Järjestäköön kukin suhteensa läheisiin niin kuin itse lystää. Rekisteröidyssä tai rekisteröimättömässä parisuhteessa eläminen tulee aiheuttamaan asianajajille runsaasti lisätuloja. Laskin mielessäni noin 80 tosielämän tilannetta, joissa tulee mutkia matkaan. Ehkä tunnetuin niistä on lesken asumisoikeus, avioliitossa vahva ja joskus hengentärkeä, muissa liitoissa lähes viitteellinen, varsinkin jos rintaperilliset rupeavat raaoiksi, kuten usein tapahtuu.
Sitä vastoin haluan sanoa, että sekä rikos että avioliitto ovat poliittisia ilmiöitä.
Kun meillä ei oikeastaan ole sellaista sosiaalihistoriaa, jossa oikeudellisten instituutioiden muutoksilla olisi sijansa kokonaiskuvassa, asiasta täytyy muistuttaa.
Rikoslainkäyttö eli ihmisten tuomitseminen hirteen tai vesikoppiin oli myös tässä maassa, jolla tarkoitan nyt Ruotsia ja sitten Venäjää, vuosisatainen kiistakapula. Rikos oli varhaisten maakuntalakien aikana sukujen yksityisasia. Murhastakin voi sopia. Myöhemmin pienet, keskisuuret ja suuret ruhtinaat ovat vetäneet väkikapulaa hallitsijan kanssa siitä, kuka näitä tuomioita langettaa.
Noitavainot hiipuivat 1400-luvulla ja olivat sata vuotta unohduksissa. Kun ne roihahtivat 1600-luvulla, kysymys oli tietysti kuninkaiden poliittisesta tempusta. Kuninkailla on paha tapa tukeutua uskontoon, kuten diktaattoreilla nykyisin. He keksivät tällaisen meidän silmissäni surrealistisen uhkakuvan, ja ihmisiä ruvettiin taas polttamaan.
Tärkeää ei ollut uskoteltu noituus vaan tilaisuus kuninkaan ja kuninkaan miesten vallan näyttämiseen. Kapinallisen talonpojan hirttäminen oli aina ongelmallisia, koska hänen säätyveljensä saattoivat suuttua. Siksi heitä tapettin 1500-luvula kasapäin, esimerkiksi Saksassa ja Suomessa (nuijasota). Vanhojen tätien nitistäminen ei voinut aiheuttaa takaiskuja.
Avioliitto on ollut nyt kaksi tuhatta vuotta poliittisen riidan aihe. Tiettävästi varhaisilla kristityillä oli juutalaisuudesta periytynyt tapa vihkiä ihmiisiä ”Jumalan kasvojen edessä”. Kirkko huomasi myöhään keskiajalla tilaisuuden korostaa valtaansa ja kerätä rahaa. Oikeastaan vasta IV lateriaanikokous 1215 vahvisti säännöt avioliittoon vihkimisestä. Suunnilleen samaan aikaan papiston selibaattia eli naimakieltoa alettiin valvoa.
Ketään ei tietenkään kiinnostanut pätkääkään, millaisessa seurassa pappi yönsä makasi. Hyvin kiinnostavaa oli sitä vastoin avioliittokielto, jonka johdosta papilla saattoi olla vain äpäriä, ei sen sijaan perimään oikeutettuja lapsia. Näin kirkko säilytti itsellään oikeuden pientenkin seurakuntien tuloihin – ne eivät saaneet mennä perinnöksi (siten kuin Suomessa oli tapana 1700- ja 1800-luvulla, ehkä myöhemminkin). Ja pian oli käynnissä tapahtumasarja, jonka jotkut entisen oppikoulun käyneet muistavat synkkinä, kun sitä kysyttiin aina historian kokeissa, investituurariita.
Suomessa vielä oikeusneuvos Paavo Kekomäki laati 1930-luvun lopulla lainvalmistelijana virallisen mietinnön vihkimättä yhdessä asuvien pään menoksi. Siihen tuli sota väliin. Mutta vielä minun lapsuudessani puhuttiin susipareista samoin kuin lehtolapsista.
Uusin kehityssuuntaus on irrottaa perheet ja perhesiteet viranomaiskontrollista. Olemme päässeet muutamassa vuodessa sata vuotta taaksepäin. 1900-luvun alussa oli ihmisiä, jotka suosivat ns. omantunnon avioliittoa ja pitivät sitä arvokkaampaa kuin papin tai uskonnonvapauslain jälkeen tuomarin julistamaa liittoa.
Neuvostoliitto ja Saksa tunnistivat perheessä vihollisen. Varhainen Neuvostoliitto pudotti avioeron edellytykset minimiin ja Hitlerin Saksa muutti vihkimisen kenen tahansa talonmiehen (puolueeseen kuuluvan) toimeksi, samalla kun poliittiset ideologit iskivät juuri näissä maissa kiilaa perheiden sisään, aika hyvin onnistuen. Ilmianna sinäkin isäsi ja äitisi salaiselle poliisille!
Hupsuimmat poliitikoistamme luulevat, että pyöriä voitaisiin kääntää taaksepäin korostamalla avioliittoa tai halventamalla homoja. Tässä en tarvitse vetoamista ihmisoikeuksiin. Riittää kun sanon, että hanke on tyypillisen typerä ja epäonnistumaan tuomittu.
Ja seksuaalisuuttakin yksityisempi asia, uskonto, menee samaa tietä. Kirkolklisveron korvaa puolue- ja ay-vero.
"Mutta vielä minun lapsuudessani puhuttiin susipareista samoin kuin lehtolapsista."
VastaaPoistaVielä v. 1978 kun muutin naiseni kanssa ilman vihkimystä saman katon alle, meille muristiin susiparin lailla elämisestä. Eikä naimisiin olisi muuten mentykään, mutta koska myöhemmin tuli armeijaan meno ja virallisesti perheellinen sai "masirahaa" 1200 mk niin annettiinpa papin vihkaista meidät eräiden harjannostajaisten yhteydessä samoilla ryminöillä ja juomingeilla.
Eli "rahasta on naitu" juu.
Näennäisesti viattomin ja samalla tehokkain perheeseen kohdistunut toimi oli ainekirjoitus aiheesta "Mitä vanhempani puhuivat ruokapöydässä". Opettajat raportoivat sopimattomista puheenaiheista eteenpäin ja siinäpä sitten isi ja äiskä miettivät sanojaan, kun Gestapon alemmat virkailijat koputtivat aamuyöstä ovelle.
VastaaPoistaPolitiikan uusi leipäpapisto, mm. pappissukujen määkivät jälkeläiset Arhinmäki ja Sinnemäki, tekee niin kuin pyydetään, kunhan vaan omaa nahkaa ei tarvitse panna peliin.
VastaaPoistaSusipari nimitystä on selitetty sillä, että irrallisessa suhteessa elävät ikäänkuin koko ajan "söisivät" toisiaan. Eli varautuisivat koko ajan taloudellisesti siihen, että toinen kävelee pois koska tahansa. Maissa, joissa esimerkiksi kotirouva-instituutio on virallisesti hyväksytty, on erotilanteessa laki heikomman eli naisen puolella.
VastaaPoistaNäin maailma muuttuu: Opiskeluaikanani 1960-luvun alussa eräs rikas tyrannimainen isä ei antanut poikansa mennä naimisiin ennen valmistumista. Me naimisissa olevat rutiköyhät opiskelijapariskunnat säälimme näitä rakastavaisia, joka joutuivat elämään salaa yhdessä.
VastaaPoista"Ja seksuaalisuuttakin yksityisempi asia, uskonto, menee samaa tietä. Kirkolklisveron korvaa puolue- ja ay-vero."
VastaaPoistaKuinka niin korvaa? Tämän slippery slope -argumentin premissi on sen näköinen, että kehityksen pyörät eivät voisi mennä eteenpäin - niin että sekä kirkollisverot että puolue- ja ay-verot voivat suksia paikkaan, jolla on sukupuolielimen puhekielinen nimi.
Paisti että "ay-vero" tuossa epäanalyyttisessä nipussa tarkoittanee työttömyyskassan maksua, ja se taas ei ole riistoa, vaan vapaa sopimus, jonka ihmiset tekevät itsekkäistä syistään.
Ja miksi kukaan alkaisi enää poliittisia puolueita elättämään muusta syystä kuin saadakseen jäsenkirjaviran tai -luottamustehtävän? Eivät ole huudossa.
Mutta miten niiden kannatus generoituukaan stalinistisiin mittoihin, jos nyt kirkko menettää veronkanto-oikeutensa?
Kirkolla on vain se tylsä taivaspaikka täkynä. Voi menettää kaiken.
Noitavainojen syistä on erilaisia teorioita, ei mitään yleisesti hyväksyttyä varmaa tietoa. Ilmeisesti asialla oli tekemistä keskusvallan voimistumispyrkimysten ja uskonpuhdistuksen kanssa. Siitä sen sijaan on ihan tutkittua tietoa, että Suomessa noidaksi tuomittujen enemmistö oli miehiä. Aikansa toisinajattelijoita kenties.
VastaaPoistaOn tärkeää mainita "varhainen" Neuvostoliitto tässä yhteydessä. Alexandra Kollontai tarkoitti "vapaalla rakkaudella" nuorten ihmisten oikeutta avioitua keskenään niin, ettei nuoria neitoja olisi enää naitettu seniileille äijille. Tietysti hänet käsitettiin väärin (että seksi olisi ollut vallankumouksen jälkeen täysin vapaata). Sitten taas, kuten Klaus Mehnert, jonka äiti oli venäläinen, kirjassaan "Der Sowjetmensch" (suom. "Neuvostoihminen" 1959) kertoo: Vuoden 1936 avioliittolaki palautti jälleen perheen ja sen arvot kunniaan. Tähän liittyvät kiinteästi rehtorin ehdottoman herruuden palauttaminen koulussa ja vihdoin sotilasarvojen sekä Pyhän Synodin palauttaminen 1942 - kaikki isä Aurinkoisen, Josif Stalinin toimesta. Venäjällä mennään edelleen naimisiin kaksikymppisinä, tosin erotaankin runsaasti. Seksuaali- ja perhekasvatus kouluissa on varsin minimaalista ja abortti on usein ainoa ehkäisykeino. - Mitä Suomen parisuhdetilanteeseen tulee, olin perjantaina 25.3. Åbo Akademin historian alan väitöksessä (teoksen nimi on "Soldiering and the Making of Finnish Manhood"). Esipuheessaan väittelijä Anders Ahlbäck osoittaa kiitokset "most of all my husband Mathias". - Onhan vastaavaa ollut varmaan aiemminkin, ei vain ole sattunut silmääni.
VastaaPoistaKohta meitä käsketään, mitä on syötävä ja mitä juotava ja tietysti ajateltava. Ja kaikkien pitää sitä samaa ( demokratian nimissä ) kun jotkut kolhun saaneet ja siitä selviytymättömät (pää)määrätietoiset,"läpi-harmaan -kiven"-tyypit lähtevät valanhalussaan määräämään.
VastaaPoistaTaustalla on aina oma trauma, kun muita ryhdytään muuttamaan.
Haluan korjata tuon väitteen, että noidat olisivat olleet "vanhoja tätejä". Noidat olivat mitä milloinkin ehkä sylilapsia lukuun ottamatta. Suomessa noidat olivat pääosin miehiä mutta myös naisia ja lapsia.
VastaaPoistaAvioliitosta tulee mieleen, että sen merkityksen heikkeneminen johtuu samasta syystä kuin väitteet noidista naisina ainakin joskus johtuvat. No, vähän surkea aasinsilta, mutta tarkoitus on syyttää naisasiaa.
Naisasian historiankäsityksessä avioliitto on nimittäin ollut naisten sorron väline. Siksi se joutaa mennä. Tilalle tulee sinkkuja ja homopareja ensialkuun. Myöhemmin sitten varmaan moniavioisuutta. Naisethan ovat biologialtaan polygaameja enemmän kuin miehet. Luulisin näin eläinkunnasta johdetun todistelun perusteella. Ja kyllä ihmisnaisillakin on siihen taipumusta vaikka toistaiseksi vain sarjassa.
Leikitään, että olen oikeassa. Millainen on sivilisaatio, jossa miehen ja naisen välinen avioliitto on yhteiskunnan perusyksikkö? Vihjeitä voi hakea vaikka islamilaisesta maailmasta. Nykyaikana avioliiton heikkeneminen johtaa kuitenkin ihan eri maailmaan, koska naisten vapaus on suurta ja suurempaa kuin miehillä. Näkymät eivät ole välttämättä ruusuiset.
jos kumpikaan ei tahdo lainkaan oikeuksia toistensa varallisuuteen... mikä siviilisääty pitäisi oikein valita? salavuoteus ja molemmilla oma asunto. kallis on kallis on ostan ennen...siis hallitushan rajoittaa perusoikeuksia. Olla varallisuuden suhteen sitoutumatta yhdessä. kummallista. eikä tarvittu perustuslainsäätämisjärjestystä. mielenkiintoista.
VastaaPoistaAlexandra Kollontai tarkoitti "vapaalla rakkaudella" nuorten ihmisten oikeutta avioitua keskenään niin, ettei nuoria neitoja olisi enää naitettu seniileille äijille. Tietysti hänet käsitettiin väärin (että seksi olisi ollut vallankumouksen jälkeen täysin vapaata).
VastaaPoistaKollontai oli aikalaiskertomusten mukaan aika vilkas nainen, joten kyllä hän ilmeisesti - ja esimerkiksi Arvo Tuomisen mukaan - tarkoitti juuri sitä, että seksin tulee olla niin vapaata, että se poistaisi prostituutionkin! Vallankumouksellinen ajatus! Jopa niin vallankumouksellinen, että itse Lenin kyllästyi Aleksandran julistuksiin ja julisti ne vääräoppisiksi. Lieko toveri Uljanov ollut mustissa sukissa...
Ad Tomi et alii: - olen luennoidut noituudesta kulttuurihistoriassa ja tunnen alan kirjallisuuden kohtuullisesti, "Malleus maleficarumista" ELI "Noitavasarasta" alkaen.
VastaaPoistaKommentoijat ovat oikeassa, että Suomen noituudesta tuomitut listattiin väitöskirjaan vatsa äskettäin. Kuvauksia noitaoikeudenkäynneistä mm. nuoria tyttöjä vastan on toki julkaistu myös lakimiesten lehdissä ainakin 1920-luvulta alkaen.
Muistan erään, jossa valiteltiin vääriä tunnustuksia, joita tehtiin, koska roviolla poltettava sai kauniin valkoisen mekon, rohtimisen tosin, mutta silti.
Viittaukseni vanhoihin täteihin tarkoitti viimeksi kuluneen sadan vuoden populaarikulttuurin kuvia ja mielikuvia noita-akoista ja syöjättäristä.
"Noita" esiintyy toki kaunokirjallisuudessa ja folkloristiikassa myös miehen kuvauksena, usein täsmennyksin "Lapin noita".
Olen ennenkin kehunut käyneeni viimeisen noidan haudalla. Hän oli Paulaharjun kuvaama Akmeeli, jonka hautapaikka oli väitteen mukaan Nattastunturin kupeessa. Ks. lähemmin "Sompio".
Ad Omnia: - joku ei halua ymmärtää viittaustani ammattiyhdistyksen jäsenmaksuihin, jotka työnantaja perii palkasta. Kirkollisverohan kannetaan muiden verojen yhteydessä.
VastaaPoistaMielestäni on aihetta epäillä, että molempien siirtäminen muulla tavoin perittäväksi aiheuttaisi yllättäviä tuloksia.
Ad Omnia: - letkaus pappissukuihin (Sinnemäki ja Arhinmäki) oli odotettu. Lapuan kirkkoherra Sinnemäki koko varsin kovan kohtalon, jota hänen poikansa Anssi on kuvannut. Sinnemäet eivät ole lapualaisia kirkkoruhtinaita, vaan Hellanmaan torpsta ponnistaneita.
VastaaPoistaErkki Arhinmäki, käsittääkseni Paavo A:n isoisä, oli erittäin arvostettu vapaamielinen kirkkoherra, joka toi, tietääkseni sodasta, syvästi sosiaalisen ajattelun kirkkoon ja oppi puhumaan myös sellaisille veteraaneille, joita kirkkoslangi ei viehättänyt.
Tässä lueskellut Kiantoa. Juolahti mieleeni kysyä kun muistakin kirkollisista suvuista kirjoitellaan, että mitkä olivat perimmäiset pontimet sille, että Turjanlinnan isäntä vaihtoi pappissäätyisen Calamnius-sukunimensä Kiannoksi? Olen lukenut, että Kianto uskoi kyllä vankasti jumalaan, mutta vieroksui kirkkoa, eli kielsi kirkkoherra-isänsä aatteet, että oliko tässä vain kyse poikkeuksellisesta "isänmurhasta"? En ole lukenut Eero Marttisen (2010) uusinta elämänkertaa kirjailijasta, että olisiko siinä tätäkin asiaa käsitelty?
VastaaPoistaJukka,
VastaaPoistamiksi rekisteröidyssä parisuhteessa elämisen pitäisi erityisesti työllistää juristeja? Rekisteröidystä parisuhteesta säädetty laki toteaa (7§), että rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset vastaavat avioliittoa, tarkemmin säädettävin poikkeuksin. Varallisuus- ja perintöoikeudellisessa suhteessa tällaisia poikkeuksia ei ole. Tämän vuoksi rekisteröityneiden parisuhteiden purkamisesta pitäisi olla runsaasti soveltuvaa oikeuskäytäntöä eikä oikeusjuttuja tule, jos asianosaiset eivät halua alkaa turhasta käräjöimään.
Enemmän töitä tullee teettämään uusi avoliittolaki eli laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Siinä on suuri määrä harkinnanvaltaa tuomioistuimelle jättäviä säädöksiä. Kun niiden soveltamiseen luodaan linjaa, tarvitaan ennakkotapaus jos toinenkin.
"olen luennoidut noituudesta kulttuurihistoriassa ja tunnen alan kirjallisuuden kohtuullisesti, "Malleus maleficarumista" ELI "Noitavasarasta" alkaen."
VastaaPoistaJuuri tuohon nähden on outoa, että kytkit uuden ajan noitabuumin varsin yksiselitteisesti kuninkaanvallan nousuun. Tiettävästi Espanjassa, josa oli tiukka nouseva keskusvalta, oli vähän noitajuttuja - inkvisitio tiettävästi esti ne - kun taas Saksassa, jossa ei käytännössä ollut toimivasta keskusvallasta tietoakaan, oli niitä paljon kuitenkin paikalisesti vaihdellen. Lisäksi paine tuli tiettävästi alhaalta. Olisiko noitabuumin syy ollut pikemminkin mainitsemastasi teoksesta alkansa saanut ns uusi noitadoktriini (=kerettiläinen noituus ts noituus paholaisen liittolaisuutena), uskonsotien aikaansaama ideloginen tiukentuminen, sekä ns huonoista ajoista johtuva tarve löytää syntipukkeja paikallisyhteisössä.