ilmaisua. Kiitokset Jukka Kemppiselle siitä, että hän tarjoilee meille tällaisia paloja täällä "kodissaan"!
VastaaPoistaA: "Musiikkihan on hienoin asia maailmassa, siitä lienemme kaikki samaa mieltä."
VastaaPoistaMinä olen eri mieltä.
Tosin en ymmärräkään musiikista mitään muuta kuin kuunnella sitä kunnioituksesta mykkänä. Olen silti usein pohtinut sen luonnetta.
Musiikin täytyy olla jollakin tavalla olemukseltaan ylimaallinen, niin syvällä geeneissämme, ettei sen merkitystä ja arvoa kukaan edes kiellä.
Onhan meillä tonttuja, jotka ylpeilivät sillä etteivät välitä taiteesta tai lue kirjoja, mutta ylpeileekö joku sillä että haistattaa paskat musiikille? (Edes minä en kehtaa niin tehdä. Sitä paitsi pidänkin kansanmusiikista ja ralleista ja vanhasta jatsista jne, mutta en sen enempää kuin hyvästä kirjastakaan. Itse asiassa vähemmän.)
Mutta en ole ikinä tavannut niin paatunutta anarkista, huumehörhöä, jengiläistä, yhteiskunnalle vitut haistattavaa älykköä tms, joka ei silti suhtautuisi hartaasti musiikkiin. Se on pyhää.
Millään ei ole mitään väliä... niin, paitsi hyvällä musalla.
Mistähän tämä ihan oikeasti johtuu? Onko ymmärretty tutkia?
"mutta mies on luultavasti hullu"
VastaaPoistaNiin näin on oikeus sanoa, eikö vain. Vai onko se oikeus eräiden mielestä enemmän toisilla kuin toisilla?
Hämmästyttää Virolaisen ahkeruus käydä komentelemassa Kemppisen lukijoita mitä hänestä (V:stä) saa sanoa. Nyt tämä Virolaisen tauti eteni jo niin pitkälle että hän kirjoitti oikein episodin omaan blogiinsa asiasta.
Ollaan kierretty täysi kierros. Ensin oli asia, nyt on vain nokkiminen. Virolainen halusi leikkiä, mutta kun muut "hänen" hiekkalaatikolleen tulijat eivät halunneet noudattaa Virolaisen sääntöjä ja mielihaluja, hän suuttui.
Suomesta todellakin puuttuu taito dialogiin, niin kuin blogisti kirjoittaa tuoreimmassaan. Virolaisen tölvintä ei ole edes debattia, hänhän ei kestä kommentteja vaan jopa raivoaa täällä kuten omalla palstallaan epäsopivista mielipiteistä.
Eikö meillä muilla ole oikeutta arvostella herra Virolaista, hänen mielestään? Jos hän itse lähtee tähän leikkiin jossa tölvii lukijoitaan ja kommentoijiaan, niin on syytä kestää siitä seuraava arvostelu.
Sanan vapaus on sama kaikille, blogistilla ei ole sitä sen enempää tai vähempää kuin kenelläkään muulla. Vastuuta blogistilla sen sijaan on. Kun hakee julkisuutta, niin kuin blogisti oma-aloitteisesti tekee, on syytä myös kantaa sen seuraukset eikä käyttäytyä kuin pikkukakara ja öykkäröidä.
Koska Virolainen ei omassa blogissaan arvostelua kestä ja on itse aloittanut täällä vastahyökkäyksen, kommmentti tulee jatkoksi tähän keskusteluun.
Toivottavaa että päästäisiin edes asiaan, jos sitten vähitellen debattiin. Dialogista ei Virolaisen tapauksessa tule koskaan mitään, Kemppisen tapauksessa kyllä. Syyn jokainen voi havaita luettuaan hiukan heidän viimeaikaisia kirjoituksiaan.
Ad Kemppinen
VastaaPoistaYmmärrän sävyn mitä tarkoitat vertauksella kotiin ja kotirauhaan, mutta tosiasia on että blogi joka on avoin kaikille ja jossa kaiken lisäksi on miljoonia lukijoita on kaikkea muuta kuin yksityinen. Siinä mielessä vertaus kotiin ja kotirauhaan ei toimi.
Kun blogit ja ylipäätään se mitä saa sanoa ja kuka sen päättää tuntuu olevan melko kipeä aihe, eikö tästä voisi käydä reilun ja avoimen keskustelun vaikkapa sinun blogissasi?
Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni blogistilla on aikamoinen vastuu. Näin on varsinkin silloin, kun lukijoita alkaa olla paljon ja kommentteja. On aikamoista natsismia jos blogisti alkaa yksinvaltaisesti päättämään mitä hänen blogissaan saa sanoa, varsinkin kun tällaiset rajaukset menevät puhtaasti sananvapauden rajoittamiseksi. Kaikki tietävät kyllä mitä ei lain puitteissa saa sanoa, en puhu nyt siitä.
Tarkoitan sitä että kun blogisti 1) antaa itsensä julkisuuteen ja 2) antaa luvan kommentoida sekä 3) saa runsaasti lukijoita ja kommentteja niin hänelle syntyy myös vastuuta, mutta koska se on moraalista vastuuta niin on hyvin helppo alkaa käyttämään lukijoilta saamaansa tukea ja luottamusta myös väärin ja alkaa öykkäröimään ja määräilemään mitä hänen blogissaan saa sanoa. Okei, näinkin voi toki tehdä mutta mitä sanan vapautta ja sen kunnioittamista se enää on?
Blogisti itse saa julkisuutensa ja kävijämääränsä juuri sananvapauden ansiosta, mutta hän ei halua antaa kommentaattoreilleen samaa mahdollisuutta vaan pitää kiinni asemastaan kuin yksinvaltias. Aivan sama ilmiö on havaittavissa painokirjoitusten päätoimittajille. Jos he ajautuvat jonkun kanssa hakauksiin, on varmaa että julkaisuja ei enää tipu.
Minusta tämä on henkistä kypsymättömyyttä ja kasvamattomuutta. On hyväksyttävä se että olemme erilaisia ja mielipiteitä ja näkemyksiä on monia. Välillä, ja useinkin toisen näkemys on paljon parempi ja perustellumpi kuin oma.
Jos blogistin itsetunto on kunnossa, hän antaa kaikkien kukkien kukkia eikä ryhdy harrastamaan rotuoppia. Blogistin omat mielipiteet ovat juuri niin arvokkaita kuin ovat, ei niiden arvoa nosta se että hän alkaa julkisesti moittimaan joitakin lukijoitaan ja kommentoijiaan ja puolustamaan omaa reviiriään. Päinvastoin, näin kaikki luova toiminta vähitellen kuolee ja syntyy vain pieniä nurkkakuntaisia kuppikuntia.
Jukka Ryhänen
Lopeta jo Virolainen! Etkö saattanos osaa ottaa opiksi, edes blogistin toivomusta, että täällä ei "veivata"?
VastaaPoistaLopeta tuo p....jauhaminen! Sitä toivoo jo erkkikin!
Annetaan Jyrkille mikä jyrkille kuuluu?
VastaaPoistaSe siittä..
Huh, en ollut lueskellut viimeisimpiä kirjoituksiasi ja täytyy sanoa että onko tuolla Virolaisella ihan kaikki kotona? Kaveri inttää kuin ei muuta tekemistä olisi.
VastaaPoistaVoisitko mitenkään antaa hänelle porttikiellon blogiisi koska hänhän se on joka täällä riitaa haastaa ja häiriköi. Pysyköön omassa kodissaan ja pankoon ovet säppiin.
Tiedoksi - Olen antanut Juka Ryhäselle porttikiellon omaan blogiini.
VastaaPoistaSiitä huolimatta hän on yritellyt jatkuvasti kinuta päästä kommentoimaan blogiini.
Luettuaan tämän räyhäkkäästi esiintyvän ja minulle kirjoituksissaan haistattelevan lakimiehen vuodatukset täällä Kamppisen "kantelublogssa" jokainen ymmärtää, miksi olen tähän ratkaisuun päätynyt.
Porttikielto on annettu myös Erkille, joka käyttää myös nimimerkkiä EKL.
Minä olen, minä elän ja joskus kirjoitankin. Anteeksi jumala, anteeksi Virolainen!
VastaaPoistaJoskus olen kuullut lausuttavan "jumalan ruoska". Nyt ymmärrän senkin merkityksen.
Jukka Ryhänen - en ota nyt osaa "peliin", mutta totean, että maailma on aika paska paikka elää jos ei sallita vastakkaisia mielipiteitä. Josef Stalin opetti jotain ja Kim Jol yrittää P-Koreassa sitä, kun nyt poikansa tulee valtaan, niin "kurjetkin ylilennollaan arvostaa ja kunnioittaa Suurta Johtajaa..
VastaaPoistaMikäli tuo JV olisi mies, niin julkaisisi ne "karanteeni kommentit", joista lukija voisi muodostaa oman käsityksensä, mutta kun ei ole mitä julkjaista!
Se siittä..
EKL
Alavus
Kirjoitukseni Virolaiselle ovat olleet samaa tyyliä mitä Kemppisen yllä julkaisemat. Niitä on luettavissa useita myös Virolaisen palstalla. Se on oikeustieteen tohtorin mielestä haistattelua :) Voi hyvät hyssykät. On meitä moneksi.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle Jyrki kuitenkin. Aina voi tehdä muutoksen. Toivon sinulle hyvää mieltä sinne Lappiin. Anna luonnon hoitaa itseäsi ja palaa rauhoittuneena takaisin.
OH,HOH...
VastaaPoista