Uutinen ja tieto

Halusin jo siirtyä maallisempiin aiheisiin. Halusta huolimatta taitaa olla paikallaan ilmoittaa myös tässä, että tietoverkkorikollisuutta koskevia lakeja on muutettu ja että muutos voi koskea myös blogiin tai Facebookiin kirjoittavaa.

Lain sisältö käy ilmi hallituksen esityksestä, jonka otsikkoa ei ehkä voi sanoa lyhyeksi ja iskeväksi.

HE 39/2010: Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta. (Google "Eduskunta HE 39/2010).

Taidatkos sen selvemmin sanoa. – Taidan.

Saa nähdä, päätänkö päiväni vanhana vankina. Näitä sopimuksia ja säännöksiä tuntuisi värittävän aika vakava todellisuudentajun puute. Jos nyt joku vastaisi eräällä Pohjois-Afrikassa lentokoneita väistelevälle pitkäaikaistyöllistetylle hallitsijalle samalla mitalla, siitä tulisi rangaistus. Olen ollut lukevinani, että tuo henkilö, jonka kimppuun mielestäni aivan aiheellisesti lähetetään sotalaivoja ja taisteluhävittäjiä, on puhunut paljonkin etnistä ja uskontokuntia koskevaa asiaa.

En ole sitä mieltä, että mieleltään mahdollisesti järkkyneen henkilön puheisiin olisi vastattava samalla mitalla. Olen sitä mieltä, että vatsakkainasettelut lisääntyvät sekä valtioissa että valtioiden kesken.

Niinpä tässä ollaan kalakukkoa lämmittämässä, kun olisi isojakin asioita. Versioni kirjan nimestä ”Tulitikkuja lainaamassa” on muunelma, joka perustuu kuulemaani tai väärin käsittämääni. Kunnallisten terveystarkastajien päätöksellä kalakukon kuljettaminen lämpimänä on kuulemme oleva kiellettyä. Tämä ei valitettavasti ole savolaishuumoria, kun se elläinriäkkäys, kun pantiin kolomen kilon kukkoa kahen kilon paperipussiin ja vielä ihmisten nähen.

Otsikon lupaama tieto liittyy tekijänoikeusvalistukseeni, johon yritän poimia kummastelua ja kiistaa herättäviä kysymyksiä.

Onko ihmisellä tekijänoikeus elämäänsä. Saako jonkun, kenen tahansa,  elämänvaiheista kirjoittaa kirjan tai valmistaa elokuvan?

Tekijänoikeuslain mukaan saa. Toisin sanoen tekijänoikeudellisesti ei ole estettä. Koska kenenkään elämä ei ole sellainen teos, jota tekijänoikeus suojaa. Puhe on siis elämänvaiheista tyyppiä NN:n satumaiset seikkailut maalla, merellä ja ilmassa.

USA:ssa tällaisesta maksetaan, ja se perustuukin common law copyrightiin. Englannissa tällaiseen päädytään ylettömän ankarien kunnialoukkaussääntöjen (libel) kautta, ja Saksassa on muuan Mephisto-oikeustapaus.

Suomessa rikosoikeudelliset seuraamukset voisivat hyvinkin tulla kysymykseen. Jos henkilö on helposti tunnistettavissa, romaani tai elokuva loukkaa helpostikin hänen yksityisyyttään tai kukaties kunniaansa.

Toivottavasti kiusankappaleet eivät lue tätä blogia. Romaanit ja elokuvakäsikirjoitukset rakentuvat hyvin usein sirpaleista, jotka on poimittu tapahtuneesta ja luetusta. Kautta aikojen on ollut hupsuja, jotka ovat tulleet vaatimaan rahaa, kun romaanissa on kuvattu tytön tehneen itsemurhan hukuttautumalla ”ja meidän tyttö teki juuri niin”.

Väärää käsitystä ruokkivat sensaatiolehdet, jotka tiettävästi maksavat palkkioita sekä tunnustajille että ilmiantajille. Mutta tämä asia sivuaa viimeksi käsiteltyä sitaattia. Teokseen saa sulauttaa aineksia, jotka eivät ole tekijän omaa mielikuvitusta. Fiktiiivinen teos – sellainen kirja, joka ei väitä olevansa dokumentti – saa sisältää todellisuudesta poimittuja jaksoja. Toisin ei voi toimia. Kirjallisuudessamme on kuuluisia rajatapauksia, kuten Jotunin ”Huojuva talo”. Sääntö on silti selvä. Elämäsi ei ole omasi.