Kun äidyin kehumaan julkkiksena inhoamani Hjallis Harkimon keskusteluohjelmia, oppinut ystäväni kiteytti: meillä osataan vain debatti, ei dialogia.
Siinä oli diskurssianalyysia. Kuka jaksaa kuunnella, kun Kiviniemi ja Urpilainen kälättävät ja Päivärinta ei osaa ammattiaan? Tuloshan on mölyämistä.
Epäilen että Hjallis, joka on tiettävästi äitinsä puolelta ruotsinkielistä rahasukua, edustaa töykeydessäänkin jotain valtakulttuuristamme poikkeavaa. Ainakin hänellä on purjehtijan kyky luovia ja reivata kesken keskustelun. Hänen käsittelyssään A. Stubbistakin paljastui ihminen viidessä minuutissa.
Ihmettelen tätä ja vetoan lukijoihini, teihin. Asiahan on ajankohtainen. Viime päivien tapahtumien johdosta studioissa on jatkuvasti käynyt erilaisia asiantuntijoita, joista vain jotkut osaavat puhua kameralle ja ei kukaan selittää sitä, mitä tämä on, mitä voi vielä tapahtua?
En moiti näitä asiantuntijoita. Heillä on toiset pätevyysalueet.
En rupea vieläkään komentelemaan lukijoitani. Kielikuvani blogin kotirauhasta on rikosoikeudellinen. Kotirauha vallitsee, vaikkei omaa ääntään kuulisi. Tässä tapauksessa tarkoitan, että dialogi on suurenmoinen asia, ja sitähän meillä on jatkuvasti. Debatti on pelkästään hyvä. Mölyäminen ja mylvähtely tuo mieleeni gorillan, jonka on oman mielipiteen puuttuessa rummutettava rintaansa ja karjahdeltava. Useimmiten debatti katkeaa arroganssiin eli julkeuteen. Kotirauhan suojaama blogin ylläpitäjä voi tyhjentää tuvan.
Tapasin kadulla erään toisen akateemisen ystävän ja ajattelin, että hän taitaa olla nyt oikeasti vanhuuden sairas. Tuttu arroganssi tuntui nyt pulppuavan miehen sisältä eikä enää tilanteista. Meillä entisessä TKK:ssa joku häjyläinen eli siis kollega määritteli, että arroganssin huippu on 30-vuotiaana professoriksi kutsuttu, Stanfordissa väitellyt fyysikko. Niitähän kulkee siellä irrallaan. Saattavat jopa puhutella kahta kertaa vanhempaa kollegaa jäljittelemättömällä tyylillään: ”Kuule hei, minä en yleensä tuhlaa aikaani puheisiin idioottien kanssa, mutta paljonko kello on?”
Debatti on pahimmillaan yritystä nolata toisia ihmisiä mutta normaalisti ihan innostavaa vakavasti eriävien mielipiteiden kamppailua.
Opin hiukan juristin ammattia nuorena, kun olin oppinut jostain ”paholaisen asianajajan” nimityksen, ja selityksen, jonka mukaan kardinaalikollegiossa voi esiintyä tällainen toimija keksimässä kaikki mahdolliset vastaväitteet enemmistön mielipiteelle. Ongelmana voi olla jonkun vainajan julistaminen autuaaksi, ellei kerrassaan pyhimykseksi.
Luin siis protokollat ja kirjelmän luonnoksen ja menin esittämään vastaväitteet. Pian myönnettiin avoimesti, että on hyödyksi käydä esitettyä vastaan käyvät käsitykset ennen inlagan jättämistä tuomioistuimelle, koska joka tapauksessa on se vaara, että vastapuoli keksii ne, ja siinä sitä sitten ollaan sen puhtaan kaulan kanssa.
Debatissa on samoja piirteitä kuin lainvalmistelussa. Täydellinen idiootti, jolta kukaan ei odota muuta kuin että hän murenisi omaan vähäpätöisyyteensä, saattaa höläyttää huomautuksen, joka järisyttää perusteita. Kun tuo on noin, niin tuo ei voi olla näin. Ja idiootti on oikeassa.
Radiossa kysyttiin poliitikolta, että jos taiteessa on kysymys kauniista ja rumasta, niin mistä politiikassa. Vastaus ei ollut hullumpi: yksityisestä ja yleisestä edusta. Dialogissa ei ole syytä selitellä, että kysymys haiskahtaa dialektiselta eli vastakohtien arvellaan johtavan synteesiin. Politiikassa näin ei ole. Kysymys on yhteen sovittamisesta.
Haluaisin poliitikot näyttelijäntyön kurssille, Nyt vain Timo Soini osaa kuulla sen tunteen, joka on tosiasiakysymyksen takana, ja vastata vakuuttavasti asian vierestä. Kuvittelen itseni poliitikoksi televisioon. ”Onko eläkeikää nostettava.” Ehkä minulla olisi rohkeutta vastata: ”Yritetään yhdessä löytää ratkaisu. Minusta tuntuu että ei väkisin, mutta pelkään, että pian ollaan pakon edessä.” Dialogia, ei debattia.
Voisiko olla mahdollista, että juristi käyttäisi blogiaan brainstormingiin olemalla itse se paholaisen asianajaja kommentoijalauman ollessa se suuri valtamielipidettä edustava porukka? Tässähän olisi loistava ja edullinen tapa työstää tapausten seikkoja pienimpiä yksityiskohtia myöten. Rikkoisiko tämä jotain eettisiä sääntöjä?
VastaaPoistaKemppinenhän on tätä käyttänyt, ei tosin kait juristin ominaisuudessa. Tulee mieleen eräs toinen blogisti, joka on ottanut vahvasti kantaa yksityiseen pysäköinninvalvontaan.
Tämä ei ole tarkoitettu tölväisemään vaan herättämään itse kutakin pohtimaan ja ajattelemaan.
Mannerheimintie vitosesta jalkauduimme Hjalliksen vastaiseen kahden miehen mielenosoitukseen, Vanhan rappusille.
VastaaPoistaKatsoimme epäasialliseksi toiminnaksi ajella purjeveneellä spårakiskoja pitkin Hesperian yökerhoon. Veneen edessä kulki pekkaniska nostamassa sähkölankoja ja ahterissa toinen, madaltamassa. Kaksi banderollia, toisessa luki: 'Sail back to South Africa to advertise your cigarrettes' ja toisessa 'Hjallis go home'.
Tiedotusväline ei silloin noteerannu.
Mutta muukki on puheohjelmaansa kehunu, jopa HS-sivulla. Jos vaikka kokis?
Ensimmäiselle anonyymille - Niin, eikös myös "tämä blogisti", ei siis se täälläkin joka toisessa kommenttipuheenvuorossa paljon puhuttu "eräs toinen blogisti", esiintynyt juuri itse hiljattain "paholaisen asianajajana" mylvimällä arroganttina vaatiessaan "erään korkeassa asemassa olevan tuomarin" välitöntä eroa virastaan?
VastaaPoistaHaluaisin poliitikot näyttelijäntyön kurssille
VastaaPoistaKyllähän esimerkiksi Kataista katsoessa on päivän selvää, että on ainakin yritetty ammattiauttajan myötävaikutusta. Ja varmaan muillakin haittapoliitikoilla. Eiku siis huippupoliitikoilla. Valitettavasti asia on myös niin, että "meidän tulee tehdä parhaamme, mutta meidän pitää tehdä se kykyjemme mukaan". Tuo invektiiviksi tarkoitettu sitaatti menee kuitenkin useimmissa tapauksissa hukkaan.
Ylläoleva tahtoo sanoa, että kesäteatterin näyttelijä ei ole näyttelijä, poliitikosta ei saa ihan pienellä vaivalla karismaattista kansanjohtajaa ja insinööreillä saati Tommy Üschanoffilla ei ole huumorintajua, varsinkin jos käyntikortissa lukee RI eli riplomi-insinööri.
Suosittelen kaikille julkiseen virkaan tai tehtävään hakeutuville maneerienpoistokurssia. Tuloksia saadaan helposti ja nopeasti kun kohde huomaa, miten noloja maneerinsa ovat.
Sanan "debatti" opetti minulle ja monelle muulle oppikoululaiselle 1960-luvulla Suomen Teiniliitto.
VastaaPoistaTeinikonventeissa (nyk. ehkä "disko") oli ohjelmana joskus debatiksi kutsuttu julkinen väittely, jonka edetessä kuulijat äänestivät jaloillaan, eli siirtyivät salin sille puolelle, jolla katsoivat populistisemman esiintyjän todistavan. Lopuksi laskettiin yleisön jakautumisesta voittaja.
Kerran päätimme pitää väittelyn aiheesta "kapitalismi vai sosialismi", mutta rehtorin ystävällisestä toiveesta johtuen jouduimme sen hylkäämään, ja aiheeksi tuli lopulta "aiheuttavatko sarjakuvat nuorisorikollisuutta".
Mitä taas tulee Harkimon äitiin, niin hänen tyttönimeään kantava teollisuuslaitos on tuossa naapurikylällä suoltanut maailmalle metallituotteita Venäjän armeijan piikkilankasaksista veitsiin ja haarukoihin, prosessikattiloista tiekarhun teriin. Nykyään on hiljaisempaa, päätuotemerkkinä näkyy olevan punaisessa ympyrässä oleva i-kirjain.
Hjallikseen on saattanut tarttua myös tippa savolaisuutta hänen viettäessään lapsuudenkesiään Savossa. Ei paha.
Muistaako kukan sellaista poliittista ajankohtaisohjelmaa -70 luvulta jota juonsi Erno Paasilinna? Taisi olla nimeltään "Tästä puhutaan". Itse olin vielä poikanen tuohon aikaan mutta vahvasti on jäänyt mieleen kuinka Erno grillasi päättäjiä, sanavalmis ja viisas kun oli. Saisi tulla uusintana joskus, kaiketi yleisradiolla on tallella ainakin pätkiä ohjelmasta. Ei ainakaan dialogia puuttunut kun Erno oli puikoissa..
VastaaPoistaItseäni ärsyttää suunnattomasti kun toimittaja aloittaa joka lauseen "tuota" sanalla. Hyvä esimerkki vaikkapa Ruben Stiller. Pankaapa merkille.
Erno Paasilinna saattoi puhua tuntikausia eikä sanonut kertaakaan "tuota", "tota" tai "niinku". Kun on sanomisen taito niin eipä noita silloin tarvitsekaan käyttää.
Yllättävän paljon huonoja puhujia on intellektuellienkin joukossa. Ikävä kuunnella jotain pätkivää muminaa. Mitään nimiä mainitsematta..
Eläkeiän nostoasia on kaiken emotionaalisen höpinän alla myös puhtaasti matemaattinen kysymys.
VastaaPoistaKysymys kuuluu näin:
Koska nuoria syrjäytyy työelämästä x %, ja koska keski-ikäisiä joutuu työkyvyttömiksi y %, ja koska ennen eläkeikää putkiin ja kadulle potkitaan z %, ja koska eri syistä työtävieroksuvia on å %, ja koska maahanmuuton yhteydessä elätettäviä tulee lisää ö %,
niin montako vuotta kauemmin 63-vuotiaaksi asti töissä jatkavien, joita on max neljännes (25 %) työikäisestä väestöstä, on vielä jatkettava, jotta keskimääräinen eläkeikä nousisi tavoiteltuun 65 vuoten?
Vastauksia odotellessa kuunnelkaamme Hjalliksen infantiilia inttoa.
(Laskutaitoiset huomaavat, että jankutus eläkeiän pakollisesta nostosta on joko a) tietämättömyyttä tai b) sumutusta, sillä se ei yksin ratkaisee väitettyä ongelmaa.)
Tämä oli kauniisti tiivistetty, että kelpaa vaikka huoneentauluksi: "[J]os taiteessa on kysymys kauniista ja rumasta, niin mistä politiikassa. [...] yksityisestä ja yleisestä edusta."
VastaaPoistaSeuraava sopii niin politiikkaan, juridiikkaan kuin ydinvoimaankin: "On vaikea tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootit ovat niin nerokkaita."
Jos eivät poliitikot ole vielä päässeet näyttelijätyön kursseille, on HS sentään pestannut heitä varten kirjanoppineen asiantuntijan arvioimaan puhesuorituksia. Hänen nimensä taitaa olla Juhani Torkki, teologian tohtorismies.
VastaaPoistaNyt onkin arvioitavana surunvalitteluja: ensin Suomen arkkipiispa ja eduskunta, sitten Japanin keisari ja Björn Wahlroos. Odotamme Mooseksen ja Kiinan lapsikeisarin ulostuloa.
Siis sanojalla on enemmän merkitystä kuin sanoilla, koska sanoja osaa laittaa sanat kuulijaa miellyttävään järjestykseen.
VastaaPoistaJa jos habituksessa silmä lepää ja äänen soinnissa korva, niin meneehän viesti perille paremmin.
(paitsi Maria G:n kohdalla)
Paholaisen asianajajalle olisi käyttöä yhteiskunnassa yllin kyllin. Voisi olla hyödyllistä kutsua vaikkapa Jussi Halla-Aho jokaiseen istuntoon, jossa tehdään päätöksiä maahanmuutosta. Matti "Volvo" Markkanen voisi eläkkeeltään poiketa silloin tällöin vankeinhoitolaitoksen istunnoissa. Blogi-isäntämme Kemppisen lähettäisin taidetoimikuntaan (vai mikä se nyt on?) päättämään taiteen apurahoista. Siinä voisi olla töhrytaiteilijoilla kylmä rinki persiin alla kun Kemppinen sormi pystyssä selostaisi Debussyn horjahdusta fis-mollin kohdalla siinä kaikkien tuntemassa sävelteoksessa.
VastaaPoista"Sotakamreeri"
Feminismi, telkkari ja alle 50-vuotiaat radiojuontajat pitäisi jollain konstin kitkeä pois maailmaa pilaamasta.
VastaaPoistaSodat ja luonnonmullistukset ovat hyvä keino. Parempi kuin laki on luonnon laki.
Ero on kai siinä, että kun minä päsmäröin keskustelussa, lähellä on ajatus: alistu, sulje suusi ja katoa, koska muuten pelkään sen olevan oma kohtaloni. Hjallis kun töykäisee, oletuksena tuntuu olevan: vastaa, selitä, et pääse tästä helpolla, mutta tietysti saamme molemmat jäädä paikalle ja olla mitä mieltä tahansa.
VastaaPoistaSuomalaisten sosiaaliset kyvyt, esimerkiksi keskustelutaidot, ovat huonot, koska täällä on niin vähän sosiaalista kanssakäymistä. Rahasuvuissa tietysti enemmän, ovat sitten minkä kielisiä. Rahasuvuissa on varaa järjestää illanistujaisia silloin kun huvittaa.
VastaaPoistaTärkein syy lienee ravintolakulttuurin vajavaisuus. Se taas johtuu politiikasta: ruoka ja juoma on niin kallista, että suomalaisella ostovoimalla pysytään mieluummin kotona. Toki tuohon päälle on vielä kaiken maailman kieltoa ja säädöstä.
Hjallis potkaisee pallin alta, mutta ei ole alentuva nostaessaan kaatujan yläpystyyn. Se on virkistävää.
VastaaPoistaKemppisen lukijana toivon kommentaattorien kunnioittavan tekijän toivetta: rummutellaan harkiten.
Tämä Hjalliksen ohjelma on aika pitkälle etukäteen sovittu kysymyksineen että avomielisine vastauksineen, olen antanut itselleni kertoa.
VastaaPoistaVaalit lähellä, joten Caj-Göran Stubb osaa myös näytellä.
Luonteeltaan Stubb muistuttaa Sprengportenia, ollen kunnianhimoinen ja itserakas sekä omaavan kiukkuisen, äreän, kostonhimoisen ja synkän mielen.
Tätä puolta miehestä meille ei näytetä, eikä kerrota. Mainostoimisto on hyvin koulinut Caj-Göranin.
Teesi, antiteesi synteesi. Jossain luki 15 henkilön eduskunnassa olevan määräävässä asemassa, joita loput kansanedustajat tottelevat.
Eduskunnan käymä dialogi on näytelmää jossa valmis synteesi muka puretaan teeseihin.
Mielenkiintoinen on myös poliitikkojen käyttämä antiteesi "tavallinen kansalainen". Miksi ministeriaitiosta ei koskaan kuulu "te tavalliset poliitikot".
Arroganssi on kuin sairaskertomus, jota ministeriaitiosta luetaan tavallisille kansalaisille, että tavallisille poliitikoille.
”Onko eläkeikää nostettava.” / Kemppinen
VastaaPoistaJos eläke on reilufunktio eläkeläisen eläkemaksuista, kysymys eläkeiästä on merkityksetön.
Huomasin yllättäen, että Ruotsissa on eläkkeet yksityistetty.
Smorgasbord olikin Ruotsissa, ei Tanskassa.
Eläkeajatus
Kop, kop! Sitä kotirauhaa tässä meilläkin haeskellaan, mykkäkoulu sattumalta vaiheessa.
VastaaPoistaEttäkö luovivat ja reivaavat valtakulttuuristamme poikkeavat...dialogia, ei debattia? Koville ottaa tämä "Yritetään yhdessä löytää ratkaisu. Minusta tuntuu, että ei väkisin, mutta pelkään, että pian ollaan pakon edessä."
Antaisiako työ sen paholaisen asianajajan numeron kaiken varalta.
Kiitos diskurssianalyysistä ja osumatarkkuudesta!
DIALOGI JA DEBATTI
VastaaPoistaRohkenen uudistaa onnitteluni siita, etta suht'
usein tassa Kemppisen blogissa ollaan erimielta
vastapuolta saeaestaevaessae hengessa. Isanta itse, siis Jukka Kemppinen, on aivan mestari tekemaan teraviakin huomautuksia kommentoijalle niin, etta tama piruparka voi hymyillen kehittaa ajatustaa jalostuneesti eteenpain.
Pentti Salmi oli ensimmäinen suomalainen, joka purjehti yksin yli Atlantin.
VastaaPoistaSitä kunniaa ei Harry Harkimo häneltä voi viedä.
"...inhoamani Hjallis Harkimon ".
VastaaPoistaDialogia, debattia vai minkä avaus?
Perus suomalaisten kyselykannatus alkaa olla sellaisilla lukemilla, että olisiko paikallaan alkaa järjestämään kursseja meille älymystöläisille siitä "Miten kohdata Persu elävässä elämässä", tai "Mitä tehdä, jos Persu tulee polulla vastaan".
VastaaPoista(nenäherNe)
Ad Omnia: - "Inhoamani Hjallis"... oli halpahintainen tehokeino lukijoiden sumuttamiseksi. Sillä mentiin asiaan: minua eivät Harkimon puuhat satu kiinnostumaan ja "Diili" (onko oikein?) oli ajatuksenakin niin vastenmielinen, etten katsonut sitä koskaan. Nyt tämä puheohjelma sisältää jotain uutta.
VastaaPoistaMinä olen aina kavahtanut (mainos)lausetta että "lapsikin osaa tämän tehdä/ratkaista", tms. Aivan varmasti osaa mutta entäs me vanhemmat?
VastaaPoista"Tärkein syy lienee ravintolakulttuurin vajavaisuus."
VastaaPoistaHelmiä settiä, tuo on niin totta, siis tuo kommentti ihan kokonaisuudessaan. Voisi aloittaa elintasopakolaisten kansallislaulun tuolla säkeellä, siis "elintasoa" karkuun juoksevien kansallislaulun.
Pyydämme jonkun fismolleja ymmärtävän säveltelemään, kunhan jaksaa!
Arvoisa blogisti, kollegiaaliset osanottoni. Olet joutunut myrskynsilmään!
VastaaPoistaKuvailevasta kuvasta:
VastaaPoistaYliopistojen viisaudesta näköjään tiirataan valtioneuvoston suuntaan: Tuolla ne Suuret päättää ja päättelee; kanslerikin pääsee sinne liturgioimaan toisinaan!
”Kuule hei, minä en yleensä tuhlaa aikaani puheisiin idioottien kanssa, mutta paljonko kello on?”
VastaaPoistaKyllä maailmaan moukkia mahtuu. Eikä äly ole sama kuin viisaus. Kattavan otoksen Suomen moukkakannasta saisi paikkakuntien ravintoloista. Esimerkiksi Helsingissä Lehtovaarasta tai Elitestä. Lisää intelligentsijan hengenlahjoista voi kertoa vaikka joku helsingin putkavahdeista. Siinä ei Standfordit paljo paina kun viedään maijalla lepäämään.